Olen ollut tosi kipeä IRL jo vuoden verran, enkä ole juuri päässyt poistumaan asunnostani. Mitään ei ole huvittanut tehdä - ei edes virtuaalihevostella kunnolla, vaikka siihen olisin pystynyt melkein koko ajan. Nyt olen kuitenkin saanut diagnoosin ja lääkkeet ja (sen lisäksi että olen ulkoillut tosi, tosi onnellisena siitä, että voin kävellä taas omilla jaloilla,) olen hurmioitunut muutamista virtuaalihevosista. Vähän aikaa sitten esittelin Mayan ja Minin, tarinatammani, mutta nyt puhutaan ainoastaan "tavallisista virtuaalihevosista". Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä!
1. Rölli-Peikon Residenssi
Pelasin Cards against humanity -peliä ja tällainen kortti tuli vastaan, joten hevonenhan siitä tuli. Nimi oli ihana ja nyt heppakin on. Tein Röllille kaiken itse - kuvankin, vaikka en vieläkään ole mikään pro. Itse tehtyjä hevosia rakastaa eniten. Nyt Rölli on mukana tosi monessa tarinakisassa ja -projektissa, ja odotan tosi innoissani, miten sen tarinoille käy!
2. Suhina-Lempi
Minulla on pipo, jota rakastan. Se on juuri sopivan pehmeä, juuri sopivan tiukka ja uutena se oli kivan näköinenkin valkoisena ja suurikokoisena. Nyt se on jo virttynyt ja harmahtava, mutta etenkin koirapuistossa käytän sitä edelleen, koska se on mukava ja lämmin. Äitini sanoo, että näytän siinä pipossa ihan puliukolta tai Suhina-Lempiltä, joka on vanha sketsihahmo. Toin siis Suhina-Lempi -nimisen tamman, joka on itse asiassa tosi paljon sellainen, kuin IRL-unelmahevoseni olisi. Lempissä inspiroi sen nimen tarina ja se, että sen kanssa voi välillä kuvitella leikkivänsä taas heppaa unelmahevosella...
3. Indian Jewel
Indi oli tusinahepo tosi kauan. Sitten väritin sille itse kuvan. Edelleen - olen vielä aika kehno värittäjä, mutta Indin kuvissa huomasin oivaltaneeni jotain uutta hevosen värityksestä. Lisäksi kuvissa heppa näytti jotenkin tosi spesiaalilta ilmeensä takia, joten kirjoitin Indille uuden luonteen. Hupsista keikkaa - Indistähän tuli tosi kiva, ja taustatarinasta myös ihan OK. Uuden luonteen myötä tammalle on ollut hauska tehdä päiväkirjamerkintöjä. Lisäksi Indi on ilmoitettu, öö, ainakin neljään tarinaluokkaan!
Indissä on hauskaa myös se, että sillä on sama lempinimi kuin eräällä meidän koirien bestiksellä koirapuistossa. Ja molemmat Indit ovat itse asiassa aika samanlaisia keskenään...
4. Erkinheimon Matilda
Matildaa olen esitellyt ennenkin, ja siinä inspiroi suku. Matildaa katselen aina silloin, kun virtuaalihevosten jalostaminen (tai lisäännyttäminen, ihan miten vaan) tuntuu turhalta. Persoonana Matilda ei tunnu kauhean spesiaalilta. Piirrän ehkä sille kuvan ihan itse - olen huomannut, että silloin tylsäkin heppa herää ihan eri tavalla henkiin.
5. Soittakaa Paranoid
Noidalla ei ole sivuillaan vielä mitään. Mutta. Sen nimi vaan on helmi!! Aina, kun osallistun sillä kisoihin tai kirjoitan sen tiedostoon tarinoita, tekee mieli taputtaa itseään selkään ja tehdä itselleen kunniakuja noin mahtavan nimen keksimisen johdosta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonteet. Näytä kaikki tekstit
20170525
20131025
Vertailukohta
Kyllähän te tiedätte, kuinka mahtava kirjoittaja minä olen? Ei vaitenkaan: tarkoitin, että kyllähän te tiedätte minun soittavan suutani ja pitävän itse itseäni melko hyvänä kirjoittajana? Olen ollut aina omasta mielestäni hyvä.
Tänään muokkasin vuoden 2009 alkupuolella kirjoittamani luonteen paremmaksi hepan vaihtaessa ulkoasuaan ja yritin tarkastella tekstiä puolueettomasti. Minulle tulee aina paha olo, kun katson vanhoja luonteitani: olenko ollut joskus noin huono? Orejen, minkä hitsin orejen, mikä sana se on? Mutta olin vuonna 2009 kuutisentoista vuotta. Nyt, kun olen jo mukamas aikuinen, 16-vuotias tuntuu vaippaikäiseltä (ja arvatkaa, tuntuuko kaksikymppinen vaippaikäiseltä kun olen vaikka viisi tai kymmenen vuotta vanhempi, mutta kuitenkin). Ilman muita 16v vertailukohtia lainkaan näkemättä voisin sanoa, että olin melko hyvä 16v kirjoittaja. Maltillisempi olisin voinut olla: olisin varmasti osannut korjata tekstiäni edes hieman jos olisin edes kerran lukenut sen läpi. Enkä oppinut tästä havainnosta mitään: en varmasti lue edes tätä tekstiä läpi ennen julkaisua.
No. Betasin siis tekstin ja laitan alle molemmat versiot. Tekstit ovat pitkiä, joten tuskin kukaan niitä lukee. Silti. Olisin saanut vuoden 2013 versiosta aivan varmasti paremman, jos olisin hionut sitä vaikka vielä tunnin. Lukaisin kaiken vain kerran läpi ja vaihdoin kaikkein hirvittävimmät jutut toisiin ja korjasin jotain pientä. Muun muassa keinihevoset keinuhevosiksi. :) On ilahduttavaa nähdä oma kehittymisensä. Vain neljä vuotta vanhempana olen kehittynyt niin paljon, että olisin voinut opettaa 16-vuotiaalle itselleni mielettömän paljon.
(Vielä huomautus: tämä on tosiaan vain luonneteksti. Korjasin sen luettavaksi, en täydelliseksi. Tein kaiken huvikseni, enkä todellakaan jaksa korjata kaikkia vanhoja luonteita luettavaan kuntoon.)
****
Luonne a), by Oresama 2009
Ensivaikutelma Berrystä on kuin pieni, hento perhonen joka ei aivan saa pidettyään kurssia kevättuulien virtauksissa. Se on täysin harhakuvitelma ja rikkoutuu taas pian tamman näyttäessä että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoittaessaan kyvykkyytensä, hekin saavat kunnioitusta osakseen Berryn taholta.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävätä karvalta, on Berryn olo niin hyvä että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, mikään kun ei voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve, vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa käsitellä aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsyy kosketusta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä tarpeeksi harjaamista varten. Vatsan harjaamisen suhteen ongelman lähdettä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin sinne vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta siivoamista varten. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille voi suuttua, sitä tulee järkiinsä aina nopeasti.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, satula kaulalle ja liu'utus selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää, riehuu vain kun se on löysällä. Pullistelua se ei harrasta.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.
Kentällä nousee ensialkuun jonkintasoinen protesti. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi se on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohja-avut ovat tarpeeksi helliä ja pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan, siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisesta: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtavan koko hevosen ympäri, ja siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä, mutta heti jos ratsastaja osaa, sekin on kenihevosmaisen mukavaa ja rentoa. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat pienet vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat aikaan nekin mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja joko pudottaa kaikki puomit tai sen lisäksi hyppää päin toista tolppaa. Alastulo on kuin linnulle tulisi lennossa ikkunalasi vastaan: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy jos ei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa.
Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen myrskyssä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös tapella pomo selväksi.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.
***
Luonne b), by Oresama 2009, betana Oresama 2013
Ensivaikutelma Berrystä on, että se on kuin pieni hento perhonen, joka ei aivan saa pidettyä kurssiaan kevättuulessa. Se on täysin harhakuvitelmaa, ja rikkoutuukin pian tamman näyttäessä, että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan, kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoitettuaan kyvykkyytensä saavat hekin ansaittua Berryn kunnioituksen.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävältä karvalta, on Berryn olo niin hyvä, että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, hirviöt ja tiikeritkään kun eivät voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa sukia aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsähtelee kosketuksesta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä ennaltaehkäisevästi. Vatsanharjaamisongelman syytä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta kuten kaviokoukkua käytettäessä. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille kuitenkaan avuliaisuudesta voi suuttua.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, on aika satula kaulalle ja liu'uttaa se selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää. Se siis riehuu vain kun se on löysällä. Tamma ei pullistele.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.
Kentällä tamma organisoi heti aluksi jonkinasteisen mellakan. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi hevosen käytös on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohjasavut ovat tarpeeksi helliä. Pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi tamma kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan. Siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista asioista: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtelevan liiankin löysästi ja rennosti, joten siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä. Heti jos ratsastaja osaa, Berrykin on kenuhevosmaisen mukava. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat, pienet, vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat hevosen suorittamaan mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä siinä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja pudottaa kaikki puomit. Sen lisäksi tamma tapaa hypätä päin tolppia. Alastulo on kuin linnulla, joka törmää ikkunalasiin: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy ellei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän, tosin vain kotipihassa ja harrastelun kannalta.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla tai kuoppaisemmalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa. On selvää, että Berryn ongelmat johtuvat harjoituksen puutteesta eivätkä koordinaatiokyvyn heikkoudesta: vuonna 2012 se maastoili melko hyvin, kun sitä hoiti maastoilusta kiinnostunut tyttö.
Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen räiskeessä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös taistella siitä, kuka on pomo.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.
Tänään muokkasin vuoden 2009 alkupuolella kirjoittamani luonteen paremmaksi hepan vaihtaessa ulkoasuaan ja yritin tarkastella tekstiä puolueettomasti. Minulle tulee aina paha olo, kun katson vanhoja luonteitani: olenko ollut joskus noin huono? Orejen, minkä hitsin orejen, mikä sana se on? Mutta olin vuonna 2009 kuutisentoista vuotta. Nyt, kun olen jo mukamas aikuinen, 16-vuotias tuntuu vaippaikäiseltä (ja arvatkaa, tuntuuko kaksikymppinen vaippaikäiseltä kun olen vaikka viisi tai kymmenen vuotta vanhempi, mutta kuitenkin). Ilman muita 16v vertailukohtia lainkaan näkemättä voisin sanoa, että olin melko hyvä 16v kirjoittaja. Maltillisempi olisin voinut olla: olisin varmasti osannut korjata tekstiäni edes hieman jos olisin edes kerran lukenut sen läpi. Enkä oppinut tästä havainnosta mitään: en varmasti lue edes tätä tekstiä läpi ennen julkaisua.
No. Betasin siis tekstin ja laitan alle molemmat versiot. Tekstit ovat pitkiä, joten tuskin kukaan niitä lukee. Silti. Olisin saanut vuoden 2013 versiosta aivan varmasti paremman, jos olisin hionut sitä vaikka vielä tunnin. Lukaisin kaiken vain kerran läpi ja vaihdoin kaikkein hirvittävimmät jutut toisiin ja korjasin jotain pientä. Muun muassa keinihevoset keinuhevosiksi. :) On ilahduttavaa nähdä oma kehittymisensä. Vain neljä vuotta vanhempana olen kehittynyt niin paljon, että olisin voinut opettaa 16-vuotiaalle itselleni mielettömän paljon.
(Vielä huomautus: tämä on tosiaan vain luonneteksti. Korjasin sen luettavaksi, en täydelliseksi. Tein kaiken huvikseni, enkä todellakaan jaksa korjata kaikkia vanhoja luonteita luettavaan kuntoon.)
****
Luonne a), by Oresama 2009
Ensivaikutelma Berrystä on kuin pieni, hento perhonen joka ei aivan saa pidettyään kurssia kevättuulien virtauksissa. Se on täysin harhakuvitelma ja rikkoutuu taas pian tamman näyttäessä että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoittaessaan kyvykkyytensä, hekin saavat kunnioitusta osakseen Berryn taholta.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävätä karvalta, on Berryn olo niin hyvä että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, mikään kun ei voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve, vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa käsitellä aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsyy kosketusta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä tarpeeksi harjaamista varten. Vatsan harjaamisen suhteen ongelman lähdettä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin sinne vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta siivoamista varten. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille voi suuttua, sitä tulee järkiinsä aina nopeasti.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, satula kaulalle ja liu'utus selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää, riehuu vain kun se on löysällä. Pullistelua se ei harrasta.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.
Kentällä nousee ensialkuun jonkintasoinen protesti. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi se on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohja-avut ovat tarpeeksi helliä ja pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan, siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisesta: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtavan koko hevosen ympäri, ja siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä, mutta heti jos ratsastaja osaa, sekin on kenihevosmaisen mukavaa ja rentoa. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat pienet vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat aikaan nekin mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja joko pudottaa kaikki puomit tai sen lisäksi hyppää päin toista tolppaa. Alastulo on kuin linnulle tulisi lennossa ikkunalasi vastaan: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy jos ei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa.
Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen myrskyssä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös tapella pomo selväksi.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.
***
Luonne b), by Oresama 2009, betana Oresama 2013
Ensivaikutelma Berrystä on, että se on kuin pieni hento perhonen, joka ei aivan saa pidettyä kurssiaan kevättuulessa. Se on täysin harhakuvitelmaa, ja rikkoutuukin pian tamman näyttäessä, että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan, kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoitettuaan kyvykkyytensä saavat hekin ansaittua Berryn kunnioituksen.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävältä karvalta, on Berryn olo niin hyvä, että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, hirviöt ja tiikeritkään kun eivät voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa sukia aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsähtelee kosketuksesta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä ennaltaehkäisevästi. Vatsanharjaamisongelman syytä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta kuten kaviokoukkua käytettäessä. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille kuitenkaan avuliaisuudesta voi suuttua.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, on aika satula kaulalle ja liu'uttaa se selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää. Se siis riehuu vain kun se on löysällä. Tamma ei pullistele.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.
Kentällä tamma organisoi heti aluksi jonkinasteisen mellakan. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi hevosen käytös on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohjasavut ovat tarpeeksi helliä. Pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi tamma kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan. Siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista asioista: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtelevan liiankin löysästi ja rennosti, joten siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä. Heti jos ratsastaja osaa, Berrykin on kenuhevosmaisen mukava. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat, pienet, vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat hevosen suorittamaan mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä siinä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja pudottaa kaikki puomit. Sen lisäksi tamma tapaa hypätä päin tolppia. Alastulo on kuin linnulla, joka törmää ikkunalasiin: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy ellei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän, tosin vain kotipihassa ja harrastelun kannalta.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla tai kuoppaisemmalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa. On selvää, että Berryn ongelmat johtuvat harjoituksen puutteesta eivätkä koordinaatiokyvyn heikkoudesta: vuonna 2012 se maastoili melko hyvin, kun sitä hoiti maastoilusta kiinnostunut tyttö.
Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen räiskeessä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös taistella siitä, kuka on pomo.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.
20130321
Hyvä, harrastajat!
Sain ennen kiskottua vaikka mitä palkaksi Oresamaluonteista, en enää. Se on hyvä! Ainakin osa laatiksista antaa lisäpisteitä, jos luonne on itse kirjoitettu. Minun talouttani tämä tottakai haittaa, mutta onpahan virtuaalihevostelu kehittävämpää kuin aikaisemmin: useampi oppii kirjoittamaan.
Muistakaa: ei ole huonoja kirjoittajia. On vain kehittämiskelpoisia tekstejä. Olen ylpeä teistä!
Muistakaa: ei ole huonoja kirjoittajia. On vain kehittämiskelpoisia tekstejä. Olen ylpeä teistä!
20120918
Zurückin (ja muidenkin) teksteistä
Siis oikeasti. Oikeasti. Minä vuonna tein Zurückin tekstit? 2007?
Oliko? En ole päivittänyt niitä sen jälkeen ja luin tuossa juuri
etusivun läpi. En ole lukenut kuin hevossivuja sitten kirjoittamisen. Eikä
varmasti kukaan muutaan. Koska ei jösses mitä roskaa. Alusta loppuun!!
Katsokaa nyt tätäkin:
"Zurückissa pidetään pääasiassa estepainotteisia hannoverisia jotka ovat tallin omistuksessa, mutta monenkirjavaan hevoslaumaan on eksynyt muutama koulupainotteinenkin hevonen sekä yksityisten ihmisten omistuksessa olevia karsinanvuokraajia."
Siis tottakai tuokin on pakko yrittää sanoa "hienostuneesti" ts niin ettei kukaan tajua tuota ilman sanakirjaa. Voin suomentaa sen teille:
"Zurückissa asuu estepainotteisia hannoverisia ja muutama kouluratsu. Tallille otetaan myös yksityishevosia."
Olikohan tuo vain jokin vaihe? Vähän niin kuin murrosikä. Tajusin, että voin oppia kirjoittamaan, ja riehuin sitten oikein kunnolla. Nyt minulle on valjennut Zurückin etusivun paskuus, oma kyvyttömyyteni ja kirjoittamisen mahdottomuus sinänsä. Ei kukaan normaali ihminen kirjoita noin!! Paitsi virtuaalitalleilla.
Uskokaa tai älkää, opiskelen nyt Helsingin yliopistossa suomen kieltä. Pääsin TÄNNE vaikka olen NOIN naurettava kirjoittaja. Enkä muuten osaa sanaluokkia. Suuri Oresama on aina ajatellut että sanaluokat, lauseenjäsennys ja muu teoria ei ole hänen arvolleen sopivaa. Päätteiden ja liitteiden, idiomien ja sanontojen kanssa puolestaan olen aina juhlinut menemään. Ai miten niin sen huomaa?
ASIAAN. En ole ainoa kirjoitusrajoitteinen. Harva osaa kirjoittaa täällä. Ja jos joku osaa, teksti on yleensä kirjoitusrajoitteisten mielestä liian pitkä/mielikuvituksellinen/hikaroiva/tarkka. Pitäisi yhdistellä hyvistä kirjoittajista jonkinlainen kirjoitusautomaatti. Piikevän perustaja Rosette sai tungettua muutamaan riviin saman verran kuin Hawering romaaniin, toisaalta Haweringin tekstejä lukisin vaikka ihan oikeasta romaanista, joten yhdistelmä niitä kahta kiitos. Minä voisin vaikka korjata virheitä ja heitellä kummallisia hevospersoonallisuuksia ilmaan, mutta sitten voitaisiin ottaa vielä joku yltiörealisti muistuttamaan että kaikki hyvin koulutetut hevoset ovat periaatteessa samanlaisia lyhyesti kuvailtuna. Johonkin reunamaille vielä lisäisin Ionicin henkilökunnan toistelemaan lausetta NÄYTÖLTÄ ON HITAAMPI LUKEE KU PAPERILTA samalla kun taluttavat omia hevosiaan kirjoituskoneemme ympärillä. Silloin kun en korjaile virheitä, voisin itse pitää yhden miehen mielenosoitusta kilometristen luonteiden puolesta ja kirjoituksen automatisoimista vastaan. Muu virtuaalimaailma voisi pitää kirjoituskoneelle palvontamenoja, ja laatisten luonnetuomarit, ylipapit, itkeskelisivät onnesta jokaviikkoisissa koneen palvontamenoissa.Sitten VRL kieltäisi koneen ja tulisi Direktiivi ja Laki, että joka ainoa koneella kirjoitettu koni sensuroidaan ja vaihdetaan koulupainotteisesta kenttäpainotteiseksi kostoksi.
Katsokaa nyt tätäkin:
"Zurückissa pidetään pääasiassa estepainotteisia hannoverisia jotka ovat tallin omistuksessa, mutta monenkirjavaan hevoslaumaan on eksynyt muutama koulupainotteinenkin hevonen sekä yksityisten ihmisten omistuksessa olevia karsinanvuokraajia."
Siis tottakai tuokin on pakko yrittää sanoa "hienostuneesti" ts niin ettei kukaan tajua tuota ilman sanakirjaa. Voin suomentaa sen teille:
"Zurückissa asuu estepainotteisia hannoverisia ja muutama kouluratsu. Tallille otetaan myös yksityishevosia."
Olikohan tuo vain jokin vaihe? Vähän niin kuin murrosikä. Tajusin, että voin oppia kirjoittamaan, ja riehuin sitten oikein kunnolla. Nyt minulle on valjennut Zurückin etusivun paskuus, oma kyvyttömyyteni ja kirjoittamisen mahdottomuus sinänsä. Ei kukaan normaali ihminen kirjoita noin!! Paitsi virtuaalitalleilla.
Uskokaa tai älkää, opiskelen nyt Helsingin yliopistossa suomen kieltä. Pääsin TÄNNE vaikka olen NOIN naurettava kirjoittaja. Enkä muuten osaa sanaluokkia. Suuri Oresama on aina ajatellut että sanaluokat, lauseenjäsennys ja muu teoria ei ole hänen arvolleen sopivaa. Päätteiden ja liitteiden, idiomien ja sanontojen kanssa puolestaan olen aina juhlinut menemään. Ai miten niin sen huomaa?
ASIAAN. En ole ainoa kirjoitusrajoitteinen. Harva osaa kirjoittaa täällä. Ja jos joku osaa, teksti on yleensä kirjoitusrajoitteisten mielestä liian pitkä/mielikuvituksellinen/hikaroiva/tarkka. Pitäisi yhdistellä hyvistä kirjoittajista jonkinlainen kirjoitusautomaatti. Piikevän perustaja Rosette sai tungettua muutamaan riviin saman verran kuin Hawering romaaniin, toisaalta Haweringin tekstejä lukisin vaikka ihan oikeasta romaanista, joten yhdistelmä niitä kahta kiitos. Minä voisin vaikka korjata virheitä ja heitellä kummallisia hevospersoonallisuuksia ilmaan, mutta sitten voitaisiin ottaa vielä joku yltiörealisti muistuttamaan että kaikki hyvin koulutetut hevoset ovat periaatteessa samanlaisia lyhyesti kuvailtuna. Johonkin reunamaille vielä lisäisin Ionicin henkilökunnan toistelemaan lausetta NÄYTÖLTÄ ON HITAAMPI LUKEE KU PAPERILTA samalla kun taluttavat omia hevosiaan kirjoituskoneemme ympärillä. Silloin kun en korjaile virheitä, voisin itse pitää yhden miehen mielenosoitusta kilometristen luonteiden puolesta ja kirjoituksen automatisoimista vastaan. Muu virtuaalimaailma voisi pitää kirjoituskoneelle palvontamenoja, ja laatisten luonnetuomarit, ylipapit, itkeskelisivät onnesta jokaviikkoisissa koneen palvontamenoissa.Sitten VRL kieltäisi koneen ja tulisi Direktiivi ja Laki, että joka ainoa koneella kirjoitettu koni sensuroidaan ja vaihdetaan koulupainotteisesta kenttäpainotteiseksi kostoksi.
20120423
Käyttöoikeuksista ja niiden luovuttamisesta
Ht.netistä saa irti mitä tahansa vaihtokaupalla. Minä hankin yleensä ulkoasuja, ratsujen kuvia ja piirroksia, koska niitä en saa itse aikaan. (Paitsi ulkoasuja nykyään, mutta joskus näkee vaan jonkin NIIIIIIIIN ihanan...)
Vaihtokauppa käy yleensä näinkin sutjakkaasti:
1. Maksa palkka
2. Vaihdossa tulee käyttöoikeus siihen asiaan, jonka ostit
Mutta kun niitä käyttöoikeuksia (en keksi parempaa sanaa) rajoitetaan joskus. Ymmärrän, ettei saa ottaa sitä ja sitä juttua kaupalliseen käyttöön. Ymmärrän, että copyt tulee merkitä silti. Sekin on selvää, etten väitä juttua omakseni. Mutta muut rajoitukset ovat niin SYVÄLTÄ.
Joku sanoo, että tätä kuvaa saa käyttää VAIN tällä hevosella. Asia OK, jos kuva on saatu ILMAISEKSI(/kasvatin tmv mukana), mutta jos siitä on maksettu, niin ei ei ei ei. Jos kuvasta on pulittanut sen sovitut 20 kisaa, kuva pitäisi saada laittaa vaikka jokaiselle virtuaalihevoselle, jonka omistaa, niin kauaksi kuin sen tosiaan omistaa. (Ts ei luovuttaa eteenpäin hepan mukana ilman erillistä lupaa.) Minua raivostuttaa ajatus siitä, että laittaisin Ritemin kuvat suokilleni viikoksi ja sitten tajuaisin, ettei suokkini näytä sittenkään Ritemiltä. Haluaisin vaihtaa sitten tottakai kuvat toiselle hevoselle, koska niistä on palkka maksettu, mutta en saakaan tehdä muuta kuin viruttaa maksettuja otoksia tiedostoissa.
Seuraavaksi kysymyksiä, joihin kukaan ei varmaan vastaa.
a) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ulkoasu on edelleen maailman ihanin vuonna 2012, kun perustat uuden tallin. Se olisi täydellinen uuteen talliin, kun otsikkokuvat vaihtaisi. Ottaisitko ulkoasun uuteen talliin? Pitäisikö asiasta ilmoittaa ulkoasun tekijälle / kysyä? (Oletetaan että sivuja ei alun perinkään ole täytynyt ilmoittaa ulkoasun tekijälle.) Muuttaisiko asiaa, jos ulkoasu on saatu lahjoituksena?
b) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ht.netissä joku kuvailee tarvitsevansa täsmälleen samanlaisen ulkoasun uuteen talliinsa 2012. Vuoden 04 ulkoasusi ei ole enää missään käytössä, vaan vain tiedostoissa. Voitko antaa ulkoasun pois sillä ehdolla, että sen uusi käyttäjä kysyisi luvan tekijältä? Pitääkö lupaa edes kysyä enää, kun palkka on maksettu? Muuttaako asiaa, jos tekijä on lopettanut virtuaalitouhut 2005?
c) Olet luovuttanut ulkoasun 2004. 2012 joku mailaa otsikolla ulkoasu, ja kysyy, saako ottaa käyttöön v 2009 netistä kokonaan poistuneen ulkoasun, kun edelliseltä käyttäjältä on lupa kysytty. Annatko luvan? Pyydätkö palkan uudelleen? Entä jos edellinen käyttäjä ei olekaan lahjoittanut ulkoasua, vaan myynyt sen?
***
***
Lopuksi kerrotaan Oresamaluonteista ja niiden käytöstä miljoonannen kerran.
1. Oresamaluonteet saa monistaa käyttöön vaikka kaikille omistamillesi hevosille.
2. Oresamaluonteen saa luovuttaa eteenpäin, ja sen saa myös myydä, eikä vain antaa. (Olen iloinen, jos luonne mielummin myydään kuin hävitetään.)
3. Minulle ei ole pakko ilmoittaa, missä luonne liikkuu.
4. Copyright-merkinnät pitää säilyttää juuri samanlaisina, kuin alun perin käskin ne laittaa. (Joissain on Oresama, e-mail + numero. se numerokin pitää siis olla!)
Vaihtokauppa käy yleensä näinkin sutjakkaasti:
1. Maksa palkka
2. Vaihdossa tulee käyttöoikeus siihen asiaan, jonka ostit
Mutta kun niitä käyttöoikeuksia (en keksi parempaa sanaa) rajoitetaan joskus. Ymmärrän, ettei saa ottaa sitä ja sitä juttua kaupalliseen käyttöön. Ymmärrän, että copyt tulee merkitä silti. Sekin on selvää, etten väitä juttua omakseni. Mutta muut rajoitukset ovat niin SYVÄLTÄ.
Joku sanoo, että tätä kuvaa saa käyttää VAIN tällä hevosella. Asia OK, jos kuva on saatu ILMAISEKSI(/kasvatin tmv mukana), mutta jos siitä on maksettu, niin ei ei ei ei. Jos kuvasta on pulittanut sen sovitut 20 kisaa, kuva pitäisi saada laittaa vaikka jokaiselle virtuaalihevoselle, jonka omistaa, niin kauaksi kuin sen tosiaan omistaa. (Ts ei luovuttaa eteenpäin hepan mukana ilman erillistä lupaa.) Minua raivostuttaa ajatus siitä, että laittaisin Ritemin kuvat suokilleni viikoksi ja sitten tajuaisin, ettei suokkini näytä sittenkään Ritemiltä. Haluaisin vaihtaa sitten tottakai kuvat toiselle hevoselle, koska niistä on palkka maksettu, mutta en saakaan tehdä muuta kuin viruttaa maksettuja otoksia tiedostoissa.
Seuraavaksi kysymyksiä, joihin kukaan ei varmaan vastaa.
a) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ulkoasu on edelleen maailman ihanin vuonna 2012, kun perustat uuden tallin. Se olisi täydellinen uuteen talliin, kun otsikkokuvat vaihtaisi. Ottaisitko ulkoasun uuteen talliin? Pitäisikö asiasta ilmoittaa ulkoasun tekijälle / kysyä? (Oletetaan että sivuja ei alun perinkään ole täytynyt ilmoittaa ulkoasun tekijälle.) Muuttaisiko asiaa, jos ulkoasu on saatu lahjoituksena?
b) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ht.netissä joku kuvailee tarvitsevansa täsmälleen samanlaisen ulkoasun uuteen talliinsa 2012. Vuoden 04 ulkoasusi ei ole enää missään käytössä, vaan vain tiedostoissa. Voitko antaa ulkoasun pois sillä ehdolla, että sen uusi käyttäjä kysyisi luvan tekijältä? Pitääkö lupaa edes kysyä enää, kun palkka on maksettu? Muuttaako asiaa, jos tekijä on lopettanut virtuaalitouhut 2005?
c) Olet luovuttanut ulkoasun 2004. 2012 joku mailaa otsikolla ulkoasu, ja kysyy, saako ottaa käyttöön v 2009 netistä kokonaan poistuneen ulkoasun, kun edelliseltä käyttäjältä on lupa kysytty. Annatko luvan? Pyydätkö palkan uudelleen? Entä jos edellinen käyttäjä ei olekaan lahjoittanut ulkoasua, vaan myynyt sen?
***
***
Lopuksi kerrotaan Oresamaluonteista ja niiden käytöstä miljoonannen kerran.
1. Oresamaluonteet saa monistaa käyttöön vaikka kaikille omistamillesi hevosille.
2. Oresamaluonteen saa luovuttaa eteenpäin, ja sen saa myös myydä, eikä vain antaa. (Olen iloinen, jos luonne mielummin myydään kuin hävitetään.)
3. Minulle ei ole pakko ilmoittaa, missä luonne liikkuu.
4. Copyright-merkinnät pitää säilyttää juuri samanlaisina, kuin alun perin käskin ne laittaa. (Joissain on Oresama, e-mail + numero. se numerokin pitää siis olla!)
20110821
Oresamaluonteet - infopaketti, 210811
Jos omistat tai ostat oresamaluonnetta, jos haaveilet tai suunnittelet sellaisen hommaamista, jos ostamallasi ponilla on oresamaluonne, lue tämä.
1. En koskaan vaadi muuta kuin copymerkinnät.
Tämä tarkoittaa, että jos myyjä suostuu antamaan hevosensa oresamaluonteen ostajalle hepan mukana, saat ottaa sen vastaan. Samoin jokaisella oresamaluonteen ostaneella tai saaneella on täydet oikeudet myydä luonne eteenpäin millä tahansa hinnalla tai antaa se pois ilmaiseksi. Luonteen kulloinenkin omistaja voi myös monistaa luonteen käyttöön vaikka kahdelletoista hevoselleen, jos niin tahtoo. On kivaa, että ilmoittelette luonteen omistajanvaihdoksista ja kysytte lupia, mutta jos ette tahdo, teidän ei tarvitse.
2. Copymerkinnät pitää säilyttää.
Ainoa vaatimukseni, joka yleensä toteutuukin. Vanhimpien luonteiden copymerkinnät ovat (c) NEOvisual + linkki neovisual@veritiara.org, ja halutessaan ne saa muuttaa muotoon (c) Oresama + linkki neovisual@veritiara.org. Satunnaisesti luonteet on myös merkitty numeroin, esim (C) Oresama0811, ja niillä numeroilla on ihan oikeasti merkitys. En säilytä kaikkia luonteitani, ja näiden satunnaisten numeroiden perusteella jäljitän tiettyjä rajapyykkejä kirjoittelussani. Niitä ei saa poistaa. Copyjen maililinkkeineen tulee myös säilyä myytäessä tai annettaessa luonteita, vaikka ne kiertäisivät tuhannella omistajalla.
3. Sinulla ei ole mitään informointivelvollisuuksia.
Rakastan selata luonteitani, ja siksi keräänkin oresamaluonteiden kulloistenkin sijaintien osoitteet yleensä tiedostoon. On superkivaa, kun osoitteista ilmoitetaan, mutta en ikinä vaadi ilmoittelua keneltäkään jälkikäteen. Jos olet luonteen saanut näyttämättä hevosen linkkiä, hyvä jos ilmoitat linkin, mutta ei ole pakko, ellei jaksa tai halua.
Jos omistat tai ostat oresamaluonnetta, jos haaveilet tai suunnittelet sellaisen hommaamista, jos ostamallasi ponilla on oresamaluonne, lue tämä.
1. En koskaan vaadi muuta kuin copymerkinnät.
Tämä tarkoittaa, että jos myyjä suostuu antamaan hevosensa oresamaluonteen ostajalle hepan mukana, saat ottaa sen vastaan. Samoin jokaisella oresamaluonteen ostaneella tai saaneella on täydet oikeudet myydä luonne eteenpäin millä tahansa hinnalla tai antaa se pois ilmaiseksi. Luonteen kulloinenkin omistaja voi myös monistaa luonteen käyttöön vaikka kahdelletoista hevoselleen, jos niin tahtoo. On kivaa, että ilmoittelette luonteen omistajanvaihdoksista ja kysytte lupia, mutta jos ette tahdo, teidän ei tarvitse.
2. Copymerkinnät pitää säilyttää.
Ainoa vaatimukseni, joka yleensä toteutuukin. Vanhimpien luonteiden copymerkinnät ovat (c) NEOvisual + linkki neovisual@veritiara.org, ja halutessaan ne saa muuttaa muotoon (c) Oresama + linkki neovisual@veritiara.org. Satunnaisesti luonteet on myös merkitty numeroin, esim (C) Oresama0811, ja niillä numeroilla on ihan oikeasti merkitys. En säilytä kaikkia luonteitani, ja näiden satunnaisten numeroiden perusteella jäljitän tiettyjä rajapyykkejä kirjoittelussani. Niitä ei saa poistaa. Copyjen maililinkkeineen tulee myös säilyä myytäessä tai annettaessa luonteita, vaikka ne kiertäisivät tuhannella omistajalla.
3. Sinulla ei ole mitään informointivelvollisuuksia.
Rakastan selata luonteitani, ja siksi keräänkin oresamaluonteiden kulloistenkin sijaintien osoitteet yleensä tiedostoon. On superkivaa, kun osoitteista ilmoitetaan, mutta en ikinä vaadi ilmoittelua keneltäkään jälkikäteen. Jos olet luonteen saanut näyttämättä hevosen linkkiä, hyvä jos ilmoitat linkin, mutta ei ole pakko, ellei jaksa tai halua.
20110731
Monenlaista kerskuntaa ja ylpeilyä, 310711
Ensin hoidetaan ravihevoskerskunta alta pois.
Kävin läpi kasvattilistaa kerrankin ja katsoin, miten Crimson-alkuisilla lämminveriravureilla on mennyt. Selasin niiden jälkeläisiä, ja hups - niiden jälkeläisilläkin on jälkeläisiä. Ainakin muutama. Katsokaa nyt tätäkin!
http://launiel.net/kind/ella.html
Ketkäs ne siellä emän puolella ovat sukua? Etteivät vain Crimson Revenga, Please-Please ja Funky Monkey? Moikka moikka moikka!
Entäs tämä?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/kassu.html
Oma heppa omassa tallissa, koko 2-polvinen suku omia heppoja, tulee saamaan ainakin yhden varsan omaan talliin. Minun oma. Tästä tulee syntymään kolmannen polven Crimsonilainen: evm-vanhempien lisäksi sukutaulussa on vain Crimson-alkuisia heppoja. Unelmani Crimsonin kanssa on täyttymässä! Kolmas polvi menossa! Hip hurraa! Hurraa!
No mistäs kaikki lähti?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/sense.html
Kumartakaa Magic Senseä, joka on ensimmäinen ravihevoseni, joka on opettanut minulle k-a-i-k-e-n virtuaalisista raveista - ja joka palkittiin (!!!!) YLA2-palkinnolla! Loistava ura, Magic Sense, olet ehdottomasti sukusi arvoinen.
***
Sitten ylpeillään xx-laukkureilla.
G1-voittaneita siitosoreja: 11
G1-voittaneita siitostammoja: 9
G2-voittajia: 11
G3-voittajia: 4
Ei tuo vanhalle tallille olisi temppu eikä mitään, mutta hyvänen aika, ei minulla kauaa ole laukkureita ollut. G1-voittajistakin (9+11=20 G1-voittajaa) kahdella on minkäänlainen sukuluokitus (toisella wanha G1, toisella uusi G2), loput ovat omia tuontejani. Olen ylpeä. Kyllä. Kiitos kysymästä.
***
Moikka moikka moikka: suokkikerskuntaa!
Saanko esitellä: MW Punasilmä - ei tarjolla jalostukseen
http://www.veritiara.org/gaidou/pupu.html
KTK II, Ch, irtoSERT x4, Class 1, ennätys 1.20,1a. Hyvin toimittu, MW Punasilmä, varsanreppana, jota kukaan muu ei huolinut. Kaiken lisäksi tytär tulee kovaa, mutta vielä vähän iskän perässä:
http://www.veritiara.org/gaidou/kaino.html
Seuraavaksi ratsusuokkikasvatti, josta olen erityisen ylpeä:
http://www.veritiara.org/erkinheimot/hevoset/nella.html
Erkinheimon Leijonella - olet ihana nimeltäsi, suvultasi, ulkonäöltäsi ja luonteeltasi. Tammalla on muutamankymmentä sijoitusta, joita en ole viitsinyt päivittää sivuille.
Uutisia!
http://www.veritiara.org/gaidou/peppe.html
Susan Puhuri eläkkeelle. Ehdottomasti tarjolla jalostukseen. Loistavan montéuran peppe teki.
Veljekset Mörkövaara - ensin esittelyssä Leijonaraita:
http://www.veritiara.org/gaidou/leo.html
ERJ-II, SLA-II, ERL-III, II-p., ei tarjolla jalostukseen. :) Ja pikkuveli saavuttaa isoveljeä palkintojen määrässä miljoonaa!
http://www.veritiara.org/gaidou/pave.html
Partajehu on palkittu irtoSERTillä ja se on juossut myös raveissa, kun joutui pienen episodin vuoksi ratsastuskieltoon piiiiiitkäksi ajaksi.
***
Jatketaan luonteilla:
67 muotoonlaittoa ei ollut näköjään mitään.
Minulle tarjottiin 80 muotoonlaittoa. Henkilökohtainen ennätykseni. Kiitos, kiitos, hän ansaitsee kyllä Prada-luonteen erikoistehostein, viidesti hiottuna ja noin kaksitoista kertaa eri ihmisillä betautettuna.
***
Että kiitos kysymästä. Juuri nyt sujuu hienosti. :)
Ensin hoidetaan ravihevoskerskunta alta pois.
Kävin läpi kasvattilistaa kerrankin ja katsoin, miten Crimson-alkuisilla lämminveriravureilla on mennyt. Selasin niiden jälkeläisiä, ja hups - niiden jälkeläisilläkin on jälkeläisiä. Ainakin muutama. Katsokaa nyt tätäkin!
http://launiel.net/kind/ella.html
Ketkäs ne siellä emän puolella ovat sukua? Etteivät vain Crimson Revenga, Please-Please ja Funky Monkey? Moikka moikka moikka!
Entäs tämä?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/kassu.html
Oma heppa omassa tallissa, koko 2-polvinen suku omia heppoja, tulee saamaan ainakin yhden varsan omaan talliin. Minun oma. Tästä tulee syntymään kolmannen polven Crimsonilainen: evm-vanhempien lisäksi sukutaulussa on vain Crimson-alkuisia heppoja. Unelmani Crimsonin kanssa on täyttymässä! Kolmas polvi menossa! Hip hurraa! Hurraa!
No mistäs kaikki lähti?
http://www.veritiara.org/crimson/hevoset/sense.html
Kumartakaa Magic Senseä, joka on ensimmäinen ravihevoseni, joka on opettanut minulle k-a-i-k-e-n virtuaalisista raveista - ja joka palkittiin (!!!!) YLA2-palkinnolla! Loistava ura, Magic Sense, olet ehdottomasti sukusi arvoinen.
***
Sitten ylpeillään xx-laukkureilla.
G1-voittaneita siitosoreja: 11
G1-voittaneita siitostammoja: 9
G2-voittajia: 11
G3-voittajia: 4
Ei tuo vanhalle tallille olisi temppu eikä mitään, mutta hyvänen aika, ei minulla kauaa ole laukkureita ollut. G1-voittajistakin (9+11=20 G1-voittajaa) kahdella on minkäänlainen sukuluokitus (toisella wanha G1, toisella uusi G2), loput ovat omia tuontejani. Olen ylpeä. Kyllä. Kiitos kysymästä.
***
Moikka moikka moikka: suokkikerskuntaa!
Saanko esitellä: MW Punasilmä - ei tarjolla jalostukseen
http://www.veritiara.org/gaidou/pupu.html
KTK II, Ch, irtoSERT x4, Class 1, ennätys 1.20,1a. Hyvin toimittu, MW Punasilmä, varsanreppana, jota kukaan muu ei huolinut. Kaiken lisäksi tytär tulee kovaa, mutta vielä vähän iskän perässä:
http://www.veritiara.org/gaidou/kaino.html
Seuraavaksi ratsusuokkikasvatti, josta olen erityisen ylpeä:
http://www.veritiara.org/erkinheimot/hevoset/nella.html
Erkinheimon Leijonella - olet ihana nimeltäsi, suvultasi, ulkonäöltäsi ja luonteeltasi. Tammalla on muutamankymmentä sijoitusta, joita en ole viitsinyt päivittää sivuille.
Uutisia!
http://www.veritiara.org/gaidou/peppe.html
Susan Puhuri eläkkeelle. Ehdottomasti tarjolla jalostukseen. Loistavan montéuran peppe teki.
Veljekset Mörkövaara - ensin esittelyssä Leijonaraita:
http://www.veritiara.org/gaidou/leo.html
ERJ-II, SLA-II, ERL-III, II-p., ei tarjolla jalostukseen. :) Ja pikkuveli saavuttaa isoveljeä palkintojen määrässä miljoonaa!
http://www.veritiara.org/gaidou/pave.html
Partajehu on palkittu irtoSERTillä ja se on juossut myös raveissa, kun joutui pienen episodin vuoksi ratsastuskieltoon piiiiiitkäksi ajaksi.
***
Jatketaan luonteilla:
67 muotoonlaittoa ei ollut näköjään mitään.
Minulle tarjottiin 80 muotoonlaittoa. Henkilökohtainen ennätykseni. Kiitos, kiitos, hän ansaitsee kyllä Prada-luonteen erikoistehostein, viidesti hiottuna ja noin kaksitoista kertaa eri ihmisillä betautettuna.
***
Että kiitos kysymästä. Juuri nyt sujuu hienosti. :)
20110726
Virtuaalimaailman Chanelit ja Pradat, 260711
Anteeksi, että kirjoitan taas luonnepostauksen, mutta tämä uutinen on teidänkin kuultava:
Minulle tarjottiin tänään yhdestä luonteesta 67 muotoonlaittoa.
Koko aikana, jonka olen luonteita kirjoittanut, olen saanut takaisin vain yhden vastauksen, jossa sanottiin, että tee uusi. Tiedän, että useampi on toki halunnut sanoa niin, koska en minäkään voi aina onnistua, mutta silti noin on kiva sanoa. Kertoa, että olen toimittanut vuosikausien "ammatinharjoittamiseni" aikana yhden ainoan viallisen tuotteen. (Ja kaupannut muuten senkin eteenpäin ja tehnyt uuden tilalle. :D) Kuinka moni muu kauppias voi sanoa samaa?
Kenet muistat -topassa ht.netissä vähän aikaa sitten muutama muisti minut. Jollekin olin tehnyt luonteen, joku muisti tarinajutskista - ja yksi sanoi, että Oresama on brändännyt luonteensa...
Topieni otsikoissa mainitaan aina sana oresamaluonne, jos luonteita kauppaan. Harvoin laitan minkäänlaisia näyttöjä. Silti ihmiset tietävät, kuka minä olen, ja millä tavalla kirjoitan. Saan järkyttävät palkat luonteista, joiden tekemiseen menee vähintään 15 minuuttia (jos saan hevosesta heti mielikuvan) ja enintään 45 minuuttia (jos omistajan lyhyt kuvaus hevosesta on täysin hajanainen, ristiriitainen tai muuten vain hankala). Mutta hei - ei se ole aina ollut niin helppoa!
Arvatkaa, mitä tekisi mieli tehdä. Yllyttää joku muu aloittamaan topa siitä, että kenen nimen kukin muistaa ostettujen tai saatujen luonteiden perästä copymerkinnöistä. En tiedä, kirjoittaako Mörkövaaran Hawering luonteita myyntiin, mutta hän on tällä hetkellä ainoa, jonka muistan erityisesti luonteenkirjoittajana - itseni lisäksi. Jos maksaisin luonteista ja jos haluaisin muiden kirjoittamia, kysyisin häneltä. Tilausluonnetta ainakaan en uskaltaisi kysyä keneltäkään, koska jos tyypillä on mielikuvitusta, yleensä häellä ei ole kirjoitustaitoja. Tai toisin päin...
Anteeksi, että kirjoitan taas luonnepostauksen, mutta tämä uutinen on teidänkin kuultava:
Minulle tarjottiin tänään yhdestä luonteesta 67 muotoonlaittoa.
Koko aikana, jonka olen luonteita kirjoittanut, olen saanut takaisin vain yhden vastauksen, jossa sanottiin, että tee uusi. Tiedän, että useampi on toki halunnut sanoa niin, koska en minäkään voi aina onnistua, mutta silti noin on kiva sanoa. Kertoa, että olen toimittanut vuosikausien "ammatinharjoittamiseni" aikana yhden ainoan viallisen tuotteen. (Ja kaupannut muuten senkin eteenpäin ja tehnyt uuden tilalle. :D) Kuinka moni muu kauppias voi sanoa samaa?
Kenet muistat -topassa ht.netissä vähän aikaa sitten muutama muisti minut. Jollekin olin tehnyt luonteen, joku muisti tarinajutskista - ja yksi sanoi, että Oresama on brändännyt luonteensa...
Topieni otsikoissa mainitaan aina sana oresamaluonne, jos luonteita kauppaan. Harvoin laitan minkäänlaisia näyttöjä. Silti ihmiset tietävät, kuka minä olen, ja millä tavalla kirjoitan. Saan järkyttävät palkat luonteista, joiden tekemiseen menee vähintään 15 minuuttia (jos saan hevosesta heti mielikuvan) ja enintään 45 minuuttia (jos omistajan lyhyt kuvaus hevosesta on täysin hajanainen, ristiriitainen tai muuten vain hankala). Mutta hei - ei se ole aina ollut niin helppoa!
Arvatkaa, mitä tekisi mieli tehdä. Yllyttää joku muu aloittamaan topa siitä, että kenen nimen kukin muistaa ostettujen tai saatujen luonteiden perästä copymerkinnöistä. En tiedä, kirjoittaako Mörkövaaran Hawering luonteita myyntiin, mutta hän on tällä hetkellä ainoa, jonka muistan erityisesti luonteenkirjoittajana - itseni lisäksi. Jos maksaisin luonteista ja jos haluaisin muiden kirjoittamia, kysyisin häneltä. Tilausluonnetta ainakaan en uskaltaisi kysyä keneltäkään, koska jos tyypillä on mielikuvitusta, yleensä häellä ei ole kirjoitustaitoja. Tai toisin päin...
20110710
"E: HYVIÄ luonteiden kirjoittajia!" 100711
Miten niin hyviä? Eräs henkilö aloitti ht.netissä topan, jossa etsii "hyviä" luonteentekijöitä, mutta tahtoo ihan muutaman rivin pituisia luonteita. Mitä ihmeen taitoa siihen muka tarvitaan, minä ajattelin. Kuka hyvä kirjoittaja muka viitsii pelleillä ja tehdä sellaisia tekstejä?
Tyhmäpä olin, mutta onneksi ajattelin asiaa myöhemmin lenkillä koiran kanssa.
Jos kirjoittaa kolmen rivin luonteen ja saa siihen mahtumaan kaiken sen informaation, jonka minä juuri ja juuri ymppään kahden KAPPALEEN luonteeseen, niin kyllä siinä taitoja kysytään. Käytettävissä on muutama lause, ja niillä tulisi kuvailla hevosta riittävästi. Luonteestahan pitää (aikuisella hepalla) käydä aina ilmi käyttäytyminen. Miten heppa käyttäytyy käsiteltäessä, eri tilanteissa ja ratsastettaessa tai ajossa. Siinä tärkeimmät.
Kuka saa kerrottua tuosta kaikesta riittävästi noin neljällä lauseella, joiden kaikkien pitää olla kieliopillisesti suurin piirtein oikeita? En voi kirjoittaa luonteen yhtä lausetta näin: "Sakuni on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä, varsinkin jos se on 5v siskontyttöni talutettavana, koska koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, kun se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa, koska Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana se pomo, ja se luonteenpiirre on säilynyt läpi elämän."
Tuosta melkein kaikki on kuitenkin tiedettäVÄ, jos ulkoiluttaa minun koiraani. Minun olisi kirjoitettava näin: "Saku on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä. Koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, jos se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa. Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana pomo, ja tämä dominoiva luonteenpiirre on säilynt läpi elämän."
Siinä oli jo kolme lausetta ja ehdottomasti enemmän kuin kolme riviä. Silti en saanut tukittua luonteeseen esim sitä, että koirani yrittää karehtia ruokaansa, ellei sitä jatkuvasti muistuta, kuka tässä huushollissa määrää. Enkä sitä, että Saku rakastaa uimista, varsinkin lasten kanssa. Enkä sitä, että koirani on tosi oppivainen: pari vuotta sitten opetin sen vartissa rämpyttämään kitaraa ja vieläkin osaa, muiden tuhannen temppunsa ja käskynsä lisäksi. En mitään, mitä pitää tietää, jos tulee esim hoitamaan koiraani viikonlopuksi.
"Mut ei käytös kuulu luonteeseen", kitisee aina joku. Niin on - mutta mitä varten se luonnekuvaus on siellä hepan sivuilla? Sitä varten, että nimen omaan sen käytös tunnettaisiin. Jos sanoisin Sakusta, että se on dominoiva koira, mutta koska olen sen johtaja, se on minua kohtaan aina mukava, nöyrä, rento ja kiltti, niin mitä ihmettä se Sakun hoitajalle kertoisi? Minä ymmärtäisin, että piskini on raivohullu pässi, joka yrittää hyökkiä ihmisten kimppuun tai jotain, vaikka joka sana olikin totta. On siis ihan pakko kuvailla käytöstä. "Saku on dominoiva." = "Saku käyttäytyy aluksi tosi itsepäisesti vieraiden ja lasten kanssa, mm yrittää määrätä lenkillä tahdin, suunnan jne, ja karehtii ruokaansa, ellei sitä muistuta sen asemasta." "Saku on minua kohtaan nöyrä." = "Kun Sakun saa käsittämään, että paikalle tuli uusi laumanjohtaja eikä koiran alamainen, se muuttuu. Se rakastaa sylissä loikomista, ja sen voi kääntää vaikka selälleen polviensa päälle, niin se vain jatkaa uniaan. Lenkillä se seuraa laumanjohtajiaan vierellä ja tottelee käskyjä saman tien."
Onko joku eirityisesti yo. kohdasta eri mieltä? Kertokaahan - moni teistä väittää, että luonnekuvauksessa ei tulisi kertoa käytöksestä. Kertokaa minun Sakustani kaikki tarvittava mainitsematta kertaakaan sen käytöstä / mitään muuta kuin luonnetta. Kukaan ei pysty.
Jos joku löytää niin taitavan kirjoittajan, että tyyppi pystyy kertomaan neljällä lauseella kaiken tarvittavan minun Sakustani (tai vaihtoehtoisesti virtuaalihevosestani), tahdon kyllä nähdä. Tekstin on sisällettävä kaikki se tieto, jonka koirani / hevoseni hoitaja tarvitsisi, kun aloittaisi kylmiltään, kertaakaan näkemättä eläintäni etukäteen.
Miten niin hyviä? Eräs henkilö aloitti ht.netissä topan, jossa etsii "hyviä" luonteentekijöitä, mutta tahtoo ihan muutaman rivin pituisia luonteita. Mitä ihmeen taitoa siihen muka tarvitaan, minä ajattelin. Kuka hyvä kirjoittaja muka viitsii pelleillä ja tehdä sellaisia tekstejä?
Tyhmäpä olin, mutta onneksi ajattelin asiaa myöhemmin lenkillä koiran kanssa.
Jos kirjoittaa kolmen rivin luonteen ja saa siihen mahtumaan kaiken sen informaation, jonka minä juuri ja juuri ymppään kahden KAPPALEEN luonteeseen, niin kyllä siinä taitoja kysytään. Käytettävissä on muutama lause, ja niillä tulisi kuvailla hevosta riittävästi. Luonteestahan pitää (aikuisella hepalla) käydä aina ilmi käyttäytyminen. Miten heppa käyttäytyy käsiteltäessä, eri tilanteissa ja ratsastettaessa tai ajossa. Siinä tärkeimmät.
Kuka saa kerrottua tuosta kaikesta riittävästi noin neljällä lauseella, joiden kaikkien pitää olla kieliopillisesti suurin piirtein oikeita? En voi kirjoittaa luonteen yhtä lausetta näin: "Sakuni on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä, varsinkin jos se on 5v siskontyttöni talutettavana, koska koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, kun se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa, koska Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana se pomo, ja se luonteenpiirre on säilynyt läpi elämän."
Tuosta melkein kaikki on kuitenkin tiedettäVÄ, jos ulkoiluttaa minun koiraani. Minun olisi kirjoitettava näin: "Saku on yleensä tosi kiltti koira, mutta lenkillä sitä pitää komentaa ja vahtia hieman tarkemmin kuin yleensä. Koirallani on tapana yrittää omille teilleen ja kiskoa narua, jos se huomaa, ettei narun toisessa päässä kulkeva osaa asiaansa. Sakuhan on pentueessaan ollut ainoana poikana pomo, ja tämä dominoiva luonteenpiirre on säilynt läpi elämän."
Siinä oli jo kolme lausetta ja ehdottomasti enemmän kuin kolme riviä. Silti en saanut tukittua luonteeseen esim sitä, että koirani yrittää karehtia ruokaansa, ellei sitä jatkuvasti muistuta, kuka tässä huushollissa määrää. Enkä sitä, että Saku rakastaa uimista, varsinkin lasten kanssa. Enkä sitä, että koirani on tosi oppivainen: pari vuotta sitten opetin sen vartissa rämpyttämään kitaraa ja vieläkin osaa, muiden tuhannen temppunsa ja käskynsä lisäksi. En mitään, mitä pitää tietää, jos tulee esim hoitamaan koiraani viikonlopuksi.
"Mut ei käytös kuulu luonteeseen", kitisee aina joku. Niin on - mutta mitä varten se luonnekuvaus on siellä hepan sivuilla? Sitä varten, että nimen omaan sen käytös tunnettaisiin. Jos sanoisin Sakusta, että se on dominoiva koira, mutta koska olen sen johtaja, se on minua kohtaan aina mukava, nöyrä, rento ja kiltti, niin mitä ihmettä se Sakun hoitajalle kertoisi? Minä ymmärtäisin, että piskini on raivohullu pässi, joka yrittää hyökkiä ihmisten kimppuun tai jotain, vaikka joka sana olikin totta. On siis ihan pakko kuvailla käytöstä. "Saku on dominoiva." = "Saku käyttäytyy aluksi tosi itsepäisesti vieraiden ja lasten kanssa, mm yrittää määrätä lenkillä tahdin, suunnan jne, ja karehtii ruokaansa, ellei sitä muistuta sen asemasta." "Saku on minua kohtaan nöyrä." = "Kun Sakun saa käsittämään, että paikalle tuli uusi laumanjohtaja eikä koiran alamainen, se muuttuu. Se rakastaa sylissä loikomista, ja sen voi kääntää vaikka selälleen polviensa päälle, niin se vain jatkaa uniaan. Lenkillä se seuraa laumanjohtajiaan vierellä ja tottelee käskyjä saman tien."
Onko joku eirityisesti yo. kohdasta eri mieltä? Kertokaahan - moni teistä väittää, että luonnekuvauksessa ei tulisi kertoa käytöksestä. Kertokaa minun Sakustani kaikki tarvittava mainitsematta kertaakaan sen käytöstä / mitään muuta kuin luonnetta. Kukaan ei pysty.
Jos joku löytää niin taitavan kirjoittajan, että tyyppi pystyy kertomaan neljällä lauseella kaiken tarvittavan minun Sakustani (tai vaihtoehtoisesti virtuaalihevosestani), tahdon kyllä nähdä. Tekstin on sisällettävä kaikki se tieto, jonka koirani / hevoseni hoitaja tarvitsisi, kun aloittaisi kylmiltään, kertaakaan näkemättä eläintäni etukäteen.
20110607
Löysin hiomattoman timantin, 070611
Tein löydön. Ei, en löytänyt heppaa, enkä upeaa tallia. Löysin jotain, josta tulee sata kertaa kuuluisampi ja arvostetumpi.
Löysin kirjoittajan, jota kukaan teistä ei parin vuoden kuluttua päivitä. Jota paremmin en kirjoita itsekään, kun taidot suhteutetaan ikään.
Kun oikeastaan piti suunnata nukkumaan, avasin erään topan aivan vahingossa ht.netissä. Pyydettiin kommentoimaan erästä tekstiä. Ihmettelin koko pätkää kovasti: kirjoittajan mielikuvitus oli kuin lapsen, sellainen kahlitsematon, mutta tekstissä oli melko paljon virheitä. Betasin huvikseni ensimmäisen kappaleen ja kommentoin vähän. Sitten vasta luin, että kirjoittaja on niin kovin nuori, ala-asteen lopettanut vasta. Leukani loksahti polviin asti ja silmät vierivät irtonaisina pitkin lattiaa.
Miten joku niin nuori voi olla niin hyvä? Miten on mahdollista, että ala-asteikäinen, eli siis kokematon kirjoittaja tekee parempaa tekstiä, kuin suurin osa juuri päättyneen lukion kolmosluokan luokkakavereistani? Millä ihmeen keinolla ihminen voi olla oppinut niin hirvittävän lyhyessä ajassa niin hyväksi - kuutosluokkalainen ei ole osannut kirjoittaa tai lukea ylipäätään montaa vuotta.
Toivoin, että olisin tyypin isoveli. Tasoittelisin vähän tietä hänen edellään, merkkaisin punakynällä hänen kouluaineitaan ja niin auttaisin hitusen enemmän, kuin muita autetaan. Haluaisin seurata hänen menoaan...
Minä olen ollut vuosikausia se, jonka teksteistä maksetaan suorastaan törkeitä hintoja virtuaaliheppapuolella, ja jota rukoillaan kirjoittamaan novelleja, joita muut saisivat julkaista omilla nimillään saadakseen mainetta ja kunniaa. On todennäköistä, että en ole täällä ilkuisesti, mutta kun minä lähden, teillä voi olla uusi Oresama. Jos tyyppi pysyy mukana kolme tai viisi vuotta, ykkösluonteet kirjoittaa joku ihan muu, kuin minä. Minun mielikuvitukseni on jo vanhentunut ja jämähtänyt, hän taas vasta alkaa kehittyä kirjoittajana.
Haluaako joku lyödä vetoa minua vastaan? Saisin aika hyvät rahat. :)
Tein löydön. Ei, en löytänyt heppaa, enkä upeaa tallia. Löysin jotain, josta tulee sata kertaa kuuluisampi ja arvostetumpi.
Löysin kirjoittajan, jota kukaan teistä ei parin vuoden kuluttua päivitä. Jota paremmin en kirjoita itsekään, kun taidot suhteutetaan ikään.
Kun oikeastaan piti suunnata nukkumaan, avasin erään topan aivan vahingossa ht.netissä. Pyydettiin kommentoimaan erästä tekstiä. Ihmettelin koko pätkää kovasti: kirjoittajan mielikuvitus oli kuin lapsen, sellainen kahlitsematon, mutta tekstissä oli melko paljon virheitä. Betasin huvikseni ensimmäisen kappaleen ja kommentoin vähän. Sitten vasta luin, että kirjoittaja on niin kovin nuori, ala-asteen lopettanut vasta. Leukani loksahti polviin asti ja silmät vierivät irtonaisina pitkin lattiaa.
Miten joku niin nuori voi olla niin hyvä? Miten on mahdollista, että ala-asteikäinen, eli siis kokematon kirjoittaja tekee parempaa tekstiä, kuin suurin osa juuri päättyneen lukion kolmosluokan luokkakavereistani? Millä ihmeen keinolla ihminen voi olla oppinut niin hirvittävän lyhyessä ajassa niin hyväksi - kuutosluokkalainen ei ole osannut kirjoittaa tai lukea ylipäätään montaa vuotta.
Toivoin, että olisin tyypin isoveli. Tasoittelisin vähän tietä hänen edellään, merkkaisin punakynällä hänen kouluaineitaan ja niin auttaisin hitusen enemmän, kuin muita autetaan. Haluaisin seurata hänen menoaan...
Minä olen ollut vuosikausia se, jonka teksteistä maksetaan suorastaan törkeitä hintoja virtuaaliheppapuolella, ja jota rukoillaan kirjoittamaan novelleja, joita muut saisivat julkaista omilla nimillään saadakseen mainetta ja kunniaa. On todennäköistä, että en ole täällä ilkuisesti, mutta kun minä lähden, teillä voi olla uusi Oresama. Jos tyyppi pysyy mukana kolme tai viisi vuotta, ykkösluonteet kirjoittaa joku ihan muu, kuin minä. Minun mielikuvitukseni on jo vanhentunut ja jämähtänyt, hän taas vasta alkaa kehittyä kirjoittajana.
Haluaako joku lyödä vetoa minua vastaan? Saisin aika hyvät rahat. :)
20110530
Maksan luonteesta... miljoonan? 300511
Anteeksi, kolmas postaus luonteista putkeen, mutta minulla on tärkeää asiaa.
Jos kenkähyllyssä on vierekkäin Converset ja Knoxit, on ok, että Converseista pyydetään noin 50 euroa enemmän, kuin Knoxeista. Olen käyttänyt joskus molempia merkkejä, ja vakuutan, että niitä ei erota toisistaan muu kuin Conversen ruma logo. Ne ovat yhtä kestäviä (tai siis kestämättömiä) ja ihan saman näköisiäkin. Niissä on samanlaiset pohjat, jopa samanlaiset sisävuorit yleensä. Miksi Converse siis maksaa? No tietenkin sen merkin vuosi, siksi, että se ON Converse.
Onko Oresama samanlainen merkki, brändi virtuaalihevosen luonnekuvauksen perässä, kuin Converse kengissä? En ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olen hyvä kirjoittaja. Paras jopa, ainakin niiden mielestä, jotka pitävät pitkistä ja yksityiskohtasista, vaihtelevista, uniikeista luonteista. Eri asia on niiden keskuudessa, jotka tahtovat hepoille lyhyet ja ytimekkäät, yleistävät tekstit. Tänään aloin kuitenkin ajatella asiaa. Miksi saan kaksinkertaista palkkaa muihin verrattuna? Maksaako ylivertainen teksti - vai maksaako pelkkä nimi?
Olen lähdössä päiväreissulle ihan kohta, ja päätin tarkistaa, mitä on tapahtunut yön aikana siinä ht.netin topassa, jossa juuri nyt kauppaan yhdeksättä, viimeistä luonnetta. Ensimmäisten luonteiden hinta oli 25 muotoonlaittoa. Tämän yhdeksännen sai ostaa joko 35'lla muotoonlaitolla tai 40'lla ERJ'n tai KRJ'n alaisella kilpailulla. Ajattelin, että joku on sen varannut joko kisoilla tai muotoonlaitolla, ja että ehtisin hyvin laittaa mailissa menemään muotoonlaitto-ohjeita. Eipäs ollutkaan niin helppoa.
Yhden hinnan kauppani oli muuttunut järkyttävän kalliiksi huutokaupaksi. Kolmisen vuotta sitten stoppasin (tarkoituksellakin tehdyt) huutokaupat kun tarjous oli tasan 25 kisaa. En uskaltanut pyytää enempää - enkä ole vielä koskaan ottanut rahaa vastaan, vaikka sitä jaksaa aina joku tarjota. Tällä kertaa lappasin vain lisää pökköä pesään. Sanoin, että tapelkaa iltaan mennessä valmiiksi, niin minäpä myyn kalliilla.
Arvatkaa, mitä siitä oli tarjottu. Koettakaa arvata.
35 muotoonlaittoa. Sen lisäksi, SEN LISÄKSI viisikymmentä kilpailua. Jo nyt se on koko historian kallein Oresamaluonne. Onko se kallein luonne ylipäätäänkin? Voi hyvinkin olla.
Olin iloinen toki. Nyt lähinnä hävettää ja tekisi mieli painaa pää syvälle lähimpään pensaaseen piiloon. Mitä ihmiset luulevat saavansa? Romaaninko? Olen kirjoittanut aina vain ja ainoastaan pitkän luonteen, joka erottuu joukosta. En minä osaa muuta. En minä ole Converse, vaan Knox.
Anteeksi, kolmas postaus luonteista putkeen, mutta minulla on tärkeää asiaa.
Jos kenkähyllyssä on vierekkäin Converset ja Knoxit, on ok, että Converseista pyydetään noin 50 euroa enemmän, kuin Knoxeista. Olen käyttänyt joskus molempia merkkejä, ja vakuutan, että niitä ei erota toisistaan muu kuin Conversen ruma logo. Ne ovat yhtä kestäviä (tai siis kestämättömiä) ja ihan saman näköisiäkin. Niissä on samanlaiset pohjat, jopa samanlaiset sisävuorit yleensä. Miksi Converse siis maksaa? No tietenkin sen merkin vuosi, siksi, että se ON Converse.
Onko Oresama samanlainen merkki, brändi virtuaalihevosen luonnekuvauksen perässä, kuin Converse kengissä? En ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olen hyvä kirjoittaja. Paras jopa, ainakin niiden mielestä, jotka pitävät pitkistä ja yksityiskohtasista, vaihtelevista, uniikeista luonteista. Eri asia on niiden keskuudessa, jotka tahtovat hepoille lyhyet ja ytimekkäät, yleistävät tekstit. Tänään aloin kuitenkin ajatella asiaa. Miksi saan kaksinkertaista palkkaa muihin verrattuna? Maksaako ylivertainen teksti - vai maksaako pelkkä nimi?
Olen lähdössä päiväreissulle ihan kohta, ja päätin tarkistaa, mitä on tapahtunut yön aikana siinä ht.netin topassa, jossa juuri nyt kauppaan yhdeksättä, viimeistä luonnetta. Ensimmäisten luonteiden hinta oli 25 muotoonlaittoa. Tämän yhdeksännen sai ostaa joko 35'lla muotoonlaitolla tai 40'lla ERJ'n tai KRJ'n alaisella kilpailulla. Ajattelin, että joku on sen varannut joko kisoilla tai muotoonlaitolla, ja että ehtisin hyvin laittaa mailissa menemään muotoonlaitto-ohjeita. Eipäs ollutkaan niin helppoa.
Yhden hinnan kauppani oli muuttunut järkyttävän kalliiksi huutokaupaksi. Kolmisen vuotta sitten stoppasin (tarkoituksellakin tehdyt) huutokaupat kun tarjous oli tasan 25 kisaa. En uskaltanut pyytää enempää - enkä ole vielä koskaan ottanut rahaa vastaan, vaikka sitä jaksaa aina joku tarjota. Tällä kertaa lappasin vain lisää pökköä pesään. Sanoin, että tapelkaa iltaan mennessä valmiiksi, niin minäpä myyn kalliilla.
Arvatkaa, mitä siitä oli tarjottu. Koettakaa arvata.
35 muotoonlaittoa. Sen lisäksi, SEN LISÄKSI viisikymmentä kilpailua. Jo nyt se on koko historian kallein Oresamaluonne. Onko se kallein luonne ylipäätäänkin? Voi hyvinkin olla.
Olin iloinen toki. Nyt lähinnä hävettää ja tekisi mieli painaa pää syvälle lähimpään pensaaseen piiloon. Mitä ihmiset luulevat saavansa? Romaaninko? Olen kirjoittanut aina vain ja ainoastaan pitkän luonteen, joka erottuu joukosta. En minä osaa muuta. En minä ole Converse, vaan Knox.
20110529
Ravihepat kuosiin, 290511
Ai sinäkö et ole muka huomannut, että Crimsonin ravihevosten viimeisin kisakalenteripäivitys oli marraskuussa 2010? Huh huh. Minäpä olen huomannut... Monesti ja useasti.
No, 13 hevosta on parissa päivässä päässyt ajan hermolle kalentereineen. Itse olen laittanut muotoon tasan yhden kutsun. Mitä tapahtui? No kirjoitin niitä luonteita, joista juttelin viimepostauksessa. 25-35 muotoonlaittoa per luonne ja voilá, pahin ruuhka on selätetty. Suurimmalla osalla hevosista on vielä 5-10 kutsua laittamatta, osalla on edelleen samanlainen 25-kutsuinen suma, kuin noilla, joilta laitatin pois.
Rohkaistuneena tuosta toivoa minuun valavasta näystä osallistuin uusiin raveihin. Pian olen taas yhtä pulassa, kuin vielä muutama päivä sitten. Hurraa, hurraa, hurraa Oresama!
Mutta hei, ei se duuni tähän ole loppunut. Erittäin mukava osa (siis tosi masentava osa) ravihevosista on ilman sivuja. Kaikki kolmivuotiaat sh't ja 2-vuotiaat suokit. Kaikki 4-vuotiaat suokit ja 3-vuotiaat lämppärit. Suurin osa 5-vuotiasita suokeista ja 4-vuotiaista lämpöisistä. Miten minä tässäkin onnistuin? Appajee...
Ai sinäkö et ole muka huomannut, että Crimsonin ravihevosten viimeisin kisakalenteripäivitys oli marraskuussa 2010? Huh huh. Minäpä olen huomannut... Monesti ja useasti.
No, 13 hevosta on parissa päivässä päässyt ajan hermolle kalentereineen. Itse olen laittanut muotoon tasan yhden kutsun. Mitä tapahtui? No kirjoitin niitä luonteita, joista juttelin viimepostauksessa. 25-35 muotoonlaittoa per luonne ja voilá, pahin ruuhka on selätetty. Suurimmalla osalla hevosista on vielä 5-10 kutsua laittamatta, osalla on edelleen samanlainen 25-kutsuinen suma, kuin noilla, joilta laitatin pois.
Rohkaistuneena tuosta toivoa minuun valavasta näystä osallistuin uusiin raveihin. Pian olen taas yhtä pulassa, kuin vielä muutama päivä sitten. Hurraa, hurraa, hurraa Oresama!
Mutta hei, ei se duuni tähän ole loppunut. Erittäin mukava osa (siis tosi masentava osa) ravihevosista on ilman sivuja. Kaikki kolmivuotiaat sh't ja 2-vuotiaat suokit. Kaikki 4-vuotiaat suokit ja 3-vuotiaat lämppärit. Suurin osa 5-vuotiasita suokeista ja 4-vuotiaista lämpöisistä. Miten minä tässäkin onnistuin? Appajee...
20110528
Luonteista ja kirjoittamisesta, 280511
En pidä kirjoittamisesta. (Koko maailma tietää.) Silti kirjoitan kuin sekopäinen, ja ainakin silloin, kun kirjoitin koko ajan muille, oli minulla jonkinlainen maine luonteenkirjoittajana. Ilmeisesti ainakin joku muistaa maineeni: topassa nimellä "tarjolla oresamaluonteita" (ht.net) kolme tilausluonnetta varattiin saman tien (ja kaksi maksettiinkin ihan tasan heti).
Miksi kirjoitan? Miksi harrastan vheppoja = jatkuvaa kirjoittamista? Miksen kirjoita vain itselleni?
1. Palkka. Joskus vihaan laittaa kisoja muotoon, joskus vihaan jopa kisata, vaikka yleensä pidänkin molemmista. Mielummin siis kirjoitan aina välillä vaihtelun vuoksi ihan vain siksi, että joku tahtoo tehdä vastapalveluksia.
2. Satunnainen kirjoittamisesta nauttiminen. Tänään kirjoitin yt. Fridan omistajan, Fridan hevoselle luonteen hevosen näkökulmasta. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut sellaista, ja rakastuin hommaan heti. Miksi te ette tilaa minulta luonteita hevosen näkökulmasta, senkin lierot?? Mikä niissä muka on vikana? Niitä on IHANAA kirjoittaa. (Miksen käytä niitä itse? Siksi, etten viitsi kirjoittaa kaikille uutta luonnetta & vaihtaa samanlaisiksi, toivoo Perfektionisti.)
3. Maine ja kunnia. Myöntäkää pois: ainakin suurin osa teistä pitää luonteistani, joku on jopa kateellinen (ainoasta erityisestä) kyvystäni, monet varastelevat tekstejäni omiin nimiinsä. Olen aina ollut sen perään, että joku sanoo ensimmäisenä Oresama, kun joku kysyy, että keneltä minun pitäisi ottaa tilausluonne. Ota Oresamalta: ovat kalliita luonteita, mutta jäävät kakkoseksi yhtäkkiä vain Haweringin tekemille, jotka ovat aina olleet Oresamaluonteiden esikuvia.
4. Lista. Pidän listaa hepoista, joilla on tekemäni luonne. Kaikki eivät ole listalla mukana, koska en löydä kaikkia. Osalta on kadonnut osoite. Listalla oli viimeksi katsoessani n 250 toimivaa linkkiä. Unelmani olisi tasan tuhat toimivaa linkkiä ja jokaiselle kirjaimelle vähintään yksi hevonen, jonka virallinen nimi alkaa kyseisellä kirjaimella. Kohta pitää tarjota ilmaiseksi luonnetta hepoille, joiden nimi alkaa kirjaimella Å tai Q, koska niitä ei vain ole...
5. Hyvä mieli. Joo joo, olen myös hieman vilpitön ihminen! Minullekin tulee hyvä mieli, kun autan muita. Olen tehnyt ilmaisiakin luonteita. Joskus. Ainakin kaksi. Tai ehkä yhden. :DD
En pidä kirjoittamisesta. (Koko maailma tietää.) Silti kirjoitan kuin sekopäinen, ja ainakin silloin, kun kirjoitin koko ajan muille, oli minulla jonkinlainen maine luonteenkirjoittajana. Ilmeisesti ainakin joku muistaa maineeni: topassa nimellä "tarjolla oresamaluonteita" (ht.net) kolme tilausluonnetta varattiin saman tien (ja kaksi maksettiinkin ihan tasan heti).
Miksi kirjoitan? Miksi harrastan vheppoja = jatkuvaa kirjoittamista? Miksen kirjoita vain itselleni?
1. Palkka. Joskus vihaan laittaa kisoja muotoon, joskus vihaan jopa kisata, vaikka yleensä pidänkin molemmista. Mielummin siis kirjoitan aina välillä vaihtelun vuoksi ihan vain siksi, että joku tahtoo tehdä vastapalveluksia.
2. Satunnainen kirjoittamisesta nauttiminen. Tänään kirjoitin yt. Fridan omistajan, Fridan hevoselle luonteen hevosen näkökulmasta. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut sellaista, ja rakastuin hommaan heti. Miksi te ette tilaa minulta luonteita hevosen näkökulmasta, senkin lierot?? Mikä niissä muka on vikana? Niitä on IHANAA kirjoittaa. (Miksen käytä niitä itse? Siksi, etten viitsi kirjoittaa kaikille uutta luonnetta & vaihtaa samanlaisiksi, toivoo Perfektionisti.)
3. Maine ja kunnia. Myöntäkää pois: ainakin suurin osa teistä pitää luonteistani, joku on jopa kateellinen (ainoasta erityisestä) kyvystäni, monet varastelevat tekstejäni omiin nimiinsä. Olen aina ollut sen perään, että joku sanoo ensimmäisenä Oresama, kun joku kysyy, että keneltä minun pitäisi ottaa tilausluonne. Ota Oresamalta: ovat kalliita luonteita, mutta jäävät kakkoseksi yhtäkkiä vain Haweringin tekemille, jotka ovat aina olleet Oresamaluonteiden esikuvia.
4. Lista. Pidän listaa hepoista, joilla on tekemäni luonne. Kaikki eivät ole listalla mukana, koska en löydä kaikkia. Osalta on kadonnut osoite. Listalla oli viimeksi katsoessani n 250 toimivaa linkkiä. Unelmani olisi tasan tuhat toimivaa linkkiä ja jokaiselle kirjaimelle vähintään yksi hevonen, jonka virallinen nimi alkaa kyseisellä kirjaimella. Kohta pitää tarjota ilmaiseksi luonnetta hepoille, joiden nimi alkaa kirjaimella Å tai Q, koska niitä ei vain ole...
5. Hyvä mieli. Joo joo, olen myös hieman vilpitön ihminen! Minullekin tulee hyvä mieli, kun autan muita. Olen tehnyt ilmaisiakin luonteita. Joskus. Ainakin kaksi. Tai ehkä yhden. :DD
20101205
Crimson-vauvat + kuvista, kisoista ja luonteista, 051210
Minäpä ahkera olen! Tein nimittäin tänään ihan valmiit sivut niille kolmelle Crimson-vauvalle, ja remppasin loppuun Capuletinkin kotisivun. Saanen siis esitellä: Cat, Japsi ja Kassu. Jokaisella on minun ottamani kuva, ja olen siitä asiasta ylpeä - olkoonkin, että kuvat ovat vanhoja, ja laatu on sen mukaista. Sain myös aikaan tulokset neljännen päivän villeihin Crimson-raveihin. Laahaan enää yhden päivän jäljessä!
Mikä siinä muuten on, että omaottamat kuvat virtuaalihevosilla viehättävät minua? Farmikuvat ja Hippoksesta löytyvät otokset ovat paljon upeampia, mutta silti otan mielummin omat, vanhat rämäkuvani. En tiedä itsekään. Farmikuvia parempi vaihtoehto ovat myös jonkun muun heppailijan ottamat valokuvat, mutta eivät nekään voita ikiomia räpellyksiäni.
Ionicin sun muiden blogissa mietittiin vähän aikaa sitten, että etsiäkö hevoselle kuva, vaiko kuvalle hevonen. Itse en ihan ymmärrä, mitä väliä tuolla asialla loppujen lopuksi on. Mm meikäläisen sadoista hevosista suurin piirtein viidesosa on ilman kuvia kokonaan. Monen mielestä se kuva tekee virtuaalihevosen - minusta hevosen tekee luonne. Olipa kyse sitten laukkurista tai laatisratsusta, joka tapauksessa edes jonkinlainen luonne on oltava.
Sanotaan myös, että "romaaniluonteet" ovat "yliarvostettuja", ja haluaisin nyt julkisesti vikistä tästäkin asiasta seuraavin sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan se vaivannäön ihailu kirjoittamisen saralla SITTEN kauheaa, jos ei itse osaa kirjoittaa (lue: on liian laiska kirjoittamaan), tai jos ei ole mahdollisuuksia palkata jotain muuta kirjoittamaan (lue: on liian laiska jopa kilpailemaan palkaksi). (Ja tottakai myönnän, että osa ihmisistä osaa käyttää suomen kieltä muita paremmin, mutta jokainen osaa ihan varmasti KIRJOITTAA edes keskihyviä luonteita.)
Jotkut vastustavat massakisaamista, jotkut niitä pitkiä luonteita, jotkut jopa kuvien etsimistä. Minusta joka ikinen on ainakin ratsujen maailmassa tekosyy samalle asialle, laiskuudelle. Jos tallissa on luonteeton, kuvaton hevonen, joka ei kilpaile... ...hetkinen, mitä hevosen eteen on tehty? Varsotettuko? Silloinhan ollaan vain luotu lisää hevosia homehtumaan, ei tehty Juuri Sille Hevoselle mitään.
Ok, tottakai ymmärrän esim laukkamaailman kannan: siellä kilpailuissa vaikuttaa laatu, ei määrä, jos näin voin sanoa. Se onkin ihan eri asia, ja yllämainitut mielipiteet koskevatkin lähinnä ratsuja. Tottakai jokainen saa harrastaa niin kuin tahtoo - mutta hei pliis, älkää rutisko kuinka se ja se on yliarvostettua, vaan antakaa muiden panostaa hevosiinsa, vaikka itse ette millään viitsisikään omienne eteen mitään tehdä.
Minäpä ahkera olen! Tein nimittäin tänään ihan valmiit sivut niille kolmelle Crimson-vauvalle, ja remppasin loppuun Capuletinkin kotisivun. Saanen siis esitellä: Cat, Japsi ja Kassu. Jokaisella on minun ottamani kuva, ja olen siitä asiasta ylpeä - olkoonkin, että kuvat ovat vanhoja, ja laatu on sen mukaista. Sain myös aikaan tulokset neljännen päivän villeihin Crimson-raveihin. Laahaan enää yhden päivän jäljessä!
Mikä siinä muuten on, että omaottamat kuvat virtuaalihevosilla viehättävät minua? Farmikuvat ja Hippoksesta löytyvät otokset ovat paljon upeampia, mutta silti otan mielummin omat, vanhat rämäkuvani. En tiedä itsekään. Farmikuvia parempi vaihtoehto ovat myös jonkun muun heppailijan ottamat valokuvat, mutta eivät nekään voita ikiomia räpellyksiäni.
Ionicin sun muiden blogissa mietittiin vähän aikaa sitten, että etsiäkö hevoselle kuva, vaiko kuvalle hevonen. Itse en ihan ymmärrä, mitä väliä tuolla asialla loppujen lopuksi on. Mm meikäläisen sadoista hevosista suurin piirtein viidesosa on ilman kuvia kokonaan. Monen mielestä se kuva tekee virtuaalihevosen - minusta hevosen tekee luonne. Olipa kyse sitten laukkurista tai laatisratsusta, joka tapauksessa edes jonkinlainen luonne on oltava.
Sanotaan myös, että "romaaniluonteet" ovat "yliarvostettuja", ja haluaisin nyt julkisesti vikistä tästäkin asiasta seuraavin sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan se vaivannäön ihailu kirjoittamisen saralla SITTEN kauheaa, jos ei itse osaa kirjoittaa (lue: on liian laiska kirjoittamaan), tai jos ei ole mahdollisuuksia palkata jotain muuta kirjoittamaan (lue: on liian laiska jopa kilpailemaan palkaksi). (Ja tottakai myönnän, että osa ihmisistä osaa käyttää suomen kieltä muita paremmin, mutta jokainen osaa ihan varmasti KIRJOITTAA edes keskihyviä luonteita.)
Jotkut vastustavat massakisaamista, jotkut niitä pitkiä luonteita, jotkut jopa kuvien etsimistä. Minusta joka ikinen on ainakin ratsujen maailmassa tekosyy samalle asialle, laiskuudelle. Jos tallissa on luonteeton, kuvaton hevonen, joka ei kilpaile... ...hetkinen, mitä hevosen eteen on tehty? Varsotettuko? Silloinhan ollaan vain luotu lisää hevosia homehtumaan, ei tehty Juuri Sille Hevoselle mitään.
Ok, tottakai ymmärrän esim laukkamaailman kannan: siellä kilpailuissa vaikuttaa laatu, ei määrä, jos näin voin sanoa. Se onkin ihan eri asia, ja yllämainitut mielipiteet koskevatkin lähinnä ratsuja. Tottakai jokainen saa harrastaa niin kuin tahtoo - mutta hei pliis, älkää rutisko kuinka se ja se on yliarvostettua, vaan antakaa muiden panostaa hevosiinsa, vaikka itse ette millään viitsisikään omienne eteen mitään tehdä.
20101013
Inspiraationpuutetta 131010
Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.
En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...
Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.
Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.
Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.
En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...
Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.
Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.
Tags:
ht.net,
inspiraatio,
luonteet,
tarinatoiminta,
tuonteja
20100717
Tuontihevosista ja ht.netistä 170710
Katselin tuossa äsken listaa tuonneista, jotka olen viime talvena tehnyt, ja yllätykseni oli aivan järjettömän positiivinen. Tottakai noin neljäsosa hevosista on kadonnut, muutamalta on häipynyt Joushou Gaidou tuojan kohdalta jne - mutta suurin osa silti on tallella.
Ja "tallella" on hieman liian lievä ilmoitus. Puolet hevosista omistaa luonteen, jonka eteen on nähty vaivaa, parille omistaja kirjoittaa ihanasti päiväkirjaa, ja suurin osa on kisannut edes muutaman kerran. Siinä vaiheessa, kun näin Sinest Highestin, With a Vampiren ja Schatzin, olin aivan älyttömän otettu. Sitten, kun avasin Sankariinan ja muutaman muun suokin sivut, olin itkeä onnesta. Minun tuomillani hevosilla tehdään jotain. Niitä rakastetaan, niihin panostetaan - ja kaiken lisäksi osasta on tullut ihan mielettömän hyviä. En olisi itse voinut antaa esim Sankariinalle noin hyvää kotia, mutta luopuminen meinasi tappaa minut, koska rakastin, RAKASTIN sen tamman nimeä. Ja rakastan edelleen. Sen vuoksi pitäisi kilpailuttaa oma ori kuntoon ja ehdottaa astutusta, ja tahtoa varsa itselleni...
Toin nuo kaikki palkatta. Moni ihmetteli jo silloin, että minkä ihmeen takia. Kuka hullu keksii kolmen polven sukutauluja huvikseen? Paljastan syyn ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tässä. Se on niinkin yksinkertainen, kuin oma suuruudenhulluuteni. Ulkopuolelle näyttää, että teen työtä palkatta, mutta minä itse tiedän ujuttavani maineeni laajemmalle hevosten kautta. Kukapa ht.nettiä tarkasti katsellut ei tiedä, mitä tarkoittaa "oresamaluonne", for example? Se ei ole luonteen merkki, vaan laatukuvaus. Yleisesti tiedetään, että oresamaluonteet ovat hyviä - ihan oikeasti. Ehkä joskus on olemassa myös sellainen sana, kuin oresamatuonti? Millä te luulette, että minä sain maineen luonteenkirjoittajana? Tein sen kirjoittamalla ilmaisia luonteita ensialkuun, myymällä niitä kymmenen kisan nimelliseen hintaan jne - ja nyt saan hyvästä huutokauppaluonteesta viisikymmentä kisaa, hienot hevoskuvat tai piirrosorjan! Ei, minä en tee mitään ilmaiseksi.
Kyllä minä muistan, millaista oli tulla ht.nettiin. Minua pidettiin ääliönä, ja sellainen olinkin. Vaikka tuonnit olivat ihan samanlaisia, kuin nuokin, kukaan ei tahtonut niitä. Luonteet olivat toki lapsellisempia, mutta ehdottomasti ainakin viidentoista kilpailun arvoisia, eikä kukaan tahtonut niitäkään. Kaiken huippu oli, kun yritin lahjoittaa pois yhden arabialaisen hevosen kuvia - kuvittelin olevani Hieno Valokuvaaja ja kiukuttelin, kun kukaan ei tahtonut niitä kamalan rumia kuvia arabialaisesta, joka näytti nälkiintyneeltä kamelilta. Siitä on vuosia, mutta joka tapauksessa.
En tiedä, mikä on muuttunut, mutta jotain täytyy olla. Nykyään minulle sanotaan hevosesta tarjouksesta vain noin kerran vuodessa, että "Oresama, mietintään" (suomennos: "et saa, mutta en sano heti, jos kukaan muu ei tarjoakaan"). Silloin niin kävi joka toisen kaviokkaan kohdalla, vaikka tein kaiken samoin, kuin nytkin. Siinä vaiheessa, kun Barkensten Weich ja Agata Jewel palkittiin YLA'ssa, minulla oli mahdollisuuksia hienoihinkin hevosiin. Joskus sain niitä omaan talliin. Nykyään asia on toinen - harvoin tahdon hienojakaan hevosia, ja jos tahdon, saan ainakin 95% tahtomastani. Sainhan minä jopa ne kaksi hevosta, joita olen koskaan kuolettavasti kadehtinut: orit Mörkövaaran Leijonaraita ja Blood Tattoo O' Polo.
Kavereita en ole löytänyt foorumilta ainoatakaan, enkä oikein ymmärrä sitä, miten niin moni on. On muutama nimimerkki, joiden omistajista ihan pidän ja joita autan mielelläni, tai joita ihailen jollain tapaa. Silti mieleeni tulee tällä hetkellä tasan tarkkaan kolme tyyppiä, joihin edes tahtoisin tutustua paremmin. Yhteen heistä olen lähentänyt välejäni sen verran, että ehkä se on vielä mahdollista, yksi juttelee minulle foorumilla kuin tutulle, ja yhden kanssa olen puhunutkin kerran messengerin välityksellä henkilökohtaisesti. Silti jotenkin en usko, että meistä tulisi koskaan oikeita ystäviä. Nettitutut eivät ole koskaan olleet minun juttuni.
Koskaan minua ei olla kuitenkaan syrjitty. En minäkään myy hevosiani tomppeleille tai niiden tasoa täysin vastaamattomiin paikkoihin, joten se ei missään nimessä ollut syrjintää. Sama homma esimerkiksi kuvien kanssa - en ota huonoja vastaan. Moni kirjoittaa ihan hyviä luonteita, mutta niitä en ota, koska kirjoitan itse vielä parempia. Poikkeus on nimimerkki Hawering, jonka luonteita ihailen joka ikinen kerta, kun näen - ja jonka tasolle yritän itsekin kohota. Häneltäkään en silti ottaisi luonteita, kirjoitan itse, eikä se todellakaan ole syrjintää tai kiusaamista. Miksi sitten monen muun kimppuun käydään?
En enää myy hevosiani muuta kautta, kuin ht.netissä. Niitä on ihan turha listata tallien sivuille - ei siellä käy kukaan kuitenkaan. Sen sijaan foorumi pyörii vuorokauden ympäri. Ht.net on paikka, jossa minä ostan, myyn, mainostan, juttelen, kadehdin, kiukuttelen, laiskottelen ja miljoonaa muuta netissä tapahtuvaa asiaa.
Katselin tuossa äsken listaa tuonneista, jotka olen viime talvena tehnyt, ja yllätykseni oli aivan järjettömän positiivinen. Tottakai noin neljäsosa hevosista on kadonnut, muutamalta on häipynyt Joushou Gaidou tuojan kohdalta jne - mutta suurin osa silti on tallella.
Ja "tallella" on hieman liian lievä ilmoitus. Puolet hevosista omistaa luonteen, jonka eteen on nähty vaivaa, parille omistaja kirjoittaa ihanasti päiväkirjaa, ja suurin osa on kisannut edes muutaman kerran. Siinä vaiheessa, kun näin Sinest Highestin, With a Vampiren ja Schatzin, olin aivan älyttömän otettu. Sitten, kun avasin Sankariinan ja muutaman muun suokin sivut, olin itkeä onnesta. Minun tuomillani hevosilla tehdään jotain. Niitä rakastetaan, niihin panostetaan - ja kaiken lisäksi osasta on tullut ihan mielettömän hyviä. En olisi itse voinut antaa esim Sankariinalle noin hyvää kotia, mutta luopuminen meinasi tappaa minut, koska rakastin, RAKASTIN sen tamman nimeä. Ja rakastan edelleen. Sen vuoksi pitäisi kilpailuttaa oma ori kuntoon ja ehdottaa astutusta, ja tahtoa varsa itselleni...
Toin nuo kaikki palkatta. Moni ihmetteli jo silloin, että minkä ihmeen takia. Kuka hullu keksii kolmen polven sukutauluja huvikseen? Paljastan syyn ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tässä. Se on niinkin yksinkertainen, kuin oma suuruudenhulluuteni. Ulkopuolelle näyttää, että teen työtä palkatta, mutta minä itse tiedän ujuttavani maineeni laajemmalle hevosten kautta. Kukapa ht.nettiä tarkasti katsellut ei tiedä, mitä tarkoittaa "oresamaluonne", for example? Se ei ole luonteen merkki, vaan laatukuvaus. Yleisesti tiedetään, että oresamaluonteet ovat hyviä - ihan oikeasti. Ehkä joskus on olemassa myös sellainen sana, kuin oresamatuonti? Millä te luulette, että minä sain maineen luonteenkirjoittajana? Tein sen kirjoittamalla ilmaisia luonteita ensialkuun, myymällä niitä kymmenen kisan nimelliseen hintaan jne - ja nyt saan hyvästä huutokauppaluonteesta viisikymmentä kisaa, hienot hevoskuvat tai piirrosorjan! Ei, minä en tee mitään ilmaiseksi.
Kyllä minä muistan, millaista oli tulla ht.nettiin. Minua pidettiin ääliönä, ja sellainen olinkin. Vaikka tuonnit olivat ihan samanlaisia, kuin nuokin, kukaan ei tahtonut niitä. Luonteet olivat toki lapsellisempia, mutta ehdottomasti ainakin viidentoista kilpailun arvoisia, eikä kukaan tahtonut niitäkään. Kaiken huippu oli, kun yritin lahjoittaa pois yhden arabialaisen hevosen kuvia - kuvittelin olevani Hieno Valokuvaaja ja kiukuttelin, kun kukaan ei tahtonut niitä kamalan rumia kuvia arabialaisesta, joka näytti nälkiintyneeltä kamelilta. Siitä on vuosia, mutta joka tapauksessa.
En tiedä, mikä on muuttunut, mutta jotain täytyy olla. Nykyään minulle sanotaan hevosesta tarjouksesta vain noin kerran vuodessa, että "Oresama, mietintään" (suomennos: "et saa, mutta en sano heti, jos kukaan muu ei tarjoakaan"). Silloin niin kävi joka toisen kaviokkaan kohdalla, vaikka tein kaiken samoin, kuin nytkin. Siinä vaiheessa, kun Barkensten Weich ja Agata Jewel palkittiin YLA'ssa, minulla oli mahdollisuuksia hienoihinkin hevosiin. Joskus sain niitä omaan talliin. Nykyään asia on toinen - harvoin tahdon hienojakaan hevosia, ja jos tahdon, saan ainakin 95% tahtomastani. Sainhan minä jopa ne kaksi hevosta, joita olen koskaan kuolettavasti kadehtinut: orit Mörkövaaran Leijonaraita ja Blood Tattoo O' Polo.
Kavereita en ole löytänyt foorumilta ainoatakaan, enkä oikein ymmärrä sitä, miten niin moni on. On muutama nimimerkki, joiden omistajista ihan pidän ja joita autan mielelläni, tai joita ihailen jollain tapaa. Silti mieleeni tulee tällä hetkellä tasan tarkkaan kolme tyyppiä, joihin edes tahtoisin tutustua paremmin. Yhteen heistä olen lähentänyt välejäni sen verran, että ehkä se on vielä mahdollista, yksi juttelee minulle foorumilla kuin tutulle, ja yhden kanssa olen puhunutkin kerran messengerin välityksellä henkilökohtaisesti. Silti jotenkin en usko, että meistä tulisi koskaan oikeita ystäviä. Nettitutut eivät ole koskaan olleet minun juttuni.
Koskaan minua ei olla kuitenkaan syrjitty. En minäkään myy hevosiani tomppeleille tai niiden tasoa täysin vastaamattomiin paikkoihin, joten se ei missään nimessä ollut syrjintää. Sama homma esimerkiksi kuvien kanssa - en ota huonoja vastaan. Moni kirjoittaa ihan hyviä luonteita, mutta niitä en ota, koska kirjoitan itse vielä parempia. Poikkeus on nimimerkki Hawering, jonka luonteita ihailen joka ikinen kerta, kun näen - ja jonka tasolle yritän itsekin kohota. Häneltäkään en silti ottaisi luonteita, kirjoitan itse, eikä se todellakaan ole syrjintää tai kiusaamista. Miksi sitten monen muun kimppuun käydään?
En enää myy hevosiani muuta kautta, kuin ht.netissä. Niitä on ihan turha listata tallien sivuille - ei siellä käy kukaan kuitenkaan. Sen sijaan foorumi pyörii vuorokauden ympäri. Ht.net on paikka, jossa minä ostan, myyn, mainostan, juttelen, kadehdin, kiukuttelen, laiskottelen ja miljoonaa muuta netissä tapahtuvaa asiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)