Mitä onni on & Sand Pond

Olen huomannut elämässäni, että onnellisuudella on selkeä kaava ja kaikki mielentilani voi tiivistää karkeasti kolmeksi riviksi tekstiä. Saattaa olla, että kaavani pätee vain minuun, mutta kirjoitan sen tähän siltä varalta, että joku muu kokisi sen ahaa-elämyksen, jonka itse koin vuonna 2018.

Oresaman mielentilan tiivistys:
inspiraatio + kohde = onnellisuus
inspiraatio ilman kohdetta = ahdistus ja levottomuus
kohde ilman inspiraatiota = stressi ja voimattomuus

Olen nyt onnellinen. Rakastan kaikkea ja kaikkia. Se johtuu parista asiasta. Ensimmäinen juttu, joka on kohdillaan, on liikkumisen rajoittaminen koronaviruksen takia. Saan luvan kanssa olla kotona ja kirjoittaa. Se sopii minunlaiselleni, joka ei ole koskaan elämässään halunnut tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa ihan koko ajan. Kaikkien ylimääräisten ärsykkeiden ja suurimpien kiireiden katoaminen on johtanut siihen, että minun ei tarvitse muuta tehdä kuin laskea kädet paperille tai näppäimistölle, ja muste tai kirjaimet jotenkin vuotavat minusta ulos ja muodostavat tarinoita. Kaikki niistä eivät ole hyviä, mutta tärkeintä onkin se helpotuksen tunne, kun tarinat pääsevät ulos minusta. Se tuntuu vähän samalta kuin paiseiden puhkominen, vaikkakin miljoona kertaa paremmalta. En tarvitse mitään nyt. Elämäni on hetken aikaa täydellistä.

Toinen onneni syy, joka ruokkii kirjoittamistani entisestään, on itsekkyys. Toin lempihevoseni Pondin Hopiavuoren hevostallille. Sillä on mukanaan sellaisia hahmoja, joista minun on aina ollut ihan mahdottoman helppo ja hyvä kirjoittaa: sellaisia, joista minun on aina ollut niin kova pakko kirjoittaa, että ihan pistelee. Kun tein päätökseni tuoda Pond talliin, koin syyllisyyttä ja ajattelin, mitä muut kirjoittajat mahtavat tuumia, kun marssitan paikalle taas yhden oman hevosen ja vieläpä sellaisia outoja itsetutkiskeluhahmoja. Olen nyt luopunut sellaisista ajatuksista. Tein Hopiavuoren hevostallin, jotta minun oma harrastukseni olisi ihanaa. Ei voi siis olla väärin tuoda sinne Pondia hahmoineen, kun se tuntuu näin hirvittävän hyvältä.

Ai Pond! Leuhka tamma! Line © Konikfryzyjski

En malttaisi mennä nukkumaan. Kun aamu alkaa valjeta, pongin ylös ja kirjoitan, vaikka kello näyttää vasta kuutta. Tältä tuntuu olla tosi, tosi, tosi pahasti addiktoitunut. Enkä ole tippaakaan huolissani.

Ainoa asia, jonka kirjoittamisessa en muuten vieläkään onnistu, on selitys siitä mikä tekee Pondista virtuaalimaailman kaikkien aikojen parhaan hevosen. Tänäänkin sitä minulta kysyttiin. En voinut muuta tehdä kuin linkittää sen sivut ja sanoa, että katso nyt hyvä ihminen itse. Se on täydellinen virtuaalihevonen. Ihan kaikki asiat tekevät siitä kaikkien aikojen parhaan virtuaalihevosen. Minulla on siitä ainakin yhtä paljon kerrottavaa kuin Mayasta, enkelistäni, josta kuitenkin kirjoitin yhteensä yksitoista pitkää irl-vuotta, vaikka osan ajasta se viettikin eri paikassa kuin sitä jatkuvasti ikävöivä hahmoni! Pondin ja Mayan kaltaisia ei ihan joka oksalla kasva.

Sand Pond

Kaikkien aikojen paras virtuaalihevonen