Eikö niin, että suurin osa virtuaalihevosharrastajista ei enää kirjoita tekstejä omaksi ilokseen, vaan vain laatiksia ajatellen? Niin minäkin periaatteessa teen. Nautin kirjoittamisesta, mutta jos laatiksilla ei olisi väliä, tekisin vain lyhyet luonteet, en sukuselvityksiä ja valmennuksia ollenkaan, ja rutosti tarinamaisia päiväkirjamerkintöjä. Joillekin kuitenkin ihan kaikki heppakirjoittaminen on tuskaa.
Luin vasta tänä aamuna Ionicin, Gin Ahaltekin ja Pinkin blogista aika vanhan tekstin Pärjäisikö rahalla laatuarvosteluissa? ja aloin ajatella kummia. Entä jos rahalla voisi tosiaan ostaa tekstejä? Nyt voi ostaa kuviakin, niin kuin tekstissä sanotaan. Toisaalta jotkut harrastajat ovat perustaneet vapaasti kopioitavien kuvien sivustoja, jottei välttämättä tarvitsisi maksaa kuvista. MITÄ JOS joku perustaisi vapaasti kopioitavien tekstien sivuston?
Olisihan se ihan outo ajatus, että hevosella ei enää olisikaan mitään omaa persoonaa, mihin yksilöllisellä luonnekuvauksella siis pyritään. Mutta pitääkö olla? Hevoset ovat nytkin jo toistensa kopioita. Sitä paitsi, suurin osa harrastajista kopioi surutta sukuselvityksetkin, Toisaalta suku ei ole sen ja sen hevosen ikioma, vaan myös sen sukulaisten oma. Ehkä sukuselvityskin pitäisi silti olla yksilöllinen, koska saahan siitä pisteitä laatuarvosteluissa. Vai onko reilua, että yhdestä tekstistä voi saada pisteet moneen kertaan, kun sen ämppää kaikkien sukulaisten sivuille? Jos sukuselvityksestä voi saada pisteet moneen kertaan, miksei yhdestä luonteestakin voi saada? Kuka määrää, että virtuaalihevosen tulee olla yksilöllinen?
Entäpä vapaasti kopioitavat päiväkirjamerkinnät sitten? Niiden puolesta voisi puhua samoin kuin vapaasti kopioitavien luonteiden. Sitä paitsi tämän tyylistä toimintaa näkyy jo ainakin YLA:ssa, eivätkä säännöt kiellä sitä. Eräässä tilaisuudessa olisin halunnut antaa hevoselle nolla pistettä päiväkirjamerkinnästä, johon oli kirjoitettu kaikkien tallin hevosten kuulumiset tosi nopeasti. Vaikka merkintä oli satoja sanoja pitkä, se oli jokaisen tallin hevosen sivulla ja arvosteltavasta hevosesta kerrottiin vain muutama sana. Jouduin kysymään neuvoa tuomarointiin tällaisen tekstin kanssa, ja toiminta oli aivan sallittua. Se on sitten eri asia, onko hevonen ansainnut nuo ilmaiset pisteensä. Miksei, jos vanhempien sivuilta kopioidulla sukuselvitykselläkin saa parhaassa tapauksessa täydet pisteet?
***
Mutta ollaanpa lopulta vielä hetki tosissaan. Entä jos tekstit olisivat oikeasti vapaasti kopioitavissa? Ainakaan minä en pitäisi kovin hyvänä sellaista hevosta, jolla olisi vaikka luonne ko. sivustolta, oli sillä laatuarvostelupalkintoa tai ei. Tekstit jokainen voisi tehdä itse, tai sitten maksaa niistä tarpeeksi. Miksikö? Siksi, että joka ainoalla on mahdollisuus kirjoittaa, vaikka kaikki eivät omistakaan esim. kameraa kuvia ottaakseen. Kaikki eivät ole hyviä kirjoittajia, mutta uskokaa pois, kirjoittamalla joka ikisestä tulee hyvä. (Miksi sitten maksaminen on OK? Siksi, ettei harrastuksessa kaikkea halua tehdä itse. Yleensä joku muu kehrää ne langat, joista käsityöharrastaja tekee sukat.)
Myöskään yhteisö ei taitaisi arvostaa hevosta, jolla on vapaasti kopioitavat tekstit sivuillaan. Ne kiellettäisiin laatuarvosteluissa aika vikkelästi (vaikka ensimmäiset ehtisivätkin niistä hyötyä) ja ehkä evm-sukuinen vapasti kopioidulla sukuselvityksellä ei olisi kenenkään mieleen jalostuksessa. Hoitohevosena (joita ei paljoa enää ole) ketään ei kiinnostaisi hevosrukka vaikka omaa hevoskohtaista persoonaa.
Jos joku perustaa vapaasti kopioitavien tekstien sivuston, seuraan sitä ärsytyksensekaisen mielenkiinnon vallassa. Aikoinaan se olisi tehnyt hyvää minun ja muutaman muun aiheuttamalle luonteiden hinnan nousulle, mutta nyt luonteita saa aika halvalla. Ehkä sellainen sivusto itse asiassa nostaisi luonteiden hintoja? Olisi A-luokan harrastajat, jotka tekevät itse, B-luokka kirjoituttaisi muilla ja kurjat kastittomat reppanat kopioisivat luonteensa... :DD
1 kommentti:
Unohdat ne ameebaa alemmaksi arvostetut harrastajat, jotka eivät kirjoita tekstejä lainkaan :D
Mielenkiintoisia ajatuksia heittelit kyllä. Tällä hetkellähän monella harrastajalla ne sukuselvitykset ovat käytännössä vapaastikopioitavia tekstejä ja mielestäni se on hyvä niin varsinkin suvuttomien hevosten kohdalla. Yleensä niistä suvussa olevista EVM-hevosista ei aivan järjettömän kattavia luonnekuvauksia kirjoiteta, koska laatikset eivät sitä vaadi ja toisaalta se olisi aika turhaa. Jos jokainen jälkeläisen omistaja yrittäisi kirjoittaa saman tarinan omin sanoin, ei sekään olisi oikein järkevää. Ei ole olemassa määrättömiä määriä erilaisia tapoja kertoa sama asia ilman että viesti muuttuu matkan varrella. Ja viestihän ei saisi muuttua, ei se mielestäni oikein sovi että yksi sanoo Polle EVM:n olevan vihainen ja hankala ja toinen muotoilee, että Polle EVM on melko haastava ja ehdottomasti vain kokeneille.
Itse en ole mitenkään vastaa vapaasti kopioitavia luonne- tai muita tekstejä. Ei se ole mielestäni väärin hyötyä toisen tekemästä työstä ilmaiseksi edes laatuarvosteluissa, kunhan se hyötyminen on luvallista. Käytetäänhän vapaastikopioitavia kuviakin ja vaikka jotkut ehkä pitävät esimerkiksi Bob Langrishin kuvia käyttäviä harrastajia niinä kurjina kastittomina, kuva on kuva. Ja jos taas vie ostohevosen laatuarvosteluihin, se saa pisteitä vanhempiensa kisaamisista, josta on huolehtinut joku muu kuin hevosen omistaja.
Jos vapaasti kopioitavat tekstit olisivat hyvin kirjoitettuja, laadukkaita, napakoita ja persoonallisia, ne olisivat oikeastaan parannus nykytilaan. Olen noiden omien luonnepohdintojeni jälkeen alkanut lukea läpi virtuaalihevosten luonteita ja aika harvassa ovat ne tekstit, joista oikeasti ajattelee, että nyt on hyvää tekstiä. Monet luonnekuvaukset ovat liian pitkiä, sanotaan asioita jotka eivät ole oikeastaan sanomisen arvoisia. Edelleen pitää paikkaansa se, että laatuarvosteluihin viritetyt hevoset ovat myös kokolailla samankaltaisia, sellaisia hyvän kisahevosen perikuvia. Asiat on kerrottu eri tavalla, painotettu eri asioita, mutta iso kuva on aika samankaltainen. Eli se siitä varsinaisesta yksilöllisyydestäkin.
Totta kyllä, kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, mutta mitään ei opi, jos ei saa palautetta. Tässä suhteessa negatiivinen palaute on yleensä kaikkein parasta, vaikka tuntuukin ikävältä tietysti. Laatuarvostelut eivät palautetta tarjoa, vain pistemäärän joka on tuomarin melko subjektiivinen mielipide (ja sanamäärän laskemista) eivätkä nykyiset tuomarit kaiketi ole mitään erityisen kirjallisesti suuntautuneita, saati että heillä olisi ymmärtääkseni minkäänlaista kompetenssia arvostella tekstejä niiden kirjallisen laadun perusteella (saa korjata jos olen väärässä). Eipä sillä, ei minullakaan hirveästi ole kaunokirjallisuuden puolelta kokemusta ja ehkä virtuaalihevosten luonteet pitäisi lukea enemmän kuitenkin kaunokirjallisiksi teksteiksi vaikka niiden pitäisi oikeastaan kyllä tarjota tietoa, vaikkakin keksitystä asiasta.
Lähetä kommentti