Sukuselvitysten kirjoittaminen on rasittavaa puuhaa monesta syystä. Jaan varmaan melkein kaikkien virtuaaliharrastajien kanssa mielipiteeni siitä, että evm-sukuisille kilpahevosille on ärsyttävää kirjoittaa, koska niiden kaikki esivanhemmat ovat keskenään suurin piirtein samanlaisia. Ne voisivat toki olla erilaisia, mutta mikäli kirjoittaja heittäytyy oikein luovaksi, ei sellaista tekstiä laatiksissa arvosteta, ja kamoon, laatiksia vartenhan suurin osa sukuselvityksiä kirjoittaa.
Evm-sukuisille hevosille, jotka eivät ole huippukilpureita, on sen sijaan ihan mukava kirjoitella sukuselvityksiä. Niiden suvussa voi nimittäin olla oikeasti ihan mitä vain! Joku voi olla ihan päättömällä tavalla alkunsa saanut vahinkovarsa, joku voi olla niin hullu hepo että teki murhan, joku voi olla joutunut liimatehtaalle omistajan kiinnostuksen lopahdettua, joku voi olla varastettu ja löytynyt kymmenen vuoden päästä Kesälahdelta! Tai mitä tahansa muuta voi kuulua hevosten elämäntarinoihin! Ei toki ole kauhean realistista, että jokaiselle hevosen sukulaiselle on sattunut jotain, mutta mitä väliä? Päätön sukuselvitys, jossa jokainen hevonen olisi periaatteessa yksittäin joten kuten realistinen, olisi hauskaa luettavaa, kun hevosista tulee kombona ihan kummallinen suku. Harmittavan harvalla enää kuitenkaan on tällaisia ratsastuskouluhepoja, pullaponeja ja tarinaprojekteja, joiden sukuselvitystä oikein syyhyttää päästä kirjoittamaan.
Pidän kuitenkin sukuselvitysten kirjoittamisesta suvullisille hevosille, etenkin jos suvun hevoset ovat omiani, hoitohevosiani, tai muuten minulle esim. kateuden takia läheisiä. Suvullisille kirjoittaminen katsotaan kuitenkin turhaksi: eihän siitä saa laatispisteitä! Osa harrastajista kirjoittaa suvullisille sukuselvitykset vain, mikäli sukulainen katoaa. (Kysyn vaan, mistä silloin kirjoitat, kun ko. sukulainen tietoineen on jo kadonnut??) Osa ei kirjoita silloinkaan. Vain harvat ja valitut viitsivät kirjoittaa suvullisilleen sukuselvityksiä ihan järjestelmällisesti.
Sitä paitsi sukuselvitysten kirjoittaminen on ollut aina outo taiteenlaji. Aina välillä harrastajat kyselevät toisiltaan, mitä sukuselvitykseen oikein kuuluu ja millainen on hyvä sukuselvitys. Koska "hyvä sukuselvitys" tarkoittaa sellaista sukuselvitystä, joka saa laatiksissa pisteitä, tulisi laatisten sukuselvityksen pisteytystä mielestäni avata tavallisille kansalaisille vähän enemmän. Mitä Kunnianarvoisien Laatisten mielestä sukuselvityksessä tulisi olla jotta se olisi hyvä? Itse esimerkiksi sain hämmentävän hyvät pisteet tämän sukuselvityksestä, varmaan parhaat ikinä, enkä todellakaan tiedä miksi. Epäilen, että siksi, että juuri se tuomari, joka tuon arvosteli, sattumalta tykkäsi juuri tuollaisesta tekstistä.
Oresaman mielestä sukuselvityksessä ei "pidä" olla mitään. Siellä voi olla esimerkiksi jotain seuraavista. Kaikista hevosista ei kuitenkaan missään nimessä saa kertoa kaikkia näitä, tai teksti on ihan sairaan puuduttava.
- Säkäkorkeus ja väri
- Käyttötarkoitus / painotuslaji
- Erityiset maininnat menestyksestä
- Luonne kahdella adjektiivilla (jos hevonen oli vihainen, sano kaunistellen "luonteikas" tmv)
- Varsojen määrä ja laatu
- Joku jännä yksityiskohta hevosen elämästä
- Missä eli, koska kuoli, miksi kuoli
Entä se pituus? Mikä on hyvä pituus sukuselvitykselle? Oresaman tuomio on, että väkisin kolmeen lauseeseen per sukulainen lyhennetty selvitys on tönkkö. Samoin väkisin kymmeneen lauseeseen per sukulainen venytetty on ahdistava. Ei ole väliä, tykkääkö kirjoittaja kertoa lyhyesti vai pitkästi. Pituudella ei ole väliä, kunhan ei sitä tahallaan venytä tai kutista. Rönsyjä voi kuitenkin karsia aina. (Varsinkin minä voisin.)
***
Lopuksi BONUSRAITA:
Mikä on pahin ärsyttävyyden kombo sukuselvityksessä?
Vastaus:
Kirjoitat väkisin väännettyä sukuselvitystä laatista varten + kolmesta polvesta + GP-kilpapuokille + niin kauan sitten keksitystä suvusta että nimet ovat itkettävän noloja.
Ihan niin kuin minä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti