Lisää ravimestareita, 201210

Derby Racing Teamin jouluravien kymäverifinaalissa pärjäsi hienosti meidän tallista kaksi heppaa. Koko homman voitti Sikahertta, ja toiseksi tullut, ihan hiuskarvan verran hävinnyt Savitaipaleen Henkilöitymä on myös minun juoksijani. Hieno saavutus kummaltakin kaviokkaalta.

Saman tallin lämminverifinaaleissa ei meidän talliporukalle enää voittoa herunut, mutta Fonky Monkey meiltä juoksi komeasti toiseksi. Myös How to Love toi totosijoillaan rahaa kotiinpäin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että hienosti suoriuduimme taas kerran joulukuun raveista! Sekä Crimsonin lämminveritallissa että Joushou Gaidoun suomenhevostallissa on tällä hetkellä ihan mielettömän kovia kilpahevosia harjoittelemassa.

Derby Racing Teamilta on odotettavissa vielä joulun finaaliravit, joissa taas käudään kovaa kamppailua... ...meidänkin hevosten kesken!

Piikevä ei ole enää minun, 111210
Piikevä - unelmieni tarinatalli. Se oli sitä jo ennen, kuin omistin paikan. Etsin hoitohevosta ikuisuuksia sitten, oikein siis syynäten, kun kaikki virtuaalihepat tapaavat nykyaikana olemaan samanlaisia tylsimyskisakoneita samanlaisissa masentavissa huipputalleissa. Silloin löysin Paven, josta tuli saman tien elämäni hevonen.

Kun minusta myöhemmin tuli tallin toinen omistaja, en voinut kuvitellakaan olevani enää onnellisempi. Päivitin tallia suurin piirtein puolen tunnin välein, siitä tuli rakkain kaikista, ja hevosista Pave oli ylitse muiden. Kun katselin Piikevän hevosia, tuntui melkein samalta kuin silloin, kun katselisin taas ensimmäisiä omia oikeita lemmikeitäni. Koko talli vain oli olemassa minulle ihan oikeasti. Pystyin haistamaan hevoset ja tallikämpästä tulevan tuoksun, kahvin. Pystyin näkemään tallirakennuksen, ja se näytti ihan samalta, kuin ensimmäisen irl-hoitohevoseni kotitalli.

Piikevästä tuli kuitenkin kysely ihan muutamia päiviä sitten: annanko pois sen? Epäröin ihan mielettömästi. Olen kauan halunnut tallista eroon siksi, että en vain pysty pitämään yllä sen tasoa. Toisaalta olen väkisin puolustanut reviiriäni, koska rakastan joka ikistä hevosta. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja sanoin tahtovani itselleni Piikevästä Pave-hepan ja muutaman muun. Minulle jäi kuusi hevosta, ja kilpailen edelleen myös Piikevän lämminveriravureilla, koska sitähän minä olen kautta aikojen tehnyt. Ihan alusta asti.

Nyt, kun tallia katson, tiedän tehneeni oikein. Piikevä on taas loistossaan, ylläpitäjä rakastaa sitä vähintään yhtä paljon, kuin minä. Melkein tippa tuli linssiin, kun huomasin, että Lento-niminen tamma on kuollut. Sen selässä minäkin alkeistuntini ratsastin. Se pieni murhe, vaikka minua koskettaakin, ei kuitenkaan ollut minun päätökseni. En olisi itse voinut tehdä sitä, mutta joskushan se oli tehtävä. Sitä paitsi hevoskanta on muutenkin uudistunut paljon: epävarmoimmat tuntihevoset saivat potkut hommistaan, ja uusia, parempia tuli tilalle. Taas kerran en olisi voinut toimia niin, koska rakastan joka ikistä hevosta, mutta koska uusi omistaja ei ole viettänyt hevosten kanssa montaa irl-vuotta, pystyi hän tekemään järkevät ratkaisut helpommin. Se on oikein.

Piikevä on edelleen suosikkitallini. Se tulee ikuisesti olemaan rakkain kaikista - vieläkin, vaikka se ei enää ole minun. En enää liity talliin muuten kuin muutaman hevosen omistajana. Pave lohduttaa minua suuresti: sen kuparikarvaan on ihana painaa pää ja rauhassa muistella Lentoa... Sitä aikaa, kun minä olin se, joka aamulla juoksi talliin... Niitä hetkiä, kun juuri minä seisoin keskellä kenttää ja huusin ohjeita pienille ratsastajanaluille... Muistoja, joita minulla on siitä ajasta, kun olin Pavelle, rakkaimmalle hevoselleni, pelkkä hoitaja.

Käykää Piikevässä, se on yksinkertaisesti maailman ihanin talli.

Vähennyksiä, 101210

Nyt on se aika, kun R-Coressa vietetään ensimmäistä suursiivousta. Surkeimmat hevoset pois alta vain. Mukana on muutama sellainen, joista vain en VOI luopua, joten niistä tulee ratsuja, kunhan vain ehdin. En varsinaisesti harrasta xx-kouluratsuja, mutta suunnittelen käyttäväni niitä puoliverijalostukseen pienissä määrin.

Myyntiin lähtevät siis Black Tango, Radical Showtime, Holy Joy, Carry Dawn, Wonderholic ja Psychedelic Lover. Tiukkaa tekee luopua ensimmäisestä.
Ratsuiksi koulutetaan USAn Pride ja All Your Tattoos.

R-Coren omat laukat saivat juuri äsken tulokset, ja nyt olisi vähän niin kuin tarkoitus anoa kahdet tai neljät lisää. Tänään ei hermo riitä minkään lomakkeen täyttelyyn ihan henkilökohtaisista syistä, mutta enköhän jo huomenna reipastu.

Ensimmäinen kasvatti, tänä CAS-vuonna syntynyt, sai nimekseen muuten Sochial Suicide RR. Isänsä $ochial Riot Machinen mukaan se ristittiin, vaikka emä, Shocker Stalin, onkin salaa suosikkini... :) Omaan talliin jää vauva.

Crimson-vauvat + kuvista, kisoista ja luonteista, 051210
Minäpä ahkera olen! Tein nimittäin tänään ihan valmiit sivut niille kolmelle Crimson-vauvalle, ja remppasin loppuun Capuletinkin kotisivun. Saanen siis esitellä: Cat, Japsi ja Kassu. Jokaisella on minun ottamani kuva, ja olen siitä asiasta ylpeä - olkoonkin, että kuvat ovat vanhoja, ja laatu on sen mukaista. Sain myös aikaan tulokset neljännen päivän villeihin Crimson-raveihin. Laahaan enää yhden päivän jäljessä!

Mikä siinä muuten on, että omaottamat kuvat virtuaalihevosilla viehättävät minua? Farmikuvat ja Hippoksesta löytyvät otokset ovat paljon upeampia, mutta silti otan mielummin omat, vanhat rämäkuvani. En tiedä itsekään. Farmikuvia parempi vaihtoehto ovat myös jonkun muun heppailijan ottamat valokuvat, mutta eivät nekään voita ikiomia räpellyksiäni.

Ionicin sun muiden blogissa mietittiin vähän aikaa sitten, että etsiäkö hevoselle kuva, vaiko kuvalle hevonen. Itse en ihan ymmärrä, mitä väliä tuolla asialla loppujen lopuksi on. Mm meikäläisen sadoista hevosista suurin piirtein viidesosa on ilman kuvia kokonaan. Monen mielestä se kuva tekee virtuaalihevosen - minusta hevosen tekee luonne. Olipa kyse sitten laukkurista tai laatisratsusta, joka tapauksessa edes jonkinlainen luonne on oltava.

Sanotaan myös, että "romaaniluonteet" ovat "yliarvostettuja", ja haluaisin nyt julkisesti vikistä tästäkin asiasta seuraavin sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan se vaivannäön ihailu kirjoittamisen saralla SITTEN kauheaa, jos ei itse osaa kirjoittaa (lue: on liian laiska kirjoittamaan), tai jos ei ole mahdollisuuksia palkata jotain muuta kirjoittamaan (lue: on liian laiska jopa kilpailemaan palkaksi). (Ja tottakai myönnän, että osa ihmisistä osaa käyttää suomen kieltä muita paremmin, mutta jokainen osaa ihan varmasti KIRJOITTAA edes keskihyviä luonteita.)

Jotkut vastustavat massakisaamista, jotkut niitä pitkiä luonteita, jotkut jopa kuvien etsimistä. Minusta joka ikinen on ainakin ratsujen maailmassa tekosyy samalle asialle, laiskuudelle. Jos tallissa on luonteeton, kuvaton hevonen, joka ei kilpaile... ...hetkinen, mitä hevosen eteen on tehty? Varsotettuko? Silloinhan ollaan vain luotu lisää hevosia homehtumaan, ei tehty Juuri Sille Hevoselle mitään.

Ok, tottakai ymmärrän esim laukkamaailman kannan: siellä kilpailuissa vaikuttaa laatu, ei määrä, jos näin voin sanoa. Se onkin ihan eri asia, ja yllämainitut mielipiteet koskevatkin lähinnä ratsuja. Tottakai jokainen saa harrastaa niin kuin tahtoo - mutta hei pliis, älkää rutisko kuinka se ja se on yliarvostettua, vaan antakaa muiden panostaa hevosiinsa, vaikka itse ette millään viitsisikään omienne eteen mitään tehdä.

Raveja & raviheppoja, 051210

Joo no, ainakin ravien järjestäminen meikäläistä innostaa, ellei muotoon laittaminen vielä kunnolla. Crimsonissa on nyt meneillään joulukalenteri, johon kuuluu kaksin kappalein suurempiakin kisoja. Nyt osallistua voi vielä yhdeksännen päivän raveihin ja myöhemmin pidettäviin. Tulokset laahaavat aavistuksen jäljessä, koska en ottanut huomioon omia synttärijuhliani: tänään postasin vasta 031210 pidettyjen kilpailuiden tulokset. Vielä ehdin ehkä yhdet tänään - mutta tuskin raviporukkaa haittaa parin päivän jäljessä laahaaminen...

Tutustuin tosiaan talliin nimeltä Davton Stablesiin, kun möin sinne yhden uusista Crimson-vauvoista. Audi sai pikkuinen nimekseen, ja olen erittäin tyytyväinen, kun sain vauvan hyvään kotiin.

Vähän aikaa sittenhän yritin Jenni L.'lle myydä Crimson Gastonia - murheenkryyniäni. Olisin tahtonut pojan ensin itse, kun sen omistaja lopetteli, mutta koska minulla on jo samansukuinen Crimson Ninji kotona, en viitsinyt sitten ottaa. En tiedä, mitä Jennille tapahtui kun Gastonin unohti, mutta tänään lupasin senkin Davtoniin kaksi viikkoa turhaan sivuja odoteltuani. Muutama tunti, ja sivut tulivat tietooni - mainiota toimintaa.

En ole ennen edes huomannut tuota varsin mukavaa tallia, ja nyt kun siellä on omia kasvatteja, alan tietenkin tarkkailla hieman enemmän. Vaikuttaa ainakin tosi mukavalta, rennolta paikalta.

Nyt painan tekemään tuloksia vielä ainakin yksistä raveista... :)

Crimson in Crimson, wtf? 281110
Koska olen ahkera ja hyvä ihminen (heh heh), päätin esitellä Crimsonin niitä kasvatteja, jotka ovat jääneet kotiin kasvamaan. Vaikka itse sanonkin, olen ehdottomasti onnistunut niiden kanssa. Ensimmäistä kertaa kasvattaminen todella, ihan aidosti tuntuu siltä, että saan jotain aikaan. Ihmetystäni vain lisää se, että kun Crimson-alkuisia pikkuisia kauppaan foorumilla, ei vielä yhtäkään ole jäänyt käsiin. Päin vastoin pikemminkin. On ollut vaikeaa jättää yhtään mitään kotiin, kun tiedän, että nekin olisivat menneet. Ei sillä, että olisin maailman paras kasvattaja, siksihän minä tässä ihmettelenkin, kun kuulun ravimaailman lusmuihin.

Elikkäs, meillä on nyt kotona kolme 2-vuotiasta Crimson-vauvaa, ja tottakai ne ovat sivuttomia. Jokainen on vasta koelähdön läpäissyt. Crimson Caspair on lellipoikani, Derek Demon ja suosikkityttöni Crimson Marilynin pienokainen. Koelähdöstä se on siis läpi rämpinyt, mutta varsinaisesti kilpailee vasta joulukuussa. Sama homma on Crimson Catin kanssa, joka on siis Intro To This -orin ja Bell the Catin tammavarsa. Viimeisin nuorista on ori, Crimson Japan, ja se tulee yhdistelmästä Tokyo Hysteria x Flirt!.

Vanhemmilla hevosilla tottakai on jo sivut ja kilpaura. Ensimmäinen oma, kotiin jäänyt kasvatti on ihana Crimson Ninji. Siltä odotan paljon, eikä se nytkään mikään huono ole, nuori vain. Kasvattajakruunussa se paineli, mutta finaalissa ei kovin häävisti mennyt. Sen luonnetta rakastan erityisesti, oikein nautin kirjoittamisesta. Rakas Crimson Marilyn on hieman hitaampi ennätyksensä puolesta, mutta pitkän valmentautumisen ja kunnonkohotuksen tuloksena on taas valmis uuteen kauteen. Kolmas tamma on Crimson Capulet, jonka sivut ovat juuri nyt huollossa. Se on kokeiluvarsa kahdesta erittäin nuoresta hevosesta, ja on ihan sattumasta kiinni, millainen jalostusarvo Capuletille siunaantuu.

Kun joulukuussa kaksivuotiaamme täyttävät kolme, on kolme uutta kotiin jäävää Crimson-vauvaa suunnitteilla... :)

Ehtimistä ja eläkeikää 281110

Olen tässä parantanut tapani. Sain nimittäin vihdoin inspiraation noiden raviheppojeni suhteen, ja nyt on rästissä enää 5-10 kutsua per lärvi aikaisemman kahdenkymmenen tai neljänkymmenen sijaan. Ei paha, ei paha, ei ainakaan yhdessä viikossa! Puolustuksekseni on sanottava, että minullahan noita hevosia tosiaan ON muutama sata. Seuraavaksi minua syytetään liian monen homman tekemisestä samaan aikaan, no voi itkupotku, ei pieni rästihomma todellakaan haittaa jos muuten hoitaa asiansa.

Mutta anygays, Magic Sense tosiaan eläköityy jouluaattona, kuten edellisessä postauksessa tuumin, mutta toinen kummallinen hevonen on Please-Please. Se on vasta kahdeksan, mutta tammaksi niin loistavassa kunnossa juuri nyt, että ei huvittaisi enää juoksuttaa sitä. Toisaalta, sitä ei ole mitään järkeä siirtää eläkkeellekään, koska olen sen varsat jo teettänyt, niitä ei vain tule enää. Haukkukaa vain tyhmäksi, mutta kun tamma oli hienossa vireessä jo paljon nuorempana, joten sai pienokaisensa jo silloin. Se oli jo silloin ihan älyttömän nopea tammaksi. Ori jos se olisi, voisin vielä hieman saada siitä ruuvattua irti - mutta en todellakaan halua tammaa, jolla on joka matkan ennätys 1.10,9 tai alle.

Lisää eläkeikäisiä: Oresama. Täytän 18 tuossa ylihuomenna, ja en oikein tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Leikin ilmeisesti virtuaalihepoilla, koska olen liian vanha leikkimään barbiehevosilla. Uskokaa tai älkää, minä muuten ihan totta leikin barbiehepoilla samaan aikaan kuin pikkuautoilla, ja naapurin kakarat, ne likat, sähläsivät barbeilla. Mikä sinänsä kuului asiaan ihan rutosti.

Mutta joo, koska ihminen on liian vanha virtuaalitallille? En tiedä, foorumillakin pyörii pitkälti päälle parikymppisiä. Minä en tahtoisi vielä lopettaa, enkä aiokaan. Lyödäänkö vetoa: vielä joskus viisikymppisenäkin pyörin täällä ja valehtelen iäkseni neljätoista. No olisiko se sitten yhtään lapsellisempaa enää? Ei taida: on minun kaveriporukassani muitakin ikuisia heppalapsia. Minä leikin hevosilla, joita ei ole olemassakaan, yksi harjaa edelleen my little ponyja ja yksi kerää aivan hulluna sleich-hevosia ja täyttää yhdeksäntoista. :D Mielummin virtuaaliheppa kuin yöllä notkuminen kirkolla yhden siiderin kanssa ja tosi kännisen esittäminen.

Mitä hittoa, minuunko tämä postaus keskittyykin? Paras lopettaa, onhan tämä sentään virtuaaliblogi.

Magic Sense, lomailija! 221110
Itkua, raivareita, hampaiden kiristelyä. Sellaista virtuaalinen ravimaailma on juuri tänään juuri minun kohdallani. Derby Racing Teamin Toiminnan joulu piristää minua jonkin verran, mutta ei ollenkaan tarpeeksi. Tällaista virtuaalista tuskaa on aikaisemmin aiheuttanut vain Agata Jewel, ja se on jo jotain!

Uskomattoman kaksikon, Sensoded Holen ja Magician Rosen, mahtava orivarsa, Magic Sense, on päättänyt vetäytyä eläkkeelle. Joululahjaksi minulle se juoksee vielä jouluaattoon asti - aattona viimeiset ravinsa - ja sitten se pääsee lepäämään ikuiselle lomalle. Tämä on minulle raskasta siksi, että ihailen suuresti Sensen sukua, ja etenkin siksi, että Sense on ensimmäinen, ja ehdottomasti rakkain ravurini. Samaan aikaan minulla oli mm uskomattoman ihana General Star, mutta olin silloin ala-asteikäinen ja typerä: General Star katosi bittiavaruuteen samalla kuin muut uskomattomat hevoset, joilla oli mitä parhaimpia nimiä suvussaan. Jos löytäisin mm General Starin sivut uudelleen, ottaisin orin itselleni reaali-ikääntymisellä vielä muutamaksi vuodeksi... Voi, kunpa sellainen olisi mahdollista...

Onhan minulla vielä osaomistus Star Monkey -poikaan. Samoja nimiä senkin suvussa on, ja lisäksi rakastan orin omaa nimeä enemmän kuin Magic Sensen. Kuitenkaan tämä hevonen ei ole MINUN. Omistan siitä kolmanneksen: teoriassa se tarkoittaa kolmasosaa kunniasta, kolmasosaa työstä ja kolmasosaa jälkikasvusta. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että kilpailen tuntemattoman hevosen kanssa, pyydän joskus saada yhden sen varsoista kotiin, ja että en koskaan voi itse ja nopeasti päättää hepokullan kohtalosta tai lähitulevaisuudesta. Jotenkin ajattelen poikaa Lokin hevosena ja itseäni sen kisahoitajana... :D Oli miten oli, Star Monkey on upea, mutta Magic Sensellä on meriittien ja suvun lisäksi myös järkyttävän vahva tunnearvo minulle.

Magic Sense on nyt tarjolla jalostukseen hyvin pienimuotoisesti. Juuri Sinulla on mahdollisuus saada siitä varsa: se astuu yhden ulkopuolisen tamman, mikäli vauvalle on jo tiedossa tavoitteellinen, luotettava, pysyvä, asiantunteva koti. Lisäksi otan Sensestä itselleni varsan, ja koska omien hevosten suvut ovat upouusia (evm-esivanhemmat tuotu 2009), etsin myös Sensen perilliselle emää ulkopuolelta. Tämän orin varsan kantaminen on ehdottomasti kunnia, joten mikäli sopiva tamma löytyy, kannattaa sitä nyt tarjota. :) Palkaksi mainetta ja kunniaa tammalle ja sinulle - varsan kasvattajalle.

Mikä niissä raveissa ja laukoissa kiehtoo? 211110
Mistä inspiraationpuute virtuaaliheppojen suhteen juontaa juurensa? Monen mielestä juttu on niin, että silloin ei huvita, kun on liikaa työtä. Minulla asia on jotenkin päin vastoin. Jos ei ole mitään tekemistä, ei todellakaan edes huvita tehdä sitä vähää, mikä pitäisi. Näin on asia juuri tällä hetkellä virtuaalihevosten (ja lukion) suhteen.

Numero yksi: VRL. On ihanaa, että jaoksista takaisin ovat tulleet ne, joita käytän - mutta sieluani ihan oikeasti riipii se, että kaikki on niiiiiiin hidasta. Ei voi olettaakaan, että kalenterin ylläpitäjä käsin jaksaisi päivittää samaa tahtia kuin kone, mutta silti tahtoisin vaatia sitä. Älkää nyt väärin ymmärtäkö: olen todella onnellinen siitä, että joku VIITSII tehdä jotain, ja että asiat ovat nyt edes niin kuin ne ovat. Silti saan haikailla jotain muuta. Tahdonhan minä oppia lentämäänkin. Oli miten oli, esim KRJ'n ja ERJ'n alaisia kutsuja ei huvita edes järjestää juuri nyt, ja muiden kisoihinkaan ei viitsi tukkia, koska ne ovat muutenkin aina täynnä. Enkä minä ehdi kyttäämään sitä kisakalenteria ihan koko aikaa...

Numero kaksi: ravit. Villejä raveja on jotenkin nihkeästi. Ok, tämän viikon aikana olen ollut tyytyväinen tahtiin, mutta ah, mikä kuukausi onkaan kulunut. VRER taas ei ole toiminut kunnolla aikoihin, mutta onneksi se alkaa olla taas kerran hienossa kunnossa. Voisin itsekin järjestää taas alaisia, enkä vain villejä. Nyt ravit kiinnostavat minua, koska niiden suhteen ON jotain tekemistä. Kutsujen sivuille laittaminen taas tympii ihan vain siksi, että se on niin tylsää ja mekaanista: tällä hetkellä jonossa ovat KAIKKIEN hevosten KAIKKI lähdöt viime keväältä saakka. Olen purkanut suman vasta viiden hevosen osalta tänään ja eilen. Ja aion jatkaa, koska uusiin lähtöihin ilmoittautuminen inspiroi minut laittamaan vanhatkin kuntoon.

Numero kolme: laukat. Aina on laukkoja nykyään, sen olen huomannut, mutta AI ETTÄ, kun joku tolvana päättää järjestää kilpailut eikä hoida niitä loppuun. Päivän tai kahden viivästys on tottakai OK ja inhimillistä: unohdinhan minäkin kerran. Mutta ai jumankekka, kun jotkut tietyt ja samat myöhästyvät JOKA kerta, viikoillakin. Sitten minusta tntuu vähän siltä, että eräässä tietyssä paikassa hevoseni eivät ikinä, IKINÄ edes sijoitu... ...mikä VOI olla tuuriakin, mutta se on ihan kaikkia todennäköisyyden lakeja vastaan. Jos ihmisellä on 3 laukkuria joka ikisessä kymmenestä lähdöstä ja osallistujia on aina alle 10, kyllä niiden omienkin hevosten pitäisi edes sijoittua - edes kerran puolessa vuodessa!

Lisäksi vihaan kirjoittaa laukkuriluonteita, niistä tulee aina samanlaisia. Suurin osa ei edes kirjoita, ja minun tekisi niin mieleni tehdä samoin. Mutta onko virtuaalihevoseni enää edes hevonen, jos sillä ei ole sivuillaan kuin perustiedot ja kisakalenteri? Se tyyli sopii esim Ionicille, joka on JÄTTIMÄINEN paikka, mutta ei minulle: minulla on vain noin 300-500 hevosta yhteensä, ja jokaisella on oltaVA luonne. Muutama on nytkin ilman, ehkä parikymmentä. Sukuselvityksiäkin puuttuu jopa puoleilta hevosistani... Kirjoittaminen ei inspiroi siksi, että minulla ei ole enää liikkumavaraa. Ennen sain esim laittaa kouluoriin potkua ja pippuria niin kauan kuin se pysyi käsissä ja kanavoi aggressionsa kouluradan tehtäviin. Nyt en voi, koska siitä saa miinuspisteitä joissain laatiksissa: ori, joka nostelee koipiaan ja puskeekin joskus yli kuolaimen on ehdottomasti "huonosti käsiteltävissä", eli ei voi saada täysiä pisteitä.

Viimeiseksi puran turhautumiseni jalostuspuuhista. MIKSI OSTAJAT LUPAAVAT LIIKOJA? Ja ennen kaikkia MIKSI HITOSSA KASVATIT SYSÄTÄÄN TAKAISIN KASVATTAJALLE, vaikka ostosäännöissä lukee, että UUSI OMISTAJA MYY ETEENPÄIN eikä tuki luuskaansa pyörimään nurkkiini. En tietenkään tarkoita, etteikö takaisin TARJOAMINEN olisi arvostettava ja kohtelias ele - päin vastoin, arvostan sellaista suuresti. Olen kyllästynyt NIIHIN tapauksiin, jotka mailaavat, että tässä heppa, mä lopetan. Heidän hommansa on halutessaan kysyä, että ottaisitko takaisin, vai myynkö, ja ellen ota, painua myymään sitten. Vaikka ensimmäiselle tarjoavalle. Eri asia, jos ostosäännöissä on toisin sovittu / ei sovittu mitään. Minä sanon vain muutamalle ostajalle, että anna minulle, ellet pidä. Vain aniharvalle.

Hyvä on lopettaa aina positiiviseen, ja niin teen nytkin. Kiitän jättimäisesti niitä ihania harrastajia, jotka edes kerran hevosen elinaikana lähettävät terveisiä minulle, kasvattajalle, vaikka en olekaan sitä koskaan vaatinut. Oli esim todella upeaa saada mailissa tieto siitä, että Crimson Macho ruunataan - vaikka en edes tee tiedolla mitään. Tuli vain sellainen olo, että jaahas, tässä joku viitsii vähän miettiä, mitä on tekemässä. En itsekään kovin usein lähettele kasvattalle terveisiä hevosilta, mutta esim Sayonara Suckers PA on muutaman kerran saanut terkutella kasvattajaa, emää ja isää.