Ostamani hevoset

Kymmenen vuotta sitten ostin suurimman osan hevosistan. Omaa kasvatustyötä minulla ei ollut. Talleillani syntyi kasvatteja, mutta ne olivat aina kahden jonkun toisen kasvattaman hevosen risteytyksiä, jotka eivät jatkaneet minulla myöhemmin sukuaan. Ostelin kaikkia turhia, surkeita hevosia. Sitten sain Barkensten Weichin, ensimmäisen hyvän hevoseni, ja siitä lähti (epäonnistunut) yritykseni kasvattaa tavoitteellisesti yhtään mitään: silloista muotirotua, kouluholstia. Ostelin myös kouluholsteja paljon ja halusin kasvattaa nimen omaan pitkäsukuisia muiden linjojen pohjalta. Myöhemmin (seuraavassa esittelemässäni vaiheessa) halusin luoda myös tyhjästä holstilinjan.

Sitten seurasi vaihe kaksi: idea luoda sukuja tyhjästä. Se alkoi Crimsonin ravihevosista, levisi kouluholsteihin ja sitten suomenhevosiin, viimeisenä suomalaisiin puoliverisiin. Ostin tuohon aikaan erittäin vähän hevosia, mutta jos ostin, niillä oli kuitenkin edes pari polvea sukua netissä, mielummin enemmänkin. Ostin niitä lähinnä siksi, että niillä oli hyviä nimiä, mutta vain todelliset helmet läpäisivät seulani. Niin kuin Kärmeniemen Pikkuvarpunen.

Hevosenostotilanteeni vaihe numero kolme on ollut tähän mennessä katastrofaalisin ja kestänyt itse asiassa vuoden 2017 loppuun saakka. Silloin olin kuin Hitler tai Voldemort: hyväksyin vain puhdasverisiä arjalaisia velhoja, eli ainoastaan omia kasvattejani ja itse tuomiani hevosia talliini ja kasvatukseen. En ostanut minäänlaista hevosta, ellei se ollut evm-sukuinen.

Nyt on vaihe neljä: toivun kolmosvaiheesta. Huomasin, että olen 25-vuotias ja harrastanut kauan samalla tavalla. On aika tehdä jotain toisin. Olen alkanut varovaisesti taas ostella helmiä hevosia ja nimen omaan suvullisia. Tällä hetkellä etsin lähinnä estepainotteisia. Ostamilleni hevosille en kuitenkaan yritä väkisin laatispalkintoja, niin kuin Arjalaisille Velhoille. Ne tulevat jos ovat tullakseen.

Olen ostanut viimeaikoina esimerkiksi tämän: 

Line: BH Stables /dA, muu mä

Ponipalleron Rihanna on yksi kivoimmista virtuaalihepoista, jonka omistan juuri nyt. Se on aika hassua, koska oikeassa elämässä inhoan poneja. Niillä on liikaa asennetta niin pieneen ruumiiseen. Rihannan haluaisin kuitenkin viedä välillä esimerkiksi Mayan ja Minin kotiin Hukkasuohon seikkailemaan: ehkä "vuokraan" sen siksi aikaa, kun Maya ja Mini ovat laitumella?

Toinen ostokseni on Pate. Sillä ei ole oikein mitään annettavaa puokkijalostukseeni, ja ehkä juuri siksi se on kiva pikku Pate. Haluaisin vielä paljon lisää tällaisia, mutta syntymättömät hepat eivät oikein inspiroi. Pidän koko ajan Keskustan myyntitopia silmällä.