20220606

Esittelyssä (ja TJ) tarinaori Apache Moon

 Mikael Kontiokorpi haluaa olla syvänmenensukeltaja. Sitä varten pitää harjoitella. Hän ei halua enää olla syvänmerensukeltaja. Hän haluaa olla sittenkin Englannin kuningatar. Ikävä kyllä Englannissa on jo kuningatar. Lisäksi Englannin kuningattaren tulee olla ihan toista sukupuolta kuin Mikael Kontiokorpi ja olla vieläpä syntynyt oikeaan sukuun. Mikaelilla olisi toki sellainen  vaihtoehto, että hän menisi naimisiin jonkun tulevan kuninkaan kanssa, mutta se vaikuttaa pitkäveteiseltä, eikä Mikael ole homoseksuaali. Hän päättää mennä naimisiin Helenan kanssa, mutta se päättyykin jo kihlajaisvaiheessa. Mikael huomaa rakastaneensa Helenan hevosta enemmän kuin Helenaa, ja niin Mikaelinkin on saatava oma hevonen. Omaa hevostahan on turvallista pitää jossain osaavalla ratsastuskoululla? Niin juuri Mikael tekee! Hän varmasti ostaa myös jonkin vanhan opetusmestarin samaiselta ratsastuskoululta ensihevosekseen, eikö niin?

Väärin!

Kun Mikael näkee Apache Moonin, hänen on saatava se. Ihan sama, että se on pikkasen pitkän lentomatkan päässä, oripuolinen ja, tuota noin, preerialta pyydystetty mustangi. Se on saatava. Valitettavasti Apache Moonin hankkiminen ei ole samalla tavalla mahdotonta kuin Englannin kuningattareksi ryhtyminen, eikä samalla tavalla pitkäveteistä kuin syvänmerensukelluksen opetteleminen. Siksi Apache Moon törröttää vain joidenkin kuukausien päästä Hallavan ratsastuskoulun pihassa Mikael Kontiokorpi riimunarun toisessa päässä ulkoisesti hämmentyneen näköisenä (niin kuin aina), mutta sisäisesti kuplien onnesta (niin kuin melkein aina).


Apache Moon




Apache Moon eli "Apassi" on 2013 syntynyt mustangiori. Se on evm-sukuinen.


Apassi on tällä hetkellä Mikael Kontiokorven lännenratsu. Se on kunnostautunut WRJ:n vauhdikkaammissa ja ketteryyttä vaativissa lajeissa, kuten suosikissaan barrel racingissa sekä pole bendingissä. Se on porrastetuissa maksimitasolla.

Ennen kaikkea Apassi on kuitenkin tarinahevonen, jolla on pitkä tarina takanaan ja myös edessään. Tällä hetkellä se kyyditsee holtitonta isäntäänsä uskollisesti läpi Kanadan länsirannikon metsien ja mantujen tukikohtanaan Orange Wood Ranch. Sitä ennen se on tarponut Suomen kesässä ja talvessa kaitsien omaa Mikaeliaan. Edes (varsinkaan) Mikael ei tiedä, mihin seuraavaksi päätyy kera uskollisen ratsunsa. Onneksi Apassi ei ota moisesta turhaa stressiä. Kunhan se saa pidettyä isäntänsä hengissä, kyllä se uusi päivä seikkailuineen sieltä stressaamattakin koittaa.

20220403

Oresaman & Hopiavuoren radiohiljaisuus

 Olen kertonut tähän mennessä ainoastaan Hopiavuoren foorumin rekisteröityneille avoimella puolella, miksi olen ollut niin hiljaa harrastuksen parissa oikeastaan koko talven. Nyt olen kerännyt sen verran voimia, että voin kertoa myös täällä.

Olen työnarkomaani, yliempaattinen, perfektionisti, ylityöllistetty opettaja ja annan liian helposti anteeksi muille vaikka en ikinä itselleni. Viime joulun aikoihin asti jaksoin painaa töissä ja jaksoin pitää Hopiavuoren sellaisena kuin haluan sen olevan (ja Hopiavuori ei muuten ole pienitöinen). Sitten mäiskähdin oikein kunnon mahapläiskällä todellisuuteen: nyt ei enää pysty venyä, ei jaksa enää, ei onnistu yhtään mikään (edes lepääminen).

Sain lapun, jossa luki, että minulla on masennus ja ahdistuneisuushäiriö, ja samalla tuli piiiiiiiiitkä saikku ja lääkkeet. Meni aika kauan, että pääsin sen verran elämään kiinni, että ruokakaupassa käyminen ei väsyttänyt niin, että nukuin koko loppupäivän.

Nyt olen taas periaatteessa työkuntoinen (ja jo hyvän aikaa töissä ollutkin), mutta vieläkään ei suju niin kuin ennen. Kun töistä on selviydytty, jaksan olla koirien kanssa, mutta en keskittyä kunnolla mihinkään oleelliseen. Olen virtuaalihevostellut sen verran, että olen ilmoitellut hevosia laatiksiin ja tuomaroinut. Välillä koen siitä huonoa omatuntoa, koska Hopiavuoren hevostallilla ansaitaan parempaa. Usein on itsellä suunnaton ikävä Hopiavuoreen, mutta kun avaan tiedoston, sinne ei tule tekstiä sitten millään. En ole ikinä ollut näin kauaa kirjoittamatta! Tämä on ainoa teksti, jonka olen saanut tehtyä aikoihin!

Hiljaisuus jatkuu yhä. Teen sen, minkä jaksan, enkä yhtään enempää, vaikka mieli tekisi koko ajan. :) Perfektionisti ja työnarkomaani eivät ole kuolleet minusta. :D

Mielenterveydestä on vielä sanottava se, että ainakaan minulla ei ollut aavistustakaan, millaista se on, kun ei oikeasti vain jaksa ja pysty enää. Luulin sen maalaisjärjellä ymmärtäväni, mutta ei sitä voinut kuvitella etukäteen. Olen saanut olla tässä mielessä terve koko elämäni ajan, ja huh huh, onneksi! Joulun maissa velloin niin pelottavissa ajatuksissa, että voi kun en enää ikinä joutuisi sellaiseen paikkaan päässäni.

20220115

Loppuvuoden palkitut 2021

 YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykköspalkinnoilla palkittiin YLA:ssa heinäkuusta joulukuuhun Toxic FoxVohvelieläin, Get Schwifty, Abraham, Kuuralehdon Artturo, Kettupolun Kiirus, Pepper Imp, Fixing My Demon,

Kakkospalkinnolla on palkittu Queen's Never Late ja Super Mario.

Qiana Ring joutuu uusimaan kolmospalkintonsa jos joskus on tilaa ilmoittaa se, sillä en havainnut, että YLA alkoi marraskuussa vaatia sijoitusten laskemista.

YLA:ssa tällä kertaa palkitut hevoset ovat melko vanhaa kantaa. Harrastan nykyään niin hitaasti, että itse pidän toki Vohvelieläintä ja Pepper Impiä ihan upouusina, sillä ne ovat niin tuoreita, että muistan, mitä mietin keksiessäni niiden nimet ja kirjoittaessani niiden luonteet.

Erityisesti Vohvelieläin on minulle rakas. Siinä näkyy kasvatustyötäni, ja se on tärkeä linkki sukutauluissa. Sen lisäksi se on myös piirretty, eli olen käyttänyt siihen enemmän aikaa ja vaivaa kuin valokuvalliseen hevoseen. (Näin käy minun harrastuksessani: se ei tarkoita, etteikö joku toinen panostaisi valokuvalliseen yhtä lailla tai enemmän!) Nimikin on mielestäni kiva ja onnistunut! Vohvelieläin onkin jo valmis virtuaalihevonen, mutta en malta luopua siitä. 

Vohvelieläin (line Tea, muu mä)


Fixing My Demon on mielestäni myös hauska heppa. Sen nimi ei ole yhtä kiva kuin Vohvelieläimen, mutta kuva on, ja Yorccan vaatimattomamman kasvatustyön kontekstissa Demo on myös onnistunut kasvatti. Se myös inspiroi minua tekemään juttuja kanssaan, vaikka laatishevonen enää harvoin inspiroi tekemään muuta kuin kasvattamaan ja keksimään nimiä.

Super Mario on osa Erkinheimon Uusia Tuulia, eli uutta Nintendo-linjaa. Koko Nintendo-linja on tosi kiva, mutta koska en ole vielä puuhannut sen parissa yhtä kauaa kuin esimerkiksi Vohvelieläimen sukulaisten parissa, en rakasta linjaa vielä yhtä paljon kuin vanhempia. 


SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021

SLA:ssa on käyty koko vuosi tosi harvakseen, joten montaa palkittua ei ole. Aiemmin esitellyt Vohvelieläin ja Kettupolun Kiirus hakivat ykköset samasta tilaisuudesta. Toisessa tilaisuudessa käytiin poikaan voimin hakemassa ykköset, kun Esi-Isä ja Kuuralehdon Artturo pyörähtivät näytillä.


ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Myös ERJL on ollut vähällä käytöllä. Vain Super Mario ja Pullagallup kävivät hakemassa ykköset.

Pullagallup (kuva © VRL-03840)


Pullagallup on mielestäni ihana hevonen. Se on niin soma, söpö, pikku nisupulla! Sen nimi on ihana, ja sen takia sen aikoinaan ostinkin. Haluan, että sen varsojen nimet ovat samanlaisia kuin sen oma nimi: sama teksti, luki sen sitten oikein- tai väärinpäin. Seuraavan varsan (tai jopa lapsenlapsen) nimi on jo suunniteltu, mutta puoliso on oltava täydellinen!


KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykkösiä hakivat Super Mario, ikivanha G-Force sekä Waluigi.

 Waluigi (kuva © Narien vapaat)

Waluigi on Super Marion yhteydessä mainitsemaani Nintendo-linjaa. Linjansa edustajana se on onnistunut ja kiva heppa, mutta tykkään siitä myös nimenä ja persoonana. Luigi on tällä hetkellä Nintendo-linjan suosikkini, mutta se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä, että olen puuhannut sen kanssa oreista eniten. Luigi on myös periaatteessa valmis, kunhan pääsisi laatiksiin asti.


KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykkösiä hakivat Ton-Tongue Toffee, Kornknarr ja Kuhdon Jassoo.
Kakkoset saivat Qiana Ring ja Horcrux.


VVJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Esi-Isä ja Jeskamandeera hakivat ykköspalkinnot. Ei voi kovin lihavaksi sanoa loppuvuoden palkintosaalista myöskään VVJL:ssa.

20211107

Esittelyssä (ja TJ) tarinaori Tetris

 Haluaisin esitellä virtuaalimaailmalle vasta tarinauraansa aloittavan puoliveriori Tetriksen, josta olen kovasti innoissani.


line schn3e/dA


Tetris on yksi Hopiavuoren hevostallin uusista vahvistuksista ja sen tarina on vasta alkaimaisillaan. Se on juuri sellainen hevonen, josta itse virtuaalimaailmassa eniten tykkään: tavallinen, tavallisen näköinen, tavalliseen tapaan hyvin koulutettu orhi  -- eli siis erilainen kuin virtuaalimaailmassa laumoittain asuvat yksilölliset erikoishevoset.

Se, mistä Tetriksessä pidän ulkonäköä ja luonnetta enemmän, on sen ja sen hahmojen historia ja tulevaisuus. Siihen on viitattu Hopiavuoren hevostallilla vasta lyhyesti, eikä se ole oleellisessa osassa tarinaa. Silti on ihanaa, miten sain kiedottua monta hahmoa yhteen yhdellä hevosella.
- Alexandra "Alex" Tiederberg omistaa Tetriksen. Hän on Hopiavuoren tarinan hahmo.
- Alex hankki Tetriksen Miika Rossilta. Miika Rossi on Alexin isoveli ja ei-tarinallinen valmentaja sekä Yorca WB:ssa ja Erkinheimoissa että Oskari Suden isän Olavi Suden evm-tallissa. Nämä tallit sijaitsevat kaikki lähekkäin.
- Myös Hopiavuoren hevostallin Oskari Susi on käynyt koeratsastamassa Tetristä isänsä Olavi Suden ja Miika Rossin painostuksesta.
- Oskari Susi on ollut lapsena Alexin siskon Vilhelminan leikkikaveri. Alex tunnisti Oskarin ja havaitsi tietenkin heti, mitä Oskari ei kerro muille hahmoille.
- Oskari on nyt jumissa Alexin kanssa paitsi samalla paikkakunnalla, myös Tetriksen takia samalla tallilla. Oskari ei ole innoissaan. Mitä jos Alex lörpöttelee kaikille kaiken Oskarin lapsuudesta?

Tetriksen omistajalla, Alexilla on myös ollut rooli Hopiavuoressa jo ennen hänen ilmaantumistaan paikan päälle. Tänä vuonna Hopiavuoren Inari Helmipuro nimittäin rakastui Instassa tapaamaansa poikaan, joka oli täydellinen! Poika tykkäsi hevosista, oli kauhean kiva ja huomaavainen ja lempeä, ja lähetti toistuvasti viestejä ekana. Inarilla oli niin ihanan huomioitu olo! Edes se ei haitannut, että poika laittoi Instaan kuvia vain puoliverihevosestaan ja näkyi itse oikeastaan vain pienenä ratsastuskuvissa. Inarin toiveet toteutuivat, kun poika päätti muuttaa kaikista maailman paikoista juuri Seinäjoelle, ihan Otsonmäen naapuriin!! Ja toisi vielä hevosensakin Hopiavuoreen!! Ja sitten autosta tulikin -- varmaan sen pojan, Alexin sisko. Paitsi että Inari oli ihan itse kysymättä päättänyt, että Alex on poika. Onneksi hän ei ollut sentään tehnyt mitään rakkaudentunnustuksia. Alex ei ymmärrä yhtään, miksi Inari on nyt niin  kylmä, vaikka hän kuvitteli heidän olleen hyviäkin ystäviä netissä.

Tetriksellä on edessään sekä tarinallinen kisaura että piilossa kulisseissa ei-tarinallinen laatisura. Siitä on isähahmoksi siis sekä tarinaheppavauvoille että laatishirmuvauvoille.

20210710

Alkuvuoden palkitut 2021

 Alkuvuosi 2021 on ollut minulle aika laiskaa aikaa laatisrintamalla. Jonot eivät ole yhtään lyhentyneet, mutta koen hevosten nykyisenkaltaisen laatuarvostelun vuosi vuodelta vieraampana ja vähemmän tärkeänä. Jotain on kuitenkin tullut taas vietyä arvosteluihin. 

 

YLA-palkitut alkuvuonna 2021

Tarinaheppani Google Me sai YLA1-palkintonsa. Sen tarina on laahannut jälkijunassa, koska sen sairastelun oli tarkoitus loppua kuolemaan, enkä halunnut tappaa sitä ilman palkintoa. YLA oli poissa toiminnasta välillä. Nyt palkinto kuitenkin on ja tarinahepan kertomus saatiin päätökseensä. Tarjosin tätä oria jalostukseen post mortum tarinannälkäisille ja sillä tehtiinkin maltillinen määrä varsoja. Yhdenkään sivuja ei tästä huolimatta ole saatettu tietooni, joten samankaltainen tilaisuus tulisi varmaan järjestää uudelleen.

Atheist Afterlife ja Elly Jelly saivat myös viimeiset palkintonsa YLA:n myötä. Ne ovat tavallisia laatishevosia, eli niiden ei pitäisi olla minulle minkään arvoisia. Tykkään niistä kuitenkin valtavasti, enkä aio luopua niistä lähiaikoina.

Neljäs samassa tilaisuudessa palkittu oli Digital Sweetheart, niinikään tavallinen laatishevonen, johon ihastuin valtavasti värittäessäni sille kuvaa. Heran kuvalla ei tosiaankaan pärjää PKK:ssa, mutta minun mielestäni tamma on niin syötävän söpö, ettei toista ole!! 

Digital Sweetheart, line: s1088/dA.

 Toukokuun tilaisuudesta palkinnon hakivat perus laatishepat Daily LionSeñor Tenebroso ja Ton-Tongue Toffee. Niiden lisäksi mukana oli pari mielenkiintoisempaa heppaa.

Toinen mielenkiintoisemmista hepoista oli Good Luck Charlie, koska se on Charlie-linjaani, josta olen aina ylpeä. Toinen on Sacramento II, jonka kuvassa olen onnistunut mielestäni taitoihini nähden  erinomaisesti. Jälkimmäinen on laatisten suhteen  kokonaan valmis, mutta koska pidän siitä, se saa köllöttää elossa eläkeläisenä. 


ERJL-palkitut alkuvuonna 2021

ERJL:ssa palkittuja perus laatishevosiani tänä vuonna ovat Pepper Imp, ihanasukuinen Kornknarr ja Daily Lion

Kuhdon Jassoo on hevonen, jonka nostan erityisenä esiin. Ostan harvoin ulkopuolisia hevosia (syy tässä postauksessa: sama kuin miksen tarjoa jalostukseen), mutta tällä kertaa ostin useamman samalta kasvattajalta. Jassoo on niistä ihanin. Jassoon myötä kuitenkin ymmärsin, miksi moni ostaa vain laatisvalmiiden vanhempien hevosia. Jassoon kanssa on tehty nimittäin monessa laatiksessa monin verroin töitä oma- tai evm-sukuiseen verrattuna, jotta kaikista tarvittavista laatiksista irtoaa haluamani vähimmäispistemäärä. Edelleen pidän Jassoa joka tapauksessa aivan sairaan  ihanana, enkä kadu yhtään sen ostamista. Seuraavalla laatishepan ostokerralla kiinnitän kuitenkin huomioni täysin sukuun, enkä haksahda Jassoon kaltaisiin ihaniin nimiin. :D Vaikka Jassoo olisi pakko ostaa uudelleenkin jo nimen takia, jos se tulisi vastaan... Jasson kanssa samaan aikaan ostin melkein yhtä ihanan Kuuralehdon Artturon, joka palkittiin myös. Senkin ostaisin kaikesta huolimatta vaikka heti uudelleen. Ihana ori!

Fixing My Demon, line lBeal/dA

Fixing My Demon sai vasta ekan palkintonsa ERJL:n myötä (ellei VMRJ:n palkintoa lasketa tähän). Se on myös ihana tyyppi! Oikein harmittaa, kun siitä ei tehtykään tarinaheppaa. Yleensä en vain innostu kauheasti erikoisvärisistä ja tämä on siihen poikkeus. Tavallisista hepoista minulla riittää eniten kerrottavaa.


KRJL-palkitut alkuvuonna 2021

Aiemmin mainitut Kuuralehdon Artturo ja Daily Lion on palkittu myös KRJL:ssa. 


KERJL-palkitut alkuvuonna 2021

KERJL-kausi korkattiin tammikuussa fossiilien kera, kun Goodbye Moonman, Geisha Gaze ja Esi-Isä palkittiin. Tilaisuuden jälkeen joku ihme rutto alkoi levitä hevosiin ja kaksi ekaa kuoli pois. Esi-Isä jäi maagisesti henkiin, koska siltä puuttuu vielä pari laatispalkintoa. Helmikuulla Sanchezille kävi yhtä ikävästi kuin sen tallikavereille. Queen's Never Late pelastui rutolta osittain siksi, että siltä puuttuu YLA ja osittain siksi, että se on kivan näköinen. Myös Another Weasley elää, ja jostain syystä I'm a Ruder, jonka sain joskus 1600-luvulla ostaa, kun se oli mielestäni maailman upein silloin. Palkinnon haki myös Kettupolun Kiirus, jolla on söpö nimi.

Aiemmin mainittu ihana Digital Sweetheart palkittiin. Samoin palkinnon saivat Atheist Afterlife ja Kuuralehdon Artturo.

Isot tytöt, eli Mini ja Pepsu, hakivat myös piruuttaan palkinnot. Rakastan etenkin Miniä. Se on tarinahevonen, ja salaa se on sellainen fantasiahevonen, jonka niin kovasti haluaisin oikeasti. Varmaan täydellisyytensä takia en ole kirjoittanut siitä enää aikoihin.

 

Vohvelieläin, line Tea

Vohvelieläin on yksi sellaisia tyttöjä, joista tykkään taas kovasti, vaikka se on laatisheppa. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti se, että vähän aikaa sitten sen kuvan väritys oli minulle huikea saavutus. Sillä ei luonnollisestikaan pärjää PKK:n korkeiden standardien maailmassa, mutta saa töistään olla ylpeä ilman meriittejäkin. Vau mikä Ellu!


VVJL-palkitut alkuvuonna 2021

VVJL:ssa on nähty ihania muinaisjäänteitä myös! Soittakaa Paranoid, Ronkeli Rinkeli, Isähahmo ja Simpukankerääjä saivat viimein palkintonsa

Aiemmin mainituista palkittiin Kuuralehdon Artturo, Kuhdon Jassoo ja Vohvelieläin.

20210702

Vapaasti kopioitavia ruusukelinejä

 Viimeksi kun tarvitsin tallilleni ruusukkeen, tein lineistä vapaasti kopioitavat. Itse tekemäni ruusukesetti näytti tältä. Se on edelleen käytössä. 


Nyt olen ryhtynyt uudelleen ruusukkeentekopuuhiin ja ajattelin, että line tulisi taas kaikkien vapaaseen  käyttöön tietyin ehdoin. Uudet ruusukkeeni ovat alkutalven kisoihin.

Ensimmäisen ruusukkeen linet voit kopioida tästä linkistä. Toisen ruusukkeen linet ovat täällä

Säännöt ruusukelinejen kopioimiseen
- Valmiiksi värittämäni ruusukkeet eivät ole vapaasti kopioitavissa, vaan ainoastaan värittämättömät linet.
- Värittämättömiä linejä ei saa postata sellaisenaan minnekään.
- Väritä linet itse haluamallasi tekniikalla. Älä väritytä linejä muilla. Osaat jo hienosti!
- Kun jaat ruusukkeen, osallistujan ei tarvitse merkitä copyihin minua. Saat itse valita, merkitsetkö minut kutsusivulle, mutta osallistujalta tätä ei saa vaatia.
- Suositus: kun annat ruusukkeen palkinnoksi, älä pyydä osallistujaa laittamaan copyright-merkintöjä, vaan sisällytä tallisi nimi ruusukkeeseen tarvittaessa. Copyt vievät usein ärsyttävästi enemmän  tilaa kuin ruusuke. :)


20210518

Hahmoesittely: Ilveksen Hello

Hopiavuoren hevostalli sijaitsee Otsonmäellä. Otsonmäellä on kolme suurta sukua, joiden sukunimi on yleinen, ja jotka ovat paljon tekemisissä keskenään: rikkaat Helmipurot, omituisina pidetyt Ilvekset sekä Hopiavuoret, joilla luonnollisesti on hevosia. Tänään esittelyvuorossa on Ilveksen suvun päähenkilö.

Taustaa: Ilveksen suku

Koska jokainen ihminen on yksilö, Ilveksiä on monenlaisia. Suurimmaksi osaksi Ilvekset tapaavat kuitenkin olla älykkäitä hulluja, oli se älykkyys sitten esimerkiksi taiteellista tai vaikka matemaattista. Harva Ilves on kuitenkaan käyttänyt taitojaan ansaitakseen omaisuuksia, sillä suvun jäsenillä on yleensä ihan muuta mielessään. Heillä on tyypillisesti rahaa niin että he tulevat toimeen, mutta Ilveksen lapset eivät harrasta kalliita harrastuksia, eivätkä perheet lomamatkaile lähimetsien laavuja pidemmälle. Tyypillisesti Ilvekset ajautuvat myös matalapalkkaisille aloille tekemään ruumiillista työtä, vaikka heillä olisi kapasiteettia ihan mihin tahansa siinä missä muillakin.

Vaikka Ilveksen perhe tulee omien hahmojeni suvuista huonoiten toimeen rahallisesti, se ei ole asia, joka Ilveksen suvusta jää ensimmäisenä mieleen. Siinä missä aiemmin esitellyt Helmipurot vaikuttavat ankarilta, kylmiltä ja välillä vanhanaikaisilta, Ilvekset tapaavat olla lämpimiä, hyväksyviä, äänekkäitä ja... No... Välillä ainakin Helmipurojen mielestä kummallisia.

Otsonmäen Ilvekset itse kokevat, ettei heillä ole pahoja väleja kenenkään kanssa. He ovat kuitenkin tietoisia siitä, että Helmipurot eivät yleensä pidä heistä, vaikka heillä ei ole mitään Helmipuroja vastaan. Hopiavuoret ja Ilvekset ovat tulleet aina hyvin toimeen, sillä molempiin sukuihin on juurtunut syvälle kaveria autetaan -talkoohenki.

Hopiavuoren Ilvekset


 Joku vartin luonnos Hellosta ja Allusta toistensa vaatteissa, ja valitettavasti ainoa kuva heistä yhdessä. Kaiken oikein kruunaa se, miten unohdin, että kaikilla Ilveksillä on kyömynenä.

Hopiavuoren tallilla on näkynyt oikeastaan vain yksi Ilves. Hän on perheensä päähenkilö Helemias eli Hello. Hellon kautta tallilla ovat nopeasti pyörähtäneet Hellon veli Aulis eli Allu ja isä Hermanni eli Manni. Hellon äiti, Aliisa eli Aili on saanut myös palstatilaa Hellon spinnareissa, vaikka ei olekaan käynyt tallilla. Hellon koira, Jerusalem eli Jeppe, on saanut seikkailla mukana enemmän kuin Allun koira Jeriko eli Riko, tai Mannin ja Ailin koira Röyhy. Myös Hellon kukoista, nyt Mannin ja Ailin luona asuvista Keskiviikosta ja Prinsessasta, on kerrottu tarinoita.


Jerusalem "Jeppe" Ilves. Line airhead77/dA

Hopiavuoren Ilveksien kautta on ihanaa venytellä perinteisiä sukupuolirooleja (ja muitakin rooleja), joihin Helmipurot uskovat ja joihin oikeasti uskotaan kulttuurissamme yhä vähemmän. Manni-isä on pelarginoita intohimoisesti kasvattava ja keräävä pitkäpartainen ja iso prätkäjätkä. Aili on kodista rakastavasti huolehtiva ja kokkaamisesta ja kutomisesta tykkäävä romanttinen emäntä, joka sattuu olemaan piirin paras poliisi. Allu on ohkainen kynsiään lakkaava punkkarisälli, joka näyttää aika hurjalta, mutta ei uskalla puhua kuin tutuille ihmisille sosiaalisen ahdistuksensa takia. Hello puolestaan... Hän on Hello!

Hello Ilves

Hello on kaikkien aikojen laiskin hahmoni -- sekä ehdottomasti älykkäin. Hän on myös Ilvesten tapaan aika veijari ja kova soittamaan suutaan sekä tekemään banaanikärpäsistä hirmuisia härkäsiä ihan puhtaasti itseään viihdyttääkseen. Ilmeisesti Hellon peruselementtien kombo (laiskuus, älykkyys ja naaman soittaminen) on haastava kirjoitettava, koska usein Hellosta tehdään joko ADHD-kakara tai tyhmä. (Se ei haittaa yhtään! Jokainen yritys kirjoittaa juuri minun hahmoani on täydellinen!) Hello on kuitenkin juuri sellainen henkilö, jonka minä palkkaisin mihin tahansa omaan firmaani töihin: niin laiska, että haluaa keksiä helpoimman mahdollisen tavan tehdä asioita, ja niin luova ja fiksu, että onnistuu takuulla keksimään paremman ja helpomman tavan kuin olisin itse ikinä keksinyt.


Joku "sexy" kuva, jonka Hello lähetti joskus Tiitukselle

Vaikka me kirjoittajat tiedämme Hellon olevan älykäs, hahmomme eivät taida tietää. Hello ei pidä meteliä saavutuksistaan, ja siksi hahmot usein (aina?) luulevatkin, ettei hän ylipäätään saavuta ikinä mitään. Myöskään Ilveksen perheessä ei tavata juhlia "itsestäänselvyyksiä", kuten sitä, että Hello pääsi aikoinaan oikikseen tai kirjoitti muutaman ällän. Tottakai hän pääsi ja tietenkin kirjoitti! Juhlia ei ole luvassa nytkään, kun Hello saa paperit, eikä hän niitä kaipaakaan. Hän hädin tuskin edes ajattelee koko oikista, ellei juuri sillä hetkellä ponnistele esimerkiksi tenttiin lukemisen kanssa. Yhtä hiljaisesti Hello on ohittanut elämässään muutkin normaalien ihmisten isoina pitämät jutut. Sen sijaan pikkuasioista, voi, niistä Hello ei osaa olla hiljaa, vaan tarttuu jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen liioitella ja härnätä. Siksi hän ei olekaan ihan joka tallilla kävijän suosiossa.

Siitä huolimatta, että Hello on älykäs, hän ei ole supermies. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Hello on kiinnostunut ainakin matematiikasta, rahasta, laista, politiikasta sekä etenkin musiikista ja on siksi jaksanut perehtyä näihin ja tietää paljon. Esimerkiksi hevosten, autojen, kartan lukemisen ja urheilun suhteen hän on kuitenkin ihan pihalla, koska häntä ei kiinnosta tarpeeksi. 

Melko nopea luonnos siitä kerrasta, kun Outi ja Tiitus julkesivat laittaa Hellon harjaan letityskuminauhoja kisakampausta harjoitellessaan

Vaikka Helloa pidetään usein ärsyttävänä suunsoittajana, hän taitaa olla hyväsydämisimpiä hahmojani ja yleensä taitava lukemaan ihmisiä. Hello on solminut omituisen ystävyyden esimerkiksi Oskari Suden kanssa. Hello kiusaa Oskaria suuna päänä siinä missä muitakin, mutta Oskari arvostaa hirvittävästi sitä, miten Hello osaa myös vetää tiukan rajan, jota ei ylitä. Hello on ajat sitten huomannut, millaisista aiheista Oskarille ei saa huomautella, ja paitsi pitää suunsa kiinni, myös blokkaa tehokkaasti Eiran viattomia mutta todella typeriä huomautteluja Oskarista.

Hahmot pitävät Helloa myös rutiköyhänä: varsinkin Eira pitää. Kukaan paitsi Tiitus ei taida edes tietää, että nuoren Hellon melkein tyhjä kolmio, jossa hän Otsonmäen parhaalla alueella asustaa, onkin omistusasunto. Kukaan ei tiedä, että tällä melkein-teinillä on säilössä satojatuhansia. Sekä Hello että Allu saivat ihan hyvän perinnön mummoltaan yläasteella ollessaan ja saivat pieniä summia siitä käyttöönsä alusta asti. Siinä missä Allu tuhlasi kaiken päästyään 18-vuotiaana käsiksi isoon pottiin, Hello opetteli sijoittamista ja tuli äärimmäisen hyväksi siinä jo nuorena ja sai vanhempiensa luvalla Allua enemmän rahaa käyttöönsä alusta asti.

Pidän itse Helloa kauhean suloisena. Hän on vähäsen pulska pörrötukka, joka näkee keskiviikkona molemmat pyhät ellei keskitä katsettaan mihinkään mielenkiintoiseen. Jos saisin ystävystyä yhden Hopiavuoren hahmoni kanssa, hän olisi Hello Ilves. Saisin hänestä maailman rasittavimman ja maailman ihanimman kaverin.

Hellon hevoshistoria

Skotti

Kun Hello liittyi Hopiavuoren tarinaan Eiran raahaamana, hänellä oli ylläpitoheppa Skotti, joka roikkuu yhä mukana hänen käsipuolessaan. Skotti on vakaa työhevonen, joka ei osaa tai tee oikein mitään, ja sekös Hellolle sopii, kun hän on itse ihan samanlainen. Skotti jäi Hellon hoiviin säälistä, kun se oli tarkoitus lopettaa tarpeettomana. Hello tietää, ettei tarvitse Skottia mihinkään, muttei malta palauttaa sitä. Silloinhan se päätyisi teurastamolle, ja onhan tässä jo koettu yhdessä vaikka mitä. Muutkin taitavat olla sitä mieltä, että Skotti on hyvä hevonen Hellolle, koska sen kanssa Hello ainakin säilyy hengissä, mokoma tunari. 

Typy melko varsana. Line MWS Joulukalenteri.

Tarinansa alussa ääliömme kuitenkin otti ja osti oman hevosen, koska se oli söpö. Se hevonen ei ollut mikä tahansa poni, vaan suomenhevosvarsa Typy. Kuka tahansa olisi voinut sanoa Hellolle, että varsan ostaminen on typerintä, mitä hän hevosten suhteen voisi tehdä, mutta ei Hello olisi sitä kuunnellut. Hän uskoo vakaasti, että kaikki lutviutuu -- ja no, tavallaan sitten lutviutuikin. Typystä oli nimittäin tulossa jo hyvää vauhtia hirviö, mutta lopulta Hello ymmärsi antaa  sen Oskarin ja Milanin osaavampiin käsiin. Tällä hetkellä Typyn hurjasti myöhästynyt ratsukoulutus on jo loppusuoralla, ja seuraavaksi poikain pitäisikin opettaa Hello ratsastamaan omalla hevosellaan. Harmi, että Hello on kiinnostuneempi Typyn pussailusta ja palvomisesta kuin sillä ratsastamisesta.

Skotin ja Typyn lisäksi Hellolla ei ole hevostaustaa. Hän nyt vain on ollut aina eläinrakas ja pelastanut hevosensa yhtä huolettomasti kuin kaiken maailman siilin- ja rusakonpojatkin ojasta.

Hellon kirjoittamisesta

Minulle Hello on helpoin kirjoitettava. Hellon ajatuskulku menee samaa rataa kuin omani, vaikka hänen ratkaisunsa ovatkin tosi erilaisia kuin mitä itse tekisin. Jotkut Hellon uroteotkin ovat omiani, vaikka varonkin kirjoittamasta liiaksi omia kokemuksiani hahmoilleni. Hellon tekstit saan yleensä päästellä vapautuneella automaatilla.

Sosiaalisten hahmojeni tulevaisuutta ei ole suunniteltu etukäteen, jotta tarinaa voisi improvisoida muiden kanssa. Hellon tulevaisuudennäkymät vaikuttavat kuitenkin aika ennalta määrätyiltä hänen luonteensa ja tapojensa vuoksi. On todennäköistä, että Hello löytää vielä itselleen kiltin miehen, joka haluaa asettua aloilleen ja perustaa oudon pörröpäisten pikkuilvesten pesueen Hellon kanssa, eikä Hello muuta haluakaan. Todennäköisesti vielä joskus Hello on töissä E-P:n Käräjäoikeudessa tai Vaasan Hovioikeudessa nauttien hommastaan ja tulee tasaisen varmasti illoiksi kotiin huolehtimaan lapsistaan ja eläimistään. Joskus sadan vuoden päästä luokkakokouksessa Hello valitaan luokan menestyjäksi: ei uransa vuoksi vaan siksi, että hän todennäköisesti saavuttaa kaiken, mistä haaveilee, eli oman pienen kodin perheineen ja elukoineen sekä alati kylässä ramppaavine ystävineen. Itse myös soisin Hellon unelmien toteutuvan jonain päivänä, sillä onhan hän minulle rakas.



Hellon kana, ei kun kukko nimeltään Keskiviikko. Line: Pounin linet.


20210426

Tutustu VMRJ:n alaisiin!

VMRJ eli Virtuaalinen Matkaratsastusjaos on pikkuruinen toimija. Vielä kun meillä oli Keskusta ja kisakutsuja pystyi mainostamaan siellä, osallistujamäärässä puhuttiin kymmenistä. Nyt, kun mainostusta ei ole, luokkaan osallistuu parikymmentä ratsukkoa. Aktiivisia kilpailuiden järjestäjiä on yksi: minä. Jaos tarvitsee siis apuasi!

Matkaratsastus kuulostaa siltä, että siihen tarvitsee ostaa vielä jokin ylimääräinen epäinspiroiva koni riesakseen. Ei ei! Mikä tahansa peruskuntoinen menijä pärjää VMRJ:ssa, sillä lyhyin ratsastettava matka on vaivaiset 15 kilometriä. Se ei ole paljoa: se on kuin Sulvalta Vaasaan tai Mellunmäeltä Steissille. Hevoset eivät myöskään mitenkään automaattisesti etene pidemmille matkoille. Minullakin on suokkeja, jotka kisaavat 15-30 km matkoja, ettei niiden varsinainen ura kilpakentillä vaarannu liian rankassa menossa. :) Matkoista pisimmät vaativat kestävämpää heppaa, mutta sitä on turha murehtia harkitessaan kisaamista. Minäkään en ole vielä murehtinut!

Mutta miksi ihmeessä viitsisi kilpailla matkaratsastusta vielä kaiken muun päälle? Tässä on muutamia syitä.
- Saat kivoja ruusukkeita, joita voit liittää heppasi päiväkirjaa tai palkintokaappia piristämään. Paljon kisaamalla saat hienoja bannereitakin. Vaaaau tarrojaaaaa...
- Näistä kisoista saat aiheen tarinoida erilaisista voitoista.
- Myös VMRJ:n alaisista kisoista saa YLA-pisteitä.
- VMRJ:n arvostelussa katsotaan Juuri Sitä kisaavaa hevosta, eikä sen koko sukua: saat halutessasi arvonimen ilman että kasvatat tietyn painotteisia hevosia hiki hatussa tai muuta hassua. Voit tulla yhden hevosen voimin, vaikka haluaisitkin panostaa täysillä!
- Voi poka notta on rentoa. Tällä hetkellä kisoja on joka lauantai ja vain harvoin muina aikoina (koska minä järjestän joka lauantai). VIP on joka keskiviikko. Sopii tarinaharrastukseenkin kivasti, tai jos haluaa realistisempaa täytettä hevosensa kisakalenteriin muuten vain.
- Pääsee meille, Yorcaan :D Meidän pohjalaismaastot ovat kuin pannukakku. Poka notta näkee horisontin ilman merta.

Kisojen järjestäjänä osallistujamäärän kasvukin piristäisi minua, mutta pitkän päälle tarvitaan toisia kisajärjestäjiä. VMRJ:n kisoja on mielettömän helppo ja nopea järjestää VRL:n alaisiin verrattuna, joten jos ripauskin kiinnostusta on, ei tarvitse pelätä! Jaoksen epämääräinen ikärajasysteemi näyttää aluksi hankalalta, mutta kun sitä rauhassa katsoo, kyllä siitä selvän saa. (Ja kun toimii jaoksen hyväksi, on toki enemmän oikeutettu myös kitisemään. Voit muodostaa kanssani kahden miehen yhtenäisen kitinärintaman, joka vaatii ikärajojen yksinkertaistamista ja 15 km:sta aloittamispakon poistamista. Ei varmasti olisi mahdoton tavoite. :DD)

Miksi järjestää VMRJ:n alaiset kisat?
- Saat omat heppasi mukaan yksiin kisoihin lisää, jee!
- Helpot ja nopeat kisat järjestää. Ei tulosten lähettelyä tai muuta ällöä. Sen kun tulokset laittaa sivuille ja valmis!
- Tuet jaosta, joka ei millään voi selviytyä ilman edes satunnaisia kisanjärjestäjiä. Kannatat siis virtuaalimaailman monimuotoisuutta. (Jos VMRJ ei nappaa mutta haluat tehdä tätä, tutustu VHRY:n toimintaan.)
- Tulet tutustuneeksi sääntöihin, ja sen jälkeen on helppo uskaltaa kisoihinkin.
- Matkaratsastus on ihan oikeasti mielenkiintoista, kun antaa itsensä jäädä koukkuun.

20210411

Esittelyssä (ja tarjolla jalostukseen): mysteeriori Ukko!

Haluatko hevosellesi varsan, jonka kasvussa riittää oikeasti jännitettävää ja tarinoitavaa? Sellaisen varsan, jonka päiväkirja on (YLA:n kriteereillä) täysi jo ennen kuin varsa-aika on ohitse, koska mielenkiintoista kerrottavaa riittää? Sellaisen, joka aiheuttaa hahmollesi harmaita hiuksia? Jonka tarina sopii sen vanhempien tarinaan?

Astuta siinä tapauksessa tammasi Ukolla!


Ukolla astutus on mahdollista nyt ainoastaan takautuvasti ja vain yhdelle tai kahdelle tammalle, sillä Ukon tarina päättyy tänä viikonloppuna. Siitä ei oteta pakasteitakaan varmuuden vuoksi, sillä sitä vaivaa jokin... Mutta mikä?

Ukko on ollut aivan tavallinen kilpahevonen ja menestynyt itse Olavi Suden (kyllä, juuri sen Olavi Suden) pojan Oskari Suden ratsuna. Sitten se katosi mystisesti kisakentiltä ilman selitystä. Ne, jotka ovat käyneet Hopiavuoren hevostallilla viimeisen vuoden aikana, ovat kyllä voineet nähdä Ukon. Vielä alkutalvesta se oli laiha, vapiseva, mutta kuntoutuva ori, josta ei koskaan tulisi entisen veroista. Tällä hetkellä se on vaarallinen, yhtäkkiä täysin ilman syytä yhä pahemmin riehuva peto, joka on lopetettava sen oman ja muiden turvallisuuden takia.

Miksi tällaisella pedolla olisi sitten astutettu kenenkään tammaa? Siksi, että Ukon petous on ihan uusi juttu. Astutus on tapahtunut ennen kuin hevonen paljastui jotenkin häiriintyneeksi. Varsaa on liian myöhäistä tehdä tekemättömäksi. Onkohan isäorin sairaus geneettinen, periytyvä..? Kun nuori varsa murrosiässä koettelee rajojaan, onkohan sen käytös normaalin rajoissa, kun isäkin oli sellainen..?

Varsan lisäksi saat kaupan päälle Oskari Suden  ahdistuneen ystävyyden ja varsauteliaisuuden, mikäli hahmosi on vuorovaikutteinen ja realistinen. Kaupanpäällistä ei ole pakko ottaa. :) 

(En julkista vielä, mikä Ukon on, sillä sen tarina on päättymäisillään ja loppua ei sovi spoilata. Jos kiinnostut Ukosta, mutta varsan mahdollinen sairastuminen mietityttää, ota yhteyttä. Yksityisesti voin kertoa ennen astutuspäätöksen tekemistä, mikä Ukkoa vaivaa, ja miten periytyvää tai tarttuvaa laatua se on. oresamankisat@gmail.com.)

//e 13.4.2021: Ukon kaikki astutukset on varattu.