Ylassa palkitut vuonna 2020
Tänä vuonna minun YLA-urani on mennyt melkein pelkäksi tuomaroinniksi. Hevosiani oli mukana vain yhdessä tilaisuudessa, josta saatiinkin kerättyä kaikki palkinnot. Valmiita hevosia olisi paljon, mutta jotenkin ilmoittautuminen on muka unohtunut, kun olen vetkutellut ja ajatellut kirjoittavani vielä yhden tekstin tai muuten hankkivani vielä pari pistettä lisää ennen ilmoittautumista. Koko ajan kipuilen myös enemmän ja enemmän sen kanssa, palkitseeko YLA enää minun henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan "hyviä virtuaalihevosia" vai ei, joten motivaatio ilmoittautua laskee koko ajan. Ennen olin samaa mieltä arviointikriteereistä, mutta harrastustapani on muuttunut.
Tammikuu: Erkinheimon Skylla YLA1, Erkinheimon Esi-Isä YLA3, Horror Movie Host RR YLA2
SLA:ssa palkitut vuonna 2020
SLA:sta minulla on nykyään samanlaisia ajatuksia kuin YLA:sta. Tämän lisäksi en enää näe merkityksellisiä eroja sen ja YLA:n välillä, paitsi että SLA:n palkinto suvuttomalle vaatii enemmän kirjoittamista kuin YLA:n palkinto samalle hevoselle, sekä tietenkin SLA on rajattu vain suomenhevosille. Suvulliselle SLA-I -palkinto tuntuu jo olevan muotoseikka, joten tämä laatuarvostelu ei mielestäni enää tarjoa minun harrastuksessani haasteita kuin tuontisukuisille. Tänä vuonna ainoastaan Pullagallupin palkinnolla on ollut minulle merkitystä, sillä kakkosen eteen sai vielä tehdä töitä. Muut keräsivät ykkösen sen enempää sivujen sisältöä fiksaamatta. Sanalliset kommentit toki tekevät näistäkin palkinnoista vielä mieleenpainuvia: joku on viitsinyt nähdä juuri minun heppani eteen niin paljon vaivaa, että on kirjoittanut ajatuksensa ylös.
Toukokuu: Erkinheimon Isähahmo SLA-I, Erkinheimon Skylla SLA-I, Pullagallup SLA-II
ERJL:ssa palkitut vuonna 2020
ERJL:n osallistujamäärät ovat minun talleistani pysyneet edes vähän parempina. ERJL ja KRJL ovat laatiksista tällä hetkellä harrastamistani kaiken kaikkiaan helpoimmat, jos kakkospalkinto riittää. Sellaisiakin tulee siis ilmoiteltua, jotka olisivat YLA:ssa melko raakoja. Saan mielenkiintoni ehkä palaamaan, jos tavoittelen jatkossa kaikille ykköstä. Ykkösrivi ei kuitenkaan tunnu houkuttelevalta: silloin huonomman palkinnon saaneesta tulee silmissäni yhtä kuin palkitsematon ja hifistelysukulinjani kapenevat entisestään.
Helmikuu: Peppero RSE ERJ-II
Toukokuu: Elly Jelly ERJ-II, Toxic Fox RR ERJ-II
Kesäkuu: Goodbye Moonman RR ERJ-I, Erkinheimon Esi-Isä ERJ-I, Sacramento II RR ERJ-I, Atheist Afterlife RR ERJ-I
Heinäkuu: Google Me (tarinaheppa) ERJ-II, Digital Sweetheart ERJ-I, Pullagallup ERJ-I
KRJL:ssa palkitut vuonna 2020
KRJL:ssa laatisvalmiiden jononi on kautta aikojen ollut suurin, sillä ilmoittautuminen on eri aikaan kuin muihin laatiksiin, eikä tällainen harvapää aina muista. Nyt olen aina välillä sentään muistanut ilmoittautua. Muuten KRJL on tällä hetkellä henkilökohtainen suosikkini. Se ei kuitenkaan joudu arviointikriteereistä, vaan vapaaehtoistoiminnaksi äärimmäisen korkealaatuisesta toimivuudesta ja hienosta ylläpitotyöstä. Myös tuomarina KRJL on miellyttävä laitos.
Toukokuu: Erkinheimon Vohvelieläin KRJ-II, Erkinheimon Esi-Isä KRJ-II, Toxic Fox RR KRJ-II, Peppero RSE KRJ-II
Kesäkuu: Elly Jelly KRJ-II, Goodbye Moonman KRJ-I, Pullagallup KRJ-I, Horcrux KRJ-II
Heinäkuu: Sacramento II RR KRJ-I, Sanchez RR KRJ-I, Queen's Never Late KRJ-II, Ton-Tongue Toffee RR KRJ-III, Messerchmit KRJ-II
KERJL:ssa palkitut vuonna 2020
Vaikka kenttäkisoja on tullut pidettyä ja kenttähommissa heiluttua jo kohta kymmenen vuotta, kenttäratsastuksen maailma on edelleen vierain laatiksineen. Vaikka lajilaatisten liian yhtenäiset arviointikriteerit ovat minusta lähinnä kirous, tässä laatiksessa niistä on hyötyäkin. Samalla systeemillä menee, joten heppojen fiksaaminen laatiskuntoon ei vaadi erikoisempaa eforttia. Minulla ei myöskään ole puhtaasti kenttäpainotteisia hevosia: yleispainotteiset menevät kenttälaatikseen siinä sivussa. Se on vähäsen harmi, koska kenttäratsastus on tarinallisesti tällä hetkellä minusta lajeista mielenkiintoisin (ja ehkä siksi tarinakilpaheppani ovat suurimmaksi osaksi tarinallisesti kenttäpainotteisia).
Tammikuu: Jackass In a Bottle KERJ-II, Erkinheimon Aamupäivänsäde KERJ-I, Aurora Jewel RR KERJ-II
Helmikuu: Erkinheimon Isähahmo KERJ-I, Ghost RR KERJ-I
Kesäkuu: Daily Spider RR KERJ-I, Royal Tiger RR KERJ-I, Sacramento II KERJ-I
VVJ:ssa palkitut vuonna 2020
Arvatkaa, mikä oli nuorena suokkitalli-idolini? No tietenkin Mörkövaara, ylläripylläri. Vain suomenhevoseni menevät valjakkoajolaatikseen, koska Mörkövaarankin suokit menivät, ja Mörkövaarassahan on maailman siisteimmät suokit kautta aikojen. Vaikka en enää sataan vuoteen olekaan halunnut muuttua tvishaksi, tässä sitä aina vain ollaan -- ainakin silloin, kun muistetaan ilmoittautua.
Helmikuu: Kaukomieli VVJ-II, Erkinheimon Matilda VVJ-I, Peppero RSE VVJ-II
Kesäkuu: Erkinheimon Aamupäivänsäde VVJ-II, Erkinheimon Skylla VVJ-I, Horcrux VVJ-I
Muut
Hevoseni oli ekaa kertaa mukana estevarsojen laatuarvostelussa. Kokemus ei ollut sen epämiellyttävämpi tai miellyttävämpi kuin muutkaan, mutta en jatkossa aio kiertää varsalaatiksia. Arviointikriteerit ovat toki osittain erilaiset kuin lajilaatisten, mikä on tosi hyvä juttu, mutta tämä ei tuo mitään lisää juuri minun harrastukseeni. Korkeintaan näen yhden pakkomielteen lisää: että kaikki hevoset olisi muka pakko tukkia vielä varsalaatiksiinkin! Olen pakkomielteinen tyyppi.
Konrnkarr EV-II
Millainen olisi unelmieni laatis?
En taida enää uskoa laatuarvosteluihin. Ennemminkin taidan kaivata arvostelua, joka ottaisi mallia PKK:n tuomarien antamista sanallisista kommenteista. Unelmieni laatiksessa ei jaettaisi palkintoa, vaan joku arvostelija todella tutustuisi hevoseeni kokonaisuutena ja antaisi siitä palautetta. Palautteen ei tarvitsisi olla edes tasalaatuista: joku arvostelija tykkäisi kirjoittaa laajemmin kuvasta, toinen teksteistä, kolmas yleisilmeestä. Unelmieni laatis olisi suunnattu tarinahevosille ja lempihevosille, eikä tarkoitus olisi tukkia sinne joka ainoaa omistamaansa hevosta, niin kuin minulla laatiksissa on tapana. Olin fiiliksissä esimerkiksi kun Kura Kura sai Orange Wood Ranchin mustangiohjelmasta palkinnon tarinaheppaurastaan. Palkinto ei ole mikään sellainen virallinen, joka näkyisi hevosen jälkeläisten sivuilla komeana, mutta ai miten se on uniikki ja hieno: vuoden 2020 tärkein palkinto Pondin Tie Tähtiin -rankingvoiton ohella!
Laatistulevaisuuteni
Vuoden 2020 loppuun asti laatispalkintojen metsästys jatkuu niin kuin aina, ja näillä näkymin se jatkuu muutenkin toistaiseksi. En vain osaa olla tekemättä tätä: en ole löytänyt korvaavaa toimintaa, vaikka tarinoinkin nykyään miljoona kertaa enemmän kuin kisaan ja suollan "pk-merkintöjä". Olen kuitenkin kyllästynyt ja kyseenalaistan yhä enemmän tätä pakkotoimintaani. Syy ei oikeasti ole se, että laatikset olisivat muka jotenkin huonontuneet! Nehän ovat sellaisia kuin aina: juuri samanlaisia kuin silloin, kun olin ihan fiiliksissä ja kerroin irl-kavereillekin ekasta hevoseni koskaan saamasta laatispalkinnosta. Se, joka on muuttunut, olen minä. Myös käsitykseni "hyvästä virtuaalihevosesta" on muuttunut radikaalisti sitten fanaattisimpien laatisaikojeni. Laatuarvostelujen ylläpitäjät ja ahkerat tuomarit tekevät joka tapauksessa minusta vieläkin aivan mahtavaa työtä. On huikeaa, että jotkut antavat vapaa-aikaansa yhteiseen harrastukseen ihan kaikkien hyväksi, kun saman ajan voisi käyttää niiden omien laatisheppojensa hinkuttamiseenkin. Vain vapaaehtoisten ylläpitäjien ja tuomarien panos tarjoaa kaikille muille tällaisen mahdollisuuden harrastaa, ja aika monelle laatikset ovat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin minulle aikoinaan. En missään nimessä kannata laatisten hävittämistä, ja aion toimia tuomarinakin niin kauan kuin jaksan, vaikka en itse enää hevosiani arvosteluttaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti