Ihana Qiana Ring & maaliskuun talli, 190311
Kuten viime postauksessa ilmaisin selvästi, etsin nyt uusia hevosia. Ht.netin topassa minulle tarjottiinkin maailman kauneinta olentoa. Tottakai tahdoin sen.

Qiana Ring, jolla ei ole sivuja vielä, on täydellisyys aina nimestä kavionkärkiinsä asti. Se on joulukuussa syntynyt xx-tamma, yleispainotteinen. Sen isä on melkein yhtä hurmaava, ja emässäkin on kaikki kohdillaan. En ole koskaan ollut mikään xx-ratsujen fani ja nytkin otin niitä puoliverikasvatuksen vuoksi lähinnä - mutta kuka ihminen maailmassa muka voi vastustaa Qiana Ringiä?

Samalla löysin hienon tallin, Special Ringin, kasvattajan. Koko talli on ihan mielettömän huolellisesti tehty, ja vaikka kaikki on täydellistä, sillä ei pröystäillä. Kaikki kauneus on huomaamatonta. Irl-kaverini sanoisi, että paikassa on salattua herkkyyttä.

Eniten ihailen hevosia. Niihin on p a n o s t e t t u .
Mitä tahansa hevosta painatkaan, sillä on valmis sivu, sillä on kuva, sillä on tarpeeksi pitkä ja hyvin kirjoitettu luonne, sillä on myös sukuselvitys. Hepoilla on myös edes muutama kisa, niiden sivut eivät ole hutaistun näköisiä, niin kuin joidenkin minun heppojeni sivut.

Esittelysivu ei ole täynnä ylimääräistä romua, vaan kaikki on selitetty lyhyesti. Hoitajatoimintaa nuo tekstit eivät tue, mutta sitähän ei olekaan, joten on turha pitkästyttää kiireistä selaajaa jaarituksilla. Kasvatussivukin on täydellinen: kaiken löytää sillä sekunnilla, kun vain tahtoo. (Ja siellä on Qiana Ring, maailman kaunein hevonen.)

En yleensä pidä ulkoasuista, joissa on vaaleanpunaista, mutta tämä on ehdottomasti poikkeus sääntöön. Vaaleanpunainen on niin hillittyä, ja sitä on niin pikkuruinen määrä, ja se sopii niin täydellisesti piristämään harmaata. Ulkoasu on niiiiin yksinkertainen, ja vaikka pidänkin viimeisenpäälle koristelluista brushisotkuista, joita kaikki muut inhoavat, tätä rakastan vielä enemmän. Voi, kun se olisikin minun, ja voi, kun saisin laittaa sen R-Coreen... ...vaikka ei R-Core tuollaista ansaitsekaan, kun on sen nähnyt Special Ringin kaltaisella taideteoksella.

Koko talli on niin täydellinen alusta loppuun, että se tekee historiaa. En ole koskaan lisännyt virtuaalitallia suosikit-linkkini taakse, ellei hoitoheppojeni sivuja lasketa. Rakastan tätä paikkaa. Voisin vain palvoa sitä. Tuo on oikein malliesimerkki siitä, millaiseksi oman tallini tahtoisin - ja millaiseksi en sitä ikinä, ikinä, ikinä saa.

Hevosostoksia, 180311

Hurraa, hurraa, hurraa! Kolme hurraata Oresamalle! Eläköön-huutoja ei tarvita, koska tämän juhlinnan aiheena on vain se, että sain kaikille vuoden 2010 tuontiholsteille tehtyä omat sivut. Nyt keskitys kisaamiseen ja varsoihin...

Pääuutinen on, että ostan hevosia. Tarjotkaa alle tai ht.nettiin, jos teillä on se Juuri Sopiva minulle. :) Yhden yhdistelmän olen jo löytänyt, toivottavasti se käy kasvattajalle. Edelleen tarvitsen silti kaikkia:


Ostetaan suomenpuoliverisiä!
- evm / lyhyt suku (mahd 1 pitkäsukuinen)
- estepainotteisia!! (/yleis, jolla on ok kisata lähinnä esteitä)
- nimi ratkaisee paljon
- Kotitalli

***

Ostetaan englantilaisia täysiverisiä!
- suvullisia, mahd 1 evm
- vähintään toinen vanhemmista ratsupainotteinen
- este-, koulu ja yleispainotteisia
- Este- ja yleispainotteisten hevosten koti, kouluhevosten koti

***

Ostetaan hannoverinhevosia!
- evm / 1-2 -polvisia + 1 pitkäsukuinen
- estepainotteisia (/yleis, joilla saa kisata lähinnä esteitä)
- Koti

***

Ostetaan holsteininhevosia!
- Kaikenpituisista suvuista
- Ei niitä massanimiä (minulla on tallissa jo niiden lähisukulaisia)
- Koulupainotteisia (mutta on plussaa, jos suvussa kauempana on esteheppoja tuomassa uutta verta tms ratkaisu on kehitelty... Myös yleisp. ok, jos saan kisata vain koulua.)
- Erityisesti toivon tilausvarsoja (koska niiden nimet saan päättää itse)
- koti

***

Ostetaan trakehnereita!
- Evm-sukuisia / 1-2 -polvisia
- Hieno suku (kisattua & kivannimistä & muutenkin Oresaman kriittistä silmää miellyttävää)
- Ehdottomasti koulupainotteisia
- Niminatsismi yltää traksuihinkin...
- Kaksi vaihtoehtoa kodeiksi harkintani mukaan.

Myynissä laukkavarsat + tj uudet G1-voittajat, 130311
R-Coressa elämä jatkuu kangertelun jälkeen. Ylläpitäjän yo-kirjoituksetkin ovat niin ahdistavan lähellä, että oli pakko ottaa vähän muuta juttua ajateltavaksi.

Kaksi seuraavana vuonna syntyvää xx-laukkuria jää kotiin. He ovat Melody In Milano RR ja Roborap RR. Meillä on jo varsa Hidden Hollywood RR ja 1-vuotias Sochial Suicide RR.

***

Myynnissä:
ori, sprinter Spidershock RR (Spidermonkey x Shocker Stalin)
tamma, stayer, Chin-China RR (Hollywood Vampire x Hidden China)

Säännöt & ohjeet:1. Sivut mailitse ihmisten ajoissa
2. Toimintaa sopimuksen (& menestyksen) mukaan
3. Sivut on säilytettävä jossain, vaikka heppa tapettaisiinkin vanhuuden / menestyksen puutteen vuoksi
4. Jos myyt pois, tahdon kuulla joko sinulta tai ostajalta uudet sivut
5. En koskaan puutu hevosen elämään, elleivät sivut katoa: saat ratsuttaa, saat käyttää tai olla käyttämättä siitokseen / kisoihin, MUTTA ostotarjouksen lupaukset on pidettävä

***
R-Coren oripuoli näyttää aika lupaavalta, jos ottaa huomioon, että olemme olleet olemassa vasta ihan vain muutaman CAS-vuoden. Nyt kuitenkin nostan esille ihan uuden helmen - jota todella toivon käytettävän jalostukseen!

Tarjolla jalostukseen:xx, sprinter, evm-suku
Spidermonkey
G1-voittaja, voittoprosentti 62,5; sijoitusprosentti 87,5.
Statistiikka 8: 5-1-1-0(-0)

Yleensä en ole tarkka laukkuriorieni lainailijoiden tammojen kanssa, mutta tällä kertaa on pakko sanoa, että paremmin jo katson. Tärkeää on, etteivät Spidermonkeyn varsat katoa, vaan sivut säilyvät jossain muodossa, eli hevonen tai ei.

Esittelyssä Erkinheimojen hoitajatoiminta!! 050311

Kuten olen tässä kitissyt, hoitajatoimintaa minä kaipaan. Lupasin kehittää mahdollisimman inspiroivan, palkitsevan, mutta vaativan systeemin, jonka kruunaavat pitkät, kriittiset, kattavat, kannustavat kommenttini. Nyt se systeemi (tai siis sen systeemin prototyyppi...) on vihdoin täällä!!

Hoitajatoiminta perustuu siis meillä tällä hetkellä ansiomerkkeihin: tasot määräävät oikeudet ja velvollisuudet, ja ylimääräisiä palkintoja tulee erityissaavutuksista. Lisäksi hoitajat saavat tarinoistaan virtuaalieuroja, joilla voi ostaa jotain esim Mestyn varusteesta, joka siis ei ole oikein toiminnassa, mutta kauppa mikä kauppa. Hoitajasivulta (linkki ^) voi lukea tarkemmin siitä, millaista koko touhu juuri nyt on.

Yritän saada ht.netissä kommentteja, mutta kukapa pöhköpää nykymaailmassa innostuisi tosissaan tutkimaan mitään, mistä ei ole itselle hyötyä? Tuskin kukaan täälläkään innostuu kommentoimaan toimintaa, mutta varmuuden vuoksi laitan tukikysymyksiä, jos jotakuta kiinnostaa olla avuksi ja auttaa minua muuttamaan systeemi täydelliseksi.

- Ottaisitko hoitsun meiltä, jos olisi aikaa? Miksi, mikset?
- Onko tasojärjestelmä liian ankara? Ajattelin, että ensin tulee hoitajat inspiroida päästämällä heidät helposti tasolta toiselle, mutta ylemmillä tasoilla kamppailu saa kiristyä kunnolla.
- Palkintomerkkejä tulee lisää. Millaisia pitäisi olla? Ota huomioon, että EH ei ole esim ratsastuskoulu, joten tuntimerkkejä on varmaan turha jakaa. Mistä aiheista pitäisi palkita? Nyt palkitaan mm sosiaalisuudesta, ahkeruudesta, luonnossa viihtymisestä... ...
- Onko henkilökunta ihan peestä? Pitäisikö palkattua henkilökuntaa olla enemmän? Onko tallimestari oikeasti pakollinen?
- Kuinka kuivaa tekstini on? Pitääkö jostain kertoa lisää? Olisiko jokin pitänyt jättää kertomatta? Onko hoitajilla tarpeeksi vapautta luoda Erkinheimoista tarinoissaan omannäköisensä paikka? Pitäisikö vapautta rajoittaa?
- Hevosia ei olla suunniteltu hoitohevosiksi, vaan kilpa- ja siitoshevosiksi. Pitäisikö ottaa muutama ihan-vain-hotohevonen, joilla ei mitään tehdä? Mitä järkeä siinä olisi?
- Pitääkö viekku olla ihan oikeasti? Minusta se on veemäinen mainostuskirja ja roskapostiluukku, mutta käyttääkö joku sitä oikeasti? Minulla on maili ja blogi, johon saa kommentoida, eikö se riitä? En edes muistaisi lukea viekkuja useammin kuin kerran viikkoon.
- Hoitokirja on yhteinen kaikille, koska minusta se lisää sosiaalisuutta ja "pakottaa" lukemaan muidenkin juttuja. Pitäisikö sittenkin olla kaikille oma kirja? Miksi?

Ja viimeiseksi:
ota nyt hyvä mies hoitsu!

Oresaman helmikuun talli, 020311
Helmikuussa vietin enemmän aikaa Mêl Serenissä, kuin omissa talleissani. Se on ymmärrettävää, koska kirjoittelen siellä tarinoita, olen kirjoitellut jo pari vuotta - mutta joskus minun täytyi tämäkin talli valita kaikkien muiden joukosta juuri siksi paikaksi, jossa itse tahdon olla. Siksi se ansaitsee saamansa mainoksen tässä pienessä blogissa.

Miksi minä aikoinani valitsin juuri tämän? Kiinnitin ylipäätään huomiota koko paikkaan siksi, että omistaja on tosi kiinnostunut tallinsa asioista itse: hän jaksoi foorumilla esitellä paikkaa pitkästi ja kattavasti, kun muut lähettivät max kahden lauseen viestejä. Samanlaista aktiivisuutta näkyy muutenkin: Mêl Serenissä ei kaikki toiminta räjähdä sillä ensimmäisellä viikolla niin, että koko ajan löytyy jotain, vaan nica on tavattoman pitkäjänteinen, suunnitteleva ja harkitseva tallinomistaja. Asiat on suunniteltu ennen kuin ne toteutetaan, ja juuri siksi luulen Mêl Serenin pysyvän kauan toiminnassa.

Ulkoasu on vaihdettu aika hiljattain, ja täytyy sanoa, että uusi on aivan ihana. Vanha oli hieman tunkkainen, mutta muutos on niin pieni ja hienovarainen, että talli näyttää vieläkin käytännössä ihan samalta, kuin silloin, kun meikäläinen sen ensimmäisen kerran näki.

Hevosia on monenlaisia, ja koska tarinoin niistä, tunnen ne kaikki. Maya LIN oli ensimmäinen projektini, silloin kovin nuori, mutta aina kiltti ja reipas. Asderte Prektig on minun (hahmoni) suosikki, vaikka yleensä suorastaan inhoan kaikkia ponikokoisia kaviokkaita. Kearney's Anakin herättää kunnioitusta, koska esiintyy varsinkin henkilökunnan Jessen tarinoissa aina todella mahtavana ja suurena hevosena. ML Zamiro on tuon Jessen oma hevonen.

Keksitty henkilökunta ja tallin omistaja ovat mitä inspiroivimmat. Suosikkini on tottakai Jesse (ellei Reitaa - minua oteta huomioon), koska käytän häntä eniten tarinoissani. Jesse on käytännössä Reitan bestis, ja luonteenlaadultaan hieman samaan suuntaan, ainakin mitä tulee tallitöistä lintsaamiseen. Tyleristä sen sijaan en pidä, vaikka hahmo onkin kiinnostava, ja tämäkin johtuu siitä, että tarinoissa Reita ja Tyler ovat inhonneet toisiaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Muutenkin esittelystä löytyy infoa ihan tarpeeksi, mutta ei liikaa, ja etsimänsä löytää melko helposti. Foorumi on kuitenkin käytännössä se The Paikka, jossa on ihan kaikki. Ennen viekuteltiin, tallikirjailtiin ja selailtiin tallin sivuja. Nykyään suurin osa aikani menee foorumilla. Se ei ole huono juttu: siellä pystyy kunnolla keskustelemaan jne, ja Mêl Serenissä käyvistä ihmisistä ovan ihania ainakin ne, joiden kanssa olen ehtinyt juttelemaan.

Vaikka nykymaailmassa kuvat saa kinuttua muuten ihan mistä tahansa, nica piirtää tosi paljon itse. Ja katsokaa nyt niitä hevosia - ei tule yhtäkkiä mieleen toista, jolla on yhtä hienot kuvat, kuin esimerkiksi Kearney's Anakinilla.

Miksi, oi miksi!! (LJ & VRER), 280211
LJ'n alaiset kilpailut on anottava kaksi viikkoa etukäteen. Miksi? Jos joku tietää, kumoavatko perustelut (edes teidän mielestänne) nämä asiat:
1. Laukkoihin yleensä osallistutaan vain päivää ennen varsinaista kisapäivää.
2. Laukat ovat nopeaa pidettävää: suunnitteluaikaa yms ei tarvitse kahta viikkoa.
3. Laukat ovat kevyttä hommaa: jos 2vkon ajan tarkoitus on ehkäistä "hupianomuksia", joiden lähettäjillä ei ole aikomustakaan viedä kisoja loppuun, niin tuskin sellaisia tyyppejä paljoa on, kun tulokset ovat melko nopeat laittaa.
4. On veemäistä suunnitella irl-elämän lomaan virtuaalitalleilua 2vko etukäteen. Nyt tiedän, että olen ensiviikolla vapaa - mutta en ollenkaan tiedä, missä olen kahden viikon kuluttua
5. Kalenteria päivitetään usein: päivityksien vuoksi ei tarvitse anoa niin kauas

VRER'n alaisissa kilpailuissa on oltava vähintään 10 lähtöä. (Ymmärrän tavallaan, miksi: muuten järjestettäisiin 2-lähtöisiä raveja yms. Mutta miksei luku voi olla 5, tai edes 8??)
1. Villeissä järjestän aina 5-7, koska MINUN hevoseni tarvitsevat vain niin paljon. Alaisissa on niitä "turhia" lähtöjä, joihin MINULTA ei tule konin konia - ja nimen omaan siksi järjestän raveja, että MINUN hevoseni pääsisivät useammin juoksemaan
2. 10 lähdössä ON kova homma, jos esim antaa ajat käsin ja realistisesti, kuten joku minä (pitäisikö siirtyä konetta käyttämään sittenkin??)
3. Sitten ihmetellään, miksei kukaan järjestä alaisia. No miksiköhän? Siksi, että villeissä ei ole niin hitonmoista hommaa joka kerta. Minusta nimen omaan alaisia tulisi hieman pukata, koska niitä on toooooosi vähän nykyään. (Toista oli muutama vuosi sitten - ja silloin lähtöjen alaraja taisi olla 8, johtuukohan siitä?)

Pieni arvio + suuri saavutus, 270211

Arvioni on, että olen järkestänyt virtuaalisen elämäni aikana noin 2500 kilpailua. Vain muutamatsadat viimeisimmät ovat tallella, mutta ennen kuin edes tiesin, mitä tarkoittaa "alainen kisa" tai "villi kisa", järjestin kaikenlaista kuin hullu. P

elkästään Erkinheimojen (Joushou Gaidoun) alkumuoto Kt Final (2005-2006?) isännöi 100-150 villiä kilpailua. Ja tahti on kiihtynyt.

R-Core on toiminut vasta pari kuukautta, ja siellä on laukattu yhteensä 25 kertaa (5 kutsuista vielä avoinna).

Zurückissa on väännetty esteitä ja koulua vuosina 2008-2009 yhteensä tasan 150 kertaa. Jos hiljainen vuosi 2010 lasketaan mukaan + tämän vuoden avoimet kutsut, tulee kisamääräksi 164.

Erkinheimojen Joushou Gaidou-kaudella otettiin kavereista mittaa 28 kertaa.

Visualizmissa on järjestetty vaatimattomasti vain 13 kilpailua.

Crimsonin raveja on ollut 56 kappaletta.

Ennen kuin Shiawase lopetti, siellä ehdittiin käydä kamppailua voitosta (alaspäin arvioiden) noin 200 kertaa.

Pelkästään näistä tulee jo yli 600 kilpailua. Lisäksi pitäisi laskea kilpailut ikivanhasta Kt Mishasta (2004), monet järjestämäni seurakisat, vanhojen aikojen ravit (tallit ennen Crimsonia, 2005 =>), kaikkien kilpailukeskuksieni kisat yhteensä... ... ... ... ... ... Minulla on vaikka minkälaista projektia takanani, koska olen myös ollut lapsi joskus, enkä tiennyt, mitä tahdon. Kilpailuja olen kuitenkin järjestänyt aina. Aina.

Voin siis katsoa, että olen saanut jotain aikaan virtuaalimaailmassa. Olen täysin varma siitä, että pelkästään kilpailuin olen ehdottomasti tehnyt ainakin viisikymmentä ihmistä iloiseksi. Se on saavutus. Ihan totta.

Hoitajatoiminnasta, 270211

Minulla on aina ollut yksi (ja vain yksi) talli, jossa on hoitajatoimintaa. Muut tallit ovat olleet kilpapainotteisempia, ja niillä olen ajatellut hoitajatoiminnan ihan turhaksi. Mitä hyötyä siitä muka on, jos tavoitteena todellakin on pelkkä hyöty (minulle aka kisamenestys & palkinnot)? Ei niin mitään, ellei lisää juttuja heppojen omiin päiväkirjoihin, mikä taas vie ihan järkyttävästi sivutilaa pitkän päälle...

Nyt, kun Piikevä meni, ei missään talleistani ole hoitajatoimintaa. Se säästää aikaani mielettömästi, koska pyrin kommentoimaan juttuja aina mahdollisimman kattavasti, mahdollisimman monipuolisesti, ja samalla kehittämään siipieni suojiin päässeitä kirjoittajanalkuja eteenpäin. Sellainen on kannattanut: olen aina ollut ylpeä hoitajistani, koska jos osoitan heille yhden virheen vaikka joka tekstistä, jota pitäisi tarkkailla jatkossa, oppivat he todella nopeasti kirjoittamaan sen asian oikein. Samoin sisältö paranee niin hienosti, että ihan itkettää. Kuten sanoin, niin hyvät kommentit vievät ihan tuhottomasti aikaa, ja sama teksti on luettava uudelleen ja uudelleen, jotta kaikki tulisi sanottua - varsinkin, jos teksti todella on lapsen kirjoittama, lyhyt, jatkuvasti samana toistuva. Aina on löydettävä paljon hyvää, ja osoitettava yksi ainoa virhe, aina ei yhtäkään. On palkittava ja kehuttava, mutta oltava rakentava. Lisäksi on itse luotava tarinaa: olipa kiva, kun huomasit siivota sen Pollen satulan, olenkin jankuttanut siitä tallimestari Pertsalle varmaan kuukauden, mutta kun mitään ei koskaan tunnu tapahtuvan ajoissa.

Vaikka hoitajatoiminta vie 70% virtuaaliheppailuenergiastani, on jotenkin tyhjä olo nyt, kun sitä ei enää ole. Kun Erkinheimoissakin käy, tuntuu kuin astelisi autiotaloon. Esimerkiksi Piikevää ajatellessani ensimmäinen mielikuvani oli pieni talli täynnä naurua ja hulinaa - muistin kaikkien hoitajien nimimerkitkin, kuvittelin heille ulkonäön, ja kun joku sanoi Piikevä, kuulin heidän hilpeän juttelunsa. Erkinheimoissa asiat ovat toisin. Siellä kiiltävällä, liian siistillä käytävällä, melkein tyhjässä tallissa kaikuu vain yksinäinen, toivonsa menettänyt, hoitajattoman hevosen vaisu hirnahdus. Hevonen kysyy, halaisiko joku joskus minuakin? Jaksaisiko joku joskus leikkiä minulla, kirjoittaa minusta, koska sitä varten minun esi-isäni ainakin ovat luotuja?

Olenkin päättänyt ottaa hoitajatoiminnan osaksi Erkinheimoja, mutta vielä ei ole sen aika. Rustasin tänään mahdollisimman mielenkiintoista ja lyhyttä esittelyä tallista ja henkilökunnasta. Aina ennen olen sortunut jaarittelemaan turhia asioita, kuten siistejä satularivejä ja koukuissa roikkuvia suitsia, mutta nyt muistelin Piikevää ja omaa tallipojanuraani Mêl Serenissä. Riittää, että sanoo käytävältä löytyvän oven sinne satulahuoneeseen. Ei aina tarvitse kertoa jokaisen kivenkin paikkaa. Tarinankirjoittajana olen tyytyväisenä Mêl Serenissä nimen omaan siihen, että saan luoda todella paljon itse. Minulle annetaan riittävästi informaatiota, mutta ei lausettakaan liikaa. Tahdon, että Erkinheimot olisi vielä joskus samanlainen.

Kun puitteet ovat kunnossa, alan miettiä nimen omaan niitä hoitajia. Mitä he tarvitsevat? Itseäni inspiroivat kaiken maailman palkinnot ihan mielettömästi: kuukauden hoitaja, tasomerkki se ja se, suorittanut sen ja sen, ollut mukana siinä ja siinä. Onkohan niin, että muitakin kiinnostaa sellainen? Toisaalta, silloin on vaarana rajoittaa liikaa: Piikevässä ennen alkeiskurssia ei saanut ratsastaa metriäkään => tarinoista tuli kovin sisällöttömiä ilman kurssia, koska loppuen lopuksi harva ymmärtää, että hevosenhoitajan työtä on nimen omaan hoitaa sitä konia. Ei ratsastaa sillä. Sen tekevät aivan muut henkilöt - ja kysehän on nyt sitten nimen omaan tonnien arvoisista kilpahevosista, eikä niistä naapurissa asuvista lemmikeistä.

Mutta tätä nyt pitää miettiä. Nyt kuitenkin ensin yritän päästä kouluun lukion jälkeen: ehkä oikea elämäni sitten kuitenkin on karvan verran tärkeämpää, kuin Erkinheimon lohduttomat, hoitajattomat, itkevät hevoset.

Epämääräisiä aikoja luvassa, 210211

Virtuaalitallipuolelle ennustan epämääräisiä aikoja lähitulevaisuuteen, eli kuukauden sisälle. Tottakai vien aina kilpailut loppuun ajallaan ja yritän roikkua uudenvuodenlupauksissani nimen omaan kilpailunjärjestäjänä, mutta omien hevosten hoito tulee jäämään vähemmälle.

Nyt on lukuloma yo-kirjoituksia varten. Niiden jälkeen pidän vain pienen tauon, ja sitten on edessä ankaraa pänttäystä yliopiston pääsykokeisiin ja itse pääsykokeet. Menivät ne sitten yvin tai huonosti, sitten seuraava homma on vielä muutto uuteen kaupunkiin. Ymmärrätte siis aivan varmasti, että en ehdi miettiä nyt esimerkiksi jalostusasioita. Ei hätää - kyllä ne pikkuvarsat sinunkin kasvatillesi vielä tulevat, mutta valitettavasti se vie jonkin aikaa. Hoidan hevosiani niin hyvin, kuin jaksan!

Käytännössä homman nimi on seuraava. Jos jotain hevoseni kasvattajaa ei miellytä, osa teistä on pitänyt itsellään oikeuden ottaa kasvattinsa takaisin. Silti en ymmärrä, mikä järjestelyissä risoisi, koska en ole luvannut olla taukoilematta kertaakaan, ja hepoilla on tahallaan hidas ikääntyminen. :)

1. Ratsut ovat olleet tauolla, koska mielestäni jaosten kisakalenterit eivät toimi kunnolla, vaikka hattua nostankin sellaisen kutsumäärän manuaalisesti päivittäville. Ne jatkavat edelleen taukoaan siihen asti, että minä palaan taas kokonaan. Jos VRL'n puolella aukeavat jaosten kisakalenterit, järjestän itse muutamat kisat esteitä ja koulua kuussa ja osallistun niihin. (Vaikka taukoilisin irl-vuoden, hevoseni ehtisivät vanhentua vain 2-4 vuotta yksilöstä riippuen. Nou hätä.)

2. Ravihevoset kilpailevat alaisia siihen nihkeään tahtiin, mitä niitä VRER'n kalenteriin suvaitaan ilmoittaa. Itse en järjestä, eikä minulla ole aikaa etsiä villejä juuri nyt. Ilmoittaudun sellaisiinkin, jos tulee sopivasti vastaan etsimättä.

3. Laukka-asioita vien edelleen eteenpäin, koska laukkureiden kilpailutus ja laukkojen järjestäminen vie murto-osan esimerkiksi siitä ajasta, jonka tarvitsen ravimaailmassa vastaavaan puuhaan. Lisäksi laukkureita on minulla niin kovin vähän...

4. Rakkaat yksärini, jotka sattuvat kilpailemaan lännenratsastuksessa, suunnistuksessa, matkassa ja kentässä, saavat nyt jäädä ihan kokonaan lomille. Kahden hevosen takia on ihan turha kytätä neljää kalenteria juuri nyt. Otan mussuni heti parempaan hoitoon, kun palaan...

5. Blogiin en etsi jutunjuurta suurennuslasilla, niin kuin tapasin tehdä vielä hetki sitten. Kirjoitan näin - pitääkseni omat asiani järjestyksessä - mikä siis olikin koko blogin tarkoitus aikaisemmin. Lukekaa parempia blogeja, niitä löytyy ihan varmasti. Ainakin, jos tähän vertaa.

---

Nyt ei muuta kuin toivottakaa minulle onnea ja kahvihuuruisia yölukemisia. En ole koskaan osannut esim lukea kokeisiin, vaan olen vain huvikseni koettanut, joten ensin pitää opetella lukemaan (ja keskiarvo on silti n 8, wtf?).