Hoidetaanpa ensin pois alta asia numero uno: päästetään tuskan ja raivon kiljunta. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!
Viime päivinä olen kirjoittanut noin kuusimiljoonaa sukuselvitystä, ja raja on tullut vastaan jo kauan sitten. Vuosia sitten. Viimeksi ragetin, kuinka v-mäistä kirjoittaminen on, mutta nyt näkökulma on eri. Vanha tympii jo.
Mitä sukuselvitykseen tulee laittaa?
Näen usein sukuselvityksiä, jossa on sukulaisten perustiedot: nimi, säkäkorkeus, väri, sukupuoli, ehkä painotuslaji. Ne saa ämpättyä yhteen lauseeseen. Saako tällä täydet pisteet laatiksista? Kukaan ei kuitenkaan selvitystä lue.
Mutta miksi kirjoittaisin kaikista suomenpuokkieni sukulaisista, että Heppa on estepainotteinen senjasenkorkuinen fwb? Jo sukutaulu-taulukossa lukee hevosen nimi, rotu ja säkäkorkeus. Jos sukuselvitykseksi kirjoittaisi, että "katso sukulaisten nimet, rodut, sukupuolet ja säkäkorkeudet sukutaulusta, kaikki ovat esteratsuja", saisiko täydet pisteet laatiksista? Silloinhan sivu sisältää just ja tasan samat tiedot kuin yllä.
Jos perustiedot sujuvassa tekstissä eivät riitä täysiin pisteisiin, mikä riittää? Kuinka paljon hevosesta tulee kertoa?
Jos joku tietää (/ jos laatisten tuomarit viitsivät tarkasti selittää), olisi hyvä.
Sukuselvitysten kirjoittaminen oli hetken jopa hauskaa, kun aloin keksiä hevosille tarinat. Sukulainen oli sen ja sen korkuinen, sen ja sen värinen esteratsu. Se syntyi Ivalossa, kuoli Uzbekistanissa ja sai kaksitoista varsaa, joista kaksi on kilpaillut SM-kisoissa. Sukutaulun evm-hevosista osa on jopa "kadonnut" niin, ettei niistä oikeastaan tiedetä kuin perustiedot, mutta olen jaksanut verhota laiskuutenikin mystisyyden verhoon. Mutta tarinointikin ottaa kupoliin, kun yhtä evm-sukuista varten täytyy keksiä tarina ja kohtalo neljälletoista sukulaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti