Ionicin ja Gin Ahaltekin blogissa on ilmestynyt 5.10.2020 teksti Asioita jotka ilahduttavat, joka käsittelee sitä, mikä virtuaalihevosten kilpailutuksessa ilahduttaa. Samassa positiivisuuden hengessä (eli röyhkeästi tekstin idean ja muodon varastaen) haluaisin listata asioita, jotka kilpailujen järjestämisessä ilahduttavat.
Eli kivoja pikkuasioita kilpailuiden järjestämisessä:
- On ihanaa kun massakisan luokka täyttyy. Se on vähän samanlainen mutta lievempi tunne, kuin se kun saa maalauksen, villasukan tai vaikka imuroinnin valmiiksi.
- Parasta massakisojen tulospäivänä on, kun kutsussa on kaksi luokkaa, ja jokainen osallistuja on osallistunut samalla kokoonpanolla molempiin luokkiin! Tulokset vain lennähtävät silloin sivulle nopeasti, kun ei tarvitse klikkailla välilehtiä edestakaisin tai keskittyä ollenkaan!
- Kun joku pyytää korjausta osallistumiseen ei-rypäskisoihin, kun haluaakin vaihtaa hevosta. Vaikka siitä on vaivaa, tulee sellainen olo, että tälle osallistujalle juuri sillä yhdelläkin kutsulla on merkitystä.
- Kun sattuu surffailemaan hevosten sivuilla ja vastaan tulee mun kisoista voitettu ruusuke. Jes, jonkun mielestä ne oli tarpeeksi hienoja ja arvokkaita!
- Kun surffailee ja löytää pk-merkinnän, jossa sivutaan mun kisoja. Aww, joku on ajatellut just niitä meidän kisoja kirjoittaessaan!
- Se kun saan sallia osallistumisen VHRY:n alaisissa myös niille, jotka eivät ole ladyja tai sirejä, ja kun minua ei kisanjärjestäjänä pakoteta sukupuolittamaan ratsastajia. Tämäkin pieni vapaus voitaisiin minulta kieltää, mutta eipä ole kielletty! Jes! Se on sittenkin pelkkä piintynyt tapa, eikä sääntö!
- Pikkujaosten kisojen järjestäminen on kivaa. En ole edes muistanut, että voin olla luova kutsuja tehdessäni, kun isojen jaosten kisat on aina pakko järjestää just samalla kaavalla lukuisten sääntöjen takia.
- Kun tarinakisaan tulee osallistuja. Ihan yksikin osallistuja mun omien hahmojen lisäksi. Tämä on varmaan kaikkein hienoin tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti