20250712

Tiesitkö tämän virtuaalisesta matkaratsastuksesta?

Tässä postauksessa en mene sellaisiin perusteisiin, kuin mitä on matkaratsastus tai millaisia sääntöjä siinä virtuaalimaailmassa on. Jos haluat oppia sellaista, kannattaa tutustua Virtuaalisen Matkaratsastusjaoksen kotisivuun, tai jopa ihan oikean elämän Suomen Matkaratsastusseuran sivustoon. Sääntöjen ja esittelyn sijaan haluan jakaa teille muutaman hauskan pointin virtuaalisesta matkaratsastuksesta!

 

1. Tiesitkö, että ihan mikä tahansa hevonen voi kilpailla?

Kyllä! Eikä se ole edes epärealistista! Lyhyin kilpailtava matka, joka on käytännössä joka kutsussa aina mukana, on 15 kilometrin matka. Jos suokkisi tai shettiksesi on terve, se jaksaa mennä sen. Jos hahmollasi on sen sijaan kiiltävä koulupuokki, matkaratsastus voisi olla sille ihana erilainen maastolenkki, jolla on muitakin heppoja! 

Aloittamiseen ei myöskään tarvita ihmeitä. Hevosen on vain oltava vähintään 4-vuotias (ihanneaikamatkalla) tai 5-vuotias (nopeuskilpailussa). Jos se on kovassa kunnossa, ei ole pakko aloittaa juuri 15 kilometrin matkalta. Mitään turhia sääntöjä ei ole! 

 

2.  Oletko huomannut, mitä ihanaa krääsää saat hepallesi palkintokaappiin tai kuvituskuviksi?

Suurimmasta osasta matkaratsastuskisoja jaetaan ruusukkeita, mutta ei siinä vielä kaikki! Kun olet kerännyt hevosellesi tarpeeksi pisteitä, saat arvonimen, jonka mukana tulee aivan ihana plakaatti hevosen sivuille. Tässä on vasemmalla vanha ja oikealla uusi Novice Endurance Champion -plakaatti, jonka sinäkin voit saada heppasi sivuille VMRJ:n alaisia kilpailemalla. Kummasta tykkäisit enemmän? Minä käytän vanhoja, koska ne ovat erityisen upeita! 


3. Muistatko vielä, millaista oli entisaikojen helppo kilpailuiden järjestäminen? 

Sellaista se on VMRJ:ssa yhä! Ensin täytyy tehdä kutsu. Siinä voi olla vaikka vain yksi luokka, tai vaikka sata luokkaa. Kukaan ei sanele ylimääräisiä rajoituksia. Kun kutsu on valmis, se anotaan kalenteriin lomakkeella. Se on helppoa, koska lomakkeessa kysytään vain järjestyspaikkaa, kutsun osoitetta, kilpailun päivämäärää ja sitä, koska viimeistään pitää osallistua, jos haluaa mukaan. 

Seuraavaksi odotetaan osallistumisia, lisätään ne ja tehdään tulokset. Tuloksissa ei ole muuta erilaista esimerkiksi koulukisoihin verrattuna kuin se, että viimeiseksi tulleet hylätään tämän kaavan mukaan:
1-10 osallistujaa: 1 hylätty
11-20 osallistujaa: 2 hylättyä
21-30 osallistujaa: 3 hylättyä
31-40 osallistujaa: 4 hylättyä 
jne!

Kun tulokset on arvottu, arvaa, mitä sitten tehdään. No ei mitään! Homma on valmis! 

 

Bonus: miksi itse kilpailen ja järjestän VMRJ:n allaisia

- Ennen kaikkea: niistä on tosi kiva kirjoitella pk-merkintöjä!
- Niistä saa niin ihanaa, kaunista krääsää hepan sivuille! Mmmmm... Ruusukkeita... Plakaatteja...
- Järjestäminen on niin sikahelppoa, että se menee "siinä sivussa" silloinkin, vaikka en tarvitsisi itse kisoja (vrt. VRL:n sääntöviidakko ja etenkin tuloslähetys). 
- VMRJ:n arvonimet (eli laatis) arvioivat vain ko. hevosen kilpailu-uraa. Etenkin näin pienellä jaoksella se on reilu tapa. Tosissaan kilpailemista ei siis haittaa yhtään se, etteivät hevosen vanhemmat ole kilpailleet mitään! 

20250709

Palkitut alkuvuonna 2025

 YLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

YLA1: Routapeippo, Instafamous RR, Flugsnabbare
YLA2: G-Force RRGrindelwald, Tiny Kitten Kisses, Begin The Beguine, Mokkamuisto, Normipäivä Nurmoossa, Centaurea, Boogie Bomb, Snow-White Sorrow, Daule RR, Hiirimorsian, Tero The Hero, Rokka, Glitter Conspiracy, Bifrons, Nintendon't

Tapaan aina palkintojen luettelemisen jälkeen nostaa esiin yhden hevosista. Tavallisesti ottaisin esiin suosikkihevoseni, joka näistä ehdottomasti on tarinahevonen Tiny Kitten Kisses ja sen varsa Nintendon't. Niitä tulee kuitenkin esiteltyä aina, joten katsotaan siksi Glitter Conspiracya.

 
Kuvan line: Karisaurus /dA

Glitter Conspiracy on jotain tarinahevosen ja massakisahevosen  väliltä. Toin sen Solgården Slottia varten, kun uudelle tallille piti saada jotain tarinakäyttöön kelpaavaa ja riittävän inspiroivaa. Glitteristä on tullut mielessäni se hevonen, joka on tosi söpö - ja katsokaa nyt sitä, voi jeetuna. Sen luonne ei jää mieleen, eivätkä sen massakisat, mutta onnistuin mielestäni sen kuvan värityksessä upeasti. Nyt jo Glitter alkaa kuitenkin olla kaiken saavuttanut tamma, joka pitäisi jollain hoitaa pois tarinasta, jos vain maltan.

 

SLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

SLA-I: Havunopsakki, Koopa Troopa, Hietanopsakki, Tero The Hero, Jugurttihiiri, Koopa, Loppuvastus
SLA-II:  Normipäivä Nurmoossa, Routapeippo, Hiirimorsian, Rokka, Flugsnabbare

Tästä sakista minun tulisi esitellä lempihevosenani Normipäivä Nurmoossa tai Loppuvastus. Sen kunniaksi esitellään Erkinheimon Rokka.

 
Kuva: Pikselit

Rokka on niin massaheppa kuin olla ja saattaa. Sillä on äkkiä-joku-nimi-nyt-tähän -nimi, eka-oikeen-värinen-heppa -kuva ja 200-sanaa-jotain-shaibaa-tähän -päiväkirja. Rokasta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että se todistaa, etteivät laatuarvostelut toimi. Rokan kaltaisilla kakkapapanoilla vedetään ykkösrivi. Sen sijaan yhdelläkään tarinahepallani ei ole ikinä ollut ykkösriviä. En inhoa Rokkaa, vaikka sanon sitä kakkapapanaksi. En koe mitään tunteita Rokkaa kohtaan, paitsi että kiva, että on taas yksi linkki lisää sukutauluun (kakkapapanaykkösrivillä vieläpä). 

 

ERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

ERJ-I: Tero The Hero, Routapeippo, Rokka, Jugurttihiiri, Instafamous RR, Equador O, Begin The Beguine, Daule RR, Flugsnabbare, Sotahiiri, Forceful, Señor Tenebroso RR, Grindelwald
ERJ-II: Mokkamuisto, Hiirimorsian, Bifrons, Snow-White Sorrow, Mariapuuronmettästäjä

Tästä joukkiosta kunniallinen ihminen esittelisi Señor Tenebroson, koska sen esiäiti on suosikkivirtuaalihevoseni Agata Jewel. Agata Jewelistä on kuitenkin paasattu tässä blogissa vaikka ja kuinka, koska en ole milloinkaan ennen jättänyt väliin tilaisuutta pitää messua sen kunniaksi. Toinen suosikkini olisi tarinaheppa Forceful. Kakkossijan jakaisivat Equador O ja Begin The Beguine. Sen takia katsotaan Mokkamuistoa! 

 
Kuva: mä

Mokkamuistolla on vartissa piirretty kuva, mutta minusta se on ihan hauska. Tykkään myös Mokan ruusukekokoelmasta ja tavallaan päiväkirjastakin, vaikkei se mikään tarinahepan päiväkirja olekaan. Sain Mokan Minniltä, ja se onkin yksi äärimmäisen harvoista ostamistani hevosista. Tykkäsin sen nimestä ja siitä, että sen jo olemassa olevalla varsalla oli Mokan nimen teemaan sopiva nimi. Nyt se on myös yhden viimevuoden suosikkikasvattini äiti. Sen kasvatin nimi on Kaffitauko Kasperissa. 

 

KRJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KRJ-I: Begin The Beguine, Instafamous RR, Aurelia, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Nuclear Pegasus RR, Nintendon't, Rokka, Grindelwald, Daule RR, Flugsnabbare, Jugurttihiiri, Big In Japan, Mariapuuronmettästäjä, Kahvinäätä, Sotahiiri
KRJ-II: Forceful, Mokkamuisto, Tetris,  Equador O, Tiny Kitten Kisses, Hiirimorsian, Snow-White Sorrow, Tero The Hero, Glitter Conspiracy

Jos ei jo esiin nostettuja saisi nostaa uudelleen, täältä nostettaisiin tarinaheppa Minin varsa Aurelia, koska se on suosikkirotuani, sillä on tosi kaunis nimi ja se on muutenkin maailman ihanin ja söpöin. Myös Fixing My Demonia voisi katsoa. Senpä takia katsotaan Mariapuuronmettästäjää.

 
Kuva: Pikselit

Tälle hepalle oli käymässä justiinsa niin kuin Rokalle. Tulin kuitenkin kirjoittaneeksi pikkutyttö Ella Erkinheimon näkökulmasta tälle päiväkirjamerkinnän, ja sillä hetkellä Marialle kasvoi persoona. Olen epävarma, kun pitää kirjoittaa lapsen näkökulmasta, mutta joka kerta olen saanut kehuja. Siinä itsetunto on kasvanut niin, että kehtaa yrittää näille laatishepoillekin, joita ei katsota yhtä rakastavin silmin kuin tarinaheppoja. Tykkään myös Marian nimestä, koska sillä on minulle henkilökohtainen merkitys. Eräs ystäväni kolisteli kerran etuovestani sisään varoittamatta, ja tokaisi haukkuvalle koiralleni: "Mitä Nisu vanha marjapuuronmettästäjä?" ja meillähän "marja" sanotaan "maria".  

 

KERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KERJ-I: Nuclear Pegasus RR, Get Schwifty RR, Instafamous RR, Daule RR, Routapeippo, Hietanopsakki, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Rokka
KERJ-II: Good Luck Charlie RR,  Bifrons, Tiny Kitten Kisses, Tetris, Begin The Beguine, Glitter Conspiracy, Normipäivä Nurmoossa, Big In Japan, Hiirimorsian, Tero The Hero

Täältä noson ansaitsevat Nuclear Pegasus, Instafamous ja Good Luck Charlie, joten tättädää, tässä on Tero The Hero. 

 
Kuva: Pikselit

Tero tuli meille siksi, että tarvittiin lisää evm-sukuisia. Ok: suurin osa tuonneistani tulee niin. Harvan taustalla on aito inspiraatio. (On niitäkin!!) Terostakin oli tietenkin tulossa Rokan kaltainen kakkapapana. Tykkäsin sen nimestä enemmän, joten pullikoin vastaan. Keksin sille seitinohuen hahmon nimeltään Dima Olegov ja yritin laittaa Diman kirjoittamaan sille päiväkirjaa. Joo ei tullut mitään siitä. Yritin kirjoittaa tekstejä tosi paljon hahmojen persoonista käsin, oikein niitä dramatisoiden. Joo ei kiinnosta ketään, itseänikään. Sitten kyllästyin ja ryhdyin länttäämään vain ruusukkeita sivuille koristeeksi. Yritetty on, ja oli aika luovuttaa. Ei hevosesta, parhaimmankaan nimisestä, saa väkisin kiinnostavaa. (Tämän faktan takia itken välillä vieläkin verta hevoseni Soittakaa Paranoidin tylsyyden vuoksi. Vitsit miten upea nimi silläkin on). Teron nimi tulee... Tuota noin... Kelan vanhasta mainoksesta.. 

 

VVJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

VVJ-I: Routapeippo
VVJ-II: TemppelileijonaSatakielen Sotahuuto, Metsäruusu, Havunopsakki, Saapasjalkakäärme

Suosikkini näistä on Satakielen Sotahuuto. Valitettavasti mukana ei kuitenkaan ole nyt yhden yhtä millään lailla tylsää heppaa. Otetaan Satakielen Sotahuudon vauva Erkinheimon Routapeippo.

 
Line: Tea

Oi juutina-tuutina, miten on söpö heppa! Olen ihan rakastunut tähän kuvaan, kun Pepsi näyttää siinä niin pehmoiselta ja ihanalta. Sen söpö olo taisi tehdä sen, että Pepsille tuli söpö luonne ja vielä söpömpi päiväkirja. Tykkään tästä persoonasta ja kuvasta niin paljon, että jos tarinoissani olisi suokin mentävä kolo, Ella Erkinheimo saisi muuttaa Pepsin kanssa siihen tarinaan ja kasvaa kokonaiseksi hahmoksi. Pepsi on hyvän mielen ilopilleri! 

 

Kantakirjatut 2025
Mitä tämä on? Eihän meillä kantakirjata..?

KTK-III (PKK): Forceful, Sacramento II RR

Joo no nyt on myös paha kirjoittaa "huonommasta hevosesta" kun molemmat ovat tosi ihania. Forceful eli Jussi on kuitenkin tarinahevonen, ja sen takia olen paasannut siitä enemmän. Sen vuoksi valitaan ihana Sacramento II RR.

 
Kuva: Le Minä!

Tämän ii on nica.n Sacrament, joka oli minusta tosi hieno heppa. Tämän isä puolestaan on Southern Sacramento RR, jolla on nica.n piirtämä kuva. (Jep. Olen nica.n fani.) Nyt kun Mêl Sereniä ei enää ole, nämä tuntuvat harvinaisuuksilta, joita tulee vaalia ja suojella. Ne eivät ole kuitenkaan minulle tärkeinta tässä hepassa, vaan sen kuva. Minä. Tein. Sen. Itse. Minä tein sen alusta asti ihan omin pikku kätösin! Muistan, että katsoin mallia väritykseen just nica.n kuvista enkä valokuvista. Nyt näen kuvassa vaikka mitä hiottavaa, mutta se oli ihan eka piirroskuva ikinä, jonka tein kokonaan alusta loppuun itse, ja jossa en saanut välivaiheissa neuvonta-apua, ja josta olin ja olen kovin ylpeä. Nyt sillä kuvalla on kantakirjattu heppa. Minun tekemälläni. Virtuaalimaailmassa tosi, tosi harva asia tuntuu enää saavutukselta. Ensimmäinen serti tuolle kuvalle tuntui, ja nyt kantakirjaus tuntuu. Ei mitään väliä, vaikka palkinto on vain KTK-III. Se on silti kantakirjassa, ja minä tein sen.  

20250111

Palkitut loppuvuonna 2024

 Nyt on ollut näemmä yksipuolisia postauksia vähintään puolen vuoden ajan, mutta silti taas mennään! 

 

YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2024

YLA2: Tetris*, Forceful*, Aimo Komia, Equador O*, Havunopsakki, Horcrux, Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Hietanopsakki
YLA3: Kuuras Hallankajo, Satakielen Sotahuuto, Suentassu, Aurelia

*tarinahevonen

Hevosesittelyn sijaan teen päätelmiä. Hevoseni saavat huonoja pisteitä erityisesti lisäpisteistä. En enää erityisesti "valmistele" hevosiani tai yritä kalastaa pisteitä niin kuin ennen. Jokaiselle saisi ilman ekstratyötä 4 pistettä lisää täysin ilmaiseksi, jos copypastettaisi jokaisen sivulle saman varustekollaasin ja hoito-ohjeet, ja vielä muutama vuosi sitten olisin jaksanut käyttää tätä porsaanreikää. (Käytän kyllä yhä Yorca-ikääntymistäni: hevoseni ikääntyvät omaan tahtiinsa, mutta laatispäivän ajan ovat aina tasan 8v.) Muilta osin YLAn lisäpisteet ovat kuitenkin sellaisia, että niiden pitäisi teoriassa tukea juuri minun harrastustani. Siellä palkitaan esim. muista laatispalkinnoista ja tarinakisoista. Toki (kaikkien) laatisten tarinakisa-ajatus on yleisesti vanhentunut. Huomioon ei oteta muuta kuin pitkät tekstituotokset. Lisäksi nykyaikaisempia tuotoskisoja, joissa tuotoksella saa lisäpisteitä, ei lasketa laatiksissa tällä hetkellä tuotoskisoiksi ("tarinakisoiksi"). Me harrastajathan tästä kuitenkin päätämme. Koskahan ehtisin kirjoittamaan tästä ehdotuksen selkeällä suomen kielellä?


SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2024

SLA-I: Erkinheimon Helluunen, Erkinheimon Siipisupi
SLA-II: Satakielen Sotahuuto, Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Mokkamuisto, Suentassu, Saapasjalkakäärme

SLA:sta oli  mielestäni joskus vaikeaa saada hyviä pisteitä, mutta kun siihen on tutustunut kunnolla, on se ihan kiva ja sopiva laatis. Hevoseni saavat mielestäni just loistavasti tarpeeksi vaikeassa suhteessa ykköstä ja kakkosta. SLA:n tekstipisteet muuten muuttivat joskus kirjoitustottumuksiani pitkäksi aikaa. Pidin aina huolta, että laatishepan pk-merkinnässä on 201, 301, 401 jne sanaa. SLA:ssa sillä yhdellä sanalla saa kokonaisen pisteen... :D Toisaalta välkympi olisi kirjoittanut parin sanan pk-merkintöjä. SLA:ssa yksisanaisesta merkinnästä saa nimittäin myös pisteen. Tässä olisi viisi pistettä jollekin:
"Tänään Helluunen oli maastossa."
"Helluunen sai ruusukkeen."
"Satoi ja Helluunen tykkäsi."
"Helluunen varsoi."
"Kengityspäivä!"
:D

ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

ERJ-I: Havunopsakki, Saapasjalkakäärme, Suentassu, Satakielen Sotahuuto, Erkinheimon Hietanopsakki
ERJ-II: Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Normipävä Nurmoossa


KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

KRJ-I: Antisosiaalinen Aamupersoona, Erkinheimon Routapeippo, Erkinheimon Hietanopsakki, Normipäivä Nurmoossa
KRJ-II: Suentassu, Bifrons*

*tarinahevonen



KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

KERJ-I: Temppelileijona, Ursula, Erkinheimon Metsämäyrä, Erkinheimon Helluunen, Satakielen Sotahuuto, Daily Lion RR, Equador O*
KERJ-II: Suentassu, Metsäruusu, Antisosiaalinen Aamupersoona, Havunopsakki, Snow-White Sorrow

*tarinahevonen

20241001

Palkitut alkuvuonna 2024

ERJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
ERJ-I: G-Force, Pöyröö
ERJ-II: Metsäruusu, Karhumuori

G-Force eli Gene. Kuvat ©: Benny de Ruiter Stables

 ERJL-hevosista haluan esitellä kaikkein vanhimman, Genen, jonka ei pitäisi olla enää hengissä. Minulla hengissä säilyvät vain kaikista rakkaimmat hevoset, joihin Gene ei kuulu, sekä kaikista hienoiten nimetyt hevoset, joihin Gene ei varsinkaan kuulu.

Ostin joskus ht.netistä hevosen nimeltään J-Rock. Senkään nimi ei ole kaunis, mutta muistan, että jotain yllytystä siihen liittyi. Päätin, että sen jälkeläisten nimet ovat samanlaisia: yksi kirjain, yhdysviiva ja sitten yhdyssanan varsinainen sanan muotoinen osa. Sen varsa oli F-Word: silloin ihan kiva nimi. No F-Wordin varsa oli sitten G-Force. Voi raukkaa.

En usko, että Genen suvun tarina jatkuu enää tästä. Onpahan nyt palkittu kuitenkin tällainen reliikki lapsellisemmilta ja ihanammilta ajoilta.


KRJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024

KRJ-I: Satakielen Sotahuuto, Havunopsakki, Saapasjalkakäärme, Temppelileijona
KRJ-II: Metsäruusu, Karhumuori

Havunopsakki eli Noppa. Kuva © Pikselit

Noppa on elämäni pikaisin hevonen heti Roskajälkeläisen jälkeen. Tarvitsin sikanopeasti uusia laatisheppoja. Keksin niitä. Sitten tein niillä varsoja. Läimin kuvia sivuille. Kirjoitin koko päiväkirjan ja kaiken muun roskan. Nopan kohdalla otin aikaa: kisoja vaille valmiiseen laatisheppaan menee aikaa 12 minuuttia, jos teksteillä on jonkinlainen sisältö ja jos sukarin saa vanhemmilta. Ei huano. Jälkikäteen menin sitten kiintymään tähän kahdentoista minuutin hevoseen. Voi kattokaa ny mikä nöösi se Noppa on!!

KERJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
KERJ-I: Tarmo, Waluigi, Daily Lion, Toivo, Pikkuvarpunen
KERJ-II: Saapasjalkakäärme, Forceful, Pöyröö, Karhumuori

Pikkuvarpunen eli Virpi. Kuva © Virpin kasvattaja.

Päivän teema on näemmä nostaa esille vanhimmat ja kummallisimmat hevoset. Tässä on Virpi. Oli hieno olo, kun ostin sen ja se myytiin juuri minulle. Se oli uusi ja jännä, koska se oli kenttäheppa, enkä ollut ennen kisannut kenttää ollenkaan. Lisäksi sillä on ihan mahtava nimi. Ne olivat ostopäätökseni tärkeimmät vaikuttimet. Saadakseni Virpin lupasin kisata kenttää ja viedä laatiksiin. No kenttälaatiksissa vähän venyi, koska kun kerran kisasi Virpillä kenttää, se tarvi kenttää kisaavan varsan laatiksiin. Ja kun kerran kisasi varsalla Virpiä varten kenttää, miksei suoraan tekisi sille kenttää kisaavaa isää. Ja kun isä kerran kisasi kenttää...

Virpi on siis syy siihen, miksi Erkinheimon suokit ovat neljän lajin suokkeja eivätkä kahden. Vaikka sen jalostuksellinen merkitys meillä jäi minimaaliseksi, se muutti koko tallin kurssia paljon isommin kuin yksikään toinen yksittäinen hevonen.

VVJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
VVJ-I: Koopa Troopa, Siipisupi, Waluigi, Pöyröö, Toivo, Ursula, Tarmo,
VVJ-II: Honkahärkä, Konrnknarr, Vanamo, Karhumuori

 

Koopa Troopa eli Topi. Kuva © VRL-10444

Topi samanlainen hevonen kuin Hietanopsakki, mutta se on Noppaa edeltävältä hulluuden aalloltani. Sen kantaisä on Super Mario, ja tietenkin Super Marion kaikki pojat tulee nimetä Super Mario Bros -örkkien mukaan. Koopa Troopa on yksi niistä örkeistä. Jännä homma, että olen fanaattinen Super Mario kolmosen pelaaja, enkä tiennyt minkään örkin oikeaa nimeä ennen tätä tutkimusmatkaa.

YLA:ssa palkitut alkuvuonna 2024

Helmikuun tilaisuudesta saatiin tulokset 5. elokuuta. Siinä palkittiin Metsäruusu (YLA2), Saapasjalkakäärme (YLA2) ja Karhumuori (YLA3).
Huhtikuun tilaisuudesta saatiin tulokset 20. heinäkuuta. Siinä palkittiin Temppelileijona (YLA3) ja Matroona (YLA2). Forceful hylättiin muotoseikan vuoksi, ja myöhästyneet tulokset ovat tehokkaasti taanneet sen, että myös se on yhä tukkimassa jonoja.
Kesäkuun tilaisuudesta odotellaan tuloksia, mutta joka on pidättänyt henkeään, on jo menehtynyt.
Olen huolissani YLA:n tilanteesta ja entisenä tuomarina olen tarjonnut apuanikin. Ylläpitäjä vastaa, että apua ei tarvita tuomarointiasioissa. Muussa en voi auttaa, joten toivottavasti löytyy tekijöitä toisaalta.

SLA:ssa palkitut alkuvuonna 2024
SLA-I: Waluigi, Pöyröö, Super Mario, Ursula, Vanamo
SLA-II: Honkahärkä, Toivo, Metsäruusu, Karhumuori, Metsämäyrä, Tarmo


Super Mario eli Mario. Kuva © Narien vapaat

Kun etsin Mariolle kuvia, ajatus oli, että ihan sama, kunhan on punainen. :)  No on punainen, mutta on myös komia mölli!

20240604

Kristallijumala.net kaatuilee

Hopiavuoren hevostalli ja muut sivustoni ovat on-off poissa pelistä. Syytä huoleen ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä ole, eivätkä Hopiavuoren tarinat ole kadonneet minnekään. Sivusto on vain liian raskas ja kävijämäärät aivan liian suuria nykyisille saatavilla oleville tehoille. Tehoja kasvatetaan jo, mutta päivittyminen voi viedä pari päivää. Emmeköhän me jo viimeistään viikonloppuna pääse takaisin Hopiavuoreen ilman rasittavia käyttökatkoja!

20240528

Suunnitelmat muuttuu (ja miksi se on ihanaa)

 Tässä ovat hahmoni Oskari Susi ja Alexandra Tiederberg. 

 


Oskarilla ja Alexandralla piti olla selvät sävelet, kun heidät loin niin kuin kristinuskon Jumala, joka loi omat hahmonsa omiksi kuvikseen. :D Yhtä pöljä luoja kun olen, minäkin annoin hahmoilleni kuitenkin vapaan tahdon ja nyt nämä kaksi ovat kääntäneet kaiken päälaelleen -- ja se on ihanaa!

Oskari ja Alex luotiin sivuhahmoiksi. Oskarin oli määrä käydä läpi pari hevosta, mielellään hankkia rakas ystäväpiiri ja kuolla niin, että muut saavat kriisiytyä. Hänen kuolinpäivänsä kuitenkin oli ... ja meni ... ja sitten yritin saada hänet hengiltä paria vuotta liian myöhään, vaikka hänellä ei mitään ystäväpiiriä ollutkaan. Kun Oskari sitten makasi kuolinvuoteellaan ja taisteli, Alex oli jo paikalla ja kasvattanut sielun.

Alex on myös sivuhenkilö. Hänen tarkoituksensa oli muuttaa päähenkilö Inarin suuntaa Hopiavuoressa. Inarihan tutustui Alexiin Instassa ja kuvitteli Alexin olevan lyhenne Alexanderista tai jostain sellaisesta, kun kerran Alexin olemus viittasi siihen suuntaan kaikissa hänen heppakuvissaan. Toisin kävi, ja Alex oli pettymys. Sen sijaan, että Inari olisi kyseenalaistanut itseään ja olemistaan ihan kauheasti, hänen elämänsä kuitenkin jatkoi urillaan kohti tuhoa, jolta häntä yritin säästää, ja Alex kasvatti sielun Ilonan kirjoittamien tarinoiden avulla. Nyt Alex on Hopiavuoren hevostallilla. Inari ei.

Alexista ja Oskarista tuli nopeasti erottamattomat. He ovat tarinassa ystäviä pitkältä ajalta, mutta ennemminkin he kasvoivat yhteen ja yhdessä minun päässäni.

Kun minulta on kysytty, kuka minä olen, olen vastannut aina kertomalla rakkaasta työstäni, rakkaista lemmikeistäni, saavutuksistani ja harrastuksistani. Minä olen vaikka kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä, joskin ilmeisen itseäni (kirjoituksellisesti) täynnä oleva kirjoittaja. Kun nämä kaksi hahmoa kasvoivat omin päin, se oli jotenkin terapeuttista. En ole Oskari, enkä ole Alex, mutta minussa elää Oskari ja minussa elää Alex niin kuin kuulemma jokaisessa on kaksi sutta. :D Miten siis voisinkaan pysyä suunnitelmissani ja tehdä näille pahaa niin kauan, kun he eivät itse ajaudu henkiensä kanssa umpikujaan? Silloinkin, jos ei ole enää muuta vaihtoehtoa, suren näitä kahta niin kuin lempikirjojeni hahmoja ja oikeita ystäviä.

Jos joskus käy niin, että Hopiavuoren hevostallin tarina päättyy vaikka minun terveyteni päättymiseen, kaipaisin jokaista hahmoani. Näille kahdelle toivoisin sellaista onnenpotkua, että joku muu kirjoittaisi ne vielä kauan senkin jälkeen. Itsekkäistä syistä toki toivon samaa kaikille rakkaille hahmoilleni: on ihanaa, kun saa jakaa parhaat lelunsa muiden kanssa. On mitä suurin kunnia, kun joku toinen valitsee minun hahmoni kirjoittaakseen siitä kuin omastaan.

20240506

Mun kisojen lempiosallistujat

 Olen taas järjestänyt jaoksien alaisia kilpailuita, vaikka olin sitä mieltä, että en enää järjestä. Samaan aikaan Keskustassa on käsitelty sitä, tapaavatko harrastajat kiittää osallistumisissaan kisanjärjestäjää. Näiden kahden seikan myötä aloin miettiä, mikä olisi paras konkreettinen kiitos mun kaltaiselle, maailman laiskimmalle ihmiselle kisajärjestäjänä. Keksin heti: se olisi se, että tekisi mun työstä niin helppoa kuin sillä kertaa on mahdollista olemalla mun lempiosallistuja kisoissa.

Miten mun lempiosallistuja sitten toimisi?
- Osallistuisi kerralla koko kutsusarjaan. (Onneksi tätä on saanut jo muutaman vuoden vaatia! <3)
- Osallistuisi samalla kokoonpanolla kaikkiin mahdollisiin samanlaisiin luokkiin. (Saispa tätäkin vaatia vaikka edes silloin, kun rypäs on yli 10 kutsua. Puolittaisi meinaan tulostentekoajan.)

Hetkinen, siinä se. Nykyään vaaditusta muodosta ei poiketa niin paljoa, että aika menisi sen korjailemiseen niin kuin ennen. Otsikointikin onnistuu niin hienosti, ettei viestejä katoile mihinkään vääriin rööreihin sähköpostissa. Eipä tässä tarvitse siis enemmästä haaveillakaan!

20240311

"Sensatone" all over again: esittelyssä... Equador...

Tiedätkö, minkälainen oli ensimmäinen virtuaalihevoseni ikinä? Sitä ei ole ollut olemassa enää 2000-luvulla, mutta muistan sen tarkasti. Se oli shirenhevonen, koska rakastin ja rakastan shirenhevosia. Tämä upea musta ori oli melkein parimetrinen. Sen verran siitä voisi oikeasti olla olemassa. Muu ei voisi olla totta. Orini oli nimittäin, köh, shirenhevosille tosi tyypillisesti, köh, aivan hullu päästään. Se tietenkin salli vain hahmoni, minun, käsitellä itseään. (Siihen aikaan minulla ei vielä ollut varsinaisia hahmoja, vaan se "hahmo" oli olevinaan ihan minä-minä, mutta toki tiesi kaiken hevosista ja oli ihan jeesus joka asiassa jne.) Lisäksi se hyppäsi 160-senttisiä esteitä. (Niin muuten tekivät arabinikin. En muista, kuinka paljon 120 cm korkea shettikseni hyppäsi.) Hauskinta oli sen nimi. En osannut yhtään englantia, ja olin lukenut jostain väärin sanan sensation. Sen takia mustan orini nimi oli Sensatone. Oi niitä aikoja. Saa nauraa!

Kerron Sensatone-juttuani aina joskus, kun kysytään, ja joskus silloinkin, kun ei kysytä. Se on hauskaa, koska itselleen voi nauraa, kun ei enää tee noin hassuja virheitä. Eikö niin? Eikö niin??? Mutta entä jos tekee?!

Herran vuoden 2023 lähes loppuun asti elin sellaisessa todellisuudessa, jossa Ecuador kirjoitettiin Equador. Tasan kirjoitettiin. :D Tarvitsin sen nimisen hevosen. VRL:oon oli rekisteröity jo Equador, jonka huomasin vasta, kun Equadorin tarina oli jo alkanut aikapäiviä sitten. Onneksi se oli niin iänkaiken vanha ja todennäköisesti joka suuntaan suvuton, että tein jotain, mitä periaatteessa vastustan: lätkäisin yhden kirjaimen lisää nimeen kasvattajaliitteeksi, ja niin minulle tuli uusi tarinahevonen. Tässä se on.

Equador O


Line: Rosenhill /dA

Nyt saa taas nauraa, mutta hyvässä hengessä hei. :D Voi olla, että orini tulevia jälkeläisiä sorsitaan suvuissa isukin nimen takia, mutta ei haittaa (ainakaan kauheasti). Sain aikaan nimittäin tarinani kannalta tosi kivan hevosen. Se on ensimmäinen tarinahevoseni, joka on olevinaan jollain lailla arvokas ja taitava, koska yleensä en tykkää kirjoittaa arvokkaimmista ja taitavimmista hevosista. Tarinassa sen päätehtävä on tällä hetkellä tehdä yhdestä tai hyvällä säkällä kahdesta hahmostani taitavia ratsastajia elämänsä aikana. Minulle sen tehtävä on opettaa kirjoittamaan taitavistakin hevosista niin kuin persoonista, eikä niin kuin roboteista, jollaisina olen taitavia massakisahevosiani liian kauan pitänyt.

Olisin ehtinyt vaihtaa Equadorin nimen vielä ennen rekisteröintiä. Olisin voinut  muokata kaikki tarinat uudelle nimelle. En halunnut: tämä hevonen ei ole enää täydellinen, joten se on minusta heti mielenkiintoinen. Sitä paitsi saan tarjota teille muille naurut.

Sensatone-ei-kun-Equador on tarjolla jalostukseen. :)

20240226

Kommentin voima

Olen paasannut aiemminkin siitä, että toisen luovien töiden kommentointi pitää tekijän yleensä hyvällä päällä pitkään. Yksi ainoa yksittäinen kommentti voi olla se, joka nostaa kirjoittajan tai piirtäjän blokin alhosta tai estää ajautumasta sinne.

Silti komentteja tulee säästeltyä. Aina ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Se on ymmärrettävää, eikä aina ole edes viisasta ammentaa tyhjyydestä. Yleensä kommentoimattomuuden syy tuntuu kuitenkin olevan se, että ajatellaan, että en mä osaa kommentoida. Ei mulla ole mitään tähdellistä sanottavaa. Ei toi ihminen halua kuulla mun juttuja. Toi tietää sanomattakin olevansa hyvä. Toi on itse asiassa parempi kuin mä, joten mitä se tällaisen räpiköijän mielipiteillä tekee?

Kirjoittajan tai piirtäjän näkökulmasta on kuitenkin ihan eri asia tietää jollain tasolla olevansa hyvä kuin tuntea saavansa arvostusta. Moni sanoo, ettei taiteile arvostuksen toivossa, mutta vaikka se olisi kuinka totta, arvostus tuntuu hyvältä. Arvostusta ei myöskään tarvitse saada miltään jumalmentorilta, vaan juuri siltä tavalliselta ihmiseltä, joka on työtä katsonut ja arvostanut. Sitä paitsi en ole kuullut vielä kovin monesta niin ikävästä taiteilijasta, että hän ensinnäkään edes laittaisi kanssaharrastajiaan tai seuraajiaan jotenkin taitojen mukaiseen paremmuusjärjestykseen tai vielä sen päälle arvostaisi vain valmiiksi taitavien aikaa, tsemppiä, kehua, pointteja, ajatuksia ja kritiikkiä. Ei ei: minä tiedän vain tyyppejä, jotka ovat iloisia siitä, että ihan kuka tahansa on katsonut, on lukenut, on ehkä jopa viihtynyt, vihastunut, pahastunut, naurahtanut.

Kommentoinnin haastavuus sen sijaan on ihan yleinen kokemus. Kommentointi on taito: siinä kehittyy, kun sitä tekee. Jos on vasta-alkaja kitaran soittamisessa, tietää kyllä, että on turha verrata itseään vielä maailmantähtiin. Jos on vasta-alkaja kommentoinnissa, jostain syystä tulee kuitenkin verranneeksi itseään niihin muutamiin, jotka tekevät 6000 merkkiä pitkän kirjallisuusesseen julkaistusta tarinasta. Tein itsekin sellaista vertailua ryhtyessäni kommentoimaan. En tiedä, mistä se johtuu, että ihminen itse olettaa syntyvänsä kommentointitaidon kanssa, vaikka tietää syntyneensä jopa ilman lukutaitoa.

6000 merkkiä pitkä kirjallisuusessee on toki ihana kommentti, mutta kirjoittajana minulla on järisyttäviä uutisia kaikille, jotka eivät jaksa, ehdi, pysty tai halua kirjoittaa 6000 merkin kirjallisuusesseetä. Se uutinen on tämä: kahden lauseen tai vaikka kahden sanan sisältöön keskittyvä kommentti on ihan yhtä rakas. Moni taiteilija palaa lukemaan sen kerta toisensa jälkeen, vaikka sen oikeastaan osaisi jo ulkoa. Ei sen kommentin sisältöä tarvitsisi niin monesti tankata, mutta taitelija tankkaakin tunnetta. Se tunne on pitkäaikainen ilo: jes, joku katsoi, joku arvosti. Se tunne kestää paljon kauemmin kuin kommentin lukeminen tai edes kirjoittaminen, kauemmin kuin kuvan tutkiminen tai tekstin lukeminen. Joskus joku kommentti tarttuu mieleen ikuisiksi ajoiksi. Joskus taas kommenttia tutkitaan vähemmän aikaa, mutta silti se teki vastaanottajastaan iloisen.

Haasta siis itsesi: kirjoita tänään jollekulle yksi kommentti, ellet ole jo tyhjiin ammennettu. Kirjoita yksi sana, yksi lause, tai jos jaksat, kirjoita yksi kappale. Jos omalla nimellä kommentoiminen tuntuu kerta kaikkiaan liian jännittävältä, käytä vaikka toista nimimerkkiä tällä kertaa. Teet oman taiteilijasi päivästä mitä ihanimman tänään!