20201030

Esittelyssä Hasse, dingdong-dongola

 Kun luin Pölhön 16.9.2015 kirjoittaman postauksen dongoloista joskus muinoin, ajattelin, että siinä postauksessa kiteytyy ihan kaikki, mistä en virtuaalihevosissa pidä. Harrastukseni oli silloin aika erilaista kuin nykyään, enkä enää ajattele niin. Niihin aikoihin mielipiteeni oli kuitenkin ehdoton.

Sitten meille tuli Hasse (eli papereiden mukaan Hachim). Se on ainoa dongolani, ja ainoaksi se jääneekin. Se ei johdu Hassesta itsestään, sillä sehän on mainio poika. Se johtuu vain siitä, että jos hankin näitä useamman, tämä ei ole enää spesiaali tarinaheppa. Hasse on osoittanut, että dongolat ovat juuri sellaisia kuin Pölhö kertoo. Ja että sellaisina ne ovat täydellisiä.

Hasse, linet Marjahilla


Pölhön dongolapostauksen mukaan dongolan kanssa voi ottaa rennosti, koska se ei kuitenkaan todennäköisesti menesty. Ennen ajatus oli rasittava. Miksi kisata, jos ei voi menestyä ja saada laatispalkintoja? Ja mitä ihmettä tehdä, jos ei aio edes kilpailla? Hassen kanssa tässä kuitenkin on järkeä. Sillä voi kokeilla ihan mitä tahansa typerää, kunhan pysyttelee matalilla tasoilla. Se osaa kyllä laukata suoraan ja kääntyä, joten se voi kunnostautua ratsujousiammunnassa: alkuun pääsemiseksi muuta ei tarvita. Se on hyvä matkaratsu keskipitkille matkoille asti siinä missä mikä tahansa muukin peruskunnoltaan hyvä heppa. Ja kyllähän melkein mikä tahansa heppa helpoimmat koululuokat suorittaa. Ja jos esteitä haluaa kokeilla, kyllä ne yhtä dongolaa varten voi maahan haudata ja ravata hautojen yli. Rennosti ottaminen ei olekaan sitä, että ei tehdä mitään. Se onkin sitä, että voi tehdä mitä tahansa, kunhan ei ota sitä niin vakavasti! Mielestäni Hassella on nyt jo jännempi ja mielenkiintoisempi kisakalenteri kuin yhdelläkään laatishepallani, enkä ole ottanut siitä sekunniksikaan paineita. Menestyksellä ei ole samalla tavalla merkitystä, mutta jos sitä tulee, se on spesiaalia. Lisäksi Hassen kanssa ei ole edes mitään tarvetta tukkia itseään mahdollisimman nopeasti kaikkiin löytämiinsä massakisoihin. Kun sillä kuitenkin kisataan vain säästeliäästi ja leikillään, voin kaikessa rauhassa valikoida kisoista kiinnostavimmat. Voin ottaa miljööltään erikoisimmat -- ja tietenkin ne, joista saa ruusukkeita ja muita ihkuja tarroja.

Yksi hyvä näkökulma rentouteen on Pölhön erinomaisesti ilmaisema dongolan pieraistu rakenne. Värityksilläni on vasta nyt ruvennut saamaan edes välillä jotain PKK:sta ja ai vitsi miten se söi monta vuotta motivaatiota edes yrittää. Noh, Hasselle on vaikka mitä tilannekuvia kesken ja jopa irl-päiväkirjani sivuilla. Kun se näyttää kamelilta, voin aina väittää, että niin on tarkoituskin.

Toinen pointti postauksessa on, että dongoloita on monen värisiä ja näköisiä. Hasse on Marjahillan tuonti ja sillä oli linet mukanaan. Vaikka ne olivat vain linet ilman värejä, näin saman tien, minkä värinen tämä hevonen on. En itse pidä erikoisväreistä (enkä erikoisista muodoista), vaan kaunein hevonen on tavallinen puoliverimallinen ruunikko. Samaan aikaan en kuitenkaan jaksa kauaa tarinoida täydellisestä virtuaalihepasta. Hasse on sopivan näköinen siihen, että minä ja hahmoni voimme tuntea kateutta muiden hevosista. Jotakuta muuta dongola voi inspiroida ihan päinvastaisesta syystä: se on niin erikoinen, että jonkun toisen mielestä se on kaikkein hienoin.
Huom: tällä kohdalla en missään nimessä tarkoita, että Marjahillan lineissä olisi mitään vikaa. :D Nehän ovat ehdottomasti hyvää työtä! Ne näyttävät ihan meidän Hasselta. Kyseessä on vain henkilökohtainen mielipiteeni siitä, miten ruunikko puoliverinen on ideaalihevonen.

Postauksen kolmas ja neljäs pointti käsittelevät massasta poikkeamista. Sitä en vielä laske hyväksi puoleksi. Vaikka en haaveile toisesta dongolasta, vähäsen haaveilen Hassen suvun jatkumisesta jossain jollain tapaa. Saattaa olla, ettei kukaan ikinä tee Keskustaan topaa, jossa huhuillaan astutusta evm-sukuiselta dongolalta. :D Onneksi Hasse ikääntyy hitaasti ja saattaa kaikesta huolimatta käydä mäihä. Minä en kuitenkaan ole jäämässä historiaan dongolakasvattajana, eikä Hassekaan dongolana, vaan tarinahevosena.


20201029

Ihmisten nimet virtuaalihevosilla

 Tässä postauksessa käsittelen omia mielipiteitäni ihmisten nimien käyttämisestä virtuaalihevosilla. Postaus ei välttämättä ole yleisen mielipiteen mukainen, eikä se edusta esimerkiksi VRL:n tai minkään muun järjestön sääntöjä tai ohjeita. 

 Kun puhutaan ihmisten nimistä virtuaalihevosilla, minun tekee ensimmäisenä mieli tokaista, että olen aina vihannut niitä. Se ei kuitenkaan ole ihan täysin totta. En pidä ensimmäisestä saamastani mielleyhtymästä, mutta en kuitenkaan inhoa ihmisten nimien käyttämistä ylipäätään. Ihmisten nimiä voi käyttää hevosilla niin eri tavoilla.

Oikeiden olemassa olevien ihmisten nimet hevosilla
Näitä on näkynyt kauhukseni virtuaalimaailmassa aina, mutta enemmän aiemmin kuin nykyään. Olemassa olevien ihmisten nimien käyttäminen on aina tuntunut minusta epämukavalta ja nykyään se tuntuu suorastaan röyhkeältä. Tavallisen tallaajan mukaan nimeämisen koen ihan kiusaamisena ja sellaistakin on näkynyt. Julkkiksen mukaan nimeäminen ei aiheuta yhtä suurta inhoreaktiota, mutta en sellaistakaan hevosta esimerkiksi tahallani jalostukseen käyttäisi nimen takia.
Etunimi ja sukunimi -yhdistelmät ovat kamalimpia tästä kategoriasta. Lasken samaan ryhmään kuitenkin myös artistinimet, ja ainakin yksi artistinimeä kantava poni itsellänikin on ollut. Vieläkin olen sitä mieltä, että tämä macho artistinimi ponilla oli aika hauska idea, mutta en nimeäisi enää niin. Taidan olla sitä mieltä, että artisti omistaa nimensä siinä missä muunkin taiteensa. Henkilön oikea oma nimi taas on niin henkilökohtainen, että sitä on mielestäni rumaa käyttää toisesta tarkotteesta tahallaan.

Ihmisen etunimet hevosilla
Tämä on kategoria, johon suhtaudun varauksella. Jos joku antaa hevosen nimeksi Matti, se voi vieläkin tarkoittaa jotain ihan tiettyä Mattia, jota nimenantaja haluaa kiusata tai muistaa. Sitä ei kuitenkaan suuri yleisö tiedä! Kun oletetaan, että hevosia nimetään ihmisten etunimillä ihan vain nimeämisen vuoksi, etunimien käyttäminenhän on ihan jees. Niitä käytetään koirilla ja vaikka kesyrotillakin, eikä se haittaa ketään niin kauan kuin nimellä ei tehdä kiusaa.
On etunimiä, jotka eivät minun kielikorvani mukaan sovi ollenkaan eläimelle ja niitä, jotka sopivat. Voin kuvitella koirat (tai virtuaalihevosetkin) nimiltään Masa, Tapio ja Toivo, mutta en yhtäkään nimeltään Jouni! Muut ovat tästä tietenkin eri mieltä, mutta kun vastaan tulee mielestäni eläimelle kuulumaton ihmisnimi, kiinnitän siihen hieman negatiivista huomiota.
Toisaalta samaan aikaan vastaan voi tulla niin hienoja ja sopivia ihmisnimiä, että ne jäävät mieleeni ja ihailen niitä! Tällä hetkellä samoissa kisoissa kanssani on kilpaillut aina välillä poni tai hevonen nimeltään Ristikallion Rebekka. Sillä on kasvattajanimineen kaikkineen mielestäni upea nimi.

Keksittyjen ihmisten nimet hevosilla
Olen aina käyttänyt surutta keksittyjen ihmisten nimiä hevosilla! Viimeisimpänä minulla on ollut Suhina-Lempi. Miksei hevosta voisi nimetä Vaahteramäen Eemeliksi tai Weasley Twiniksi, jos haluaa? Kavahdan vieläkin etunimi ja sukunimi -yhdistelmiä niiden ihmismäisen muodon takia, mutta en oikeastaan muuta. En eiliseen asti.
Eilen luin loppuun ihanan kirjan, jossa on käytetty ihania ihmisnimiä! Ne ovat kauniita ja uniikkeja, ja ajattelin, että haluan etunimet heti hevosilleni. Aloin kuitenkin empiä. Näitä nimiä tuntuu väärältä käyttää. Ne ovat niin uniikkeja, että kirjoittaja on itse keksinyt ne, saanut niistä kirjan hahmojen keksittyyn kieleen sopivia ja saanut ne kuvastamaan kutakin hahmoa niiden omalla kielellä. En ole ikinä kuullut samanlaisia nimiä missään muualla, enkä ole nähnyt kenenkään toisen kirjailijan keksivän yhtä nerokkaita nimiä. Niiden käyttäminen tuntuisi varastamiselta myös siksi, että lukemani teos on tosi tuntematon. Jos hevoseni on Vaahteramäen Eemeli, kaikki tietävät varmasti, mihin teokseen ja kirjoittajaan viittaan. Jos taas otan nimet tästä uudesta, vasta muutaman ihmisen lukemasta teoksesta, muut harrastajat luulevat, että olen itse keksinyt niin hienoja nimiä. Se puolestaan ei käy, koska oikeasti en ole niin hienoja keksinyt.
Yleisesti ottaen en kuitenkaan näe keksittyjen ihmisten nimien käyttämisessä mitään väärää... ...kunhan edes suurin osa harrastajista tietää nimestä tai vaikka teksteistä, kenen keksimä nimi oikeasti on.

20201028

Kivoja pikkuasioita kilpailuiden järjestämisessä

 Ionicin ja Gin Ahaltekin blogissa on ilmestynyt 5.10.2020 teksti Asioita jotka ilahduttavat, joka käsittelee sitä, mikä virtuaalihevosten kilpailutuksessa ilahduttaa. Samassa positiivisuuden hengessä (eli röyhkeästi tekstin idean ja muodon varastaen) haluaisin listata asioita, jotka kilpailujen järjestämisessä ilahduttavat.

Eli kivoja pikkuasioita kilpailuiden järjestämisessä:

  • On ihanaa kun massakisan luokka täyttyy. Se on vähän samanlainen mutta lievempi tunne, kuin se kun saa maalauksen, villasukan tai vaikka imuroinnin valmiiksi.
  • Parasta massakisojen tulospäivänä on, kun kutsussa on kaksi luokkaa, ja jokainen osallistuja on osallistunut samalla kokoonpanolla molempiin luokkiin! Tulokset vain lennähtävät silloin sivulle nopeasti, kun ei tarvitse klikkailla välilehtiä edestakaisin tai keskittyä ollenkaan!
  • Kun joku pyytää korjausta osallistumiseen ei-rypäskisoihin, kun haluaakin vaihtaa hevosta. Vaikka siitä on vaivaa, tulee sellainen olo, että tälle osallistujalle juuri sillä yhdelläkin kutsulla on merkitystä.
  • Kun sattuu surffailemaan hevosten sivuilla ja vastaan tulee mun kisoista voitettu ruusuke. Jes, jonkun mielestä ne oli tarpeeksi hienoja ja arvokkaita!
  • Kun surffailee ja löytää pk-merkinnän, jossa sivutaan mun kisoja. Aww, joku on ajatellut just niitä meidän kisoja kirjoittaessaan!
  • Se kun saan sallia osallistumisen VHRY:n alaisissa myös niille, jotka eivät ole ladyja tai sirejä, ja kun minua ei kisanjärjestäjänä pakoteta sukupuolittamaan ratsastajia. Tämäkin pieni vapaus voitaisiin minulta kieltää, mutta eipä ole kielletty! Jes! Se on sittenkin pelkkä piintynyt tapa, eikä sääntö!
  • Pikkujaosten kisojen järjestäminen on kivaa. En ole edes muistanut, että voin olla luova kutsuja tehdessäni, kun isojen jaosten kisat on aina pakko järjestää just samalla kaavalla lukuisten sääntöjen takia.
  • Kun tarinakisaan tulee osallistuja. Ihan yksikin osallistuja mun omien hahmojen lisäksi. Tämä on varmaan kaikkein hienoin tunne.

20201009

Uudet ruusukkeet + vapaasti kopioitava ruusukeline (tietyin ehdoin)

 Sen olen huomannut ja näyttänyt, että ihminen kehittyy, kun jotain tekee. Taas se tuli huomattua, ja ai miten paljon voimia ja inspiraatiota saankaan oman kehitykseni näkemisestä. Tänään tein nimittäin uudet ruusukkeet kilpailuita varten, ja tässä ne ovat.

 


 

Vertailun vuoksi haluaisin näyttää ruusukkeen, jonka tein hieman vajaa vuosi sitten.

Kumpikin setti on toistaiseksi käytössä. Vuosi sitten vanha ruusuke oli parasta, mihin pystyin, ja siksi sekin on minulle edelleen arvokas.

Paljon olen kuitenkin velkaa kaikesta heille, jotka ovat tehneet vapaastikopioitavia linejä. Kärsin sairaudesta, jonka takia sormeni eivät taivu niin kuin pitäisi ja käteni nykivät pienesti mutta hallitsemattomasti. Parhaimmankin vakauttajan kanssa sulavan viivan piirtäminen on minulle fyysinen mahdottomuus. En olisi ikinä viitsinyt tutustua PKK:n toimintaan, jos en olisi saanut käyttää vapaasti kopioitavia linejä. En olisi ikinä kiinnostunut omien ruusukkeiden tekemisestä, jos en olisi saanut ensimmäisiäni Equestrian Prosta ja ensimmäisiä uniikkeja kanssaharrastajan tekeminä. Sen takia laitan itsekin (tietyin ehdoin) vapaaseen kopiointiin tämän ruusukkeen linet. Ne eivät ole täydelliset, mutta taas hienoimmat tähän asti. Olkaa hyvät! (Avaa kuva uudessa ikkunassa ennen kopiointia.)


Kopioinnin ehdot:
- Copyright-merkintää ei tarvitse minun osaltani välttämättä laittaa kutsuun. Jos haluat laittaa merkinnän kutsuun, älä kuitenkaan vaadi yksittäisiä ruusukkeen saaneita hevosia laittamaan merkintää minun osaltani. Se on nätimpää hevossivuilla.
- Väritä linet käyttöösi itse, älä teetä muilla. Ruusukkeestasi tulee varmasti ihana.
- Kaikkea saa muokata. Lineä saa käyttää myös oman suunnittelun pohjana.
- Saat jakaa ruusuketta kaikkien lajien kilpailuissa.
- Et saa postata minnekään värittämättömiä linejä. Vinkkaa kaverille suoraan tämä blogiteksti, jos haluat jakaa linet.
- Minun värittämäni ruusukesetti ei ole vapaasti kopioitavissa! Ainoastaan line on.