Välillä on ihanaa vain kirjoittaa

Kuvittele, ettei ole olemassa minkään sortin kirjoituspakkoa tai -painetta. Otat kahvia vapaapäivän aamulla, ihan levänneenä, kun kaikki muut vielä nukkuvat. On hiljaista ja miellyttävää, eikä työ tai koulu paina ollenkaan päälle. Avaat sitten Word-tiedoston ja alat vain kirjoittaa. Ihan itsestään syntyy tarina. Se ei ole mestariteos, mutta ihan hauska, tai tunteellinen, tai muulla tapaa ihan hyvä.

Se on kuulkaa ihanaa. Sitä varten kannattaa hommata vaikka virtuaalihevonen, niin on aina jokin aihe, josta kirjoittaa. Itse kirjoitan kaikille hepoilleni ns. päiväkirjamerkintöjä, mutta vain harvoin tarinoita. Sen sijaan minulla on kaksi pollea, joille kirjoitan yksinomaan tarinoita, ja niiden kirjoittaminen on ihanaa! Esittelenpä teille nämä tarinahevoset, joihin olen erittäin kiintynyt, ja joiden avulla opettelen myös värittämistä ja piirtämistä!

***

Maya LIN

Mayasta on varmaan ollut monesti puhetta. Sen historia kietoutuu minuun vuosien ajalta. Aloin nimittäin kirjoitella Mayan kotiin, Mêl Sereniin, tarinoita tamman ollessa varsa, ja se sattui hyvin usein mukaan tarinointiin.

Kun Maya tuli myyntiin, en halunnut sitä, sillä ei se ole minusta mitenkään erityisen mielenkiintoinen hevonen. Tarinoissani minä (/hahmoni, joka on hyvin paljon kuin minä) kuitenkin kaipasi Mayaa usein, monta vuotta. Koska kirjoitin tammasta niin paljon ja kaipaavasti, aloin itsekin kaivata sitä niin paljon kuin virtuaalihevosta voi.

Minä ja henkilöhahmoni vanhenimme yhdessä 18-vuotiaista 23-vuotiaiksi, ja Mayakin täytti kaksikymmentä. Se vaihtoi kotia monta kertaa, ja lopulta löysin sen uudelleen. Erään kaipaavan tarinan päätteeksi henkilöhahmoni painoi autossaan kaasua ja ajoi hakemaan Mayansa.

Valitettavasti Mêl Seren lopetti. Se oli kova paikka suomenpuoliverikasvatukselle, mutta sanoisin, e

ttä vielä kovempi paikka minun tarinoinnilleni. Olin ollut siellä kuitenkin ainakin viisi vuotta. Aluksi ajattelin myydä Mayan takaisin, Mêl Sereniinhän sen halusin. Lopulta päätin kokeilla uutta elämää Hukkasuossa sen kanssa, ja hupsista keikkaa, eihän Mêl Seren minua inspiroinutkaan kirjoittamaan, vaan Maya! Olen myös kehittynyt värittämisessä sairaan paljon Mayan myötä!

Mayan kuvan linet teki Whiteligtning/dA, minä väritin.

***

Calamity Trigger

Maya inspiroi minua kovasti, mutta se on jo aika vanha. Päätin siis, että haluan nuoren hevosen, jolla voisi ratsastaa ahkerasti. Selailin Alegrea kauan, ja löysin maailman suurimman ponin, Minin, joka on melkein kaksi metriä korkea! Tammalla ei ollut kuin kuva ja parin lauseen luonne, mutta jotenkin näin siinä potentiaalia olla tarpeeksi persoonallinen hevonen tarinointia varten. Välillä mietin, että olisi pitänyt valita toinen puoliverinen, koska sellaisen kanssa tarinoihin saisi menoa ja meininkiä. Olen kuitenkin koko ajan tyytyväisempi Miniin. Onhan senkin kanssa asioista tapeltava, joskin sitä ei joudu hillitsemään, vaan pikemminkin patistelemaan!

Mini on maailman ihanin möllykkä, ja henkilöhahmoni huoliponi (siksi, että olen oikeastikin samanlainen kuin hahmoni..). Jos Mini olisi oikea ja minun, olisin koko ajan huolissani: miksei se osaa laukata, mitä jos se ei saa tarpeeksi liikuntaa, riittääköhän minulla rahaa sen ruokintaan, teenköhän kaiken oikein. Henkilöhahmoni painii saman ongelman kanssa kuin itse painisin: hevosen omistamisen pitäisi olla ihanaa, mutta ihan koko aikaa se ei ole. Toisaalta kyllä me (minä ja hahmoni) Miniä rakastamme.

Tällä hetkellä harkitsen etsiväni Minille kesäksi vuokraajan, joka saisi ratsastaa sillä niin paljon kuin haluaa. Henkilöhahmoni aika ei riitä kesällä hevoselle, ja rahaakaan ei ole liikaa.

Minin kuvan linen teki Kholran/dA, minä väritin.