Ht.netissä usein huomaan jonkun tarjoavan heppaansa jalostukseen ja kirjoittavan, että tämä on laatisvalmis, vien tämän tilaisuuteen ja sitten heitän kuoppaan.
Tyyli on ihan järkevä tavallisilla virtuaalihevosilla. Hevosella on jo useita jälkeläisiä ja se on "tehnyt jo kaiken", joten se on vain kuollutta painoa tallissa. Eikä virtuaalihevonen sitä paitsi kärsi tai loukkaannu, vaikka se kuolisi nuorella iällä vain siksi, ettei sitä tarvita enää.
Minulla taas on suunnattomia tuskia luopua hevosistani. Esimerkiksi ns. täytetammani Karo on nyt palkittu YLA2, HANN-II ja ERJ-III. Se on saanut ainoan varsansa, ja tässä on nyt ihan kaikki, mitä sen elämän varalle on suunniteltu. Karo on nimen omaan täytehevonen: keskinkertainen kilparatsu, jonka tehtävä on menestyä hieman, saada pari palkintoa, pukata varsaan se Oikea Hevonen, johon Oikeasti Panostetaan, ja sitten kuolla pois. Silti Karo-täytehevonen ei ole vieläkään kuollut. Nyt, kun on aika tappaa se (jo iänkin puolesta), en halua. Kiinnyin Karoon jotenkin samalla tavalla kuin vaikkapa johonkin t-paitaan, jota tahtoisin käyttää aina vain, vaikka se on kulahtanut. On kiva tietää, että t-paitani, Karoni siis, on taiteltuna virtuaalihevoskaapissani, jotta voin välillä ottaa sen esiin ja katsella sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti