Halusin vain poiketa näyttämään teille jotain, mistä olen kovin innoissani. No se tulee tässä.
Olipa kerran tamma. Sillä oli ihan mainio nimi, jonka olen odottanut jo pari vuotta saavani antaa jollekulle tuontihevoselleni. Sen nimi on nimittäin Satakielen Sotahuuto, ja jotenkin se on minusta ihan liikuttavan ihana nimi!
Line: Lynn
Se tamma tapasi orin, jonka nimi tuntui myös ihan sairaan hyvältä muutama vuosi takaperin, Herran vuonna 2020. Enää en ehkä ihan puhkea hurraamaan aina kun luen sen, mutta on sillä orillakin aikas mukava nimi. Sen nimi on Temppelileijona. Temppelileijona-parka on ollut vuoddesta 2020 ihan sairaan hirveän pääkuvan kanssa jumissa, mutta eilen jaksoin värittää sille nopsan rakenteen, josta tuli aika hauska, vaikka nopeus näkyykin.
No mutta sitten, sitten tarina vasta paraneekin! Satakielen Sotahuudosta ja Temppelileijonasta tuli isi ja äiti. Pieni vauva oli tyttö, ja sen nimeksi tuli kaikista maailman hienoista nimistä (Satakielen Sotahuudon jälkeen) tokahienoin ikinä: Routapeippo!! Eikä siinä vielä kaikki! Olin niin äärettömän ahkera, että väritin tänään Routapeipollekin ihan oman kuvan!! Enkä edes hutiloitua pikakuvaa niin kuin isälleen, vaan ihan oikean!!
Siitä on nyt useampi vuosi, kun olen viitsinyt intoilla tavallisista kisahepoista. Ehkä tämä innostus johtuu enimmäkseen tuosta Satakielen Sotahuudosta. Rakastan sitä niin, että haluaisin siitä tarinahevosen, mutta en missään tapauksessa saa hankkia enempää hahmoja, eikä tamma sovi kenenkään nykyisen hahmoni tarinaan. Muutenkin kirjoittaminen on ollut pidemmän aikaa niiiiiiiiiiiin vaikeaa, ettei ikinä ennen ole takunnut näin kovasti. Näiden tekstittäminen sen sijaan tuntuu ihan kivalta. Ne ovat laatishevosia, joten kukaan ei niiden tekstejä kuitenkaan lue. Niille kirjoittaminen on kuin verryyttelyä ennen oikeaa urheilusuoritusta, eli Hopiavuoressa ryhdistäytymistä.
1 kommentti:
Pakko tulla vain sanomaan, että tykkään myös nimestä Satakielen Sotahuuto!
Lähetä kommentti