Olen kertonut tähän mennessä ainoastaan Hopiavuoren foorumin rekisteröityneille avoimella puolella, miksi olen ollut niin hiljaa harrastuksen parissa oikeastaan koko talven. Nyt olen kerännyt sen verran voimia, että voin kertoa myös täällä.
Olen työnarkomaani, yliempaattinen, perfektionisti, ylityöllistetty opettaja ja annan liian helposti anteeksi muille vaikka en ikinä itselleni. Viime joulun aikoihin asti jaksoin painaa töissä ja jaksoin pitää Hopiavuoren sellaisena kuin haluan sen olevan (ja Hopiavuori ei muuten ole pienitöinen). Sitten mäiskähdin oikein kunnon mahapläiskällä todellisuuteen: nyt ei enää pysty venyä, ei jaksa enää, ei onnistu yhtään mikään (edes lepääminen).
Sain lapun, jossa luki, että minulla on masennus ja ahdistuneisuushäiriö, ja samalla tuli piiiiiiiiitkä saikku ja lääkkeet. Meni aika kauan, että pääsin sen verran elämään kiinni, että ruokakaupassa käyminen ei väsyttänyt niin, että nukuin koko loppupäivän.
Nyt olen taas periaatteessa työkuntoinen (ja jo hyvän aikaa töissä ollutkin), mutta vieläkään ei suju niin kuin ennen. Kun töistä on selviydytty, jaksan olla koirien kanssa, mutta en keskittyä kunnolla mihinkään oleelliseen. Olen virtuaalihevostellut sen verran, että olen ilmoitellut hevosia laatiksiin ja tuomaroinut. Välillä koen siitä huonoa omatuntoa, koska Hopiavuoren hevostallilla ansaitaan parempaa. Usein on itsellä suunnaton ikävä Hopiavuoreen, mutta kun avaan tiedoston, sinne ei tule tekstiä sitten millään. En ole ikinä ollut näin kauaa kirjoittamatta! Tämä on ainoa teksti, jonka olen saanut tehtyä aikoihin!
Hiljaisuus jatkuu yhä. Teen sen, minkä jaksan, enkä yhtään enempää, vaikka mieli tekisi koko ajan. :) Perfektionisti ja työnarkomaani eivät ole kuolleet minusta. :D
Mielenterveydestä on vielä sanottava se, että ainakaan minulla ei ollut aavistustakaan, millaista se on, kun ei oikeasti vain jaksa ja pysty enää. Luulin sen maalaisjärjellä ymmärtäväni, mutta ei sitä voinut kuvitella etukäteen. Olen saanut olla tässä mielessä terve koko elämäni ajan, ja huh huh, onneksi! Joulun maissa velloin niin pelottavissa ajatuksissa, että voi kun en enää ikinä joutuisi sellaiseen paikkaan päässäni.
20220403
Oresaman & Hopiavuoren radiohiljaisuus
20220115
Loppuvuoden palkitut 2021
YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021
Ykköspalkinnoilla palkittiin YLA:ssa heinäkuusta joulukuuhun Toxic Fox, Vohvelieläin, Get Schwifty, Abraham, Kuuralehdon Artturo, Kettupolun Kiirus, Pepper Imp, Fixing My Demon,
Kakkospalkinnolla on palkittu Queen's Never Late ja Super Mario.
Qiana Ring joutuu uusimaan kolmospalkintonsa jos joskus on tilaa ilmoittaa se, sillä en havainnut, että YLA alkoi marraskuussa vaatia sijoitusten laskemista.
YLA:ssa tällä kertaa palkitut hevoset ovat melko vanhaa kantaa. Harrastan nykyään niin hitaasti, että itse pidän toki Vohvelieläintä ja Pepper Impiä ihan upouusina, sillä ne ovat niin tuoreita, että muistan, mitä mietin keksiessäni niiden nimet ja kirjoittaessani niiden luonteet.
Erityisesti Vohvelieläin on minulle rakas. Siinä näkyy kasvatustyötäni, ja se on tärkeä linkki sukutauluissa. Sen lisäksi se on myös piirretty, eli olen käyttänyt siihen enemmän aikaa ja vaivaa kuin valokuvalliseen hevoseen. (Näin käy minun harrastuksessani: se ei tarkoita, etteikö joku toinen panostaisi valokuvalliseen yhtä lailla tai enemmän!) Nimikin on mielestäni kiva ja onnistunut! Vohvelieläin onkin jo valmis virtuaalihevonen, mutta en malta luopua siitä.
Vohvelieläin (line Tea, muu mä)
Fixing My Demon on mielestäni myös hauska heppa. Sen nimi ei ole yhtä kiva kuin Vohvelieläimen, mutta kuva on, ja Yorccan vaatimattomamman kasvatustyön kontekstissa Demo on myös onnistunut kasvatti. Se myös inspiroi minua tekemään juttuja kanssaan, vaikka laatishevonen enää harvoin inspiroi tekemään muuta kuin kasvattamaan ja keksimään nimiä.
Super Mario on osa Erkinheimon Uusia Tuulia, eli uutta Nintendo-linjaa. Koko Nintendo-linja on tosi kiva, mutta koska en ole vielä puuhannut sen parissa yhtä kauaa kuin esimerkiksi Vohvelieläimen sukulaisten parissa, en rakasta linjaa vielä yhtä paljon kuin vanhempia.
SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021
SLA:ssa on käyty koko vuosi tosi harvakseen, joten montaa palkittua ei ole. Aiemmin esitellyt Vohvelieläin ja Kettupolun Kiirus hakivat ykköset samasta tilaisuudesta. Toisessa tilaisuudessa käytiin poikaan voimin hakemassa ykköset, kun Esi-Isä ja Kuuralehdon Artturo pyörähtivät näytillä.
ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021
Myös ERJL on ollut vähällä käytöllä. Vain Super Mario ja Pullagallup kävivät hakemassa ykköset.
Pullagallup (kuva © VRL-03840)
Pullagallup on mielestäni ihana hevonen. Se on niin soma, söpö, pikku nisupulla! Sen nimi on ihana, ja sen takia sen aikoinaan ostinkin. Haluan, että sen varsojen nimet ovat samanlaisia kuin sen oma nimi: sama teksti, luki sen sitten oikein- tai väärinpäin. Seuraavan varsan (tai jopa lapsenlapsen) nimi on jo suunniteltu, mutta puoliso on oltava täydellinen!
KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021
Ykkösiä hakivat Super Mario, ikivanha G-Force sekä Waluigi.
Waluigi (kuva © Narien vapaat)
Waluigi on Super Marion yhteydessä mainitsemaani Nintendo-linjaa. Linjansa edustajana se on onnistunut ja kiva heppa, mutta tykkään siitä myös nimenä ja persoonana. Luigi on tällä hetkellä Nintendo-linjan suosikkini, mutta se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä, että olen puuhannut sen kanssa oreista eniten. Luigi on myös periaatteessa valmis, kunhan pääsisi laatiksiin asti.
KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021
Ykkösiä hakivat Ton-Tongue Toffee, Kornknarr ja Kuhdon Jassoo.
Kakkoset saivat Qiana Ring ja Horcrux.
VVJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021
Esi-Isä ja Jeskamandeera hakivat ykköspalkinnot. Ei voi kovin lihavaksi sanoa loppuvuoden palkintosaalista myöskään VVJL:ssa.
20211107
Esittelyssä (ja TJ) tarinaori Tetris
Haluaisin esitellä virtuaalimaailmalle vasta tarinauraansa aloittavan puoliveriori Tetriksen, josta olen kovasti innoissani.
line schn3e/dA
Tetris on yksi Hopiavuoren hevostallin uusista vahvistuksista ja sen tarina on vasta alkaimaisillaan. Se on juuri sellainen hevonen, josta itse virtuaalimaailmassa eniten tykkään: tavallinen, tavallisen näköinen, tavalliseen tapaan hyvin koulutettu orhi -- eli siis erilainen kuin virtuaalimaailmassa laumoittain asuvat yksilölliset erikoishevoset.
Se, mistä Tetriksessä pidän ulkonäköä ja luonnetta enemmän, on sen ja sen hahmojen historia ja tulevaisuus. Siihen on viitattu Hopiavuoren hevostallilla vasta lyhyesti, eikä se ole oleellisessa osassa tarinaa. Silti on ihanaa, miten sain kiedottua monta hahmoa yhteen yhdellä hevosella.
- Alexandra "Alex" Tiederberg omistaa Tetriksen. Hän on Hopiavuoren tarinan hahmo.
- Alex hankki Tetriksen Miika Rossilta. Miika Rossi on Alexin isoveli ja ei-tarinallinen valmentaja sekä Yorca WB:ssa ja Erkinheimoissa että Oskari Suden isän Olavi Suden evm-tallissa. Nämä tallit sijaitsevat kaikki lähekkäin.
- Myös Hopiavuoren hevostallin Oskari Susi on käynyt koeratsastamassa Tetristä isänsä Olavi Suden ja Miika Rossin painostuksesta.
- Oskari Susi on ollut lapsena Alexin siskon Vilhelminan leikkikaveri. Alex tunnisti Oskarin ja havaitsi tietenkin heti, mitä Oskari ei kerro muille hahmoille.
- Oskari on nyt jumissa Alexin kanssa paitsi samalla paikkakunnalla, myös Tetriksen takia samalla tallilla. Oskari ei ole innoissaan. Mitä jos Alex lörpöttelee kaikille kaiken Oskarin lapsuudesta?
Tetriksen omistajalla, Alexilla on myös ollut rooli Hopiavuoressa jo ennen hänen ilmaantumistaan paikan päälle. Tänä vuonna Hopiavuoren Inari Helmipuro nimittäin rakastui Instassa tapaamaansa poikaan, joka oli täydellinen! Poika tykkäsi hevosista, oli kauhean kiva ja huomaavainen ja lempeä, ja lähetti toistuvasti viestejä ekana. Inarilla oli niin ihanan huomioitu olo! Edes se ei haitannut, että poika laittoi Instaan kuvia vain puoliverihevosestaan ja näkyi itse oikeastaan vain pienenä ratsastuskuvissa. Inarin toiveet toteutuivat, kun poika päätti muuttaa kaikista maailman paikoista juuri Seinäjoelle, ihan Otsonmäen naapuriin!! Ja toisi vielä hevosensakin Hopiavuoreen!! Ja sitten autosta tulikin -- varmaan sen pojan, Alexin sisko. Paitsi että Inari oli ihan itse kysymättä päättänyt, että Alex on poika. Onneksi hän ei ollut sentään tehnyt mitään rakkaudentunnustuksia. Alex ei ymmärrä yhtään, miksi Inari on nyt niin kylmä, vaikka hän kuvitteli heidän olleen hyviäkin ystäviä netissä.
Tetriksellä on edessään sekä tarinallinen kisaura että piilossa kulisseissa ei-tarinallinen laatisura. Siitä on isähahmoksi siis sekä tarinaheppavauvoille että laatishirmuvauvoille.
20210710
Alkuvuoden palkitut 2021
Alkuvuosi 2021 on ollut minulle aika laiskaa aikaa laatisrintamalla. Jonot eivät ole yhtään lyhentyneet, mutta koen hevosten nykyisenkaltaisen laatuarvostelun vuosi vuodelta vieraampana ja vähemmän tärkeänä. Jotain on kuitenkin tullut taas vietyä arvosteluihin.
YLA-palkitut alkuvuonna 2021
Tarinaheppani Google Me sai YLA1-palkintonsa. Sen tarina on laahannut jälkijunassa, koska sen sairastelun oli tarkoitus loppua kuolemaan, enkä halunnut tappaa sitä ilman palkintoa. YLA oli poissa toiminnasta välillä. Nyt palkinto kuitenkin on ja tarinahepan kertomus saatiin päätökseensä. Tarjosin tätä oria jalostukseen post mortum tarinannälkäisille ja sillä tehtiinkin maltillinen määrä varsoja. Yhdenkään sivuja ei tästä huolimatta ole saatettu tietooni, joten samankaltainen tilaisuus tulisi varmaan järjestää uudelleen.
Atheist Afterlife ja Elly Jelly saivat myös viimeiset palkintonsa YLA:n myötä. Ne ovat tavallisia laatishevosia, eli niiden ei pitäisi olla minulle minkään arvoisia. Tykkään niistä kuitenkin valtavasti, enkä aio luopua niistä lähiaikoina.
Neljäs samassa tilaisuudessa palkittu oli Digital Sweetheart, niinikään tavallinen laatishevonen, johon ihastuin valtavasti värittäessäni sille kuvaa. Heran kuvalla ei tosiaankaan pärjää PKK:ssa, mutta minun mielestäni tamma on niin syötävän söpö, ettei toista ole!!
Toukokuun tilaisuudesta palkinnon hakivat perus laatishepat Daily Lion, Señor Tenebroso ja Ton-Tongue Toffee. Niiden lisäksi mukana oli pari mielenkiintoisempaa heppaa.
Toinen mielenkiintoisemmista hepoista oli Good Luck Charlie, koska se on Charlie-linjaani, josta olen aina ylpeä. Toinen on Sacramento II, jonka kuvassa olen onnistunut mielestäni taitoihini nähden erinomaisesti. Jälkimmäinen on laatisten suhteen kokonaan valmis, mutta koska pidän siitä, se saa köllöttää elossa eläkeläisenä.
ERJL-palkitut alkuvuonna 2021
ERJL:ssa palkittuja perus laatishevosiani tänä vuonna ovat Pepper Imp, ihanasukuinen Kornknarr ja Daily Lion
Kuhdon Jassoo on hevonen, jonka nostan erityisenä esiin. Ostan harvoin ulkopuolisia hevosia (syy tässä postauksessa: sama kuin miksen tarjoa jalostukseen), mutta tällä kertaa ostin useamman samalta kasvattajalta. Jassoo on niistä ihanin. Jassoon myötä kuitenkin ymmärsin, miksi moni ostaa vain laatisvalmiiden vanhempien hevosia. Jassoon kanssa on tehty nimittäin monessa laatiksessa monin verroin töitä oma- tai evm-sukuiseen verrattuna, jotta kaikista tarvittavista laatiksista irtoaa haluamani vähimmäispistemäärä. Edelleen pidän Jassoa joka tapauksessa aivan sairaan ihanana, enkä kadu yhtään sen ostamista. Seuraavalla laatishepan ostokerralla kiinnitän kuitenkin huomioni täysin sukuun, enkä haksahda Jassoon kaltaisiin ihaniin nimiin. :D Vaikka Jassoo olisi pakko ostaa uudelleenkin jo nimen takia, jos se tulisi vastaan... Jasson kanssa samaan aikaan ostin melkein yhtä ihanan Kuuralehdon Artturon, joka palkittiin myös. Senkin ostaisin kaikesta huolimatta vaikka heti uudelleen. Ihana ori!
Fixing My Demon, line lBeal/dA
Fixing My Demon sai vasta ekan palkintonsa ERJL:n myötä (ellei VMRJ:n palkintoa lasketa tähän). Se on myös ihana tyyppi! Oikein harmittaa, kun siitä ei tehtykään tarinaheppaa. Yleensä en vain innostu kauheasti erikoisvärisistä ja tämä on siihen poikkeus. Tavallisista hepoista minulla riittää eniten kerrottavaa.
KRJL-palkitut alkuvuonna 2021
Aiemmin mainitut Kuuralehdon Artturo ja Daily Lion on palkittu myös KRJL:ssa.
KERJL-palkitut alkuvuonna 2021
KERJL-kausi korkattiin tammikuussa fossiilien kera, kun Goodbye Moonman, Geisha Gaze ja Esi-Isä palkittiin. Tilaisuuden jälkeen joku ihme rutto alkoi levitä hevosiin ja kaksi ekaa kuoli pois. Esi-Isä jäi maagisesti henkiin, koska siltä puuttuu vielä pari laatispalkintoa. Helmikuulla Sanchezille kävi yhtä ikävästi kuin sen tallikavereille. Queen's Never Late pelastui rutolta osittain siksi, että siltä puuttuu YLA ja osittain siksi, että se on kivan näköinen. Myös Another Weasley elää, ja jostain syystä I'm a Ruder, jonka sain joskus 1600-luvulla ostaa, kun se oli mielestäni maailman upein silloin. Palkinnon haki myös Kettupolun Kiirus, jolla on söpö nimi.
Aiemmin mainittu ihana Digital Sweetheart palkittiin. Samoin palkinnon saivat Atheist Afterlife ja Kuuralehdon Artturo.
Isot tytöt, eli Mini ja Pepsu, hakivat myös piruuttaan palkinnot. Rakastan etenkin Miniä. Se on tarinahevonen, ja salaa se on sellainen fantasiahevonen, jonka niin kovasti haluaisin oikeasti. Varmaan täydellisyytensä takia en ole kirjoittanut siitä enää aikoihin.
Vohvelieläin, line Tea
Vohvelieläin on yksi sellaisia tyttöjä, joista tykkään taas kovasti, vaikka se on laatisheppa. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti se, että vähän aikaa sitten sen kuvan väritys oli minulle huikea saavutus. Sillä ei luonnollisestikaan pärjää PKK:n korkeiden standardien maailmassa, mutta saa töistään olla ylpeä ilman meriittejäkin. Vau mikä Ellu!
VVJL-palkitut alkuvuonna 2021
VVJL:ssa on nähty ihania muinaisjäänteitä myös! Soittakaa Paranoid, Ronkeli Rinkeli, Isähahmo ja Simpukankerääjä saivat viimein palkintonsa
Aiemmin mainituista palkittiin Kuuralehdon Artturo, Kuhdon Jassoo ja Vohvelieläin.
20210702
Vapaasti kopioitavia ruusukelinejä
Viimeksi kun tarvitsin tallilleni ruusukkeen, tein lineistä vapaasti kopioitavat. Itse tekemäni ruusukesetti näytti tältä. Se on edelleen käytössä.
Nyt olen ryhtynyt uudelleen ruusukkeentekopuuhiin ja ajattelin, että line tulisi taas kaikkien vapaaseen käyttöön tietyin ehdoin. Uudet ruusukkeeni ovat alkutalven kisoihin.
Ensimmäisen ruusukkeen linet voit kopioida tästä linkistä. Toisen ruusukkeen linet ovat täällä.
Säännöt ruusukelinejen kopioimiseen
- Valmiiksi värittämäni ruusukkeet eivät ole vapaasti kopioitavissa, vaan ainoastaan värittämättömät linet.
- Värittämättömiä linejä ei saa postata sellaisenaan minnekään.
- Väritä linet itse haluamallasi tekniikalla. Älä väritytä linejä muilla. Osaat jo hienosti!
- Kun jaat ruusukkeen, osallistujan ei tarvitse merkitä copyihin minua. Saat itse valita, merkitsetkö minut kutsusivulle, mutta osallistujalta tätä ei saa vaatia.
- Suositus: kun annat ruusukkeen palkinnoksi, älä pyydä osallistujaa laittamaan copyright-merkintöjä, vaan sisällytä tallisi nimi ruusukkeeseen tarvittaessa. Copyt vievät usein ärsyttävästi enemmän tilaa kuin ruusuke. :)
20210518
Hahmoesittely: Ilveksen Hello
Hopiavuoren hevostalli sijaitsee Otsonmäellä. Otsonmäellä on kolme suurta sukua, joiden sukunimi on yleinen, ja jotka ovat paljon tekemisissä keskenään: rikkaat Helmipurot, omituisina pidetyt Ilvekset sekä Hopiavuoret, joilla luonnollisesti on hevosia. Tänään esittelyvuorossa on Ilveksen suvun päähenkilö.
Taustaa: Ilveksen suku
Koska jokainen ihminen on yksilö, Ilveksiä on monenlaisia. Suurimmaksi osaksi Ilvekset tapaavat kuitenkin olla älykkäitä hulluja, oli se älykkyys sitten esimerkiksi taiteellista tai vaikka matemaattista. Harva Ilves on kuitenkaan käyttänyt taitojaan ansaitakseen omaisuuksia, sillä suvun jäsenillä on yleensä ihan muuta mielessään. Heillä on tyypillisesti rahaa niin että he tulevat toimeen, mutta Ilveksen lapset eivät harrasta kalliita harrastuksia, eivätkä perheet lomamatkaile lähimetsien laavuja pidemmälle. Tyypillisesti Ilvekset ajautuvat myös matalapalkkaisille aloille tekemään ruumiillista työtä, vaikka heillä olisi kapasiteettia ihan mihin tahansa siinä missä muillakin.
Vaikka Ilveksen perhe tulee omien hahmojeni suvuista huonoiten toimeen rahallisesti, se ei ole asia, joka Ilveksen suvusta jää ensimmäisenä mieleen. Siinä missä aiemmin esitellyt Helmipurot vaikuttavat ankarilta, kylmiltä ja välillä vanhanaikaisilta, Ilvekset tapaavat olla lämpimiä, hyväksyviä, äänekkäitä ja... No... Välillä ainakin Helmipurojen mielestä kummallisia.
Otsonmäen Ilvekset itse kokevat, ettei heillä ole pahoja väleja kenenkään kanssa. He ovat kuitenkin tietoisia siitä, että Helmipurot eivät yleensä pidä heistä, vaikka heillä ei ole mitään Helmipuroja vastaan. Hopiavuoret ja Ilvekset ovat tulleet aina hyvin toimeen, sillä molempiin sukuihin on juurtunut syvälle kaveria autetaan -talkoohenki.
Hopiavuoren Ilvekset
Joku vartin luonnos Hellosta ja Allusta toistensa vaatteissa, ja valitettavasti ainoa kuva heistä yhdessä. Kaiken oikein kruunaa se, miten unohdin, että kaikilla Ilveksillä on kyömynenä.
Hopiavuoren tallilla on näkynyt oikeastaan vain yksi Ilves. Hän on perheensä päähenkilö Helemias eli Hello. Hellon kautta tallilla ovat nopeasti pyörähtäneet Hellon veli Aulis eli Allu ja isä Hermanni eli Manni. Hellon äiti, Aliisa eli Aili on saanut myös palstatilaa Hellon spinnareissa, vaikka ei olekaan käynyt tallilla. Hellon koira, Jerusalem eli Jeppe, on saanut seikkailla mukana enemmän kuin Allun koira Jeriko eli Riko, tai Mannin ja Ailin koira Röyhy. Myös Hellon kukoista, nyt Mannin ja Ailin luona asuvista Keskiviikosta ja Prinsessasta, on kerrottu tarinoita.
Jerusalem "Jeppe" Ilves. Line airhead77/dA
Hopiavuoren Ilveksien kautta on ihanaa venytellä perinteisiä sukupuolirooleja (ja muitakin rooleja), joihin Helmipurot uskovat ja joihin oikeasti uskotaan kulttuurissamme yhä vähemmän. Manni-isä on pelarginoita intohimoisesti kasvattava ja keräävä pitkäpartainen ja iso prätkäjätkä. Aili on kodista rakastavasti huolehtiva ja kokkaamisesta ja kutomisesta tykkäävä romanttinen emäntä, joka sattuu olemaan piirin paras poliisi. Allu on ohkainen kynsiään lakkaava punkkarisälli, joka näyttää aika hurjalta, mutta ei uskalla puhua kuin tutuille ihmisille sosiaalisen ahdistuksensa takia. Hello puolestaan... Hän on Hello!
Hello Ilves
Hello on kaikkien aikojen laiskin hahmoni -- sekä ehdottomasti älykkäin. Hän on myös Ilvesten tapaan aika veijari ja kova soittamaan suutaan sekä tekemään banaanikärpäsistä hirmuisia härkäsiä ihan puhtaasti itseään viihdyttääkseen. Ilmeisesti Hellon peruselementtien kombo (laiskuus, älykkyys ja naaman soittaminen) on haastava kirjoitettava, koska usein Hellosta tehdään joko ADHD-kakara tai tyhmä. (Se ei haittaa yhtään! Jokainen yritys kirjoittaa juuri minun hahmoani on täydellinen!) Hello on kuitenkin juuri sellainen henkilö, jonka minä palkkaisin mihin tahansa omaan firmaani töihin: niin laiska, että haluaa keksiä helpoimman mahdollisen tavan tehdä asioita, ja niin luova ja fiksu, että onnistuu takuulla keksimään paremman ja helpomman tavan kuin olisin itse ikinä keksinyt.
Joku "sexy" kuva, jonka Hello lähetti joskus Tiitukselle
Vaikka me kirjoittajat tiedämme Hellon olevan älykäs, hahmomme eivät taida tietää. Hello ei pidä meteliä saavutuksistaan, ja siksi hahmot usein (aina?) luulevatkin, ettei hän ylipäätään saavuta ikinä mitään. Myöskään Ilveksen perheessä ei tavata juhlia "itsestäänselvyyksiä", kuten sitä, että Hello pääsi aikoinaan oikikseen tai kirjoitti muutaman ällän. Tottakai hän pääsi ja tietenkin kirjoitti! Juhlia ei ole luvassa nytkään, kun Hello saa paperit, eikä hän niitä kaipaakaan. Hän hädin tuskin edes ajattelee koko oikista, ellei juuri sillä hetkellä ponnistele esimerkiksi tenttiin lukemisen kanssa. Yhtä hiljaisesti Hello on ohittanut elämässään muutkin normaalien ihmisten isoina pitämät jutut. Sen sijaan pikkuasioista, voi, niistä Hello ei osaa olla hiljaa, vaan tarttuu jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen liioitella ja härnätä. Siksi hän ei olekaan ihan joka tallilla kävijän suosiossa.
Siitä huolimatta, että Hello on älykäs, hän ei ole supermies. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Hello on kiinnostunut ainakin matematiikasta, rahasta, laista, politiikasta sekä etenkin musiikista ja on siksi jaksanut perehtyä näihin ja tietää paljon. Esimerkiksi hevosten, autojen, kartan lukemisen ja urheilun suhteen hän on kuitenkin ihan pihalla, koska häntä ei kiinnosta tarpeeksi.
Melko nopea luonnos siitä kerrasta, kun Outi ja Tiitus julkesivat laittaa Hellon harjaan letityskuminauhoja kisakampausta harjoitellessaan
Vaikka Helloa pidetään usein ärsyttävänä suunsoittajana, hän taitaa olla hyväsydämisimpiä hahmojani ja yleensä taitava lukemaan ihmisiä. Hello on solminut omituisen ystävyyden esimerkiksi Oskari Suden kanssa. Hello kiusaa Oskaria suuna päänä siinä missä muitakin, mutta Oskari arvostaa hirvittävästi sitä, miten Hello osaa myös vetää tiukan rajan, jota ei ylitä. Hello on ajat sitten huomannut, millaisista aiheista Oskarille ei saa huomautella, ja paitsi pitää suunsa kiinni, myös blokkaa tehokkaasti Eiran viattomia mutta todella typeriä huomautteluja Oskarista.
Hahmot pitävät Helloa myös rutiköyhänä: varsinkin Eira pitää. Kukaan paitsi Tiitus ei taida edes tietää, että nuoren Hellon melkein tyhjä kolmio, jossa hän Otsonmäen parhaalla alueella asustaa, onkin omistusasunto. Kukaan ei tiedä, että tällä melkein-teinillä on säilössä satojatuhansia. Sekä Hello että Allu saivat ihan hyvän perinnön mummoltaan yläasteella ollessaan ja saivat pieniä summia siitä käyttöönsä alusta asti. Siinä missä Allu tuhlasi kaiken päästyään 18-vuotiaana käsiksi isoon pottiin, Hello opetteli sijoittamista ja tuli äärimmäisen hyväksi siinä jo nuorena ja sai vanhempiensa luvalla Allua enemmän rahaa käyttöönsä alusta asti.
Pidän itse Helloa kauhean suloisena. Hän on vähäsen pulska pörrötukka, joka näkee keskiviikkona molemmat pyhät ellei keskitä katsettaan mihinkään mielenkiintoiseen. Jos saisin ystävystyä yhden Hopiavuoren hahmoni kanssa, hän olisi Hello Ilves. Saisin hänestä maailman rasittavimman ja maailman ihanimman kaverin.
Hellon hevoshistoria
Skotti
Kun Hello liittyi Hopiavuoren tarinaan Eiran raahaamana, hänellä oli ylläpitoheppa Skotti, joka roikkuu yhä mukana hänen käsipuolessaan. Skotti on vakaa työhevonen, joka ei osaa tai tee oikein mitään, ja sekös Hellolle sopii, kun hän on itse ihan samanlainen. Skotti jäi Hellon hoiviin säälistä, kun se oli tarkoitus lopettaa tarpeettomana. Hello tietää, ettei tarvitse Skottia mihinkään, muttei malta palauttaa sitä. Silloinhan se päätyisi teurastamolle, ja onhan tässä jo koettu yhdessä vaikka mitä. Muutkin taitavat olla sitä mieltä, että Skotti on hyvä hevonen Hellolle, koska sen kanssa Hello ainakin säilyy hengissä, mokoma tunari.
Typy melko varsana. Line MWS Joulukalenteri.
Tarinansa alussa ääliömme kuitenkin otti ja osti oman hevosen, koska se oli söpö. Se hevonen ei ollut mikä tahansa poni, vaan suomenhevosvarsa Typy. Kuka tahansa olisi voinut sanoa Hellolle, että varsan ostaminen on typerintä, mitä hän hevosten suhteen voisi tehdä, mutta ei Hello olisi sitä kuunnellut. Hän uskoo vakaasti, että kaikki lutviutuu -- ja no, tavallaan sitten lutviutuikin. Typystä oli nimittäin tulossa jo hyvää vauhtia hirviö, mutta lopulta Hello ymmärsi antaa sen Oskarin ja Milanin osaavampiin käsiin. Tällä hetkellä Typyn hurjasti myöhästynyt ratsukoulutus on jo loppusuoralla, ja seuraavaksi poikain pitäisikin opettaa Hello ratsastamaan omalla hevosellaan. Harmi, että Hello on kiinnostuneempi Typyn pussailusta ja palvomisesta kuin sillä ratsastamisesta.
Skotin ja Typyn lisäksi Hellolla ei ole hevostaustaa. Hän nyt vain on ollut aina eläinrakas ja pelastanut hevosensa yhtä huolettomasti kuin kaiken maailman siilin- ja rusakonpojatkin ojasta.
Hellon kirjoittamisesta
Minulle Hello on helpoin kirjoitettava. Hellon ajatuskulku menee samaa rataa kuin omani, vaikka hänen ratkaisunsa ovatkin tosi erilaisia kuin mitä itse tekisin. Jotkut Hellon uroteotkin ovat omiani, vaikka varonkin kirjoittamasta liiaksi omia kokemuksiani hahmoilleni. Hellon tekstit saan yleensä päästellä vapautuneella automaatilla.
Sosiaalisten hahmojeni tulevaisuutta ei ole suunniteltu etukäteen, jotta tarinaa voisi improvisoida muiden kanssa. Hellon tulevaisuudennäkymät vaikuttavat kuitenkin aika ennalta määrätyiltä hänen luonteensa ja tapojensa vuoksi. On todennäköistä, että Hello löytää vielä itselleen kiltin miehen, joka haluaa asettua aloilleen ja perustaa oudon pörröpäisten pikkuilvesten pesueen Hellon kanssa, eikä Hello muuta haluakaan. Todennäköisesti vielä joskus Hello on töissä E-P:n Käräjäoikeudessa tai Vaasan Hovioikeudessa nauttien hommastaan ja tulee tasaisen varmasti illoiksi kotiin huolehtimaan lapsistaan ja eläimistään. Joskus sadan vuoden päästä luokkakokouksessa Hello valitaan luokan menestyjäksi: ei uransa vuoksi vaan siksi, että hän todennäköisesti saavuttaa kaiken, mistä haaveilee, eli oman pienen kodin perheineen ja elukoineen sekä alati kylässä ramppaavine ystävineen. Itse myös soisin Hellon unelmien toteutuvan jonain päivänä, sillä onhan hän minulle rakas.
Hellon kana, ei kun kukko nimeltään Keskiviikko. Line: Pounin linet.
20210426
Tutustu VMRJ:n alaisiin!
VMRJ eli Virtuaalinen Matkaratsastusjaos on pikkuruinen toimija. Vielä kun meillä oli Keskusta ja kisakutsuja pystyi mainostamaan siellä, osallistujamäärässä puhuttiin kymmenistä. Nyt, kun mainostusta ei ole, luokkaan osallistuu parikymmentä ratsukkoa. Aktiivisia kilpailuiden järjestäjiä on yksi: minä. Jaos tarvitsee siis apuasi!
Matkaratsastus kuulostaa siltä, että siihen tarvitsee ostaa vielä jokin ylimääräinen epäinspiroiva koni riesakseen. Ei ei! Mikä tahansa peruskuntoinen menijä pärjää VMRJ:ssa, sillä lyhyin ratsastettava matka on vaivaiset 15 kilometriä. Se ei ole paljoa: se on kuin Sulvalta Vaasaan tai Mellunmäeltä Steissille. Hevoset eivät myöskään mitenkään automaattisesti etene pidemmille matkoille. Minullakin on suokkeja, jotka kisaavat 15-30 km matkoja, ettei niiden varsinainen ura kilpakentillä vaarannu liian rankassa menossa. :) Matkoista pisimmät vaativat kestävämpää heppaa, mutta sitä on turha murehtia harkitessaan kisaamista. Minäkään en ole vielä murehtinut!
Mutta miksi ihmeessä viitsisi kilpailla matkaratsastusta vielä kaiken muun päälle? Tässä on muutamia syitä.
- Saat kivoja ruusukkeita, joita voit liittää heppasi päiväkirjaa tai palkintokaappia piristämään. Paljon kisaamalla saat hienoja bannereitakin. Vaaaau tarrojaaaaa...
- Näistä kisoista saat aiheen tarinoida erilaisista voitoista.
- Myös VMRJ:n alaisista kisoista saa YLA-pisteitä.
- VMRJ:n arvostelussa katsotaan Juuri Sitä kisaavaa hevosta, eikä sen koko sukua: saat halutessasi arvonimen ilman että kasvatat tietyn painotteisia hevosia hiki hatussa tai muuta hassua. Voit tulla yhden hevosen voimin, vaikka haluaisitkin panostaa täysillä!
- Voi poka notta on rentoa. Tällä hetkellä kisoja on joka lauantai ja vain harvoin muina aikoina (koska minä järjestän joka lauantai). VIP on joka keskiviikko. Sopii tarinaharrastukseenkin kivasti, tai jos haluaa realistisempaa täytettä hevosensa kisakalenteriin muuten vain.
- Pääsee meille, Yorcaan :D Meidän pohjalaismaastot ovat kuin pannukakku. Poka notta näkee horisontin ilman merta.
Kisojen järjestäjänä osallistujamäärän kasvukin piristäisi minua, mutta pitkän päälle tarvitaan toisia kisajärjestäjiä. VMRJ:n kisoja on mielettömän helppo ja nopea järjestää VRL:n alaisiin verrattuna, joten jos ripauskin kiinnostusta on, ei tarvitse pelätä! Jaoksen epämääräinen ikärajasysteemi näyttää aluksi hankalalta, mutta kun sitä rauhassa katsoo, kyllä siitä selvän saa. (Ja kun toimii jaoksen hyväksi, on toki enemmän oikeutettu myös kitisemään. Voit muodostaa kanssani kahden miehen yhtenäisen kitinärintaman, joka vaatii ikärajojen yksinkertaistamista ja 15 km:sta aloittamispakon poistamista. Ei varmasti olisi mahdoton tavoite. :DD)
Miksi järjestää VMRJ:n alaiset kisat?
- Saat omat heppasi mukaan yksiin kisoihin lisää, jee!
- Helpot ja nopeat kisat järjestää. Ei tulosten lähettelyä tai muuta ällöä. Sen kun tulokset laittaa sivuille ja valmis!
- Tuet jaosta, joka ei millään voi selviytyä ilman edes satunnaisia kisanjärjestäjiä. Kannatat siis virtuaalimaailman monimuotoisuutta. (Jos VMRJ ei nappaa mutta haluat tehdä tätä, tutustu VHRY:n toimintaan.)
- Tulet tutustuneeksi sääntöihin, ja sen jälkeen on helppo uskaltaa kisoihinkin.
- Matkaratsastus on ihan oikeasti mielenkiintoista, kun antaa itsensä jäädä koukkuun.
20210411
Esittelyssä (ja tarjolla jalostukseen): mysteeriori Ukko!
Haluatko hevosellesi varsan, jonka kasvussa riittää oikeasti jännitettävää ja tarinoitavaa? Sellaisen varsan, jonka päiväkirja on (YLA:n kriteereillä) täysi jo ennen kuin varsa-aika on ohitse, koska mielenkiintoista kerrottavaa riittää? Sellaisen, joka aiheuttaa hahmollesi harmaita hiuksia? Jonka tarina sopii sen vanhempien tarinaan?
Astuta siinä tapauksessa tammasi Ukolla!
Ukolla astutus on mahdollista nyt ainoastaan takautuvasti ja vain yhdelle tai kahdelle tammalle, sillä Ukon tarina päättyy tänä viikonloppuna. Siitä ei oteta pakasteitakaan varmuuden vuoksi, sillä sitä vaivaa jokin... Mutta mikä?
Ukko on ollut aivan tavallinen kilpahevonen ja menestynyt itse Olavi Suden (kyllä, juuri sen Olavi Suden) pojan Oskari Suden ratsuna. Sitten se katosi mystisesti kisakentiltä ilman selitystä. Ne, jotka ovat käyneet Hopiavuoren hevostallilla viimeisen vuoden aikana, ovat kyllä voineet nähdä Ukon. Vielä alkutalvesta se oli laiha, vapiseva, mutta kuntoutuva ori, josta ei koskaan tulisi entisen veroista. Tällä hetkellä se on vaarallinen, yhtäkkiä täysin ilman syytä yhä pahemmin riehuva peto, joka on lopetettava sen oman ja muiden turvallisuuden takia.
Miksi tällaisella pedolla olisi sitten astutettu kenenkään tammaa? Siksi, että Ukon petous on ihan uusi juttu. Astutus on tapahtunut ennen kuin hevonen paljastui jotenkin häiriintyneeksi. Varsaa on liian myöhäistä tehdä tekemättömäksi. Onkohan isäorin sairaus geneettinen, periytyvä..? Kun nuori varsa murrosiässä koettelee rajojaan, onkohan sen käytös normaalin rajoissa, kun isäkin oli sellainen..?
Varsan lisäksi saat kaupan päälle Oskari Suden ahdistuneen ystävyyden ja varsauteliaisuuden, mikäli hahmosi on vuorovaikutteinen ja realistinen. Kaupanpäällistä ei ole pakko ottaa. :)
(En julkista vielä, mikä Ukon on, sillä sen tarina on päättymäisillään ja loppua ei sovi spoilata. Jos kiinnostut Ukosta, mutta varsan mahdollinen sairastuminen mietityttää, ota yhteyttä. Yksityisesti voin kertoa ennen astutuspäätöksen tekemistä, mikä Ukkoa vaivaa, ja miten periytyvää tai tarttuvaa laatua se on. oresamankisat@gmail.com.)
20210407
Hahmoesittely: Helmipuron Eira ja Inari (sekä muu perhe)
Hopiavuoren hevostallilla on runsaasti omia hahmojani. Tämän päätöksen syy on ajatus siitä, että vaikka yhden yhtä ihmistä ei pitäisi tallistani ja tarinastani, minulla olisi silti siellä vallan lokoisaa omine hahmoineni. Toistaiseksi minulla on ollut paljon seuraa Hopiavuoressa, mutta hahmot ovat silti saaneet jäädä.
Hopiavuoren hevostalli sijaitsee Otsonmäellä. Otsonmäellä on kolme suurta sukua, joiden sukunimi on yleinen, ja jotka ovat paljon tekemisissä keskenään: rikkaat Helmipurot, omituisina pidetyt Ilvekset sekä Hopiavuoret, joilla luonnollisesti on hevosia. Tänään tahtoisin esitellä Helmipurojen sukuhaarasta sen perheen, joka liittyy eniten Hopiavuoren hevostallin tarinaan.
Taustaa: Helmipuron suku
Helmipuroilla on menestyjien maine. Vaikka joka suvussa on mustia lampaita, yleensä Helmipurot ovat rikkaita, melko ylpeitä ja kannattavat äärimmäisen perinteisiä sukupuolirooleja. Tuntuu siltä kuin Helmipurot uskoisivat jonkinlaiseen kastijärjestelmään. Helmipurot pitävät Hopiavuoria kunnon väkenä, sillä maanviljely on kunniallista puuhaa, vaikka paremminkin voisi valita. Hevoset ovat Helmipurojen mielestä Eetu Hopiavuoren, tallinpitäjän, omituinen ratkaisu ja hänen menestyksensä tiellä. Ilvekset ovat Helmipurojen mielestä alempaa kastia, joskaan se ei näy Hopiavuoren Helmipurojen käytöksessä hirvittävästi, sillä tallilla käyvän Helmipuron perheen äiti on tallin Ilveksen perheen äidin paras ystävä. Nämä Helmipurot ja Ilvekset ovat äärimmäisen tiiviisti tekemisissä keskenään ja joutuvat vähintään sietämään toisiaan kohteliaasti.
Hopiavuoren Helmipurot
Hopiavuoren tarinan alussa Helmipuroista esiteltiin vain pikkusisko Eira ja isosisko Inari, jotka ovat perheensä päähenkilöt yhä. Eiralla ja Inarilla on myös kaiken hauskan kieltävä isä, sekä hyvin hiljainen ja huomaamaton kotiäiti. Pihalla haukkuu metsästyskoira Ringo. Viime talvena Helmipuron perheeseen syntyivät kaksoset, jotka saivat nimet Irma ja Inkeri: Eira Helmipuron sanoin siis sikahirveät nimet. (Huom: Eira on keksitty hahmo keksittyine mielipiteineen. Kaikki maailman Inkerit ja Irmat: teillä on aivan pätevä nimi!)
Eira ja Inari
Parikymppinen Inari on ainakin Eiran mielestä täydellinen nainen: sellainen kuin ideaalinaisen kuuluukin olla. Inari on kiltti tyttö, joka ei sano vastaan, eikä hakeudu huomion keskipisteeksi. Vuosi sitten Inarilla oli niin vaikeaa kotona, että hän päätti muuttaa asumaan Ilveksen taloon, ja siellä hän on tänäänkin. Inarista on ollut ihanaa elää Ilveksen talon vapaata elämää! Hän saa esimerkiksi kutoa sukkaa juuri niin mylhälle kuin haluaa: vaikka iltakymmeneen. Hän saa lisäksi poistua kotoaan, eikä hänen tarvitse pitää kännykkänsä paikannusta päällä ja näyttää puhelimensa kaikkea sisältöä käskettäessä, vaikka kotona piti. Eikä kukaan edes käskisi.
Inari ja Eetu Hopiavuoren hevonen Jussi
Linet linet I_love_gunja /dA
Inari on onnellinen ja tyytyväinen. Hän kokee olevansa vapaa: hänellä on siis kaikki, mitä hän on koskaan tahtonut... ...ainakin melkein. Vaikka Inari on aina tehnyt tunnollisesti läksynsä ja opiskellut ankarasti saaden hyviä numeroita, hän ei ole päässyt vieläkään oikeustieteelliseen opiskelemaan. Ennen Ilveksen taloon muuttamista tämä unelma oli kuitenkin Inarille tärkeämpi, sillä kotona asuessaan hän koki, ettei ihminen voi koskaan olla vapaa jos jää Otsonmäelle. Inari haluaisikin olla aikuisena itsenäinen nainen, joka paitsi tulee toimeen omillaan, myös menestyy. Sitä ei kuitenkaan Eira tiedä!
18-vuotiaan lapsellisen Eiran mielestä Inarin täydellisyys johtuu nimittäin siitä, että hänen silmissään Inari olisi täydellinen vaimo ja täydellinen äiti: niin rauhallinen, sukkaa kutova, siivoava, kokkaava ja mitä näitä nyt on. Eiralla ei ole aavistustakaan, että pelkäksi vaimoksi ja äidiksi jääminen on Inarin pahin painajainen. Eira tahtoisi itsekin olla kuin kuvittelemansa Inari, mutta omasta mielestään hän on niin huono nainen, ettei kukaan halua häntä ikinä vaimokseen.
Eiran pahimmat pelot tällä hetkellä taitavatkin olla, että joku huomaa, millainen hän oikeasti on, ja kertoo kaikille aviomiesehdokkaille. Nolointa Eiran mielestä on, että hän käy hirvimetsällä ja on lymynnyt Ilveksen autotallissa niin hirvittävän paljon, että osaa korjata vähän fiinimmänkin auton tai mopon. Samaan aikaan Inari ihailee Eiraa niin kuin Eira Inaria juuri näiden asioiden takia. Inarin mielestä on ilmiömäistä, että Eira osaa ja ennen kaikkea uskaltaa täräyttää kokonaisen hirven hengiltä vaaleanpunaista kynsilakkaa kynsissään ja samansävyistä luomiväriä silmäluomillaan. Inari ei kyllä ikinä tohtisi!
Eiralla on paljon minun mielestäni typeriä mielipiteitä etenkin sukupuolirooleista. Hänen mielestään kunnon vaimo on kotona, siivoaa, kokkaa ja hoitaa lapsia, kun kunnon aviomies hankkii hienon ammatin ja kunnon tulot. Eiran mielestä on äärimmäisen vaarallista olla esimerkiksi hyvä matikassa, joten hän varookin saamasta yli kasia kokeistaan, vaikka luokkakaverinsa Santun opettamana saisi helposti kiitettäviä. Eiralla on myös ärsyttävä tapa sovitella etunimeään yhteen vuorotellen kaikkien tallin miesten sukunimien kanssa. Viimeisin Eiran ihastuksista on Niklas Haanpää -- mutta ei Niklaksesta ole Eiran mieheksi! Niklashan tietää Eiran osaavan keksiä ja rakentaa hevosten heinäautomaatin, jonka he toteuttivat syksyllä yhdessä. Lisäksi Niklas on ihan henkilökohtaisesti pelannut Eiran kanssa Call of Dutya ja ollut vieläpä huonompi.
Siinä missä Inari on tasaisen ystävällinen kaikille, Eira on räiskyvä tyyppi ja loukkaantuu ja suuttuu herkästi. Varmaan jokainen tallilla on jossain vaiheessa ollut Eiran mustalla listalla. Juuri nyt Eira vihaa eniten Nellyä, joka ei lainannut hänelle hevostaan TT-kisaan, sekä kestoinhoaa Helloa ja Tiitusta, jotka ovat Eiran sanojen mukaan paskoja. Tiitukselle Eira kuitenkin leppyy tasaisesti, sillä Tiitus on kuitenkin komea ja Eira tykkää hirvittävästi antaa ymmärtää, että Tiitus on hänen poikaystävänsä.
Uuno ja muut hevoset
Eiran ja Inarin hevonen on työheppa Uuno. Helmipuron isä ei paljoa hevosista ymmärrä, mutta sen ainakin, että suuri työhevonen on turvallisempi vaihtoehto hänen tyttärilleen kuin poni. Uuno onkin kiltti kuin mikä! Harmi vain, että tytöt eivät oikein voi kehittyä sen kanssa ratsastajina. Eirakin istuu melkein spagaatissa sen selässä! Inarille kuitenkin riittää mainiosti, kun hän saa maastohumputella ja nauttia.
Uuno 2018
linet BlackVeilIllusion /dA
Eira on niin määrätietoinen ratsastaja, että hänelle ei Uuno riitä. Eira luikersikin pitkän yrittämisen jälkeen eräänlaiseksi hoitajaksi Helin puoliveriselle, Inkalle, joka yhdessä Eetun orin Jussin kanssa on Eiran mielestä maailman hienoin hevonen. Aluksi Inkan kanssa puuhaaminen oli lähinnä sitä, että Eira otti siitä kuvia Instaan ja halusi näyttää muille, miten hienon hevosen kanssa saa olla. Eira on kuitenkin kasvanut siitä ajasta paljon! Kun Inka sai Surre-varsan ja Eira sai opetella käsittelemään sitä Helin tiukassa valvonnassa, ei siitä tainnut mennä Instaan kuin pari kuvaa. Eiran ajatusmaailma muuttui, kun hän huomasi, mitä kaikkea hän olikaan oikeasti oppinut Helin johdolla Inkan ja Surren kanssa. Hevosista tuli tärkeämpiä kuin Instagram.
Heli on Eiran suurin idoli. Suuri osa Eiran lauseista alkaakin "Heli sanoi" tai "Helin mielestä", ja se raivostuttaa Inaria. Eira on kuitenkin todella oppinut jotain Heliltä, ja sen ovat muutkin huomanneet. Eira on saanut esimerkiksi käsitellä Noan omistaman Flidan varsoja ja ratsastaa jopa Sonjan Salierilla, joka yleni heti Eiran mielessä tallin hienoimmaksi hevoseksi. Viime talvena, kun emäntä Nellyn raskausvatsa alkoi olla hänen ratsastuksensa tiellä, Eira sai alkaa ratsastamaan tosissaan, kun hän alkoi valmentautua Nellyn hevosella Cozminalla. Siitä alkaen Eira alkoi laittaa kaikki omat rahansa Riitan ratsastuskoulun ratsastustunteihin. Helmipuron isän mielestä se on käsittämättömän tyhmää, sillä onhan Helmipuroilla omakin hevonen!
Eiran ja Inarin kirjoittaminen on erittäin haastavaa. Varsinkin Eiran ajatusmaailma on mielestäni niin ihmeellinen, että siihen samastuminen kirjoittamisen merkeissä on tosi vaikean tuntuista. Toisaalta etenkin Eira on hahmo, jonka tarinoiden kirjoittamisesta nautin aivan suunnattomasti!
Sosiaalisessa tarinoinnissa ei voi suunnitella hahmojensa tarinaa samalla tavalla kuin yksin romaania kirjoitettaessa. Jos suunta on selvä, jää yksin, sillä muut eivät voi sekaantua tarinaan. Eiran ja Inarin tulevaisuudelle ei ole siis mitään kunnollisia suunnitelmia, kuten ei muillekaan sosiaalisille hahmoilleni. On asioita, joita he itse haluaisivat, ja asioita, joita heidän varalleen toivoisin, mutta jos ne viedään suunnitelmien tasolle, kirjoituskaverit kaikkoavat nopeasti. Katsotaan siis, mihin tarina vie.
Koska Eira on tytöistä minulle rakkaampi, minulla on selkeämmät toiveet hänen varalleen. Unelmani olisi, että Eirasta tulisi Blondin kosto -henkinen korkeimman oikeuden tuomari, joka hoitaisi hommiaan viiltävän älykkäänä ja asiantuntevana vaaleanpunaiset rakennekynnet ojossa ja glitteriä prinsessantukassaan.
Blondin kosto ei ole kuitenkaan se videonpätkä, josta Eira tulee eniten mieleen, ja joka on vaikuttanut Eiran rakentumiseen. Ei ei. Se videonopätkä on tässä!