Reita, Reima, nainen nimeltään Oresama ja muut hauskat ukkelit

Olen tarinoinut hirveästi viimeaikoina, ja kaivannut Piikevä-nimistä tallia, jossa olin joskus hevosenhoitajana, toisena omistajana ja lopulta ainoana omistajana ennen kuin annoin koko hökötyksen pois. Ja nyt kun olen tarinoinut, "päiväkirjamerkintöjen" kirjoittaminen on ollut entistä tylsempää. Ja se johtuu siitä, että hevosten päiväkirjoja pitävä "minä" on Oresama, jolla ei ole omaa persoonaa eikä ihmiskontakteja!

Tarinatalleilla minulla on aina jokin hahmo. Se on yleensä aina sama, eri elämiä eri aikajatkumoilla elävä Reita, jonka kanssa jaan paljon muutakin kuin nimen. Hän on minä, ja minä olen hän, mutta hänessä on myös paljon sellaista mitä minä en oikeastaan ole. Viimeaikoina olen yrittänyt tehdä hänestä oikeasti hahmon, eli viedä häntä kauemmas itsestäni. Hänenä on mukavaa kirjoitella, koska hän on taitotasoltaan suurin piirtein kuin minä ja luonteeltaankin samanlainen. Se on kotoisaa. Turvallista. Silti hänellä on edes jonkinlainen persoona, vaikka se onkin vielä toistaiseksi suurelta osin minun.

Minulla on myös toinen hahmon arkkityyppi. Saman hahmon nimi on välillä ollut Pieta, välillä Ban ja välillä ties mikä, mutta aina hän on sama, ja aina hän on nainen. Aina hän tietää mitä hän tahtoo, ja kun hänet vie uuteen paikkaan, hänenä on ihana aiheuttaa konflikteja. Pitkän päälle hän on kuitenkin tylsä heppu, koska muut oppivat joko suhtautumaan häneen tai välttelemään häntä. Hänestä tulisi varmasti hyvä valmentaja, mutta hänet on tylsä viedä maastoon ja harjaamaan heppaa. Hän ei huomaa kuuraa maassa eikä hiirenkorvia koivuissa puhumattakaan siitä miltä hevosen käynti tuntuu. Hän vain menee lujaa. Me olemme Reitan kanssa sen verran romanttisempia, että haluamme kertoa ja lukea niistä hiirenkorvista maastossa.

Muita yksittäisiä hahmojakin minulla on ollut, ja nyt uuden, suunnitteilla olevan projektin vuoksi olen suunnitellut monia puolivalmiita hahmoja lisää. Mutta sitten minulla on Oresama, joka kirjoittaa päiväkirjaa...

Oresama ei ole hahmo. Oresama on nimimerkki. Oresama ei ole edes minä, vaan se pieni typistetty osa minusta, jonka olen netissä näyttänyt piilottamatta sitä johonkin hahmoon.

Erkinheimon tallia ei omista "nainen nimeltään Oresama", niin kuin itse asiassa yllättävän moni on viitannut. Oresama ei ole samassa todellisuudessa kuin Erkinheimon talli, vaan Oresama kirjoittaa tätä tekstiä, ei ole nainen, eikä omista tallia. Erkinheimot omistaa pariskunta nimeltään Joonas ja Katariina Erkinheimo, ja heidän nuorin, 26-vuotias poikansa Reima, on taas hahmoni Reita, joka elää täällä aikajatkumolla muista elämistään riippumatonta elämää. (Ennen hän oli muuten Reita, mutta kuulemma minun nimeni ei sopinut muiden suomalaisten nimien joukkoon, niin päädyin tekemään näin...) Ja minusta Reita on edes vähän parempi kertoja päiväkirjoissakin kuin se outo "minä", joka on Oresama ja elää täysin irrallaan kaikista hevosista. Verratkaa vaikka itse:
Reiman kertomaa tekstiä vs. kuinka outo "minä" kirjoittaa päiväkirjaa
Kumpikaan päiväkirjoista ei ole parhaasta eikä surkeimmasta päästä.
Vertailun vuoksi tässä on vielä sellaisen "minun" tekstiä, jossa olen minä itse ja kerronkin kavereistani.

Kuka sitten omistaa esim Zurückin? En tiedä, en ole kertonut enkä ajatellut. Tavallaan kai minä, koska se oli minun unelmatallini tuhansia vuosia sitten. Siellä ei kuitenkaan kerrota tarinoita, joten en ole kokenut tärkeäksi keksiä sinne ihmisiä. Nyt, kun olen jo kauan lukenut "minun" kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä omilla hevosilla ja vielä YLAn tuomarinakin, haluan keksiä sinnekin ihmisiä kertomaan tarinat puolestani. Luulenpa, että Zurückin omistaa, ylläripylläri, mies nimeltään Reita.

Vaikka noh. Kaikkein mieluiten luopuisin jo kokonaan tekstilajista nimeltään "päiväkirjamerkintä". Kuka niitä huvikseen kirjoittaa ja lukee? Tarinoita monikin - mutta että päiväkirjamerkintöjä? Mutta jotta oikeasti luopuisin niistä, pitäisi YLAn pisteytystä muuttaa. SLA on jo mennyt siihen suuntaan, että tarinoista palkitaan niin kuin päiväkirjamerkinnöistäkin, mutta YLA ei vielä. Tarinat tapaavat olla pidempiä, ja niissä tapaa esiintyä muitakin hahmoja kuin juuri Se Hevonen ja juuri Se Ihminen.

...joo mietin minä sitäkin, että miksi enää arvostaisin YLAa, kun huomaan olevani sen kanssa kokonaan eri mieltä siitä, millainen on hyvä teksti. Siitä voisin kirjoittaa vaikka viisi postausta...

Esittelyssä inspiroivin virtuaalihevoseni

Kaikki tietävät, mikä on Alegren teurasmyynti. Jos joku ei tiedä, tässä on tämän kuun teurasmyynti. Katson kaikki teurasmyynnin hevoset aina läpi, ja aikaisemminkin olen ostanut sieltä pari hevosta. Ne päätyvät aina tarinahevosiksi, kuten Mini, tarinallinen lippulaivani Alegresta vuodelta 2016. Mikään muu Alegren hevonen ei kuitenkaan toimi minulla ihan samalla volyymillä kuin Mini.

Kun kävin Alegressa ja vilkuilin teurasmyynnissä olevien hevosten karsinoihin, päätin etten osta mitään. Siellä harvoin on minun mielestäni hyviä jalostus- ja kilpahevosia. Ei ollut nytkään.

Mutta siellä oli eräs tamma. Se oli väärän kantakirjan edustaja: KWPN. Se oli tympeän iso: 170cm. Se oli estepainotteinen, mikä on hyvä, mutta ärsyttävästi jo valmiiksi kisattu, minä kun tykkään kisata. Se oli aika ruma, tai vähintäänkin tylsän näköinen. Valokuvallinen, kokonaan valokuvallisesta suvusta, eli epäkelpo tarinahepaksikin, koska haluan niiden olevan piirrettyjä. Ja sillä oli minun mielestäni ruma nimikin. Sand Pond. Mikä sekin oli olevinaan? Se voisi olla oikean hevosen nimi, mutta ei virtuaalihevosen!

Ja miksen saanut tätä Sand Pondia mielestäni?

Sand Pond on nyt tietenkin minun, ja roikkuu kesään asti tekemättä mitään, vaikka haluan kirjoittaa siitä tarinoita niin palavasti että se tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Haluan, että se on kuitenkin erään alter-egoni (onko se enää alter-ego jos meillä on sama nimi ja persoonallisuus ja oikeastaan koko elämä hevosia lukuunottamatta?) vuokrahevonen kesällä, kun hänen oma hevosensa on laitumella. Haluan, että sen tarina alkaa siitä, ja kun Minin tai Mayan on aika kuolla, Sand Pond palaa paikalle ja lohduttaa hahmoani.

Haluaisin näyttää Sand Pondin kaikille. Oikein pitää sille paraatin ja kiskoa sitä lavalla keskellä tätä paraatia, että kaikki varmasti näkevät sen. Se ei kuitenkaan taida olla millään mittapuulla spesiaali kenellekään muulle kuin minulle.

Pond 2018. Line © Konikfryzyjski, muu mä

Aloitettaisiinko muuten sellainen toiminta, että kommentoitaisiin muiden tarinoita? Laittaisin Keskustaan aiheesta avauksen, jos uskaltaisin, mutta en uskalla. Lähettäkää minulle maililla tai muulla viestillä linkkejä sellaisiin foorumeihinne/ blogeihinne / mihin vain, missä on virtuaaliheppa-aiheisia tarinoita, joita saisi kommentoida. Siis ei niitä laatiksia varten kyhättyjä merkintöjä, vaan tarinoinnin ilosta kirjoitettua tekstiä. Kommentoin sitten niitä niin hyvin kuin osaan. Sitten te laitatte hyvän kiertämään ja kommentoitte seuraavalle. Ja lopulta kaikki kommentoivat toistensa juttuja, ja minä olen maailman onnellisin ihminen ja saan paljon hyviä kommentteja itsekin.

Marraskuun liukuhihnat, ei kun laatikset

Mitäs meille kävikään marraskuussa? Ei ainakaan inspiraatio lisääntynyt. :D

Marraskuun YLA

Halusin päästä Sudden Deathista nyt vihdoin eroon ilmoittamalla sen, noh, kaikkeen mahdolliseen, ja YLA:sta se sai ihan yllättäen ykkösen. Ja - anteeksi kiljuntani - MUT KATTOKAA SEN PÄIVÄKIRJAPISTEITÄ. En ole ollut innoissani mistään laatiksiin liittyvästä taas vähään aikaan, mutta ai että kun isin sydäntä lämmittää nähdä tuollaista. *MYYNNISSÄ

Muita palkittuja ovat Simpukankerääjä **MYYNNISSÄ, Erkinheimon Mölliina ***MYYNNISSÄ ja Atomipommipormestari, jotka saivat kakkosia.

Atomipommipormestari. Line Tea, muu mä

Marraskuun KRJL

Noni, nyt se murheenkryyni Hey-Ho Hollywood RR sai kakkosensa, samoin kuin sen ottoveli Anti Gravity. Kumpaakaan ei tarvitse enää arvostella missään, joten teurasauto on tilattu. Jihuu. 

Anti Gravity. Benny de Ruiter Stables

Marraskuun ERJL

Se Sudden Death sai kakkosen näistä kissanristiäisistä. Ronkeli Rinkeli sai ykkösen, ja sitä en myy, koska se on mielestäni aika täydellinen hevonen. Jeskamandeerankin myymistä harkitsen tarkkaan, jos joku haluaa sen. Se sai ykkösen tietenkin. Kolmonen annettiin Early Morning Madnessille. Se on mukana YLAssa ja se on **MYYNNISSÄ. Se on keltainen, mutta uusi omistaja voi tehdä asialle jotain. En tiennyt pitkään aikaan kuinka keltainen se onkaan, koska kuvittelin että koneeni näyttö on oikein säädetty. :DDD 

EH Ronkeli Rinkeli. Line Tea, muu mä

Marraskuun KERJL

Se Sudden Death haki kolmosen, jotta pääsisi lepäämään taivaan kotiin. Matami ja Super Sumo Slap saivat ykköset. Jälkimmäinen on *MYYNNISSÄ.

Matami © AK

Marraskuun VVJL

Veljeni Rottamieli ja Droidiina päättivät laatisurakkansa kakkospalkintoihin. En ole vielä kuitenkaan valmis taluttamaan Veikkoa teurasauton kyytiin, koska onhan sekin täydellinen. Toinen saa mennä. Sen sijaan Röllimölli ylsi ykköspalkinnolle. Jee.

EH Droidiina. Cyaniden taidetta.

*MYYNNISSÄ = tee sivu viikossa, ilmoita 3kk kuluessa KRJL ja sitten tee ihan mitä lystäät
**MYYNNISSÄ = tee sivu viikossa, ilmoita 3kk kuluessa KRJL + KERJL ja sitten tee ihan mitä lystäät
***MYYNNISSÄ = tee sivu viikossa, ilmoita 3kk kuluessa KRJL + KERJL + SLA ja sitten tee ihan mitä lystäät

HUOM: kaikki myynnit raukeavat siihen kun ehdin ilmoittaa hevosen KRJL.