Oresamalla on satoja virtuaalihevosia, eikä Oresama tiedä ollenkaan, olisiko hevosia jo oikeastaan tuhat elossa samaan aikaan. Tuskin kuitenkaan ihan. Mutta vähintään melkein. Oresama on kautta aikojen yrittänyt vähentää hevosmäärää, mutta se vain kasvaa joka yrityksellä. Oresama tietää miksi, mutta ei tee asialle mitään.
Olen kaikesta kiinnostunut ihminen ja haluan kokeilla kaikkea. Ja kokeiltuani jään usein koukkuun, koska minun on oltava joka asiassa joko paras tai ainakin huisin hyvä. Laatispalkintojen havittelu ym on hauskaa, ja mitä useampaa lajia harrastaa, sitä useampia palkintoja voi haeskella samaan aikaan. On siis pakko ottaa yksi kenttähevonen noiden muiden rinnalle... ...ja on typerää osallistua vain yhdellä, joten otanpa yhdeksän, kolme kolmeen luokkaan. Eihän siinä ole yhtään enempää tekemistä. Eihän?
On siinä!! Kilpailu on samanlaista niin yhdellä kuin yhdeksälläkin hevosella, mutta Oresama HALOO, virtuaalihevosten kanssa täytyy tehdä muutakin kuin ilmoittautua kisoihin. Sivut, muotoonlaitot, tekstit, päiväkirjat, juuri sitä hevosta hyvin kuvastavat kuvat tai piirrokset...
Lopulta käy aina niin, että minulla on yksi laatisvalmis kenttähevonen ja 8 sellaista, joilla on 80 sijoitusta, mutta ei edes sivuja. Vain nnimi ja 80 sijoitusta. Ja sitten ei ole enää ketään kisattavaa: tuonpa siis 6 hevosta lisää ja teetänpä 3 varsaa.
Ravihevosten tilanne on pahin, sillä ne ikääntyvät hevosistani nopeiten. Minulla on tällä hetkellä hevonen, jolla on 6 sukupolvea olemassa olevaa sukua, mutta jonka yksikään esivanhempi ei omista sivuja, eikä sellaisia ole kyseisellä hevosella itselläänkään. Lisäksi muutamastasadasta ravuristani vain kourallisella on sivut ajan tasalla.
En koskaan valita kenellekään päin naamaa. Joskus valitin ja ratkaisu oli aina, että lopeta, vähennä, myy, tapa. En TAHDO. Jokaisella hevosella on merkitys. Kaikki kuuluvat jalostussuunnitelmaan ja lisäksi suurimmalla osalla on tunnearvoa.
Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Kunhan kukaan vain ei neuvoisi, että tartuhan Oresama toimeen, äläkä rutise. Olen tarttunutkin, mutta kun yhden asian saa tehtyä, ilmestyy kolme lisää jostain. Suuri hevosmäärä ei ole ongelma. Ongelma syntyy siitä, että jokaisella hevosella tehdään jotain aktiivisesti. Paitsi niillä kymmenillä hevosilla, jotka ovat eläkkeellä.... :)
Mutta en ota stressiä, ja stressitön kiire on minusta hauskaa. Virtuaalimaailma on paras paikka heti yliopiston, raviradan ja Helsingin jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti