KRJ-III, YLA2, KRL-III
Tarjolla jalostukseen.
Olin niin ylpeä, kun sain Vellun. Se myytiin minulle, vaikka siitä tarjosi joku muukin. Sitten kaveri antoi sille käyttöön kuvat, joita ei ole kenelläkään muulla, siis minulle, kuvat yksinoikeudella. Nyt tiedän, etteivät Vellun kuvat oikeasti ole upeat, vaan jotain kaverin jämäpaloja, mutta olen yhä kiitollinen ensimmäisistä yksinoikeudella saamistani kuvista, ja ne ovat edelleen Vellun kuvina.
Opettajanani on toiminut ennen Vellua ja sen kanssa myös samaan aikaan Agata Jewel, mutta Vellu opetti minulle ihan erilaisia taitoja. Sen kanssa kilpailin tositarkoituksella. Opettelin kirjoittamaan sukuselvitystä, ja ihkaensimmäinen räpellykseni on yhä orin sivuilla. Ja saa ollakin.
Vellun kanssa koin, millaista on omistaa monta kertaa laatiksissa palkittu hevonen. Se tuntui nimittäin ensimmäisellä kerralla mahtavalta. Agata Jewel kävi YLA'ssa ennen Vellua, mutta Vellu sai palkintoja enemmän.
Luulin, että koko maailma rakastaisi Vellua. Tarjosin sitä ahkerasti jalostukseen. Se ei kelvannut kenellekään. Kuulin, että sillä on massasuku, rumat kuvat ja kököt tekstit. Silti en ole koskaan katsellut Vellua harmissani enkä edes kriittisellä silmällä. Teetin sille kuitenkin muutaman varsan. Nimittäin viisi kappaletta. Niistä kaksi on unohdettu kokonaan ja kahden sivut ovat hävinneet. Yksi elää ja voi hyvin. Sen omistaja olenkin minä. Tämä harmittaa minua edelleen. Harkitsen teettäväni Vellulla vielä yhden tai kaksi varsaa ja myyväni ne - mutta nyt, kun vihdoin myönnän orin kuvien kehnouden ja tekstien haparoinnin, olisi liian kova isku, jos kaikki kieltäytyisivät varsoista. Mutta ehkä minä vielä uskallan yrittää!
Vellun sivuja ei enää päivitetä muutoin kuin varsojen osalta. En aio muuttaa mitään. En aio edes korjailla tekstejä. Vellu on täydellinen noin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti