20190620

Vuoden 2019 palkittujen paraati, osa 1/2

Tässä on tänä vuonna palkittuja hevosiani omaa muistilistaa varten, eikä enää leuhkimista varten. Paraatin toinen osa järjestetään sitten, kun tämän vuoden joulukuun laatiksista on tulokset. En kehtaa enää joka kuukausi kirjoittaa siitä, että vieläkin teen näin hassuja pakonomaisia tekstejä hevosilleni, vaikka en edes oikeastaan haluaisi, ja vaikka minulla on Hopiavuori... Pakopaikkani... Turvapaikkani...

Jos hevosella ei ole KRJL-palkintoa, se on myynnissä kunnes sille palkinto hankitaan, ja sitten se on kuopassa. Hevoset myydään sillä ehdolla, että kiikutat ne 2kk sisällä puuttuviin laatiksiin.

KRJL maaliskuu
Royal Tiger ja Enkelipallo saivat ykköset, ja Enkelipallo myös kyydityksen hevosten taivaaseen.
Jackass In a Bottle ja Early Morning Madness saivat kolmoset. Näistä tavallaan pidän nimien takia, mutta persoona näiltäkin puuttuu. Ensimmäisen varsa, Battle In a Bottle on kivassa tarinallisessa kodissa, wau!!

KERJL maaliskuu
No More Sorrow ja Kapteeni Kiukku saivat kakkoset. Kiukku on kivan värinen, ja No More Sorrow'lla oli pilkahdus persoonaa silloin kun kirjoittelin sille YLA-tekstit. Mutta se katosi.
Fly High RR sai ykkösen ja ikääntyi sen johdosta 15-vuotiaasta 35-vuotiaaksi silkasta järkytyksestä ja kuoli.

KRJL huhtikuu
Jukran Pujut ja Suhina-Lempi saivat kakkoset ja sattuivat kupsahtamaan. Pidin ensimmäisen nimestä ja toisen ideasta, mutta en tarpeeksi että raahaisin niitä kuolemattomina mukanani enää yhtään.
Matilda sai ykkösen. Sillä on vielä yksi laatis edessään ja siitä tulee olemaan aika vaikea luopua. Olen siitä ylpeä. Mutta taas, en tarpeeksi ylpeä, hähähähä!
Mikähän epidemia meillä on, kun myös Touch The Rain kuoli kolmospalkinnon saatuaan? Harmi. Minusta tällä on järkyttävän kiva nimi. Olisipa tämä ollut tarinaheppa.

KERJL huhtikuu
Kolme ykköstä tuli.
Harmi, ettei Rain And Angels RR ole tarinaheppa, koska silläkin on iiiihana nimi. Ja turha yrittää muuttaa sitä, se on tylsä hevonen jo!
Daaaaamn, epidemia leviää, myös All About Our Empress RR kuoli. Oho.
Kolmas ykkösen saanut on edellisessä kohdassa esitelty Matilda.

KRJL toukokuu
Aiemmin esittelin Kapteeni Kiukun. Tässä on Skitsahdus, joka sai sen kaverina kakkosen.
Ykkösen saaneista hevosista Horror Movie Hostista olen taas vähän katkera, etten säästänyt näin kivaa nimeä tarinahepalle, joka olisi sen arvoinen. Röllimölli puolestaan otti ja kuoli kun sai ykkösen, onnesta kai.

VVJL toukokuu
Mölliinalle ykkönen, ei muuta.

KERJL toukokuu
She's an Angel RR sai ykkösen ja Soittakaa Paranoid kakkosen. Jälkimmäisellä on kerta kaikkiaan niin hieno nimi, että tulen näkemään vaikka kuinka paljon vaivaa että joskus se on tarpeeksi kiinnostava tarinahepaksi ja saa jäädä eloon.

SLA toukokuu
Soittakaa Paranoidille kakkonen syystä jota en jaksa tutkia, ja Jummijammille, joka on joka suhteessa heikompi hevonen, ykkönen. Arpaonni ei suosinut. No, ehkä seuraavalla kerralla.

KRJL kesäkuu
Olipa kiva juttu! Ei ole paljon muistettavaa kun kaikille tuli kakkonen! Tässä ovat Juukelis Puukelis ja Isähahmo. Soittakaa Paranoid ja Mölliina ovat jo tuttuja!

KERJL kesäkuu
Jee, taas helppo muistaa: kolme ykköstä. Mölliinalle, Seitsemännelle Charlielle, ja Ghoulialle, eikä kukaan edes kuollut. :)

Sitten yks suoritus, josta oon okeesti ylpee! 
Tie Tähtiin -cupissa Reita (le minä) ja vuokrahevosensa Pond saivat Estetähden tittelin, eli olivat hard-tasolla esterankingin voittajia. Ajattelin, että tämän jälkeen on Reitan aika kuolla niin kuin hänen hevosensa Mayankin, mutta ei taida olla. Etsiskelen hiljaa uutta kotia Reitalle, Pondille ja Minille. Olen vain jumalattoman nirso, eikä mikään tunnu miellyttävän tarpeeksi, kun olen tullut liian lellityksi Hopiavuoressa. :DD Mutta sinne ne eivät kyllä mene! Ehkä Reita vihdoin toteuttaa unelmansa, muuttaa takaisin kotiin Pohjanmaalle ja rakentaa oman pienen tallin takapihalleen? :) Mayasta oli muuten oikeasti kamalaa luopua. Ihan meni roskia oikeasti silmään kun kirjoitti viimeistä tarinaa.

Et jos joku tietää tarinatallin, jossa on
- oikeesti aktiivinen ylläpitäjä ja
- oikeesti kivaa porukkaa ja
- joka ei ole Auburn Estate (koska Reitalla ei ole ikinä siihen varaa!!) niin kerro! :DD

20190329

Hopiavuoren hämmentävä vilinä

Koska ajatuksissani on nyt päälimmäisenä Hopiavuoren hevostalli, en osaa muusta kirjoittaakaan. Tänään kertoisin yleisöryntäyksestä ja Hopiavuoren erittäin mahtavasta fiiliksestä.

Ajattelin etukäteen, että tällaiselle paikalle täytyy olla tilausta, koska kuten olen sanonut, en ole uniikki enkä erikoinen, ja minusta Hopiavuori on erinomainen idea. Siitä huolimatta varauduin leikkimään jonkin aikaa yksin: uudelle tallille on tosi vaikeaa saada kävijöitä ennen kuin porukka näkee, että tuo on vakaa paikka ja toimintaa on järjestelmällisesti. Minut yllätti täysin se, miten moni on heti hypännyt rohkeasti mukaan, ja miten moni vielä sen lisäksi parhaillaan harkitsee ja yksityisviestittelee kanssani aiheesta. Talli on ollut olemassa jotain viisi minuuttia, ja sen sivut ovat vielä siitä syystä vähän kuvattomat ja kaljut. Sitä on kuitenkin kaivattu näköjään sen verran, että se kelpaa jo tällaisena kehittyvänäkin versiona itsestään.

Meillä on jo vaikka miten monta kirjoittajaa. Eilen oli omituisin ilta ikinä. Eetu toivotti kauttani Keskustassa hyvät yöt ja valmistauduin jo lähtemään oikeasti nukkumaan. Ehdin tasan harjata hampaat ja viedä koirat nopeasti ulos, ja sitten jo vilkaisin vielä sängyssä unelmatalliani. Bling! Bling! Bling! Etusivun uusimmat viestit -palkki oli täynnä ihan uutta tavaraa, ja uusia hahmojakin oli ilmaantunut tässä välissä! En meinannut saada enää unta, kun tulin niin iloiseksi ja menin heti ylikierroksille. Mitä ihmettä?

Ja niiden tekstien taso, ja hahmojen taso, voi veljet! Jokainen kirjoittaja on erilainen, ja jokainen omalla tavallaan niin sairaan hyvä. Vaikka sinne todella tuli teksti poikineen pelkästään eilen, ei tehnyt tiukkaakaan lukea ja kommentoida. Itse asiassa ei olisi haitannut yhtään, vaikka niitä olisi ollut triplamäärä, koska niin hyviä ne ovat. Lisäksi maastoon onkin yhtäkkiä lähdössä kokonainen kansainvaellus! Ja minä höppänä kun kuvittelin pyöriväni sielläkin rinkiä omien hahmojeni kesken! Siis vau!

Voisin hehkuttaa ihania kirjoittajiani, heidän aktiivisuuttaan ja hahmojaan vaikka ikuisesti. Samoin voisin vain päivät pitkät paistatella siinä tunnelmassa, joka teksteistä välittyy. Aivan uskomattoman taitavat Hopiavuoren kirjoittajat saavat tallin heräämään minulle ihan oikeasti eloon, eikä sitä vesitä edes hitauteni tuottaa sinne koristekuvia ja muuta sälää. Oikein erityisen jännää on ollut se, miten muiden tallien hahmoja on nyt jo tihkunut tarinoihin. Kyllä tästä tulee vielä se linkki, joka eri talleilla käyvien hahmojen väliltä tällä hetkellä puuttuu.

Rakastan ihan oikeasti tätä tarinaa, vaikka se on vasta alkamassa. Se taitaa näkyä.

20190324

Hopiavuoren Legioona

Mulla, tai siis Legioonalla (nimeni on Legioona, koska meitä on monta) on ollut elämäni virtuaaliviikko Hopiavuoren hevostallilla. Koska oikeassa elämässä on kiireitä, olen hakannut näppäimistöä vielä aika hallitusti, mutta kyllä se tästä vielä käsiin räjähtää. Olen joka tapauksessa mielikuvitellut niin antaumuksella, että tuntuu kuin olisin nukkunut ihan huisin hyvät yöunet joka yö, vakka oikeasti en ole ehtnyt. On hyvä olo, kun saa tuottaa tekstiä vailla huolen häivää. Yleensä murehdin nimittäin siitä, että väsytän tallien ylläpitäjät ja kanssaharrastajat, ja sitten alan tarkkailla tekstin määrää ja laatua hysteerisenä. Nyt ylläpitäjä olen minä! Jes! Maailman ainoa ylläpitäjä, joka ei väsy minuun! Go Eetu Hopiavuori!

Hopiavuoren hevostallin hahmot

Jotta Hopiavoren talli ei kaikuisi tyhjyyttään edes alussa, olen luonut sinne joukon omia hahmojani, kuten suunnitelma alusta asti olikin. Huolenani oli, että hahmoista tulee ohuita ja olemattomia, kun teen niitä sarjatuotantona. Aikaisemminhan minulla on ollut aina vain yksi hahmo, ja yhteistä taivaltamme on jatkunut jo vuosikymmenen ajan. Viime vuonna tuli yksi hahmo lisää: se, joka pelasti virtuaaliharrastukseni, ja nyt hahmojen määrä räjähti käsiin. Huoleni hahmojen ohuudesta on kuitenkin ollut ihan turha. Kyllä heillä kaikilla on luonteensa ja persoonansa. Vaikein on Hopiavuoren Eetu, jonka olemusta en miettinyt tarpeeksi etukäteen. Ajattelin, että kunhan on ylläpitäjä: ykköshahmokseni nimittäin piti tulla alusta asti ihan toinen heppu. Olisi pitänyt antaa Eetun kypsyä ja kasvaa. Alun perinhän tallilla piti olla emäntä, muuan Inari Hopiavuori, mutta Inari sopikin paremmin Eiran kanssa, niin että Eetu repäistiin vähän tyhjästä varamieheksi. Mutta ei se mitään! Minusta Eetu on maailman suloisin poikavauvan nimi, ja nyt minä vastuullisena isänä kasvatan poikavauvastani mielenkiintoisen.

Olen ollut myös huolissani siitä, että tallini täyttyy poikalapsista, koska en osaa pelata tyttövauvoilla. Sekin huoli on ollut turha. En osaa sanoa, osaanko ollenkaan kirjoittaa ja olla olevinani joku tyttövauvoistani, mutta ainakin minulla on ihan hirveän hauskaa Eira Helmipurona! Se on pääasia. Eirasta on tullut minulle heti tosi rakas hahmo, vaikka meillä on ihan tarkalleen nolla yhteistä asiaa elämässämme. Ymmärrän hänen sisartaan, Inaria aavistuksen paremmin, mutta Eira on ihan hulvaton tyyppi! On ollut tosi kivaa viettää viikon verran hänen kanssaan, kun on päässyt sotkeutumaan sellaisiin ajatuksiin ja tekoihin, jotka ovat minulle itselleni täysin epätyypillisiä.

Hopiavuoren Hello (Helemias) Ilves

Ykköshahmoni, Hello Ilves, näki päivänvalon vasta tänään. Aluksi hänen etunimensä oli Aatu, eikä hänellä ollut sukunimeä, mutta sitten tuli Eetu, jolla on vielä suloisempi nimi. Siksi Hello sai pyhässä kasteessa nimen Helemias Ilves. En minä kuitenkaan häntä pantannut nimen takia näin kauaa, vaan kiharan tukan takia. Harmaannuin ihan hirveästi sitä piirtäessäni, enkä aio ryhtyä samaan uhkayritykseen enää uudelleen. Minulle on ollut tärkeää, että Hello on kiharapää, mutta nyt kun olen itse joutunut painimaan sen kiharoiden kanssa, minulle taitaisi olla tarkemmin ajateltuna tärkeämpää, että Hello olisi jatkossa vaikka nahkapää. Joka tapauksessa, nyt kun Hello saatiin viimein kotiin, kiharoilla tai ilman, odotellaan vielä hahmoa, jonka työnimi on Ahti. Kun tämä Ahti tulee, kaikki ovat viimein kotona!

Jos haluat mukaan Hopiavuoreen, eikä alusta aloittaminen inspiroi, hyppää valmiiseen tarinaan. Tällä hetkellä helppoja teitä valmiimpaan tarinaan on vielä monta, koska nimettömiä ja nimellisiä sivuhahmoja on mainittu, muttei liikaa liikuteltu:
- Ole Hellon veli Allu (ja ole toivottavasti pelimanni myös)
- Ole Eiran/Hellon/molempien kaveri tallilta, jolla Uuno ja Skotti asuivat ennen kuin tulivat Hopiavuoreen
- Ole Hellon oppilas
- Ole Inarin/Eiran koulukaveri
- Ole Eiran uusin poikakaveri, tai eksä joka ei osaa suhtautua
- Ole Hopiavuoren Eetun entinen kihlattu
- Ole Eetun kaksoisveli Leevi
- Ole Hellon vuokrahepan, Skotin omistaja, joka halusikin toisenlaisen hevosen
- Tai!! Tai keksi ihan oma hahmo, joka tuntee yhden, useamman tai vaikka kaikki muut. Otsonmäki on pieni paikka, kaikki tietävät toisensa! Jopa ihan oikean elämän Seinäjoki on sen verran pieni, että samasta asiasta kiinnostuneet (vaikka just aktiivisesti hevosia harrastavat) tuntevat toisensa. Ainakin minun hahmoni saa tuntea ennalta, jos haluaa: pelaan mukana kyllä kunhan vain tiedän!

20190320

Hopiavuoren hevostalli on vihdoin avattu!

Hyvät naiset ja herrat ja kaikki muut. Haluaisin esitellä teille jotain.

Hopiavuoren hevostallin 

Hopiavuoren hevostalli on turvapaikka ja luonnollinen asuinympäristö kaikille sellaisille kuin minä, koska minunlaisiani täytyy olla muitakin. Tämä on paikka, jossa saa tuottaa tekstiä ja kuvaa niin paljon ja maanisesti kuin kerkiää, ja lepäillä sitten vähemmän maaniset kautensa rauhassa. Ei haittaa, vaikka hakkaisi näppäimistöään monta kertaa päivässä. Ei ole mitään väliä, liittyvätkö tarinat edes hevosiin: on meillä spin off -päiväkirjakin. Rakastan ihmissuhdedraamaa, kriiseilyä ja hevosetonta arkeakin. En ikinä väsy lukemaan ja kommentoimaan. Ikinä. Ei haittaa, vaikka kirjoittaisi toisen tarinasta syväluotaavan henkilöanalyysin. Sellaisia on ihana saada. Sekään ei haittaa, jos lukee jonkun tarinan ja siitä tulee hyvä mieli, eikä oikein tiedä, mitä sanoisi. Saa nimittäin jättää sellaisenkin kommentin, jossa lukee, että tästä tarinasta tuli hyvä mieli.

Silläkään ei ole väliä, jos ei osaa piirtää rakennuksia perspektiivissä
niin kuin minä en osaa. Koska kyllä tällainenkin kuva
välittää tunnelman aivan hyvin, vaikka talli on vinon näköinen!
Sitä paitsi näitäkin vääntäessään kehittyy koko ajan!

Minua jännitti oikeasti tehdä Hopiavuoren esittelytopa Keskustaan. En ole ikinä ennen esitellyt mitään. Pahin pelkoni oli, ettei kukaan sano mitään. En olisi ottanut nokkiini edes siitä niin kovin, jos joku olisi sanonut, että paska talli. Onneksi kukaan ei kuitenkaan sanonut sitä, eikä topassa ollut edes ihan kaikuvan hiljaista. Olen ollut esittelytopan ekoista kommenteista asti paremmalla tuulella kuin aikoihin.

Olen haaveillut Hopiavuoresta vuosia, mutta onneksi sain sen julkisuuteen vasta nyt. Ihan vielä pari vuotta sitten olisin suhtautunut tähän kaikkeen lapsellisesti ja hampaat irvessä. Mähän saan tämän menestymään, vaikka mun pitäisi tehdä mitä olisin ajatellut, ja niin siitä tarinoinnista olisi mennyt ilo. Olen vähän kasvanut siitä. Olen tajunnut, ettei Hopiavuoren niinsanotulla menestyksellä ole merkitystä. Se on minun tarinani, ja rakastan sitä. Minä kuitenkin vain tiedän, että on myös muita, joilla on tarina kerrottavanaan. Silloin tästä tallista tulee heidänkin tarinansa, ja se on yhtä paljon kaikkien muiden kuin minunkin. Minä vain jouduin käynnistämään sen, muuta eroa ei ole.

Ei ole suurempaa tuskaa kuin pitää kertomatonta tarinaa sisällään. Jos sinulla on sellainen, piipahda Hopiavuoressa. Siellä sinua osataan auttaa. Ihan totta.

20190309

Projekti Hopiavuori: unelmieni virtuaalitalli ja heppaleikki

Ihan pian vaan esitellä kaikille Hopiavuoren hevostallin. Aivan vielä ei ole sen aika. Vaikka sivusto ei ole vielä valmis ensiesittelyyn, en kuitenkaan malta olla vähän lesoilematta sillä. (Olen puhunut siitä jopa äitille, joka ei pidä hevosista, kuvitteli virtuaaliheppojeni jääneen lapsuuteen jne.) Kerronpa siis teillekin, mitä minä Hopiavuoren hevostallilla yritän saavuttaa...

Olen aina ollut tarinatalleilla. Olen valinnut aina sen tallin, jossa tarinoita luvataan kommentoida. Ikinä tallien ylläpitäjät eivät kuitenkaan ole kuunnelleet varoitustani: tarinoin kaikki aina uuvuksiin. Oikeasti. Lopulta joka ainoa ylläpitäjä väsyy kommentoimaan. Maanisilla kirjoituskausillani kirjoitan oikeasti ihan käsittämättömän paljon ja käsittämättömän nopeasti. Ei sitä kukaan jaksa, vaikka väittää jaksavansa. No - Hopiavuoressa ei väsytä. Pääkommentoija olen minä. Minä en väsy. Täällä täytyy olla muitakin samanlaisia kuin minä. Hopiavuori on heitä varten. Täällä täytyy olla myös niitä, jotka haluavat antaa edes parin lauseen kommentteja muiden tarinoista, vaikka eivät olekaan ylläpitäjiä. Minä olen sellainen, joten täytyy olla myös muita. Heitäkin varten Hopiavuori on, ja ehkä saan itsekin heiltä joskus kommentin. Elän hyvällä kommentilla oikeasti viikon. Joku muukin varmasti elää.

Toinen juttu, jota tarinatallilta haluan, ovat muut ihmiset ja ihmissuhdedraama. Sitä on Hopiavuoressa alusta asti, koska tukin sen täyteen omia hahmojani. Jos tallille löytää joskus muita minun kaltaisiani, vähennän sitä mukaa omien hahmojeni osuutta, jotta muut mahtuvat mukaan. Hopiavuoressa on kuitenkin ihan koko ajan vähintään kymmenen aktiivisesti tarinoivaa hahmoa, jotka lähtevät draamaan mukaan välittömästi. Heitä on siellä, koska minä olen Hopiavuoren Eetu, minä olen Eira, minä olen Inari, minä olen Ariel, minä olen Hello, ja minä olen vaikka kuinka monta muutakin niin kauan kuin on tarve. Saan siis itse purkaa kirjoituspatoumiani monen hahmon kautta, ja talli on alusta asti täynnä elämää, vaikka olen siellä ensin yksin. Jonkun täytyy innostua sellaisesta, koska minä innostuisin. Ja innostun. Ja ellei kukaan oikeasti ole niin kuin minä, niin viihdyn varmasti kauan omien pikku ukkeleidenikin parissa paremman puutteessa. Olen luonut kiinnostavia persoonia, vaikka itse niin sanonkin!

Kolmanneksi, tarinatallin miljöö on tärkeä minulle. Yleensä tarinatallilla onkin vähintään pohjapiirrokset talleista ja jonkinlainen alueen kartta. Hopiavuoressa miljöö jatkuu kuitenkin kauttaaltaan yli koko Otsonmäen kuvitteellisen kunnan. Hahmot maastoilevat Mäensisuksen ja Jätinhautuumaan metsäalueilla. Ne menevät Kirveskarille uimaan. Ne tietävät, että Otsonmäen keskustassa on Ässä, Kookauppa, Ärrä, kukkakauppa, vielä nimetön grilli ja kebab-mesta. Kun ne tulevat kylään Arielin kotiin, ne tulevat Saiturintielle, punaiseen 90-luvun alun omakotitaloon. Ne voivat siis oikeasti elää ja hengittää kunnassa. Siellä on kuitenkin sopivasti mustia aukkoja, joihin jokainen voi rakentaa pesänsä, ellei valmiiksi kuviteltu juttu ole heitä varten. Tarkkoja karttoja kunnasta ei ole, eikä jokaista millimetriä käydä läpi. Siksi kaikkea ei tarvitse muistaa - mutta jos joku muukin haluaa välillä nypeltää, niin Otsonmäen kunnassa se onnistuu. Eikä elämä rajoitu edes siihen pikkukuntaan! Kun ottaa auton alleen, parinkymmenen kilometrin päässä on Seinäjoki. Google Maps käyttöön ja tunnelmaa hakemaan, jos haluaa viedä nypeltämisen ihan uudelle ja ennennäkemättömälle tasolle. Voin antaa maailman kauneimman paikan koordinaatit. Se on Seinäjoen alueella. Ja kun ei halua viilata pilkkua, ei tarvi. Talli on yksinkertainen, eikä keneltäkään vaadita hahmonsa asunnon pohjapiirroksen esittelemistä. En minäkään tiedä, missä Eira ja Inari asuvat, vaikka Arielin kodin tiedän.

Neljänneksi, Hopiavuoressa kaikki on sallittua, paitsi sen sanominen, että joku kirjoittaa paljon. Sitä ei sanota, ei edes kehun muodossa. Koska jos ihminen kirjoittaa paljon ja hänelle sanotaan se ääneen, hän kuvittelee kirjoittavansa liikaa. Kukaan ei kirjoita liikaa, kun kerran kirjoittaminen pitää hengissä!

Hopiavuori on minun unelmatallini. Voi kun joku muu olisi perustanut sen. Rakastaisin sitä vielä enemmän, jos saisin nytkin vain kirjoittaa tarinaa sen sijaan että rakentaisin tallia. Olisipa se valmis. Voisinpa jo kertoa, mitä Eetu Hopiavuori ajattelee juuri nyt, kun makaa valveilla vuoteessaan ja murehtii, täyttyvätkö tallipaikat koskaan, ja saako hän tilan pysymään kannattavana. Älä murehdi, Eetu Hopiavuori! Minunlaisiani on oltava muitakin kuin minä.

20190224

Ekaa kertaa sataan vuoteen kilpaileminen tuottaa iloa

Mikael Kontiokorpi
Voi kuulkaa. Eilen huomasin, että Mikael Kontiokorven ihan ekoissa kisoissa hänellä oli mennyt tosi hyvin. Mikael ja Apassi voittivat tarinaluokkansa, ja olen aivan oikeasti innoissani. Ymmärrän kyllä, että tällaisen aukkotarinan täyttäminen on aina enemmän tai vähemmän arpapeliä, eikä luokkavoitto kerro mitään ylivertaisesta lahjakkuudestani tai mistään. :D Mutta silti se on minulle arvontavoittoa arvokkaampi. Sitä paitsi tarinallisesti tämä voitto on kerta kaikkiaan yllättävä, ja revin siitä Mikaelille ja Apassille tekstiä vielä moneksi päiväksi!





Reita
Toinen juttu on se, että Hukkasuossa kisattiin Tie Tähtiin 1. osakilpailu tänään. TT on sellainen formaatti, jossa pärjää arpaonnella, mutta joka inspiroi minua kirjoittamaan etenkin valmennuksia, joita siis yleensä inhoan kirjoittaa. Tänä vuonna TT-kilvassa on Reitan kanssa Sand Pond! Ja kisassa / Pondin tarinassa osui KAIKKI KOHDALLEEN!
1. Esteluokan kakkossija lämmittää sydäntäni todella, vaikka se on suurelta osin arvottu.
2. Sekin ilahduttaa, että koulu sattui samaan aikaan menemään huonosti: Pond on lahjakas hyppääjä ja surkea koulussa, emmekä valmentautuneet koulussa, koska Reita suhtautui kouluratsastusluokkaan tosi ylimielisesti. Tämä on tarinallisesti täydellistä!
3. ja suurin syy! Saan kirjoittaa Pondille!! Ai että olen odottanut tätä!! Voi VITSI että tuntuu hyvältä! Rakastan virtuaalihevosia taas!!

Vielä odotan tuloksia näistä. Reita ja Pond ovat niissäkin päällään ihan huvin vuoksi. Ai vitsit oli ihanaa kirjoittaa niihinkin.

Pliiiis järjestelkää mulle tarinakisoja. Mun kirjoittajuus voi niin hirveän hyvin nyt. Olen niin sairaan onnellinen mielikuvitusheppoineni, ettette usko!

20190215

Tammi-helmikuun palkitut + selitys niille meiltä kuuluneille laukauksille

KRJL Tammikuu
Oi Indian Jewel. Se sai kakkosen ja siitä tuli valmis. Minun oli ihan hirveän vaikeaa painaa liipaisinta tämän hevosen kohdalla, mutta tein sen. Mitäpä tällä enää tekee, kun se on varsansa saanut, kisansa kisannut, eikä siitä tule tarinaheppaakaan?
Calamity Trigger puolestaan jatkaa elämäänsä, vaikka kävi hakemassa kolmosen. Se on kuitenkin rakas tarinaheppani ja sillä on vielä monta seikkailua kokematta!
Mayan Reasonista en luopunut vielä, koska unohdin, enkä jaksa enää kirjautua takaisin päivittämään sen sivuja. Mutta ei tee kuulkaa tiukkaakaan. Tämä sai kakkosen.

Minun rakkaani, Calamity Trigger
Line XSiLeNtLy_ScEeAmInGX /dA



KERJL Tammikuu
Kuinkahan kauan Sleep Deep G on minulla ollut? Hah, aika lailla tasan kymmenen irl-vuotta! Vähän yli! Nyt ei ole enää. Vipasta laatiksesta tuli kakkonen.
Juukelis Puukelis on minulle hyvin rakas, siis tavalliseksi kilpahevoseksi, mutta myyn sen kenelle tahansa kyselijälle, joka vie sen 2kk sisällä ostosta KRJ:n laatikseen. Sillä on muut palkinnot jo. Viimeisin on KERJ-I. Osta pois.

© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Juukelis Puukelis
MYYNNISSÄ



ERJL Tammikuu
Wubba Lubba Dub Dub sai kolmosen.
Samoin PP's Cactus King.
Ja Geisha Gaze.

linet © Whiteligtning/dA
Geisha Gaze


YLA Tammikuu
Tämän tuloksista olen itse asiassa etäisesti karvan verran innoissani, ja nämä tuottavat minulle edes jotain iloa. Katsokaas.
Isähahmo sai ykkösen tekstipistein 18+20. Mielestäni muista teksteistä on aivan hemmetin vaikeaa saada täysiä, ellei kyseessä ole juuri tietyntyyppinen tarinapainotteinen heppa. Olen itsekin aivan tosi pihi antamaan täysiä pisteitä. Olen oikeasti ylpeä Iskän pisteistä, vaikka ne ovatkin vain yhden tuomarin mielipide. Mutta olisin jopa itse myöntänyt tälle täydet.
Soittakaa Paranoid sai kakkosen. Ei siinä mitään sen kummempaa.
Jummijammin tekstipisteet olivat 19+19,5, eli arvostelun parhaat. Se on aika siisti saavutus. Niin joo, ja ykkönen tuli.
Sitten mulla oli vielä Goodbye Moonman hakemassa kolmosen, kun unohdin näköjään päivittää sille tekstit. No, ei voi mitään: onpahan poissa jonosta!

Line © Tea, väritys mä, tausta Dansku
Soittakaa Paranoid


VVJ Tammikuu
Ykkönen tuli Elävälle Nukelle. Tavallaan harmi, että tämä tamma oli jo vanha ja sen oli aika mennä. Elävä Nukke on Erkinheimon ensimmäisiä kasvatteja. Minusta sillä on ihana nimi, kivat tekstit ja söpöjä kuviakin. Tavalliseksi kisahevoseksi se oli tosi ihana. Mutta enhän minä sillä enää mitään olisi tehnyt. Tämä kyllä harmitti tappaa.

© AK


KRJL Helmikuu
Ei kauheasti kiinnostellut ilmoitella hevosia helmikuun laatiksiin, koska, noh, alan kokea tämän yhä turhempana ja arvottomampana. KRJL-jono on kuitenkin niin itkuisen pitkä, että tähän oli pakko ilmoittaa kaikki mitä mukaan sai.
Atomipommipormestari sai kakkospalkinnon.
Samoin Aurora Jewel.
Ja Sudden Death. Ja Sudden kohdalla voin kuulkaa kertoa, että ikinä ei ole tuntunut yhtä hyvältä heivata virtuaaliheppaa monttuun. Tämä heppa on ollut aina minusta inhottava, vaikka siitä huolimatta sen päiväkirjasta tuli aika kiva. Tämän nimi on muuten peräisin lukioaikaisilta ryyppyreissuiltani. Meitä oli iso kaveriporukka, kun olimme 18-vuotiaita, ja tapasimme pitää kotibileitä, ryyppäjäisiä ja grilli-iltoja yhden kaverin mökillä nyyttärityyliin. Ja aina, aina, aina darrassa kaikki pelasivat kiihkeinä sitä lasten Buzz-apinapeliä Pleikkari kakkosella - ja Wormsia, josta Sudden Death on peräisin!

Line © chronically/dA, tausta Juli, väritys mä
Suden Death, viimeisen kerran

20190117

Mikael ja mustangi

Siis VAU.

Oikeasti. Vau. Olen palannut juurilleni. Leikin heppaa. Ja olen ihan sairaan onnellinen ja innoissani. Ihan niin kuin olisin taas ekan kerran kuullut virtuaalitalleista, googlannut virtuaalitalli, löytänyt Kopsan tallin ja alannut hoitamaan Blacky Kingya. Ihan sama olo.

Innostukseni aihe on kolmitahoinen. Ensinnäkin, sain Apassin. Vitsi mikä säkä! Vitsi mikä hevonen! Vitsi meille tulee jännää! En malta odottaa, että saan kirjoittaa siitä juttuja. Olen spämminyt sen päiväkirjaan kolmena peräkkäisenä päivänä, ja nyt vielä kirjoitan tähänkin Apassista! Vitsit kun olisi jo huominen, että voisi julkaista lisää tekstiä!

Apassi. line liquidpoulpi /dA, muu mä


Toisekseen... Leikin uudella hahmolla. Se on Mikael Kontiokorpi. On ollut ihan sairaan kivaa kehitellä uutta hahmoa! Huomasin antavani Mikaelille taas tosi paljon omia ominaisuuksiani, mutta kai se on sitten minun hahmojeni juttu. Yhdessä ne kaikki ovat minä. Mikael on vielä vähän keskeneräinen, mutta hei, kyllä se tästä muotoutuu. Perusasiat on jo rakenneltu.

Kontiokorven vanhin kloppi Mikael

Kolmannekseen - ARVATKAA MISSÄ LEIKIN HEPPAA! Hallavassa! Kirjoitin sinne tarinan. Arvaa kuinka kauan meni, että joku kommentoi siihen pari sanaa. Vartti. Vitsi vartti. Miettikää mikä kulttuuri siellä on! Ja mikä määrä kaikkia heppuja. Odottakaapa vain kun pääsen käsiksi niihin ukkeleihin ja akkeleihin ja... muusukkeleihin keitä siellä pyörii. Tai siis kun Mikael pääsee. Ai vitsit. Voi veljet. Tältä ihmisestä pitää tuntua, kun hän harrastaa virtuaalihevosia. Mä rakastan tätä.

20190110

Joulukuun yök-yök-yök

Ai miten niin sen aistii, että laatikset eivät vieläkään oikein inspaa? Mutta kun jonoja on pakko purkaa...

Joulukuun YÖK, siis KRJL
Tässä tilaisuudessa eniten ilahdutti se, että sai niin paljon hevosia mukaan kiitos jonotussysteemin. Olen ikuisesti kiitollinen. Yksi hevonen vähemmän paisuvassa jonossani! KRJL: se että olette minulle YÖK, ei johdu yhtään teistä.
Fly High ja Super Sumo Slap saivat palkinnon YÖK-I. YÖK-II tuli Daily Spiderille ja YÖK-III Maya Queenille. Harmittavasti tämä viimeisenä mainittu myös heitti henkensä varmaan sydänkohtauksen takia kun raketteja ammuttiin uudenvuodenaattona. Oli kuulkaa raskas menetys, niin että älkää enää ammuskelko Yorcan takapihalla.

Super Sumo Slap. Linet © Silverglass/dA, muu mä



Joulukuun YÖK, siis KERJL
Kolme heppaa sai YÖK-II:n. Ne ovat Señor Samba, Ensi-Ilta-Aurinko ja Jukran Pujut. Röllimölli oli astetta paree poka ja sai YÖK-I:n.

Röllimölli © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä


Joulukuun YÖK, siis VVJL
Viisi hevosta mukana. Kakkoset saivat Ensi-Ilta-Aurinko, Aavetyttö ja Kristallijumala. Ykköset menivät Mösiöö Sepolle ja Hiiridroidille.

© Suomen Hippos / Pirje Paananen


Joulukuun viimeinen YÖK, siis YLA
Aamupäivänsäde ja Wubba Lubba Dub Dub saivat YÖK2, Early Morning Madnessin YÖK3 hieman ärsyttää minua, mutta onneksi Peppero RSE sai ykköspalkinnon. Päiväkirjapisteet olivat kaiken kaikkiaan ihan jees ja luonnepisteet suurimmaksi osaksi huonommat kuin olisin ennustanut.