Toissapäivänä sarjatulitin hevosia kuoliaaksi. Hautuumaalle päätyi 13 hevosta. Se on enemmän, kuin koko viime vuonna. Yhteensä tänä vuonna on hevosia kuollut jo 23, mikä on ennätys ikinä.
Olen ollut aina nihkeä luopumaan hevosistani kahdesta syystä.
1. Hevonen ei ole vielä saavuttanut kaikkea. Toisaalta sen kanssa ei inspiroi tehdä mitään, eli se ei ikinä saavutakaan mitään. Se siis elää ikuisesti.
2. Hevonen on jo saavuttanut kaiken, ja sille pk-merkintöjä kirjoittaessa siitä on tullut minulle rakas. Sen kanssa ei voi enää tehdä mitään, mutta se elää silti ikuisesti.
Ennen vanhaan, kun harrastin hieman realistisemmin, syitä oli kolmaskin. Kun tappoi yhden, teki mieli tappaa toinen ja kolmaskin siitä jaloista pyörimästä. Minua kuitenkin häiritsi, jos hevosia kuoli samana päivänä monta, tai jos niitä kuoli liian lyhyin väliajoin. Ei siis tullut ikinä luovuttua hevosista, ellei joku ostanut niitä pois.
Toissapäivänä hautuumaalle päätyneistä hevosista suurin osa oli sellaisia, millä en ole ikinä tehnyt mitään, enkä tule tekemäänkään. Niistä oli helppo luopua, vaikka takaraivossa takoi: mitä jos vielä joskus kiinnostun tästä ja tästä lajista tai rodusta? No en vamana kiinnostu! Kuoppaan vaan! Vielä kun saisin niin paljon rohkeutta, että heittäisin kaikki holsteininhevoseni sinne myös suoraa päätä.
Muutama hevonen oli kuitenkin ikivanha "kaiken saavuttanut" ravuri. Niitä olen tekohengittänyt elossa sen vuoksi, että mitä jos ne joskus saisivat vaikka sen hitsin tähtijuoksija- tai valiojuosija- tai mikälieonkaan-arvonimen VRER:sta. Tosiasia kuitenkin on, että olen anonut kaikille arvonimiä vuosia sitten, ja kun vastausta ei kuulunut, meni moti. En koskaan mailannut VRER:n tyypeille uudestaan. Sitä paitsi mitä nuo arvonimillä tekevät - en itse arvosta sellaisia ravihevosilla. Olisin vain ottanut, kun olisi ilmaiseksi saanut. Nyt ei saa, kun ovat kuolleita koko joukko.
***
Minulla on luopumissuunnitelma tälle vuodelle (katsotaan loppuvuodesta, toteutuuko se).
1. Päästän palkituimmat Erkinheimot tuskistaan. Tämä koskee ainakin Henkisoturia, Krokotiilinkyyneltä ja muita vastaavia. Henkisoturin päästäminen tulee olemaan tosi vaikeaa.
2. Painan sukuaan jatkaneiden holstien kohdalla liipaisinta loppuvuodesta, etenkin jos niillä on edes yksi laatispalkinto. Tämä koskee myös sinua, EgoIZM, odotahan vain!
3. Aina kun sukuaan jatkanut paint saa WRJ:n laatispalkinnon, se saa häipyä. Erityisen pikaisesti se saa mennä, jos se on evm-sukuinen ja syntynyt ennen vuotta 2016. Baibai! En tarvitse mihinkään sataa lännenhevosta, kun kukaan muu ei enää länkkäreitä edes harrasta.
4. Suomenpuokkien kohdalla tämä ei liene vielä ajankohtaista tänä vuonna, mutta jokaisen tavoitteena on YLA, ERJL, KRJL ja KERJL, mutta EI ELÄÄ IKUISESTI. Eli heti kun laatikset on käyty, niin hei hei heppa! Paitsi jos kyseessä on esim Ruder, Kiro, Hassu-Hessu tai muu tosi ihana. Ne saavat jäädä, koska niille on ihana kirjoittaa tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti