Chauncey Abi
WRJ-I, YLA2
Abi kävi uusimassa WRJ'n laatiksessa, niin kuin oli puhe. Nyt tamma saa siirtyä kaikessa hiljaisuudessa pihatolle. Sillä ei tehdä enää yhtään mitään, mutta en halua tappaa sitä. Se on yksi kolmesta rakkaimmasta elossa olevasta hevosestani. (Ja kaksi muuta ovat tietysti Qiana Ring ja Señor Sweden G.)
Primal Scream
WRJ-I, tarjolla jalostukseen
En tiennyt, mitä tästä pojasta tulisi, koska se oli vähän liian raju leikeissään nuorempana. Kun sen luonteenlaatu vanhemmiten kehittyi, päätin, että siitosoriksi tämä on ihan hyvä. Kisannuthan se on aina hyvin, mutta kun sen pää ei tuntunut kestävän nuorena mitään! Onneksi Mallulla oli kuitenkin vain vähän tavallista kauheampi murrosikä, ja sen perusluonne on oiva. Astutusmaksut ovat tarkoituksella korkeat, koska haluan pitää tämän hevosen harvinaisena nimenä, mutta silti haluan menestyneimmille kasvattajille mahdollisuuden käyttää Mallua. (Huom: maksuhöpinä on vain Oresaman virtuaalista hevosleikkiä, emme esim. käytä virtuaalipankkeja.)
***
Muistan kuinka Agata Jewel palkittiin. Se oli ensimmäinen palkittu hevoseni, ja olin kuolla turhautumuksesta ja jännityksestä odottaessani YLAn tuloksia kuin itse Jeesusta tulevaksi. Ja oi sitä riemua, kun palkinto tuli, olin niin ylpeä, kirjoitin tapauksesta päiväkirjaani useasti, kerroin jopa kavereille virtuaaliharrastuksesta jotta voisin kertoa palkinnosta. Samoin reagoin myös silloin, kun VRER'n puolesta tammani Please-Please palkittiin Ravigaalassa aikoinaan...
Luulisi, etten enää iloitse samalla tavalla palkinnoista, kun niitä tulee nyt näin paljon, hyviä ja usein. Turha luulo sellainen, unohda se! Tuuletan edelleen koneeni ääressä jokaista palkintoa, myös siis sitä huonointa mahdollista. Itse asiassa ainoa asia, joka on muuttunut, on se, etten enää tarkista kuutta kertaa päivän aikana, onko tilaisuudesta tullut jo tulokset...
Jos taas saisin tai jokin hevoseni saisi Ravigaalasta palkinnon nykyään, juoksisin ympäri tätä pientä kerrostaloa, jossa nykyään asun, ja huutaisin kaikki naapurit hereille. Arvostan nykyään sellaisia palkintoja VIELÄ enemmän. Tämä johtuu siitä, että niitä ei voi saada "kuka tahansa", ei vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Tottakai panoksesi todennäköisesti huomataan, jos vaikka järjestät ravit kerran viikossa, mutta kukaan ei voi varmistaa palkitsemistaan millään. Muut ihmiset valitsevat ja äänestävät siellä hevosia, harrastajia ja talleja, siihen kilpaan ei voi itse ilmoittautua. Minusta on suuri kunnia, että yksi hevoseni on yhden kerran palkittu siellä. (Ja sen huomaa: minähän puhun siitä yhä, vaikka siitä on miljoona vuotta aikaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti