Reita, Reima, nainen nimeltään Oresama ja muut hauskat ukkelit

Olen tarinoinut hirveästi viimeaikoina, ja kaivannut Piikevä-nimistä tallia, jossa olin joskus hevosenhoitajana, toisena omistajana ja lopulta ainoana omistajana ennen kuin annoin koko hökötyksen pois. Ja nyt kun olen tarinoinut, "päiväkirjamerkintöjen" kirjoittaminen on ollut entistä tylsempää. Ja se johtuu siitä, että hevosten päiväkirjoja pitävä "minä" on Oresama, jolla ei ole omaa persoonaa eikä ihmiskontakteja!

Tarinatalleilla minulla on aina jokin hahmo. Se on yleensä aina sama, eri elämiä eri aikajatkumoilla elävä Reita, jonka kanssa jaan paljon muutakin kuin nimen. Hän on minä, ja minä olen hän, mutta hänessä on myös paljon sellaista mitä minä en oikeastaan ole. Viimeaikoina olen yrittänyt tehdä hänestä oikeasti hahmon, eli viedä häntä kauemmas itsestäni. Hänenä on mukavaa kirjoitella, koska hän on taitotasoltaan suurin piirtein kuin minä ja luonteeltaankin samanlainen. Se on kotoisaa. Turvallista. Silti hänellä on edes jonkinlainen persoona, vaikka se onkin vielä toistaiseksi suurelta osin minun.

Minulla on myös toinen hahmon arkkityyppi. Saman hahmon nimi on välillä ollut Pieta, välillä Ban ja välillä ties mikä, mutta aina hän on sama, ja aina hän on nainen. Aina hän tietää mitä hän tahtoo, ja kun hänet vie uuteen paikkaan, hänenä on ihana aiheuttaa konflikteja. Pitkän päälle hän on kuitenkin tylsä heppu, koska muut oppivat joko suhtautumaan häneen tai välttelemään häntä. Hänestä tulisi varmasti hyvä valmentaja, mutta hänet on tylsä viedä maastoon ja harjaamaan heppaa. Hän ei huomaa kuuraa maassa eikä hiirenkorvia koivuissa puhumattakaan siitä miltä hevosen käynti tuntuu. Hän vain menee lujaa. Me olemme Reitan kanssa sen verran romanttisempia, että haluamme kertoa ja lukea niistä hiirenkorvista maastossa.

Muita yksittäisiä hahmojakin minulla on ollut, ja nyt uuden, suunnitteilla olevan projektin vuoksi olen suunnitellut monia puolivalmiita hahmoja lisää. Mutta sitten minulla on Oresama, joka kirjoittaa päiväkirjaa...

Oresama ei ole hahmo. Oresama on nimimerkki. Oresama ei ole edes minä, vaan se pieni typistetty osa minusta, jonka olen netissä näyttänyt piilottamatta sitä johonkin hahmoon.

Erkinheimon tallia ei omista "nainen nimeltään Oresama", niin kuin itse asiassa yllättävän moni on viitannut. Oresama ei ole samassa todellisuudessa kuin Erkinheimon talli, vaan Oresama kirjoittaa tätä tekstiä, ei ole nainen, eikä omista tallia. Erkinheimot omistaa pariskunta nimeltään Joonas ja Katariina Erkinheimo, ja heidän nuorin, 26-vuotias poikansa Reima, on taas hahmoni Reita, joka elää täällä aikajatkumolla muista elämistään riippumatonta elämää. (Ennen hän oli muuten Reita, mutta kuulemma minun nimeni ei sopinut muiden suomalaisten nimien joukkoon, niin päädyin tekemään näin...) Ja minusta Reita on edes vähän parempi kertoja päiväkirjoissakin kuin se outo "minä", joka on Oresama ja elää täysin irrallaan kaikista hevosista. Verratkaa vaikka itse:
Reiman kertomaa tekstiä vs. kuinka outo "minä" kirjoittaa päiväkirjaa
Kumpikaan päiväkirjoista ei ole parhaasta eikä surkeimmasta päästä.
Vertailun vuoksi tässä on vielä sellaisen "minun" tekstiä, jossa olen minä itse ja kerronkin kavereistani.

Kuka sitten omistaa esim Zurückin? En tiedä, en ole kertonut enkä ajatellut. Tavallaan kai minä, koska se oli minun unelmatallini tuhansia vuosia sitten. Siellä ei kuitenkaan kerrota tarinoita, joten en ole kokenut tärkeäksi keksiä sinne ihmisiä. Nyt, kun olen jo kauan lukenut "minun" kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä omilla hevosilla ja vielä YLAn tuomarinakin, haluan keksiä sinnekin ihmisiä kertomaan tarinat puolestani. Luulenpa, että Zurückin omistaa, ylläripylläri, mies nimeltään Reita.

Vaikka noh. Kaikkein mieluiten luopuisin jo kokonaan tekstilajista nimeltään "päiväkirjamerkintä". Kuka niitä huvikseen kirjoittaa ja lukee? Tarinoita monikin - mutta että päiväkirjamerkintöjä? Mutta jotta oikeasti luopuisin niistä, pitäisi YLAn pisteytystä muuttaa. SLA on jo mennyt siihen suuntaan, että tarinoista palkitaan niin kuin päiväkirjamerkinnöistäkin, mutta YLA ei vielä. Tarinat tapaavat olla pidempiä, ja niissä tapaa esiintyä muitakin hahmoja kuin juuri Se Hevonen ja juuri Se Ihminen.

...joo mietin minä sitäkin, että miksi enää arvostaisin YLAa, kun huomaan olevani sen kanssa kokonaan eri mieltä siitä, millainen on hyvä teksti. Siitä voisin kirjoittaa vaikka viisi postausta...