Brutal Esquire

Tahtoisin näyttää yhtä lempilapsistani, Brutal Esquirea. Tämä on näitä hevosia, joista sormet oikein syyhyävät päästä kirjoittamaan. Orin sukukin olisi mitä mehukkainta selvitettävää, mutta mihinkäs lyhytsukuinen ravihevonen sukuselvitystä tarvitsisi? Sen verran kuitenkin sanon, että KATSOKAA SEN SUKUTAULUA. Ei vain saavutusten osalta - voi että kuinka ihania hevosia siellä on!

Esa itse ei ole vielä mikään lentävä ihmeponi, mutta odotan siltä paljon. Tällä hetkellä se on Ruotsissa kilpailemassa, mutta palaa koto-Crimsoniin lähikuukausina takaisin.

Mitä vielä odotatte? Palvokaa hevostani.

Piirtämisestä ja piirretyistä taas

Minulla on luvat muutamiin ihaniin paint-kuviin, mutta en taida sittenkään käyttää kuvia. Sain nimittäin yhdeltä mahtavalta piirtäjältä rakennekuvan, ja taisin saada saman tyypin houkuteltua piirtämään vähän lisää muille hevosille. Ja tämä ylistys koskee tietenkin Chao.a, jonka tyyli on ihan mahtava, ja joka teki minun tammalleni koko virtuaali- ja muun maailman ihanimmat silmät.

Viimeaikoina (tai siis vuonna 2011, 2012 alussa ja nyt taas kun tulin takaisin) olen tykännyt enemmän piirretyistä kuvista. Aluksi koko juttu alkoi siitä, että YLAan mahtuu aina piirretyillä kuvilla. Sen vuoksi etsin niitä. Kesti tosi kauan huomata kuinka mahtavia piirretyt ovat YLAan mahtumisista tai mahtumattomuuksista riippumatta.

Ensinnäkin, minusta piirretty kuva herää paremmin eloon kuin valokuva. Valokuvaan on jähmettynyt hevonen vuosien takaa, ja piirretyssä kuvassa on jotain pehmeämpää. Valokuvan hevonen on joku muu, mutta piirretyn kuvan hevonen, vaikka kuva olisi tarkka kopio valokuvasta, on vain ja ainoastaan minun hevoseni, minun virtuaalihevoseni, eikä kukaan muu missään maailmassa.

Lisäksi piirrettyjen kuvien hevoset ovat aivan niin täydellisiä tai epätäydellisiä kuin minä tahdon, jos tilaan kuvan tarpeeksi hyvältä piirtäjältä. Myös se pieni epärealistisuus, joka niihin putkahtaa, on aivan mahtavaa. Oikeillakin hevosilla on toki ilmeitä, mutta ihan hitusen ilmeitä liioittelemalla saa aikaan todella surullisia, todella iloisia, tai todella mitä tahansa muuta tunnetta näyttäviä hevosia. Siihen tarvitsee taitoa. Liioittelun pitää olla niin hienovaraista, ettei sitä osaa kuvasta osoittaa, mutta niin selkeää, että hevonen näyttää muultakin kuin hevoselta. Chao.n piirtämänä tammani näyttää ystävällisemmältä kuin yksikään oikea hevonen, ja huomattavasti älykkäämmältä myös - siksi että siinä on ihan hitunen jotain ihmismäistä.

Sitä paitsi olen oppinut itsekin piirtämään, niin kuin joskus sanoin. Ihan vähän tosin: en voi esim myydä töitäni vielä vuosikausiin muille hevosille. Mutta sen verran, että saan hevoseni näyttämään siltä, miltä itse haluan. Olen ylpeä itsestäni, piirroksistani, piirroshevosistani, ja muiden minulle piirtämistä hevoskuvista.

Oresaman automatisoitu virtuaalihevostelukoneisto

On Oresama-paapalla poka leppoosat päivät! Ei tarvitse keittää kahviaan itse, tehdä ruokaansa itse, pestä pyykkiään itse - eikä edes harrastaa harrastuksiaan itse.

Olen keksinyt monitoimikoneen, jonka nimi on Avovaimo. Sen lisäksi että saan täyden palvelun oikeassa elämässä, saan näköjään myös virtuaalisessa elämässä. Esittelin murulleni viimein nolon salaisuuteni, virtuaalihevoset, ja tämähän oli että OMG WAU, mä nään nettisivujen sisään. Ja niin yksinkertainen ja läpitylsä asia kuin kisakalenterin päivittäminen on tälle suuri ihme. Ja voi sitä onnistumisen iloa, kun NIIIIIIIIIIIN monimutkainen koodi toimii ja näyttää ihan eriltä sivuilla kuin lähekoodissa, ohjelmointikielellämme "siinä-siinä-koodisivussa". :D Söpö.

Mitä minä olen tehnyt? Lueskellut foorumia ja opettanut murulle miten hevosen voi ilmoittaa raveihin ja miten voi päivittää kisakutsun. Eilen illalla huomasin että hupsis, se oli käynyt läpi mailini, päivittänyt kutsut ja myhäili sohvalla teekupposen kanssa.

On se elämä leppoisaa. :DD

Tarinakisat ja tarinoiden aiheet

Ihan oikeasti: saan kirjoitettua tarinan vaikka kahvinpuruista. Mutta silti ihmettelen, miksi tarinakilpailuiden tarinoiden aiheet ovat niiiiiiin tylsiä. Ja muutakin motkottamista minulla on.

1. Matkalla kisapaikalle eksyt / auto hajoaa / tie on tukossa / jotain vastaavaa.
Aihehan ei ole huono sinänsä, mutta kun harrastukseni aikana olen osallistunut KYMMENIIN tarinakisoihin ja kirjoittanut yhdeksän kertaa kymmenestä vähintään yhden tällaisen tarinan per kisa. Ja kun en ole kirjoittanut, yleensä tällainen on kuitenkin ollut aiheena, lähes aina pikkuluokissa.

2. Tallipihassa sinua tervehtii tallin koira/kissa/muroja syövä kameli.
Joo joo joo, jokaisen tallin maskottihan on ai-nut-laa-tui-nen. Paitsi että ei ole. Joka Mirri ja Maisa on ihan samanlainen sosiaalinen ja kiltti, ja jos ei ole, siitä ei pyydetä kirjoittamaan tarinaa. En pidä tallielukkatarinoista, oli tarkka aihe mikä tahansa. Ihan sama likaako se valkoiset kouluratsastuspöksyni ja minun pitää selitellä tuomarille vai pitääkö sitä vain silittää. Entä jos on paha virtuaalinen astma ja allergia? :D

3. Kaikki tuomarille selittelemiset.
En koskaan selittäisi. En IRL, koska en kehtaisi, enkä AINAKAAN URL, koska huomenna on kisat, joissa ei tarvi selitellä.

(4. Ei aihetta ollenkaan: kirjoita kisasuorituksestasi
TÄMÄ ON LÄHES YHTÄ KAMALA KUIN KISAMATKA! Ei aiheen puolesta taaskaan, vaan sen että tästä pitää kirjoittaa NIIN usein.)

Tässä kolme suurinta inhokkiani. Mutta kisanjärjestäjä = luokan keksijä ei juuri koskaan joudu kirjoittaa kakoista aiheistaan.

Sitten luokkien peruminen. Joo, tiedän että on vähän keljua järjestää yhden ihmisen luokkia, mutta ei kai sitä ole vielä kielletty? Tarinakisoihin osallistuminen vaatii kuitenkin vähän enemmän kuin normaaleihin osallistuminen. Ja vielä kun luokat ovat heC-A ja omat hevoset menevät vaA-GP... Ja se kun osallistujalistaa ei voi näyttää. Osallistuisin nykyäänkin herkemmin jos tietäisin etten joudu kisaamaan itseäni vastaan. Normaaleissa kisoissa osallistujalistan puuttuminen ei haittaa yhtään.

Viimeiseksi ihan sikamyöhäiset deadlinet. Ihminen ehtii kirjoittaa lyhyen tarinan TOSI nopeasti, jos vain haluaa. (JA jos aihe on edes OK.) Jos VIPiin on kymmenen viikkoa, sitä tulee ajateltua, että no kyllä minä ehdin, ja unohtaa koko kisan. Jos VIP on kahden päivän päästä tai kahden tunnin päästä, kukaan potentiaalinen osallistuja ei lykkää myöhemmäksi, vaan osallistuu saman tien eikä unohda.

-------

BONUS: Laatuarvosteluista ruikutusta MYÖS TÄHÄN!!!!!!
Ihmiset eivät osallistu tarinakisoihin -> LAATIKSISSA yritettiin auttaa asiaa antamalla pisteitä tarinoista.
Saman pistemäärän saa kymmenellä alle 10s kestävällä osallistumisella normaaliin kisaan -> pisteiden takia ei kannata osallistua tunnin tarinakisaan
Laatuarvostelut eivät vastaa nostamalla pisteitään (paitsi TYH muistaakseni joskus hamaassa menneisyydessä): "tarinoita kirjoitellaan omaksi ilokseen" -> harva kirjoittaa tarinoita omaksi ilokseen, koska omaksi iloksi osallistutaan laatiksiin, joista omaksi iloksi saatavat pisteet eivät kannusta omaksi iloksi tarinointia.

Vielä osta irto-EXTRA ja lue eteenpäin:
Oresama paljastaa:
"En ole koskaan kirjoittanut mitään omaksi ilokseni!"
Onko joku muu?

Oresaman haparointia länkkärimaailmassa

Kyllä tuntuu hyvältä: olen saanut jotain tehtyä oikeasti, ja siitähän on aikaa kun viimeksi oli näin. Aloitetaanpa kisalistan päivityksellä.

Kolme ensimmäistä Brisesin lännenpainotteista tammaa ovat nyt kisojensa puolesta valmiita (vähintään 80 sijoitusta per lärvi). Siksi etsiskelin uusia hevosia. Ihan uusi naama on evm-sukuinen Ame Amber, mutta toisessa tulokkaassa onkin vähän tuttua näköä.
Maybe Rainy RR, Brisesin neljäs kasvatti, orivarsa, syntyi eilen. Sen emä on juuri valmiiksi kisannut Maybe Miracle ja isä vielä kauan kisakentillä taivaltava lupaus Antique Rain. Maybe Rainy RR jää Brisesiin elämään, niin kuin kaikki muutkin kasvatit tähän asti... Koska en malta luopua niistä.
Ame Amberille on tarkoitus tuoda kaveriksi joku muu evm-sukuinen, mutta siihen asti en ole vielä päässyt.

Sitten sivujen rakentamisesta. Ennen kuin palasin, Brisesin kahdestakymmenestäyhdestä hevosesta vain kahdella oli kokonaiset sivut, mutta nyt netissä olevia hevosia on kahdeksan, tämän aamun jälkeen varmaankin yhdeksän. Itse tallin sivuja en ole jaksanut tehdä.

Kilpailuista sen verran, että kolmet WRJ't on hyväksyntää odottamassa. Pidän ne tietenkin Zurückissa. Siellä on juuri nyt myös ERJ'n alaiset, joissa on vielä tilaa osallistujalistoilla.

Hevosten laatuarvosteluun ilmoittamisen p***uus.

Minulla ei ole mitään ongelmaa tehdä hevosesta ns laatisvalmista. Laatisvalmis ei ole paljoa pyydetty. Muutama hassu kisa, päiväkirja kirjoittaa oikeastaan itse itsensä, yksi jäälkeläinen kotiin ja TJ-merkintä sivuille. Mutta arvonimiä ei ole kuin harvoilla ja valituilla.

1.En ikinä huomaa tilaisuuksia ajoissa. Jos tilaisuutta ei mainosteta, en ikinä huomaa, että sellainen on. Jos tilaisuutta mainostetaan, se menee täyteen ennen kuin ehdin ilmoittautua.

2. En ikinä huomaa hevosteni olevan valmiita. Jaa, olisi tilaisuus, minkähän hepan ilmoitan? Onkohan joku valmis? Jaa ei ole. Ja sillä hetkellä kun osallistujalista on täynnä, joku ratsu (ja muutaman kerran myös ravuri) mönkii esiin karsinastaan ja sanoo, että minä olisin muuten voinut mennä. Sijoituksia on neljäsataakahdeksantoista ja jokaisella yhdeksällä jälkeläiselläkin noin sataviisi plus cup-sijoitukset.

YLA on vielä helppo nakki (paitsi suokkien/puokkien osalta joskus).
Koskahan viimeksi näin KRJ'n tilaisuuden? Siis silloin kun olin aktiivinen, ts vuosi sitten ja sitä takaperin laskettuna. Eikä se, etten näe niitä, tarkoita todellakaan sitä etteikö niitä olisi kuitenkin.

Kyllä minä vielä tähän systeemin keksin. :D

Toivottaa Oresama, jolla on palkitsematta
6 KRJ-valmista,
3 KRL-valmista, (onko KRL'aa enää?)
3 WRJ-valmista,
1 SPL-valmis,
2 VSHK-valmista ja
6 YLA-valmista hevosta (joista muuten 2 on ravihevosia..).

P.S.
Kello 13:30 ilmoittauduin muuten KRJ'n alaisiin kisoihin jotka oli ilmoitettu kalenteriin vajaa tunti aikaisemmin. Helppoihin luokkiin. Kerron sitten mahduinko mukaan.

Heppakilpailuita jeeee!!

Ihmisen virtuaalihevostelu on huonolla tolalla jos hän päivittää kahden hevosen kisakalenterin (vuodesta 2011 tähän päivään btw...) ja kirjoittaa aiheesta postauksen. Siksi kirjoitankin asioista, jotka ottavat minua kupoliin kisoissa ja kisakutsuissa.

1. Luokkaotsikot. Luokkalistassahan ne ovat aina esim
Luokka 1, 100cm
Luokka 2, 110cm
Luokka 3, 120cm
Se on HYVÄ. Mutta miksi ne ovat TOSI usein osallistujalistoissa & tuloksissa vain näin
Luokka 3
Erkki - Heppa
Lauri - Koni
Olen niin laiska että ärsyttää kelailla edestakaisin sivua kun saman asian olisi voinut nähdä kertavilkaisulla.

2. Mailitse osallistuminen
Viimeksi kun olin aktiivinen ravimaailmassa, foorumit yleistyivät. Inhosin niitä aluksi, koska minusta ne eivät ole yhtä kauniita kuin perussivut, ja koska mailitse pystyi osallistua yhdellä kertaa kaikkiin samanlaisiin kutsuihin lajista riippumatta, poislukien laukat. Nyt Koko Maailma on muuttunut ja minua ärsyttää, kun ratsukisoissakin ei ole foorumeita, koska nyt joudun avaamaan mailin ja oikein Kirjautumaan Sisään. Kyllä, minulla ei ole muutakaan vitutetta.

3. Mailitse osallistumisessa tarvittava otsikointi
Käsitän, jos otsikko on esim jaos + kutsun nro / päivämäärä. Käsitän, jos tyypillä on 100 tallia niin kuin minulla, ja otsikko on hänelle selkeintä olla tallin nimi + jaos + pvm /kutun nro. Mutta entäs kun otsikko on jaos + pvm + kutsun nro + 13-osainen numerokirjainyhdistelmä? Ja kaupan päälle sivuilla on kakkosnapin käyttö estetty, mikä ei estä otsikon kopiointia mutta ärsyttää silti?

4. 10x GP-luokka -KRJ'n alaiset
Ei enää saa järjestää. (tai siis saa mutta yksi heppa saa mennä vain kahteen luokkaan -> harva järjestää) Mutta muistokin ärsyttää. Samoin niiden kieltäminen, vaikka se onkin ymmärrettävää. Järjestin näitä myös itse, koska se AINAKIN ärsytti kun muiden hevoset saivat 12 osallistumista GP-tasolla per kutsu ja minun vain 1-2 koska ehdin vain omiin kisoihini. Ärsytti vähiten kun järjesti itse ja hyötyi tosi nolosti siitä.

5. En keksi muuta. Paitsi kutsujen katoilun, mikä on IHAN omaa syytäni. En voi olettaa että vuoden 2011 kisakutsut olisivat kaikki tallella minua varten. Kaikki 2012 olivat edelleen, paitsi parin hävinneen domainin. Kiitos siitä.