Värittämisestä (ja vähän piirtämisestä): kehityskertomus

Hyvät ihmiset. Väritin toissapäivänä hopeanmustan Sacramento II:n kuvan, joka oli viime postauksessakin kuvituksena. Se hevonen on ollut ilman kuvaa syntymästään asti, koska "en osaa värittää" ja "en osaa piirtää". No enhän minä mikään nica. tai Pölhö ole, mutta kaikki osaa värittää ja kaikki osaa piirtää. Olen jankuttanut ennenkin, että harjoittelemalla tulee paremmaksi, ja nyt kun satuin taas itse ihailemaan edistystäni, haluaisin näyttää sitä teillekin. Tämä ei ole kertomus siitä, miten olin joskus sairaan huono, vaan siitä, miten kehityn koko ajan, ja miten ihan sillä perusteella kaikki muutkin voivat kehittyä koko ajan. :D

Sacramento II, line Marjahilla, muu mä
Krita + piirtopöytä

Ensimmäinen hopeanmusta, jonka ikinä väritin, oli ihan erinäköinen. Se oli ekoja tietokoneella värittämiäni kuvia ja taisin värittää sen toukokuun 2015 tienoolla. Olin tosi ylpeä siitä silloin, ja esittelin sitä täälläkin. Väritin sitä päiväkausia, ja siinä oli ihan hirveä homma. Sanotaan vertauksena, että tuo ylempi kuva oli joku neljän tunnin homma, ja vahtasin samalla toisella silmällä Netflixiä.

Nimetön heppa, line Eduscia, tausta Juli, muu mä
Gimp + hiiri

No. Tämä kuva ei tullut käyttöön, mutta se ei johtunut siitä, ettenkö olisi ollut tosi ylpeä siitä ja pitänyt sitä hienona, koska olihan se taitojeni ylärajoilla! Minulla ei vain ikinä ole ollut tuollaista hevosta. Jos olisi ollut, kuva olisi edelleen käytössä.

Aloin väritellä maanisesti vasta vuoden 2016 alussa. Silloin olin ylpeä ainakin Rölli-Peikon Residenssin kuvasta. Sitä tein vähintään yhtä kauan kuin ekaa hopeanmustaani. Siitä näkee nyt ihan konkreettisesti, että vaikka ihmiselle läimäisee piirtopöydän käteen, hän ei maagisesti opi värittämään yhtään sen paremmin siltä istumalta. Hopeanmustaan näkyy jo kuitenkin parannusta, vaikka värityksenä tämä onkin paljon rumempi. Aloin hakea lihaksia, vaikkakin hyvin kömpelösti. Yritin katsoa mallia sekä oikeiden hevosten valokuvista että piirroskuvista. Yritys oli hyvä, tekninen osaaminen nolla, mutta Rölli-Peikon Residenssin kuvasta alkoi mallista katsomiseni.

Rölli-Peikon Residenssi, Line Tea, muu mä
Gimp + piirtopöytä

Myöhemmin väritin samat linet uudelleen Atomipommipormestarille ihan samoilla välineillä. Aikaa näiden välissä ei ole hirveän kauaa, mutta väritin aivan hirvittävän paljon siihen aikaan. Lisäksi tässä välissä tapahtui sellainen mullistus, että sain mysteerisairauteeni diagnoosin ja lääkkeet: minun oli ihan fyysisesti mahdollista pitää kynästä edes vähän paremmin kiinni! Suurin tekijä tässä välissä on kuitenkin harjoittelu. Harjoittelin ja harjoittelin. Katsoin mallia yhdestä kuvasta, otin väripaletin toisesta, ja niin edelleen.

Atomipommipormestari. Line Tea, muu mä
Gimp + piirtopöytä

Atomipommipormestari oli minulle jonkinlainen läpimurto. Sain palautetta siitä useassa työvaiheessa. Sen myötä tapahtui oikein loikka eteenpäin! Väritin Soittakaa Paranoidin ja Ronkeli Rinkelin.

Soittakaa Paranoid. Line Tea, tausta Dansku, muu mä
Gimp + piirtopöytä

Ronkeli Rinkeli. Line Tea, muu mä
Gimp + piirtopöytä

Nyt oltiin päästy siihen vaiheeseen, että aloin etsiä ruunikolle ja rautiaalle muitakin sävyjä kuin perusruskean, mustaan muutakin kuin mustan, ja niin edelleen. Lisäksi aloin uskaltaa kokeilla vähän muunlaisiakin värejä kuin mustaa, kimoa, ruunikkoa ja rautiasta. Värittäminen oli ihana! Ja sitten... Sitten... Sitten Gimp ei toiminutkaan enää, vaikka mitä tein. Tuli taukoa värittelystä. Kokeilin muutamaa ohjelmaa, eikä sujunut yhtään. Ei huvittanut. Lopulta Gimpin kaatuminen koneellani olikin onnenpotku! Löysin Kritan, joka sopii minulle paaaljon paremmin! Toki ensimmäisten kuvien kanssa oli sillä hakemista, kun en osannut käyttää ohjelmaa ollenkaan! Samaan aikaan kiinnostuin myös taustojen kokeilemisesta... ...aluksi huonolla menestyksellä tietenkin!

Eka kokeilukuva Kritalla, nimetön hevonen.
Line Darya87/dA

Minä ja Krita olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Suhteemme on hyvä ja vakaa. Välillä meillä on ollut ongelmia, ja on edelleenkin, mutta yhdessä niistä on selvitty. Nyt, kun olen kokeillut Kritaa, en ikinä palaisi pelkkään Gimppiin, vaikka joitain sen ominaisuuksia onkin ikävä. Kritan kanssa me värittelemme yhdessä välillä vieläkin pelkkiä hevosia ilman taustoja. 

Typy ja Eira Hopiavuoresta. Line Pusne, muu mä

Koko ajan enemmän olemme kuitenkin opetelleet tekemään niitä taustojakin. Aluksi ne olivat tosi yksinkertaisia, ja joskus ovat vieläkin. Toisinaan tulee kuitenkin kokeiltua jotain muutakin, kuin metsäistä seinämää tai tallin seinää. Myös taustojen tekemisessä kehittyy. 

Typy laitumella. Line Shn3e/dA, muu mä

Jussi Hopiavuoren suulissa. Line Horse_Art_Online, muu mä.
Tätä pidin IHANANA taustana sen yhden illan. Sitten vasta
näin aloittelijan virheen tuossa paalussa. :) Mutta on se silti hieno.

Sand Pond kunhan se muuttaa uuteen kotiinsa.
Line Marjahilla, muu mä

Tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat värit ja minun käteni. Tietokoneeni toistaa värit aivan ihmeellisesti eikä sitä ole vielä kukaan velho osannut korjata. Luulen tekeväni tosi pliisun harmonisia värivalintoja, ja kun lataan kuvani kännykkään ja katson niitä, niin voi mikä kauhea tumma ja kirkas ilotulitus minua onkaan vastassa! Käteni taas ovat vieläkin välillä kipeät ja aina tosi kankeat ja tärisevät. Mutta hei, jokaisella on jokin hidaste, ja minulla on tämä. Silti voin kehittyä koko ajan, niin kuin näkyy.

Lopuksi puhutaan vielä piirtämisestä, mutta paljon lyhyemmin. :) Ai jai. Näytän teille ekan Ihan Itse koneella piirtämäni heppakuvan. No. Hevosessahan ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta huvittaa muistella, kuinka tarkasti muka tuota väritin ja hinkkasin ja kaikkea! Tämä kaunokainen on Kukka Nimeltään Tähti.

Kukka Nimeltään Tähti. Kaikki herran tähden Ihan Ite Tehty!!

Tuostakin on tultu pitkä matka, sekä huonoon että hyvään suuntaan. Piirtämistä rajoittavat linejutut. Sellaista vakauttajaa ei olekaan, joka minun käsieni tahattomat liikkeet vakauttaisi. Olen yrittänyt olla luomatta itselleni paineita. Piirsin joskus jotain mallikuvaa käyttäen lahjaksi Hopiavuoren Noan hevosen, Flidaisin, ja vaikka linet ovatkin mitä ovat, niin eivät ne kuvaa pilaa. Ihan hyvä se on! Eron kuitenkin näkee. Yllä olevaa suokkikuvaa piirsin tervein, tärisemättömin käsin Gimpillä ja hiirellä ilman vakauttajaa. Alla olevan Flidan kuvan piirsin sairain ja kipein käsin Kritalla, piirtopöydällä ja järeillä vakauttajilla. Molempiin kuviin on käytetty yhtä lailla mallia asentoon. Flidan kuva on kuitenkin ihan nopeasti tehty, kun tuo suokkikuva on hampaat irvessä huolella väännetty.

Flidais. Herra isä taas on itse tehty kuva vau!

Uusin kokeiluni itse piirtämisen suhteen on tehdä linettömänä. Olen harjoitellut sitä salaa hieman, mutta hetki sitten sain ekan valmiiksi asti tehdyn kuvan julki. Keksin tekniikan, jossa käsieni tärinää ei huomaa. Tällä hetkellä se vie vielä niin paljon aikaa, että paljon tulee muiden hienoja linejä väriteltyä, mutta aivan varmasti sekin homma nopeutuu ajan myötä. Näytän teille ekan julkaisemani linettömän. (Taas mallia on otettu monesta kuvasta: taisin googlata clydesdale ja katsoa mitä tuli). 

Linetön Skotti Hopiavuoren pihassa. Piirsin takana olevan tallin
osin läpi aiemmin piirtämästäni tallikuvasta, koska
kuvakulma oli ihan sama... :DD

Tällä viimeisellä kuvalla kerron, että kyllä kun jonkun itselle sopivan tekniikan löytää ja alkaa sitä kehittää eteenpäin, niin voi voittaa vaikka reumasairaiden käsiensä aiheuttamat esteet. Ja kaikella tällä haluaisin taas näyttää, että tekemällä oppii, vaikka sitten taikomaan -- ei kun siis värittämään heppoja. Kiitos huomiostanne. Painukaa tekin värittämään. Ei haittaa, vaikka ei olisi piirtopöytää, tai vaikka vähän olisi etusormet luutuneet suoriksi. :) Muutaman vuoden päästä kun kelailen taas näitä asioita, teen koosteen teillekin, ja odottakaapa vain, mitä maestroja me kaikki silloin ollaan, kun nyt harjoitellaan!!