Stuff Members

2012-01-29T18:51:00.002+02:00

WRJ, 290112

Lähetin WRJ'lle tällaisen. Kerron ainakin referaatin vastauksesta, vai vastataanko ollenkaan, mitä mieltä olen vastauksesta, ja mitä laitan takaisinpäin. Keskustelua ei saa käydä ht.netissä kaikkien näkyvillä, vaan piilossa mailitse. Ainakin omat tekstini saan kuitenkin julkaista. Olkaa hyvät.

***************

Hei

Tämä on asiallinen, sähköpostitse lähetetty palaute WRJ'n laatuarvostelun kilpailupisteistä. Lähetän tämän, koska samaa palautetta ei ht.netin kautta, tai muiden väylien kautta ilmeisesti oteta huomioon:

(Lähettäjä: Christa W.
Päivämäärä: 29.1.12 17:52:58

Minä edelleen otan vastaan niitä asiallisia palautteita esimerkiksi laatuarvostelun suhteen sähköpostitse [(boldattuna)] jaoksen sähköpostiosoitteeseen. Niitä vaan ei ole kukaan lähettänyt eikä ketään tunnu muutenkaan kiinnostavan jaos kuin vasta siinä vaiheessa kun pitää lähteä etsimään epäkohtia.)

Aiemmin kannustettiin antamaan palautetta, eikä siihen suhtauduttu näin torjuvasti. Muistelen sitä aikaa, josta ei ole kovin kauan, ja rohkenen kirjoittaa nyt sähköpostin kautta.

*

Kuten ylläpitokin on varmasti huomannut, uusi tapa jakaa kisapisteitä on aiheuttanut aika paljon kalabaliikkia. Aiheesta on hyvä blogikirjoitus "TK:n virtuaaliblogissa" 9. tammikuuta 2012.
(http://tkvirtuaali.blogspot.com/2012/01/wrj-on-taalla-taas.html)
Toivottavasti sen lukeminen onnistuu muualta kuin sähköpostista. Kopioin sen kyllä mielelläni uuteen viestiin mailitse, ellei onnistu.

Referoiden, siinä kritisoidaan asiallisesti WRJ'n laatuarvostelun uusia kisapisteitä. Ainakin minusta postaus on kovin asiallinen/kohtelias mielipidekirjoitus. Alla kommenteissa on hyvin lyhyt keskustelu, jossa minäkin esitän mielipiteeni siitä, että tämä uusi harrastus jää nyt tähän niin kauaksi kunnes ylläpitäjät joko vaihtuvat tai kuuntelevat tarkasti harrastajien mielipiteitä. Ja myös toimivat niiden mukaan.

Keskustelua löytyy myös ht.netin topasta "Kisatulosten valikointi". Siinä esitettyjä mielipiteitä ei kuitenkaan luvattu ottaa mukaan, koska niitä ei esitetty asiallisesti mailitse. Yllä on lainaus Christa W.'lta siihen asiaan liittyen kys. topasta. Jos mielipiteet kuitenkin hyväksytään muutenkin kuin mailitse, linkki on ihan varmuuden vuoksi alla.
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=12&i=1613606&t=1613606

Jotta mielipiteet varmasti lukaistaisiin, kerron niistäkin näin asiallisesti mailitse, kuten on pyydetty:

Murto-osa kirjoittelijoista on sitä mieltä, että uusi pisteidenlaskusysteemi on hyvä kisojen osalta. Sitä murto-osaa edustaa nyt yksi ihminen, joka sanoo, että on hyvä, kun kaikilla jaoksilla ei ole samanlaisia tapoja. Huom: vain yksi niistä, jotka ottivat kantaa. Moni on toki sitä mieltä, että kaikkien kisojen merkitseminen on ylipäätään hyvä juttu, mutta tätä mielipidettä ei tule sekoittaa siihen, että WRJ'n tapa laskea kisapisteet olisi hyvä.

Osa ihmisistä sanoo, että pisteet tulisi laskea vain sijoitusmäärän perusteella, kuten esimerkiksi ERJ'n laatuarvostelussa. Se on yksinkertainen tapa, varmasti selkeä, eikä siinä voi juurikaan tehdä vakavia virheitä. Se on myös helppoa tuomareille. Ei tarvitse kuin laskea yhteen yksi plus yksi plus yksi.

Se porukka, johon minä kuulun, on sitä mieltä, että osallistuja voisi valita tavan, jolla pisteet lasketaan. En aja tätä asiaa sen vuoksi, että olisin kiltti osallistujille, että jokainen valitkoon sen tavan, joka on itselle helpoin. Ei. Joudun olemaan tätä mieltä siksi, että ylläpitäjien kanta on niin järkähtämätön ja ankara, että yritän ehdottaa kompromissia. Pitäkää tapanne - ja antakaa harrastajien pitää omansa. Kaikki ovat iloisia, eikö?

Väärin. Vastaus on aina, että se teettää lisätöitä tuomareille. En jaksaisi millään enää kumota tätä väitettä, mutta koska ht.netissä tapahtuneita keskusteluja ei ilmeisesti lasketa, teen sen vielä tämän yhden kerran. Eli. Vaatii vähemmän työtä ja aikaa laskea sijoitukset kuin sijoitusprosentti. Sijoituksethan lasketaan yhteenlaskulla, laskemalla ne sijoitukset, niin kuin voi ymmärtää. Se on yksi laskutoimitus. Jos laskee sijoitusprosenttia, joutuu joka tapauksessa laskea sijoitusten määrän, sitten vielä laskea erikseen kaikkien kisojen määrän ja jakaa sijoitusmäärän sillä. Ymmärtääkseni se vaatii kolme laskutoimitusta - vai onko lukion matikan kymppi sittenkin arvioitu minulle väärin aikanaan, ja olen tässä väärässä?

Yo pointtiin vastattiin näin:

"Lähettäjä: Christa W.
Päivämäärä: 29.1.12 18:05:37

No lisäähän se hommaa - ylipäätään kehittää toimivat pisteytykset kummallekin tavalle. Plus mun mielestä on epäreilua, että toiset pääsis helpommalla, toiset ei. Että ei esimerkiksi tartte lisätä niitä kaikkia kisoja sivuille."

Keskustellaan siis vielä siitäkin, puhutaan matematiikasta. Lasketaan yhteen:

3 laskua (sijoitusprosenttien laskenta) kertaa laatuarvosteluun osallistuva hevosmäärä kertaa laatuarvostelujen määrä niin kauan kuin niitä tulee koskaan olemaan = määrä x

1 lasku (sijoitusten laskenta) kertaa osallistujamäärä kertaa laatuarvostelujen määrä niin kauan kuin niitä tulee olemaan plus "toimivien pisteytysten kehitys" = määrä y

Mitä vaaditaan "toimivien pisteytysten kehitykseen", kysyn. Aikaa ja vaivaa, aivan oikein. Sitä vaaditaan joka tapauksessa. Tulee kehittää ainakin sijoitusprosentille sopiva pisteytys, eikö? Silloin "toimivien pisteytysten kehitys" pitäisi lisätä myös määrän x yhtälöön. Sovitaan siis, että sijoitusmäärälle sopivan pisteytyksen kehitys vie saman määrän aikaa ja vaivaa, niin yhtälömme ovat helpompia. Oikeastihan kukaan ei usko, että sijoitusmäärien miettiminen vie yhtä paljon aikaa kuin sijoitusprosenttien.

Jokainen, joka osaa matematiikkaa, osaa kertoa, että työmäärä x on ehdottomasti suurempi kuin määrä y, kun aikaa kuluu edes vähän, esim kaksi laatuarvostelua, tai viimeistään kun on kulunut neljä. Määrä y ei kuitenkaan kelpaa kaikille, siis pisteiden antaminen sijoituksista eikä prosentista ei kelpaa kaikille. Mitä jos laskisimme työmäärän sille, että pisteet voisi antaa sekä sijoitusten että prosenttien perusteella? Määrän a voi laskea vain likiarvona, mutta se on silti melko tarkka.

Määrä a = [3 laskua (sijoitusprosenttien laskenta) jaettuna kahdella plus 1 lasku (sijoitusten laskenta) jaettuna kahdella] kertaa laatuarvostelujen määrä niin kauan kuin niitä tulee koskaan olemaan plus "toimivien pisteytysten kehitys" = määrä a.

Tässä oletettiin, että n puolet haluaa prosenttiarvostelun ja puolet sijoitusarvostelun. Tosiasiassa noin 2/3 haluaa sijoitusarvostelun sen mukaan mitä itse olen ihmisten kanssa jutellut, joten työmäärä a olisi oikeasti jonkin verran pienempi. Joka tapauksessa a on pienempi kuin x.

Lyhyesti:
x>a>y

*

Sitten kysymys siitä, että onko epäreilua, kun toiset pääsevät helpommalla kuin toiset, mikä oli toinen perustelu idean surkeudelle. Oletan, että siinä tarkoitetaan, että sijoitusten kanssa pääsee vähemmällä kuin prosenttien kanssa.

Pisteiden laskeminen sijoituksista:
Sijoituksia tulee ehdottomasti olla paljon, jotta ykköspalkinnon saisi. On osallistuttava kisoihin monta kertaa. Jos parhaisiin pisteisiin on saatava vähintään 75 sijoitusta, osallistumisia ja muotoonlaittoja tulee vähintään 75 kappaletta. Todennäköisesti monta, monta, monta kertaa enemmän osallistumisia. Sitten pitää vielä tarkistaa joka ainoa kutsu.

Pisteiden laskeminen prosenteista:
Sijoituksia ei tarvitse olla paljoa, mutta prosenttien tulee olla hyvät. Jos 75% on hyvä prosenttimäärä, siihen riittää teoriassa hyvällä säkällä neljään kisaan osallistuminen ja niiden lisääminen. Tietenkin vähimmäiskisamäärän tulee olla hieman korkeampi, sanotaanko vaikka 10. Jos hevosella on hyvä säkä ja kisojen vähimmäismäärä = 20, omistaja joutuu osallistumaan 20 kertaa ja laittamaan muotoon 20 kisaa, joista 15 on sijoituksia. Ei ole kova homma.

Yritin kuulostaa siltä, että sijoituksilla pärjääminen on loppujen lopuksi työläänpää. Osallistuisin itse sijoitusten perusteella, eli en kokisi tätä epäreiluna. En vain pidä prosenteista, ellei kyseessä ole laukkuri. Tosiasiassa työmäärä on melkolailla sama. Osa vain tykkää tehdä eri tavalla kuin minä - ja lyön vetoa, että melko suuri osa tekee samalla tavalla.

*

En haluaisi taas sellaista vastausta, jonka Christa W. antoi ht.netissä. Referoiden:
Perustakaa oma, olisitte sanoneet ajoissa mielipiteenne, kaikkia ei voi miellyttää, ideanne teettää lisätyötä.

Olen esittänyt nyt asian mielestäni hyvin, asiallisesti ja mailitse. Olen perustellut, olen lainaillut, ja niin edelleen. Totisesti toivon, että minun panostukseni, eli tämä viesti, otetaan huomioon, luetaan, ja asiasta keskustellaan muutenkin kuin pienessä porukassa samaa mieltä olevien ihmisten kanssa. Minä välitin WRJ'sta sen verran, että tein tämän, vaikka kaikkeen palautteeseen suhtauduttiin jo äsken ht.netissä todella negatiivisesti. Ylläpitäjien pitäisi välittää jaoksesta minun mielestäni vähintään yhtä paljon, ja tosissaan, ihan oikeasti ottaa mielipiteitä vastaan. Eikä vain ottaa vastaan, vaan myös toimia niiden mukaan niin paljon kuin ikinä vain voi. Minusta ei ole sopivaa vedota lisätyöhönkään, kun sellaista ei oikeastaan ole olemassa. Eikä epäreiluuteen, koska ainakin tämä on epäreilua. Jos on vaihtoehtoja, mistä valita, se ei ole yhtä epäreilua kuin pakottaminen. Enkä mielelläni kuulisi sitäkään, että perusta oma jaos: minä pidin joskus juuri tästä. Ja niin piti joskus moni muukin.

*

Kiitos siitä, mitä ylläpito on tehnyt jaokselle. Se on hieno. En vastusta mitään muuta kuin niitä kisapisteitä.

- Oresama, VRL-02753
neovisual@veritiara.org

2012-01-29T12:39:00.004+02:00

Karhunkainen G eläkkeelle, 290112

Kohta 15v täyttävä Karhunkainen G eli Kaino siirtyi eläkkeelle. Se on menestynyt aika kivasti ja on niiiiin ihanasukuinen... ...mutta tänään ei puhuta siitä. Haluan kertoa sen historiasta hieman ennen kuin unohdan itse sen kokonaan. Kainon olemassaoloon liittyy nimittäin mehukas määrä vahinkoja!

Lukiossa tutkittiin karhukaisia, ja se sana viehätti minua. Olin tuonut virtuaalihevosen nimeltään Karhutar, ja ajattelin että karhukainen olisi myös hyvä hevosennimi. Harmi vain, että luin nimen väärin: karhunkainen. Kirjoitin sen myös kokeessa väärin. Kukaan ei huomannut. :)

Karhunkainen G oli myytävien listalla. Itselle piti jäädä samasta emästä orivarsa Karhuton G. (Suomensin joskus vitsillä tekstistä sanan "unbearably" että karhuton, kun en todellakaan tunnistanut sitä.) Tamma saikin aivan loistavan kodin, jossa sillä oli kaikki hienosti. Kilpailutettiin, hoidettiin, tehtiin hienot sivut.

Kun Karhuttoman oli aika syntyä, minulle mailattiin Karhunkaisesta. Se haluttiin joko palauttaa tai myydä, koska omistaja alkoi uupua. Minulla oli MW Punasilmästä jo Safarivillitys Luned... Mutta toisaalta, virheheppani Karhunkainen G oli ihan liian hieno annettavaksi pois... Minä otin sen, ja kehitin "Punasilmäongelman", kaksi varsaa samasta orista kotona. Karhuton G ei koskaan syntynyt.

Viime marraskuussa muistin Karhuttoman. Siitä tuli Karhunkainen G'n varsa, Erkinheimon Karhuton. Se elelee vielä sivuttomana Erkinheimoissa. Ja onneksi pidin Kainon! Se on minulle hitusen rakkaampi kuin Safarivillitys Luned, vaikka en minä Villestäkään voisi ikinä luopua. Ja kyllä minä jotenkin Punasilmäongelman ratkaisen vielä!

2012-01-27T17:49:00.003+02:00

Kuningas on palannut, 270112

Nouskaa. Esittelen teille Erkinheimojen uuden kuninkaan. Osoittakaa kunnioitustanne Egokulissille, kruununperilliselle, joka astui valtaan edellisen kuninkaan eläköidyttyä.

Egokulissi on starttaillut suuremmissa lähdöissä jo jonkin aikaa. 2011 siitä tuli Virtuaalimestari, ja se raahasi kotiin 50 000 virtuaalieuroa palkintonaan. Samana vuonna se kiri rahasijoille N.I.N. Rattopoika -muistoajossa. Vain vuotta aikaisemmin ori oli Oiva-cupin toinen.

Ruotsin ja Suomen puolella kilpailleen Egokulissin ennätyksistä ja palkintorahoista on turha liian tarkasti puhuakaan. Se pääsee ällistyttävän kovaa, ja on noin nuoreksi tienannut enemmän kuin mikään muu Erkinheimolainen.
Egokulissilla on vielä muutamia hyviä kilpavuosia edessään.

Tällä meidän seitsemänvuotiaalla juoksijallamme on vasta kaksi varsaa. Toinen on Erkinheimon Egoisti, lupaava meille kotiin kasvamaan jäänyt nuorimies. Hellä-Helvi G lienee valitettavasti unohdettu tai kuollut. Egokulissi on tällä hetkellä tarjolla jalostukseen ulkopuolisille tammoille, ja ellei omasta tallista sopivaa morsiota löydy, meiltä saa myös tilausvarsoja.

Luonteensakin puolesta Kunkku on kelpo ori. Se on sellainen tavanomainen suomalainen ukko. Ottaa lunkisti ja toimii säyseästi.

Kruunun ojensi eilen illalla MW Punasilmä, joka on palkittu arvonimellä champion ja kantakirjattu kakkospalkinnolle. Orilla on loistava ennätys raveista, ja takanaan pitkä ja hieno ura. 15v oria ei käytetä enää kilpailuun tai jalostukseen.

Egokulissi on tarjolla jalostukseen

2012-01-25T14:37:00.003+02:00

Kun on puhki... 250112

Huomio. Tämä ei ole lopetusilmoitus. Ei edes osittainen. Tämä ei ole pakotettu myynti-ilmoitus. Eikä taukoilmoitus. Tämä on ihan sitä itseään: puhdasta kaunista valitusvirttä. :)

Onko kukaan huomannut, että laukkahevoseni ovat olleet tauolla kuluvan CAS-vuoden plus viime vuoden? Ei varsoja. Edes niitä syntyneitä ei olla myyty tai edes kunnon kauppaan julistettu. Ei kilpailuita. Ei edes kilpailutusta muille kuin G2-voittajille, joille yritän saada G1-voittoa myös. Onneksi minulla on vain omia tuonteja ja niiden jälkeläisiä! Ja Sayonara Suckers PA, joka on jo valmis ja eläkkeellä. Olen päättänyt, etten yritä väkisin, vaan annan elukoiden lojua kunnes kiinnostavat taas. Varsojen syntymää siirrän niin kauan että ovat täyttämässä 2v silloin kun taas aloitan ja päätän kisata niitä tai myydä ne. Parhaassa iässä. Vanhimmatkaan konini eivät ole niin vanhoja, että eläköityisivät ennen aikojaan sillä aikaa kun kituutan... :)

Entä ratsuja? Kuka tajusi, että toin ratsusuokkeja HIRVEÄLLÄ tohinalla 2009? Ja holsteja 2008-2010 koko ajan? Joo, eikö jäänyt mieleen, kun en edes linkittänyt niitä. Kerron salaisuuden: niillä ei ole vieläkään sivuja. Vaikka niillä on varsoja, ja vaikka osa on sijoitusten puolesta valmis KRL'aan. Hih hih hii. Onneksi niiden ikääntyminen on yhtä hidas kuin meikäläisen koiravanhuksen käynti. Ei kiinnosta sitten pätkääkään edes tehdä tyhjiä sivuja = perustietoja ja sukutauluja, luonnekirjoituksesta puhumattakaan. Aina kun yrittää aloittaa, tekemättömän duunin määrä jotenkin masentaa. Ei jaksa tehdä yhdelle sivuja, kun noin 20 muuta odottaa vieressä ja pärskii niskaan, että teepä mullekin tai en enää ikinä sijoitu sulla kisoissa. Taaskaan en ota stressiä: taaskin ovat omia tuonteja ja niiden jälkeläisiä eivätkä varmana ehdi kuolla. Ja jos ehtivät, ikääntymistä voi aina hidastaa...

Ja mitäpä puuhataan Crimsonissa ja Erkinheimojen ravihevosten puolella tallissa? Tehdään lapsia, ja vimmatusti. Kaikki 2-3v lämpöiset + kaikki 3-4v suokit, eli yhteensä about 20 heppaa on sivutta, kuvatta, luonteetta ja niin poispäin. Mutta tilanne ei enää ole huolestuttava! Niitä tapauksia on vain se kaksikymmentä, olen tosi inspiroitunut, ja vähän aikaa sitten niitä oli noin kuusikymmentä! Myös kisoja olen laittanut muotoon kymmeniltä hevosilta, ja ainakin puolitoista kertaa saman verran ravimuotoonlaittoa olen ostanut kauppaamalla pois pari luonnetta. Kyllä tämä tästä! Eikä ravurien tekstien tarvitse edes olla mielettömän hienoja ja pitkiä, kopioita toisistaan, herkkiä mutta kilttejä kisaheppoja. Ne saavat olla persoonallisia, lyhyitä ja rentoja. Rakasta kirjoittaa sellaisia! Ja inspiroiduin aina vain lisää kun kirjoitin tosi liioitellut luonteet Carmencitalle ja Dragomirille... Näitä minä jaksan, ravihevosia. Ainakin vielä nyt ennen seuraavaa ravimasennusta. Mutta silloin kiinnostun taas jostain muusta hetkeksi.

Otin niitä kenttä- ja lännenratsuja myös. Arvatkaa, kiinnostaako? No, kentät KYLLÄ. Länkkärit inspiroisivat myös, mutta päätin heittää ne roskiin. (Piirrettyäni jokaiselle rakennekuvan + 2 tilannekuvaa...) Syynä on westernjaoksen laatis, jonka tapa arvostella kisapisteitä on p*rseestä. En jaksa tuollaista, kun kyse on tällaisesta lajista. Ei kiinnosta. En kuitenkaan nakellut tuleen piirrustuksia, vaikka poistinkin hevoset. Tuon uudet kopukat tilalle sitten kun valta vaihtuu ja joku suunnittelee arvostelun uudelleen ja käyttää järkeä myös samalla. Ja tottakai se valta vaihtuu joskus, ja ehkä se uusi pääjehu joko ottaa YLAlta mallia tai keksii itse vielä paremmin... TAI EHKÄ joku suivaantunut, joka tietää virtuaalisesta lännenratsastuksesta minua enemmän, kehittää RHL-porukkaan vielä yhden laatiksen, joka on joko Lännenratsastuslaatuarvostelu LRL tai Westernratsastuslaatuarvostelu WRL. En menetä toivoani kokonaan. :) ...menetän pelkän kiinnostuksen siihen asti totaalisesti.

Moro. Lähden kirjoittamaan yhden tilausluonteen. Se inspiroi.

2012-01-21T17:57:00.003+02:00

Suurlähdöissä pärjänneitä, 210112

Crimsonissa ja Erkinheimoissa on taas bileet pystyssä. Ruotsin puolelta raahattiin mukaan kunniakirjoja ja rahoja aika lailla, ja nyt ne on oikeille paikoilleen sijoitettu, kun taas kerran matkalaukut purettiin. Nyt samalla kun mietitään, mitkä hevoset lähtevät ensikuuksi ruotsiin kilpailemaan, on aika onnitella juuri kotiutuneita hevosia.

Suurin sankarimme on Erkinheimon vanha kunnon Hätävampyrisaatio, joka juoksi voittajaksi kahdessa suurlähdössä. Kallblodserien final ja Montéserien final -lähdöissä ori kaahasi menemään sellaista tahtia, että paransi hieman sekä monté- että kärrylähtöennätystään. Hyvä poika! Talli- ja tarhakamu Laadukas Rikollinen kiri urheasti kakkoseksi ja ylitti maalilinjan hitusen Hätävampyrisaation jälkeen.

Stayercuppen final -lähdössä kunnostautui Crimson Moneymonster. Kovien palkintorahojen lisäksi aikuistunut ikivauvamme sai arvonimen Januaristayern 2012.

Muita voittoja ei tullut, mutta muutamat muut juoksivat silti myös todenna hienosti! Nuorista lämpöisistä Crimson Carmencita sijoittui toiseksi Unghästserien Final -lähdössä, ja palkintosijoille ponki myös Crimson Dragomir.

Vanhemmista hevosista Crimson Moneymonstern varsa Crimson Moneyman jaksoi juosta kakkoseksi Silverdivisionassa. Se on hieno saavutus nelivuotiaalta. Hienoimmassa lähdössä, Gulddivisionassa ei niin hienosti meidän hevosilla mennyt, mutta GO Joke ja Funky Monkey pääsivät edes rahasijoille.

Monéserien finalissa joka ainoa mukaan valittu hevosemme sai myös rahaa tililleen. Maniac In Actionin ja Crimson Cat Slapin sijoitus oli melko vaatimaton, mutta konkaritamma Flirt! sijoittui toiseksi. Hienosti juostu.

2012-01-21T17:38:00.004+02:00

Esittelyssä Carmen ja Draco, 210112

Joulukuussa meille Crimsoniin syntyi kaksi pientä melkein peräjälkeen. Toinen putkahti maailmaan uudenvuodenaattona, toinen vähän aikaisemmin, jouluaattona. Näistä piti tulla ihan perusjuoksijoita, mutta kummassakin on Sitä Jotain. Crimson Ninji, Crimson Marilyn ja Crimson Capulet ovat saaneet seuraa suosikkihevosinani. Nyt minulla on viisi lemppariravuria.

**

Crimson Carmencita eli Carmen on hurmaava! Palvon sitä, sen nimeä, varsinkin luonnetta, sen sukua ja maata sen pikkuruisten kavioiden alla. Se on täydellinen hevonen! Kunhan se vielä kilpailee itsensä huipulle vähän vanhempana, on se muidenkin mielestä erittän hyvä ellei täydellinen. :)

Carmenin tuleva sulho, toinen muruni on herra Crimson Dragomir. Senkin luonne on niin loistavan liioiteltu, että en voi kuin rakastaa sitä. Nimeä on minulle jo ehditty morkkaamaan, mutta omasta mielestä tuo on l-o-i-s-t-a-v-a! ("Kumma ku et laittanu Crimson Brutskibabutski...") Vanhemmat myös kivoja, isäkin aivan rakastettava, vaikka yleensä vain omat orit kelpaavat meikäläisen tammoille.

***

Olen nyt jo suunnitellut pariskunnan jälkeläisille ja vielä niidenkin jälkeläisille nimiä ja luonteenpiirteitä... :D Nämä ovat maailman parhaat virtuaaliravurit!

2012-01-04T16:10:00.002+02:00

Jos minä kuolen, 040111

Joskus on tullut kauheita uutisia vastaan. Se ja se on kuollut. Nuoria tai erittäin nuoria ihmisiä, virtuaaliharrastajia, jotka tunnen vain nimimerkiltä. Jotkut tuntevat oikeasti, ja ymmärrettävästi loukkaantuvat, kun ihmiset alkavat kyselemään, että mitenkäs virtuaaliheppojen käy, saako ne ottaa. Joku sanoo, että tahditonta. Joku sanoo, että ei saa, se on vieläkin pöllimistä. Joku sanoo, että tottakai, ainakin omat kasvatit voi ottaa, ihan sama.

Näin viime yönä unen, että kuolin. Ensin se uni pyöri normaalien asioiden ympärillä: miten perheeni käy, minne koirani joutuu, kuka soittaa ystävilleni, kuka vaivautuu itkemään, kuka tulisi hautajaisiini. Sitten alitajuntani nosti esiin niinkin vähäpätöisen asian kuin virtuaalihevoset. Unimaailmassani säikähdin ihan kohtuuttomasti sitä, että miten hevosteni käy, onko kaikki työ ollut turhaa. Tämän takia kirjoitan.

Älkää loukkaantuko tästä, olkaa hyvät - ja jos oikeasti kävisi jotain, älkää myöskään pöllikö Ahgata Jeweliä haudasta. :)

****

Tässä on Oresaman testamentti virtuaalihevosista.

1.1. Omat kasvattinsa saa ottaa, paitsi nämä poikkeukset, joita rakastan niin paljon että niiden on ehdottomasti kuoltava kanssani.
- Barkensten Weich
- Berry Rox
- Derek Demo
- Mörkövaaran Partajehu
- Mörkövaaran Leijonaraita
- Qiana Ring xx
- Get Addicted Mosh
1.2. Omat tuontinsa saa ottaa, mutta kuolleita ei saa herättää.
1.3. 2 IRL-vuotta tai alle sitten syntyneet oman hevosensa jälkeläiset saa ottaa

2.1. 2-polvisia ja lyhyempisukuisia laukkahevosia ei saa ottaa, ellei kohta 1.3. täyty.

3.1. Ravihevoset pitää ehdottomasti hoitaa uusiin koteihin, se on tärkeintä!
3.2. Crimson-alkuisiin on etuosto-oikeus niillä ravitalleilla, joista pidän erityisesti. Ne ovat niitä vähän vanhempia talleja, joille olen itse aikoinani myynyt helposti, tai joilta olen ostanut hevosen. (Savitaival, Kind Trotters, Demon Trotters jne)
3.3. Magic Senseä, Derek Demoa, How To Lovea, GO Jokea, Please-Pleasea, Funky Monkeyta ja USA Goes PUNKia ei saa pölliä! Niille pitää tehdä muistosivut, kuolevat samalla kun minä.
3.4. POIKKEUS: jos joku ottaa koko Crimsonin itselleen, hän päättää mahd kasvattajille annettavista ja myytävistä, PAITSI kohdan 3.3. hevosista.

4.1. Erkinheimot saa ottaa
4.2. Erkinheimon-alkuisiin on etuosto-oikeus niillä ravitalleilla, joista pidän erityisesti. Ne ovat niitä vähän vanhempia talleja, joille olen itse aikoinani myynyt helposti, tai joilta olen ostanut hevosen. (Savitaival, Kind Trotters, Demon Trotters jne)
4.3. MW Punasilmää ei saa pölliä! Sille pitää tehdä muistosivut, kuolee samalla kun minä!
4.4. Lamborghini TB'lle pitää etsiä maailman paras koti tai se pitää tappaa.
4.5. POIKKEUS: jos joku ottaa koko Erkinheimot itselleen, hän päättää mahd kasvattajille annettavista ja myytävistä, PAITSI Punasilmästä.

5.1. Ratsut ottaa se, joka ekana varaa ja hoitaa VALMIIT SIVUT (= tiedot, luonne, kisakalenterin kopiointi, KAIKKI) varaamalleen kahden päivän aikana siitä, kun huusi että sejase MULLE. :D Tässä ei ole porsaanreikää: MW Punasilmää ei lasketa ratsuihin!
5.2. Kuolleita hevosia ei saa herättää henkiin!

6.1. Hevosia, joilla ei ole sivuja netissä, kohdellaan myyntiasioissa niin kuin muitakin.
6.2. Niiden tietoja saa keksiä itse sen lisäksi mitä netistä löytyy
6.3. Kaikki tekstit saa kopioida hevosten mukaan & minun ottamat kuvat myös. Niitä ei saa laittaa muille hevosille.
6.4. Muiden minulle myymän materiaalin saa kopioida tekijöiden luvalla. Koskee myös ulkoasuja.
6.5. Minulta ostettuja / minun lahjoittamiani luonteita kohdellaan niin kuin ennenkin. NIITÄ saa antaa, ostaa ja myydä edelleen.

7.1. En tunne ketään virtuaaliharrastajaa niin hyvin, että hän ilmoittaisi, että nyt se Oresama otti ja kuoli. Odottakaa rauhassa hevosenpöllintäpippaloja. Kyllä te sitten tiedätte, kun ihan oikea henkilö ilmoittaa asian. :DDD

2012-01-04T15:41:00.002+02:00

Crimson Kyoto, C.L. Müllers memorialin voittaja & muita suurkisajuttuja, 040111

Crimsonin 1-polvinen kasvatti, 5-vuotias Crimson Kyoto voitti ensimmäisen arvokkaamman kilpailunsa. Ruotsin C.L. Müllerin muistolähdössä se kiskoi kärryjään hipoen omaa ennätystään, joka on 1.13,2.

Kotiin Suomeen lähdettiin parin päivän huilin jälkeen hyvillä mielin ja 400 000 virtuaalikruunua rikkaampina.

Mukaan lähtöön meidän tallilta oli valittu myös evm-sukuinen tamma Hot Like Mexico ja 1-polvinen ori Crimson Japan. Orin lähtö meni vähän mönkään, mutta Hot Like Mexico paransi ennätystään ja kiri suhteellisen kevyen näköisesti kolmossijalle. Viisivuotiaalle Crimson Japanillekin lähtö oli hyvää harjoitusta, ja tulevaisuudessa meno onkin aivan varmasti parempaa myös suurissa ja jännittävissä lähdöissä.

**

Ruotsin lämminveristen montémestaruusfinaalitkin menivät Crimsonin osalta aika nätisti. Voittoa ei saavutettu, mutta kaksi finaaliin valittua montératsumme sijoittui rahasijoille. Konkari Maniac In Action juoksi huonosta startistaan huolimatta viidenneksi. Crimson Cat Slap, jota en itse pitänyt edes erityisen valmiina suurkisoihin, yllätti kaikki ponkimalla sinnikkäästi nelossijalle. Flirt!, johon uskoin kovasti, valitettavasti mokasi koko kilpailunsa alusta loppuun.

**

Nuorten hevosten mestaruussarjassa oli meiltä valittuna Crimson Pride, Crimson Solo Song, Guitar Solo Time ja Crimson Tangocat. Pride selviytyi kuutossijalle tehden ihan omantasoisensa juoksun, mutta muulla porukalla ei mennyt aivan yhtä hyvin.

2011-12-26T12:14:00.004+02:00

Hevosmarkkinoilla, 261211

Olen ostanut hevosia. Olen taas hankkinut kopukoita. Olen lastannut traileriin uusia koneja, vaikka olen jo kauan toitottanut, että ei enää. Meidän omat hevoset on muka niin luonnostaan hyviä, että rakennan niistä omaa juttuani. Juupa juu. Sen kun näkisi.

Ensin näin ihanan lv-orin, iik, pakko saada. En tietenkään voinut mennä sanomaan omistajalle että moikka moikka moikka, sulla on nyt mun unelmahevonen, että annapa tänne. Kysyin, saako siitä varsaa, etsin hienon tamman ja sain itselleni sitten pikkuisen. Se on vielä ihanampi kuin iskä. :D

Sitten keksin, että nonniin, meidän omat orit ei olekaan tarpeeksi hyviä kahdelle wanhalle lv-tammalle, joista ei ole kotona varsoja. Ei kuin etsimään. Nappasiko? Nappasi. Niin syntyivät Crimson Dragomir ja Crimson Carmencita, hip hurraa, vain puoliksi minun omista pikku kullannupuistani kun iskä on ulkopuolelta.

Sitten tänään. Trakehner. Eikä. Menin uteliaisuudesta katsomaan Roxburyn hevosia ja tallin perällä kurkotteli karsinastaan "uusi Barkensten Weich" tai "uusi Agata Jewel", toisin sanoen maailmankaikkeuden hienoin hevonen. Kisaamaton. Aika lailla paikallaan seisoskellut. Kiva suku. Rohkea ja utelias. Järkyttävän kokoinen, voimakas. Ei mikään luonteeton mukakiltti reppana. Heti kun näin sen pällistelemässä kauempana, tiesin että juuri sen halusin. Nyt se on minun. :D Mutta oikeasti, taas traksu?

2011-12-02T15:14:00.003+02:00

Funky Monkeylla ja muilla ihailija vai mitähh? 021211

Lämminveriori Funky Monkey ja muutama muu hevoseni on ilmiselvästi saanut ihailijoita.

Lajittelen hevosten nimiä tiettyihin lokeroihin, esimerkiksi näin:
Queens Revenge xx -> aika monella on varmaan tällainen
Crimson Marilyn -> kuka tahansa voisi keksiä
Crimson Ninji -> joku saattaisi keksiä Ninjin
Funky Monkey / MW Punasilmä / Mörkövaaran Leijonaraita / Erkinheimon Mösiöö Seppo jne -> kuka keksii tällaista?

Jos jollakin muulla kuin minulla on jossain joku Marilyn, en yhtään ihmettele tai suivaannu. Kuka muka ei keksisi nimeä Marilyn? Jos jollain olisi Ninji, ajattelisin, että jaaha, tuo on joko vienyt minun nimeni tai pelannut äskettäin läpi Nintendolla Super Mario Bros kakkosen. Jos jollakulla on Funky Monkey tai Punasilmä, olen melko varma, että kyseinen joku on vienyt minun hepaltani nimen... Kuka keksisi Punasilmän? Minäkään en keksinyt sitä!

Nyt kuitenkin bongasin muuan Funky Monkeyn, enkä pidä näkemästäni. Pari vuotta sitten äkkäsin jopa jonkun Punasilmän, ja kihisin kiukusta tuhat kertaa enemmän, mutta niin kuin kopioilla on tapana, toinen Punasilmä kuoli kaikessa hiljaisuudessa saamatta mitään aikaan. Funky Monkeysta taas kuullaan: tämä minun Mankiani huomattavasti nuorempi Funky Monkey on palkittu, todella panostettu heppa, jonka kernaasti hävittäisin katkerana olemattomiin, jos vain minulla olisi siihen valta. Funky Monkey on minun - vaikka mikään sääntö tai laki ei estäkään joka ainoaa ihmistä nimeämään jonka ainoaa kopuaan sellaiseksi.

Lähden purkamaan turhautumustani johonkuhun sivulliseen ennen kuin vahingossa käyn näyttämässä lapsellisuuteni kitajamalla tällaisten hevosten kasvattajille.

2011-11-16T16:49:00.004+02:00

Mainoksia, 161111

Eli, loppuvuosi 2011 on kuin onkin täynnä kaikenlaista tapahtumaa ja meininkiä. Ihmiset tapaavat aina innostua joulun alla tekemään kaikenlaista, ja sitten väsähtävät kesken kaiken. Tässä on kuitenkin muutama juttu, joiden toteutumiseen ja loppuun asti viemiseen minä hyvistä syistä uskon.

*

1. Derby Racing Teamin kisarysä.

"Toiminnan joulu" järjestettiin Derby Racing Teamissa myös vuonna 2010, ja silloin se sujui sulavasti. Tulokset lähes päivälleen, kunnialla meni kaikki. Miksei menisi tänäkin vuonna? Lähtöjä ja muutakin toimintaa on kaikille, ja koko systeemi on todistetusti toimiva.

*

2. Myytäviä ravihevosia joka nurkassa.

On ostajasta kiinni, menestyykö varsa, mutta hienoja varsoja ainakin on tarjolla nyt marras- ja joulukuussa. Meillä Crimsonissa on vielä muutama sh- ja lv-varsa varattavana (aiemmissa postauksissa), mutta myös seuraavilta talleilta kannattaa vilkaista kiinnostavia ravihelmiä:
Pirunmarja
Kiin Kartano
Derby Racing Team (harkitsen itse yhdestä tarjoamista)

*

3. Pikkujoulubileitä & maastoja

Pihlajamäessä on pikkujoulut. Juuri minun hevosilleni ei tänä vuonna löydy ohjelmaa, mutta monelle muulle ihan varmasti. Nämä tempaukset on yleensä järjestetty loppuun asti.

Ja Heijastus ja Heijastuksen tarinatoiminta! Nämä ovat aina parhaita, ihan tosi.

*

4. Peitsarit juoksevat.

Niin alaisissa kuin villeissäkin (mm Derby Racing Teamin raveissa) on nyt tulossa aika kivasti peitsarilähtöjä. Nyt niitä 2-vuotiaiden lähtöjäkään ei juosta rutiinina, koska minulla itselläni on 6 peitsarivauvaa, jotka jo yksinään varmistavat, että palkintorahoja ei puoliteta ja köyhien peitsarinomistajien kukkaronnyörejä kiristetä.

2011-11-13T20:08:00.004+02:00

Derbyn Tammasuosikki 2011 voittaja & kisoja Ruotsissa, 131111

Erkinheimon Hiukkanen on Derbyn Tammasuosikki 2011 voittaja. Ohjastin tammaa itse, ja juoksu meni täydellisen putkeen heti alusta asti. Vastustajien taitojen puutteesta ei voitto johtunut, vaan kovaa tulivat seuraavat hevosetkin! Hiukkanen ei aivan ylittänyt itseään, mutta puski kuitenkin melko lähelle omaa ennätystään.

Tallimestari Miro ajoi Erkinheimon Kostajattarella kahdeksanneksi. Kostajattaren lähtö ei mennyt hyvin, eikä juoksu ollut ollenkaan tamman omaa tasoa. Hevonen ei kuitenkaan jää kotiin valmennukseen, koska moka johtuu nimen omaan kokemuksen puutteesta radalla. Juoksija jatkaa pienemmissä ja rauhallisemmissa lähdöissä

***

Erkinheimon ja Crimsonin hevoset ovat päässeet kilpailemaan nyt marraskuun puolivälin tienoilla Ruotsissa. Osa nuorimmista hevosista on pärjännyt mahtavasti. 2-vuotiaat Crimson Pride, Crimson Solo Song ja Crimson Tangocat juoksivat niin komeasti, että ei koto-Suomessa koskaan. Tangocat meni yhtä komeasti kuin Magic Sense aikoinaan. Ympäristönmuutos teki siitä todella hyvän - kukaties Tangocat on Crimsonin nuori mestari?

5-vuotias Crimson Coversong juoksi uudeksi ennätyksekseen 1.12,4aly. Se paransi vanhaa ennätystä kokonaisella sekunnilla. Lyhyt kisapaussi teki ilmeisesti hyvää Coversongille, joka näytti ruotsalaisyleisölle, mistä nämä suomessa syntyneet hevoset on tehty.

Juuri 3 vuotta täyttänyt tuontitamma Joku Merja pääsi myös tosi lujaa Ruotsissa. Sen kavereina juoksivat vielä paremmin myös evm-sukuinen Peilikuva ja oma kasvattini Erkinheimon Karhuton, mutta niiden uusi ennätys olisi ollut niin epärealistisen hyvä, että sellaisia ei meillä Erkinheimoissa (ainakaan vielä tällä ikää) hevosille lasketa.

2011-11-08T17:27:00.002+02:00

Derek Demo lopettaa kilpailun, 081111

Derek Demo, joka tuli minulle tilausvarsana Demon Trottersista aikanaan, joutuu valitettavasti siirtymään varhaiseläkkeelle. Ori kaatui pahasti montéharjoituksessa ja loukkasi molemmat etujalkansa. Eläinlääkärin mukaan hevonen tulee aivan varmasti elämään kivutonta, normaalia hevoselämää tavalliseen tapaan, mutta jalat eivät parannuttuaankaan tule kestämään valmentautumista.

Hienon uran tehnyt Derek Demo muuttaa siitosorien talliin ja ottaa vastaan myös ulkopuolisia tammoja.

Derek Demo

2011-11-02T21:20:00.005+02:00

Vuoden 2011 viimeiset lv-ravivarsat, 021111

Varsoja syntyy tässä kuussa kahdeksan Crimsoniin. Yhtään tuontia en tällä viimeisellä kaudella tuo edes kotiin, vaan kaikki kolme kahdeksan porukasta, jotka jäävät meille kasvamaan, ovat suvullisia, omia kasvatteja.

Kotiin jäävä porukka:
o. Crimson Pride (Guitar Solo Time x USAn Pride)
o. Crimson Solo Song (Crimson Caspair x Crimson Coversong)
t Crimson Tangocat (Crimson Tango Shock x Crimson Cat)

Myyntiin tulee viisi konia. Ainoa myyntiehto on, että sivut eivät saa kadota = osoitteenmuutoksista on ilmoitettava ja hepan kuoltuakin on jostain löydyttävä jonkinlaiset muistosivut.

Mutta siirtyäkseni myytäviin varsoihin...

***

Nimet ja sukupuolet neuvoteltavissa (ehdot suluissa nimen perässä).
Tarkka syntymäpäivä ostajan päätettävissä.

Varsa 1, 2-polvinen ori
Crimson Charlie (nimen alkukirjain oltava C tai D)
s. marraskuussa 2011
i: Derek Demo (11,0a; eläkkeellä)
e: Crimson Capulet (17,9a; jatkaa uraansa)

Varsa 2, 2-polvinen ori
Crimson Knight - VARATTU
s. marraskuussa 2011
i: Crimson Japan (16,7; jatkaa uraansa)
e: Crimson Ninji (14,2a; jatkaa uraansa)

Varsa 3, 1-polvinen tamma
Crimson Fury - MYYTY
i: Intro To This (16,2; jatkaa uraansa)
e: Wrong Kind Of Monster (15,5a; sivut päivittämättä, jatkaa uraansa)

Varsa 4, 1-polvinen ori
Crimson Village Idiot - MYYTY
i: Drink Or Die (15,1a; sivut päivittämättä, jatkaa uraansa)
e: Death Thirteen (13,2a; sivut päivittämättä, jatkaa uraansa)

Varsa 5, 1-polvinen tamma - MYYTY
Crimson Classic (nimen alkukirjain oltava C tai J)
i: Tokyo Hysteria (14,0; sivut päivittämättä, jatkaa uraansa)
e: Go Joke (11,5a; jatkaa uraansa)

2011-10-25T20:56:00.006+03:00

Vuoden 2011 viimeiset suokkivarsat, 251011

Marraskuussa 2011 syntyy ja haetaan ulkomailta yhdeksän Erkinheimon pikkusuokkia. Tottahan minä jätän kotiin enemmistön, mutta kolme liikenee myyntiinkin. Tarjotkaa. Myyntiehto tuttuun tapaan on, että sivut eivät saa kadota: kuolemankin jälkeen on muistosivut jätettävä, ja osoitteenmuutoksista on ilmoitettava.

Kotiin jäävä kuusikko:
- t. Joku Merja (evm)
- t. Peilikuva (evm)
- t. Myyrämäärä (evm)
- o. Kivuton Kuolema (evm)
- o. Erkinheimon Mansikoitsija (Erkinheimon Olympiatuli x Erkinheimon Punasusi)
- t. Erkinheimon Karhuton (Erkinheimon Egoisti x Karhunkainen G)

***
***

Myytävät hevoset
(Nimistä ja sukupuolista voidaan keskustella)

1-polvinen
orivarsa Erkinheimon Hattutemppu - VARATTU
s. marraskuussa 2011
i: MW Punasilmä (Champion, KTK-II, 1.20,1a)
e: Suvisurma (1.35,5a, jatkaa uraansa)

1-polvinen
orivarsa Erkinheimon Pikku-Romeo - VARATTU
s. marraskuussa 2011
i: Karkulaisromeo (1.29,0a, jatkaa uraansa)
e: Prinsessan Pikkusisko (1.33,5, jatkaa uraansa)

1-polvinen
tammavarsa Erkinheimon Susitaru - MYYTY
s. marraskuussa 2011
i: Palava Susi (1.35,0a, vasta aloittelemassa uraansa)
e: Sikahertta (1.22,3a, jatkaa uraansa vielä pari vuotta, Joulun Suomalainen 2010 -voittaja)

2011-10-24T15:06:00.001+03:00

Myynnissä peitsarivarsa, 241011

Crimsoniin on syntynyt kaksi uutta peitsarivauvaa, joista toinen jää kotiin (ja josta oli puhe viimepostauksessa), mutta toisen päätin laskea myyntiin.

Myyntiehtoja on vain yksi: hevonen ei saa kadota, ts sen sivuja ei saa poistaa, vaikka se kuolisikin, ja osoitteenmuutoksista pitää ilmoittaa minulle. En vaadi uudelta omistajalta tai kodilta kummallisuuksia. Parastahan olisi, jos tämä kaveri pääsisi kokeilemaan kykyjään radoilla, mutta voihan tälle toisenlaistakin kotia tarjota.

Nimestä ja sukupuolesta voidaan keskustella. :)

tammavarsa Crimson Renata
s. 24.10.-11
i: Shock This N00b p.1.08,9ke
e: Hide And Seek p.1.11,1ly

2011-10-19T17:42:00.003+03:00

Järkytyksiä, yllätyksiä ja alemmuuskompleksi, 191011

Löysin täältä (ai jaa, koska viimeksi olen löytänyt mitään uutta muualta) sellaisen jutskan kuin Virtuaalinen Peitsariyhdistys VPY, ja olin sillä sekunnilla aivan myyty. Mainitsinkin jo jonkin aikaa sitten hankkineeni enemmän peitsareita mm siksi, että alkukankeuden jälkeen olen suorastaan alannut pitää niistä. Kolmen wanhan kamun lisäksi meillä on nyt oma kasvatti Crimson Killer, sekä tuonnit Twisted Drama ja Space Dementia. Nyt sitten törmään tällaiseen. Joku tekee jotain. Joku ihan totta rakastaa (ja ennen kaikkea on raapinut jostain aikaa) niin paljon peitsareita, että näkee vaivaa niiden eteen noin paljon. Minulla olisi vaikka mitä sanottavanani aiheesta, mutta keskitytään suurimpaan järkytykseeni ja yllätykseeni.

Crimson mainitaan tekstissä. Minun säälittävä Crimsonini on siellä peitsarikasvattajana ihan oikeiden mahtinimien rinnalla. Ymmärtäisin kyllä, jos meillä edes kasvatettaisiin aktiivisesti keskinkertaisia kasvatteja, mutta minullahan on aina ollut vain tuo oma katraani, enkä ole edes syvemmin kiinnostunut niistä ennen kuin vasta vähän aikaa sitten. Peitsarikasvatteja on pari, Crimson Beautiful mainitaan nimeltä yhdistyksen sivuilla.

No, peitsarikasvattajia on vähän, joten tottahan hiiretkin, niin kuin Crimson, otetaan mukaan leijonien riviin, koska parista kunnon kasvattajasta ei oikein riviä saa muodostettua. Siksi tallini nimen näkeminen, vaikka minulle suuri ihme olikin, ei ihan oikeassa virtuaalielämässä varmaankaan ole kovin suuri juttu kenellekään muulle. Mutta, tästä päästäänkin seuraavaan juttuun...

...minun hevosianikin mainitaan teksteissä. Minun sirppijalkojani. Laiminlyötyjä, täinpuremia kaakkiparkojani. Heinämahaisia pihtikinttujani. Minun mussujani, vaikka luulin, että minä olin ainoa, joka ne näki hienoina ja että kuvitteli omassa päässä niiden olevan ookoo. "Tunnettuina peitsareina" meiltä mainitaan Audience Killer LOOP ja Beauty And Stupid CH. Ensimmäinen voi olla kova, jos nyt jatkossa panostan sen siitoshepan uraan, mutta Beauty And Stupid CH (vaikka tosi komean uran tekikin) on tuomittu kaakki sukunsa vuoksi. (Joskus aiemmin kerroin, että se on normaalien ravihevosten varsa, enkä tykkää yh-tään, että perusravureita on peitsarisuvussa = asennevamma?)

Kohdassa Isäoriit 2011 (toiminta-sivulla) muuten mainitaan Shock This N00b -orini, mutta siitä minun ei tarvitse nostaa kauheaa haloota tässä blogissa. Se kuuluu paikalleen. Joten minäpä tässä vain vähän pröystäilen.

**

Olen ollut virtuaalimaailmassa karkealta arviolta vuodesta 2002 tai 2004, miten kukin nyt haluaa asian laskea. V -02 tienoilla otin ensimmäisen hoitsuni, ja ensimmäinen tallini (Kt Misha => Joushou Gaidou => Erkinheimot) on vuoden 2004 paikkeilta. Jopa Crimson on perustettu 2008 (ja oli "tavallaan olemassa" lämppäriravitallina aikaisemmin mm nimellä ravitalli DeQue, joskin ainoa sama heppa on ikivanha Magic Sense). En ole mikään vasta-alkaja. Miksi siis minun on niin vaikea alata ajattelemaan itseäni minään muuna? Kun joku sanoo, että Crimson on kunnianarvoisa ravitalli, olen ihan vakavissani toista mieltä. (Ja kun joku sanoo, että MW Punasilmä on hieno hevonen, olen vilpittömästi samaa mieltä.) En ole oikeassa elämässä näin kamalan itsekriittinen, ellei kyse ole kirjoittamisesta.

Hmh. Silti on kiva saada kehuja tai tunnustusta jostain. Olen tehnyt paljon, ja olen huomannut, että juuri tänä vuonna työ on alkanut kantaa hedelmää. Minun hevosiani mainitaan muutamissa paikoissa. Osa ihmisistä tietää, mikä on Crimson. Sehän oli kunnianhimoinen tavoitteeni alusta asti.

2011-09-28T20:23:00.002+03:00

Laukkatekeistä & ensi CAS-vuoden xx-laukkavarsoista, 280911

Olen rakastunut, ja se on ihanaa. Akhal teket ovat osoittautuneet tosi ihaniksi kavereiksi, vaikka minulla ei vielä kovin montaa sellaista olekaan. Loistava juttu, että lähdin tänä CAS-vuonna kokeilemaan rotua omilla tuonneillani. Pidän tekeistä yhtä paljon kuin täykeistä, ja vielä ehkä enemmänkin, kunhan ehdin vielä lisää tutustua rotuun. :)

Olen jo etsinyt seuraavan CAS-vuoden (joka alkaa ensiviikolla) teket talliin. Meille tulee uraa aloittelemaan yhdeksän tuontihevosta. Ensimmäiset tekketammani astutan seuraavalla astutuskaudella, ja näillä näkymin kaikki varsat ovat jäämässä kotiin. (En malta luopua niistä.) Pikkuisia on tulossa nyt ainakin kolme.

Laiskana ihmisenä en ole vieläkään tutustunut muiden tekkeihin, en edes suurimpien kasvattajien heppakatraisiin, mikä on suorastaan noloa. Minun pitäisi vähän sivusilmällä katsoa mitä muut tekevät, jotta saisin (sitten parin CAS-vuoden päästä) kasvatteineni hyödytettyä myös muiden jalostustyötä. Jos tarvitaan pitkäsukuisia, on turha tukkia myyntiin liikaa lyhytsukuisia. Itse aion keskittyä vielä ainakin muutaman vuoden omiin linjoihini, joita siis ei vielä edes ole olemassa, mutta enpä minä yksin kuitenkaan ikuisesti harrastele. Ei niin pitkälle pötki, jos ei omista suurempaa tallia ja enemmän hevosia...

***

Täykkärivarsoja tulee kuitenkin myyntiin. Itse asiassa minun piti julkaista ne varattaviksi jo tällä viikolla, mutta täytyy tunnustaa, etten ole vielä päivittänyt vanhempien sivuille vielä puoliakaan kuluvan CAS-vuoden starteista. Haluan julkaista varsat vasta kun vanhempien sivut ovat ookoo, ja kaikki pienokaiset kerralla.

Suurin osa täykkivarsoistakin jää kotiin. Kaikkein hurmaavin pitkän matkan juoksijani Giana Get Readykin varsoo, ja sen pienokaisen kanssqa joudun vielä painimaan. Maltanko muka luopua siitä? Toivottavasti se on tamma. Haluan, että sen nimessä on Giana. :)

***

R-Coressa on jonkin verran laukkoja tulossa LJ'n kalenterissa, ja lisää olisi kiire anoa. OSALLISTUKAA. :) Lähdöt ovat todella nolosti suunniteltuja, anteeksi, mutta kun juuri nyt omat hevoseni juoksevat vain tuollaisissa lähdöissä, ja pääasiassa itseni vuoksihan minä laukkoja järjestän. Mutta jos joku teidän heppanne sopii mukaan, äkkiä ilmoittamaan, olkaa hyvät.

2011-09-14T14:36:00.002+03:00

Lamborghini TB, A-ponimestari 2011, 140911

Uskomatonta! A-ponimestaruuskisojen finaalilähdössä meidän Lambo otti ja juoksi niin komeasti, että pääsi voittajaksi asti ja paransi vielä hiuskarvan verran ennätystään, jota se on jo monta kautta hiponut kuitenkaan onnistumatta sitä rikkomaan.

Kyllä, lähdössä oli vähän osallistujia, mutta ponit olivat sitäkin sporttisempia. Konkariponien, Muddyfoot C'n ja SB Lumitossun kanssa meillä oli niiiiin kova kamppailu, että Lambo ei voittanut edes turvanmitalla, vaan pikemminkin turpakarvan mitalla. Narrilaivan Fiasko oli ehdottomasti Lamborghini TB'tani kovempi poni, mutta se hermostui ja laukkasi. Meidän onni - mutta kurja juttu, että toisen kisa ja erittäin mahdollinen voitto jäi siihen.

En ymmärrä, miten minulla ponin valinnassa on tällainen säkä käynyt. Olen aina suorastaan inhonnut kaikkea lämminveriravuria pienempää, ja juuri tätä ponia en vain voinut vastustaa. Tahdoin sen, minun oli kerta kaikkiaan pakko saada Lambo - ja uskomatonta mutta totta, se oli kaupan pilkkahintaan omistajan vaikeuksien vuoksi. Ratsuksi koulutettu ponivarsa muutti meille. Käytiin parit ratsukisat, todella säälittävällä menestyksellä. Päätin, että nyt tulee meidän Lambosta ravihevonen, ja olin varma, että siitä ihan kohtalainen juoksija tuleekin. Ja eipä mitä, siitä tuli A-ponimestari vuosimallia 2011.

Lamborghini TB - tarjolla jalostukseen.

2011-09-13T17:27:00.002+03:00

Eläkeläisiä, uusia naamoja ja myytävä varsa, 130911

Aloitetaan eläkeläishevosista. Niitä onkin tullut viimeaikoina tiuhaan. :)
Eli, peitsari Beauty And Stupid CH juoksee viimeisen kilpailunsa tässä kuussa. Ennätykseksi jää todennäköisesti komea p.1.07,5aly, ja ura on muutenkin ollut aivan superhieno. Tammasta on olemassa yksi kadonnut varsa. (Joka tietää sivuja, tännepäin olkaa niin hyvät.) Ken tahtoo, saa tästä vanhasta rouvasta vielä varsan tai pari, mutta jalostusohjelmaani tämä lady ei enää liity mitenkään. Crimsoniin ei jää Pissiksestä varsaa, niin upea kuin se onkin. Tarjolla jalostukseen!

Eläkkeelle siirtyy myös kymppivuotias montératsu Bell The Cat. Katista meillä on kotona Crimson Cat, ja tässä kuussa syntyi toinen kotiin kasvamaan jätettävä, montératsu Crimson Cat Slap, jolla ei vielä ole sivuja. Hienosti menestynyt Crimson Ballad, ensimmäinen varsa, asuu Kind Trottersissa. Tämäkin tamma on tarjolla jalostukseen, mutta se on täyttänyt tehtävänsä jo yhtä varsaa vaille Crimsonin suunnitellussa jalostusohjelmassa.

***

Uusia naamoja, joilla ei ole vielä sivuja, on tullut Crimsoniin ja Erkinheimoihin asumaan.

Peitsareita:
tamma Crimson Killer (Audience Killer LOOP x Shock This N00b)
tamma Space Dementia (evm)
ori Twisted Drama (evm)

Montératsu:
Crimson Cat Slap (Crimson Cat x Maniac In Action)

Lv-ravureita:
Crimson Tango Shock (Black Tango x Hot Like Mexico)
Crimson Moneyman (Crimson Moneymonster x Crimson Ninji)
Guitar Solo Time (evm)

Sh-ravureita:
Erkinheimon Olympiatuli (Safarivillitys Luned x Erkinheimon Pihlajakyyhky)
Laadukas Rikollinen (evm)
Sarjamurhaajatar (evm)

***

Tänään laitoin myyntiin kasvatin, jonka syntymää olen hihkunut jo kauan etukäteen. Tamma, Crimson Catitude (nimi&skp vaihdettavissa) on toisen polven Crimsonilainen: sekä sen emä että isä ovat Crimsonin kasvatteja, tuontihevosista syntyneitä. Crimson Catitude on myynnissä ht.netissä ja tarjouksia voi laittaa niin sitä kuin tätäkin kautta, tai mailitse.

2011-09-04T16:54:00.002+03:00

Laiskuudesta & tyhmyydestä, 040911

Olen laiska. Tiesittehän te sen? Kun luovuin Piikevästä, otin sieltä ravihevoset mukaan. Sain ensimmäiselle niistä tehtyä sivut vasta tänään. (Toisaalta en ole ainoa laiska: Piikevä on koko vuoden ollut "tauolla", ts se on lopettanut. JOS VAIN olisin tiennyt. Ottaisin sen takaisin, jos olisin säilyttänyt tiedostot. Olin idiootti enkä säilyttänyt kun "kylhän uus omistaja sit huolehtii.") Vielä 2 lämpöistä odottaa sivujaan. Olin vähällä jeesustella, että teen ne kohta, mutta fakta on, että niillä tuskin on sivuja vielä ensiviikonlopun jälkeenkään.

Sitten uudet hepat & kasvatit. Suunnittelen ne aina paperille, siis ihan ruutupaperille. Tuonneille keksin nimen, perustiedot ja sukutaulun. Kasvateille keksin nimen ja perustiedot, ja kirjoitan ylös olemassa olevan sukutaulun. Mitäs sitten? Ennen siirsin kolmen kuukauden sisällä hevosen kilpailutuksen aloittamisesta hevoset kuvineen ja luonteineen nettiin. (Minulla ravimaailmassa n 3kk = 1 virtuaalinen vuosi.) Nyt minulla on 3-vuotiaita lämminverisiä ja jopa 5-vuotiaita (!!!!!!!) suokkeja ilman sivuja. Uskomatonta! En laita sivuja nettiin ellei niillä ole luonnetta yms, ja arvatkaa huvittaako kirjoittaa. No ei. Jos tekstit olisivat valmiina, sivut olisivat jo netissä. Mutta en todellakaan esim ota muiden tekemiä luonteita. Ja itse olen l-a-i-s-k-a!!

Ja kisat! Tapasin aina suunnitella etukäteen, mitä kisoja milloinkin, ja merkitsin ne ihan tavalliseen paperiseen vuoden kestävään kalenteriin, vähän sellaiseen kuin koululaiskalenterit ennen. Joo, nytkin on merkintöjä kalenteri täynnä, mutta kun iskä kuoli ja muita pienempiä vastoinkäymisiä sattui, into jotenkin ihmeellisesti lopahti. Vähän aikaa sitten aioin tarttua toimeen, mutta HUPPISTA, alkoi uusi vastoinkäymisten sarja. Ei huvita, ja silloin kun huvittaisi, ei jaksa - silloin menen ihan oikeasti nukkumaan seitsemän tunnin yöunilleni ennen kuin pitää herätä viideltä jotta ehtii töihin kello kuudeksi.

***
***

Tänään kun oli inspiraatiota ja kerrankin AIKAA tehdä niitä sivuja, kisoja ym ym ym, kenkkuili sivujen ulkoasu. En tiedä, mitä tapahtui, koska idiootti ja sakea olen. Crimsonin heppasivut ovat n viikon ajan menneet aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄÄN epäkuntoon aina, kun edes yhden kirjaimen muokkaa. Olen aina kun on aikaa ollut kokeillut vaikka mitä poppakonsteja ja yrittänyt selvitä avuttomine koodaustaitoineni. Tänään sain päänsärkyäkin kun otti niin lujaa nuppiin sivut. Istuin yhdestätoista yhteen räpläämässä kaikkea mahdollista sivujen muokkaukseen liittyvää... ...ja hups. Voi jessus. Sivut alkoivat itsestään toimia. Korjasin virheet, jotka tulivat aina väkisin tallentaessa takaisin, ja yhtäkkiä niitä ei tullutkaan. Kaikki toimi just eikä melkein niin kuin viikko sitten. Ja sain yhdet sivut tehtyä.

Mutta nyt hajoaa silti pää. Olen ollut tässä koko päivän lukuunottamatta paria lenkkiä ja vessataukoa. Koko päivän. Nyt kyllä syön, hörppään jotain ja lähden ULOS. Vihaan virtuaalihevosia. Ai että, kuinka vihaankaan niitä.

2011-08-21T14:25:00.002+03:00

Oresamaluonteet - infopaketti, 210811

Jos omistat tai ostat oresamaluonnetta, jos haaveilet tai suunnittelet sellaisen hommaamista, jos ostamallasi ponilla on oresamaluonne, lue tämä.

1. En koskaan vaadi muuta kuin copymerkinnät.
Tämä tarkoittaa, että jos myyjä suostuu antamaan hevosensa oresamaluonteen ostajalle hepan mukana, saat ottaa sen vastaan. Samoin jokaisella oresamaluonteen ostaneella tai saaneella on täydet oikeudet myydä luonne eteenpäin millä tahansa hinnalla tai antaa se pois ilmaiseksi. Luonteen kulloinenkin omistaja voi myös monistaa luonteen käyttöön vaikka kahdelletoista hevoselleen, jos niin tahtoo. On kivaa, että ilmoittelette luonteen omistajanvaihdoksista ja kysytte lupia, mutta jos ette tahdo, teidän ei tarvitse.

2. Copymerkinnät pitää säilyttää.
Ainoa vaatimukseni, joka yleensä toteutuukin. Vanhimpien luonteiden copymerkinnät ovat (c) NEOvisual + linkki neovisual@veritiara.org, ja halutessaan ne saa muuttaa muotoon (c) Oresama + linkki neovisual@veritiara.org. Satunnaisesti luonteet on myös merkitty numeroin, esim (C) Oresama0811, ja niillä numeroilla on ihan oikeasti merkitys. En säilytä kaikkia luonteitani, ja näiden satunnaisten numeroiden perusteella jäljitän tiettyjä rajapyykkejä kirjoittelussani. Niitä ei saa poistaa. Copyjen maililinkkeineen tulee myös säilyä myytäessä tai annettaessa luonteita, vaikka ne kiertäisivät tuhannella omistajalla.

3. Sinulla ei ole mitään informointivelvollisuuksia.
Rakastan selata luonteitani, ja siksi keräänkin oresamaluonteiden kulloistenkin sijaintien osoitteet yleensä tiedostoon. On superkivaa, kun osoitteista ilmoitetaan, mutta en ikinä vaadi ilmoittelua keneltäkään jälkikäteen. Jos olet luonteen saanut näyttämättä hevosen linkkiä, hyvä jos ilmoitat linkin, mutta ei ole pakko, ellei jaksa tai halua.

2011-08-20T21:12:00.004+03:00

Mörkövaaran Leijonaraita eläkkeelle, 200811

Muistan, kun Mörkövaaran Leijonaraita eli Leo tuli minulle. Kauan olin ihastellut sen nimeä, ja sukuakin niin paljon, että otin Mörkövaarasta ennen Leon ostamista tilausvarsan, Paven, Mörkövaaran Partajehun.

Yleispainotteinen, 12-vuotias Leo on nyt juhlittu, palkittu ja menestynyt ori kilpailupuolella. Se on palkittu laatuarvosteluissa palkinnoilla ERJ-II, SLA-II, ERL-III ja II-p. Nyt Leo on ilmoitettu Ylaan vielä, ja kun sieltä saadaan tulokset, siirtyy tämä rakas heppavanhus rennoille eläkepäiville virallisestikin.

Ori on muuten tullut vahvasti sukunsa parhaimmistoon kisamenestyksen suhteen...
Isä, Lakean Emanuel: Vir MVA, Ch, YLA2, KTK-II, ERJ-II, ERL-II, KRL-II, SLA-I.
Isänisä, Lakean Roope-Aadolf: Vir MVA, Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I, VSHK-AB
Isänemä, Lakean Nelli-Noora: Vir MVA, Ch, KTK-II, YLA1, SLA-I
Emä, Radikaali AB: YLA2
Emänisä, Kuningasjätkä AM
Emänemä, Pokerin Okariina

Mörkövaaran Leijonaraita ei ole tarjolla jalostukseen. Myöhemmin siitä tulee mahdollisesti myyntiin yksi varsa. Meillä asuu yksi orin jälkeläinen, Erkinheimon Leijonella.

***

Mörkövaaran Leijonaraita

2011-08-19T13:52:00.002+03:00

Virtuaalimestari 2011 on Erkinheimoista, 190811

Minun hevosillani on voittoputki päällä, sen voin sanoa. Virtuaalimestaruus juostiin (juostaan) Pirunmarjassa 210811. Karsintoihin meiltä lähti neljä ravuria: suomenhevoset Egokulissi ja Sikahertta (Joulun Suomalainen 2010 -voittaja), sekä lämminveriset Derek Demo (Demon Trottersin kasvatti) ja Funky Monkey.

Lämminveristen lähdössä Derek Demo aloitti komeasti. Se ei ihan ennätystään hiponut, mutta kuskina toiminut Miro (evm) kehui, että ori meni eikä meinannut. Se tuntui kuulemma oikein heittäytyvän valjaitaan vasten ja juoksevan kiskoen kärryparkoja sellaisella voimalla ja vimmalla, että ihme kun pyörät pystyivät rullaamaan niin äkäisesti. Minä ohjastin tasaista uraa tehneen 5-vuotiaan Funky Monkeynkin komeasti finaalipaikoille, mutta sen juoksu oli ihan normaalia tasoa ja se olisi kyllä varmasti pystynyt parempaankin.

Lämminveristen finaalissa väsynyt Derek Demo antoi taas palaa. Edellisestä voimannäytteestä vieläkin väsyneenä se jaksoi aloittaa ihan yhtä komeasti kuin karsinnoissakin, mutta loppumatkassa sen vauhti hyytyi hieman ja se päästi kaksi valjakkoa edelleen. Derek Demo sijoittui neljänneksi, ja se on todella hieno saavutus viisivuotiaalta, erittäin lupaavalta oriltamme. Funky Monkey taas oli kohtuuttoman väsynyt jo edellisestä lähdöstä ja teki suoraan sanoen nolon juoksun. Minua kuskina ja valmentajana otti ihan kohtuuttomasti nuppiin Funky Monkeyn hävettävä nyhverrys, mutta tunteet lientyivät aika lailla, kun ori tuli pari päivää myöhemmin lievästi sairaaksi. Se oli joutunut yrittämään puolikuntoisena, ja jos olisin tiennyt kytevästä heppanuhasta etukäteen, en olisi vienyt sitä kilpailuihin ja rasittanut noin paljon.

Suokkien karsinnassa Miro ei saanut Sikaherttaan oikein yhteyttä, ja tamma tippuikin pois finaalista. Egokulissi sen sijaan juoksi paremmin kuin koko vuonna. Se ei ole päässyt lähellekään omaa ennätystään viimeaikoina, ja kuukauden tehotreenin ja kunnon loman jälkeen se jaksoi taas. Oli ihanaa ohjastaa sitä hevosta. Se painoi korvansa luimuun ja juoksi niin sinnikkäästi, että näytti etenevän matalana kuin hiipivä kissa pikakelauksessa. Egokulissi kiri kolmannelle sijalle ja kun finaalipaikka oli taskussa, koko hevonen räjähti käsiin. Ori ei ole ikinä ennen yrittänyt tehdä pahaa meille, jotka olemme todistaneet sille olevamme sen laumanjohtajia, mutta kun otin sitä päästä kiinni, se yritti ensin purra ja sitten kävellä takajaloillaan pois. Kun kumpikaan ei onnistunut, se suivaantui, pukitteli ja riehui. Ajattelin, ettei sitä voisikaan päästää finaaliin, mutta Miro tuumasi, että kyllä se pysyy hallinnassa kärryiltä käsin.

Niin se pysyikin. Jokin vain napsahti ensimmäisen sekunnin aikana, kun ajoin Egokulissia. En koskaan päästä hevosta juoksemaan oikeasti lujaa alkumatkasta, mutta nyt tuntui, että niin pitää tehdä. Egokulissi moukaroi maata kavioillaan korvat luimussa ja suupielet kireinä, ja viiletti johtopaikalle. Kun hölskäytin ohjia vielä, orista irtosi vielä vähän enemmän. Johdimme komeasti, mutta koska kaikki oli laitettu jo peliin, loppukiriin Egokulissista ei ollut. Muut saavuttivat meitä roimasti loppusuoralla, mutta olimme liian kaukana ja veimme voiton.

***

Tarjolla jalostukseen kahdelle tammalle virtuaalimestari 2010,
Egokulissi!

2011-08-18T15:24:00.003+03:00

Esittelyssä vuoden 2010 paras kilpaileva lämminveritamma, Please-Please, 180911

Tänään talutan valokiilaan virtuaalitalli Crimsonin ensimmäisen lämminveritamman, Please-Pleasen. Tamma on luonteeltaan erittäin hellä ja ymmärtäväinen hevonen, todella helppo käsitellä. "Liisaa" on valmentanut koko sen uran ajan Crimsonin päävalmentaja, Miro (evm), ja kuskina on ollut Miron lisäksi myös Markus ja Oresama.

Uransa Please-Please aloitti Suomen puolella 2009, ja tullessaan Suomeen se oli juossut ennätyksekseen 1.16,6ke (evm.). Juoksu alkoi kulkea loistavasti puolen vuoden kangertalun jälkeen, ja vuosi 2010 olikin Please-Pleasen kulta-aikaa. Toukokuussa se sijoittui Vesihelmicupin finaalissa neljänneksi. Kesäkuussa Please-Please juoksi voiton Crimson Classy -lähdöstä ja osallistui Last Dancer -lähtöön. Heinäkuussa yritettiin selviytyä NDM-voittajiksi, ja Classic Euro Trotissa tultiinkin toisiksi, Elite Trotissa kolmanneksi.

Please-Pleasen kaikkein hienoin saavutus on kuitenkin se, että se äänestettiin vuoden 2010 ravigaalassa tittelille vuoden kilpaileva lämminveritamma. Tamma toteutti minun unelmani, joka on elänyt vuodesta 2004 ja toteutui nyt.

2010 heinäkuun aikana Please-Please vetäytyi eläkkeelle. Se todella ansaitsee lomansa ja rauhansa, joten olen vastaillut hevoslehtien toimittajien valokuvaus- ja haastattelupyyntöihin yleensä kieltävästi. Tamma on ollut villissä pyörityksessä mukana syntymästään aisti ensin USAssa ja sitten meillä Crimsonissa, ja nyt on rauhoittumisen aika. Terveiset ja ihailijoiden tuomat porkkanapussit minä olen kuitenkin aina välittänyt hevoselle.

Please-Please ei ole enää tarjolla jalostukseen. Siitä saattaa tulla vielä yksi varsa myyntiin joulukuussa 2011 tai maaliskuussa 2012 riippuen siitä, onko Liisa-tamma vielä eläinlääkärin mielestä varsomiskunnossa.

2011-08-15T16:42:00.003+03:00

Älä tee montaa asiaa samaan aikaan, 150811

Kuinka ajatuksissaan voi ihminen kulkea? En ole virtuaalitalleiluni aikana suuremmin tai vakavammin mokannut kuin pari kertaa aikaisemmin - ja nyt olen ryssinyt menemään kahdesti viimeisten kahden viikon aikana. En tiedä MITÄ olen miettinyt viimeaikoina, kun olen lisännyt osallistujia laukkoihin: kaksissa laukoissa yhdeltä ihmiseltä (eri ihmiset eri kerroilla) on puuttunut hevosia lähdöistä, vaikka ilmoittautuminen on ollut oikein. On kuin en olisi nähnytkään hevosia: yleensä muistan nimet suurin piirtein ulkoa, että kuulostaako edes tutulta, mutta nämä pois jääneet hevosennimet eivät soittaneet minkäänlaisia kelloja pääkopassani.

Onko minulle iskemässä lievä dementia, valikoiva huomiokyky vai mikä? En hosu kisoissa, vaan teen niitä kaikessa rauhassa, ja silti heittelen hevosia ulos ihan huvikseni. Minulla on päässä jokin vika.

Toisen kerran mokasin kisaosallistumisissa muutamia päiviä sitten. Minulla oli auki viitisen laukkakutsua ja ajattelin osallistua niistä yhteen. Lähetin osallistumisen, ja kun tarkistin sen, olin ilmoittautunut kisakutsuun A käyttäen kisakutsun B ilmoittautumismuotoa ja osallistunut vieläpä lähtöön, joka löytyy kutsusta C. Tuollaiseen mokaan ei riitä selitykseksi tyhmyys tai sakeus. Tuo vaatii jo taitoa.

Mitäs vielä? No, kyllä niitä mokia on viimeaikoina riittänyt, uskokaa pois, vaikka kaikkia en muistakaan listata.

2011-08-14T10:55:00.002+03:00

Kolme hurraa-huutoa Crimsonin peitsareille! 140811

Hieno saavutus, Shock This N00b! Ori juoksi Classic Pace -lähdössä 090811 kolmanneksi, ja todella hienosti. Se hipoi omaa ennätystään, ja pysyi hienosti lähdön ajan kakkosena ennen kuin putosi kolmannelle paikalle. On sanomattakin selvää, että olen ylpeä pienestä hevosestani. (Oria ei ilmoitettu noin huonossa kunnossa noin suureen lähtöön: uusimpia startteja ja vuoden kuluessa roimasti paremmaksi hilattua ennätystä ei olla päivitetty vielä sivuille!)

Shock This N00b on tarjolla jalostukseen, ja meidän tallin peitsaritammojen kanssa siitä saa myös tilausvarsoja.

**

Muutkin peitsarit ovat menestyneet oikein hienosti aikojen kuluessa eteenpäin.

2010 kesäkuussa Hide And Seek -tamma paineli Crimson Clever -lähdössä ensimmäiseksi. Samana vuonna ja samassa kuussa Audience Killer LOOP ylitti itsensä ja juoksi hitusen ennätystään nopeammin Juvenile GP -lähdössä ja voitti koko roskan. Classic Pacessa 2010 Beauty And Stupid CH selviytyi kakkoseksi juosten erittäin upeasti voittajaa vastaan.

Myös tammat ovat tarjolla jalostukseen. Niiden varsojen nimet ovat aina muotoa Crimson Nimi.

**

Tästä olisi hyvä jatkaa. Täytyy sanoa, että aina kun onnistuu jossain erityisen hyvin, tekisi mieli vain porskuttaa eteenpäin. Kuten joku muistaa, olen kuitenkin sanonut, etteivät peitsarit olleetkaan se Minun Juttuni, vaikka yritinkin harjoitella näiden kanssa. Toisaalta, en myöskään ikinä, ikinä suostuisi luopumaan näistä.

Peitsareiden kilpailutus menee siinä sivussa ravureiden kanssa, eikä siitä ole vaivaa. Siksi minä jatkan muutaman peitsarin kanssa Crimsonissa, vaikka en aiokaan kaavailla mitään suurimittaista jalostustoimintaa. Kehotan nyt muitakin hankkimaan peitsarin. Ne eivät ole hankalia tapauksia, ja kaiken lisäksi niistä ei ole ollenkaan vaivaa. :) (Mainos: meiltä saa niitä tilausvarsoja!!)

2011-08-02T11:55:00.004+03:00

Ravureita eläkkeelle, 02.08.-11

Crimsonin ja Erkinheimojen ravihevosia siirtyy eläkkeelle muutamia. Crimsonin talli on nuori, vaikka olenkin harrastanut ravihevosia jo aikaisemmin aktiivisesti, joten näiden lisäksi eläkehevosia on lämminverisistä tullut aikaisemmin vain yksi. Erkinheimoissa vanhuksia on ennestään useampi.

***

USA Goes PUNK, 9 vuotta, eläkkeelle.
Ennätykseksi jäi 10,0.
Varsoja 7 + 1 syntymätön, myöhemmin mahd. 1 lisää.

Please-Please, 9 vuotta, eläkkeelle
Ennätykseksi jäi 10,7. Crimson Classy 2010 -voittaja. Classic Euro Trot 2010 toinen. Elite Trot 2010 kolmas.
Varsoja 7, myöhemmin mahd. 1 lisää

How To Love, 8 vuotta, eläkkeelle
Ennätykseksi jäi 12,3a.
Varsoja 5, myöhemmin 1 lisää

***

Savitaipaleen Henkilöitymä, 9 vuotta, eläkkeelle
Ennätykseksi jäi 20,9
Varsoja 0, myöhemmin 2-3

Karhutar, 10 vuotta, eläkkeelle
Ennätykseksi jäi 20,9a. Virtuaalimestaruus 2010 voittaja. Pikkupelmann 2010 toinen.
Varsoja 2 + 1 syntymätön, myöhemmin 1-2 lisää

***

Suomenhevosia ja How To Lovea voi kysellä jalostukseen.

2011-08-02T11:51:00.002+03:00

Myynnissä ravurikasvatit, 02.08.-11

Myynnissä on useampi ravurikasvatti. Kauppapaikkana toimii tällä kertaa pääosin ht.net, mutta toki luen tarjoukset myös täältä ja sähköpostistakin noin joka toinen päivä.

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=12&i=1445584&t=1445584

Myynnissä noiden lisäksi on kaksi varsaa orista Crimson Moneymonster (i. Maniac In Action, e. Wrong Kind Of Monster), mutta ne kaksi muutan julkisiksi vasta kun saan Moneymonsterin sivut edes hieman enemmän ajan tasalle. :)

Ostakaa pois, ainoa myyntiehto on että vauvoille tulee toimiva sivu, joka ei katoa netistä.

2011-07-31T20:57:00.003+03:00

Monenlaista kerskuntaa ja ylpeilyä, 310711

Ensin hoidetaan ravihevoskerskunta alta pois.

Kävin läpi kasvattilistaa kerrankin ja katsoin, miten Crimson-alkuisilla lämminveriravureilla on mennyt. Selasin niiden jälkeläisiä, ja hups - niiden jälkeläisilläkin on jälkeläisiä. Ainakin muutama. Katsokaa nyt tätäkin!
http://launiel.net/kind/ella.html
Ketkäs ne siellä emän puolella ovat sukua? Etteivät vain Crimson Revenga, Please-Please ja Funky Monkey? Moikka moikka moikka!

Entäs tämä?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/kassu.html
Oma heppa omassa tallissa, koko 2-polvinen suku omia heppoja, tulee saamaan ainakin yhden varsan omaan talliin. Minun oma. Tästä tulee syntymään kolmannen polven Crimsonilainen: evm-vanhempien lisäksi sukutaulussa on vain Crimson-alkuisia heppoja. Unelmani Crimsonin kanssa on täyttymässä! Kolmas polvi menossa! Hip hurraa! Hurraa!

No mistäs kaikki lähti?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/sense.html
Kumartakaa Magic Senseä, joka on ensimmäinen ravihevoseni, joka on opettanut minulle k-a-i-k-e-n virtuaalisista raveista - ja joka palkittiin (!!!!) YLA2-palkinnolla! Loistava ura, Magic Sense, olet ehdottomasti sukusi arvoinen.

***

Sitten ylpeillään xx-laukkureilla.

G1-voittaneita siitosoreja: 11
G1-voittaneita siitostammoja: 9
G2-voittajia: 11
G3-voittajia: 4

Ei tuo vanhalle tallille olisi temppu eikä mitään, mutta hyvänen aika, ei minulla kauaa ole laukkureita ollut. G1-voittajistakin (9+11=20 G1-voittajaa) kahdella on minkäänlainen sukuluokitus (toisella wanha G1, toisella uusi G2), loput ovat omia tuontejani. Olen ylpeä. Kyllä. Kiitos kysymästä.

***

Moikka moikka moikka: suokkikerskuntaa!

Saanko esitellä: MW Punasilmä - ei tarjolla jalostukseen
http://www.veritiara.org/gaidou/pupu.html
KTK II, Ch, irtoSERT x4, Class 1, ennätys 1.20,1a. Hyvin toimittu, MW Punasilmä, varsanreppana, jota kukaan muu ei huolinut. Kaiken lisäksi tytär tulee kovaa, mutta vielä vähän iskän perässä:
http://www.veritiara.org/gaidou/kaino.html

Seuraavaksi ratsusuokkikasvatti, josta olen erityisen ylpeä:
http://www.veritiara.org/erkinheimot/hevoset/nella.html
Erkinheimon Leijonella - olet ihana nimeltäsi, suvultasi, ulkonäöltäsi ja luonteeltasi. Tammalla on muutamankymmentä sijoitusta, joita en ole viitsinyt päivittää sivuille.

Uutisia!
http://www.veritiara.org/gaidou/peppe.html
Susan Puhuri eläkkeelle. Ehdottomasti tarjolla jalostukseen. Loistavan montéuran peppe teki.

Veljekset Mörkövaara - ensin esittelyssä Leijonaraita:
http://www.veritiara.org/gaidou/leo.html
ERJ-II, SLA-II, ERL-III, II-p., ei tarjolla jalostukseen. :) Ja pikkuveli saavuttaa isoveljeä palkintojen määrässä miljoonaa!
http://www.veritiara.org/gaidou/pave.html
Partajehu on palkittu irtoSERTillä ja se on juossut myös raveissa, kun joutui pienen episodin vuoksi ratsastuskieltoon piiiiiitkäksi ajaksi.

***

Jatketaan luonteilla:

67 muotoonlaittoa ei ollut näköjään mitään.
Minulle tarjottiin 80 muotoonlaittoa. Henkilökohtainen ennätykseni. Kiitos, kiitos, hän ansaitsee kyllä Prada-luonteen erikoistehostein, viidesti hiottuna ja noin kaksitoista kertaa eri ihmisillä betautettuna.

***

Että kiitos kysymästä. Juuri nyt sujuu hienosti. :)

2011-07-28T19:26:00.003+03:00

Ex-laukkurista ja peitsareista, 280711

Olen ostanut pari entistä laukkaratsua ja kouluttanut ne ratsuiksi. Toisinsanoen olen vain merkinnyt, että heppa on nyt ratsu, en pitänyt päiväkirjaa tai mitään. Nyt harmittaa, etten ole pitänyt...

Kisatulokset arvotaan. Vaikka olen kilpaillut ex-laukkureilla kuten muillakin ratsuillani, ne ovat sijoittuneet rutkasti vähemmän. Ajattelin, etten olisi viitsinyt pitää päiväkirjaa, koska heti koulutuksen jälkeen heppa sijoittuisi kymmenesti viikossa. Mutta arpaonni on ollut surkeaa. Suhteessa siihen miten virtuaaliheppa yleensä kilpailee, on näiden laukkureideni aloitus ollut erittäin realistinen - realistisen surkea. Jos olisin voinut ennustaa tämän, olisin nautiskellut koulutettavistani pitämällä päiväkirjaa ahkerasti...

***

Toinen homma on peitsarit. Äsken kun päivitin kisajuttuja, yhdessä lähdössä eräs peitsarini oli saanut merkinnän xx. Lisäksi kaksi muuta peitsaria oli hylätty - hll, eli liiat laukat syynä.

Uskokaa jo. Peitsarit. Eivät. Laukkaa. Niiden valjaat eivät anna periksi sen vertaa, että ne viitsisivät laukata. Niille ei vain voi laittaa laukkamerkintöjä eikä niitä voi hylätä liioista laukoista tai pitkästä laukasta, eikä oikeastaan edes väärästä askellajistakaan - ja silti joka ikinen sitä tekee.

Mitäs sinä Oresama muiden tekemisistä piittaat ja kitajat? No tietenkin sitä, että SINUN raveistasi laukkamerkinnät ja laukkahylyt tulevat näkyviin MINUN hevoseni sivuille. Ei hyvä. Ei kiva. Ärsyttää. Joka ainoa peitsarini on laukannut lähdöissään ja useasti.

Hylätkää toki peitsareita lähdöistä. Käyttäkää lapsoset mm sellaista merkintää kuin k, tai jotain, tai jotain muuta. Mistä minä tiedän. Joka paikassa on peitsareiden päälle ymmärtävää ravikansaa, konsultoikaa, pupuseni. Olkaa niin kilttejä.

Tähän tekstiin sain inspiraation siitä, että moni on puhunut peitsareista lähiaikoina. Tahtoisin kasvattaa niitä, mutta en tahdo kasvatustoimintaa, josta jokainen kasvatti jää kotiin. Kukaan ei koskaan huoli peitsarikasvattejani. Ovatko huonoja? Eivät ole kovin huonoja. Kukaan ei vain tarvitse tai halua mitään rupupeitsareita. Angst!

2011-07-26T19:50:00.003+03:00

Virtuaalimaailman Chanelit ja Pradat, 260711

Anteeksi, että kirjoitan taas luonnepostauksen, mutta tämä uutinen on teidänkin kuultava:
Minulle tarjottiin tänään yhdestä luonteesta 67 muotoonlaittoa.

Koko aikana, jonka olen luonteita kirjoittanut, olen saanut takaisin vain yhden vastauksen, jossa sanottiin, että tee uusi. Tiedän, että useampi on toki halunnut sanoa niin, koska en minäkään voi aina onnistua, mutta silti noin on kiva sanoa. Kertoa, että olen toimittanut vuosikausien "ammatinharjoittamiseni" aikana yhden ainoan viallisen tuotteen. (Ja kaupannut muuten senkin eteenpäin ja tehnyt uuden tilalle. :D) Kuinka moni muu kauppias voi sanoa samaa?

Kenet muistat -topassa ht.netissä vähän aikaa sitten muutama muisti minut. Jollekin olin tehnyt luonteen, joku muisti tarinajutskista - ja yksi sanoi, että Oresama on brändännyt luonteensa...

Topieni otsikoissa mainitaan aina sana oresamaluonne, jos luonteita kauppaan. Harvoin laitan minkäänlaisia näyttöjä. Silti ihmiset tietävät, kuka minä olen, ja millä tavalla kirjoitan. Saan järkyttävät palkat luonteista, joiden tekemiseen menee vähintään 15 minuuttia (jos saan hevosesta heti mielikuvan) ja enintään 45 minuuttia (jos omistajan lyhyt kuvaus hevosesta on täysin hajanainen, ristiriitainen tai muuten vain hankala). Mutta hei - ei se ole aina ollut niin helppoa!

Arvatkaa, mitä tekisi mieli tehdä. Yllyttää joku muu aloittamaan topa siitä, että kenen nimen kukin muistaa ostettujen tai saatujen luonteiden perästä copymerkinnöistä. En tiedä, kirjoittaako Mörkövaaran Hawering luonteita myyntiin, mutta hän on tällä hetkellä ainoa, jonka muistan erityisesti luonteenkirjoittajana - itseni lisäksi. Jos maksaisin luonteista ja jos haluaisin muiden kirjoittamia, kysyisin häneltä. Tilausluonnetta ainakaan en uskaltaisi kysyä keneltäkään, koska jos tyypillä on mielikuvitusta, yleensä häellä ei ole kirjoitustaitoja. Tai toisin päin...

2011-07-13T22:31:00.002+03:00

Rakkauksista, sekä heräte- ja sääliostoksista, 130711

Melkein jokaisella virtuaaliharrastajalla näyttää olevan yksi tai muutama hevonen ylitse muiden. Silmäterä. Mamin tai isin kulti. Siihen yhteen heppaan varataan eniten aikaa, se kenties kilpailee eniten, ja joskus siitä voi nähdä jopa unta.

Jokainen, joka vähänkään on puuhiani seurannut virtuaalimaailmassa, osaa tottakai kertoa, että edesmennyt Agata Jewel oli Se Hevonen minulle. Nyt kun Agata on kuollut (ja on muuten edelleen rakkainpani), elävistä hevosista ehdottomat suosikkini ovat xx-tamma Qiana Ring, sh-ori Mörkövaaran Leijonaraita ja ensimmäinen ravihevoseni, Magic Sense.

Mutta omaa kultaansa ei virtuaalihevostenkaan maailmassa etsimällä löydä. Olen ostanut kerta kaikkiaan upeita hevosia, mutta ne eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään Agata Jewelin (/Qiana Ringin ja Mörkövaaran Leijonaraidan) rinnalla. Olen tehnyt loistavia kauppoja täydellisistä jalostushevosista ja metsästänyt ihanimmat suvut oman tallini katon alle, mutta yksikään niistä hevosista ei miellytä samalla tavalla, kuin tämä kolmikko.

Missä on syy? Siinä, että kolmikko koostuu kahdesta heräteostoksesta ja yhdestä säälin vuoksi ostetusta hevosesta. Muiden ostamista suunnittelin, mutta nämä kolme ovat niitä, jotka herättivät (virtuaalihevosten tasolla) tunteita. Siis muita tunteita kuin onnistuminen, että jes, sain vihdoinkin tuon ja tuon sukuisen talliini.

Agata Jewel tuli talliin kylkiäisinä. En oikeastaan edes tahtonut sitä, mutta kun joskus 2004 sen ostin, tahdoin vain sen kuvat. Ne sai kuulemma mukaan kaupassa, ja lapsena halusin oikeassa elämässä ihan Agatan näköisen hevosen. Huomasin, että kuvat olivat vapaasti kopioitavissa, mutta kun omistaja ilmoitti Agatan menevän teuraaksi ellei joku sitä tahdo, minun kävi sitä sääliksi kuin oikeaa hevosta. Agata oli toisen tanskalaisen (jonka tapoin vuoden sisällä) kanssa pakettiratkaisu. Molemmat piti ostaa samaan kotiin - 2004 se oli muotia niissä "huonommissa piireissä", joissa minä liikuin.

Qiana Ring ja Leijonaraita taas olivat niitä OMG! PAKKO SAADA!! -hevosia. Täykkäriä etsiskelinkin pv-jalostukseen, mutta pitkäsukuisempaa tai kokonaan tuontisukuista. Qiana Ring vain oli itse täydellisyys, joten otinkin sen ja päätin suunnitella projektini uudelleen vain yhden hevosen vuoksi. Leijonaraidalla taas ei olisi ollut sinänsä MITÄÄN käyttöä tallissani, koska omistan sen nuoremman täysveljen, Partajehun, mutta tottahan minä Leon otin, kun olin kateellisena sitä katsonut sen syntymästä asti. Olisin halunnut hepan sekä nimen että suvun vuoksi, mutta koska nimeä en saanut, tein kompromissin ja tyydyin sukuun. Partajehunkin nimestä pidän, ja se on myös suosikkiheppojani, mutta Leijonaraita on aina Leijonaraita...

Ei kaikista heräteostoksista tule mussukoita, ei missään nimessä! Ostin ravihevoseksi BT Champion's Toy-Boy -nimisen shettisorin, ja taas kerran huomasin, että sen emä kuolisi, ellei joku huolisi sitä. En ole koskaan pitänyt poneista, en yhdestäkään, itse asiassa vihaan pienikokoisia hevosiakin. En tiedä, mitä ajattelin, kun otin mukana Ebony-emän... Kilpailin sillä kunniakkaasti ja tapoin. En koskaan pitänyt Ebonysta, vaikka niin onkin tosi rumaa sanoa sen tamman kaltaisesta, kiltistä, ihanasta ponista.

Jatkuvasti kysellään, mikä tekee hyvän virtuaalihevosen, ja olen sen nyt tajunnut itse. Hyvä virtuaalihevonen on se, jota ajattelee itse usein kuten esim ajattelee sitä ensimmäistä hoitoheppaansa, jota ei ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, mutta jolta oppi hevosjuttujen kaikki perusteet.

2011-07-10T12:36:00.002+03:00

"E: HYVIÄ luonteiden kirjoittajia!" 100711

Miten niin hyviä? Eräs henkilö aloitti ht.netissä topan, jossa etsii "hyviä" luonteentekijöitä, mutta tahtoo ihan muutaman rivin pituisia luonteita. Mitä ihmeen taitoa siihen muka tarvitaan, minä ajattelin. Kuka hyvä kirjoittaja muka viitsii pelleillä ja tehdä sellaisia tekstejä?

Tyhmäpä olin, mutta onneksi ajattelin asiaa myöhemmin lenkillä koiran kanssa.

Jos kirjoittaa kolmen rivin luonteen ja saa siihen mahtumaan kaiken sen informaation, jonka minä juuri ja juuri ymppään kahden KAPPALEEN luonteeseen, niin kyllä siinä taitoja kysytään. Käytettävissä on muutama lause, ja niillä tulisi kuvailla hevosta riittävästi. Luonteestahan pitää (aikuisella hepalla) käydä aina ilmi käyttäytyminen. Miten heppa käyttäytyy käsiteltäessä, eri tilanteissa ja ratsastettaessa tai ajossa. Siinä tärkeimmät.

Kuka saa kerrottua tuosta kaikesta riittävästi noin neljällä lauseella, joiden kaikkien pitää olla kieliopillisesti suurin piirtein oikeita? En voi kirjoittaa luonteen yhtä lausetta näin: "Sakuni on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä, varsinkin jos se on 5v siskontyttöni talutettavana, koska koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, kun se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa, koska Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana se pomo, ja se luonteenpiirre on säilynyt läpi elämän."

Tuosta melkein kaikki on kuitenkin tiedettäVÄ, jos ulkoiluttaa minun koiraani. Minun olisi kirjoitettava näin: "Saku on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä. Koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, jos se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa. Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana pomo, ja tämä dominoiva luonteenpiirre on säilynt läpi elämän."

Siinä oli jo kolme lausetta ja ehdottomasti enemmän kuin kolme riviä. Silti en saanut tukittua luonteeseen esim sitä, että koirani yrittää karehtia ruokaansa, ellei sitä jatkuvasti muistuta, kuka tässä huushollissa määrää. Enkä sitä, että Saku rakastaa uimista, varsinkin lasten kanssa. Enkä sitä, että koirani on tosi oppivainen: pari vuotta sitten opetin sen vartissa rämpyttämään kitaraa ja vieläkin osaa, muiden tuhannen temppunsa ja käskynsä lisäksi. En mitään, mitä pitää tietää, jos tulee esim hoitamaan koiraani viikonlopuksi.

"Mut ei käytös kuulu luonteeseen", kitisee aina joku. Niin on - mutta mitä varten se luonnekuvaus on siellä hepan sivuilla? Sitä varten, että nimen omaan sen käytös tunnettaisiin. Jos sanoisin Sakusta, että se on dominoiva koira, mutta koska olen sen johtaja, se on minua kohtaan aina mukava, nöyrä, rento ja kiltti, niin mitä ihmettä se Sakun hoitajalle kertoisi? Minä ymmärtäisin, että piskini on raivohullu pässi, joka yrittää hyökkiä ihmisten kimppuun tai jotain, vaikka joka sana olikin totta. On siis ihan pakko kuvailla käytöstä. "Saku on dominoiva." = "Saku käyttäytyy aluksi tosi itsepäisesti vieraiden ja lasten kanssa, mm yrittää määrätä lenkillä tahdin, suunnan jne, ja karehtii ruokaansa, ellei sitä muistuta sen asemasta." "Saku on minua kohtaan nöyrä." = "Kun Sakun saa käsittämään, että paikalle tuli uusi laumanjohtaja eikä koiran alamainen, se muuttuu. Se rakastaa sylissä loikomista, ja sen voi kääntää vaikka selälleen polviensa päälle, niin se vain jatkaa uniaan. Lenkillä se seuraa laumanjohtajiaan vierellä ja tottelee käskyjä saman tien."

Onko joku eirityisesti yo. kohdasta eri mieltä? Kertokaahan - moni teistä väittää, että luonnekuvauksessa ei tulisi kertoa käytöksestä. Kertokaa minun Sakustani kaikki tarvittava mainitsematta kertaakaan sen käytöstä / mitään muuta kuin luonnetta. Kukaan ei pysty.

Jos joku löytää niin taitavan kirjoittajan, että tyyppi pystyy kertomaan neljällä lauseella kaiken tarvittavan minun Sakustani (tai vaihtoehtoisesti virtuaalihevosestani), tahdon kyllä nähdä. Tekstin on sisällettävä kaikki se tieto, jonka koirani / hevoseni hoitaja tarvitsisi, kun aloittaisi kylmiltään, kertaakaan näkemättä eläintäni etukäteen.

2011-07-08T13:38:00.002+03:00

Aaaaaargh, kisafoorumi!! 080711

Mikä siinä ON, että tuo foorumi pursuaa aina, aina roskapostia? Olen laittanut siihen koodin naputeltavaksi, jottei roskapostirobottien elämä olisi niin helppoa, mutta silti niitä ylimääräisiä viestejä tulee joskus jopa kuusi päivässä.

Mainosviestit olisivat melko harmittomia, niitähän tukitaan sähköpostiinkin, eikä niitä olisi edes mitenkään paha juttu unohtaa lojumaan foorumeille vaikkapa viikoksi. Mutta kun noista muutamat eivät olekaan mitään "YOU'VE WON!!" -mainosviestejä, vaan ohjauksia sivuille, joilla on mm aikuisviihdettä.

Suurin osa harrastajista ei koskaan pengo foorumiani eikä siis löydä roskapostia, koska foorumi on tarkoitettu kisaosallistumisiin ja moni ohjautuu suoraan kutsuihin. Ei siis vakava homma. Mutta aina on niitä, jotka menevät etusivulle, ja mitä heidän pienet silmänsä näkevätkään. Välistä foorumilla todellakin on roskapostia, joka ei ole tarkoitettu lasten silmille.

Enkä minä ole ainoa foorumini kanssa tappeleva! Kun katsoin huvikseni laukkatallien kisafoorumeita, yhtä jos toistakin pommitetaan ihan samanlaisella kakalla.

Miten ihmeessä ne viestit pystyisi estämään? Jos sallin vain rekisteröityneiden kirjoittamisen, niin hupsista, pian kukaan ei viitsi osallistua kisoihin. En minäkään viitsisi, jos yhden ainoan tallin kilpailuiden vuoksi pitäisi rekisteröityä... Vaikka nykyään ymmärränkin, miksi jotkut sitä vaativat.

Voisin toki siirtää kisat tallini tiedostoihin ja julkaista ne nettisivuina, joihin vastataan mailitse. Totuus on, että siinä menee ikä ja terveys - ja sivutila. Olin joskus fiksu lapsi ja tein muutamansata KRJ'n kutsua, parisataa ERJ'n kutsua ja vähän alle tuhat muuta kutsua tallini tiedostoihin, veritiara.orgiin vuoden sisässä ja siinä meni sivutila. Ohjaan kutsuja vielä tänä päivänäkin freewebsiin, koska en tahdo poistaa kutsusivujen osoitteita. Jätän niille linkin uuteen kutsuun, jotta etsivä taas löytäisi tuloksensa...

Osaako joku suositella parempaa foorumia tai kertoa jujun, jolla roskaposteja saa edes vähennettyä? Nykyään foorumilleni voi kirjoittaa kuka vain, mutta ellei ole rekisteröitynyt, foorumi kysyy sitä mitälie-koodia, sitä sotkettua numerosarjaa.

2011-07-03T02:50:00.003+03:00

Sim Horses International ja villit kisat, 030711

Löysin paikan heti, kun se perustettiin - luen idean keksineen tyypin virtuaaliheppablogia. Tein tunnukset suunnilleen julkaisupäivänä, enkä käyttänyt niitä kertaakaan. Nimimerkkini on foorumeilla sama kuin oikea etunimeni.

Tänään minä kuitenkin vajosin SHI-suohon. Rakastuin foorumiin, ja erityisesti siihen, että eräs arabioria jalostukseen etsivä sanoi, että todellakin pitää vaatimattomasta Embrystäni. Huomasin, että tavaraa, viihdykettä, käyttäjiä ja apuja foorumilla on noin tuhat kertaa enemmän, kuin olen kuvitellut.

Kun uin SHI-suossani, jokin tarttui jalkaani ja kiskaisi minut hiekkapohjan läpi vielä syvemmälle. Oli kuin olisin avannut silmäni ensimmäistä kertaa kokonaiseen vuoteen. Maailma on suuri paikka. Löysin foorumin kautta kolme muuta (kisa)foorumia, jotka lisäsin suosikit-listalle ja kirjanmerkkeihin, ja joita tulen käyttämään jatkossa säännöllisesti.

Löysin uuden hevosen, jota rakastan ihan mielettömästi. Ihanalle, rakastettavalle, täydelliselle, huikealle lempihepalleni, Qiana Ringille se jää toki kakkoseksi, mutta tosi mukava heppa on kyseessä. Ei se vielä ainakaan minun heppani ole: jätin vasta tarjouksen! Laitoin myös erään hyvin menestyneen holstiorin tarjolle jalostukseen ja yhden kasvattini kokeeksi myyntiin.

***
***

Villit kisat käsitellään seuraavaksi. Kerroin murullenikin tässä yksi päivä, vaikka häntä ei oikeasti kiinnostakaan, kuinka peukalo keskellä kämmentä olen kitissyt jo vuosia niin kuin idiootti. Miksei VRL toimi, mikseivät jaokset päivity automaattisesti ja mikseivät laatikset skulaa jne jne jne loputtomiin.

Kun KRL ja ERL keksittiin, olin ihan IRL-elämässänikin monta viikkoa tosi onnellinen: minun päässäni nuo laatikset nousivat heti ohi perinteisten, alaisten siis, joista on melko helppo homma saada se ykköspalkinto. (YLA nauttii edelleen suosiotani). Mutta NÄIHIN KÄYVÄT VILLIT KISAT. Olen tiennyt sen aina, mutta viimeviikolla vasta älysin asian oikeasti. Miksi, oi miksi olen seisottanut heppoja? Miksi olen ollut niin idiootti / laiska / tunari / tumpelo / pälli / jne etten ole ilmoittautunut villeihin? Niitähän on p-a-l-j-o-n, ja ne eivät kovin nopeasti täyteen mene, niin kuin alaiset.

No, muutama päivä sitten ilmoittauduin kaikkiin villeihin koulu- ja estekisoihin. Tänään katsoin tuloksia... ...sain yhteensä satoja sijoituksia, suunnilleen 10-20 per hevonen. (Minulla siis on yhdessä kisassa mukana aina useampi kymmen kopua / monessa luokassa yksi.) Melkein itketti - ja raivostutti. Minulla olisi ollut ajat sitten tallillinen laatisvalmiita kopuja, joista osa oltaisiin varmaan arvosteltukin jo. Kun tämä ajatus oikein juurtui päähäni, hain lisää kahvia ja datasin koko päivän. Ihan tosi: olen tänään käynyt vain vessassa, kerran syömässä ja nopeasti iltauinnilla.

Sitten villit laukat taas. Minut teurastettaisiin, jos järjestäisin niitä liikaa, koska tukkisin niihin kuitenkin aina G1-lähdön tai pari. Mutta entä jos järjestän niitä SHI-foorumilla? Jotenkin se tuntuu minusta laillisemmalta puuhalta: harva suomalainen laukkaheppu loppujen lopuksi kyttää SHI-foorumilla, eikä ulkomailla taas ole paha juttu järjestää niitä ykkösiäkin.

Sitten minä löysin aarteen, kun tätä ajatusta kehittelin: foorumin täynnä laukkakisoja - englanniksi. En ole mikään mestari missään kielessä, mutta tottakai minä sen verran tajuan, että pystyn osallistumaan laukkoihin edes englanniksi. Aaaah, nyt koettaa Oresamalla kilpailuntäyteinen, villi elämä. Ei kun siis elämä, jossa kilpaillaan villisti, tai jotain.

***
***

Lopuksi:
Nyt siis huvittaa taas harrastaa ratsuja - mutta mitä ihmettä kävi ravihevosille?? NDM jäi vähän niin kuin väliin, vaikka ilmoittinkin kopuja listoille, eikä uusia varsoja ole tullut edes yhtä satsia, vaikka nyt on kolmas varsomiskausi menossa sitten viime pienokaisten. No, ainahan minä lomailen jostain, ja kyllä se innostus takaisin tulee. P.s: angst.

2011-06-26T18:34:00.005+03:00

CAS-XXI syntyvät xx't, myytävät xx't ja xx-siitosorit, 260611

CAS-XXI alussa syntyy meille yhteensä 11 laukkavauvaa, joista vähintään kuusi jää kotiin kasvamaan - enemmän, ellei hyvää kotia viidelle myytävälle löydy. Kaikkien uusien vauvojen sukuluokitus on G2. Lista saattaa vielä kasvaa 2-3 varsaa, mutta ainakin nämä ovat pysyviä vauvoja. :)

Kotiin R-Coreen jäävät:
t Lady Airi RR (SOS In Radio x Lady Lovelie, sprint.)
t Manhattan Millionaire RR (Manhattan Hotman x Candynaire, sprint.)
o Music Machine RR (Hit Maker x Swansong, semis.)
o Sensation RR (Mr Century x Exceptional, semis.)
o Fast As Vampire (Hollywood Vampire x Hurry Furry, stay.)
t. Hey-Hello Pirates (Sonnet x Hey-Hello Sexy, stay.)

***

LAUKKAVARSOJA VARATTAVISSA
Nämä varsat myydään vain laukkakoteihin. Sivut tulee ilmoittaa kahden viikon sisällä myynnistä joko tähän alle, mailiin tai ht.netin topaan.
- jokaisen sukuluokitus G2
- jokaisen suku 1-polvinen
- muutaman vanhemman sivuilta puuttuu pari starttia: tämän mainossivun tiedot esim kilpailutasosta ovat oikeassa, eivät hevosten omat sivut!
- nimistä ja sukupuolista voidaan neuvotella

Varsa 1 - ori Roma Shock RR
Sprinter
i: Alfa Romeo, G2-voittaja.
e: Shocker Stalin, G1-voittaja.

Varsa 2 - tamma Princess Aurora RR
Sprinter
i: Uso Darô?, G1-voittaja.
e: Princess Milano, G1-voittaja.

Varsa 3 - ori Red Raven RR
Stayer
i: It's Automatic, G1-voittaja.
e: Northern Raven, G2-voittaja.

Varsa 4 - tamma Cherry Song RR
Stayer
i: Sonnet, G1-voittaja.
e: Black Cherry, G2-voittaja.

Varsa 5 - tamma Giana Goes Around RR
Stayer
i: Hollywood Vampire, G1-voittaja.
e: Giana Get Ready, G2-voittaja.

**

Tarjolla jalostukseen
Muistutan, että R-Coren orit ovat tarjolla jalostukseen. Noiden lisäksi kannattaa tutustua myös 1-polviseen poikaamme, jolla on uskomattomat voitto- ja sijoitusprosentit. Saanko esitellä; Sochial Suicide RR!

//edit:
Kaikki varsat on nyt varattu.

2011-06-24T11:48:00.002+03:00

Akhal teket tulevat, 240611

Muutama viikko siihen, että CAS-vuosi on taas vierähtänyt. Muutama viikko siihen, että ihkaensimmäinen tekke astuu R-Coren tiloihin. Se on tuontiori, ja sen nimi on Music Machine, enkä tee sille edes sivuja, ellei se pärjää.

Ajattelin aloittaa kunnolla ja muutin puolet CAS-vuoden alun anomattomista LJ'n alaisista laukoista ryhmälle 4 ja lähetin saman tien kilpailuanomusta. Ensikuun päivät nro 15, 19 ja 23 on siis varattu ryhmän 4 laukkapäiviksi.

*

Myös niitä villejä G1-laukkoja suunnitellaan. Niitä tulee olemaan yhdet CAS-vuoden puolivälissä ja yhdet vuoden lopussa. Se ei ole vielä liikaa lisätty. Mukana ovat vähintään täykkärit ja ryhmä 4. Risuilla en järjestä, koska olen aina dissannut risuestelaukkoja. :)

Kutsut julkaistaan täällä ja ht.netissä hyvissä ajoin, niin että (vaikka mieli tekisi juuri teitä suosiakin,) laukat eivät jää tätä blogia lukevan insideporukan tietoisuuteen, vaan sana leviää.

2011-06-17T11:31:00.003+03:00

Kolmen päivän paussi, 170611

Provinssi kutsuu. LJ-laukat ovat huomenna. Anniina arpoo tulokset ja laittaa ne osallistujien perään. Sähköpostia minulle on taas tullut ihan järjetön määrä ja foorumillekin olen jotain viestiketjua aloittanut, ja ne jutut jäävät nyt kolmeksi päiväksi tauolle.

Ette saa minua kiinni ennen kuin palajan. Älkää panikoiko: maksan palkkani, teen hommani jne kyllä. :) Nähdään maanantaina iltapuolella.

2011-06-15T23:27:00.003+03:00

Laukkajuoruja, 150611

No niin, ystäväiseni, nyt minulla on teille paaaaaaaaljon asiaa tätä jänskää laukkamaailmaa koskien, ja nythän on tosi hyvä päivä sellaista miettiä.

*

1. R-Coren rotulisäys. Rbsh ei ollut se minun juttuni, kuten todistettiin, kun evm-sukuisilla hieman kokeilin. Yksi ainoa jäi talliin, ja sekään ei ilmeisesti koskaan jatka sukuaan. Omia sopivia tammoja ei ole, tammanomistajia ei kiinnosta. No nythän voisi niitä tekkejä ottaa, kun olen niin kauan himiöinyt niitä.

Ongelma A: en tiedä rodusta tarpeeksi. No mars nettiin tutkimaan, kirjoja selaamaan ja kyselemään. Ongelma A on selvitetty. Tutustuin rotuun ja kyselin vielä ht-netissä kasvattajista ja kasvatuksesta. Tiedän jo jonkin verran, ja opin tietysti lisää.

Ongelma B: entä jos käy kuin kokeilun nimeltä rbsh't kanssa? Aloita evm-sukuisilla ja teetä varsoja vasta, kun tiedät, mitä olet touhuamassa. Vanha tuttu juttu, jota noudatan jokaisen kokeiluni kanssa. Jäiväthän xx-laukkuritkin minulle, vaikka olivat vain kokeilu. :)

Ongelma C: minne kasvatit, ja mitä muut ihmiset tuumaavat, jos oikein törttöilen? No huh huh, mitä lusmuilua: kasvatithan voi pitää itse, koska yhdistelmät on aina ennenkin valittu sillä perusteella muissakin roduissa! Muut ihmiset eivät ennenkään ole yrittäneet tappaa minua, vaikka olen mokaillut tosi kauniisti täykkäreidenkin kanssa! Päin vastoin. Pisteitä ja viivoja lukuunottamatta porukka on aina jaksanut selittää, mikä meni vikaan ja miksi. Mikään ei muutu.

Ratkaisu: meille tulee evm-sukuisia tekkejä kokeilemaan, miltä se maidenin läpi rämpiminen tuntuu. Siitä tulisi liikaa työtä, jos tekisin niille samanlaiset sivut kuin täykeille (ts kirjoittaisin luonteet...), joten teket menestyvät vallan mainiosti luonteettominakin. Monellako laukkatallilla muka on kunnon luonnekuvauksia, jos ei R-Corea siis lasketa? Luku on melko lähellä nollaa. Sitä paitsi kukaan ei koskaan ole lukenut R-Corenkaan heppoja. :)

*

2. G1-tasoisten lähtöjen järjestäminen. Kyselin, ollaanko villejä vastaan, ja no ei olla, jos lähtöjen määrää ei kasvateta älyttömiin määriin asti. Mikään ei siis estä minua (MUHAHAHA HAAA!) järjestämästä yhtä tai kahta G1-tasoisten lähtöjen sumaa (ts kutsua) CAS-vuosittain. Lähinnä minua jurppii se, että alaiset lähdöt ovat niin samanlaisia keskenään, että...

Ihmiset sanoivat, että R-Corehan voisi ottaa järjestääkseen alaisia arvokisoja, tehdä ehkä omankin, mutta siihen en (vielä!) usko. Minusta suurkisa- tai arvokisaprojekti on aina tallille suuri kunnia, ja R-Core niin kovin nuorena paikkana ei vielä ole tarpeeksi arvokas sellaiseen tehtävään. Tunnen oloni tallini kanssa samanlaiseksi kuin ala-asteikäisenä edesmenneen iskäni kumppareita lainatessani. Tosi kakaraksi.

*

3. Xx-kasvatus. Syntyvät, talliin jäävät ja myytävät varsat julkaistaan ensiviikolla. Jipii, jipii! Tätä on kuulkaas lapset suunniteltu aina CAS-tammikuusta asti. :) Pidän niin kovin sopivimpien yhdistelmien miettimisestä...

*

4. LJ'n alaiset laukat Crimsonissa 18.06.2011. Kun anoin kisoja, en älynnyt, että olen koko viikonlopun Provinssissa. Ravit tai koulukisat voisivat aivan hyvin myöhästyä päivällä, mutta laukkojen myöhästyminen rassaa aina minunkin hermojani, joten sitä en todellakaan huvikseni aiheuta. Arpoisiko joku puolestani tulokset, jotka lähettäisi viestillä osallistumisten perään, ja jotka voisin sitten kopioida maanantaina, kun palaan kotiin? Jos kansalla on hulinaa, kyllä minä jotenkin järjestän, että saatte tulokset ajallaan. :))

*

5. Kiitos. Olette aina niin ystävällisiä tyyppejä, enkä sano sitä ollenkaan liian usein, vaikka mainitsinkin asian myös tässä postauksessa aikaisemmin.

2011-06-12T13:47:00.003+03:00

R-Coren kasvatille G1-voitto, 120611

Ensimmäinen R-Coren kasvatti on nyt saavuttanut G1-voidon Cullamoressa hienoilla prosenteilla. Ori on juossut arviolta neljä lähtöä (tarkka lukumäärä selviää CAS-vuoden joulukuussa) ja sen sukuluokitus on G2.

Tämä ori on Sochial Suicide RR, ja sen jalostusmainos tulee vasta CAS-vuoden lopulla, koska sivuja ei vielä ole. Astutuksia voi toki varata, jos sokkona uskaltaa. Sukua on orilla yksi polvi: isä on $ochial Riot Machine ja emä Shocker Stalin.

Myös muita R-Coren (evm-sukuisia) hevosia tulee tarjolle jalostukseen CAS-vuoden vaihtumisen aikoihin. Tällä hetkellä tarjottavat löytyvät tuttuun tapaan painamalla "Tarjolla jalostukseen" -tagia tämän blogin oikeasta reunasta.

2011-06-07T22:58:00.002+03:00

Löysin hiomattoman timantin, 070611

Tein löydön. Ei, en löytänyt heppaa, enkä upeaa tallia. Löysin jotain, josta tulee sata kertaa kuuluisampi ja arvostetumpi.

Löysin kirjoittajan, jota kukaan teistä ei parin vuoden kuluttua päivitä. Jota paremmin en kirjoita itsekään, kun taidot suhteutetaan ikään.

Kun oikeastaan piti suunnata nukkumaan, avasin erään topan aivan vahingossa ht.netissä. Pyydettiin kommentoimaan erästä tekstiä. Ihmettelin koko pätkää kovasti: kirjoittajan mielikuvitus oli kuin lapsen, sellainen kahlitsematon, mutta tekstissä oli melko paljon virheitä. Betasin huvikseni ensimmäisen kappaleen ja kommentoin vähän. Sitten vasta luin, että kirjoittaja on niin kovin nuori, ala-asteen lopettanut vasta. Leukani loksahti polviin asti ja silmät vierivät irtonaisina pitkin lattiaa.

Miten joku niin nuori voi olla niin hyvä? Miten on mahdollista, että ala-asteikäinen, eli siis kokematon kirjoittaja tekee parempaa tekstiä, kuin suurin osa juuri päättyneen lukion kolmosluokan luokkakavereistani? Millä ihmeen keinolla ihminen voi olla oppinut niin hirvittävän lyhyessä ajassa niin hyväksi - kuutosluokkalainen ei ole osannut kirjoittaa tai lukea ylipäätään montaa vuotta.

Toivoin, että olisin tyypin isoveli. Tasoittelisin vähän tietä hänen edellään, merkkaisin punakynällä hänen kouluaineitaan ja niin auttaisin hitusen enemmän, kuin muita autetaan. Haluaisin seurata hänen menoaan...

Minä olen ollut vuosikausia se, jonka teksteistä maksetaan suorastaan törkeitä hintoja virtuaaliheppapuolella, ja jota rukoillaan kirjoittamaan novelleja, joita muut saisivat julkaista omilla nimillään saadakseen mainetta ja kunniaa. On todennäköistä, että en ole täällä ilkuisesti, mutta kun minä lähden, teillä voi olla uusi Oresama. Jos tyyppi pysyy mukana kolme tai viisi vuotta, ykkösluonteet kirjoittaa joku ihan muu, kuin minä. Minun mielikuvitukseni on jo vanhentunut ja jämähtänyt, hän taas vasta alkaa kehittyä kirjoittajana.

Haluaako joku lyödä vetoa minua vastaan? Saisin aika hyvät rahat. :)

2011-06-01T16:31:00.003+03:00

Mikä mättää? 010611

On eräs talli, jonka kisoissa en vain voita, en ikinä. Osallistun aika usein laukkoihin, monelle tallille ja on yksi, jossa ainoatakaan voittoa ei tipu. Joskus on yksi tai kaksi tullut, mutta siitä on jo kuukausikaupalla aikaa.

En tietenkään väitä, että minua välttämättä poistettaisiin listan kärjestä järjestelmällisesti. Arvontakoneet ovat vähän sellaisia, että sekoittavat tuloksia aina samalla tavalla. Silti pistää vihaksi: tallilla on sopivia lähtöjä aina minulle, mutta enää ei vain huvita osallistua, kun en voita. En ikinä. Sijoitus- ja voittoprosentit vain laskevat silmissä hevosilla, joita sinne ilmoitan. Pahan onnen talli. :D

Joku todella kuitenkin suosii jotakuta, vaikkapa itseään tuloksissa. Aina on joku, joka sitä tekee. Syyttävä sormi osoitti meikäläistä joskus, kun yhdessä KRJ'n alaisessa oli omalla nimellä parhaat voittoprosentit, mutta äkkiäpä sitä sitten jotkut ryntäsivät puolustelemaan, että n 200 muuta kisaani eivät näytä samalta... Eikä kyllä ravirata Ajattomassakaan minua suosittu silloin joskus muinoin, vaikka se oli hyvän onnen raviratani: hevosillani meni siellä yleensä hyvin. Selvitykseksi, että en ole koskaan edes jutellut sen ihmisen kanssa, joka joskus piti Ajatonta, lempirataani.

Mutta mitä iloa on suosia joitain hevosia? Laatispalkinnot tulevat helpommin. Tuleeko hyvä mieli ansaitsemattomasta palkinnosta? Paremmin juostut sijoitusprosentit. Onko ilo katsoa muiden ihaileva sijoitus%a, joka on 100, jos se on hankittu vilpillä? Paremmat ajat raveissa. Antaako joku muka lähdössä "11,0-14,9 -aikaisille" voittajalle ajan 11,3, jos se kaikkein hitain heppa, jonka ennätys on 14,7, voittaa? Minä antaisin vähintään viidellätoista alkavan, neljällätoista jos olisin hyvällä tuulella, kolmellatoista jos olisin nauttinut jotain, josta tulee hyvä mieli...

Pitäisikö sitten tehdä sääntö, että omiin kisoihin ei saa osallistua itse (ja tutut eivät saa osallistua, vaikka sen valvominen onkin mahdotonta)? No ei todellakaan. Miksei?
Kysymys: millä tahdilla sinä järjestät kisoja?
Kysymys: järjestäisitkö yhtä ahkerasti, jos et hyötyisi itse mitenkään?

Pitäisikö virtuaalimaailman olla vähemmän keskittynyt kisamenestykseen ja laatispalkintoihin? Ei minun puolestani. Mitä hittoa minä tekisin ja tavoittelisin, ellei päämääräksi voisi valita voittamista, menestymistä, mainetta ja kunniaa? Minun päämääräni olisi varmasti nyhtää lapsosilta rahat pois myymällä kakkoja kuvia ja tekstejä, koska muuta en voisi voittaa...

Ps, tahdon voittaa laukoissa lähtöjä. MIKSEN VOITA JO?

2011-05-30T15:56:00.003+03:00

Maksan luonteesta... miljoonan? 300511

Anteeksi, kolmas postaus luonteista putkeen, mutta minulla on tärkeää asiaa.

Jos kenkähyllyssä on vierekkäin Converset ja Knoxit, on ok, että Converseista pyydetään noin 50 euroa enemmän, kuin Knoxeista. Olen käyttänyt joskus molempia merkkejä, ja vakuutan, että niitä ei erota toisistaan muu kuin Conversen ruma logo. Ne ovat yhtä kestäviä (tai siis kestämättömiä) ja ihan saman näköisiäkin. Niissä on samanlaiset pohjat, jopa samanlaiset sisävuorit yleensä. Miksi Converse siis maksaa? No tietenkin sen merkin vuosi, siksi, että se ON Converse.

Onko Oresama samanlainen merkki, brändi virtuaalihevosen luonnekuvauksen perässä, kuin Converse kengissä? En ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olen hyvä kirjoittaja. Paras jopa, ainakin niiden mielestä, jotka pitävät pitkistä ja yksityiskohtasista, vaihtelevista, uniikeista luonteista. Eri asia on niiden keskuudessa, jotka tahtovat hepoille lyhyet ja ytimekkäät, yleistävät tekstit. Tänään aloin kuitenkin ajatella asiaa. Miksi saan kaksinkertaista palkkaa muihin verrattuna? Maksaako ylivertainen teksti - vai maksaako pelkkä nimi?

Olen lähdössä päiväreissulle ihan kohta, ja päätin tarkistaa, mitä on tapahtunut yön aikana siinä ht.netin topassa, jossa juuri nyt kauppaan yhdeksättä, viimeistä luonnetta. Ensimmäisten luonteiden hinta oli 25 muotoonlaittoa. Tämän yhdeksännen sai ostaa joko 35'lla muotoonlaitolla tai 40'lla ERJ'n tai KRJ'n alaisella kilpailulla. Ajattelin, että joku on sen varannut joko kisoilla tai muotoonlaitolla, ja että ehtisin hyvin laittaa mailissa menemään muotoonlaitto-ohjeita. Eipäs ollutkaan niin helppoa.

Yhden hinnan kauppani oli muuttunut järkyttävän kalliiksi huutokaupaksi. Kolmisen vuotta sitten stoppasin (tarkoituksellakin tehdyt) huutokaupat kun tarjous oli tasan 25 kisaa. En uskaltanut pyytää enempää - enkä ole vielä koskaan ottanut rahaa vastaan, vaikka sitä jaksaa aina joku tarjota. Tällä kertaa lappasin vain lisää pökköä pesään. Sanoin, että tapelkaa iltaan mennessä valmiiksi, niin minäpä myyn kalliilla.

Arvatkaa, mitä siitä oli tarjottu. Koettakaa arvata.

35 muotoonlaittoa. Sen lisäksi, SEN LISÄKSI viisikymmentä kilpailua. Jo nyt se on koko historian kallein Oresamaluonne. Onko se kallein luonne ylipäätäänkin? Voi hyvinkin olla.

Olin iloinen toki. Nyt lähinnä hävettää ja tekisi mieli painaa pää syvälle lähimpään pensaaseen piiloon. Mitä ihmiset luulevat saavansa? Romaaninko? Olen kirjoittanut aina vain ja ainoastaan pitkän luonteen, joka erottuu joukosta. En minä osaa muuta. En minä ole Converse, vaan Knox.

2011-05-29T17:30:00.002+03:00

Ravihepat kuosiin, 290511

Ai sinäkö et ole muka huomannut, että Crimsonin ravihevosten viimeisin kisakalenteripäivitys oli marraskuussa 2010? Huh huh. Minäpä olen huomannut... Monesti ja useasti.

No, 13 hevosta on parissa päivässä päässyt ajan hermolle kalentereineen. Itse olen laittanut muotoon tasan yhden kutsun. Mitä tapahtui? No kirjoitin niitä luonteita, joista juttelin viimepostauksessa. 25-35 muotoonlaittoa per luonne ja voilá, pahin ruuhka on selätetty. Suurimmalla osalla hevosista on vielä 5-10 kutsua laittamatta, osalla on edelleen samanlainen 25-kutsuinen suma, kuin noilla, joilta laitatin pois.

Rohkaistuneena tuosta toivoa minuun valavasta näystä osallistuin uusiin raveihin. Pian olen taas yhtä pulassa, kuin vielä muutama päivä sitten. Hurraa, hurraa, hurraa Oresama!

Mutta hei, ei se duuni tähän ole loppunut. Erittäin mukava osa (siis tosi masentava osa) ravihevosista on ilman sivuja. Kaikki kolmivuotiaat sh't ja 2-vuotiaat suokit. Kaikki 4-vuotiaat suokit ja 3-vuotiaat lämppärit. Suurin osa 5-vuotiasita suokeista ja 4-vuotiaista lämpöisistä. Miten minä tässäkin onnistuin? Appajee...

2011-05-28T11:42:00.002+03:00

Luonteista ja kirjoittamisesta, 280511

En pidä kirjoittamisesta. (Koko maailma tietää.) Silti kirjoitan kuin sekopäinen, ja ainakin silloin, kun kirjoitin koko ajan muille, oli minulla jonkinlainen maine luonteenkirjoittajana. Ilmeisesti ainakin joku muistaa maineeni: topassa nimellä "tarjolla oresamaluonteita" (ht.net) kolme tilausluonnetta varattiin saman tien (ja kaksi maksettiinkin ihan tasan heti).

Miksi kirjoitan? Miksi harrastan vheppoja = jatkuvaa kirjoittamista? Miksen kirjoita vain itselleni?

1. Palkka. Joskus vihaan laittaa kisoja muotoon, joskus vihaan jopa kisata, vaikka yleensä pidänkin molemmista. Mielummin siis kirjoitan aina välillä vaihtelun vuoksi ihan vain siksi, että joku tahtoo tehdä vastapalveluksia.

2. Satunnainen kirjoittamisesta nauttiminen. Tänään kirjoitin yt. Fridan omistajan, Fridan hevoselle luonteen hevosen näkökulmasta. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut sellaista, ja rakastuin hommaan heti. Miksi te ette tilaa minulta luonteita hevosen näkökulmasta, senkin lierot?? Mikä niissä muka on vikana? Niitä on IHANAA kirjoittaa. (Miksen käytä niitä itse? Siksi, etten viitsi kirjoittaa kaikille uutta luonnetta & vaihtaa samanlaisiksi, toivoo Perfektionisti.)

3. Maine ja kunnia. Myöntäkää pois: ainakin suurin osa teistä pitää luonteistani, joku on jopa kateellinen (ainoasta erityisestä) kyvystäni, monet varastelevat tekstejäni omiin nimiinsä. Olen aina ollut sen perään, että joku sanoo ensimmäisenä Oresama, kun joku kysyy, että keneltä minun pitäisi ottaa tilausluonne. Ota Oresamalta: ovat kalliita luonteita, mutta jäävät kakkoseksi yhtäkkiä vain Haweringin tekemille, jotka ovat aina olleet Oresamaluonteiden esikuvia.

4. Lista. Pidän listaa hepoista, joilla on tekemäni luonne. Kaikki eivät ole listalla mukana, koska en löydä kaikkia. Osalta on kadonnut osoite. Listalla oli viimeksi katsoessani n 250 toimivaa linkkiä. Unelmani olisi tasan tuhat toimivaa linkkiä ja jokaiselle kirjaimelle vähintään yksi hevonen, jonka virallinen nimi alkaa kyseisellä kirjaimella. Kohta pitää tarjota ilmaiseksi luonnetta hepoille, joiden nimi alkaa kirjaimella Å tai Q, koska niitä ei vain ole...

5. Hyvä mieli. Joo joo, olen myös hieman vilpitön ihminen! Minullekin tulee hyvä mieli, kun autan muita. Olen tehnyt ilmaisiakin luonteita. Joskus. Ainakin kaksi. Tai ehkä yhden. :DD

2011-05-25T20:16:00.003+03:00

CAS-vuoden vauvat tähän asti, NDM, ratsutauko jatkuu! 250511

Asia 1: tänä CAS-vuonna talliin muuttaneet tulokkaat esiteltäköön. Kenelläkään ei ole sivuja, koska olen laiskistunut: en tee tuonneille ollenkaan, elleivät menesty, hävitän koko konit bittiavaruuteen ja käytän nimet parin vuoden päästä uudelleen. :DDD Muhahahaa.

sprinterit
(ei-voittaneet)
xx-o Spy Fly
xx-t Cat Slap
xx-o Feel The Sorrow
(maiden-voittajat)
xx-t Killer Bee
xx-o Death Rally
xx-t Five Years Dead
xx-o Charlie Express
(allo-voittajat)
xx-o Alfa Romeo
(G3-voittajat)
xx-t Candynaire

Sprinttereistä nostan erityisesti oman kasvatin esille. 2v xx-o Sochial Suicide RR -hepan sl on G2. Se taisi ryssiä maidenin kerran ennen voittoa ja päihitti kaikki G2'ssa ensimmäisellä yrittämällä. Nyt puuttuu G1-voitto, jota tavoitellaan seuraavalla kaudella.

semistayerit
(ei-voittaneet)
xx-o Gettin' Hectic
xx-t Primal Scream
(maiden-voittajat)
xx-o Diego
(allo-voittajat)
xx-t Madam Du Laud
(G2-voittajat)
2v xx-t Exceptional

stayerit
(ei-voittaneet)
xx-o Rap-Rock
xx-t Giana Get Ready
xx-t Be A Queen
xx-o Must Be Pepper
(maiden-voittajat)
xx-t Black Cherry
(allo-voittajat)
xx-t Feline
xx-t Northern Raven

***
***
***
***

NDM 2011 on täällä, kuten kaikki tietävät. 2010 (huh, tuntui että se oli ihan äsken) pidetyssä NDM-finaalissa meidän USA Goes PUNK pääsi finaaliin asti, mutta ei aivan voittajan paikalle. Tänä vuonna NDM-voittoa tavoittelevat USA Goes PUNK, Derek Demo, Please-Please, How To Love ja Funky Monkey. Lisäksi saatan ilmoittaa mukaan myöhemmin myös Go Joken, kunhan päivitän sen sivut: se on kehittynyt paljon sitten viimekertaisen päivityksen... ...joka oli joskus kesällä 2010... ...että silleen...

***
***

Juuri tuon takia ratsupuolella on taukoa. En JAKSA päivittää kisakalentereita. Ei HUVITA ilmoittautua kisoihin, jotka ovat kuitenkin aina täynnä. Ei KIINNOSTA järjestää kisoja, kun ihmiset eivät osaa osallistua oikein & urputtavat, kun hylkään väärässä muodossa tulleen. "Olisit sä ny ton voinu ees korjata" ei mene läpi siksi, että jos korjaan yhdeltä, joudun korjaamaan viideltä miljoonalta muulta samanlaiselta sääntöjä lukematta luistelevalta tyypiltä.

Pitää varmaan ruveta taas kirjoittamaan luonteita palkkaa vastaan. Joku saisi laittaa muotoon kaikille ravureilleni melkein kaikki vuoden 2010 lähdöt... Noin 30-50 per koni. Jippii. Oikein sormet syyhyävät sitä hommaa.

2011-04-16T13:28:00.001+03:00

Ihan pyllystä.

Oih, LJ'n sääntömuutos <3

Yksi kysymys:

MIKSI, s******n torvet, MIKSI?

2011-03-19T12:06:00.002+02:00

Ihana Qiana Ring & maaliskuun talli, 190311

Kuten viime postauksessa ilmaisin selvästi, etsin nyt uusia hevosia. Ht.netin topassa minulle tarjottiinkin maailman kauneinta olentoa. Tottakai tahdoin sen.

Qiana Ring, jolla ei ole sivuja vielä, on täydellisyys aina nimestä kavionkärkiinsä asti. Se on joulukuussa syntynyt xx-tamma, yleispainotteinen. Sen isä on melkein yhtä hurmaava, ja emässäkin on kaikki kohdillaan. En ole koskaan ollut mikään xx-ratsujen fani ja nytkin otin niitä puoliverikasvatuksen vuoksi lähinnä - mutta kuka ihminen maailmassa muka voi vastustaa Qiana Ringiä?

Samalla löysin hienon tallin, Special Ringin, kasvattajan. Koko talli on ihan mielettömän huolellisesti tehty, ja vaikka kaikki on täydellistä, sillä ei pröystäillä. Kaikki kauneus on huomaamatonta. Irl-kaverini sanoisi, että paikassa on salattua herkkyyttä.

Eniten ihailen hevosia. Niihin on p a n o s t e t t u .
Mitä tahansa hevosta painatkaan, sillä on valmis sivu, sillä on kuva, sillä on tarpeeksi pitkä ja hyvin kirjoitettu luonne, sillä on myös sukuselvitys. Hepoilla on myös edes muutama kisa, niiden sivut eivät ole hutaistun näköisiä, niin kuin joidenkin minun heppojeni sivut.

Esittelysivu ei ole täynnä ylimääräistä romua, vaan kaikki on selitetty lyhyesti. Hoitajatoimintaa nuo tekstit eivät tue, mutta sitähän ei olekaan, joten on turha pitkästyttää kiireistä selaajaa jaarituksilla. Kasvatussivukin on täydellinen: kaiken löytää sillä sekunnilla, kun vain tahtoo. (Ja siellä on Qiana Ring, maailman kaunein hevonen.)

En yleensä pidä ulkoasuista, joissa on vaaleanpunaista, mutta tämä on ehdottomasti poikkeus sääntöön. Vaaleanpunainen on niin hillittyä, ja sitä on niin pikkuruinen määrä, ja se sopii niin täydellisesti piristämään harmaata. Ulkoasu on niiiiin yksinkertainen, ja vaikka pidänkin viimeisenpäälle koristelluista brushisotkuista, joita kaikki muut inhoavat, tätä rakastan vielä enemmän. Voi, kun se olisikin minun, ja voi, kun saisin laittaa sen R-Coreen... ...vaikka ei R-Core tuollaista ansaitsekaan, kun on sen nähnyt Special Ringin kaltaisella taideteoksella.

Koko talli on niin täydellinen alusta loppuun, että se tekee historiaa. En ole koskaan lisännyt virtuaalitallia suosikit-linkkini taakse, ellei hoitoheppojeni sivuja lasketa. Rakastan tätä paikkaa. Voisin vain palvoa sitä. Tuo on oikein malliesimerkki siitä, millaiseksi oman tallini tahtoisin - ja millaiseksi en sitä ikinä, ikinä, ikinä saa.

2011-03-18T14:44:00.003+02:00

Hevosostoksia, 180311

Hurraa, hurraa, hurraa! Kolme hurraata Oresamalle! Eläköön-huutoja ei tarvita, koska tämän juhlinnan aiheena on vain se, että sain kaikille vuoden 2010 tuontiholsteille tehtyä omat sivut. Nyt keskitys kisaamiseen ja varsoihin...

Pääuutinen on, että ostan hevosia. Tarjotkaa alle tai ht.nettiin, jos teillä on se Juuri Sopiva minulle. :) Yhden yhdistelmän olen jo löytänyt, toivottavasti se käy kasvattajalle. Edelleen tarvitsen silti kaikkia:

Ostetaan suomenpuoliverisiä!
- evm / lyhyt suku (mahd 1 pitkäsukuinen)
- estepainotteisia!! (/yleis, jolla on ok kisata lähinnä esteitä)
- nimi ratkaisee paljon
- Kotitalli

***

Ostetaan englantilaisia täysiverisiä!
- suvullisia, mahd 1 evm
- vähintään toinen vanhemmista ratsupainotteinen
- este-, koulu ja yleispainotteisia
- Este- ja yleispainotteisten hevosten koti, kouluhevosten koti

***

Ostetaan hannoverinhevosia!
- evm / 1-2 -polvisia + 1 pitkäsukuinen
- estepainotteisia (/yleis, joilla saa kisata lähinnä esteitä)
- Koti

***

Ostetaan holsteininhevosia!
- Kaikenpituisista suvuista
- Ei niitä massanimiä (minulla on tallissa jo niiden lähisukulaisia)
- Koulupainotteisia (mutta on plussaa, jos suvussa kauempana on esteheppoja tuomassa uutta verta tms ratkaisu on kehitelty... Myös yleisp. ok, jos saan kisata vain koulua.)
- Erityisesti toivon tilausvarsoja (koska niiden nimet saan päättää itse)
- koti

***

Ostetaan trakehnereita!
- Evm-sukuisia / 1-2 -polvisia
- Hieno suku (kisattua & kivannimistä & muutenkin Oresaman kriittistä silmää miellyttävää)
- Ehdottomasti koulupainotteisia
- Niminatsismi yltää traksuihinkin...
- Kaksi vaihtoehtoa kodeiksi harkintani mukaan.

2011-03-13T11:53:00.002+02:00

Myynissä laukkavarsat + tj uudet G1-voittajat, 130311

R-Coressa elämä jatkuu kangertelun jälkeen. Ylläpitäjän yo-kirjoituksetkin ovat niin ahdistavan lähellä, että oli pakko ottaa vähän muuta juttua ajateltavaksi.

Kaksi seuraavana vuonna syntyvää xx-laukkuria jää kotiin. He ovat Melody In Milano RR ja Roborap RR. Meillä on jo varsa Hidden Hollywood RR ja 1-vuotias Sochial Suicide RR.

***

Myynnissä:
ori, sprinter Spidershock RR (Spidermonkey x Shocker Stalin)
tamma, stayer, Chin-China RR (Hollywood Vampire x Hidden China)

Säännöt & ohjeet:
1. Sivut mailitse ihmisten ajoissa
2. Toimintaa sopimuksen (& menestyksen) mukaan
3. Sivut on säilytettävä jossain, vaikka heppa tapettaisiinkin vanhuuden / menestyksen puutteen vuoksi
4. Jos myyt pois, tahdon kuulla joko sinulta tai ostajalta uudet sivut
5. En koskaan puutu hevosen elämään, elleivät sivut katoa: saat ratsuttaa, saat käyttää tai olla käyttämättä siitokseen / kisoihin, MUTTA ostotarjouksen lupaukset on pidettävä

***
R-Coren oripuoli näyttää aika lupaavalta, jos ottaa huomioon, että olemme olleet olemassa vasta ihan vain muutaman CAS-vuoden. Nyt kuitenkin nostan esille ihan uuden helmen - jota todella toivon käytettävän jalostukseen!

Tarjolla jalostukseen:
xx, sprinter, evm-suku
Spidermonkey
G1-voittaja, voittoprosentti 62,5; sijoitusprosentti 87,5.
Statistiikka 8: 5-1-1-0(-0)

Yleensä en ole tarkka laukkuriorieni lainailijoiden tammojen kanssa, mutta tällä kertaa on pakko sanoa, että paremmin jo katson. Tärkeää on, etteivät Spidermonkeyn varsat katoa, vaan sivut säilyvät jossain muodossa, eli hevonen tai ei.

2011-03-05T14:24:00.002+02:00

Esittelyssä Erkinheimojen hoitajatoiminta!! 050311

Kuten olen tässä kitissyt, hoitajatoimintaa minä kaipaan. Lupasin kehittää mahdollisimman inspiroivan, palkitsevan, mutta vaativan systeemin, jonka kruunaavat pitkät, kriittiset, kattavat, kannustavat kommenttini. Nyt se systeemi (tai siis sen systeemin prototyyppi...) on vihdoin täällä!!

Hoitajatoiminta perustuu siis meillä tällä hetkellä ansiomerkkeihin: tasot määräävät oikeudet ja velvollisuudet, ja ylimääräisiä palkintoja tulee erityissaavutuksista. Lisäksi hoitajat saavat tarinoistaan virtuaalieuroja, joilla voi ostaa jotain esim Mestyn varusteesta, joka siis ei ole oikein toiminnassa, mutta kauppa mikä kauppa. Hoitajasivulta (linkki ^) voi lukea tarkemmin siitä, millaista koko touhu juuri nyt on.

Yritän saada ht.netissä kommentteja, mutta kukapa pöhköpää nykymaailmassa innostuisi tosissaan tutkimaan mitään, mistä ei ole itselle hyötyä? Tuskin kukaan täälläkään innostuu kommentoimaan toimintaa, mutta varmuuden vuoksi laitan tukikysymyksiä, jos jotakuta kiinnostaa olla avuksi ja auttaa minua muuttamaan systeemi täydelliseksi.

- Ottaisitko hoitsun meiltä, jos olisi aikaa? Miksi, mikset?
- Onko tasojärjestelmä liian ankara? Ajattelin, että ensin tulee hoitajat inspiroida päästämällä heidät helposti tasolta toiselle, mutta ylemmillä tasoilla kamppailu saa kiristyä kunnolla.
- Palkintomerkkejä tulee lisää. Millaisia pitäisi olla? Ota huomioon, että EH ei ole esim ratsastuskoulu, joten tuntimerkkejä on varmaan turha jakaa. Mistä aiheista pitäisi palkita? Nyt palkitaan mm sosiaalisuudesta, ahkeruudesta, luonnossa viihtymisestä... ...
- Onko henkilökunta ihan peestä? Pitäisikö palkattua henkilökuntaa olla enemmän? Onko tallimestari oikeasti pakollinen?
- Kuinka kuivaa tekstini on? Pitääkö jostain kertoa lisää? Olisiko jokin pitänyt jättää kertomatta? Onko hoitajilla tarpeeksi vapautta luoda Erkinheimoista tarinoissaan omannäköisensä paikka? Pitäisikö vapautta rajoittaa?
- Hevosia ei olla suunniteltu hoitohevosiksi, vaan kilpa- ja siitoshevosiksi. Pitäisikö ottaa muutama ihan-vain-hotohevonen, joilla ei mitään tehdä? Mitä järkeä siinä olisi?
- Pitääkö viekku olla ihan oikeasti? Minusta se on veemäinen mainostuskirja ja roskapostiluukku, mutta käyttääkö joku sitä oikeasti? Minulla on maili ja blogi, johon saa kommentoida, eikö se riitä? En edes muistaisi lukea viekkuja useammin kuin kerran viikkoon.
- Hoitokirja on yhteinen kaikille, koska minusta se lisää sosiaalisuutta ja "pakottaa" lukemaan muidenkin juttuja. Pitäisikö sittenkin olla kaikille oma kirja? Miksi?

Ja viimeiseksi:
ota nyt hyvä mies hoitsu!

2011-03-02T14:12:00.002+02:00

Oresaman helmikuun talli, 020311

Helmikuussa vietin enemmän aikaa Mêl Serenissä, kuin omissa talleissani. Se on ymmärrettävää, koska kirjoittelen siellä tarinoita, olen kirjoitellut jo pari vuotta - mutta joskus minun täytyi tämäkin talli valita kaikkien muiden joukosta juuri siksi paikaksi, jossa itse tahdon olla. Siksi se ansaitsee saamansa mainoksen tässä pienessä blogissa.

Miksi minä aikoinani valitsin juuri tämän? Kiinnitin ylipäätään huomiota koko paikkaan siksi, että omistaja on tosi kiinnostunut tallinsa asioista itse: hän jaksoi foorumilla esitellä paikkaa pitkästi ja kattavasti, kun muut lähettivät max kahden lauseen viestejä. Samanlaista aktiivisuutta näkyy muutenkin: Mêl Serenissä ei kaikki toiminta räjähdä sillä ensimmäisellä viikolla niin, että koko ajan löytyy jotain, vaan nica on tavattoman pitkäjänteinen, suunnitteleva ja harkitseva tallinomistaja. Asiat on suunniteltu ennen kuin ne toteutetaan, ja juuri siksi luulen Mêl Serenin pysyvän kauan toiminnassa.

Ulkoasu on vaihdettu aika hiljattain, ja täytyy sanoa, että uusi on aivan ihana. Vanha oli hieman tunkkainen, mutta muutos on niin pieni ja hienovarainen, että talli näyttää vieläkin käytännössä ihan samalta, kuin silloin, kun meikäläinen sen ensimmäisen kerran näki.

Hevosia on monenlaisia, ja koska tarinoin niistä, tunnen ne kaikki. Maya LIN oli ensimmäinen projektini, silloin kovin nuori, mutta aina kiltti ja reipas. Asderte Prektig on minun (hahmoni) suosikki, vaikka yleensä suorastaan inhoan kaikkia ponikokoisia kaviokkaita. Kearney's Anakin herättää kunnioitusta, koska esiintyy varsinkin henkilökunnan Jessen tarinoissa aina todella mahtavana ja suurena hevosena. ML Zamiro on tuon Jessen oma hevonen.

Keksitty henkilökunta ja tallin omistaja ovat mitä inspiroivimmat. Suosikkini on tottakai Jesse (ellei Reitaa - minua oteta huomioon), koska käytän häntä eniten tarinoissani. Jesse on käytännössä Reitan bestis, ja luonteenlaadultaan hieman samaan suuntaan, ainakin mitä tulee tallitöistä lintsaamiseen. Tyleristä sen sijaan en pidä, vaikka hahmo onkin kiinnostava, ja tämäkin johtuu siitä, että tarinoissa Reita ja Tyler ovat inhonneet toisiaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Muutenkin esittelystä löytyy infoa ihan tarpeeksi, mutta ei liikaa, ja etsimänsä löytää melko helposti. Foorumi on kuitenkin käytännössä se The Paikka, jossa on ihan kaikki. Ennen viekuteltiin, tallikirjailtiin ja selailtiin tallin sivuja. Nykyään suurin osa aikani menee foorumilla. Se ei ole huono juttu: siellä pystyy kunnolla keskustelemaan jne, ja Mêl Serenissä käyvistä ihmisistä ovan ihania ainakin ne, joiden kanssa olen ehtinyt juttelemaan.

Vaikka nykymaailmassa kuvat saa kinuttua muuten ihan mistä tahansa, nica piirtää tosi paljon itse. Ja katsokaa nyt niitä hevosia - ei tule yhtäkkiä mieleen toista, jolla on yhtä hienot kuvat, kuin esimerkiksi Kearney's Anakinilla.

2011-02-28T20:16:00.003+02:00

Miksi, oi miksi!! (LJ & VRER), 280211

LJ'n alaiset kilpailut on anottava kaksi viikkoa etukäteen. Miksi? Jos joku tietää, kumoavatko perustelut (edes teidän mielestänne) nämä asiat:
1. Laukkoihin yleensä osallistutaan vain päivää ennen varsinaista kisapäivää.
2. Laukat ovat nopeaa pidettävää: suunnitteluaikaa yms ei tarvitse kahta viikkoa.
3. Laukat ovat kevyttä hommaa: jos 2vkon ajan tarkoitus on ehkäistä "hupianomuksia", joiden lähettäjillä ei ole aikomustakaan viedä kisoja loppuun, niin tuskin sellaisia tyyppejä paljoa on, kun tulokset ovat melko nopeat laittaa.
4. On veemäistä suunnitella irl-elämän lomaan virtuaalitalleilua 2vko etukäteen. Nyt tiedän, että olen ensiviikolla vapaa - mutta en ollenkaan tiedä, missä olen kahden viikon kuluttua
5. Kalenteria päivitetään usein: päivityksien vuoksi ei tarvitse anoa niin kauas

VRER'n alaisissa kilpailuissa on oltava vähintään 10 lähtöä. (Ymmärrän tavallaan, miksi: muuten järjestettäisiin 2-lähtöisiä raveja yms. Mutta miksei luku voi olla 5, tai edes 8??)
1. Villeissä järjestän aina 5-7, koska MINUN hevoseni tarvitsevat vain niin paljon. Alaisissa on niitä "turhia" lähtöjä, joihin MINULTA ei tule konin konia - ja nimen omaan siksi järjestän raveja, että MINUN hevoseni pääsisivät useammin juoksemaan
2. 10 lähdössä ON kova homma, jos esim antaa ajat käsin ja realistisesti, kuten joku minä (pitäisikö siirtyä konetta käyttämään sittenkin??)
3. Sitten ihmetellään, miksei kukaan järjestä alaisia. No miksiköhän? Siksi, että villeissä ei ole niin hitonmoista hommaa joka kerta. Minusta nimen omaan alaisia tulisi hieman pukata, koska niitä on toooooosi vähän nykyään. (Toista oli muutama vuosi sitten - ja silloin lähtöjen alaraja taisi olla 8, johtuukohan siitä?)

2011-02-27T21:00:00.003+02:00

Pieni arvio + suuri saavutus, 270211

Arvioni on, että olen järkestänyt virtuaalisen elämäni aikana noin 2500 kilpailua. Vain muutamatsadat viimeisimmät ovat tallella, mutta ennen kuin edes tiesin, mitä tarkoittaa "alainen kisa" tai "villi kisa", järjestin kaikenlaista kuin hullu. P

elkästään Erkinheimojen (Joushou Gaidoun) alkumuoto Kt Final (2005-2006?) isännöi 100-150 villiä kilpailua. Ja tahti on kiihtynyt.

R-Core on toiminut vasta pari kuukautta, ja siellä on laukattu yhteensä 25 kertaa (5 kutsuista vielä avoinna).

Zurückissa on väännetty esteitä ja koulua vuosina 2008-2009 yhteensä tasan 150 kertaa. Jos hiljainen vuosi 2010 lasketaan mukaan + tämän vuoden avoimet kutsut, tulee kisamääräksi 164.

Erkinheimojen Joushou Gaidou-kaudella otettiin kavereista mittaa 28 kertaa.

Visualizmissa on järjestetty vaatimattomasti vain 13 kilpailua.

Crimsonin raveja on ollut 56 kappaletta.

Ennen kuin Shiawase lopetti, siellä ehdittiin käydä kamppailua voitosta (alaspäin arvioiden) noin 200 kertaa.

Pelkästään näistä tulee jo yli 600 kilpailua. Lisäksi pitäisi laskea kilpailut ikivanhasta Kt Mishasta (2004), monet järjestämäni seurakisat, vanhojen aikojen ravit (tallit ennen Crimsonia, 2005 =>), kaikkien kilpailukeskuksieni kisat yhteensä... ... ... ... ... ... Minulla on vaikka minkälaista projektia takanani, koska olen myös ollut lapsi joskus, enkä tiennyt, mitä tahdon. Kilpailuja olen kuitenkin järjestänyt aina. Aina.

Voin siis katsoa, että olen saanut jotain aikaan virtuaalimaailmassa. Olen täysin varma siitä, että pelkästään kilpailuin olen ehdottomasti tehnyt ainakin viisikymmentä ihmistä iloiseksi. Se on saavutus. Ihan totta.

2011-02-27T14:01:00.004+02:00

Hoitajatoiminnasta, 270211

Minulla on aina ollut yksi (ja vain yksi) talli, jossa on hoitajatoimintaa. Muut tallit ovat olleet kilpapainotteisempia, ja niillä olen ajatellut hoitajatoiminnan ihan turhaksi. Mitä hyötyä siitä muka on, jos tavoitteena todellakin on pelkkä hyöty (minulle aka kisamenestys & palkinnot)? Ei niin mitään, ellei lisää juttuja heppojen omiin päiväkirjoihin, mikä taas vie ihan järkyttävästi sivutilaa pitkän päälle...

Nyt, kun Piikevä meni, ei missään talleistani ole hoitajatoimintaa. Se säästää aikaani mielettömästi, koska pyrin kommentoimaan juttuja aina mahdollisimman kattavasti, mahdollisimman monipuolisesti, ja samalla kehittämään siipieni suojiin päässeitä kirjoittajanalkuja eteenpäin. Sellainen on kannattanut: olen aina ollut ylpeä hoitajistani, koska jos osoitan heille yhden virheen vaikka joka tekstistä, jota pitäisi tarkkailla jatkossa, oppivat he todella nopeasti kirjoittamaan sen asian oikein. Samoin sisältö paranee niin hienosti, että ihan itkettää. Kuten sanoin, niin hyvät kommentit vievät ihan tuhottomasti aikaa, ja sama teksti on luettava uudelleen ja uudelleen, jotta kaikki tulisi sanottua - varsinkin, jos teksti todella on lapsen kirjoittama, lyhyt, jatkuvasti samana toistuva. Aina on löydettävä paljon hyvää, ja osoitettava yksi ainoa virhe, aina ei yhtäkään. On palkittava ja kehuttava, mutta oltava rakentava. Lisäksi on itse luotava tarinaa: olipa kiva, kun huomasit siivota sen Pollen satulan, olenkin jankuttanut siitä tallimestari Pertsalle varmaan kuukauden, mutta kun mitään ei koskaan tunnu tapahtuvan ajoissa.

Vaikka hoitajatoiminta vie 70% virtuaaliheppailuenergiastani, on jotenkin tyhjä olo nyt, kun sitä ei enää ole. Kun Erkinheimoissakin käy, tuntuu kuin astelisi autiotaloon. Esimerkiksi Piikevää ajatellessani ensimmäinen mielikuvani oli pieni talli täynnä naurua ja hulinaa - muistin kaikkien hoitajien nimimerkitkin, kuvittelin heille ulkonäön, ja kun joku sanoi Piikevä, kuulin heidän hilpeän juttelunsa. Erkinheimoissa asiat ovat toisin. Siellä kiiltävällä, liian siistillä käytävällä, melkein tyhjässä tallissa kaikuu vain yksinäinen, toivonsa menettänyt, hoitajattoman hevosen vaisu hirnahdus. Hevonen kysyy, halaisiko joku joskus minuakin? Jaksaisiko joku joskus leikkiä minulla, kirjoittaa minusta, koska sitä varten minun esi-isäni ainakin ovat luotuja?

Olenkin päättänyt ottaa hoitajatoiminnan osaksi Erkinheimoja, mutta vielä ei ole sen aika. Rustasin tänään mahdollisimman mielenkiintoista ja lyhyttä esittelyä tallista ja henkilökunnasta. Aina ennen olen sortunut jaarittelemaan turhia asioita, kuten siistejä satularivejä ja koukuissa roikkuvia suitsia, mutta nyt muistelin Piikevää ja omaa tallipojanuraani Mêl Serenissä. Riittää, että sanoo käytävältä löytyvän oven sinne satulahuoneeseen. Ei aina tarvitse kertoa jokaisen kivenkin paikkaa. Tarinankirjoittajana olen tyytyväisenä Mêl Serenissä nimen omaan siihen, että saan luoda todella paljon itse. Minulle annetaan riittävästi informaatiota, mutta ei lausettakaan liikaa. Tahdon, että Erkinheimot olisi vielä joskus samanlainen.

Kun puitteet ovat kunnossa, alan miettiä nimen omaan niitä hoitajia. Mitä he tarvitsevat? Itseäni inspiroivat kaiken maailman palkinnot ihan mielettömästi: kuukauden hoitaja, tasomerkki se ja se, suorittanut sen ja sen, ollut mukana siinä ja siinä. Onkohan niin, että muitakin kiinnostaa sellainen? Toisaalta, silloin on vaarana rajoittaa liikaa: Piikevässä ennen alkeiskurssia ei saanut ratsastaa metriäkään => tarinoista tuli kovin sisällöttömiä ilman kurssia, koska loppuen lopuksi harva ymmärtää, että hevosenhoitajan työtä on nimen omaan hoitaa sitä konia. Ei ratsastaa sillä. Sen tekevät aivan muut henkilöt - ja kysehän on nyt sitten nimen omaan tonnien arvoisista kilpahevosista, eikä niistä naapurissa asuvista lemmikeistä.

Mutta tätä nyt pitää miettiä. Nyt kuitenkin ensin yritän päästä kouluun lukion jälkeen: ehkä oikea elämäni sitten kuitenkin on karvan verran tärkeämpää, kuin Erkinheimon lohduttomat, hoitajattomat, itkevät hevoset.

2011-02-21T12:41:00.002+02:00

Epämääräisiä aikoja luvassa, 210211

Virtuaalitallipuolelle ennustan epämääräisiä aikoja lähitulevaisuuteen, eli kuukauden sisälle. Tottakai vien aina kilpailut loppuun ajallaan ja yritän roikkua uudenvuodenlupauksissani nimen omaan kilpailunjärjestäjänä, mutta omien hevosten hoito tulee jäämään vähemmälle.

Nyt on lukuloma yo-kirjoituksia varten. Niiden jälkeen pidän vain pienen tauon, ja sitten on edessä ankaraa pänttäystä yliopiston pääsykokeisiin ja itse pääsykokeet. Menivät ne sitten yvin tai huonosti, sitten seuraava homma on vielä muutto uuteen kaupunkiin. Ymmärrätte siis aivan varmasti, että en ehdi miettiä nyt esimerkiksi jalostusasioita. Ei hätää - kyllä ne pikkuvarsat sinunkin kasvatillesi vielä tulevat, mutta valitettavasti se vie jonkin aikaa. Hoidan hevosiani niin hyvin, kuin jaksan!

Käytännössä homman nimi on seuraava. Jos jotain hevoseni kasvattajaa ei miellytä, osa teistä on pitänyt itsellään oikeuden ottaa kasvattinsa takaisin. Silti en ymmärrä, mikä järjestelyissä risoisi, koska en ole luvannut olla taukoilematta kertaakaan, ja hepoilla on tahallaan hidas ikääntyminen. :)

1. Ratsut ovat olleet tauolla, koska mielestäni jaosten kisakalenterit eivät toimi kunnolla, vaikka hattua nostankin sellaisen kutsumäärän manuaalisesti päivittäville. Ne jatkavat edelleen taukoaan siihen asti, että minä palaan taas kokonaan. Jos VRL'n puolella aukeavat jaosten kisakalenterit, järjestän itse muutamat kisat esteitä ja koulua kuussa ja osallistun niihin. (Vaikka taukoilisin irl-vuoden, hevoseni ehtisivät vanhentua vain 2-4 vuotta yksilöstä riippuen. Nou hätä.)

2. Ravihevoset kilpailevat alaisia siihen nihkeään tahtiin, mitä niitä VRER'n kalenteriin suvaitaan ilmoittaa. Itse en järjestä, eikä minulla ole aikaa etsiä villejä juuri nyt. Ilmoittaudun sellaisiinkin, jos tulee sopivasti vastaan etsimättä.

3. Laukka-asioita vien edelleen eteenpäin, koska laukkureiden kilpailutus ja laukkojen järjestäminen vie murto-osan esimerkiksi siitä ajasta, jonka tarvitsen ravimaailmassa vastaavaan puuhaan. Lisäksi laukkureita on minulla niin kovin vähän...

4. Rakkaat yksärini, jotka sattuvat kilpailemaan lännenratsastuksessa, suunnistuksessa, matkassa ja kentässä, saavat nyt jäädä ihan kokonaan lomille. Kahden hevosen takia on ihan turha kytätä neljää kalenteria juuri nyt. Otan mussuni heti parempaan hoitoon, kun palaan...

5. Blogiin en etsi jutunjuurta suurennuslasilla, niin kuin tapasin tehdä vielä hetki sitten. Kirjoitan näin - pitääkseni omat asiani järjestyksessä - mikä siis olikin koko blogin tarkoitus aikaisemmin. Lukekaa parempia blogeja, niitä löytyy ihan varmasti. Ainakin, jos tähän vertaa.

---

Nyt ei muuta kuin toivottakaa minulle onnea ja kahvihuuruisia yölukemisia. En ole koskaan osannut esim lukea kokeisiin, vaan olen vain huvikseni koettanut, joten ensin pitää opetella lukemaan (ja keskiarvo on silti n 8, wtf?).

2011-02-11T23:11:00.002+02:00

Oresaman tammikuun talli, 110211

Päätin nyt sitten jokaisen kuunvaihteen aikaan valita parhaan tallin niistä, joilla olen sivuhistoriani mukaan vieraillut kuluneen kuun aikana. Samaa tallia ei saa valita kahdesti. Jokaisen vuoden tammikuussa valitaan Oresaman vuoden talli.

Tänään saa mainetta ja kunniaa Ravitalli Pirunmarja. Mielipidettäni ei oikeasti tarvitsisi perustella, koska blogi taas toitottaa omia, henkilökohtaisia mieltymyksiäni, mutta perustellaan nyt kuitenkin.

1. Tekstit. Vaikka ne ovat (ainakin vielä) kovin hiomattomia ja joka lauseessa on vähintään kaksi kirjoitus- tai kielioppivirheitä, tässä paikassa on sentään ollut ihan totta yritystä.

2. Hevoset. Pidän Ruisrääkkä KND'sta. Olen aina pitänyt. Lisäksi tallilla on minun orini pienokainen, Pirun Ilmatar.

3. Toiminta. Vaikka raveja ei olekaan paljon, niitä tunnutaan Pirunmarjassa järjestettävän aina kipeimmän tarpeen aikaan. Kun VRER'n kalenteri koomailee, pukataan aina pari villiä ilmoille silloin, kun muut villejä järjestävät angstaavat sängynpohjalla. Lisäksi tulokset tulevat yleensä ajallaan, mikä on ravimaailmassa koko ajan harvinaisempi ilmiö. Joo, olen aika jäävi morkkaamaan ketään siitä.

4. Omistaja. En laske Andieeta feimiksi tai mitään, mutta nimen olen kyllä tiennyt jo jonkin aikaa, samoin moni muu. Eikä minulla ole pahaa sanottavaa.

2011-02-06T23:13:00.003+02:00

Lisää laukkatuonteja, 060211

CAS-vuoden alkupuolella uskallan tuoda vielä reippaasti lisää tuonteja koettamaan maiden-lähtöä, mikäli ne viikon-kaksi vanhemmat tuonnit ovat menestyneet hyvin. Nyt olenkin erittäin tyytyväinen tämän vuoden laukkatuontien menestykseen.

Sprinttereitä toin aluksi kolme: Spidermonkeyn, Manhattan Hotmanin ja SOS In Radion. Niistä ensimmäisenä ja viimeisenä mainitut ovat kamppailleet itsensä maidenin läpi ihan yhdellä ja kahdella yrittämällä, joten toin niille kavereita. Kaksi tammatuontia, Lady Lovelie ja Zombie Dance yrittävät nyt Manhattan Hotmanin kanssa kovasti.

Semistayereilla menee hieman heikommin. Swansongin, Mafia Princessin ja Aurora Boreailsin porukasta maidenin on läpäissyt vain Swansong, ja sen tilalle yrittämään toin orin, jonka nimi on Sudden Death.

Stayereistäni taas olen hieman ylpeämpi. Yuppiedom ja Red Reason yrittävät vielä pari kertaa maidenia, mutta Sonnet pääsi heti läpi. Samoin ensimmäisellä yrittämällä onnistui Sonnetin tilalle tuotu tamma Fame Kills, joten toin perään heti uuden neidin, jota kutsutaan nimellä Hey-Hello Sexy.

Valitettavasti ei laukkatallillakaan aina voittoa juhlita. Uusien heppojen tullessa potkin pois melkein saman verran vanhoja ja huonoja. Koska ne olivat varsattomia tuonteja, en säästänyt niiden muistosivuille kuin vain perustiedot, ja otin luonteetkin julmasti uusiokäyttöön. Kuolon kohtasi myös viime CAS-vuoden ehdoton suosikkini, tamma Oh My Juliet. Kaikkien hävittämiseen oli syy sama: surkeat voitto- ja sijoitusprosentit.

CAS-XIX
Vuoden alussa hevosia oli siis 18.
Poistumaan joutui tänä vuonna tähän mennessä 7
Uusia tuli tänä vuonna tähän mennessä 14
Varsoja syntyy tänä vuonna 1
Hevoskantani siis on kasvamaan päin, mikä on pelkästään hieno asia. Laukkaratsun pito vaatii vain murto-osan siitä ajasta, jonka esim kouluratsun hoitaminen ottaa.

2011-02-03T16:59:00.004+02:00

Tilausvarsako? Minulta? 030211

Pari vuotta sitten vielä tarjosin hevosiani aktiivisesti jalostukseen aina, kun joku etsi oria tai tammaa. Yleensä vastaus oli ei, tai "harkitaan", eli epäsuora ei. Opin, että hevosia (ratsuja), joilla ei ole jo valmiiksi arvonimiä, ei kannata edes yrittää tarjota. Ihan sama, vaikka ne vain odottaisivat jälkeläisnäyttöä laatiksiin.

Olinkin melkein kuolla onnesta, kun ensimmäisen kerran pyydettiin tilausvarsaa minulta. Oikeasti pyydettiin siis, ei vain joku tollo kirjoittanut viekkuun, että voiko ihku orisi Mörkövaaran Partajehu astua ihkun tammani, jonka nimi on Shadow's Secret. Mikä kunnia - joku vaivautui oikein etsimään vanhempia hevoselleen, ja löysi minun hevoseni, ja valitsi juuri ne.

Lähiaikoina olen taas tarjonnut hevosiani jalostukseen siellä täällä ht.netin topissa, pari kertaa kuussa suurin piirtein. Hevoset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin, ts laatisvalmiita ilman jälkeläisnäyttöä, mutta nyt ne kelpaavat. Mikä on syynä?

Puhutaan, että vmaailman feimeillä on automaattisesti hyviä hevosia, vaikka jonkun muun omistuksessa ne olisivat kaksi kertaa kuolleita evm-sukuisia sontakasoja. Enhän minä ole mikään feimi, mutta jo pidemmän linjan harrastaja edes. Ehkä syynä on himpun verran se, että minut tunnetaan jo: kun sanon, että jälkeläisnäytöt saatuaan tämä menee laatiksiin, ihmiset tietävät, että se ihan totta menee, enkä vain höpötä. Lisäksi minun hevoseni, eli siis tilareiden sukutaulujen linkit, eivät ole koskaan aikaisemminkaan kadonneet.

Saan myös myytyä kasvatteja, ja se on todella hieno juttu. Kuten olen usein sanonut, harva loppujen lopuksi pitää tarjouksessa antamansa lupaukset, mutta katsonkin tarjouksia tietyn siivilän läpi nykyään. Jos luvataan "vähintään YLA ja KRJ-laatis", se yleensä tarkoittaa, että hepalle kisataan kymmenisen sijoitusta ennen kuin se unohdetaan. Jos luvataan "kisa- ja jalostuskäyttöä", yleensä toteutuu vain kisakäyttö. Tärkeintä kuitenkin on, että kasvatti saa hyvän kodin.

Varsinkin Crimsonin ravivauvoista olen todella, todella ylpeä. Harva on tähti, mutta vain pari on kadonnut tai unohtunut, vaikka myytyjä onkin jo aika paljon. Erkinheimojen aka Joushou Gaidoun ratsusuokeista taas suurin osa on mystisesti hävinnyt, mutta ravikansa puolestaan on huolehtinut oivallisesti suokkikasvateistani. Edes montéhevosia, jotka klassisesti unohdetaan alkuinnostuksen jälkeen, ei olla hävitetty. Jo niiden myyminenkin hyvään kotiin on jonkinlainen saavutus.

Nyt meikäläisen kahta oria kyseltiin jalostukseen, ja tottakai pienien tallien omistajana, eli melko suppean oritarjonnan omistajana siitä olen tyytyväinen. Kerrankin näin päin.

2011-02-01T11:27:00.002+02:00

Panostusta laatuun vai määrään? + kadonneista 010211

"Panostamme laatuun", lukee jokaisen puoliverisiittolan kasvattisivulla. Minunkin sivuillani se luki muutama vuosi sitten, kun olin kakara, enkä oikein tiennyt, mitä se tarkoittaa. "Laatu" kuulostaa mielestäni hienolta: sellaiselta, että kasvatteja ei tarvitse olla paljon, ja se ilmaistaan kierrellen. On tärkeää, että on muutama hyvä kasvatti, ei montaa keskinkertaista... ...vai onko tärkeää, että jalostuksen kaltaista vaikeaa asiaa ei tarvitse miettiä, siinä vasta kysymys.

En ole oikein ollut laatuun panostaja siinä hevoskasvatuksessa (tai siis "kasvatuksessa"), jota olen harjoittanut. Olen turvannut aina omien hevosteni sukupisteet laatiksissa pitämällä itselläni aina yhden varsan, mutta muista en ole juurikaan välittänyt. Tottakai on ihanaa, kun joku KERRANKIN pitää lupaukset, jotka ostotarjouksessa antoi, mutta en ole vihaisesti katsonu niitäkään, jotka toimivat vain vähän sinnepäin.

Myyntiehdot minulla oli viimeksi freewebsin valmisleiskatalleilla. Nekin laitoin, koska siihen aikaan ne piti vain olla täytteenä. Ne olivat sellaisia kuin että oria ei ruunata ilman lupaa, heppaa ei saa rääkätä, ja niin edelleen. Idioottimaisia sääntöjä, joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä virtuaalimaailmassa. Nykyään vaadin vain, että kasvatin osoitteenmuutokset tulee ilmoittaa, ja että hevonen ei saa kadota, vaan sillä on oltava ainakin muistosivut, jos se esim kuolee.

Pitäisikö vaatia enemmän? Kuukausi sitten kyllästyin ostotarjouksiin, jotka ovat alusta loppuun paskapuhetta. Mitä jos ottaisin ostatarjoukset ylös koneelleni, ja kerran vuodessa kävisin katsomassa, onko niitä noudatettu? Lupaus on lupaus - entä jos ottaisin 100 kertaa sijoittuneen koulupuokin takaisin ihan vain siksi, että omistaja ei ole ehtinyt viedä sitä lupaamiinsa satoihin laatiksiin?

Olisin hullu, kyllä, mutta välillä kun ostajien touhuja katsoo, mieli kyllä tekisi olla niin päästään vialla. Selasin vanhoja kasvattejani, ja hupsista - Joushou Gaidoun (ja sen edeltäjien) ajoilta tallella ovat vain minun omistamani hevoset ja noin viisi muuta. Ja hevosia olen yhteensä kasvattanut useamman sata.

En koskaan hukkaisi muilta ostettua hevosta. En koskaan. Vihaan itse niin syvästi aukkoja sukutauluissa ja jälkeläislistoissa, etten tekisi sitä muille. Miksi muut jaksavat tehdä sen kerta toisensa jälkeen minulle?

Ok, Geon katoaminen (ja domainien lopettaminen) vaikuttavat paljon. Geon tempulle en voi yhtään mitään, mutta eikö olisi vähintäänkin reilua tehdä vaikka freewebsiin JOTKUT sivut hevoselleen, kun oman domaininsa sulkee? Minä esim siirrän kuolleet hevoset heti freewebsiin ja säilytän pelkän linkin uuteen osoitteeseen vanhalla sivulla noin kaksi tai kolme irl-vuotta. En voi täyttää kotisivutilaani hevosruumiilla, mutta voin edes tehdä sen pienen palveluksen. Mikseivät muut voi?

Jos kasvatteja on suuri määrä, enemmän niitä heppoja katoaa, kuin "laatua" kasvattavilla. Toisaalta, enemmän myös säilyy. Jos taas laatuhepalla on vain kaksi laatuvarsaa, ja vaikka toiselle käy niinkin laadukkaasti, että se oli Geolla, sitten ei tällä hetkellä naamaria paljoa naurata. Minunkin olisi siis viisainta lisätä varsamäärää. Ihan varmuuden vuoksi.

Onko ok tehdä ITSE muistosivut kuolleelle kasvatilleen, vaikka se ei olisi enää omassa omistuksessa? Onko OK kerätä googlella tietoa suurin piirtein esim kisasuorituksissa, ja arvoioda vaikkapa sijoitusmäärä suurin piirtein oikeaksi? Loukkaantuuko joku, jos hänen hevosensa löytyisi muistosivuineen minun kotisivutilaltani? Minä en katsoisi sitä hyvällä, koska pidän jokaisesta hevosestani - mutta toisaalta, minä en myöskään koskaan kadota hevosiani.

2011-01-28T22:43:00.004+02:00

Oodi LJ'lle, VRER'lle, sekä laukka- ja ravi-ihmisille, 280111

Ratsupuolenkin ihmisistä minulla on hyvää sanottavaa, mutta vaikka ravi- ja laukkamaailmassa liikkuu pienempi porukka, on minulla juuri heille eniten ruusuja. Samaten VRL ja sen jaokset ovat ihania olemassa, ja käytän muutamia jaoksia aktiivisesti, mutta silti kiitokseni ansaitsevat laukkajaos ja virtuaaliravien edistämisryhmä.

--

1. Kiitos neuvoista nyt ja ajat sitten!
En osannut ravien teoriaa, kun aloitin (2004), enkä laukkojenkaan (2010). Silti kukaan ei (ainakaan päin naamaa) sanonut minua idiootiksi tai keltanokaksi, vaan ennemminkin minua imettiin mukaan porukkaan. Tule tänne, Oresama, saat nämä hevoset, minä kyllä autan, ja minä, ja minä, saanko minäkin auttaa. Kun kysyin, sain oitis kattavan vastauksen, ja jos en siltikään ymmärtänyt, sama asia selitettiin vaikka sata kertaa. Jos tein virheitä (ja kun edelleen niitä teen), saman tien tuli selitys, että miksi ei näin toimita, miksi se oli väärin, mitä väärää siinä itse asiassa oli.

2. Kiitos kisakalentereista.
Manuaalisesti kisojen päivittäminen kalenteriin, oli se sitten jaoksen, seuran tai vain yhden hevosen, on aina hanttihommaa. Jaoksien suhteen myös vääränlaisia hakemuksia sataa - minultakin. Olin todella pahoillani, kun muutama viikko sitten lähetin LJ'lle kilpailuanomuksen päin honkia ja niin lisäsin työmäärää. VRER'ssa porukat saivat ensimmäisenä vuotenani neuvoa minua alinomaa, koska olin paitsi aloittelija, myös kovin nuori. Minulla olisi hermo mennyt monesti, mutta sieltä päästä tuli aina kärsivällinen viesti, että tämä ja tämä on nyt väärin, ja niiden pitää olla näin ja näin. Oli kuin isoveli olisi ollut taas selittämässä minulle, että jakolasku lasketaan näin.

3. Kiitos toiminnasta.
Raveja ja laukkoja löytää lähes aina. Teen parhaani sen asian eteen omalta taholtani, mutta en todellakaan selviytyisi, jos olisin ainoa kisanjärjestäjä. Suuri kiitos jokaisesta kilpailusta, johon minun kopujani on huolittu mukaan - niiden järjestäminen ei oikeasti ole mikään kolmen sekunnin juttu, varsinkaan raveissa, jos ajat laittaa kunnolla.

4. Kiitos kasvattieni ostamisesta.
Erityiskiitos siitä, että Crimson Revengasta tehtiin niin hieno. En ollenkaan odottanut, että joku panostaisi minun vaatimattomaan kasvattiini. Olen iloinen. Toinen erityiskiitos (ja kauraiset hepanpusut) niille, jotka ovat ostaneet monté- tai peitsivauvoja. Niillekin pitäisi suoda mahdollisuus, ja sen te olette niille antaneetkin. En olisi jaksanut itse huolehtia niin monesta kasvatista.

5. Kiitos hevosten myymisestä minulle.
Rakastan raviori Magic Senseä ja laukkaori Sayonara Suckers PA'ta eniten virtuaalimaailmassa. Molemmat olen ostanut todella n00bina, jos sallitte tuollaisen sanan - ja molemmat ovat upeita suvultaan. Noin uskomattomia ratsuja ei aloittelijalle kovin kesken myydä - mutta laukkamaailmassa ja ravimaailmassa unelmani toteutuivat ennen kuin tajusin, että minulla niitä oli. Minulle myytiin nuo kaksi hevosta, vaikka minulla ei ollut MITÄÄN näyttöä tai takeita lupauksilleni. Kiitos myös Derek Demosta, DMT Rakkauskohtauksesta, Savitaipaleen Henkilöitymästä, Lamborgini TB'sta, J.T. Ärrinpurrinista, MW Punasilmästä, Susan Puhurista ja Star Monkeyn osaomistajuudesta. Kiitos siitäkin, että Karhunkainen G ei hävinnyt kiinnostuksen lopahdettua, vaan se hoidettiin kunnialla takaisin kotiin. Rakastan joka ikistä hevostani.

6. Viimeiseksi kiitos kovista vastuksista kisoissa ja muualla.
Olen kilpaileva luonne virtuaalimaailmassakin, ja tahdon haasteita. En kilpailisi laukkahevosineni, jos olisin varma voitosta. Hieman suurempi osallistujamäärä laskee voitonmahdollisuuksia - ja tekee kilpailemisesta jännempää. Samoin vastus ihan muissa asioissa saa minut yrittämään kovemmin. Joku on aina ollut toppuuttelemassa hulluimmat ideani pois ja pitämässä jalkani maassa kiinni, mutta toisaalta puhaltamassa tuulta niiden ideoiden siipien alle, joiden varpaat vain hipaisevat maata. Crimsonista on tullut hieno talli, koska sillä on kilpailijoita, ja siksi joudun parantamaan jatkuvasti. R-Coresta tulee vielä joskus hieno talli.
--

En vaihtaisi ketään teistä pois. En tunne läheskään kaikkia, enkä edes tunnista aivan jokaista nimimerkkiä. Silti joka ikisellä on tässä tarinassa päärooli, vaikka minä olenkin huomannut sen vasta ihan äskettäin. Te olette tähtiä.

2011-01-26T18:46:00.003+02:00

Erkinheimojen esiinmarssi feat laukkavauvat, 260111

Erkinheimoja on yllättävän monta suhteessa siihen, että en ole edes vielä hionut itse tallin tekstejä lopulliseen muotoonsa. Ihan omaksi huvikseni ja ajatuksiani selkeyttämään tätä postaan...

Erkinheimolaisratsut
Erkinheimon Leijonella (Mörkövaaran Leijonaraita x Serenin Staffimiehetär)
Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)

Erkinheimolaisjuoksijat
Erkinheimon Pihlajakyyhky (Puukkohippa x Hikkavaihde)
Erkinheimon Egoisti (Egokulissi x Sikahertta)

Seuraavan sukupolven Erkinheimot (maaliskuu 2011)
Erkinheimon Hiukkanen (Järkyttävän Ärsyttävä x Kertosäe)
Erkinheimon Kostajatar ( Hätävampyrisaatio x Sulhonsurma)
(Ravureita. Lisäksi tuodaan rinnalle 1 tuonti. Myyntiin lähtee 3 Erkinheimoa)

---

CAS-vuotta ei enää kauaa kestä, ja laukkapuolellekin oli aika ostaa yhdeksän uutta vauvaa aloittelemaan. R-Coren uudet 2-3v vauvat ovat tässä.

Sprintterit ovat kaikki oreja:
Spidermonkey
Manhattan Hotman
SOS In Radio

Semistayerit ovat kaikki tammoja:
Swansong
Mafia Princess
Aurora Boreails

Stayerit ovat kaikki oreja:
Yuppiedom
Sonnet
Red Reason

Heppavarantoja täydennetään aina yhden tai kaksi kertaa CAS-vuodessa puolivälin tienoilla riippuen siitä, mikä on ollut näiden varsojen menestys. :) Yhden CAS-vuoden kuluttua kehiin saadaan myös ensimmäinen oma kasvatti G1-vanhemmista!

2011-01-25T22:07:00.003+02:00

Tekeminen kasaantuu aina tiettyyn ajankohtaan, 250111

En joudu ottamaan virtuaaliheppailusta stressiä, koska osaan arvioida etukäteen jaksamiseni. Aika riittää mainiosti näin monelle tallillekin, koska olen jakanut toiminnan järkevästi: yhdessä paikassa järjestetään ratsukisat, toisessa kaikki ravit, ja that's it. Lisäksi on hyvin hitaanpuoleinen laukkaharrastukseni... ...ja silti kulutan virtuaaliheppoihin päivässä ehkä, hmm, tunnin? Tylsänä päivänä toki menee vaikka neljätoista tuntia, mutta näin keskimäärin. 14-tuntisia virtuaalipäiviä on vain kolme tai neljä vuodessa.

Vaikka yleensä on helppoa, on virtuaalivuodessani aina muutama ajankohta, jolloin työtä on hieman liikaa. Sellaisia ovat vuodenvaihteet, hevosten vuosissa siis.

Ravivuoteni kestää kolme kuukautta, ja kolmen kuukauden välein tulee siis yhteensä kuusi uutta ravihevosta. Perfektionistina tahdon kaikille luonteet heti, ja suokeille myös kattavan sukuselvityksen. Jos teettäisin osan muilla, selviäisin hyvin, mutta kun minä osaan vain kirjoittamisen kunnolla, joten teen sen kokonaan itse. Kuudet sivut, helppoa - mutta kun taas iskee kaikkimullehetinyt-asenteeni ja "kuudet sivut" -käsite muuttuu sellaiseksi, kuin "kuudet sivut yhdessä päivässä teksteineen ja kuvineen."

Laukkahevoset syntyvät CAS-vuoden ensimmäisenä päivänä. Se tarkoittaa joka vuosi yhteensä yhdeksää uutta hevosta samaan aikaan minun järjestelmälläni. Vuoden puolivälissä suoritetaan uusi "hevostankkaus" tarvittaessa, mutta pääasiassa hevosia ilmestyy vain vuoden vaihtuessa.

Kaikki olisi helppoa, jos tekisin osan hommista etukäteen. En tee. Jaa, miksen? Siksi, että vaikka pyöritän mainiosti harrastustani 90% ajasta, olen perusluonteeltani kovin laiska. Älä tee tänään sitä, minkä voit siirtää huomiselle.

Onko vaivaani lääkettä?

2011-01-21T10:32:00.004+02:00

"Mut Punasilmäongelmaa se ei poista", 210111

Olen tarkka siitä, että jokaisesta hevosestani jää minulle yksi jälkeläinen. Yksi. Ei ikinä enempää, mutta silti aina yksi. Samoin katson kaikkien ostamieni hevosten (paitsi holsteinien) kanssa, että tallissani ei ole jo hevosta, jolla on joku sama kaukainen sukulainen. Jos on, en osta.

Olen aina ihaillut Mörkövaaran Leijonaraitaa, ja tottakai ostin sen, kun se tuli myyntiin. Ns "lohdutuspalkinnoksi", kun en Leijonaraitaa kuvitellut koskaan saavani, otin tilausvarsana sen täysveljen, Partajehun, josta on jo aikapäiviä sitten tullut minulle yhtä rakas, kuin isoveljestään. Olen niin kovasti tahtonut säilyttää molemmat veljekset heppojeni suvuissa, mutta se on ollut toivotonta taistelua: en tee mitään molempien veljesten varsoilla.

Vasta ihan vähän aikaa sitten keksin ratkaisun suomenhevoskasvatustani uudistaessani. Eri painotukset! Pojat kilpailevat koulua ja esteitä => ovat oikeastaan yleispainotteisia. Paven kotipuoleen jäävästä varsasta teen siis estepainotteisen, Leon varsasta koulupainotteisen. Ei sen ihmeellisempää, koska muutenkin yritän saada maailmaan erilliset linjat yhteisistä (yleispainotteisista) kantahevosistani. Ta-daa, tässä on loistolisäys niin esteille kuin kouluunkin.

MW Punasilmän ongelmasta ovat myös irl-ystäväni kuulleet. Omistan siitä kaksi varsaa, puolisisarukset Kainon ja Villen. Kaino syntyi ensin ja myytiin heti pois. Sillä aikaa, kun se oli maailmalla, ehdin jo ottaa kotiin Villen. Kun Kaino palautui, en malttanutkaan myydä sitä. Tahdon pitää molemmat hevoset, mutta taaskaan en tee mitään molempien varsoilla. Silti periaatteeni pitää: jokaisesta hevosestani. Jää. Yksi. Varsa. Sillä selvä. Nyt minulla on (paperimapissa) suunnitteilla jo Kainolle varsaksi Erkinheimon Karhuton -tamma, ja Villen vuoro saada pienokainen kotiin on jonkin ajan kuluttua.

Silti Punasilmäongelma on ja pysyy. Vaarana on se, että lopulta minulla rehottaa tallissa kaksi eri raviheppaporukkaa siitospuolella - joihin molempiin luokiteltavien, eli ihan kaikkien hevosten esi-isä on MW Punasilmä. Jos tähtäisin esim viisipolvisten kasvatukseen, tämä ei olisi ongelma - mutta kun tahdon jatkaa varsinkin MW Punasilmän sukua ikuisuuteen asti. Tahdon upeimman ravihevoseni näkyvän hevosilla niin kolmannessa kuin kolmannessakymmenennessäkin polvessa. Rakastan MW Punasilmää.

2011-01-20T22:46:00.002+02:00

Miten kisakalenterit kannattaa päivittää + missä on raja, 200111

Olen harrastanut virtuaalihevosia kauan, ja ensimmäisen "kunnon" heppani ostin vuonna 2004. Se oli ensimmäinen ratsu, jolla kilpailin. Silloin kaikki oli helppoa: hepat kilpailivat ehkä viisi kisaa vuodessa, ja ne kaikki ehti lisätä sivuille sinä päivänä, kun tulokset julkaistiin. Tuloksia odotettiin tuskanhiki selässä, ja kauheat valitukset täyttivät kisaviekun, jos ne eivät saapuneet päivällään.

Ei, minulla ei ole ikävä niitä aikoja, vaan tahdon puhua ihan muusta.

Tällä hetkellä minulla on monia kilpailevia ratsuja, joilla startataan este- ja kouluratsastuksessa. Kenttää ja suunnistusta kisaavat kaksi hevosta, lännenratsastusta yksi. Koulukisoihin osallistuvia hevosia kilpailtavana on juuri nyt 46. Esteille osallistuvia on 18. Kilpailevia ravihevosia on yhteensä 59, laukkureita 10. Sellaisen hevosmäärän kanssa tuloksia ei enää kytätä, varsinkin kuin ns elämäntehtäväni virtuaalimaailmassa on nimen omaan se kilpaileminen. Hevoset eivät enää starttaa viittä kertaa vuodessa - parempi arvio on, että ne sijoittuvat viisi kertaa päivässä.

Mikä olisikaan minun tapauksessani paras tapa ja tahti päivittää kisakalentereita? Laukkureilla kaikki on helppoa: avaan kutsun ja päivitän yhden lähdön vuorotellen kaikkien sieltä löytyvien heppojen sivuille.

Ravureilla se ei enää ole niin yksinkertaista, koska niitä asuu kolmessa tallissa (= kolmessa eri kansiossa), ja koska yksissä raveissa on hyvällä säkällä 50 minun hevostani. Tapaankin pitää työpöydälläni tiedostoa, jossa on joka ikisen konini nimi ikä- ja rotujärjestyksessä, ja kun tulokset tulevat (ja kun jaksan ne katsoa), lisään pelkän linkin hepan nimen alle. Päivitän nettiin kutsuröykkiön vasta, kun siinä on suunnilleen kymmenen osoitetta. Tämä on äärimmäisen nopea tapa - mutta todella tylsä. Jos esim päivitän kymmenen hevosta samana päivänä, joudun ehkä avaamaan saman kutsun kymmenen kertaa - erikseen joka hevosen kohdalla. Mikä olisi parempi tapa? Kaikkien heppojen poimiminen yksi kutsu kerrallaan ei ole vaihtoehto tällaiselle hevosmäärälle.

Entäs ratsut? En ole päivittänyt joidenkin kalentereita kokonaiseen vuoteen (mikä siis ei nyt ole paljon: jaokset taukoilivat). Haittaisiko, jos lisäisin sijoitukset sivuille vasta siinä vaiheessa, kun heppaa aletaan käyttämään jalostukseen / se muuten tarvitsisi kilpailutietojaan? Silloin saattaisi käydä niin, että kasvattajat kuvittelisivat minun unohtaneen heidän kasvattinsa: noita sivuja ei olla päivitetty vuoteen, otanpa takaisin. Kuinka he voisivatkaan tietää, että koko aikana olen ehtinyt kilpailemaan heidän kullannupulleen sata sijoitusta?

Onko kasvattajilla edes oikeus ottaa heppaa takaisin ilman sähköposti-ilmoitusta tms? Joidenkin mielestä on: minä ainakin ottaisin, mikäli sivut vain katoaisivat, tai muusta syystä en saisi omistajaan mitenkään yhteyttä. Mutta jos mahdollisuus yhteydenottoon on, tuleeko silloin ottaa yhteyttä? Kohteliaisuuden puolesta kyllä. Toisaalta monissa ostosäännöissä sanotaan, että ellei sääntöjä noudateta, kasvattaja "saa ottaa hevosen takaisin ilman ilmoitusta", eli siis viedä pois hevoseni, elleivät sen startit näy sivuilla HETI. Kun heppa on jo ehditty myymään uudelleen, millä minä selittäisin sen, että en ole tuhlannut aikaa päivittämiseen, vaan kehittämiseen? Entä jos kasvattajaa infoaisi etukäteen? Kukaan ei möisi minulle hevosiaan, jos tekisin niin. Miksei? Siksi, että kaikki pelkäävät kasvattiensa omistajien lopettamista. Jos lopetan enkä ole lisännyt sijoituksia heti, mitä arvoa on kasvatilla esim jälkeläislaatuarvostelussa? Ei mitään. Sitä paitsi heppani sijoituksia voidaan tarvita esim silloin, kun sen emä tai isä menee laatiksiin. Jos minä omistaisin sen emän tai isän, en kehtaisi mailata varsan omistajalle, että nyt ne sijoitukset sinne sivuille. Minä odottaisin. Ja odottaisin. Odottaisinko turhaan ehkä vuodenkin, jonka aikana heppa vanhentuisi ilman palkintoaan?

On se heppailu monimutkainen asia. Kunnon kasvatus vaatii suuren määrän hienoja hevosia - mutta "suuri määrä" ja "panostus" ovat aina olleet ristiriidassa. Minun heppamäärästäni voisi vielä huolehtia - mutta koettakaapa yksin laittaa esim Ionicin kaltaisen tallin kaikki hevoset laatiskuntoon. Ei tulisi kesää. Ei kovin kesken, ellei lopettaisi töitä ja koulua ja käyttäisi kaikkea aikaansa hevosiin.

Tahtoisin olla kasvattaja, mutta vielä enemmän tahdon panostaa hevosiin yksilöinä. Minun "panostukseni" tarkoittaa heppaa koko pakettina. Täydellisen kisakalenterin lisäksi sivuilla on oltava täydellinen suku, täydellinen luonne, täydellinen sukuselvitys, täydelliset kuvat, ja niin edelleen. Vähempi ei ole koskaan riittänyt minulle. Ei edes oikeassa elämässä. Nyt olen kuitenkin tuonut esim ravihevosia kaksinkertaisen määrän suhteessa siihen, mitä yleensä (virtuaali)vuodessa tuon. Yleensä on rajoitus 3 heppaa per lähtö per omistaja raveissa, ja sen vuoksi on kätevää omistaa aina 3 2-vuotiasta lämppäriä ja 3 3-vuotiasta suokkia samaan aikaan. Nyt minulla on kuusi kumpaakin. Miksi? Siksi, että kiinnostuin kasvattamisesta.

Mutta missä menee henkilökohtainen rajani? En tahdo koskaan lopettaa virtuaaliheppailua. En tahdo pettää kasvattajille antamiani lupauksia. Vaikka halvaantuisin, hoitaisin työni. Miksikö? Koska olen työnarkomaani ja perfektionisti. Olen aina ollut, aina, ja ihan kaiken suhteen. Silti minunkin tulisi vetää rajaviiva johonkin.

Tilaa opiskelulleko, sekö on raja? Ei ole. Rakastan heppojani niin paljon, että kun oikea elämä ei suju, panostan virtuaaliseen rentoutuakseni, ja sitten alkaa sujua myös IRL. Lukiossa vältin stressin kokonaan keksimällä tuontihevosia kemian tunneilla, koska vihasin kemiaa, enkä ymmärtänyt siitä mitään. Sen vuoksi olin rento esim äidinkielentunnilla, ja jaksoin kiskoa siitä kiitettäviä. Sain lomailla koulussa, joten jaksoin ahertaa. Toisaalta, kemiani oli kuutonen, ja muutin sen ässäksi. Olisinko saanut paremman, jos olisin kuunnellut, vaikken ymmärtänyt? Ehkä. Virtuaalihevoset pitivät minulle seuraa, mutta myös veivät keskittymiseni kokonaan.

Tilaa rakkaudelle, sekö on raja? Ei ole. Keskustelen usein tyttöystävän kanssa virtuaalihepoista. Kaikissa suhteissa toinen ottaa sinua päähän (ja sinä sitä toista) aina välillä, niin meidänkin suhteessamme. Silloin minä tapaan datata yhden kokonaisen päivän ja nollata aivoni virtuaalihevosilla. Se sopii riidan jälkeen, tylsän päivän jälkeen, tunnekuihujen jälkeen... Aina. Kyllä, muutaman kerran olen vain datannut silloinkin, kun tyttöystävä on tarvinnut minua. Minä tarvitsin hevosiani.

Tilaa omalle, uudelle elämälle? Ei, ei ei. Muutan pian. YO-kirjoitukset ovat pian. Pääsykokeet ovat pian. Pitäisi etsiä uusi asunto. Ja työpaikka. Pitäisi tutustua tamperelaisiin etukäteen saadakseen ystäviä mahdollisimman nopeasti. Niin, ja mitä minä teen? Mietin, mikä on paras tapa päivittää kisakalentereita.

Missä se raja sitten menee? Sanoisin, ettei missään - ja melko hyvä niin. Pelasin joskus lentopalloa sama hullunkiilto silmissäni, eikä rajoja ollut. Olin erinomainen, vaikka itse sanonkin, ja rakastin sitäkin harrastusta niin kovin paljon, että elin sille. Ystäviä tapasin käytännössä vain harjoituksissa, koulussa murehdin viime turnauksessa tekemiäni virheitä ja kelailin niitä aina vain uudelleen, kotona keskityin ihailemaan suurimpia lenttisidoleitani televisiosta ja kuvista - ja livenä, koska yksi heistä oli oma isoveljeni ja muutama hänen ystäviään.

Harrastus on osa elämää. Miksi minun pitäisi erottaa juuri tämä harrastus elämästäni? Raja menee siinä, että tämän on tunnuttava hyvältä JA tämän on oltava tavoitteellista. Olisinhan voinut pelata lenttiksessä koppipalloa ikuisesti, ja se olisi tuntunut hyvältä - mutta harrastuksissakin tulee kehittyä.

***

Sen verran lisään ooteeta tähän, että ajattelin pitää jonkinlaista suosittelupalstaa. Jos joka kuun lopussa vaikka valitsisin "kuukauden tallin" niistä, joista sillä hetkellä pidän, ja vuoden lopussa suoritan uudelleenarviointia siitä, mikä on "vuoden talli" minun silmissäni... :D

2011-01-16T20:46:00.003+02:00

Jos vain olisin tiennyt... 160111

Piikevä, joka siis ei enää ole minun, on käynyt läpi muodonmuutoksen. Osoite on sama (http://www.rausku.org/piikeva), mutta koko talli on täysin eri. Olen edelleen suuresti mustasukkainen tallista, vaikka en saisi - minua ei enää tarvita siellä.

Kun luovutin lempitallini pois, se hyppäsi uudelleen elävien kirjoihin niin kauniina ja ihanana, kuin vain olla ja saattaa. Vanha keltainen, yksinkertainen (monesti sekä mailitse että viekun kautta ihailtu) ulkoasu jäi, mutta muutettiin lempeän siniseksi. Hevosista suurin osa jäi, ja tunnit polkaistiin uudelleen käyntiin. Olin niin onnellinen, että päästin irti. Piikevä ansaitsi täsmälleen tuollaista hoitoa.

Seuraavaksi vaihtui ulkoasu. Minä ja suurin osa muista on aina rakastanut vanhaa, mutta kuten olen moneen otteeseen sanonut, vihaan tuota nykyistä. Se on ahdas, tylsä, venyttynyt ja vaikka mitä - mutta pahinta kaikesta on, ettei se ole ollenkaan sellainen, millaisena minä Piikevän näen. Piikevä on punainen, pieni talli aavistuksen repsottavine mutta täysin turvallisine hakoineen ja kenttineen. Siellä paistaa aina aurinko. Tuosta ulkoasusta tulee mieleen vain teennäisen fiini piha ja ikuinen, harmaa talvi.

Viimeksi kun kävin, suosikkiosani Piikevää oli vielä jäljellä. Tallin perustaja, Rosette, lisäsi esittelysivulle rotankokoisen koiran, jonka nimi oli Paksukallon Piut Paut Poks, eli Pirppa. Se oli maailman ihanin, ja hoitajatkin rakastivat sitä, koska se näkyi ainakin viidessäkymmenessä prosentissa tarinoista. Pirppa on nyt kuitenkin ilmeisesti lähtenyt. Samoin kissat, joita oli aikamoinen määrä - ja jotka myös olivat tarinoissa jatkuvasti.

Miten kävi hevosten? Kun minä jätin Piikevän, tallin mukana jäi täydellisiä tuntihevosia: oli kolme alkeiskurssiratsua, viisi keskitason hevosta ja neljä sellaista huippua, joilla voi valmentautua tai mennä vaativilla tunneilla. Lisäksi oli pari nuorta tuntihommia opettelevaa, äärimmäisen kilttiä hevosta, ja lisänä pari ravihevosta. Mitä on jäljellä? Aivan oikein - ei yhtäkään vanhaa hevosta. Se ei tietenkään kuulu minulle, mutta yleisesti voin arvostella Piikevää tallin tasolla: sen hevosista ei ole ratsastuskoulukäyttöön.

Heppoja on kahdeksan. Shettiksestä kirjoitetaan näin: "hieman hapan ja irvistelee hoitajilleen turhista asioista. Se on mieluummin yksin", mikä minusta ei kuulosta ponilta, jonka tulisi olla jatkuvasti myös lasten läheisyydessä. Ratsastuskoulun hevoset valitaan kaikkein tarkimmin. Toinen shettis olisi kiltti - mutta jostain syystä ei käy tunneilla. No mitäs se tunneille paremmin sopiva sitten tekee? On kuulemma maskotti. Piper-niminen kolmas poni taas käy tunneilla, mutta ei kulje pukittelematta. Minä en laittaisi ketään sellaisen selkään ratsastuskoulussa. Balloon saa hoidettaessa "aina kaiken haluamansa", eli uhkailee hoitajaa. Ratsastaessakaan se "ei ole helpoimmasta päästä", eli ei sovi lapsille. Koska se on pieni poni, harva aikuinenkaan sen selkään nousee. Minä olisin ottanut sen tilalle kiltin suokin tai jonkin KUNNOLLISEN ratsastuskouluponin. Mimosan olisin minäkin ottanut ratsastuskoululle, ja se on ihan totta ainoa hyvä hevonen tallissa tuihon käyttöön. Inka on kyllä taitava ja kiltti, mutta en pilaisi tuollaista löytöä tunneilla, vaan antaisin jonkun ostaa sen kisaponiksi tms. Fjojordia kuvaillaan näin: "mitään ei neiti välillä suostu tekemään", ja se saa myös jokaisen ratsastajan jalat tutisemaan. Kuulostaako tuntihepalta? Tamminka taas pelkää kaikkea ja kaikkia, eikä näinollen sovi yhdellekään tuntiratsastajalle, koska koululla turvallisuus on tärkeintä.

Siinä missä Piikevä oli ennen erilainen (toiminta kokonaan tarinointia, hoitajat pääosassa, tarinatunteja), on se uponnut nopeasti massaan. Nyt siellä kasvatetaan islanninhevosia (vaikka ratsastuskoulun hulina ei liene hyväksi kasvaville kaviokkaille, eivätkä uhmaikäset varsat hyväksi kuusivuotiaille tuntiratsastajille), ja hoitajatoiminta näyttää nyt sysätyn sivualalle. Minulla ei ole ennustajanlahjoja, kun tämän sanon, mutta voin vaikka lyödä päästäni Pirun kanssa vetoa, että Piikevä ei enää kauaa ole ratsastuskoulu. Siitä tulee kilpatalli ja issikkasiittola. Massaan uponnut läjä hevosenlantaa.

Ei saisi haukkua kenenkään tallia, mutta onneksi kritiikkiä saa esittää. Piikevä on monen mielestä edelleen hieno paikka, ja siellä on edelleen hienoja hevosia - mutta minä olen nähnyt sen todellisen loiston. Minä olen nähnyt, millainen on täydellinen virtuaalinen ratsastuskoulu. Piikevä ei enää ole sitä. Se on luotaantyöntävä kuoleva ratsastuskoulu-nimellä toimiva issikkasiittola täynnä tuntikäyttöön sopimattomia hevosia.

En silti ottaisi sitä takaisin. Miksen? Siksi, että en saisi nostettua sitä suosta. Jos se tulisi takaisin juuri siinä kunnossa, mihin sen jätin, saattaisin onnistua. Silloin se oli täydellinen talli - mutta ei toiminut. Nyt se on kuin sotkuun mennyt lankakerä, mutta saahan siitä lankakerästäkin vain vedettyä lankaa, jos ei jaksa selvitellä solmuja. Ei ikuisesti... ...mutta ainakin metrin, eikös?

2011-01-12T18:25:00.003+02:00

En kestä luopua siitä!! 120111

Angst! Juurihan ihana Agata Jewel kuoli. Nyt huomasin, että suosikkiravurini MW Punasilmä täyttää kohta 14. Ravurihan saisi juosta siitä vielä pari vuotta, mutta koska Pupu on niin "valmis" kuin hevonen olla ja saattaa (enkä muutenkaan pidä siitä, että 10v+ hevoset juoksevat kuin kahdeksanvuotiaat), on aika siirtää ori eläkkeelle.

Olen luvannut senkin, ettei Pupusta enää tule jälkeläisiä, muttaah... Mitä teen orilla, jolla ei voi yhtään mitään puuhata? Sitä paitsi suurin osa nykyisistä jälkeläisistä vain mätänee paikoillaan - voin siis huoletta astuttaa vielä yhden tai kaksi tammaa. Tai siis oikeammin jälkeläiset hävisivät kokonaan kaikkialta, joten poistin ne sitten Pupultakin kostoksi. Minulla on kaksi, ja yksi on erinomaisessa kodissa Kridellä. Uudet varsat siis eivät olisi pahitteeksi... Eikö niin? Mutta entä jos varsojen omistajat muuttuvat yhdessä yössä huippuaktiivisiksi? MW Punasilmä on ihana hevonen, jonka nimen soisi näkyvän suvuissa - mutta joka tulisi pitää aarteena, keräilyharvinaisuutena, ihailtuna. MW Punasilmän tulisi olla se nimi, josta kaikki puhuvat.

Ai miksikö? Miksi ei? Tuolla hevosella on minulle tunnearvoa sen todellisen arvon lisäksi - mutta sanokaa silti yksikin osa-alue, jossa MW Punasilmä on huono tai epäonnistunut hevonen. Sellaisia ei nimittäin ole, ellei tämänhetkistä ulkoasua lasketa - ja sekään ei hepan arvoa laske.

Rakastan. Tuota. Eläintä.
Ja sillä hyvä.

2011-01-09T11:50:00.002+02:00

Kaksi hienoa siitosoria tarjolle, 090111

Kävipäs kivasti ja tulipas taas tuloksia: kaksi R-Coren laukkaoria voitti G1-lähdön ja pärjäsi huipulle hyvin prosentein, joten nekin tulevat tarjolle jalostukseen. Kun saan niille sopivat tammat kilpailutettua, R-Core -kasvatit nousevat huipulle vielä rytinällä G1-voittaneista vanhemmistaan, mm..

Saanko siis esitellä: Make ja Hottis, joiden sivuille en vielä ole päivittänyt tietoa uudesta voitosta. Lisäksi muut orit.

R-Coren jalostusoritarjonta on vielä köyhä suoraan sanoen, mutta vain pari CAS-vuotta eläneelle tallille tuokin on minusta melko hyvin. :D (Ja ensivuonna radalle pääsee ensimmäinen oma kasvatti!!)

2011-01-05T20:31:00.002+02:00

Pikkutyttö Leijonella = rakkaus, 050111

Oi että, kuinka minä olen onnellinen. Tallissani on nimittäin taas Täydellinen Hevonen. Agata Jewel on poissa eikä palaa, mutta tänä iltana löysin uuden hoivattavani!

Erkinheimon Leijonella syntyi aamuyöstä, ja tein sille sivut juuri äsken valmiiksi asti. Toivon, että panostukseni näkyy: käytin pelkästään teksteihin muutamia tunteja. Miksikö? Siksi, että r-a-k-a-s-t-a-n tuota hevosta!

Mikä sen tekee niin täydelliseksi? No nimi, suku, luonne ja kokonaisuus. Kuvat todennäköisesti vaihdan, mutta samanvärisestä tammasta ei ihan heti tule kuvaa löytymään.

Nimessä on suoraan vaikutteita Mörkövaaralaisista. Vaikka esim Erkinheimon Leijonella on kokonaan eri asia kuin Mörkövaaran Leijonaraita (varsan isä), minun korvaani se kuulostaa jotenkin samalta. Molemmissa sekä kasvattajanimi että itse nimi ovat yhdyssanoja, rytmi on sama, ja molemmissa on se leijona. Olen tyytyväinen nimeen osittain juuri siksi: se ei ole tökerö, mutta periytyy silti suvusta. Toinen syy on se, että Leijonella vain ON minusta kaunis nimi (ja Erkinheimo ihana sukunimi, eli myös ihana nimi tallille ja kasvattajanimeksi).

Erkinheimon leijonella jatkaa menoaan, mutta ht.netin topikissa minulla on vielä toinen Erkinheimo-ravihevonen myynnissä. Käykää kiinni!
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=12&i=1202103&t=1202103

2011-01-04T17:54:00.004+02:00

Loistouutisia + itkemisen aihetta, 040111

Agata Jewel on aina ollut suosikkiheppani. Se on myös ensimmäinen "oikea" virtuaaliheppani koskaan - aikaisemmat olivat vain freewebs-valmisleiskatallille listattuja (luvattomia) kuvia ja parin lauseen selityksiä. Niillä ei koskaan ollut minulle merkitystä - mutta Agata Jewel on ollut mukanani oikeasta alusta asti. Se on ainoa hevonen, jonka hävittämistä en ole koskaan edes ajatellut harkitsemisesta puhumattakaan. Vaikka minä olisin lopettanut virtuaaliheppailun, Agata Jewel olisi ollut olemassa.

Välillä ajattelin siitä kuin oikeasta hevosesta. Välillä se eli. Se tuli uniini, ja unelmoin ratsastavani sillä, kun tosiasiassa ratsastin hoitohevosillani, ravihevosilla.

Tänään Agata Jewel kuoli pois, 26 vuotta juuri täytettyään. Kaunis, ihana, pitkäjalkainen, älykäs, taitava lempiratsuni on poissa, eikä tule takaisin - ei, vaikka voisin taas kerran rukata sen ikääntymisen hitaammaksi. Se ei olisi oikein. Olen tehnyt sen liian monesti säästääkseni kultatammani hengen. Olen tehnyt sitä uudelleen ja uudelleen, aina vuodesta 2005.

R.I.P. Agata Jewel
- YLA2
- ERJ-II
- KRJ-IV

***
***

Jotenkin liitän myös ilouutiset Agata Jeweliin. Oikeastihan irl-elämäni ei mitenkään liity tähän yhteen mielikuvitushevoseen, mutta ehkä Agata Jewelin kuviteltu sielu inspiroi minut niin, että opin vihdoin koodaamaan yksinkertaisia ulkoasuja.

Olen vääntänyt ulkoasun toisensa perään, ja epäonnistunut poikkeuksetta kaikessa vähänkään vaikeammassa. Kerran sain siedettävää jälkeä, mutta pilasin koko homman yrittämällä "viimeistellä yhtä pikkujuttua", jolla onnistuin ryssimään kaiken.

Koko juttu lähti siitä, että tein Erkinheimoille (Joushou Gaidoun uusi nimi) ulkoasupohjan ja yritin etsiä jotakuta koodaamaan pohjaa. Ainoa vastaus, jonka topaan sain, oli "on kyllä harvinaisen ruma pohja" tmv. Olin huonolla tuulella monta päivää: miksi kaikki minun tekemäni on rumaa? Miksi edes yrittäisin ikinä yhtään mitään, kun en osaakaan? Miksi en vain ruinaisi ulkoasua ja antaisi parempien tehdä hommaa? Miksi upittelinkaan topaa?

Unohdin topani ja otin lusikan kauniiseen käteen. Nyt hitsi vie tehdään ulkoasu. Ihan itse. Otin pohjan uudelleen käsittelyyn ja käytin kaikki ne vähäiset taidot, jota minulla oli. Tahdoin koodata sen. Pengoin oppaita, kysyin kavereilta apua ja tutkin muiden sivujen lähekoodia saadakseni ongelmat ratkottua. Kopioin koodinpätkän sieltä, toisen täältä. Vertailin ja ihmettelin: miksi tässä leiskassa joku on tehnyt näin, miksi tuossa se onkin noin. Lopulta sain ulkoasun pysymään kasassa ja toimimaan oikein ainakin omalla koneellani kahdella eri selaimella.

Mutta mappaus. Sitä en ole koskaan tehnyt. Uskokaa tai älkää, sen oikeasti oppii kolmessa minuutissa. Itse asiassa linkkien mappaaminen on niin naurettavan helppoa, että minua ihan tosissaan hävettää, kun joskus pyysin jotakuta mappaamaan linkit valmiiksi muuten tekemästäni ulkoasusta. Olin tyhmä!

Ja hupsista, nyt minulla on vapaa ulkoasu. Minulla on entisessä Joushou Gaidoussa, nykyisessä Erkinheimoissa ulkoasu, jonka joka ikinen kohta otsikon valokuvia lukuunottamatta on täysin minun, vain minun tekemääni. Vaikka se on monille pikkujuttu, minä olen ihan mielettömän ylpeä.

2010-12-26T14:45:00.003+02:00

Näsäviisastelua, uudenvuodenlupauksia ja raviurakkaa, 261210

Olen ollut ahkera, kehukaa minua. Muutamassa päivässä olen kieli vyön alla naputellut nappuloita ja copypastannut hevoslistoja. Rästissä olleista jouluraveista yhdeksästoista sai tulokset juuri äsken - 5 more to go.

Sitten siirtykäämme v-mäisen luonteeni vuoksi lällättämään:
minähän SANOIN teille, lapsukaiset, että ei se VRL takaisin tule ainakaan vielä, vaan kusaisee tämänkin deadlinen. Joku ht.netissä kirjoitti vahingossa deathline, ja nimen omaan sitä minä tässä odottelen. Mmm...

Muutenkin olen alannut miettiä, mitä ihmeen järkeä tässäkin touhussa on. Päivittelen joka viikko monia nettisivuja, joista vain muutamat kiinnostavat minua. Jos olisin järkevä, siirtyisin kokonaan ravipuolelle, ottaisin muutaman laukkurin kenties R-Coresta mukaan. Mutta kun ei. Luonne ei anna periksi: en ole kovin järkevä, mutta senki edestä olen sisukas, ärsyttävä, pakkomielteinen, ja niin edelleen (ja kaunis, ihana, huippu, miellyttävä, paras... ... ... ). En voi jättää ratsuja, koska olen joskus kauan sitten kuvitellut saavuttavani jotain. Muutaman oman sukulinjan, ehkä? En voi jättää yhtäkään tavoitettani mojumaan, en edes virtuaalihevosten typerässä maailmassa.

**

Nyt ei vielä ole mikään uudenvuodenaatto, mutta silti olen tehnyt jo virtuaaliheppoihin liittyvät uudenvuodenlupaukseni, jotka ovat siis tavoitteita ensivuodelle:

1. Taistelen tallit kuntoon:
- Joushou Gaidou + Piikevästä jääneet hepat = Erkinheimot
- Zurück + Visualizm = Zurück
- Crimson ja R-Core jäävät

2. Järjestän vähintään viidet laukat joka kuukausi

3. Karsin ratsurodut kolmeen

4. Opettelen piirtämään tarpeeksi hyviä heppakuvia
(...nyt niistä ei erota, onko siinä kameli vai pedobear)

5. Olen aktiivisempi Borislav VB -yksityisheppani kanssa
- Kunnon kilpailua
- Aktiivinen tallipaikka
- Lisää tarinahommia

2010-12-22T19:59:00.004+02:00

Rästiravit, 221210

Minulla oli hieno suunnitelma Crimsonin joulukalenteriravien varalle. Sen mukaan jos olisin toiminut, tulokset olisivat joka ainoasta kutsusta saapuneet aina yhtä tai kahta päivää ennen itse kisapäivää. Se olisi ollut siistiä, kevyttä, helppoa... ...mutta kävikin kauniisti.

Näyttö tosiaan sanoi sopimuksen irti vähän aikaa sitten, ja kesti päiviä, ennen kuin sain uuden tilalle. Siinä vaiheessa oli jo aikataulunu pissinyt monella, monella kutsulla minusta riippumattoman tauon vuoksi, ja tässä sitä ollaan. Yritän nyt jälkikäteen hosua ihan hulluna, mutta ei hyvältä näytä.

Päivä on nyt numero 22, eli tänään olivat ravit numero 22. Hauskaa on se, että juuri äsken sain tulokset julkaistua vasta kutsuun numero seitsemän. Ehdin viedä joka päivä kaksi tai kolme kutsua loppuun, aattona en yhtäkään. Näillä näkymin myöhästyn koko projektin kanssa surkeasti...

Toivottavasti ravikansa ei pillastu, tämä kun ei todellakaan ole (kokonaan) minun syyni. (No tottakai olisin esim voinut käydä kirjastossa arpomassa tuloksia tai tehdä niitä nyt yöt läpeensä kauhealla kiireellä, mutta jotenkin se ei tunnu hauskalta virtuaaliheppailulta.)

Ok, elikkä anteeksipyynnöt vain kaikille osallistujille. Yritän parhaani mukaan ehtiä korjaamaan tilannetta.

// edit:
Ravit nro 11 saivat juuri tulokset. Meillä on siis todellakin mahdollisuuksia saada kaikki kuntoon vielä tämän vuoden puolella :D

2010-12-20T22:20:00.002+02:00

Lisää ravimestareita, 201210

Derby Racing Teamin jouluravien kymäverifinaalissa pärjäsi hienosti meidän tallista kaksi heppaa. Koko homman voitti Sikahertta, ja toiseksi tullut, ihan hiuskarvan verran hävinnyt Savitaipaleen Henkilöitymä on myös minun juoksijani. Hieno saavutus kummaltakin kaviokkaalta.

Saman tallin lämminverifinaaleissa ei meidän talliporukalle enää voittoa herunut, mutta Fonky Monkey meiltä juoksi komeasti toiseksi. Myös How to Love toi totosijoillaan rahaa kotiinpäin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että hienosti suoriuduimme taas kerran joulukuun raveista! Sekä Crimsonin lämminveritallissa että Joushou Gaidoun suomenhevostallissa on tällä hetkellä ihan mielettömän kovia kilpahevosia harjoittelemassa.

Derby Racing Teamilta on odotettavissa vielä joulun finaaliravit, joissa taas käudään kovaa kamppailua... ...meidänkin hevosten kesken!

2010-12-11T20:43:00.002+02:00

Piikevä ei ole enää minun, 111210

Piikevä - unelmieni tarinatalli. Se oli sitä jo ennen, kuin omistin paikan. Etsin hoitohevosta ikuisuuksia sitten, oikein siis syynäten, kun kaikki virtuaalihepat tapaavat nykyaikana olemaan samanlaisia tylsimyskisakoneita samanlaisissa masentavissa huipputalleissa. Silloin löysin Paven, josta tuli saman tien elämäni hevonen.

Kun minusta myöhemmin tuli tallin toinen omistaja, en voinut kuvitellakaan olevani enää onnellisempi. Päivitin tallia suurin piirtein puolen tunnin välein, siitä tuli rakkain kaikista, ja hevosista Pave oli ylitse muiden. Kun katselin Piikevän hevosia, tuntui melkein samalta kuin silloin, kun katselisin taas ensimmäisiä omia oikeita lemmikeitäni. Koko talli vain oli olemassa minulle ihan oikeasti. Pystyin haistamaan hevoset ja tallikämpästä tulevan tuoksun, kahvin. Pystyin näkemään tallirakennuksen, ja se näytti ihan samalta, kuin ensimmäisen irl-hoitohevoseni kotitalli.

Piikevästä tuli kuitenkin kysely ihan muutamia päiviä sitten: annanko pois sen? Epäröin ihan mielettömästi. Olen kauan halunnut tallista eroon siksi, että en vain pysty pitämään yllä sen tasoa. Toisaalta olen väkisin puolustanut reviiriäni, koska rakastan joka ikistä hevosta. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja sanoin tahtovani itselleni Piikevästä Pave-hepan ja muutaman muun. Minulle jäi kuusi hevosta, ja kilpailen edelleen myös Piikevän lämminveriravureilla, koska sitähän minä olen kautta aikojen tehnyt. Ihan alusta asti.

Nyt, kun tallia katson, tiedän tehneeni oikein. Piikevä on taas loistossaan, ylläpitäjä rakastaa sitä vähintään yhtä paljon, kuin minä. Melkein tippa tuli linssiin, kun huomasin, että Lento-niminen tamma on kuollut. Sen selässä minäkin alkeistuntini ratsastin. Se pieni murhe, vaikka minua koskettaakin, ei kuitenkaan ollut minun päätökseni. En olisi itse voinut tehdä sitä, mutta joskushan se oli tehtävä. Sitä paitsi hevoskanta on muutenkin uudistunut paljon: epävarmoimmat tuntihevoset saivat potkut hommistaan, ja uusia, parempia tuli tilalle. Taas kerran en olisi voinut toimia niin, koska rakastan joka ikistä hevosta, mutta koska uusi omistaja ei ole viettänyt hevosten kanssa montaa irl-vuotta, pystyi hän tekemään järkevät ratkaisut helpommin. Se on oikein.

Piikevä on edelleen suosikkitallini. Se tulee ikuisesti olemaan rakkain kaikista - vieläkin, vaikka se ei enää ole minun. En enää liity talliin muuten kuin muutaman hevosen omistajana. Pave lohduttaa minua suuresti: sen kuparikarvaan on ihana painaa pää ja rauhassa muistella Lentoa... Sitä aikaa, kun minä olin se, joka aamulla juoksi talliin... Niitä hetkiä, kun juuri minä seisoin keskellä kenttää ja huusin ohjeita pienille ratsastajanaluille... Muistoja, joita minulla on siitä ajasta, kun olin Pavelle, rakkaimmalle hevoselleni, pelkkä hoitaja.

Käykää Piikevässä, se on yksinkertaisesti maailman ihanin talli.

2010-12-10T18:33:00.002+02:00

Vähennyksiä, 101210

Nyt on se aika, kun R-Coressa vietetään ensimmäistä suursiivousta. Surkeimmat hevoset pois alta vain. Mukana on muutama sellainen, joista vain en VOI luopua, joten niistä tulee ratsuja, kunhan vain ehdin. En varsinaisesti harrasta xx-kouluratsuja, mutta suunnittelen käyttäväni niitä puoliverijalostukseen pienissä määrin.

Myyntiin lähtevät siis Black Tango, Radical Showtime, Holy Joy, Carry Dawn, Wonderholic ja Psychedelic Lover. Tiukkaa tekee luopua ensimmäisestä.
Ratsuiksi koulutetaan USAn Pride ja All Your Tattoos.

R-Coren omat laukat saivat juuri äsken tulokset, ja nyt olisi vähän niin kuin tarkoitus anoa kahdet tai neljät lisää. Tänään ei hermo riitä minkään lomakkeen täyttelyyn ihan henkilökohtaisista syistä, mutta enköhän jo huomenna reipastu.

Ensimmäinen kasvatti, tänä CAS-vuonna syntynyt, sai nimekseen muuten Sochial Suicide RR. Isänsä $ochial Riot Machinen mukaan se ristittiin, vaikka emä, Shocker Stalin, onkin salaa suosikkini... :) Omaan talliin jää vauva.

2010-12-05T22:08:00.003+02:00

Crimson-vauvat + kuvista, kisoista ja luonteista, 051210

Minäpä ahkera olen! Tein nimittäin tänään ihan valmiit sivut niille kolmelle Crimson-vauvalle, ja remppasin loppuun Capuletinkin kotisivun. Saanen siis esitellä: Cat, Japsi ja Kassu. Jokaisella on minun ottamani kuva, ja olen siitä asiasta ylpeä - olkoonkin, että kuvat ovat vanhoja, ja laatu on sen mukaista. Sain myös aikaan tulokset neljännen päivän villeihin Crimson-raveihin. Laahaan enää yhden päivän jäljessä!

Mikä siinä muuten on, että omaottamat kuvat virtuaalihevosilla viehättävät minua? Farmikuvat ja Hippoksesta löytyvät otokset ovat paljon upeampia, mutta silti otan mielummin omat, vanhat rämäkuvani. En tiedä itsekään. Farmikuvia parempi vaihtoehto ovat myös jonkun muun heppailijan ottamat valokuvat, mutta eivät nekään voita ikiomia räpellyksiäni.

Ionicin sun muiden blogissa mietittiin vähän aikaa sitten, että etsiäkö hevoselle kuva, vaiko kuvalle hevonen. Itse en ihan ymmärrä, mitä väliä tuolla asialla loppujen lopuksi on. Mm meikäläisen sadoista hevosista suurin piirtein viidesosa on ilman kuvia kokonaan. Monen mielestä se kuva tekee virtuaalihevosen - minusta hevosen tekee luonne. Olipa kyse sitten laukkurista tai laatisratsusta, joka tapauksessa edes jonkinlainen luonne on oltava.

Sanotaan myös, että "romaaniluonteet" ovat "yliarvostettuja", ja haluaisin nyt julkisesti vikistä tästäkin asiasta seuraavin sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan se vaivannäön ihailu kirjoittamisen saralla SITTEN kauheaa, jos ei itse osaa kirjoittaa (lue: on liian laiska kirjoittamaan), tai jos ei ole mahdollisuuksia palkata jotain muuta kirjoittamaan (lue: on liian laiska jopa kilpailemaan palkaksi). (Ja tottakai myönnän, että osa ihmisistä osaa käyttää suomen kieltä muita paremmin, mutta jokainen osaa ihan varmasti KIRJOITTAA edes keskihyviä luonteita.)

Jotkut vastustavat massakisaamista, jotkut niitä pitkiä luonteita, jotkut jopa kuvien etsimistä. Minusta joka ikinen on ainakin ratsujen maailmassa tekosyy samalle asialle, laiskuudelle. Jos tallissa on luonteeton, kuvaton hevonen, joka ei kilpaile... ...hetkinen, mitä hevosen eteen on tehty? Varsotettuko? Silloinhan ollaan vain luotu lisää hevosia homehtumaan, ei tehty Juuri Sille Hevoselle mitään.

Ok, tottakai ymmärrän esim laukkamaailman kannan: siellä kilpailuissa vaikuttaa laatu, ei määrä, jos näin voin sanoa. Se onkin ihan eri asia, ja yllämainitut mielipiteet koskevatkin lähinnä ratsuja. Tottakai jokainen saa harrastaa niin kuin tahtoo - mutta hei pliis, älkää rutisko kuinka se ja se on yliarvostettua, vaan antakaa muiden panostaa hevosiinsa, vaikka itse ette millään viitsisikään omienne eteen mitään tehdä.

2010-12-05T17:16:00.003+02:00

Raveja & raviheppoja, 051210

Joo no, ainakin ravien järjestäminen meikäläistä innostaa, ellei muotoon laittaminen vielä kunnolla. Crimsonissa on nyt meneillään joulukalenteri, johon kuuluu kaksin kappalein suurempiakin kisoja. Nyt osallistua voi vielä yhdeksännen päivän raveihin ja myöhemmin pidettäviin. Tulokset laahaavat aavistuksen jäljessä, koska en ottanut huomioon omia synttärijuhliani: tänään postasin vasta 031210 pidettyjen kilpailuiden tulokset. Vielä ehdin ehkä yhdet tänään - mutta tuskin raviporukkaa haittaa parin päivän jäljessä laahaaminen...

Tutustuin tosiaan talliin nimeltä Davton Stablesiin, kun möin sinne yhden uusista Crimson-vauvoista. Audi sai pikkuinen nimekseen, ja olen erittäin tyytyväinen, kun sain vauvan hyvään kotiin.

Vähän aikaa sittenhän yritin Jenni L.'lle myydä Crimson Gastonia - murheenkryyniäni. Olisin tahtonut pojan ensin itse, kun sen omistaja lopetteli, mutta koska minulla on jo samansukuinen Crimson Ninji kotona, en viitsinyt sitten ottaa. En tiedä, mitä Jennille tapahtui kun Gastonin unohti, mutta tänään lupasin senkin Davtoniin kaksi viikkoa turhaan sivuja odoteltuani. Muutama tunti, ja sivut tulivat tietooni - mainiota toimintaa.

En ole ennen edes huomannut tuota varsin mukavaa tallia, ja nyt kun siellä on omia kasvatteja, alan tietenkin tarkkailla hieman enemmän. Vaikuttaa ainakin tosi mukavalta, rennolta paikalta.

Nyt painan tekemään tuloksia vielä ainakin yksistä raveista... :)

2010-11-28T16:54:00.002+02:00

Crimson in Crimson, wtf? 281110

Koska olen ahkera ja hyvä ihminen (heh heh), päätin esitellä Crimsonin niitä kasvatteja, jotka ovat jääneet kotiin kasvamaan. Vaikka itse sanonkin, olen ehdottomasti onnistunut niiden kanssa. Ensimmäistä kertaa kasvattaminen todella, ihan aidosti tuntuu siltä, että saan jotain aikaan. Ihmetystäni vain lisää se, että kun Crimson-alkuisia pikkuisia kauppaan foorumilla, ei vielä yhtäkään ole jäänyt käsiin. Päin vastoin pikemminkin. On ollut vaikeaa jättää yhtään mitään kotiin, kun tiedän, että nekin olisivat menneet. Ei sillä, että olisin maailman paras kasvattaja, siksihän minä tässä ihmettelenkin, kun kuulun ravimaailman lusmuihin.

Elikkäs, meillä on nyt kotona kolme 2-vuotiasta Crimson-vauvaa, ja tottakai ne ovat sivuttomia. Jokainen on vasta koelähdön läpäissyt. Crimson Caspair on lellipoikani, Derek Demon ja suosikkityttöni Crimson Marilynin pienokainen. Koelähdöstä se on siis läpi rämpinyt, mutta varsinaisesti kilpailee vasta joulukuussa. Sama homma on Crimson Catin kanssa, joka on siis Intro To This -orin ja Bell the Catin tammavarsa. Viimeisin nuorista on ori, Crimson Japan, ja se tulee yhdistelmästä Tokyo Hysteria x Flirt!.

Vanhemmilla hevosilla tottakai on jo sivut ja kilpaura. Ensimmäinen oma, kotiin jäänyt kasvatti on ihana Crimson Ninji. Siltä odotan paljon, eikä se nytkään mikään huono ole, nuori vain. Kasvattajakruunussa se paineli, mutta finaalissa ei kovin häävisti mennyt. Sen luonnetta rakastan erityisesti, oikein nautin kirjoittamisesta. Rakas Crimson Marilyn on hieman hitaampi ennätyksensä puolesta, mutta pitkän valmentautumisen ja kunnonkohotuksen tuloksena on taas valmis uuteen kauteen. Kolmas tamma on Crimson Capulet, jonka sivut ovat juuri nyt huollossa. Se on kokeiluvarsa kahdesta erittäin nuoresta hevosesta, ja on ihan sattumasta kiinni, millainen jalostusarvo Capuletille siunaantuu.

Kun joulukuussa kaksivuotiaamme täyttävät kolme, on kolme uutta kotiin jäävää Crimson-vauvaa suunnitteilla... :)

2010-11-28T11:53:00.002+02:00

Ehtimistä ja eläkeikää 281110

Olen tässä parantanut tapani. Sain nimittäin vihdoin inspiraation noiden raviheppojeni suhteen, ja nyt on rästissä enää 5-10 kutsua per lärvi aikaisemman kahdenkymmenen tai neljänkymmenen sijaan. Ei paha, ei paha, ei ainakaan yhdessä viikossa! Puolustuksekseni on sanottava, että minullahan noita hevosia tosiaan ON muutama sata. Seuraavaksi minua syytetään liian monen homman tekemisestä samaan aikaan, no voi itkupotku, ei pieni rästihomma todellakaan haittaa jos muuten hoitaa asiansa.

Mutta anygays, Magic Sense tosiaan eläköityy jouluaattona, kuten edellisessä postauksessa tuumin, mutta toinen kummallinen hevonen on Please-Please. Se on vasta kahdeksan, mutta tammaksi niin loistavassa kunnossa juuri nyt, että ei huvittaisi enää juoksuttaa sitä. Toisaalta, sitä ei ole mitään järkeä siirtää eläkkeellekään, koska olen sen varsat jo teettänyt, niitä ei vain tule enää. Haukkukaa vain tyhmäksi, mutta kun tamma oli hienossa vireessä jo paljon nuorempana, joten sai pienokaisensa jo silloin. Se oli jo silloin ihan älyttömän nopea tammaksi. Ori jos se olisi, voisin vielä hieman saada siitä ruuvattua irti - mutta en todellakaan halua tammaa, jolla on joka matkan ennätys 1.10,9 tai alle.

Lisää eläkeikäisiä: Oresama. Täytän 18 tuossa ylihuomenna, ja en oikein tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Leikin ilmeisesti virtuaalihepoilla, koska olen liian vanha leikkimään barbiehevosilla. Uskokaa tai älkää, minä muuten ihan totta leikin barbiehepoilla samaan aikaan kuin pikkuautoilla, ja naapurin kakarat, ne likat, sähläsivät barbeilla. Mikä sinänsä kuului asiaan ihan rutosti.

Mutta joo, koska ihminen on liian vanha virtuaalitallille? En tiedä, foorumillakin pyörii pitkälti päälle parikymppisiä. Minä en tahtoisi vielä lopettaa, enkä aiokaan. Lyödäänkö vetoa: vielä joskus viisikymppisenäkin pyörin täällä ja valehtelen iäkseni neljätoista. No olisiko se sitten yhtään lapsellisempaa enää? Ei taida: on minun kaveriporukassani muitakin ikuisia heppalapsia. Minä leikin hevosilla, joita ei ole olemassakaan, yksi harjaa edelleen my little ponyja ja yksi kerää aivan hulluna sleich-hevosia ja täyttää yhdeksäntoista. :D Mielummin virtuaaliheppa kuin yöllä notkuminen kirkolla yhden siiderin kanssa ja tosi kännisen esittäminen.

Mitä hittoa, minuunko tämä postaus keskittyykin? Paras lopettaa, onhan tämä sentään virtuaaliblogi.

2010-11-22T15:40:00.004+02:00

Magic Sense, lomailija! 221110

Itkua, raivareita, hampaiden kiristelyä. Sellaista virtuaalinen ravimaailma on juuri tänään juuri minun kohdallani. Derby Racing Teamin Toiminnan joulu piristää minua jonkin verran, mutta ei ollenkaan tarpeeksi. Tällaista virtuaalista tuskaa on aikaisemmin aiheuttanut vain Agata Jewel, ja se on jo jotain!

Uskomattoman kaksikon, Sensoded Holen ja Magician Rosen, mahtava orivarsa, Magic Sense, on päättänyt vetäytyä eläkkeelle. Joululahjaksi minulle se juoksee vielä jouluaattoon asti - aattona viimeiset ravinsa - ja sitten se pääsee lepäämään ikuiselle lomalle. Tämä on minulle raskasta siksi, että ihailen suuresti Sensen sukua, ja etenkin siksi, että Sense on ensimmäinen, ja ehdottomasti rakkain ravurini. Samaan aikaan minulla oli mm uskomattoman ihana General Star, mutta olin silloin ala-asteikäinen ja typerä: General Star katosi bittiavaruuteen samalla kuin muut uskomattomat hevoset, joilla oli mitä parhaimpia nimiä suvussaan. Jos löytäisin mm General Starin sivut uudelleen, ottaisin orin itselleni reaali-ikääntymisellä vielä muutamaksi vuodeksi... Voi, kunpa sellainen olisi mahdollista...

Onhan minulla vielä osaomistus Star Monkey -poikaan. Samoja nimiä senkin suvussa on, ja lisäksi rakastan orin omaa nimeä enemmän kuin Magic Sensen. Kuitenkaan tämä hevonen ei ole MINUN. Omistan siitä kolmanneksen: teoriassa se tarkoittaa kolmasosaa kunniasta, kolmasosaa työstä ja kolmasosaa jälkikasvusta. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että kilpailen tuntemattoman hevosen kanssa, pyydän joskus saada yhden sen varsoista kotiin, ja että en koskaan voi itse ja nopeasti päättää hepokullan kohtalosta tai lähitulevaisuudesta. Jotenkin ajattelen poikaa Lokin hevosena ja itseäni sen kisahoitajana... :D Oli miten oli, Star Monkey on upea, mutta Magic Sensellä on meriittien ja suvun lisäksi myös järkyttävän vahva tunnearvo minulle.

Magic Sense on nyt tarjolla jalostukseen hyvin pienimuotoisesti. Juuri Sinulla on mahdollisuus saada siitä varsa: se astuu yhden ulkopuolisen tamman, mikäli vauvalle on jo tiedossa tavoitteellinen, luotettava, pysyvä, asiantunteva koti. Lisäksi otan Sensestä itselleni varsan, ja koska omien hevosten suvut ovat upouusia (evm-esivanhemmat tuotu 2009), etsin myös Sensen perilliselle emää ulkopuolelta. Tämän orin varsan kantaminen on ehdottomasti kunnia, joten mikäli sopiva tamma löytyy, kannattaa sitä nyt tarjota. :) Palkaksi mainetta ja kunniaa tammalle ja sinulle - varsan kasvattajalle.

2010-11-21T19:55:00.002+02:00

Mikä niissä raveissa ja laukoissa kiehtoo? 211110

Mistä inspiraationpuute virtuaaliheppojen suhteen juontaa juurensa? Monen mielestä juttu on niin, että silloin ei huvita, kun on liikaa työtä. Minulla asia on jotenkin päin vastoin. Jos ei ole mitään tekemistä, ei todellakaan edes huvita tehdä sitä vähää, mikä pitäisi. Näin on asia juuri tällä hetkellä virtuaalihevosten (ja lukion) suhteen.

Numero yksi: VRL. On ihanaa, että jaoksista takaisin ovat tulleet ne, joita käytän - mutta sieluani ihan oikeasti riipii se, että kaikki on niiiiiiin hidasta. Ei voi olettaakaan, että kalenterin ylläpitäjä käsin jaksaisi päivittää samaa tahtia kuin kone, mutta silti tahtoisin vaatia sitä. Älkää nyt väärin ymmärtäkö: olen todella onnellinen siitä, että joku VIITSII tehdä jotain, ja että asiat ovat nyt edes niin kuin ne ovat. Silti saan haikailla jotain muuta. Tahdonhan minä oppia lentämäänkin. Oli miten oli, esim KRJ'n ja ERJ'n alaisia kutsuja ei huvita edes järjestää juuri nyt, ja muiden kisoihinkaan ei viitsi tukkia, koska ne ovat muutenkin aina täynnä. Enkä minä ehdi kyttäämään sitä kisakalenteria ihan koko aikaa...

Numero kaksi: ravit. Villejä raveja on jotenkin nihkeästi. Ok, tämän viikon aikana olen ollut tyytyväinen tahtiin, mutta ah, mikä kuukausi onkaan kulunut. VRER taas ei ole toiminut kunnolla aikoihin, mutta onneksi se alkaa olla taas kerran hienossa kunnossa. Voisin itsekin järjestää taas alaisia, enkä vain villejä. Nyt ravit kiinnostavat minua, koska niiden suhteen ON jotain tekemistä. Kutsujen sivuille laittaminen taas tympii ihan vain siksi, että se on niin tylsää ja mekaanista: tällä hetkellä jonossa ovat KAIKKIEN hevosten KAIKKI lähdöt viime keväältä saakka. Olen purkanut suman vasta viiden hevosen osalta tänään ja eilen. Ja aion jatkaa, koska uusiin lähtöihin ilmoittautuminen inspiroi minut laittamaan vanhatkin kuntoon.

Numero kolme: laukat. Aina on laukkoja nykyään, sen olen huomannut, mutta AI ETTÄ, kun joku tolvana päättää järjestää kilpailut eikä hoida niitä loppuun. Päivän tai kahden viivästys on tottakai OK ja inhimillistä: unohdinhan minäkin kerran. Mutta ai jumankekka, kun jotkut tietyt ja samat myöhästyvät JOKA kerta, viikoillakin. Sitten minusta tntuu vähän siltä, että eräässä tietyssä paikassa hevoseni eivät ikinä, IKINÄ edes sijoitu... ...mikä VOI olla tuuriakin, mutta se on ihan kaikkia todennäköisyyden lakeja vastaan. Jos ihmisellä on 3 laukkuria joka ikisessä kymmenestä lähdöstä ja osallistujia on aina alle 10, kyllä niiden omienkin hevosten pitäisi edes sijoittua - edes kerran puolessa vuodessa!

Lisäksi vihaan kirjoittaa laukkuriluonteita, niistä tulee aina samanlaisia. Suurin osa ei edes kirjoita, ja minun tekisi niin mieleni tehdä samoin. Mutta onko virtuaalihevoseni enää edes hevonen, jos sillä ei ole sivuillaan kuin perustiedot ja kisakalenteri? Se tyyli sopii esim Ionicille, joka on JÄTTIMÄINEN paikka, mutta ei minulle: minulla on vain noin 300-500 hevosta yhteensä, ja jokaisella on oltaVA luonne. Muutama on nytkin ilman, ehkä parikymmentä. Sukuselvityksiäkin puuttuu jopa puoleilta hevosistani... Kirjoittaminen ei inspiroi siksi, että minulla ei ole enää liikkumavaraa. Ennen sain esim laittaa kouluoriin potkua ja pippuria niin kauan kuin se pysyi käsissä ja kanavoi aggressionsa kouluradan tehtäviin. Nyt en voi, koska siitä saa miinuspisteitä joissain laatiksissa: ori, joka nostelee koipiaan ja puskeekin joskus yli kuolaimen on ehdottomasti "huonosti käsiteltävissä", eli ei voi saada täysiä pisteitä.

Viimeiseksi puran turhautumiseni jalostuspuuhista. MIKSI OSTAJAT LUPAAVAT LIIKOJA? Ja ennen kaikkia MIKSI HITOSSA KASVATIT SYSÄTÄÄN TAKAISIN KASVATTAJALLE, vaikka ostosäännöissä lukee, että UUSI OMISTAJA MYY ETEENPÄIN eikä tuki luuskaansa pyörimään nurkkiini. En tietenkään tarkoita, etteikö takaisin TARJOAMINEN olisi arvostettava ja kohtelias ele - päin vastoin, arvostan sellaista suuresti. Olen kyllästynyt NIIHIN tapauksiin, jotka mailaavat, että tässä heppa, mä lopetan. Heidän hommansa on halutessaan kysyä, että ottaisitko takaisin, vai myynkö, ja ellen ota, painua myymään sitten. Vaikka ensimmäiselle tarjoavalle. Eri asia, jos ostosäännöissä on toisin sovittu / ei sovittu mitään. Minä sanon vain muutamalle ostajalle, että anna minulle, ellet pidä. Vain aniharvalle.

Hyvä on lopettaa aina positiiviseen, ja niin teen nytkin. Kiitän jättimäisesti niitä ihania harrastajia, jotka edes kerran hevosen elinaikana lähettävät terveisiä minulle, kasvattajalle, vaikka en olekaan sitä koskaan vaatinut. Oli esim todella upeaa saada mailissa tieto siitä, että Crimson Macho ruunataan - vaikka en edes tee tiedolla mitään. Tuli vain sellainen olo, että jaahas, tässä joku viitsii vähän miettiä, mitä on tekemässä. En itsekään kovin usein lähettele kasvattalle terveisiä hevosilta, mutta esim Sayonara Suckers PA on muutaman kerran saanut terkutella kasvattajaa, emää ja isää.

2010-10-20T15:30:00.002+03:00

Nyt riitti, nyt niin riitti! 201010

Nyt kun aloitettiin, niin mikäs siinä. Tapoin aiemman ykkösrotuni edustajat, kuten hetki sitten kerroinkin. Eihän se siihen jäänyt - vähän Oresaman tyylistä. Kun tehdään, tehdään sitten kunnolla. Kun hankkiudutaan eroon virtuaalihevosista, hankkiudutaan sitten kunnolla.

Aloin miettiä, mitä IHMETTÄ minä teen ban-eillä. Kun kasvattisivua tutkii, huomaa heti koko työni valuneen hukkaan. Se on kismittänyt minua jo vuodesta 2006, ja nyt, nyt, nyt räjähdin. Se on siinä, se on niin siinä, nyt niin riitti! Kaikki koukkuun, kaikki pois, ei kiinnosta.

Rakkaudesta rotuun jätin pakasteita kahdesta parhaasta orista: YLA2-palkitusta Bakabakashiista ja sen melkein yhtä hienosta pojasta, Kisô G'sta. Molemmat pojat löytää hevossivun kautta klikattavalta in memoriam -sivulta. Ihastelkaa, kadehtikaa, tai jotain.

Vielä yksi suokki kohtaa kuoleman, kunhan jaksan ensin päivittää sen kisakalenterin vielä kerran. Parissa päivässä JG menetti kivasti yksitoista hevosta rajan taa ja kolme laitettiin myyntiin. Ja lisää teurastrusta on luvassa: pari puoliveristä kisataan laatiskuntoon ja julmasti painetaan piikki persuksiin.

Tämä ei merkitse lopettamista, vaan keskittymistä ja erikoistumista. Olen antanut kaikkeni parille rodulle. Toisen kohdalla se on oikeasti ollut saavutus. Toisen kohdalla se ei ole riittänyt. On aika siirtyä eteenpäin eikä jumittaa taas uudestaan kuutta vuotta näiden kanssa. Tajusin juuri, että minä todella aloitin tanskalaisten kanssa 2004 ja ban-eit tulivat kuvioihin 2006.

Mitä jää jäljelle?
- Ratsusuokit
- Ravisuokit
- Amerikanravurit
- Xx-laukkurit
- Muutama xx-ratsu
- Kouluholsteinerit
- Koulutrakehnerit
- Estehannoverit
- Muutama muunrotuinen harrastekopukka

***

Miltä näyttävät muutoksia kokeneet tallit nykyään?

Joushou Gaidou:
- 8 puoliveristä: 30+6t (ei laskettu myytäviä)
- 19 suokkia: 9o+10t
- 1 fri-r
- 1 she-o
- 1 ox-o

Zurück
- 5 hannoveristä (30+2t)
- 1 trak-o (ja 1 tuontitamma vailla sivuja)
- 1 xx-o

***

Oresama elää siis uudistusten aikaa - ja hyvä niin. Olen junnannut paikoillani ihan liian kauan.

2010-10-18T14:20:00.004+03:00

Vuoden 2010 virtuaalimestari 181010

Meiltä Joushou Gaidousta löytyy vuoden 2010 "Virtuaalimestaruus" -finaalin voittajatamma. Huomasin sen vasta tänään, jos totta puhutaan - olenhan pitänyt pienoista ressilomaa, ja vaikka hevoset ovat kilpailleet, niiden sivut ovat olleet melko hyytyneet.

Seitsemänvuotias Karhutar siis juoksi tiensä voittoon 3009 järjestetyssä mestaruusfinaalissa. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä: olen paitsi tamman omistaja, myös sen maahantuoja ja valmentaja. Kuski, Miro (evm.) kehui myös suorituksen menneen nappiin hänenkin osaltaan, ja täytyy kyllä taas kerran tunnustaa, että mies on paitsi ahkera tallimestari, myös ässäkuski. Lieneekö palkankorotus kohdallaan - vai annanko palkinnoksi uusia valmennettavia ja sen myötä lisää liksaa?

Joushou Gaidoun ja Crimsonin osalta kesä ja syksy ovat olleet yhtä voittokulkua. Hevosille on satanut meriittiä meriitin perään, ja muutama on juossut ilman suurlähtöjäkin niin hyvin, että ensisyksynä minulla on mielettömän hyviä jalostushevosia talli täynnä. Suuriahan minä toivon - mutta en tule pettymään. Hevosteni taidot yllättävät minut kerta toisensa jälkeen.

2010-10-16T23:02:00.003+03:00

Uudelleenkoulutusta ja luopumista 161010

Ja heipä hei taas kaikki uudet ja vanhat ystäväisemme. Tällä kertaa turinoidaan sellaisesta asiasa, kuin laukkureiden muuttaminen ratsuiksi. Se on homma, jota vihaan. Oikeasti ei niistä saisi mitään huipputason kouluratsuja, mutta nyt hitto vie saa: tämä on virtuaalimaailma, ja jokaisen hevosen on oltava hyödyllinen. Jos ei hevosistani ole hyötyä laukkaradalla, niistä on aina hyätyä ratsujalostuksessa, ja se edellyttää kovia tuloksia. Ja ratsuhan pärjää AINA, jos sen vain viitsii kilpailla loppuun asti.

R-Coresta muuttaa kaksi heppaa Visualizmiin. Kumpikin on epäonnistunut laukkuri. Ori on Black Tango, jonka varalle minulla OLI suuria suunnitelmia. Tamma taas on Radical Showtime, ensimmäinen oikea laukkuritammani. Sanomattakin on selvää, että varsinkin jälkimmäisen jättäminen pois radalta on todella sydäntäriipivä toimenpide. Toivoin niin kovasti sen pärjäävän - mutta laukkamaailmassa ei auta sitä allowancea hinkata kymmentä kertaa. Kumpikin on jo ilmoitettu vielä yhteen lähtöön ja muutama lähtö on merkkaamatta, mutta sitten kaikki on ohi näiden osalta.

Uusi elämä koittaa kouluratsuna. Tammaa ei huvittaisi edes siirtää, tekisi mieli tappaa, mutta eihän kukaan terve ihminen heitä hukkaan noin nättiä nimeä. Ori on ihan kiva ratsunakin.

***

Toinen uutinen koskee tanskalaisia puoliverisiä. Jokainen on ihan varmasti huomannut, että minua ei yksinkertaisesti huvita. Tänään löin lukkoon raskaan päätöksen. Se on loppu. Ohi. Finito. Over. Pidän eläkeläistamma Agata Jewelin, sen hurmaavan pojan jonka nimi on Señor Sweden G, tilausvarsan nimeltään The 1st Kavki Boi of TWB, sekä oman tuontineitini Sleep Deep G'n. En kasvata enää tanskanpuoliverisiä. Tänään on nyt sitten virallisesti ohi se, mikä on ollut käytännössä ohi jo kauan. Minun vuonna 2004 alkanut taipaleeni tanskalaisten puoliveristen kanssa on kuljettu loppuun.

Myyntiin tulee monia hienoja hevosia, mutta Cherryä ja Tiinaa rakastan niin paljon, että annan niiden kuolla mielummin kuin näen ne jollakulla muulla. Lienen paha ihminen, mutta en tahdo enää pitää niitä, mutta en myöskään VOI katsoa ketään muuta esim kilpailemassa sillä. Jos Cherrystä tahtoo varsan, kannattaa pyytää sellaista NYT, koska en herätä hevosiani kuolleista kovin heppoisista syistä. Tiina elää vielä jonkin aikaa eläkkeellä.

Myynnissä ei siis ole kuin jämäpaloja, mutta nekin ovat helmiä:
Agony 13th
Haf Ur Own Way G
Hey-Hello Señora G
Kaikille kaikki tekstit mukaan.

Tarjouksia saa tehdä alle tai myöhemmin ht.netin foorumille. Tärkeintä on pysyvä koti, mutta olisi mukavaa jos hevoset pääsisivät vielä jatkamaan sukuaan. Myös omia hevosiani saa nyt käyttää siitokseen, ja pätevillä perusteilla tammojenkin varsat saa omien kasvattajanimiensä alle. Oresama kiittää ja kuittaa.

2010-10-16T10:49:00.003+03:00

Paha, paha, paha Oresama!! 161010

Näin on käynyt minulle kahdesti, ja nyt tein sen muille. Olen ostanut muualta kahdesti hevosen ja huomannut jonkin ajan päästä, että koko koni on haljennut kahtia - myyty kahdelle ihmiselle. Nyt olen itse onnistunut myymään halkaistun hevosen, ja olen siitä ihan tosissani niin pahoillani, että tuntuu kuin maailma olisi loppunut, virtuaaliharrastus palanut pois ja koko Internet kaatunut koko maailmasta.

Tonicizm, murheenkryyni. Suosikkitammani varsa oli alunalkujaan tilausvarsa, mutta palautui kotiin. Myin komean holsteinorin pois, koska mitäs minä nyt sillä olisin itse tehnyt, minullahan oli jo varsa samasta emästä, ja halusin panostaa siihen varsaan täysin. En tiedä ollenkaan, miten minä ONNISTUIN unohtamaan vanhempien varsakalenterin päivittämisen. Se Tonicizm näytti edelleen tallissa tyhjänpanttina möllöttävältä, sivuttomalta kaakilta, kun sen aikoinaan itselleen tilannut kysyi, onko sillä omistajaa. Sanoin, että ei. Oli kamala yllätys haljenneen hevosen omistajille, kun kohtasivat toisensa.

Tottakai heppa on nyt sen, joka osti orin minulta tilaajan taukoillessa. Olisi ollut ehkä kohtuullista antaa se takaisin sen alkuperäiselle omistajalle - mutta miten olisin sen voinut tehdä? Uusi omistaja on kirjoitellut pitkät pätkät hevoselleen, kilpaillut sillä ja ostanut sen ihan reilusti minulta, vaikka olenkin idiootti hevoskauppias. Sinne se nyt kuului. Tarjosin hyvitykseksi Tonicizmin alkuperäiselle omistajalle lainaan orin emää, saisi ainakin samansukuisen varsan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Minä tiedän sen, mutta en keksinyt muutakaan, miten voisin asian korvata. Olen varmasti kummankin Tonicizm-ihmisen henkilökohtaisella "mustalla listalla" nyt, mutta ansaitsenkin sen. Kuka voi mokata näin?

Minäkin olen aikoinaan ostanut kaksi halkaistua konia, kuten sanoin. Toinen oli tamma, Tao Tao TH, suoraan kasvattajalta. anskuöö/tokko./moshi./special k./mikälie nykyään teki saman mokan - mutta hänen syynsä oli ymmärrettävä. Olimme siihen aikaan kavereita oikeassa elämässä ja kaupat tehtiin yläasteen pulpetissa matikantunnilla, eikä kukaan nyt sellaisia muista. Olin kilpaillut Tao Taon melkein laatiskuntoon, kun ht.netissä tuli vastaan joku toinen samannimisen hevosen kanssa... Jolla on sama kasvattaja... Syntymäaika... En ollut kuolemansurullinen, koska Tao Tao THn kanssa minulla ei ollut sen suurempia tavoitteita. Kaikessa hiljaisuudessa poistin sivut ja annoin koko asian unohtua. Tiesin, että hevonen olisi KUULUNUT minulle, mutta tiesin samoin sen, että virtuaaliheppojen tasolla se toinen ihminen RAKASTI hevosta enemmän kuin minä.

Toinen tapahtui holsteintamman kanssa. Omistaja möi pois hevosiaan, tavallinen juttu. Kolmipolvinen unelmatamma oli suuri rakkaus. En enää muista sen nimeä, mutta muistan sen luonteen. Kirjoitin suurin piirtein romaanin, niin kuin tapaan rakkaimmille virtuaalihevosilleni kirjoittaa, ja siinä meni pari tuntia. Toiset pari tuntia selvitin sukua. Seuraavana päivänä tuli pahoittelumaili joko kasvattajalta tai omistajalta, en muista. Hevosen myyjä ei ollut kysynyt kasvattajalta myymisestä ja minun hevoseni palautui kasvattajalle. Silloin otti päähän enemmän, koska olin upottanut hevoseen niin tuhottomasti turhaa aikaa ja tiesin, että olisin itse kasvattajana ratkaissut asian toisin. Myyjä oli kyllä rikkonut ostosääntöjä, mutta olisin KATSONUT pientä, mitätöntä Oresamaa ja huomannut, että tuo poikahan on kirjoittanut hevoselle tekstit heti ensimmäisenä päivänä ja selvästi aikonut panostaa tammaan. Olisin jättänyt hevosen Oresamalle. Se minua kismittää - ja tottapuhuen olin hyvin vihainen, vaikka mailissa vakuuttelinkin, että asia on ok, hyvä kun heppa löysi muualta paremman kodin. Nyt voin paljastaa, että seurasin tamman elämää noin vuoden: se ei koskaan saanut edes tekstejä sinä aikana. Tiedän, että olisin hoitanut sitä paremmin.

Nyt olen itse mokannut samalla tavalla, enkä enää voi olla vihainen myyjille, kasvattajille ja ties millekä muille. Vasta nyt tajuan, etteivät he todellakaan tehneet kiusaa TAHALLAAN. Minäkin olen nyt tehnyt samaa kiusaa muille, ja jos minun hevoseni halkaisseet ovat olleet yhtä pahoillaan kuin minä nyt, ovat he ehdottomasti kärsineet rangaistuksensa tuhatkertaisena. Menettäisin mielelläni vaikka kaikki hevoseni nyt, jos voisin poistaa sen pienen hetken, jona kirjoitin hevosen alkuperäiselle omistajalle mailin, jossa kerroin Tonicizmin olevan vailla omistajaa.

2010-10-13T08:49:00.003+03:00

Inspiraationpuutetta 131010

Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.

En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...

Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.

Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.

2010-10-04T14:20:00.002+03:00

Holstiapinat 041010

Nyt ne tulivat! Kauan sitten puhuin tuovani holsteinereita ja kirjoittavani niille tekstit aikataululla sitten-kun-ehdin, ja sellainen ajatuskin stressasi minua niin paljon, että lykkäsin projektia. En siedä tekstittömiä hevosia - ainakin sukuselvitys pitää aina olla.

Mutta nyt, nyt ne ovat täällä! Tai siis ainakin puolet niistä, nimittäin neljä urheaa orimiestä. Tammat jäivät vielä puoliväliin. Esitelkäämme hevoset - vaikka ei niissä paljon esittelemistä ole, koska tekstit todella puuttuvat.

Messerscmit ja
Wiener Blut, kaksi suosikkiani.
Das Alte Leid ja
Halt, mukava kaksikko.

Lisäksi kävi sellainen hassu juttu, että löysin tiedostoistani samanlaisen kisaamattoman, tekstittömän hevosen, jota en ollenkaan muista tuoneeni. Ressukkani Hidden Track on todella mukava hevonen, ja oikeasti ihmettelen, miten olen voinut unohtaa sen olemassaolon. Lisäksi olen jo noin kuukauden kilpaillut orilla nimeltä Dein Meister, ja oikeasti ihmettelin, kun se ei kuulunutkaan yo porukkaan. Mistä ihmeestä minä sen nimen olen kehittänyt? Luulin koko ajan, että uusia oreja olisi viisi! No, ilmeisesti Dein Meister ei kuulunutkaan jengiin alun perin, mutta kyllähän minä sillekin sivut teen, kunhan ehdin.

Sivutta ovat siis tammat: Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Näille kirjoittelen tekstejä, ja sitä mukaa kun saan kaikille parikymmentä sijoitusta alle, tulevat ensimmäiset varsat, jotta päästään laatuarvosteluihin. Yay!

2010-10-04T14:16:00.003+03:00

Anniinan virtuaaliblogi 041010

Anniina on nyt saanut ensimmäisen hevosensa sivut alulleen ja blogin pystyyn! Toinen hevonen on yhä vielä suunnitelmissa, mutta ongelmana on se, että hän pitää niin monesta ht.netissä tarjotusta friisiläis- ja rbsh-tammasta.

Anniinan blogia pääsee lukemaan tästä:
Bittiponiseikkailu

2010-10-03T10:24:00.005+03:00

Suokkimietintää 031010

Ratsusuomenhevoset. Siinä on sekä ihailuni että inhoni kohde. Olen toitottanut jo iät ajat, että suomenhevoset ovat ravihevosia ja sillä siisti, mutta eipä niin monipuolista rotua voi kärryihinkään sitoa. Olen tahtonut viedä eteenpäin 2-polvisia ratsusuokkeja jo kauan, mutta sitä vastaan taistelee haluni luoda uutta. Tahtoisin ihan omia, lyhyitä linjoja taas! Muut saisivat viedä ne neljännestä polvesta eteenpäin, jos tahtoisivat.

Ratkaisu on löytynyt jo kauan sitten. Omaa linjaa 2-polvisiin asti, ja siinä vaiheessa sotketaan mukaan muita hevosia. En vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa hienoa suunnitelmaani käytännössä. Minulla on ollut lähinnä vain ravisuokkeja.

Nyt siihen on tulossa muutos. Ratsusuokit, esitelkää itsenne!
evm-sukuiset
o Henkisoturi
t Mielikuvituksen Tuote, tuotiin tänään, varsoo pian

1-polviset muualta
o Pirtin Jaska

2-polviset muualta
o Mörkövaaran Leijonaraita, ERJ-II, SLA-II
o Mörkövaaran Partajehu
t Serenin Staffimiehetär
t Meren Karkkinääri

Ai miten niin tulossa muutos? Noitahan on kuusi, ja se on säälittävä määrä, jos pitäisi kasvattaa yhtään mitään! No lapset, ei hätää! Sanoin tulossa, ei tullut muutos. Minulla on kilpailutuksessa jo sellaisia heppoja, joita ei ole vielä netissä. Paitsi yksi pieni, joka syntyy vasta 20. tätä kuuta.

Evm-sukuiset suunnitteilla:
o Monsieur Koivuniemi
o Erkinheimon Toteemihevari
o Erkinheimon Kristallijumala
t Äipän Anarkisti
t Kukka Nimeltää Tähti
t Erkinheimon Aavetyttö

1-polviset:
o Erkinheimön Mösiöö Seppo (Monsieur Koivuniemi x Äipän Anarkisti)
o Erkinheimon Karkulaisromeo (Toteemihevari x Kukka Nimeltään Tähti)
t Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)
t Erkinheimon Elävä Nukke (Kristallijumala x Aavetyttö)

2-polviset:
o Erkinheimon Rosvopäällikkö (Mösiöö Seppo x Krokotiilinkyynel)
t Erkinheimon Nukkelapsi (Karkulaisromeo x Elävä Nukke)

3-polviset:
o Erkinheimon Pääjehu (Mörkövaaran Partajehu x Serenin Staffimiehetär)

*

Hevoseni tarvitsevat jonkin aikaa kasvaakseen aikuisiksi, ja tässä on periaatteessa kaksi sukupolvea suvullisia hevosia tästä eteenpäin katsottuna. Arvioin aikaa tähän pisteeseen pääsemiseksi kuluvan puoli vuotta. Sen aikaan ehdin tuoda myös lisää hevosia siihen tahtiin, kuin jaksan kirjoitella niille tekstejä ja kilpailuttaa niitä. Mutta eikös tämä aika lailla hyvältä jo kuulosta?

Tähän ei olla ollenkaan mietitty suokkiravureita, ja niillä on kokonaan omat kuvionsa. Aloitin niiden kanssa uudelleen vasta, ja nyt olen noin kuukausi sitten päässyt vaiheeseen ensimmäisen sukupolven suvulliset hevoset. Meille on syntynyt jo Erkinheimon Egoisti ja Erkinheimon Pihlajakyyhky, ja tuontihevosvahvistuksena keksin päästäni sellaisen tamman, kuin Prinsessan Pikkusisko.

So let's see! Erkinheimon Krokotiilinkyyneleen sivut tulevat tänään tai ensiviikon alkupäivinä, ja se syntyy 201010.

2010-10-02T23:46:00.006+03:00

Virtuaalimaailman outsider? 021010

Sain puhuttua tyttöystävän kokeilemaan virtuaalihevosia kuukauden ajan. Hänellä on joskus ollut koiria, joilla hän ei kilpaillut, ja koska koiramaailma on niin totaalisen erilainen, hänellä ei ole etukäteen minkäänlaista kuvaa virtuaalihevosten laajasta maailmasta.

Etsinnässä on nyt ht.netissä kokeiluhevonen. Tiedän virtuaalikansan vihaavan sitä, että hevosia vain häviää, joten olen itsekin sitoutunut puuhaan: mikäli kokeilijamme ei tahdokaan pitää hevostaan kuukauden kokeilunsa jälkeen, minä kilpailen sen laatiskuntoon ja pidän muutenkin kuin omaani - mutta sukuaan polle ei tule jatkamaan minulla.

Tyttöystävän projekti kiehtoo minua ihan mielettömän paljon siksi, että saan olla paikalla: minä kuulen kaiken, näen kaiken. Etukäteen ennustan, että hän lähtee mielenkiinnosta tähän lapselliselta vaikuttavaan leikkiin, ja rakastuu hevosiinsa siinä määrin, että jää tänne ikuisiksi ajoiksi.

Muruni ihkaensimmäinen hevonen on puolivalmis, ja hän saa sen minulta. Jesse pysyy vielä jonkin aikaa tuolla sivulla ja Zurückin ulkoasulla, koska uudella omistajalla ei tietenkään vielä ole ulkoasua eikä minkäänlaista, alkeellisintakaan koodaustaitoa. Tällä hetkellä hän on vaihtamassa omistajaksi minun nimimerkkini tilalle omaansa. Katsotaan, onnistuuko. Ja onnistuihan se.

Kysyin Anniinalta etukäteen, mitä hän virtuaalimaailmasta ajattelee. Kaikki on hänelle niin puuta heinää, ettei hän varmaankaan tajua yhdistää, että VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia. (TOIMITUKSEN HUOMAUTUS:
"anniina sanoo:
VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia" tosin voin ylpeästi ilmoittaa että tuon tiesin")
Olen antanut etukäteen tahattomasti infoa: kehun ja näytän usein uusia ostoksiani, vaikka tyyppi ei niistä oikeasti mitään ymmärräkään. Tottakai ulkopuoliselle se, mitä minä kutsun "hevoseksi" on vain korea nettisivu, jolla on kuva, tekstiä ja käsittämätön määrä sellaisia linkkejä, joita minä kutsun kilpailuikisi.

Pieni ripaus tietoa siis on. Anniina pelkää etukäteen sääntöjen ja termien paljoutta. Totta se onkin, että niitä on mieletön määrä: esimerkiksi on olemassa kirjoittamaton sääntö siitä, että lyhytsukuinen hevonen on oltava myös tasasukuinen, vaikka kaikki eivät tahdokaan sitä noudattaa. Ja mitä tarkoittavat lyhytsukuinen ja tasasukuinen? Mikä on VRL? Entä VSHK? Entä evm? Mitä tarkoittavat lyhenteet ERJ, YLA, TJ, O? Miksi laukkureilta mitataan sijoitusprosenttia, mutta miksi ratsuilta ei? Miten kilpaillaan?

Ihmisiä on paljon. No sen jokainen pystyy googlettamaan, Yhdeksän tuhatta suomalaistako arvioitiin harrastavan tätä?Arvio toki heittää PALJON jompaan kumpaan (tai molempiin) suuntaan. Olen kuitenkin toitottanut tänään koko päivän, että esimerkiksi ht.netissä on ihan MIELETTÖMÄN kivaa porukkaa, ja että muutamasta tyypistä pidän suuresti. Ketään en ole erikseen mustamaalannut, mutta olen kyllä varoittanut siitä, että aloittaja saattaa saada paskaa niskaansa. Kyllä Anniina pärjää tässä heppaleikissä, vaikka vähän epäilee, että ei pärjäisikään.

Ikäarviointi osuu aikalailla kohdalleen. Kysyin, millaiseksi hän arvioi harrastajien ikähaarukkaa, ja hän oli sitä mieltä, että täällä pyörii lähinnä 13-20 -vuotiaita tyyppejä. Minä olin etukäteen varma, että hän arvioisi tämän touhun lasten heppaleikiksi. 15-19 -vuotiaita Anniina arvelee olevan eniten.

Kysäisin, mitä eroa hän kuvittelee olevan virtuaali- ja vihkohevosilla. Anniina arvioi, että ero on lähinnä verkostoitumisessa. Virtuaaliheppailijat ovat enemmän vuorovaikutuksessa. En sanonut käsityksestä mitään, mutta tämä lienee suurin ylläri: virtuaalihevosta ja vihkohevosta ei juurikaan voi verrata. Vihkoilu on minun oman käsitykseni mukaan rentoa ja verrattaen yksinkertaista. Virtuaalihevosista taas saattaa nousta ihan oikea stressi. On jaoksia, on laitoksia, on ties mitä - ja mikä kauheinta: totaalinen kilpailupakko. Lisäksi vihkoilussa ei läheskään kaikilla ole mitään jalostussuunnitelmaa, kun taas virtuaalipuolella sellainen on hyvin tarkkaa.

Tulen kirjoittelemaan aiheesta vielä lisää tämän kokeilukuukauden aikana.

Anniinan saa nykyään virtuaaliasioista sähköpostilla: anniina@veritiara.org. Sain hänet myös suostutelluksi pitämään blogia siitä, kuinka hän tutustuu virtuaalihevosten maailmaan. Blogin linkitän myöhemmin tänne, ja pakotan Anniinan mainostamaan sitä ht.netin foorumilla.

2010-09-25T15:49:00.003+03:00

Kaksi uutta kaverusta 250910

Olen tehnyt taas ostoksia, ja saanut toisen uusista hevosistani muutettua jo talliin. Vaikka toisella ei ole edes sivuja vielä, esittelen senkin pääpiirteittäin joka tapauksessa. Rakastan uusia hevosiani taas jostain käsittämättömästä syystä, ja olen tyytyväinen niiden ostamisesta, vaikka olinkin, köh, suunnitellut hiljakseen vähentäväni hevosia luonnollisella tavalla... Mutta eipä tuo haittaa, en nimittäin ostanut kisakoneita vaan lemmikeitä.

Ensimmäiselle hevoselle tein tänään sivut sukuselvitystä vaille valmiiksi. Heppa on Olli, virallisesti Hollywood Life. Se tuli Amerikasta meille Saksaan, ja vaihtoi lempinimensä sitten Laiffista vähän kotoisemmaksi ja minun suuhuni paremmin sopivaksi. Ori on siis englantilainen täysiverinen, entinen laukkuri, ja aion kouluttaa siitä ratsun keventämään hieman hannover- ja holsteinerlinjojani.

Moni ajattelee, mitä ihmettä minä Ollilla teen, ja nyt sen selvitän. On totta, että R-Coresta lähtee aina CAS-vuoden vaihteessa pois kasa hevosia, jotka eivät ole pärjänneet laukkaradalla. No ylläripylläri - myyn vain muutaman pois, ja ne ovat kaikki sellaisia, joista en pidä. Loput koulutan ratsuiksi myöskin. Olli-setä on samalla tavalla ihana ratsuna, kuin osa omista laukkureistani olisi, ja olisin pitänyt sen, jos se olisi ollut minun epäonnistunut laukkapoikani. Se on hyvä perustelu.

Toisella pojalla ei tosiaan ole sivuja. Se on kimo shireori, Aftershock, eli Arttu. Ensin minulla oli kaksi syytä ostaa ori: rakastan sen nimeä, ja olen aina pitänyt shirenhevosista. Minulla oli sellaisia omana viimeksi vuonna 2004, ja koska olin silloin yhdentoista, hevosenikin olivat sitä luokkaa. Hyppivät kahta metriä ja niin edelleen. Nyt koen olevani kasvanut: täytän kahdeksantoista ja älynikin on lähes sillä tasolla, joten saanen taas sallia itselleni shirenhevosia. Artusta tulee nyt joka tapauksessa työhevonen, vaikka käymmekin vähän poneja vastaan kilpailemassa ratsainkin... ...ja mistä tietää, tuleeko Arttu olemaan edelläkävijä uudessa Shirenhevosten Suuressa Nousukaudessa!

Nyt Oresama menee nätisti ehkä aloittelemaan niitä Arttu-pojan sivuja. Virtuaalihevoset eivät tänään innosta, koska olisi tarkoitus lähteä kohta tyttöystävän kanssa juhlimaan sitä, että tässä ollaan vuosi jaksettu yhdessä. Saa onnitella. :P

2010-09-19T13:22:00.004+03:00

Loput laukkavauvat uusille sivuille 190910

No ei se edes kauaa aikaa vienyt. Tehdä CAS-XIV ja CAS-XV -syntyneille evm-laukkureille sivut, meinaan. Nehän kilpailevat vasta ensimmäistä kauttaan, joten starttejakin oli maksimissaan kolme tai neljä per turpa. Eilen kirjoitin vielä kaikille luonteen, mutta tänään pääsi pari luonteetontakin sivuille, koska naputtelin tekstejä vanhemmille hevosille. Vanhoista konkareista (eli toista kauttaan kilpailevista siis suomeksi)´
luonteetta on enää Psychedelic Lover ja Yoichi.

Sivut siis saivat vielä kaikki ne, joilta sellaiset puuttuivat: Oh My Juliet, I'll Be There (jolla on orin kuva, tiedän, mutta en ehtinyt vielä etsiä omaa), Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Luonteet pitää kirjoittaa niistä kahdelle - ei kova urakka. Saan sitten ihan varmasti kaikki yhteensä neljä luonteetonta teksteille ennen kuin CAS-vuosi vaihtuu. Mikäli jaksan. Tekosyy: yo-kirjoitukset.

Kilpakutsujakaan ei laukoista ole rästissä ja laittamatta ainoatakaan. Samoin heppasivu on päivitetty tänään, ja eilen jo sanoinkin päivittäneeni siitosorien sivun. R-Core on siis tältäerää täysin kuosissa ja voinen siirtyä joko ratsujen tai ravihevosten pariin hetkeksi.

Ai niin! Minulta saa oresamaluonteita sitä vastaan, että kisaa westernissäl. Kiinnostuneita?

2010-09-18T15:37:00.003+03:00

Uusi siitosori + uusia laukkavauvoja 180910

R-Coressahan vähän aikaa sitten saatiin ns "valmiiksi" ensimmäinen siitostamma, G1-lähdön voittanut Shocker Stalin. Nyt on saavutettu tarpeeksi hienot tulokset myös eräälle rbsh-orille, joka on tästä päivästä alkaen aina kuolemaansa saakka tarjolla jalostukseen kaikille tallin ulkopuolisille tammoille. Omia rbsh-tammojahan meillä ei enää ole, koska se ei ollut sittenkään se minun rotuni - ei laukkapuolella.

Tarjolla jalostukseen siis Call Me Emmett.
- Venäläisprosentti 50.
- G1-voitto, statistiikka 9: 5-2-0-1(-0)
- Voitto% noin 55,56, sijoitus% noin 88,89
- Voittosumma 493 000 ve

Tammasta:
- Mielellään yli 4v (jotta kaikki sujuisi ongelmitta)
- Ammatilla ei väliä
- Mieluiten evm-sukuinen
- Katsohan venäläisprosentit huolella!

Tämä tarjous ei lopu ennen kuin lasken poikasen haudan lepoon. Ainoa syy siihen, miksi varsoja ei tule itselle on tosiaan tuo että rbsh laukkarotuna ei olekaan inspiroiva. (Ja älkää valittako: tein kokeiluni tuonneilla, jotka toin itse itselleni. Kukaan ei siis kadottanut ainoatakaan hevosta.)

Esittelen myös uusia (tai no uusia ja uusia...) hevosia, joille sain aikaiseksi tehdä sivut nyt. Kaikki ovat evm-sukuisia, ja osa minun mieleeni niin paljon, että koulutan ne itse itselleni ratsuiksi, jos eivät menesty. Vielä yhteensä viisi 2-3v laukkuria odottaa sivujaan, mutta tässä nämä sivulliset:

Sprinters:
Houston HOT Hits alkoi heti pärjätä aivan loistavasti.
Black Tango sijoittuu ihan nätisti.

Semistayers:
All Your Tattoos muuttuu ratsuksi, ellei menesty (ja oikeastaan jopa toivon sitä).
Carry Dawn on mielettömän nätti.

Stayers (3YO):
Wings Of Glass tuli alun perin vain täytehevoseksi kaupan päälle.
Sweetboxin nimi ei mielestäni ole ollenkaan hemaiseva, mutta itse heppa on suloisen kipakka.

Ilman sivuja ovat vielä Oh My Juliet, I'll Be There, Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Ainakin yksi tai kaksi niistä saa sivunsa vielä tänään - kaikki, jos oikein nörtiksi heittäydyn. Nämäkin kaikki ovat englantilaisia täysiverisiä

2010-09-12T16:13:00.002+03:00

Ja vanhaa pois! 120910

Päivittelin tässä muutaman kisakalenterin lisää, ja yhtäkkiä aloin taas kerran miettiä, että mitä ihmettä olen tekemässä. Pidän tästä harrastuksesta enkä päivitellyt todellakaan sitä, että miksi teen tätä ylipäätään - mietin, että miksi pidän väen vängellä hengissä hevosia, joita vihaan sydämeni pohjasta! Löin saman tien hanskat tiskiin ja kuolinilmoitukset kopukoiden sivuille. Kuolkoot ne ällötykset.

Ikivanhat shettikset ovat nyt poissa, ja enää on yksi sellainen kammotus tallissa. Siitä pikkumiehestä tosin suorastaan pidän, mutta kolmea tappamaani inhosin. Kaksi ostin säälistä ja yksi oli joskus ollut mielestäni hieno. Eivät ne turhaan kuitenkaan eläneet: jokainen sai varsoja ja todella kunnioitettavan kisakalenterin. Tämä vain loppui nyt ja se siitä.

On virtuaalihevosia, joita rakastan niin paljon, että tulee melkein itku silmään, kun niistä pitää luopua. Lisäksi on hevosia, joiden kanssa on hauskaa. Aina mukaan mahtuu kuitenkin muutama turhake. Hyödytön kapine. Hevonen, jonka sivujen päivittäminen nostaa tuskanhien niskaan ja kirouksia ilmaan. Miksi harrastaisin sellaisten kanssa? No en harrastakaan enää.

Välillä minä vihaan virtuaalihevosia...

2010-09-12T11:29:00.002+03:00

Lisää uutta 120910

Nyt se hulluus sitten on ihan täydessä vauhdissa. Juuri eilen päätin, että pidän pientä puolitaukoa virtuaalihevosista kunnes YO-kirjoituksien ensimmäinen puoliska on ohitse, mutta EHEI, hyvänen aika, minähän dataan kuin hullu. Syytän virtuaalihevosia, jos filosofian kirjoitukset menevät penkin alle. Eli siis kun ne menevät.

Ok, tein vihdoin sivut sitten äsken Järkyttävän Ärsyttävälle ja lisäsin niille koko kolmivuotiskauden kaikki ravilähdöt. Ei niitä paljoa ole, mutta uskokaa tai älkää, aikaa siinä menee, kun kirjoittaa tuollaisen määrän tekstejä. Ja inspiraatiosta ei ole kuulkaas tietoakaan! Kyllä jurppii, kiitos kysymästä. Mutta onneksi nyt on kaikilla hevosilla sivut - paitsi ai niin, niillä alkuyöstämainitsemillani ei ole.

Lisäksi toin uuden tamman, jonka nimi on Prinsessan Pikkusisko. Senkään sivut eivät tehneet itse itseään, vaan minähän ne joudun pykäämään. Lisäksi ne uudet evm-holsteinit, joita esittelin koko blogihistorian alkupuolella, roikkuvat vieläkin paperiversioina, vaikka kilpaileminen onkin aloitettu. Yhdellä on sivut, ja sielläkään ei ole tekstejä olemassa, ei sitten kirjaintakaan.

Miksi en laita muita tekemään? Vastaus: muut kirjoittavat surkeita luonteita, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen kyllä leuhka, kun sanon tämän - mutta minä olen hemmetin hyvä vääntämään oresamaluonteita. Itse asiassa maailman ainoa. :P Ja sellaiset tahdon kaikille hevosilleni. Tottahan esim Haweringin kädenjälki kelpaisi minunkin hevosilleni, mutta tahdon itse olla yhtä hyvä kirjoittaja ja siksi harjoittelen ahkerasti. Ja harjoitustekeleet voi ihan hyvin laittaa myös omille hevosille. Jos jaksaisi harjoitella. Kirjoittaa. Luoda. Naputella. Kirjoittaisin tähän nyt kirosanan, ellei tämä olis virtuaalihevosblogi ja lasten luettavissa.

2010-09-12T00:15:00.003+03:00

Uusia hevosia ja uusia sivuja 120910

Kun Karhunkainen G nyt palasi kotiin, niin kuin viime postauksessa mainitsin, alkoi mieli tehdä uusia vauvoja. Huomasin, että minulla todella on vain yksi kolmivuotias juoksija (jolla ei silläkään muuten ole sivuja), joten teetin saman tien omilla hevosilla muutaman IHANAN pikkuvarsan! Tälläkin kertaa pienet syntyivät Erkinheimon-liitteellä, eikä kirjainliitteellä G kuten vanhat kasvatit, esimerkiksi juuri tuo Karhunkainen.

Vauvoilla ei ole vielä sivuja (ja minut tuntien ei ole vielä aikoihin muutenkaan). Esittelen heidät silti. Ensimmäinen pienokainen on Erkinheimon Egoisti, nimetty isänsä mukaan. Tämä orivarsa on meidän Egokulissin ja Sikahertan pienokainen. Rakastan vauvaa niin paljon aina nimestä vanhempiin, vaikka sivutonta virtuaalihevosta ei periaatteessa ole vielä edes olemassa. Tämä vauva on näistä vanhemmista ainoa, joka koskaan tulee jäämään kotiin, joten todella toivon sen pärjäävän.

Toinen vauva on tamma, Erkinheimon Pihlajakyyhky. Rakastan nimeä, mutta vanhempien kanssa oli pientä pulmaa. Emä, nuori Hikkavaihde oli ainoa oikea valinta, mutta isäpappa Puukkohippa on oikeastaan montératsu. Ravia se montékin on, ja siksi valitsin tällaiset vanhemmat hevoselle, joka todennäköisesti vain kokeilee montélähtöä. Jos edes kokeilee - kärryhevonen tästä tulee! Toisaalta, voisihan se Puukkohippakin kokeilla ihan yhtä hyvin kärrylähtöjä... ...mutta turhauttavaa on laittaa kuusivuotias kaakki koelähtöön, eikö vain? Pitäisi nekin järjestää itse, koska VRER on väliaikaisesti vähän väsyksissä niiden suhteen.. :)

Yllämainittu Hikkavaihde sai myös sivunsa vasta nyt - vaikka on kuuden. En tiedä, mikä laiskuus nyt on meneillään. En yleensä ole näin lusmu edes virtuaaliheppojen kanssa. Myös suosikkipoikani, Safarivillitys Luned saa vasta tänään nauttia ensimmäistä päivää viimeistellyistä sivuista. Syntymästään asti poikarukka on saanut roikkua luonteettomana ja sukuselvityksettömänä, mutta tottapuhuen oli se sen arvoista. Nyt luonne ainakin on täsmälleen täydellinen, ei mitään muuta.

Vielä löytyy ilman sivuja evm-sh-o Järkyttävän Ärsyttävä, evm-lv-t Wrong Kind Of Monster, evm-lv-o Intro to This ja oma kasvatti lv-t Crimson Capulet. Ei ole suuri urakka enää - mutta niin tai näin, huomenna en sitä hommaa todellakaan ole tekemässä. Enkä tänään enää ainakaan. Yhden hevosen kisakalenterin voisi vielä päivittää, mutta sitten saa jo olla. Haluaisiko joku muuten palkkaa vastaan laittaa ihan helvetin paljon ravistartteja muotoon...?

2010-09-11T12:38:00.005+03:00

Kasvattien palautuksesta 110910

Kuinka korkea kynnys on mailata kasvattajalle, että ei enää tarvitse häneltä ostamaansa hevosta? Minusta sellisen mailin lähettäminen on järkyttävän vastenmielistä - olen tehnyt sen vain pari kertaa koko virtuaalihistoriani aikana. Minulle se tarkoittaa, että olen epäonnistunut luuseri, joka ei pysty pitämään sanaansa. Lisäksi minulle tulee ihan oikeasti ikävä juuri sitä virtuaalihevosta. Mutta kun joku tahtoo palauttaa tai myydä minun kasvattini, MINÄ en tietenkään ajattele, että hän on typerä luuseri, joka ei tiedosta omien virtuaalisten voimavarojensa vähyyttä realistisesti.

Tänään meille tuli kotiin Karhunkainen G, yksi suosikkikasvateistani. En voinut kuin ihastella sen hyvää hoitoa, enkä todellakaan ollut pahoillani, että saan kultani takaisin kotiin. Jos olisin itse ollut palauttamassa tätä... No, en olisi palauttanut. Jos olisi ollut ihan pakko, olisin hävennyt silmät päästäni. Kun järjellä taas ajattelee, ei tässä ole mitään häpeämistä: Qem on hoitanut hevosta seitsemän pitkää virtuaalivuotta mielettömän hyvin, ja otti yhteyttä ensin minuun, vaikka en myyntisäännöissä sitä ole koskaan vaatinutkaan. Voiko asian paremmin hoitaa? No ei! Noloa on ainoastaan se, että ei ilmoittele kenellekään mitään, vaan vain poistaa virtuaalihevosen, lopettaa sen koko olemassaolon, ei jätä edes muistosivua.

Kun Karhunkainen G tuli kotiin, tajusin, että minulla on ihan liian vähän omia kasvatteja itselläni. Niitä on saatava lisää! G-alkuisia suokkeja on yksi, ja se on Karhunkainen. Tamman isästä minulla on Safarivillitys Luned, jonka sivut loistavat keskeneräisenä, vaikka kilpailutus yms on aloitettu. Aion pitää molemmat hevoset, koska rakastan molempia. Ja koska isä, MW Punasilmä, on ollut minulla kauan ja on paitsi mitä menestynein ori, myös muuten minulle rakas ja kohta haudan levossa ikänsä vuoksi.

Silti niskakarvat välillä ihan sähköistyvät, kun joku palauttelee kasvatteja. Ei silloin, jos se hoidetaan asiallisesti ja jos sille on jokin syy - mutta kyllä silloin, jos hevonen on ollut uudessa kodissa kaksi viikkoa ja selitystä ei tule. Niin on käynyt minulle miljoonasti. Tottapuhuen olen luonut itselleni koneelle tiedoston, jonka nimi on "mustalista.rtf", ja siellä on yksinkertaisesti listattuna typeriä nimimerkkejä. Näin ennakkoluuloinen ei saisi olla, mutta puolustaudun sillä, että harva listalleni joutuu, eikä se edes ole ehdoton kieltolista. Jos joku on kerran töpännyt, ei se haittaa yhtään mitään, mutta ah, millainen luihu hän minun silmissäni on, jos hän ostaa ja palauttaa kasvatteja jatkuvasti tai muuten todella ärsyttävään tyyliin. Listalla on tällä hetkellä neljä nimeä, ja harkitsen lisääväni sinne muutamia sellaisia, jotka ovat toistuvasti hävittäneet kasvattejani virtuaalimaailmaan.

Vielä loppuun mainos:
Tarjoan kodin 1-polviselle, ravisukuiselle sh-orille - enkä muuten palauttele hevosia kovin usein. Kysyhän lisää!

2010-09-07T10:51:00.005+03:00

Ensimmäinen siitostamma 070910

Meillä R-Coressa on nyt saatu valmiiksi ensimmäinen siitostamma. Ensimmäinen varsa Shocker Stalin -neidille syntyy seuraavan CAS-vuoden alkupäivinä, ja se on jo alustavassa varauksessa. Ellei varsan varannut henkilö pienokaista loppujen lopuksi tahdokaan, siitä tulee minun hevoseni. Tämä tamma on ihan oikeasti hyvä, eikä vain minun mielikuvituksessani - ja kaiken lisäksi se on nimetty erään suosikkibändini mukaan, bändin vanhalla nimellä. Rakastan hevosta nimestä luonteen ja kuvien kautta kisatuloksiin!

Muista R-Coren ensimmäisistä kasvateista ilmoitellaan myöhemmin. Joka ikinen laitetaan alustavasti myyntiin, mutta vaikka kaikki voidaan pitää itsellä, ellei muilla ole kiinnostusta. Pysykää siis kanavalla, jos uudet uraansa aloittelevat juoksijat kiinnostavat muutaman CAS-vuoden päässä! Ensivuonna niitä syntyy muutama kappale, määrä riippuu täysin siitä, miten tammat meillä menestyvät tänä vuonna.

Jostain syystä tahdon muuten panostaa emälinjaan erityisesti juuri laukkureiden kanssa. Onkohan minussa jotain vikaa?

2010-09-07T09:34:00.003+03:00

Ban-eit 070910

Ehdottomiin suosikkirotuihini kuuluva ban-ei on massiivisen nallekarhumainen ja pyöreä työhevosrotu. Virtuaalimaailmassa olen käyttänyt sitä myös mutamankymmenen sentin esteluokissa kilpailemassa, ja parhaiden kanssa on väännetty jopa helpon C'n koululuokkia. Tämä johtuu siitä, että MINÄ pidän kilpailemisesta, ja että työhevoskilpailuita on harmittavan vähän. Ei ole alaisia, ei ole villejä.

Hetken aikaa minulla oli vain yleispainotteisiin ban-eihin keskittyvä virtuaalitalli, mutta se kosahti kasaan muutamassa kuukaudessa. Joushou Gaidousta lähtöisin olevat ban-eit palasivat takaisin kotiin. Toiminta jatkui silti. Noh, siinä määrin, kuin se voi muutamalla säälittävällä rupuhevosella jatkua...

Jokin aika sitten sain YLA2-palkinnolle ensimmäisen suomenkielisessä virtuaalimaailmassa eläneen ban-ein. Suosikkiorini Bakabakashii tämä hevonen on, ja kakkospalkintokin on suuri saavutus. Miksikö? No siksi, että jälkeläisiä ei vain voi teettää montaa, joten jälkeläispisteet jäävät käytännössä saamatta. Samoin suku on evm, eikä sellaisestakaan ropise yhtä paljon mainetta ja kunniaa, kuin suvusta, joka on virtuaalimaailmassa.

Bakalla on kaksi varsaa. Toinen, Kisô G asuu kotona, ja on taas oman tuonnin, Hachidori-tamman varsa. Toidella vauvalla, Ganjou Ai G'llä kilpailin lähes laatiskuntoon asti, ja kauppasin sen sitten kovalla vaivalla pois. Anna on vaihtanut kotia useammin kuin ihminen paitaansa, ja on käsittääkseni tälläkin hetkellä myynnissä. Sen emä on oma kasvatti, Kashikoi G, jonka myös möin varhaisessa vaiheessa ja joka katosi virtuaalimaailmasta nopeasti - kuten kaikki muutkin hevoset, jotka ovat heräteostoksia. Muistaakseni tamma on VRL-profiilissaan edelleen minun omistuksessani.

Kolmantena ban-einä virtuaalimaailmaan tullut Okashii ei ole koskaan ollut minulle rakkaimpia virtuaalihevosia, ja se näkyy. Vuonna 2006 minulle tulleella hevosella ei ole edes luonnetta, kuvasta puhumattakaan - mutta varsakoneeksi se tulikin. Sijoituksia on tullut ihan hienosti, ja varsoja on kaksi. Yllämainittu Kashikoi G on toinen, ja toinen on Daikirai G. Kummatkin ovat kadonneet virtuaalimaailmasta, joten työni on ollut ilmeisen turhaa. Daikirai G'n emä, Harinezumi G (jonka nimi tarkoittaa muuten siiliä) eli kauan aikaa meillä kotona, mutta lähti sitten senaikaisen tyttöystäväni virtuaalitalliin. Kuten arvata saattaa, myös Harinezumi G lopulta unohtui... Odotti karsinassaan... Ja lakkasi olemasta.

Viimeinen oma ban-eini on tamma, Sabishii. Se on hoidettu yhtä huonosti, kuin yo Okashii, mutta silti kilpaillut ihan hyvin. Tammalla on ollut varsoja kaksin kappalein, mutta kerran suutuspäissäni poistin ne sen sivuilta, koska yhtäkään ei ollut olemassa enää. Kadun temppua nyt. Tiedän vain sen verran, että muutamaan kertaan tässä postauksessa sivulauseessa esitelty Daikirai G on tämän tamman varsa. Niin tai näin, olen äärimmäisen turhautunut tällaiseen kasvatukseen. Hevoset häviävät nopeampaan tahtiin, kuin niitä tulee lisää. Tekisi mieli ärjyä, että ei tarvitse ostaa hevosta, jos hävittää sen ykskaks, mutta sillähän minä karkottaisin viimeisetkin ostajat. Enkä voi pitää varsoja itse kaikkia...

Kasvatussivulta näkyy, että ban-eitä on syntynyt yhteensä viisi. Niistä on olemassa enää kaksi, ja olen melko varma, että ihan lähitulevaisuudessa myös Ganjou Ai G katoaa lopullisesti.

Jos jotain rotu kiinnostaa ollenkaan, pyydän ehdottomasti ottamaan tilausvarsoja. Kilpaileminen ei ole pakollista - vain sivujen osoitteen vaihtumisesta ilmoittaminen ja hevosen katoamisen estäminen ovat. Jos joku käyttää reaali-ikääntymistä, voin myydä myös kadonneet varsat pois.

Ja kyllä, olen yksin. Muutama yksittäinen henkilö on joskus omistanut ban-eitä, mutta ne katoavat parissa kuukaudessa. Suvullisia taitaa olla zero. Työhevoshuutokaupoissa joskus näkee muutaman tuonnin, mutta minusta ne ovat kaikki olleet niin huonoja, etten ole viitsinyt ostaa. En tahdo hevosta, joka on nimetty japaniksi "litistetty merilevä", kun ollaan vain korvakuulolta kirjoitettu zingzangzong.

Tämän vuodatuksen on aika päättyä. Kiitos ja kumarrus - ostakaa edes yksi ban-ei!