20121207

Piikevän kummitukset

Piikevä on ilmeisesti kuollut talli. Se on kaikkien aikojen lempitallini, tai oikeastaan oli. Sen taika kesti niin kauan kun pystyin ihailla sitä silmät kirkkaina ja sanoa etten ikinä pystyisi tuollaiseen tarinankerrontaan ja noin juonelliseen toimintaan. Enkä IKINÄ jaksaisi kirjoittaa joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa niin kuin Rosette teki.

Ja sitten Piikevä oli minun. Pystyin sellaiseen. Kirjoitin tarinoita, seurasin juonia jotka olin piirtänyt etukäteen aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Odotin varsojen syntymää pitkät kuukaudet ja kirjoitin melkein joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa. Niin kuin Rosette teki. Siinä katosi Piikevän hohto, jotai ihailin, mutta rakkaus säilyi. Enkä minä ikinä osaisi itse rakentaa sellaista tallia tyhjästä!

Annoin Piikevän pois jotta se saisi uuden paremman elämän, mutta sen sijaan kaikki hevoset katosivat bittiavaruuteen, paitsi ne jotka möin (näin muuten Cute N Coolin kisoissa :DD). Ja talli luiskahti puolivahingossa haudan lepoon. Vaikka Piikevä nousisikin, se ei enää koskaan olisi sama.

Ajattelin etten enää törmää Piikevään missään, mutta kuten sanoin, näin Cute N Coolin kisoissa. Sivuja en ole vielä löytänyt, mutta on MAHTAVAA että hevonen elää. Se oli ensimmäinen kummitus, joka liihotteli lempitallini raunioilla. Toinen tuli vastaan tänään kun siivosin mailiani. Vauhti-Paavon varsan kasvattaja kyseli, että missä Pave-heppa mahtaa olla.

Vauhti-Paavo on elänyt jo pitkän aikaa vihkohevosmaisesti tiedostossani koneeni työpöydällä. Se on odotellut pääsevänsä takaisin nettiin, mutta en ole saanut aikaan. Pelastin romahtavasta Piikevästä vain puolenkymmentä hevosta, ja onneksi Pave oli siinä porukassa. Se itse viruu hylättynä Oresaman pimeässä tiedostojen luolassa, mutta sen varsa näköjään voi hyvin. Olen onnellinen Paven ja Piikevän muiston puolesta! Ja kiitos varsan kasvattajalle, joka ei hylännyt varsaa vaikka isä onkin ollut jo kauan kateissa virtuaalimaailmasta.

20121030

Kehu VRL'lle ja muille

VRL'n uusi tulostenlähetyslomake on muuten tosi pähee. Tulokset on nopea ja helppo lisätä. Hieno homma.

Koska viimeksi kehuin koko laitosta mistään? Noh. Pitäisi varmaan keskittyä enemmän virtuaaliharrastuksen hyviin puoliin. Tässä tämän hetken top 3:

1. Kanssaharrastajat. Joo, tyttöjen harrastus joten (anteeksi vain) tappelua on mielettömästi. Mutta on täällä TOSI paljon hyviäkin tyyppejä, ja suuri osa silloin tällöin pukaroivistakin on yleensä fiksuja ja mukavia

2. Ajantappo: tulin yliopistolle 4 tuntia liian aikaisin. Kuluupa aika rattoisasti ja pystyn kivasti välttelemään koulutöitä.

3. Se teoriatiedon määrä jonka olen oppinut vuosien varrella, ja jota vieläkin opin koko ajan lisää samalla tahdilla. Tästä harrastuksesta oppi lapsenakin enemmän kuin heppakirjoista olisi koskaan voinut oppia, vaikka lukutoukka olinkin.

20121013

Vanhoja (NUORIAPAS!!!!) ravihevosia eläkkeelle

Aisaparit J.T. Ärrinpurrin ja Järkyttävän Ärsyttävä siirtyivät Erkinheimoissa eläkkeelle. Ärrinpurrin on komeasti 22,3 -aikainen, ja Ärsyttävä on pari sekuntia hitaampi. Molemmat pojat ovat edelleen terveitä ja voisivat vielä näin 11 vuotta täytettyäänkin juosta kilpaa, mutta minun mielestäni vanhojaherroja on turha puskea liikaa. Arvokkaasti eläkkeelle vain ennen harmaita hapsia. Kyllä pojat ovat jo leipänsä antainneet. Nyt ainakin Ärsyttävälle vielä muutamia varsoja, todennäköisesti Ärrinpurrinillekin.

Crimsonin hevosistakin eläköityi muuan bestisponiporukka samaan aikaan, nimittäin Kyoto Song ja Tokyo Hysteria myöskin yhdentoista vuoden iässä. Kumpikin on ollut jo jonkin aikaa lähinnä siitoskäytössä, mutta nyt on viimeisetkin ravit juostu. Näitä kahta on erityisen ikävä siirtää lepäämään siitostalliin, koska juuri nämä kaksi ovat iloni ja ylpeyteni "Crimsonin nuorisosta". Ja "Crimsonin nuorisohan" tarkoittaa sitä porukkaa, joka oli nuorta joskus 2009... Olen jumiutunut siihen aikaan.

Myös ensimmäinen oma Crimson-kasvatti eläköityi. Se on tallin alkutaipaleella syntynyt Crimson Marilyn, Crimson Ninjin kanssa ehkä rakkain kasvattini koskaan. Crimson Marilyn ansaitsee eläkepäivänsä kyllä: komeasti juossut, ihanasukuinen lady. Marilynistä tulee uusi Tallin Ykköstamma Please-Pleasen ja How to Loven tilalle.

Please-Pleasestakin on muuten yksi varsa tulossa taas joulun alla... Tamman kunto on valitettavasti huonontunut tasaisesti. Eläinlääkärin mukaan se oli vielä turvallista astuttaa noin korkeassa iässä, mutta nyt lääkäri onkin toista mieltä. On hyvin todennäköistä että vanha tamma ei toivu enää raskaudesta ja synnytyksestä. Mutta meillä Crimsonissa hoidetaan Please-Pleasea parhaalla mahdollisella tavalla ja uskotaan sen sisukkuuteen ja voimiin.

20120918

Zurückin (ja muidenkin) teksteistä

Siis oikeasti. Oikeasti. Minä vuonna tein Zurückin tekstit? 2007? Oliko? En ole päivittänyt niitä sen jälkeen ja luin tuossa juuri etusivun läpi. En ole lukenut kuin hevossivuja sitten kirjoittamisen. Eikä varmasti kukaan muutaan. Koska ei jösses mitä roskaa. Alusta loppuun!!

Katsokaa nyt tätäkin:
"Zurückissa pidetään pääasiassa estepainotteisia hannoverisia jotka ovat tallin omistuksessa, mutta monenkirjavaan hevoslaumaan on eksynyt muutama koulupainotteinenkin hevonen sekä yksityisten ihmisten omistuksessa olevia karsinanvuokraajia."

Siis tottakai tuokin on pakko yrittää sanoa "hienostuneesti" ts niin ettei kukaan tajua tuota ilman sanakirjaa. Voin suomentaa sen teille:
"Zurückissa asuu estepainotteisia hannoverisia ja muutama kouluratsu. Tallille otetaan myös yksityishevosia."

Olikohan tuo vain jokin vaihe? Vähän niin kuin murrosikä. Tajusin, että voin oppia kirjoittamaan, ja riehuin sitten oikein kunnolla. Nyt minulle on valjennut Zurückin etusivun paskuus, oma kyvyttömyyteni ja kirjoittamisen mahdottomuus sinänsä. Ei kukaan normaali ihminen kirjoita noin!! Paitsi virtuaalitalleilla.

Uskokaa tai älkää, opiskelen nyt Helsingin yliopistossa suomen kieltä. Pääsin TÄNNE vaikka olen NOIN naurettava kirjoittaja. Enkä muuten osaa sanaluokkia. Suuri Oresama on aina ajatellut että sanaluokat, lauseenjäsennys ja muu teoria ei ole hänen arvolleen sopivaa. Päätteiden ja liitteiden, idiomien ja sanontojen kanssa puolestaan olen aina juhlinut menemään. Ai miten niin sen huomaa?

ASIAAN. En ole ainoa kirjoitusrajoitteinen. Harva osaa kirjoittaa täällä. Ja jos joku osaa, teksti on yleensä kirjoitusrajoitteisten mielestä liian pitkä/mielikuvituksellinen/hikaroiva/tarkka. Pitäisi yhdistellä hyvistä kirjoittajista jonkinlainen kirjoitusautomaatti. Piikevän perustaja Rosette sai tungettua muutamaan riviin saman verran kuin Hawering romaaniin, toisaalta Haweringin tekstejä lukisin vaikka ihan oikeasta romaanista, joten yhdistelmä niitä kahta kiitos. Minä voisin vaikka korjata virheitä ja heitellä kummallisia hevospersoonallisuuksia ilmaan, mutta sitten voitaisiin ottaa vielä joku yltiörealisti muistuttamaan että kaikki hyvin koulutetut hevoset ovat periaatteessa samanlaisia lyhyesti kuvailtuna. Johonkin reunamaille vielä lisäisin Ionicin henkilökunnan toistelemaan lausetta NÄYTÖLTÄ ON HITAAMPI LUKEE KU PAPERILTA samalla kun taluttavat omia hevosiaan kirjoituskoneemme ympärillä. Silloin kun en korjaile virheitä, voisin itse pitää yhden miehen mielenosoitusta kilometristen luonteiden puolesta ja kirjoituksen automatisoimista vastaan. Muu virtuaalimaailma voisi pitää kirjoituskoneelle palvontamenoja, ja laatisten luonnetuomarit, ylipapit, itkeskelisivät onnesta jokaviikkoisissa koneen palvontamenoissa.Sitten VRL kieltäisi koneen ja tulisi Direktiivi ja Laki, että joka ainoa koneella kirjoitettu koni sensuroidaan ja vaihdetaan koulupainotteisesta kenttäpainotteiseksi kostoksi.

Vinkukaa toki viiden minuutin talleista, kullanmurut!

Heimolla on kaksi tallia. Toisessa Heimolla on ravihevosia ja toisessa kahdeksan kouluholstia. Heimo kiinnostuu yhtäkkiä syvästi valjakkoponeista ja päättää perustaa niille oman tallin. Hän tuo yhdeksän tammaa ja neljä oria, ja kaikki mahdolliset sivut ovat kahdessa päivässä valmiina. Heimo kisaa kaksi viikkoa, ja tammoilla on kaksikymmentä sijoitusta per lärvi. Kaksi Heimon tammaa varsoo. Toisen pienokaisen Heimo pitää itse, toisen myy hyvälle kasvattajalle vanhaan kuuluisaan talliin.

Kuluu vielä kaksi viikkoa. Heimon evm-sukuisilla on kolmisenkymmentä sijoitusta per lärvi, ainoalla suvullisella kymmenen, eikä Heimoa enää kiinnosta koko talli. Heimo siis lopettaa tallinsa, onhan hänellä vielä kaksi muutakin paikkaa. Hän jättää sivut nettiin, websiin, ei merkitse hevosia kuolleeksi ja yrittää myydä suvullisen ponin. Kukaan ei kuitenkaan osta sitä, joten sekin jää roikuskelemaan Heimon sivutilalle ikuisiksi ajoiksi.

Miksi Heimoa vihataan? Hän ei kadottanut kenenkään kasvatteja, ei edes omiaan. Hän ei ostanut hevosia, ts ei luvannut kenellekään mitään aktiivisuudestaan tmv. Hän ei kadottanut myydyn varsan vanhempia, vaan jätti ne nettiin kun kiinnostus lopahti. Heimo hoiti minusta kaiken vallan täydellisesti. Ja hän itsekin oli iloinen kun sai kokeilla valjakkoponeja.

Antakaa ihmisten perustaa niitä viiden minuutin tallejaan, jotka pian kaatuvat. Koska se ei haittaa teitä millään muotoa, jos a) hevosia ei katoa ja b) teiltä ostettujen kasvattien kanssa tehdään sen verran mitä luvataankin ennen lopettamista.

NIHHHHH.

20120915

Oresaman mitätön päivitys

Tein pari Hienoa Virtuaalista Tekoa (koska olen Laihialla ts nolife). Tulokset WRJ'n kutsuihin numero 16 ja 17 on nyt julkaistu ja kokeilin lähettää niitä huvikseni VRL'n sillä vanhojen tulosten lähetyshommelilla. Ja onnistuin. (Olikin niin vaikeaa että huh huh.) Ja päivitin muutaman kutsun omien hevosten kisakalenteripäivityslistoille.

Siinä meni kaksi hanttihommaa. Vihaan hanttihommia. Ja äsken niitä oli yllättävän miellyttävä tehdä. Taukoni on ehkä ollut tarpeeksi pitkä kun tuollainenkin oli mukavaa.

WRJ inspiroi, hurraa WRJ. Mikään muu sitten ei voisi vähempää kiinnostaakaan... Mutta se nyt on ihan normaalia. Kiinnostukseni jotain yhtä juttua kohtaan on aina ollut kausittaista, uusiutuvaa ja häilyväistä.

Näemme varmaan pian kunnolla. Lupaan nimittäin järjestää joitain kisoja ennen joulua. Vähintään. Ellen masennu koneeseen kiinni niin kuin aikoinaan ja pyöriskele taas virtuaalimaailman ihmeellisessä pikselionnessa 24/7.

P.s. niin joo! Kirjoitin jokin aika sitten (lue: kauan aikaa sitten) Mêl Sereniin tarinan. Ei vitsit kun oli kivaa. Kirjoitin itse asiassa pari muutakin heti perään, mutta en ole saanut julkaistuksi vielä(kään). Mutta tämän pointti oli se, että OMG SAAN AIKAAN JOTAIN PIENTÄ.

20120911

Morjenstus + pikainen ragetus

Eli terve. En ole kuollut, olen vain kadonnut. Aloitin uuden elämän Helsingissä ja vaikka olenkin täällä liikkunut, on maalaiselle paljon ihmeteltävää vielä täällä iltaisin. Koneella olen käynyt tasan fb'ssa vilkaisemassa välillä. Elämässä tapahtuu niin paljon yliopiston ulkopuolellakin, että huh huh.

Sen verran huomasin eilen, että VRL omi taas kisat, hurraa hurraa hurraa VRL. Into piukassa menin katsomaan onko kaikki suurin piirtein kuten ennen. Onhan se ainakin äkkivilkaisulla, hurraa hurraa hurraa VRL! Ja sitten Suuri Oresama luo Katseensa omat kisat -sivulle... ...0 etuuspistettä. Suuri Oresama menetti Etuuspisteensä, joita oli useammassa lajissa, ja joita Suuri Oresama helli ja vaali ja rakasti enemmän kuin hevostensa ranking-pisteitä, laatispalkintoja ym krääsää.

Maailmani olisi loppunut tähän, jos tämä olisi tapahtunut vaikka vuosi sitten. Nyt ei lopu. Syy: Suuri Oresama harrastaa asioita nykyään myös siviilissä. Suuri Oresama on enemmän fb'ssa nimellään Reita kuin ht.netin foorumilla nimimerkillään Oresama. Suuri Oresama hommasi rottavauvoja, uuden tyttöystävän, uuden elämän, uuden koulun, uusia kavereita ja uuden nahkatakin. Mutta ei uusia virtuaalihevosia.

Vaikka olen tauolla, vaikka en ole lopettanut, onko niin että virtuaalinen elämäni lähenee loppuaan? Olin ennen syvästi kiinnostunut kaikesta tästä, ja nyt yhtä paljon kiehtovat viron kotiläksyt, tai vaikka tupakointi feat taskurotat Pusi, Saga ja Simba.

20120806

Lyhyt tervehdys teille

Oresama on viimeisiä viikkojaan kotona Laihialla ennen kuin muuttaa viideksi viikoksi Helsinkiin.
Oresama tapaa sukulaisia ym nyt kun vielä pystyy.
Oresama on käynyt koneella tasan lukemassa mailiaan.
Oresama virtuaalihevostelee aivan varmasti aktiivisesti taas syksyllä, kun ei ole vielä päässyt piireihin uudessa kodissaan Helsingissä ja istuu illat pienessä putkayksiössä tietokoneensa kanssa.
Oresaman hevoset elävät edelleen ja voivat hyvin.
Oresama ei ole tauolla, vaikka ei aiokaan istua ht.netissä.
Ei huolta.

20120718

Pienesti tilanteesta TAAS

Joo no, ainakin suuri osa, jos eivät kaikki virtuaaliheppailijat, käyttävät harrastusta todellisuuspakoiluun. Joskus. Minä myös. Aina. Ja jos on tylsää, minä istun hevosteni kanssa. Jos pitäisi tehdä jotain tärkeää ja tylsää, kirjoitan luonteita. Tuttu juttu? Joo on se.

Nyt on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tilanne, että oma eloni on aivan uskomattoman jännää, mielenkiintoista, onnellista, kiireistä ja täydellistä samaan aikaan. Olen juuri nyt kesälomaansa viettävä Reita, Helsingin yliopiston opiskelija, pääaineenaan suomi niin kuin aina olen haaveillut. Minulla on nyt niin paljon kavereita ja tuttuja jne iltoja istumaan, että en ehdi edes nähdä kaikkia, joita tahtoisin. Minä seurustelen taas, ja olen niin onnellinen, ettei virtuaalihevosonni tunnu miltään. Näen oikeita hevosia.

Ja en tahdo lopettaa virtuaalihevostelua. Enkä vähentää. Enkä muuttaa mitään. Tämä on rakas harrastus. Niin kuin lentopallokin oli iät ajat sitten. Mutta lentopalloharjoituksistakin pidettiin kesälomaa ennen Power Cuppia.

Hevoset voivat hyvin, kaikilla kisaillaan, pidän mailini melko lailla ajan tasalla. Oukei? Mutta en istu ht.netissä nyt, kun vietän viimeistä kesää Laihialla. Istun siellä sitten, kun olen muuttanut Helsinkiin, en tunne ketään ja angstaan yksin pienessä ahdistavassa yksiössä.

20120626

Olen matkoilla 28.06.-05.07

Tilanne on seuraava.

Tämä hetki:
- Mailissa n 20 käsittelemätöntä virtuaalihevosviestiä
- Palkkoja maksamatta (valmennukset + muotoonlaitot, muuta?)
- Sh-tamman piirretyt kuvat -asia PAHASTI kesken
- Ht.netissä en ole ollut about viikkoon ollenkaan, noin kuukauteen en kunnolla

Huomenna, 27.06.:
- Maksan muotoonlaitot sh-tamman kuvista
- Selaan mailit, mutta en edes avaa vielä kasvattikuulumisia (koska eivät ole kiireellisiä, vaikka ovatkin ihania)
- Minua ei saa ennen reissua kiinni MISTÄÄN muualta kuin puhelimesta. En EHDI vastata sataan viestiin. Jos mailista on puuttunut vastaus alle viikon, älä vielä mailaa uudelleen: viestisi ei ole hukkunut, vaan en vain ehdi nyt.

Loman jälkeen teen vähemmän kiireelliset hommat. Menen Skotlantiin kavereiden kanssa, kun joku kuitenkin kohteliaisuuttaan kysyy :)

20120616

Uusin asenneongelmani

Tilanne on nyt sellainen, että minulla olisi järjettömästi aikaa ja energiaa laittaa muotoon (varsinkin westernpainotteisten) sijoituksia. Yksinkertaisesti, inspiraatio iski. Juttu on kuitenkin niin, että minulla on monta kymmentä (taitaa olla jo monta sataa) hevosta ilman sivuja, ja uusin asenneongelmani on, että hevoset on tehtävä sivu kerrallaan. Ts hevosen sivut on oltava valmiina ennen kuin toista sivua rakennetaan, ja "valmis" tarkoittaa perustiedot + kuva + luonne + suku + sukuselvitys + kisakalenteri ajan tasalle + ensimmäinen valmennus tai pk-merkintä / yksi sellainen lisää. Ja nyt on Spy Flyn sivu kesken, mikä tarkoittaa, että muiden kalentereita ei voi millään muka päivittää.

Ja minä vihaan vihaan vihaan vihaan VIHAAN sukuselvitysten kirjoittamista niin suvullisille kuin suvuttomillekin, nyt myös lännenratsuille! Postasin joskus tännekin syvän vihani, eikä se ole siitä muuttunut.

Toisekseen olen alannut inhota yhtä paljon luonteiden kirjoittelemista omille hevosille. Tuntuu että toistan itseäni - ja kuinka voisin olla toistamattakaan? Oikeassa elämässä hyvin kasvatetut hevoset ovat kaikki pääpiirteittän samanlaisia käsitellä, ja tällaista linjaa vedän virtuaalimaailmassakin. Ja tahdon hyvin kasvatettuja hevosia. Muutamat orini voivat olla suorastaan hankaliakin, mutta virtuaalimaailmassa olen niin ehdottoman taitava, että saan joka ainoasta varsasta koulutettua kunnolla käyttäytyvän hevosen.

Ja muut rakastavat edelleen oresamaluonteita. Voisin kirjoittaa muille, ja muut minulle. Mutta se ei ainakaan käy. Vaikka virtuaalimaailma on lahjakkaita kirjoittajia täynnä, suurimman osan lahjakkuus keskittyy sinne sisältöpuolelle. Eli luonteen idea on hyvä, hevonen on vähän omaperäisempi kuin minun, vanhan kääkän kirjoittamana. Mutta aina on se mutta: en jaksa edes oikolukea tekstiä, jossa jokainen pilkku on miten sattuu, osa yhdyssanoista aivan ihmeellisesti erikseen ja erikseen kirjoitettavia sanaliittoja on sumputettu yhteen. Lauseet ovat yksinkertaisesti väärin. "Sakke on hevonen, mitä on mukava hoitaa" - ei hyvä! Sen sanan valinta (joka/mikä) ei vieläkään tule siitä, että onko viitattava ihminen vai joku muu, vaan siitä, että viittaako sana edelliseen lauseeseen vai edelliseen sanaan! Angst!!!1111 Mielummin kirjoitan itse. Menee nopeammin. V***ttaa vähemmän. Ja jos oikein etsisin, löytäisin varmasti täydellisen kirjoittajan. Mutta hänellä olisi yhtä kallis taksa kuin minulla. Enkä minä maksaisi koskaan kenellekään niin paljon, kuin minulle maksetaan. Paitsi Haweringille, jonka tasolle en ikinä yllä.

Mutta tiivistääkseni:
VIHAAN VIRTUAALIELÄMÄÄNI!!!

20120613

Kisojen järjestäminen

Normaalitilanne: ERJ tai KRJ: ahdistus
- 100/100 osallistujaa / luokka, omia hevosia 10 / luokka
- "OH MY GOD!!! Turha kisa! Ei taaskaa yhtää sijoitusta ittelle!!!"

Harvinainen tilanne: vaikka WRJ: syvä ahdistus
- 11/100 osallistujaa / luokka, omia hevosia 10 / luokka
- "OH MY GOD!!! Taas sijoitus!! Ne luulee että mä huijaan!!!!"

20120610

Niin niistä suunnitelmista...

24.05. tein itselleni listan, jossa luki, mitä pitää tehdä. Katsahdetaanpa siihen nyt, kun on jonkin verran aikaa kulunut... Viimeinenkin ylläripääsykoe meni... Uusia kavereita tuli... Mielialani koheni... Ei ahdista...

1. Yorca valmiiksi + vähintään hyvin menestyneet kilpahepat nettiin
- Joo ei ole tehty. Yorca on kyllä valmis, mutta hevosia on netissä, öö, nätisti sanottuna pari.

2. Ravihevosten sivut nettiin vaikka kahden rivin luonteilla ja kuvattomina, kunhan julkaistaan
- Joo sen kun näkis.

3. Crimsonin tekstit pitää ehdottomasti uusia.
- En ole edes lukenut läpi + muistin että Zurückinkin tekstit ovat ihan puuta heinää nykyään. Mm tarjolla jalostukseen on tyyliin 2 heppaa, jotka molemmat kuolivat siinä 2006. Ei kun hetkinen - toisen minä möin.

4. Brises valmiiksi + ainakin siitokseen valmiit hepat nettiin
- Hyvällä mallilla. Brises on koristeluvia vailla, ja hevosten sivuja on nätti ja helppo tehdä. Ja aloitettu on!

5. Brisesin heppojen kuvat skannaukseen ja parantelua. Ei tarvi tulla täydellistä jälkeä. Kaikille vähintään rakenne + 2 muuta kuvaa.
- Kaikki valmiit kuvat on skannattu. Kuvia on kolmelle kolmet plus neljännelle jo yksi. Kahdet kuvat on paranneltu, loput voi lyödä vaikka sellaisinaan sivuille.

6. Ratsujen kisalistat uusiksi
- Älä teeskentele Oresama. Et tule koskaan tekemään tätä.

7. Magic Sensestä varsa kotia ja kuoppaan. (Sydämeni särkyy!!!) Muutkin vanhat hevoset armotta pois. Et sinä Oresama kuitenkaan niitä laatiksiin laita, vaikka kuinka monta vuotta roikutat elossa.
- JOO EI ONNISTU. Sydän särkyy! En ole edes ajatellut koko asiaa toistamiseen!

8. Erkinheimon hevossivun uusiminen
- Älä naurata.

9. Kaikille ratsuille valmiit sivut
- ÄLÄ naurata!! :DDD

10. Lista laatisvalmiista hevosista, kuvat niille joilta puuttuu, kisakalenterien päivitys vähintään laatisvalmiille hepoille.
- Lista on valmis, muuta ei olla edes aloiteltu

11. Mailista ylös ja listoille joka AINOA ilmoitettu varsa. (Niitä on merkitsemättä vuodelta 2010.)
- Avasin jo mailin mutta työmäärä masensi minut ja päätin lykätä.

12. Zurückin yleinen päivitys, Visualhepat sinne + muutaman lisähevosen ostaminen.
- Hyvä päivittää. Ne tekstit on niin antique, että koko talli pitäisi RAKENTAA alusta alkaen uusiksi. Ja tosi noloja tekstejä muutenkin.

Kilpailemisesta

Otetaanpa koko tekstin pohjaksi nyt ihan minun oma periaatteeni: kilpailen, jotta hevosilla olisi arvoa sukutauluissa, ja jotta ne saisivat laatuarvosteluissa täydet pisteet. Ts joka kopukan on sijoituttava se nelisenkymmentä kertaa vähintään, suuren osan useammin.

Lännenhevonen saa parhaalla säkällä 6 sijoitusta yhdestä ainoasta kutsusta. Ihan normaalia on, kun katselen, että hevoseni sijoittuu kahdesti tai kolmesti. Laatuarvostelussa (muistaakseni) 80 kisaa joista väh 40 sijoitusta + cup-pisteet = täydet kisapisteet. Jos cup-pisteitä ei lasketa, yhdeltä hevoselta (olettaen että se osallistuu kuuteen luokkaan ja että sillä on samanlainen arpaonni kuin minun keskimääräisellä kopukallani) menee n 20 kisaa aikaa saada 40 sijoitusta (ja samalla saa muutkin tulokset kokoon). Osallistun joka kisaan, ja niitä on vajaat parikymmentä kuussa. Ts yksi hevonen on valmis yhdessä kuukaudessa kisojen osalta.

Vähän liian helppoa, sanoo Oresama, joka suhteessa täydellisyyden tavoittelija. Sitä paitsi näyttää rumalta, että merkitsee neljänkymmenen sijoituksen lisäksi myös muita tuloksia kisoista vain laatispisteiden toivossa. Ei olehyvä tämä, tuumaa Oresama: lännenhevosieni on sijoituttava 80 kertaa, jotta ne olisivat valmiita. Silloin siinä menee enemmän aikaa, ja muut tulokset sijoitusten seassa eivät tunnu minusta armopaloilta. (Mitä ne eivät ole: 80 sijoitusta ON paljon, ja 40 edelleen minusta sopivasti. Mutta kun lännenkisoissa n puolet hevosistani OSALLISTUU aina kuuteen luokkaan per kisa.)

Toinen ääripää on kenttäratsastus. Hevonen saa osallistua alaisissa yhteen luokkaan per kisa = parhaassa tapauksessa se saa yhden sijoituksen, yleensä ei yhtään. Lisäksi osa luokista MENEE täyteen, toisin kuin lännenratsastuksessa. WRJ'n alaisia kisatessani inspiraatio loppuisi, jos rima olisi liian matalalla ja tavoittelisin vain neljääkymmentä sijoitusta. 80 sijoitusta pitää minut käynnissä. KERJ'ta kisatessani inspiraatio meinaa koko ajan hukkua siksi, että sijoituksia on liian vaikea saada. En viitsi avata kalenteria kuin silloin tällöin, ja silloinkaan en avaa kaikkia kutsuja, joska esm CIC/CCI2 on yleensä täynnä. Omia kisoja pidän vain kun oikeasti huvittaa.

Koulua ja esteitä minua tympii kuitenkin eniten kisata. KERJ'n alaisissa en mahdu yleensä mukaan - KRJ'n ja ERJ'n alaisissa en mahdu KOSKAAN mukaan. Olen lopettanut muiden kisoihin osallistumisen, kilpailen vain omissa kisoissani. Sijoituksia ei tule, koska a) saa osallistua vain kahdeen luokkaan per kisa ja b) minun kohdallani sääntö tarkoittaa, että saa osallistua vain kahteen luokkaan per OMA kisa. Oikein odotan sitä hetkeä, kun omiin kisoihin osallistuminen kielletään. Se on hetki, jolloin hävitän armotta joka ratsun, elleivät ole länkkäreitä (ja jos sääntö ei yllä kenttään, niin kenttäratsutkin säästän).

Ja raveihin pääsee aina melko tasaisesti, kun vahtisi vain kalentereita. Minä en vain viitsi kisata raveja juuri nyt. Mutta kun taas aloitan, sen asian suhteen ei ole vieläkään mitään valittamista.

Laukkojakaan en ole jaksanut. Nyt niitä on enemmän, mutta on pari ongelmaa.
1. yksi tai kaksi ihmistä pullauttaa minut pois aina kisoistaan, vaikka osallistuisin e-ri-tyi-sel-lä huolellisuudella aivan oikein.
2. yksi kisanjärjestäjä ei anna hevosteni KOSKAAN voittaa. Ei VOI olla mahdollista käytännössä (vaikka teoriassa voikin), että olen osallistunut hänen laukkoihinsa tasaisesti koko laukkaharrastukseni ajan (paitsi pari viime kuukautta), eli kuinkahan kauan jo, ja voittoja on tullut 1, sijoituksia pari. Ja hän ei ole ihan kaikkein laiskin järjestäjä. Enkä osallistu edes yhdellä hepalla yhteen nurkkaluokkaan, vaan aina ennen toin 3 hevosta JOKAISEEN luokkaan. Nyt vien yhtä hevosta per luokka ja silti pitäisi mielestäni enemmän voittoja / sijoituksia ropista sieltä suunnasta.
3. vituttaa se, että lempiheppani eivät pärjää ja kaikkein surkeimmat tykittävät menemään ja voittavat tyyliin joka jumalan lähdössä
4. olen edelleen katkera G1-uudistuksesta, sanotte mitä sanotte.

20120601

Facebook, ht.net ja blogger, kiroan teidät!!!

On se JÄNNÄ. Kun tietää, että on edessä vähäsen hanttihommia (sivujen tekeminen & kisakalenterien päivitys & tilausluonteet), kuulostaa tosi hyvältä idealta hakea inspiraatiota ht.netistä. Jaa, westernkeskustelu, avataanpa. Jaa, myytäviä ratsuponeja, avataanpa vaikka en edes pidä poneista enkä todellakaan tahdo ratsuponia. Jaa, haukkumistopa, luetaanpa.

Ja sitten tuntuu tosi viisaalta avata facebook, kun nyt tässä kerran lueskelemaan ryhtyi. Tulee luettua jotakin, mikä ei nyt suorastaan masenna, mutta saa vähän pahalle tuulelle. Sitten avaa bloggerin ja aikoo kirjoittaa lyhyesti joko facebook-jutusta omaan blogiinsa tai niistä pirun ratsuponeista virtuaaliblogiinsa. Jos nyt nopeasti.

Sitten kyllä on pyhä tarkoitus tehdä hanttihommansa. Mutta jotenkin aikaa on ihmeellisesti hulahtanut turhiin nettisivukierroksiin kaksi tuntia ja kello on miljoona. Ja ellei se ole miljoona vielä, aikaa on JOKA TAPAUKSESSA kulunut niin paljoa ettei viitsi kesällä niin kauaa sisällä kökkiä. Sitä paitsi koirakin pitäisi lenkittää...

Joten ei pelkoa, että tänään(kään) tekisin mitään hyödyllistä.

20120530

Shirenhevoset (ja ihana Chinet Ranch)

Ajoin tänään Chinet Ranchille lähinnä paintteja katselemaan ja tietysti valokuvaamaan ja taputtamaan, ja löysinkin tallin perukoilta shirenhevosia. Kävin katselemassa joka ainoaa ja sitten pohdin kaikenlaista pitkään, kun ajoin kotiin.

Asia numero uno: shirenhevonen tulee aina olemaan lempirotuni. Se oli sitä jo kun olin kahdeksan ja pääsin elämäni ensimmäisen shirenhevosen selkään käymään. Se heppa asusti Ruotsin puolella, ja kuoli vanhuuteen vajaat kymmenen vuotta takaperin. Komea eläin. Komein mitä olin nähnyt, ja mitä tähänkään asti olen. Arvokkaasti vanhentunut, kiltti suuri heppa. Myöhemmät shirenheppatuttavuudet ovat aina olleet yhtä komeita ja lempeitä ötököitä.

Asia numero 2: luovuin virtuaalisista shirenhevosista vuonna 2005, noin suunnilleen.
Asia 2b: syy: virtuaalimaailmassa niiden käyttö on niin rajoitettua. Kuka siitä täällä välittää, että oikeassa elämässä shirenhepalla voi ratsastaa serkun ja hänen oman heppansa kanssa itse löydetylle, epäviralliselle uimamontulle ja takaisin? IRL se oli elämäni parasta aikaa tähän asti, mutta URL shirenhevonen voi olla vain valjakko- tai työheppana. Ja tietenkin tarinoissa, mutta koska lempiasiani virtuaalimaailmassa ovat mm kilpailut, enkä valjakosta perusta, shirenhevonen ei ole minun rotuni täällä. Onko selvä, Oresama?
Asia 2c: mutta-kohta: voisinhan silti ottaa shirenhepan, mennä sen kanssa helppoa C'ta tarinoiden.
Asia 2c'n mitätöinti: minulla on rbsh JUURI tuolla perusteella, mutta mitäpä olen senkään kanssa tehnyt?

Asia 3: johtopäätös: shirenhevonen on paska rotu minulle virtuaalimaailmassa ja sillä selvä. Ehkä sitten kun olen viisikymmentä, minulla on sellainen ihan elävänä omassa pihassa, ravihevosten keskellä tietenkin. Mutta virtuaalimaailmassa niihin EI SAA sekaantua.

(En ole muuten unelmoinut IRL shirenhevosesta ainakaan viiteen vuoteen, ihaillut vain. Nyt alkoi viikko takaperin järki sanoa, että minullahan on nyt millä mällätä. Voisin vaikka tuottaa shirenhevosen, jos en tältä kotomantereelta löytäisi sellaista. :DDD Mutta ehkä on aiheellista harjoitella hevosenomistajuutta ensin jollain perushepalla, kuten suokilla... ...mutta jos ohitetaan teoria, mitenpä shirenhevonen takapihalla käytännössä eroaisi suokista takapihalla. Jaa-a... Onneksi on virtuaalihevosia, joita voi olla vaikka tuhat yhden pienen tietokoneen kokoisella alueella!)

20120529

Ht.nettiläoisetkö muka ilkeitä ja itsekkäitä?

Minulla on tässä majapaikkaongelma Helsingissä, mistä angstasin ht.netissä. Ja ht.nettiläiset, joita niin usein topissa sanotaan ilkeiksi ja itsekkäiksi tyypeiksi, jotka eivät tee mitään hyötymättä siitä itse, tarjosivat minulle soffiaan nukuttaviksi. Sanoin yrittäväni vielä vaikka mitä muuta, mutta myös että arvostan todella paljon tarjousta. :)

Nyt, pisteet ja viivat, ottakaa silmä käteen ja katsokaa. Itsekkäät tyypit eivät todellakaan sano ventovieraalle hepulle, jotka tuntevat vain keksittyjen hevosten ja pienen foorumikontaktin perusteella, että tuossa on sohva, nuku siinä. Ja minä olen vieläpä niin vaikea, että ihan tuttukin ihminen sanoi, että älä tule. Tosin sellainen tuttu, jota minäkään en olisi ottanut kattoni alle, mutta joka tapauksessa.

Eka kurkkaus Brisesiin

Olkaa hyvä. Tässä ensimmäinen kurkistus Brises-nimiseen lännenheppatalliin. Paikan esittelee meille rakkain länkkäriheppani, Chauncey Abi.
Tällä pikku kurkkauksella juhlistetaan sitä, että Minä, Oresama, Maailman Napa, sain juuri kutsun ammattikorkeaan pääsykokeisiin. :) Tämä ei tarkoita samanlaista lamaa kuin yliopiston kokeiden kanssa, mutta viikkoon en taaskaan rullaa ihan samalla vauhdilla kuin esim eilen.

20120527

Inspiraatio pitää aina käyttää

Kun inspiraatio iskee, se pitää aina käyttää hyödykseen. Eikö niin? Vaikka ulkona paistaa aurinko. Vaikka sisällä on tunkkaista. Vaikka koko muu maailma jatkaisi eloaan ulkona. Sain ihan hirveän inspiksen tänään.

Päivitin seitsemän hepan kisakalenterin. Ja joka kalenteriin oli menossa pitkälti päälle se parikymmentä sijoitusta.

Tapoin kaksi hevosta. Toinen kuoli varsoessaan. Varsan sivuja en vielä tehnyt. Se jää kotiin. Hävitin 2 muuta heppaa kisalistoilta ja siirsin eläkkeelle & tappolistalle. (Buhuhuu: Oresaman Lista :DDD)

Tein kahdelle hevoselle kokonaan uudet sivut samaan osoitteeseen, jossa ne ennen olivat. Tein yhdelle hevoselle sivut tyhjästä, ts kirjoitin tekstit myös jne.

Etsin kuvia, pyytelin lupia ja tarkistelin vanhat lupalistat. Vanhoilta listoilta löytyi 2 paikkaa, joita en edes muistanut. PALJON kuvia. IHANIA kuvia.

Siirsin muutaman parhaan tanskanpuoliveriseni Yorcaan. Aion käyttää niitä fwb-jalostukseen, vaikka olen yhä edelleen sellaista toimintaa vastaan virtuaalimaailmassa. Täällä riittäisi suomenpuokkejakin. Miksihän muuten hyväksyn täysiveristen käyttämisen jalostukseen..?

Anoin 5 WRJ'n alaista.

Hei hei, tilan kuningas, MW Punasilmä

Tänään lähti vihreämmille niityille Erkinheimojen ylpeys, MW Punasilmä. Ori oli melkein yhtä kauhea merkitä kuolleeksi kuin Agata Jewel. Muuttelinhan tätä oria sen ostaessani sellaiseen suuntaan, että haluaisn yhä edelleen juuri tällaisen oikean hevosen. Pupuhan on nimestä kavioiden kärkiin asti täydellinen.

Mihinhän minä joudun? Kun Magic Sense lähtee, todennäköisesti tänä vuonna, sanon hei hei viimeiselle virtuaalihevoselle, joka on minulle paljon enemmän kuin virtuaalihevonen.

Kun ylläpitäjä tekee kaikkensa...

On VRL, joka pysyy pystyssä, vaikka kaatuisikin.
Toisaalla on muita juttuja, kuten VHY, SRY ja VMRY, jotka eivät pysy tasapainossaan, vaikka niitä pitäisi väkisin. Kisakalenterit eivät päivity tai (VHY'n tapauksessa) toimintaa oli viimeksi kuukausia sitten.

Eikä ainakaan ylläpitäjiä voi syyttää. On ihan hirveää pitää jotain juttua väkisin toimimassa. Pitää järjestää kisoja, ja osallistua niihin ilman vastustajia, jotta saisi paikan näyttämään aktiiviselta. Pitää samalla mainostaa, yrittää suostutella ja houkutella muita järjestämään edes pari kisaa. Joku järjestääkin, mutta tuloksia ei tule. Pitää kysellä niitä, ja laittaa mustalle listalle se ainoa ihminen, joka joskus edes yritti.

Samanlainen homma on tietenkin järjestää tavallisia kisoja aktiivisesti ja mainostaa jotain ihan normipaikkaa. Mutta se ei ole yhtä kuluttavaa ja raivostuttavaa. Silloin tuntuu kuin asialla olisi jotain merkitystä. Kun yrittää pelleillä vaikkapa VHY'n kanssa, on kuin olisi elvyttänyt kuusi tuntia ihan mäsää ruumista, joka ei KUITENKAAN enää koskaan nouse siitä maasta. Ja silti sitä vain elvyttää: entä jos se nousisi minuutin päästä, ja minä lopettaisin tässä vaiheessa kaiken tämän jälkeen?

Lapset, menkää VHY'n foorumille. Siellä on minulla 3xKJ + 3xEJ avoimina. Minä itse olen lähettänyt koko foorumin viimeiset viestit. VHY ei toimi ilman teitä. VHY olisi ihan hyvä paikka, jos se eläisi ja hengittäisi. Alku on aina kankeaa.

Kultapalat, yrittäkää edes SRY'n kanssa. Sen kisakalenteri toimisi, jos olisi kutsuja, joita lisätä sinne. VMRY'n kalenterista en taaskaan tiedä. Mutta ei sekään ilman teitä pysy tasapainossa.

20120526

Agata Jewelin perillinen

Agata Jewel, oi, Agata Jewel, tule takaisin, muutu oikeaksi hevoseksi, rakastan sinua ihan oikeasti. Piirtelin Agata Jewelin nimeä ja koristelin sitä huomaamattani pääsykoevastauksia miettiessäni. Lukion kirjoissani lukee Agata Jewel.

Agata Jewel on kaiken alku ja loppu. Rakastan sitä kuin oikeaa hevosta. En kuin omaa oikeaa hevosta, vaan se tuntuu hoitohevoselta, joka opetti minulle kaiken viisitoista vuotta sitten. Sellaiselta hepalta, jolla on ikuisesti paikka sydämessäni.

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Agata Jewel jätti aikoinaan minulle kotiin yhden perillisen, Señor Sweden G'n, jonka syntymän hetki oli vuonna 2008. Pidän pojan nimestä enemmän kuin emänsä, mutta se ei ikinä ikinä ikinä ikinä vain tule olemaan sama asia kuin Agata. Välitän perillisestä enemmän kuin muista hevosistani nyt, mutta silti niin vähän, että sen sivut ovat roikkuneet vuosien 2004-2009 leiskalla tähän päivään asti. Tänään uusin sivut, paitsi kisakalenteriin en päivittänyt vielä mitään.

Saanko siis esitellä, Joushou Gaidoun Herttuattaren, Agata Jewelin perillinen ja Yorcan Linnan Kreivi, Señor Sweden G.
Ei edes ollut kova homma. Ja tuollaista pikkujuttua roikutin vuosikaudet tekemättä.

Miksi poistaa kisakutsut?

Joillakuilla on hinku poistaa kisakutsuja. Ymmärrän, että jotkut haluavat ne pois tilaa viemästä. Miksi säilyttää kutsuja vuodelta 2009 enää nyt vuonna 2012? Mutta toisaalta - miksi niitä ei alun perinkin voinut tehdä vaikka freewebsiin ihan omalle sivutilalleen, niin niitä ei tarvitsisi poistaa?

Päivitin juuri Mörkövaaran Partajehun kisakalenterin. Lisäämättä loppuvuosi 2011 ja tämä vuosi. Osoitteita listassa yli 20, joissain osoitteissa 2 sijoitusta. Kutsuja toimi sen verran, että sain kalenteriin vajaat 10 sijoitusta lisää.

On ihan oma vikani, kun hidastelen kisakalentereitteni kanssa IHAN aina. Mutta se ei estä minua suuttumasta ihan mielettömästi niille suht viattomille kanssaharrastajille, jotka menivät poistamaan kutsunsa. Vaikka olisivatkin vanhoja. Vaikka ei ole heidän vikansa, että olen myöhässä. Nyt kiroilen yksin kotona perjantai-iltana kun irl-kaverit ovat jossain pitämässä hauskaa. MIKSI missasin kallisarvoiset sijoitukset? MIKSI minä? MIKSI aina?

20120525

Oikea raha virtuaalimaailmassa

Sitä vihataan. Oikean rahan käyttämistä ja pyytämistä virtuaalimaailmassa. Sen vihaamistakin vihataan. Sen vihaamisen vihaajia vihataan. Sitten on muutama lololololo-tyyppi, niin kuin minä, joka vain kuolaa nurkassaan eikä ole mitään mieltä koko asiasta.

Tässä on tulkintani virtuaalimaailmasta ja oikeasta rahasta.

Eivät ihmiset oikeasti vihaa sitä, että rahaa käytetään ja pyydetään, vaikka vinkuvat aiheesta ahkerasti. He vihaavat sitä, etteivät itse voi käyttää sitä (rahan puutteen tai periaatteen takia esim) JA eivät voi itse pyytää rahaa koska joko periaatteesta tai "periaatteesta" eivät käytä rahaa. (Ja jotka eivät "periaatteesta" käytä rahaa ovat niitä, joilla ei ole rahaa maksaa => kitisevät aiheesta => eivät voi menettää kasvojaan pyytämällä itse rahaa palkaksi.)

Minä olen sotkenut rahan ja virtuaalimaailman. Minulle ei ole ongelma, jos joku muu tekee niin myös, tai jos joku ei tahdo tehdä niin. Niin kauan kuin pysyvät poissa tieltäni. Minäkin pysyn poissa heidän tieltään.

Miksi en käyttäisi rahaa virtuaalimaailmaan?
1. Minulla todellakin on rahaa, mitä käyttää juuri nyt, enkä muuten oikein ostele mitään kivaa itselleni.
2. Mielummin minä heitän jollekin kaksi euroa kuin käytän kaksi tuntia luonteiden kirjoittamiseen. Tuntipalkkani on ROIMASTI parempi kuin euron tunnissa, ja näin pitäisi olla luonteita kirjoitettaessakin, jos palkka rahassa mitataan. :D

Mutta itse en ole ottanut tähän mennessä rahaa vastaan palkkana, vaikka on tarjottu. Kyseessä ei ole minkään sortin periaate, vaan vain se, ettei minulla ole mitään mitä myydä rahalla oikeasti. Luonteista tarjotaan ihan kunnon tuntipalkkaa aina välillä, mutta mielummin otan muotoonlaittoja. Minulla on jo rahaa. Ja sitä tulee lisää. Kisat eivät kuitenkaan ole muodossa eivätkä laita itse itseään muotoon, ja en jaksa yksin niin paljoa.

Heppasivujen tekeminen aina tyssää

Ensin sitä herää aamulla into piukassa. Jee vapaapäivä. Jee virtuaalihevosia pitkästä aikaa. Sitten sitä istuu koneelle, viimeistelee eilen kesken jääneet sivut, rekisteröi kaksi hevosta ja ryhtyy tekemään sitä, mitä koko tuon ajan odotti. Rakentamaan sivuja. Laittaa perustiedot ja sitten ryhtyy etsimään oikean väristä, sukupuolista ja oloista kuvaa puokkien kansiosta. Sellaista kuvaa ei tietenkään ole valmiina ja masentaa jo valmiiksi ryhtyä selailemaan läpi farmien sivuja ja pahimmassa tapauksessa pyytelemään ja odottelemaan lupia, ellei sellaisia ole jo. Ja sitten ei huvita enää tehdä mitään muutakaan. Avaa bloggerin ja kirjoittaa aiheesta.

Mikä siinä sivunrakennuksessa on? Se on NIIN tylsää, että ensimmäisen pienen ongelman kohdatessaan tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä ulos lueskelemaan jotain romaania. Mutta ei sen pitäisi olla niin tylsää. Tasaista ja haukotuttavaa sivuissahan ovat vain perustiedot, kisakalenteri ja jälkeläislista. Samaa kuvaa ei tarvitse lisätä kahdesti sivuilleen, ja luonteen ja sukuselvityksen kirjoittaminen on minusta erilaista joka kerta.

Luulenkin, että minun kohdallani masentaa yksinkertaisesti katsoa kulissien taakse. Nähdä se uml-sotku, josta raastaa etsiä sivuilta havaittu kirjoitusvirhe. Muistaa laittaa br-tagi. Ihan perusjuttuja, jotka saavat tekstin näyttämään visuaalisesti sellaiselta helvetiltä, että on ihanaa lopettaa muokkaaminen ja vähän äkkiä. Kirjassa Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe teksti on niin normaalia... Ja ulkona paistaa aurinko...

En tietenkään kirjoita suoraan sivuille ja umlitkin lisään muistion korvaa-toiminnolla, mutta silti. Br-taginhan laitan suoraan, ja se masentaa minua ihan riittävästi.

No mutta nyt etsin ainakin kuvan ja kirjoitan luonteen. :) Teinhän eilen jo pari heppasivua valmiiksi.

20120524

Yorca WBs viittä vaille valmis + päivittelyä

Yorca on enää etusivua ja koristekuvia vailla. Kaikilla hevosilla ei ole sivuja, mutta niitä ehtii linkitellä sitä mukaa sitten. Loput tallista ladataan ensiviikon alkupuolella nettiin, ja niitä heppasivuja tipahtelee sitten hitaampaan tahtiin.

Olen tehnyt tämän päivän sellaista kulissien takana -toimintaa. Toisin sanoen olen juoksuttanut silmiäni kaikkien heppatiedostojeni läpi ja katsonut, millaisia poneja minulla oikein onkaan. Ja täytyy sanoa, että olen ihan hukassa. Jos olenkin nyt syvällä allikossa, ennen taukoa olin vähintään kaulaani myöten ojavedessä. Siksi tein itselleni "pienen" to do -listan.

1. Yorca valmiiksi + vähintään hyvin menestyneet kilpahepat nettiin
2. Ravihevosten sivut nettiin vaikka kahden rivin luonteilla ja kuvattomina, kunhan julkaistaan
3. Crimsonin tekstit pitää ehdottomasti uusia.
4. Brises valmiiksi + ainakin siitokseen valmiit hepat nettiin
5. Brisesin heppojen kuvat skannaukseen ja parantelua. Ei tarvi tulla täydellistä jälkeä. Kaikille vähintään rakenne + 2 muuta kuvaa.
6. Ratsujen kisalistat uusiksi
7. Magic Sensestä varsa kotia ja kuoppaan. (Sydämeni särkyy!!!) Muutkin vanhat hevoset armotta pois. Et sinä Oresama kuitenkaan niitä laatiksiin laita, vaikka kuinka monta vuotta roikutat elossa.
8. Erkinheimon hevossivun uusiminen
9. Kaikille ratsuille valmiit sivut
10. Lista laatisvalmiista hevosista, kuvat niille joilta puuttuu, kisakalenterien päivitys vähintään laatisvalmiille hepoille.
11. Mailista ylös ja listoille joka AINOA ilmoitettu varsa. (Niitä on merkitsemättä vuodelta 2010.)
12. Zurückin yleinen päivitys, Visualhepat sinne + muutaman lisähevosen ostaminen.

Ja sitten varmaan alkaa alusta, kun on nytkin noin pahasti kasaantunut.

20120523

Olen elossa! Elän!

Oi mahtavat virtuaalitalleilijat, tervehdin teitä! Olen palannut tänne nettiheppojen ja rakkaiden kanssaharrastajien pariin tavallisten kuolevaisten keskuudessa! Olen tehnyt parhaani pääsykokeissa, viimeksi tänä iltapäivänä! Olen nyt kokonaan teidän!

Ryhdyn hoitamaan rästihommiani saman tien. Minulla on teille vain yksi kysymys ensialkuun.

Kenen tammaa ja mitä tammaa lainasin juuri ennen lähtöäni Corbin Bex -traksuoriani varten? Haluan todella sen varsan, emäkin oli AIVAN ihana, mutta unohdin koko jutun tässä välillä. Eikä ht.netin haulla löydyminun nimelläni. :(

Mutta nyt HETI osallistumaan muutamiin laukkoihin. <3

20120517

IKÄVÖIN TEITÄ!!

Kirjaudun bloggeriin usein muuta tekemään kuin tänne kirjoittamaan. Ja näen seuraamieni virtuaaliblogien jutut etusivulla muiden mukana. Ja luen ne. Ja olen jo avaamassa veritiara.orgin tai ht.netin ennen kuin saan pysäytettyä itseni huutamalla sisäisesti, että LUE ORESAMA TAI ET PÄÄSE KOULUUN! MUUTAMA PÄIVÄ VIELÄ ORESAMA! LUE!

Uskokaa tai älkää, minulla on teitä monta monta monta monta kertaa enemmän ikävä kuin hevosiani. Ne pärjäävät, ja minä en enää ensiviikolla tiedä mitä virtuaalimaailmaan kuuluu. Koska te porhallatte niin nopeasti.

Dataan kyllä koko junamatkan Helsinkiin!!! :(

20120509

Virallinen tauko n 24.05. asti

Joku tietää, että olen parikymppinen. Joku arvelee, että en päässyt viime syksynä kouluun, kun oli kaikkea draamaa IRL. Oikeassa olette. Haen nytkin kouluun, ja luen kuin mielipuoli. Ja aivan varmasti olette nähneet, kuinka hitaasti koko virtuaaliheppailu on toiminut nyt jonkin aikaa.

Vielä parisen viikkoa, niin kaikki yliopistojen kokeet ovat ohi. Palaan niiden jälkeen. Ammattikorkeisiin pitää vielä lukea tottakai, mutta katsotaan nyt, miten virtuaaliheppojen silloin käy. :) Että tuleeko taukoa vai ei.

En palauttele kasvatteja tmv, koska tämä tauko (sekä aikaisempi epävirallinen osa että nyt viralliset 2vkoa) on loppupeleissä yhteensä lyhyt aika.

Samoin ei mua kiinnosta -rutina taitaa johtua pääsykoelukemisista. Minun pitää muistaa mm ölööttien historia, Kiinan dynastiat ja kuka oli Zeng He, ja näin tyhmältä se ei onnistu, jos ajattelee CAS-ikääntyvien liian nopeaa vanhenemista, missattua Crimsonin ravivuotta ja uusien kasvattien nimiä... Eikä minua kiinnosta mikään muukaan harrastus, sosiaalinen toiminta tai edes uuden duunin ja kämpän löytäminen Helsingistä. Ei vielä kahteen viikkoon.

En ole viitsinyt vastata maileihini taaskaan, pahoittelut. En viitsi varmaan tauon aikanakaan. En ole edes lukenut kaikkia viestejä. (Enkä ole avannut mailia kokonaiseen viikkoon ollenkaan.)

Koettakaa nyt pärjätä. :D Tulen ihan kohta!

20120426

Brises & inspiraatiopäivitys

Aloin rakentaa Brises-länkkäritallia. Olen saanut aikaan huimasti etusivun ja yhden lauseen tekstiä heppasivulle. Hökötys tulee nettiin kun talli on valmis, ja hevossivuja latailen sitten pikkuhiljaa.

Mikähän siinä on, että talleja pitää olla monta? Ei olisi virtuaalimaailmassa ihmeellistä, jos kaikki 500+ hevostani asuisivat yhä ja vieläkin The Finalissa, joka oli siis Joushou Gaidoun aikaisempi ilmentymä joskus 2004 alkuvuodesta. Jaoittelisin vain rotuihin. Jopa Ionic on selkeä paikka, vaikka siellä on heppa poikineen... Mutta sellainen ei toimi.

En harrastaisi virtuaaliheppoja enää, jos en olisi repinyt The Finalia heti alkuunsa. (Sen nimihän on The Final, koska sen piti olla Oresaman viimeinen talli, koota kaikki hevoset ja pysyä pystyssä ikuisesti.) Olen kertonut monesti, että innostun aina vuorotellen kaikista talleistani ja osa jää syrjään... Kuolisin, jos nyt pitäisi eväänsä räväyttää Crimsonin hevosten suuntaan, vaikka pari kuukautta sitten datasin niiden parissa ihan mielipuolisena. Haluan hoitaa nyt Yorcaa ja Brisesiä. Erityisesti Yorcaa.

Toisaalta taas The Finalin tapainen järjestys on tosi hyvä idea. Kaikki löytyisi samasta osoitteesta. Mutta minä en halua yhdistää kaikkea silti, kun pidemmälle ajattelen. Ja haluan. Ja en halua. Ja ratkaisu on edelleen Reita's, jota olen kehitellyt siitä lähtien kun siitä ensimmäisen kerran puhuin täällä.

Yksi talli ja eri osioita vai monta tallia niin kuin nyt? Reita's tarkoittaa sitä, ettei tarvitse päättää...

(Olen tällainen myös IRL. Tuleekohan minusta elokuvaohjaaja-valokuvaaja-siivooja-toimittaja-mafiapomo-työtön-viulisti-elämäntapaopiskelija-yksityisyrittäjä-palkollinen??? En muuten soita viulua.)

Mix&match: piirretty- ja valokuvalliset hevoset

EJ: tamma, jolla piirrettyä sukua 2 polvea
EJ: 1-p sh-o: "Muute ihana mut harmi et piirretty kuva."
EJ: 1-p piirretty sh: "En haluu sekottaa kuvallisia."

En ole koskaan tajunnut, miksei piirrettykuvallisella voisi astuttaa valokuvallista hevosta, tai toisin päin. Aika moni kuitenkin on ehdottomasti sitä mieltä, ettei voi.

Toisaalta vahva mielipiteeni on se, ettei esteholstilla astuteta kouluholstia, vaikka sukujen tilanne on tosi sairas. Jotenkin tuntuu, että tämä tiukka painotusasia on jotenkin sama kuin kuva-asia. MIKSEI voi sekoittaa? Joku voi sekoittaa hevosia, joilla on eri painotuslaji. Joku voi, jos on erilaiset kuvat.

Minulla on piirretty- ja valokuvallisia hevosia samoissa talleissa, ja sekoittelen sukuja koko ajan. Valokuvia on hieman enemmän siitä syystä, että joudun JOKA TAPAUKSESSA ostamaan kuvat (en ole mestaripiirtäjä ja meilläpäin on vain suokkeja ja lämpöisiä valokuvattavana) ja jotenkin pidän valokuvista hitusen enemmän. Tästä ilmeisestä syystä minulla ei ole ollut myöskään piirrettyä tallia... ...paitsi nyt.

Länkkäripainttini ovat piirrettyjä. Syy: näen paintit persoonallisempina kaikin puolin kuin perus kouluratsut. Niiden sukuselvityksiäkin on ihana kirjoittaa, koska ne ovat OIKEASTI tosi mielenkiintoisia ja monipuolisia evm-heppoja täynnä. Ja koska hepoilla ihan tosi on persoona, haluan niille persoonallisia kuvia eri tilanteista. Kaikilla on toki rakenne, koska pidän rakennekuvista. Kaikilla on myös pääkuva, muttei mikään peruspose. Joku syö pääkuvassaan, joku vetää ilmeellä jne. Sitten on tilannekuvia. Miljoona. Ainakin yksi per koni.

Ja minä piirrän itse painttini. Uskomatonta. Ne eivät todellakaan ole lähellekään niin hienoja kuin haluaisin, mutta jotenkin taas pidän hepoista enemmän myös itsetehtyjen kuvien takia. Hmh.

Vaikka painttini ovat piirrosheppoja, jalostukseen tarjottavat orit astuvat yhä vieläkin valokuvallisia tammoja. Myyn varsoja valokuvakoteihin ihan yhtä auliisti kuin piirroskoteihin. Kuva ei vaikuta mitenkään. Ei oikeasti mitenkään.

20120423

Käyttöoikeuksista ja niiden luovuttamisesta

Ht.netistä saa irti mitä tahansa vaihtokaupalla. Minä hankin yleensä ulkoasuja, ratsujen kuvia ja piirroksia, koska niitä en saa itse aikaan. (Paitsi ulkoasuja nykyään, mutta joskus näkee vaan jonkin NIIIIIIIIN ihanan...)

Vaihtokauppa käy yleensä näinkin sutjakkaasti:
1. Maksa palkka
2. Vaihdossa tulee käyttöoikeus siihen asiaan, jonka ostit

Mutta kun niitä käyttöoikeuksia (en keksi parempaa sanaa) rajoitetaan joskus. Ymmärrän, ettei saa ottaa sitä ja sitä juttua kaupalliseen käyttöön. Ymmärrän, että copyt tulee merkitä silti. Sekin on selvää, etten väitä juttua omakseni. Mutta muut rajoitukset ovat niin SYVÄLTÄ.

Joku sanoo, että tätä kuvaa saa käyttää VAIN tällä hevosella. Asia OK, jos kuva on saatu ILMAISEKSI(/kasvatin tmv mukana), mutta jos siitä on maksettu, niin ei ei ei ei. Jos kuvasta on pulittanut sen sovitut 20 kisaa, kuva pitäisi saada laittaa vaikka jokaiselle virtuaalihevoselle, jonka omistaa, niin kauaksi kuin sen tosiaan omistaa. (Ts ei luovuttaa eteenpäin hepan mukana ilman erillistä lupaa.) Minua raivostuttaa ajatus siitä, että laittaisin Ritemin kuvat suokilleni viikoksi ja sitten tajuaisin, ettei suokkini näytä sittenkään Ritemiltä. Haluaisin vaihtaa sitten tottakai kuvat toiselle hevoselle, koska niistä on palkka maksettu, mutta en saakaan tehdä muuta kuin viruttaa maksettuja otoksia tiedostoissa.

Seuraavaksi kysymyksiä, joihin kukaan ei varmaan vastaa.

a) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ulkoasu on edelleen maailman ihanin vuonna 2012, kun perustat uuden tallin. Se olisi täydellinen uuteen talliin, kun otsikkokuvat vaihtaisi. Ottaisitko ulkoasun uuteen talliin? Pitäisikö asiasta ilmoittaa ulkoasun tekijälle / kysyä? (Oletetaan että sivuja ei alun perinkään ole täytynyt ilmoittaa ulkoasun tekijälle.) Muuttaisiko asiaa, jos ulkoasu on saatu lahjoituksena?

b) Olet ostanut ulkoasun 2004. Talli lopettaa 2009. Ht.netissä joku kuvailee tarvitsevansa täsmälleen samanlaisen ulkoasun uuteen talliinsa 2012. Vuoden 04 ulkoasusi ei ole enää missään käytössä, vaan vain tiedostoissa. Voitko antaa ulkoasun pois sillä ehdolla, että sen uusi käyttäjä kysyisi luvan tekijältä? Pitääkö lupaa edes kysyä enää, kun palkka on maksettu? Muuttaako asiaa, jos tekijä on lopettanut virtuaalitouhut 2005?

c) Olet luovuttanut ulkoasun 2004. 2012 joku mailaa otsikolla ulkoasu, ja kysyy, saako ottaa käyttöön v 2009 netistä kokonaan poistuneen ulkoasun, kun edelliseltä käyttäjältä on lupa kysytty. Annatko luvan? Pyydätkö palkan uudelleen? Entä jos edellinen käyttäjä ei olekaan lahjoittanut ulkoasua, vaan myynyt sen?

***
***

Lopuksi kerrotaan Oresamaluonteista ja niiden käytöstä miljoonannen kerran.

1. Oresamaluonteet saa monistaa käyttöön vaikka kaikille omistamillesi hevosille.
2. Oresamaluonteen saa luovuttaa eteenpäin, ja sen saa myös myydä, eikä vain antaa. (Olen iloinen, jos luonne mielummin myydään kuin hävitetään.)
3. Minulle ei ole pakko ilmoittaa, missä luonne liikkuu.
4. Copyright-merkinnät pitää säilyttää juuri samanlaisina, kuin alun perin käskin ne laittaa. (Joissain on Oresama, e-mail + numero. se numerokin pitää siis olla!)

20120421

Varsamääristä & asenneongelma, AUTTAKAA

Olkaa niin hyviä, että puhutte minulle järkeä. Kun oma puhe ei auta.

Löysin vähän aikaa sitten KOKO MAAILMAN HIENOIMMAN fwb-orin. Ajattelin heti astuttaa oman tammani sillä, jos vain ikinä saisin. Ihana hevonen!! Lyhyt suku, niin kuin sopivalla tammallanikin. Sitten katsoin orin jälkeläislistaa ja minuun iski jokin aivovamman kaltainen. Ajattelin, että jo 5 jälkeläistä, omani olisi kuudes, omg, noin yleinen suku. Ja heppa oli LYHYTSUKUINEN!! Ja en ollut ennen kuullut siitä! Ja 5 (tai siis 6 oma vauva mukaan lukien) ei ole edes paljoa, kun kerran vhepoista 98% ei koskaan lisäänny!

No joo. Esitellään asia niin, että joku muukin tajuaa, mistä puhun. Eli: minusta 6 jälkeläistä ei ole "liikaa", enkä edes osaa sanoa, mikä määrä on. Oikeastaan sen tietää vasta sitten, kun näkee hevosten lastenlastenlasten tilanteen, tai jotain. Kuinka yleinen suku on silloin. Ken tietää? Kun varsoja tekee? Ja nyt ei edes keskustella kuihtuvista, katoavista suvuista, vaan siitä, mikä on LIIKAA. Asia on silti monimutkainen.

Kaiken lisäksi kyseessä oli suomenpuokki. Niitä on ihan hiton kaikkialla. Minullakin on ollut niitä "aina", vaikka en ole kasvattanutkaan kuin öö, yhteensä ehkä 6 varsaa.

Onneksi en missannut tilaisuuttani saada varsa. Voin EDELLEEN mailata. Silti en käsitä, miten syvälle voi jokin vanha ajattelutapa juurtua. Aloittamisestani asti 6 varsaa oli "liikaa", koska en ollut IRL tuntenut kuin max sen verran varsoja saaneita heppoja. Nyt olen perehtynyt siihen, miten tämä maailma oikeastaan makaa. En tekisi kahtasataa varsaa vhepalla, mutta kuusi ihan heti. Tai kymmenen. Tai viisitoista.

Aina en näköjään muista, mitä mieltä olen ihan itse mistäkin asiasta. :(

20120409

Esittelyssä (TJ) Brüno GER, 090412

Tänään esittelen koulupainotteisen, evm-sukuisen hannoverorini. Poika on tottakai meidän Brüno GER, eli Bruno.

Tässä on kivanluonteinen miehenpuoli, josta itse toden totta pidän. Siinä on kaikki kohdallaan. Nimi, joka on kierolla tavalla ihana minusta. Ihana ulkomuoto. Hyvät kisasuoritukset. Valmiit sivut. Siinä mielessä luotettava omistaja, etten ole ennenkään kadottanut heppoja bittiavaruuteen. Bruno olisikin loistava valinta tammasi seuraavan varsan isäksi...

Bruno on ns laatisvalmis. Se on jo ilmoitettukin YLA'n seuraavaan tilaisuuteen ja KRJ'n lisätilaisuuteen. Jälkeläisiä orilla ei kuitenkaan ole, ja sen vuoksi siitä osiosta pamahtaakin nolot nolla pistettä muuten hienolle ratsulle.

Käännynkin siis tammanomistajien puoleen: Brunolla saa nyt astuttaa kaksi tammaa, jotka ovat mielellään edes vähän kilpailleita puoliverisiä. Ori on kuitenkin tarjolla muunkinlaisille ladyille. Lisäksi etsin leasingiin yhtä koulupainotteista hannovertammaa, josta siis ottaisin vain varsan itselleni Brunosta, oman kasvattajanimeni alle.
105 kilometriä, 090412
Kiinnostuin syvästi metsässä samoamisesta vaihteeksi. Hyppyytin muutamaa hepoa MEJ'n alaisissa pari kertaa ja tajusin, että ei HUVITA selata niin montaa kalenteria koko aikaa, kuin nyt selaan. Tuli siinä vähän ikävä vuoden 2009 VRL'aa, mutta pääsin asiasta yli. :)

No kuitenkin, sitten siirryin suomenpuokkien laatiksen sivulle pisteytystä katsomaan. Kultasuunnistaja-arvonimi? SRY'n Kultasuunnistaja pitää nyt saada heti Borislav VB -ruunalle (joka ei ole fwb vaan rbsh). SRY'n kisakalenteri päivitetty viimeksi tammikuussa...

Sitten muistui mieleen matkaratsastusjaos VMRY. Viimeinen päivitys syyskuussa 2011! En mitenkään muka viitsinyt mailata ylläpitäjille, että mikä on tilanne, joten tottakai huutelin ht.netissä niin kuin muutkin. Kuulin joitain juoruja jaosten/yhdistysten tilanteista ja VMRY kuulemma toimisi, jos vain kisoja järjestettäisiin. Jaha, eli meidän Borislav VB saa sitten mennä VMRY'n alaisia kisaamaan. Sillä on jo 105 hyväksyttyä kilometriä mentynä. Pykäsin 3 kutsua mahdollisimman tarkasti sääntöjen mukaan, mutta tämä on taas näitä ensimmäisiä kertoja, joten en tiedä, meneekö läpi. :)

Joka tapauksessa: tulkaa minun matkaratsastuskisoihini, kunhan kutsu menee läpi. Osallistujalista ei todellakaan tule täyteen. (Ja joka luokassa on oltava väh 3 tai perutaan. Enkä halua perua!!!) Sääntöhän on, että 1 ratsastaja saa osallistua yhden kerran yhdellä hevosella koko kisaan...

20120407

Esittelen kolme hevosta lyhyesti, 070412

Tahtoisin näyttää kolme ihanaa hevosta, joista vain kaksi on minun. Kaikki ovat koulupainotteisia suomenpuoliverisiä, ja pidän kaikista mielettömästi. Vaikka fwb onkin minun silmissäni aina "esterotu", vaikka meneekin tottakai koulua siinä missä muutkin puoliveriset. :)

Kaikki lähti tammasta nimeltään 2 Be Wiz U Mims. Ostin sen kauan sitten ht.netin topasta. Se oli jo lähes laatisvalmis kaikin puolin. Aika moni tietää, millainen niminatsi olen, ja minulta on ihan suoraan kysyttykin, miksi ostin tuon nimisen hevosen. Se on kömpelö nimi, jossa on numeroita, mitä vihaan. Eikä se kirjoitettuna edes miellytä minua (eikä ilmeisesti muitakaan) visuaalisesti. Lisäksi se on tietyissä piireissä varsin tunnetun biisin nimi, ja olenhan miljoonasti sanonut, että Muiden Keksimiä Nimiä Ei Saa Käyttää, ja biisin nimi on nimi. (Lyriikoita on aika ok käyttää & jos itse keksii jonkun Shadows-nimen, vaikka siitä onkin miljoona biisiä.) Totuus on, että alun perin ostin kopukan, koska sen nimi herätti tunteita: syvää inhoa. Pikkuhiljaa 2 Be Wiz U Mimsistä muotoutui vain Vilma. Virtuaaliheppapersoona, josta pidän. Hankin sille laatispalkintoja, ja aion hankkia tietenkin lisää. Ja parantaa vanhoja.

No, helmikuussa etsiskelinkin tammalle oria varsan isäksi. Kahta eri oria. Toinen varsa myyntiin, toinen kotiin. Minulle tarjottiin Codec de Grantia. Ensin näin vain nimen ja rodun: IHANA! Niin ihana nimi. Suomenpuokilla. Sitten suoritukset. Jes! Kunnon kisaheppa! Sitten suku... Ja kukas se siellä möllötti? Tanyah SY, josta olen suurin piirtein untakin nähnyt siitä lähtien kun sen ensimmäisen kerran netissä näin... Ja muu suku, onko upeampaa? Vilmallakaan ei ole noin hienoa, vaikka minusta silläkin on hieno. Codec de Grant on kaikin puolin täydellinen hevonen (ja vieläpä tarjolla jalostukseen, laulavat pikkulinnut).

Myöskin helmikuussa syntyi orivarsa To Be Brave RR, jonka möin. Kysyin heti uutta astutusta. Minulle kasvatteja tuosta isästä!! Minulle oma uusi heppa tuosta isästä!!! Heti! Näin syntyi tammavarsa To Be Paradox RR, täydellinen varsa. Vaikka nimesin sen emänsä mukaan (koska en keksinyt sopivaa isästä muistuttavaa nimeä), otin koko hevoseen mallia isästä. Kimo siitä tulee (sivuilla on väliaikainen kuva niin kauan kuin uuden löydän), luonteeltaan loistava ja muutenkin, mmmm... Tässä on Toinen Uusi Agata Jewel.Kuma

20120404

Ravigaala 2011, 040412

Kävin vasta tänään vilkaisemassa tulokset.

Puukkohippa on (jaetulla ykkössijalla) Vuoden kilpaileva montéhevonen!
Ja kieltämättä se onkin mennyt hyvin...

Lamborghini TB on Vuoden kilpaileva a-poni!
Jos Lambo ei olisi tässä, olisin suorastaan pettynyt.

2010 meiltähän ei mainittu kuin Please-Please. :)
Kasvattajan luvalla kuoppaan & myyntiehdoistani taas, 040412
Avasin tuossa ht.netissä erään myyntitopan, jossa sanottiin erään hepan menevän kuoppaan, jos se on kasvattajalle ok. En usko, että juuri tässä tapauksessa oli kyse sellaisesta kitisevästä kasvattajasta, mutta asia tuli mieleeni. Onhan sellaisiakin kasvattajia, joiden hevoset eivät vain saa kuolla ennen sitä ja sitä hetkeä...

Miksei oman hevosen saa antaa kuolla? Keksin yhden syyn, jonka hyväksyn, ja josta kasvattajalla (minun himokisausmaailmassani) on varaa vikistä. Se, ettei ostaja ole lähimainkaan täyttänyt ostotarjouksessaan tekemiään lupauksia. Luvattu on YLA'n ja painotuslajin laatikset ja vielä VPA. Jos hyvät kuvat löytyvät, myös näyttelyistä saatavia arvonimiä. Vähintään kolme varsaa, joista ainakin yksi kotiin. Kuu taivaalta. Sitten omistaja heittää kuoppaan hevosen, jolla on sivuillaan kahden rivin luonne ja perustiedot, sekä tietenkin yksi päiväkirjamerkintä, jossa hevonen tulee tallille vuoden 2009 toukokuussa. Ei hyvä. Oma asia, jos muuta ei olla luvattukaan, ja silloin se koni PITÄÄ saada tappaa. Mutta jos on oluvattu kuu taivaalta, pitää tuoda edes muutama tähtönen.

Minä en itse ole tarkka kuin harvoista kasvateistani. Ja ilmoitan erikseen, mistä. Esim Crimsonin hevoset ovat tähän asti kaikki lähteneet myyntiin niin, että minä vaikutan vain yhteen asiaan niiden elämässä. Siihen, että niillä on sivu ihan ihan aina. Teen itse niille uuden sivun, jos vanha katoaa. (Ts otan takaisin. Ja sitten hevosensa saa taas hakea, jos vähäsen selittää.) Katson kyllä suurin piirtein, täyttääkö ihminen lupauksensa, ja uusia hevosia myynkin sen mukaan. Jos joku lupaa Crimsonin varsalle kilpailutusta 11-aikaiseksi asti (ravimaailmassa ei luvata niin, mutta teoriassa) ja vie hepan viiteentoista starttiin, jättää ajaksi 15,jotain, se on minulle ihan tarpeeksi. Jos kisoja ei oltaisi koskaan nähtykään, en varmaankaan möisi hevosta ainakaan seuraavasta varsarykelmästä heti uudelleen...

Harva nimimerkki saa silmissäni sellaisen leiman, että tuolle ei vain voi hevosta myydä. Joka ainoa sivu katoaa. Tällä hetkellä mielessä on yksi, joka on kadottanut kuusi hevostani. Hän sai uuden mahdollisuuden, koska vaihtoi nimimerkkiä ja tajusin vasta liian myöhään, kenelle hevoseni lupasin. Tiedän, että se katoaa. Siksi vierailen sen sivuilla useammin varmuuskopioimassa. Muiden kasvattien "varmuuskopioiksi" riittää ihan tavallisessa mapissa oleva a4'n yksi osa, jossa lukee syntymäaika, väri, säkäkorkeus, nimi ja suku.

20120401

Oresaman yölliset, syvälliset virtuaalipohdinnat & muuta, 010412

Viime yönä tunnustin tosiasiat itselleni. Virtuaalihevoset eivät kiinnosta minua, ja tämä on ensimmäinen kerta sitä lajia. Aina joku osa harrastuksesta on kiinnostanut. Jos en ole jaksanut raveja, olen hoitanut laukkureita ja kenttäratsuja. Jos ne eivät ole inspiroineet, olen kääntynyt kouluratsujen puoleen. Ja niin edelleen. Yöllä tunnustin, että mikään ei kiinnosta.

Eilen tein kaikkein kiireellisimmät hommat pois alta, enkä avannut ht.nettiä tai muuta ahdistavaa vheppasivua. Olin hyvällä tuulella, mutta kun noin puolitoista tuntia oli vierähtänyt heppojen kanssa, tahdoin häipyä. Ja häivyin.

Nyt tänä aamuna tajusin, että yölliset pohdintani kiinnostuksen loppumisesta olivat mahdollisimman nätisti sanottuna hevonpaskaa. Kyllä minua kiinnostaa edelleen. Minulla on vain liikaa hommaa juuri samalla hetkellä (itse aiheutettuna...), joten lykkään koko ajan aloittamista. Ja minulla on hyviä syitä lykätä, kuten viime postauksessa sanoin.

Päätin, että hiljaa hyvä tulee. Aloitetaan siitä, mikä on tärkeintä, ja siitä, mikä huvittaa eniten. Olen pahoillani KRJ'n alaisista tuloksista ja tiedän, että minua odottaa kisanjärjestyskielto, ellei ole jo. Silti kärsin mielummin rangaistukseni, ja ymmärrän että se on ansaittu, kuin aloitan KRJ'n alaisista. Ne ovat listassa viimeisinä. Teen tulokset kyllä, mutta vasta pian. Myöhästymisistä niiden kanssa kärsii melko harva. Sen sijaan laukkatulokset laitoin kuntoon, joka ainoan, koska niiden myöhästymisestä on ihan OIKEASTI haittaa kaikille. Päivitin myös myytävät & myydyt xx-laukkurit, jottei miljoona uutta omistajaa joutuisi odottelemaan kopukoitaan. Vastasin maileihin, paitsi kahteen. Seuraavaksi loput palkka-asiat kuntoon, omat hevoset hoidetuiksi ja sitten on aika vaikka pitää lomaa, jos vielä huvittaa.

Joku yrittää eroon tästä harrastuksesta, eikä pysty. En käsitä. Minulle tunne siitä, että nyt joudun lopettamaan, oli sama (joskin kuusimiljoonaa kertaa lievempi!!!) kuin viime kesänä, kun puolitoista kuukautta isän kuoleman jälkeen vihdoin myönsin, että se setä on oikeasti kuollut. Sellainen menetys, tyhjyys, autius, älyttömän kovaa soiva hiljaisuus. Onko minuakaan, jos sanon hei hei kaikille suosikkiharrastuksilleni? Jätin lentopallon ja kuulantyönnön, ja olen ajanut mopoa vain kerran saatuani autokortin. En enää käy harrastuksen vuoksi ajamassa oikeilla hevosilla, ja muutenkin olen niiden kanssa tekemisissä enää vain silloin, kun siitä saa rahaa... Loppuja harrastuksia ei saa jättää.

Virtuaaliheppojen jättämistä harkitseminen tuntuu itsemurhan harkitsemiselta minusta. :)

20120330

Maanisdepressiivinen mielialapäivitys, 300312

Juuri kun uhosin, että olen ollut vain kerran tauolla, takkuaa kaikki niin pahasti, että melkein voisi sanoa tämän olevan tauko. Oikeassa elämässä tapahtuu niin kauheasti, että en ole ihan oikeasti EHTINYT koneelle päiväkausiin, ja tämän kirjoitettuani ja facebookissa käytyäni lähden taas. Teen ihan hulluna kaikkea oikeassa elämässä: toissapäivänä esim pelastin yhden 4v terveen koiran tappotuomiolta, nyt on aivan varmaa että se elää. Ja muuta. Ja pääsykokeisiin lukeminen.

Ja se vähä aika, joka jää kotioven avaamisesta nukahtamiseen, ei kiinnosta yhtään mikään poniporukka, jota ei ole kuin netissä. En ole koskaan ajatellut virtuaalihevosista noin rumasti. Tänään ajattelen.

Pyydän anteeksi ja yritän pysyä aikataulun reunassa sormenpäilläni kiinni edes kisojen kanssa. :( Minä en lopeta! Tämä on vain tällainen vaihe. Minut saa maililla kiinni vähintään n kerran viikossa, kun lukaisen virtuaalipostit ja vastaan tärkeimpiin.

20120322

Entisistä hoitohevosista & niistä joille olen kirjoittanut, 220312

Minua tuli tänään vastaan Mêl Serenistä lähtenyt hevonen. (Kirjoittelen tallilla h-y-v-i-n epäsäännöllisesti.) Se on ollut suosikkini miljoona IRL-vuotta, ja se paiskattiin minulle päin näköä, kun tulin tallille ensimmäisen kerran. Se oli vähän niin kuin hoitoheppa, vaikka en olekaan hevosenhoitajana.

Yhden hevosen hoitaminen käy aina tylsäksi aikaa myöten, kun se heppa nyt yleensä on joka päivä samanlainen. Eikä tämäkään ollut poikkeus: siksi en ollut ollenkaan katkera, kun heppa lähti kävelemään tallista. (Sitä paitsi sieltä tallista löytää aina uusia lempihevosia.) Tänään kuitenkin vahtasin hevosta suu auki.

Sata ja yksi tarinaa. Monta vuotta. Tuntikausia. Päänsärkyä, kirjoittamisen iloa, päivieni piristystä. Niin paljon annoin ja sain sellaisten tarinoiden eteen ja sellaisista tarinoista, joissa se tamma oli pääosassa. Kirjoitin ja kirjoitin, oikoluin ja korjasin, kirjoitin lisää. Mitä on jäljellä? Ei mitään. Tyhjänpuoleinen sivu, jossa lukee parilla lauseella hevosen luonne. Sekin sillä tavalla kuvattuna, että se hevonen ei vain elä enää. Siitä on tullut virtuaalihevonen, ja ennen se oli minun muusani, minun pohjatekstini, minun aineistoni ja vähän niin kuin päiväkirjani. On tarinoista aikoinaan ollut hyötyä ja iloa toivottavasti muillekin kuin minulle, mutta ehkä oli aika vetää turhat riimit vessasta alas.

Sitten aloin miettiä muita hevosia. Koska kirjoitan paljon, tekstiä häviää valtavasti. Inhoan sitä, että Oresamaluonne katoaa. Olisi antanut sen pois, ei poistanut! Myydäkin niitä saa, ja hei, niistähän saa vaikka sijoituksia... Eikä duuni olisi mennyt hukkaan.

Mutta luonteiden häviäminen ei todellakaan ole sitä pahinta mahdollista hävittämistä, vaan nimen omaan tarinoiden. Niitä minä elän!! On rikollista, että olen ihan itse tuhonnut suurimman osan heppatarinoistani. Muutaman päiväsakon saisi antaa siitäkin, että joku muu ei huoli esim valmennuksia mukaan hevosen kanssa, kun sen ostaa. Siitä pitäisi saada meikämannen elinkautinen, kun kerran vahingossa poistin hevoseltani peruuttamattomasti päiväkirjan, joka oli lähes yhtä komea kuin Agata Jewelin.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Tekstistäni katosi pointti joskus kolme kappaletta sitten.
Rakas päiväkirja, 220312

Oikeassa elämässä...

Arkiaskareitteni jälkeen, tänään poikkeuksellisesti jo kolmen maissa, avasin kuukauden vanhan läppärini ja ryhdyin majailemaan sen kanssa sohvan nurkassa nettijohdon päässä. Seuranani oli Saku-koira, kupillinen kylmää kahvia ja taustameluna telkkari.

Lähetin kaksi palkkaluonnetta mailitse ensimmäisenä. Tein tulokset (pahasti myöhässä...) taas yhteen KRJ-kutsuun, kun aikaa oli, ja siirryin sitten päivittämään kaikki laukkakutsuni. Olisi pitänyt vielä tehdä kahdet (nekin myöhästyneet) KRJ-tulokset, mutta en viitsinyt. Sen sijaan menin läpi kenttä- ja lännenratsujeni kisakalenterit, vilkaisin ht.netin kolme ensimmäistä sivua ja tulin tänne kirjoittamaan.

Seuraavaksi teen vielä ainakin yhdet KRJ'n alaiset tulokset.

***

Hämärässä virtuaalimaailmassa...

Heräsin aamulla kuuden maissa, ja puoli seitsemältä olin työhuoneessani puhelimessa. Soitin läpi joka ainoan tallini. Miten meni Red Reasonin kilpailu eilen? Joko Famous Neverheard on todettu kantavaksi? Mitä eläinlääkäri sanoi $ochial Riot Machinesta? Joko Meren Karkkinääri varsoi? Ovatko Crimson Ninji ja Crimson Marilyn varmasti kunnossa ensi kesän kisakautta varten? Onko joka tallilla kaikkea rehuista satulahuopien ja lääkekaappien sisällön kautta tietokoneiden virustorjuntaan?

Yhdeksältä ajoin Crimsoniin seuraamaan nuppuni, Crimson Carmencitan harjoitusta ja katsomaan itse Please-Pleasen kipeää jalkaa. Taputtelin ja harjasin Magic Sensen ihan vain huvin vuoksi, se kun on lempihevoseni, ja ikivanha. Magic Sense jäi hakaan, kun kaasutin noin tunnin päästä Erkinheimojen toimistohuonetta kohti.

Erkinheimoissa tapasin kaksi uutta hevosenhoitajaa, jotka tallimestari oli haastatellut ja valinnut. En pitänyt toisesta, mutta minun työhöni ei kuulu enää valita Erkinheimojen hevosenhoitajia. Tallissa oli aikamoinen vajaus. Neljä hevosta oli jo raveissa, neljää muuta pakattiin parhaillaan toiseen jättikuljetusautoon ihan toisia raveja varten. Kolme oria ja neljä tammaa olivat Ruotsin puolella. Vain eläkeläisori MW Punasilmä seisoi tallikäytävällä Erkinheimojen lasten harjattavana, ja sitä, suokkisuosikkiani, silitin. Erkinheimojen vanhin oli lähdössä kävelyttämään oria maastolenkille.

Puhelin soi. Erkinheimoissa asuva Egokulissi oli voittanut karsintalähtönsä, ja jäisi suosista asumaan Helsingin suuntaan vähäksi aikaa ennen päälähtöä. Kolmea muuta olisi ollut kalliimpaa siirtää kotiin kuin jättää Egokulissin kanssa muualle, joten nekin saivat jäädä. Lähdin autolla kotiin ja kohti työhuonetta. Matkalla puhuin Yorcan väen kanssa, ja sinne oli kuulemma syntynyt kaksi varsaa. Nimesin ne Mayan Reasoniksi ja Hey-Ho Jackiksi.

Kotona tein niitä paperihommia, joita tallit eivät hoida itsenäisesti. Soitin muutaman orin omistajan perään. Soitin kolmesta myytävästä hevosesta, joista vain kahta halusin loppujen lopuksi lähteä katsomaan. Sain puhelun R-Coresta, jossa kysyttiin, lopetetaanko Teardrops, kun se ontuu pahasti eikä ole ennen loukkaantumistaankaan kunnolla juossut. Sanoin, että lopetetaan. Mitä minä teen rikkinäisellä rahakoneella, kun minulla on muitakin? Asia olisi ollut eri, jos olisivat soittaneet vaikkapa Mafia Princessistä. Silloin olisivat saaneet vaikka huumata hevosen, jos se olisi pitänyt sen hengissä ja antanut parantua. Mutta Mafia Princess onkin erityinen, niin kuin Magic Sense. Käskin siis laittaa liimatehtaalle. Ja sanoin, että jos Infra-Red ei seuraavassa lähdössä ryhdistäydy, se saa mennä viikoksi myyntiin, ja ellei mene kaupaksi, niin Teardropsin perässä teurastamolle. Ei tarvitse häiritä minua soittamalla erikseen.

Satuin vilkaisemaan kalenteriani tarkemmin. Siskontytär tulossa ratsastamaan. Soitin Erkinheimoihin, että ottaisivat Serenin Staffimiehettären sisään, ja tulisin illalla uudelleen käymään pikkulikan kanssa. Ei sovi, tammalla on lomapäivä. Sanoin, että lomapäivä saa nyt luvan siirtyä.

Soitin Saksaan Zurückiin ja lepertelin puhelimen kaiuttimen kautta Roki-hevoselleni. Sitten maksoin muutaman laskun ja lähdin hakemaan siskontyttöä Erkinheimoihin. Siellä meni aikaa kaksi tuntia. Ratsastin seurana Sikahertalla, joka on oikeastaan ravihevonen, mutta jolla ratsastelemisesta pidän.

Kun tyttö oli palautettu kotiin, laskin työpäiväni päättyneen. Menin hoitamaan omassa pihassa asuvia hevosiani, joita en tahtonut päästää silmistäni. Toinen, Sayonara Suckers PA sai minulta vain perusteellisen harjauksen ennen kuin pääsi takaisin hakaan. Borislav VB'llä lähdin ihan ratsastamaan. Oikein pitkälle lenkille.

***

Jos kaikki olisi totta...

Jos tallini olisivat oikeita, makaisin vain masentuneena sängyssä aamusta iltaan. Liikaa draamaa, itsellä hevosalan tylsin mahdollisin duuni, ja hevosista on kadonnut se, mitä niissä rakastan. Se, että ne ovat hevosia, jonkun lemmikeitä. En voisi koskaan olla oikeasti hevosalalla, koska en pysty näkemään elävää, hengittävää hevosta rahakoneena. Olisin itkenyt Teardropsin kuolemaa kuukausikaupalla, jos se olisi elävä hevonen, mutta virtuaalihevosena sen kuolemasta olin vain helpottunut. Vihdoinkin sen sai heittää hittoon!

20120318

Kisaosallistumisista, 180312

Yleensä meillä on koko ajan edes muutama avoin kutsu, edes jonkin lajin kisa, johon otetaan osallistumisia vastaan. Pieniä taukoja on silloin tällöin välissä, mutta näin yleisesti ottaen. Erottelen, selvittelen, luen ja käsittelen siis ylen määrin kisaosallistumisia koko ajan, ja nyt kerron, mikä pientä mieltäni kalvaa tänään.

1. a) MIKSI osallistua vain yhteen kutsuun? Samalla maililla saa osallistua kenttäkisoihin nro 7-12, ja joku päättää haluta vain kutsuun nro 11. Helpottaisi aika KUMMASTI jos saisin joko kieltää osallistumasta, ellei osallistu kaikkiin, tai jos jokainen tajuaisi itse tehdä niin ilman kieltoa. Suurin osa tekee. Onneksi. Keksin vain yhden hyvän syyn osallistua yhteen ainoaan kutsuun (joka ei koskaan ole paketin eka tai vipa, vaan vmäisesti joku keskimmäinen, AINA). Se on mahdollisimman realistinen harrastaminen: silloin ei voi olla niitä kenttäkisoja kuutena päivänä peräkkäin. Vaikka ymmärrän syyn, sanoisin silti mielelläni, että ETSI KISASI MUUALTA, SENKIN HANKALA ASIAKAS. Mutta Zurück "saa elämiseen tarvittavat rahat" nimen omaan kisoilla, joten en sano. Kumarran niin syvään, ettei irvistys näy.

1. b) Jos pitää olla niin hankala, että osallistuu vain yhteen paketin kisoista, niin miksei ekaan tai vipaan, vaan JOKA JESSUKSEN KERTA johonkin niistä puolivälin kisoista??? Mikä vaivaa? Missä syy? Koska saa hypätä osallistujan ohitse ja ei muka huomata osallistumista? Arvatkaa, huvittaisiko tehdä niin?

2. Mikä minun silmiäni vaivaa? Tein yhdessä vaiheessa sitä, että hypin vahingossa osallistujien / osallistujan jonkun luokan osallistumisen ylitse, erityisesti kuulemma laukoissa. En todellakaan tehnyt sitä tahallani, ja koetin olla erityisen tarkka. Nyt olen tehnyt niin taas. Olen ottanut tavaksi tarkistaa osallistujalistat uudelleen = tuplatyötä, jotta niin ei kävisi, ja joskus silloin tällöin huomaan tehneeni virheitä. Optikolla käynti auttaa?

3. Kuinka vaikea on lukea osallistumisohjeita? Korjaan, jos joku osallistuu laukkoihini jotenkin näin:
3 xx-t Poni - om. Omistaja
3v xx-t Poni -om.Omistaja
3v xx-t Poni-om Omistaja
En yleensä korjaa tällaisia, jos lähtö vain IKINÄ voidaan ilman kys. osallistujaa järjestää:
3v xx-tamma Poni - om. Omistaja
3v xx Poni om. Omistaja
3 xx t - Poni - om. Omistaja
Periaatteeni on, että jos saan yhtä nappia painamalla korjattua, lisään. Samoin, jos lähtö perutaan, ellen lisää juuri sitä osallistumista. Ts aika häilyvät periaatteet. Myös jos tiedän, että osallistuja on uusi harrastaja, korjaan kahdesti hänen osallistumisensa, sitten en enää. Mutta hei, laukoissa on loppujen lopuksi helppo tehdä virheitä, pitäähän siinä käyttää "aika monta merkkiä", kuten viivaa ja pistettä ja "aika montaa lyhennettä" kuten xx ja t ja om.
Mutta mites perusperusperus kouluosallistumiset? Kun muoto on yleensä jompi kumpi näistä KAIKISSA kisoissa
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH<*br>
Kuinka joku saa osallistuttua silloin väärin? Tagimokat ymmärrän, ja naputteluvirheet, mutta kuinka joku pystyy ryssimään tuon - ja vieläpä monesti?

4. Entä miksei lukutaito riitä rajoituksiin?
- 3 hevosta per lähtö per omistaja -sääntö tarkoittaa siis ihan kirjaimellisesti JUURI tuota. Se pätee myös silloin, jos osallistuja ilmoittaa ensin 3 hevosta ja sitten vielä 2 hevosta lisää samaan lähtöön, eli kahta viimeistä ei hyväksytä. Ei, vaikka olisivat eri viestissä. Ei, vaikka asuisivat eri tallilla. Ei, vaikka Sanna-Johannes omistaisikin puolet niistä. Kolme. Vain kolme hevosta lähtöön. Kolme. 3. III.

20120312

Virtuaalitalli Yorca, 120312

Kun olisi erittäin tärkeää ja erittäin epämiellyttävää tekemistä, on luonnollista roikkua virtuaalihevosten kivuttomassa, kiinnostavassa, loputtomassa maailmassa. Ei ole normaalimpaa puuhaa kuin kirjoittaa luonnetta, kun pitäisi lukea paksua historiankirjaa yliopiston pääsykokeisiin. On ihanaa valita hevosen kuvia sen sijaan että muistelisi suomen kielen totaaliobjektia toisiin yliopiston pääsykokeisiin.

Näissä tunnelmissa on syntynyt Yorca. Sivusto ei ole vielä valmis, ja linkkien takana on tyhjää tilaa ennen kuin lataan koko roskan kerralla valmiina nettiin. Julkaisin silti yhden ainoan hevosen, jotta voisin antaa hieman esimakua suomenpuoliveristeni kotitallista, jumalattoman Reita's systeemin kolmannesta Suomessa sijaitsevasta tallista.

Virtuaalihevonen Red Reason antaa ulkopuolisten kurkistaa karsinaansa jo etukäteen.

Yorca nyt siis on mitä on. Talli. Hevosten koti. Se ei järjestä kilpailuita, koska sen touhun olen jo 2008 keskittänyt ratsupuolen osalta kokonaan Zurückiin. Se kasvattaa hevosia vain teoriassa: kasvattajaliite on Reita'sin loppuliite RR. Siellä on valmennustoimintaa vain teoriassa: "oma valmentaja Miika Rossi" aka minä kirjoittaa vain omille hevosille. Hevosenhoitajia on palkkalistoilla vain niminä, keksittyinä niminä, samoin kuin muuta henkilökuntaa. Sisällöstä tulee asiapainotteista, ei tarinatoimintaa tukevaa. Joskus esittelysivullakin lukee tyyliin "2012 - perustettu, syntyi 6 kasvattia. 2013 - keskityttiin tuontisukuisten haalimiseen, ei kasvatteja. 2014 - syntyi 9 1-polvista ja 2 2-polvista kasvattia."

Eikö inspiroi? No ei ihme, haloo, Yorca on vain Zurückin takapiha!

20120310

Ensimmäiset kirjavat vauvat & kenttäkasvatit, 100312

Kolme eläköön-huutoa Oresamalle. Katsoin tuossa aamulla, että länkkäripainttini ja kenttäsuomenpuokkini ovat nyt jo menestyneet melko hyvin. Niin hyvin, että astutin muutaman tamman (ts varsat syntyivät tänään). Kaikki pienokaiset jäävät omaan kotiin, mutta kerron niistä kuitenkin. Valitettavasti en linkitä: projekteista toinen on vielä salainen ja toinen muotoutumisvauheessa. :)

Kenttäratsuja syntyi kaksin kappalein. Ori, joka tulee kilpailemaan aikuisena CCI/CIC5 -tasolla, on Hey-Ho Jack RR. Sen emä on Hey-Ho Pirates, jonka nimeä rakastan niin, että, köh, kierrätin sen. Iskä on Green Sparrow. Sekä vauva että vanhemmat ovat sellaista perusruunikkokamaa. Tästä tulee hyvä kisahevonen, joka ei todennäköisesti ole minulle missään vaiheessa erityinen rakkaus.

Toinen suomenpuokki on ihana tamma, Mayan Reason RR, jonka kyvyt riittävät tasolle CCI/CIC4. Iskä on Red Reason, nnnniiin suussasulavan punaruunikko ukko, että ihan itkettää. Emä onkin hopeanmusta (IHNAA!!!) tamma Maya Queen, jonka (massahtavaa) nimeä rakastan ihan mielettömästi. En aio välittää minkään valtakunnan todennäköisyyslaskelmista tämän varsan kanssa. Siitä TULEE hopeanmusta. :)

Paintteja tuli kolme. Chauncey Abin, rakkauteni, varsa Chauncey Ana RR, josta tulee varmasti tallin kruununperillinen. Kuningatartamma. Aivan ihana. Classic Angel RR on parhaiten menestyneen tammani, Classic Babyn jälkeläinen. Morning Lion RR on vähän räväkämpiluonteinen, tummemman värinen ja isin, Painted Smoken oloinen hevonen. Sen emä on Morning Memory.

Ei muuta. Olen vain ylpeä. Muhahaa. :)

20120309

Pieniä piristyksiä, 090312

Kaikkein pienimpiä kivoja asioita virtuaalimaailmassa, joista minä tulen hyvälle tuulelle.
- "Kiitos" kisaosallistumisen perässä
- "Kiitos" muualla
- "Viimeinen hevosesi Wii-Mii Doll U ei mahtunut mukaan. (Ihana nimi hevosella!)"
- Kun joku kysyy jalostukseen hevosta, jota ei ole kovaan ääneen mainostanut joka puolella
- Virtuaaliset shirenhevoset. "Surkeimmatkin" niistä.
- Se, kun joku soittaa naamaa foorumilla, ja joku toinen on ehtinyt jo puolustamaan parilla sanalla ennen kuin itse sattuu huomaamaan
- Se, ettei osa ihmisistä kanna kaunaa ikuisesti
- Vieraskirjaviestit, silloin kun minulla vielä oli viekku
- Hoitotarinat
- Se, että joku kommentoi hoitotarinaa / tarinaluokan osallistumista edes muutamalla sanalla
- Se, että voitin ERJ-Cupin tarinaluokan, erityisesti kun vastassa oli UPEITA tarinoita!
Zurück-rrrragetusta, 090312

Voi kun on ihmisen elämä tarkkaa, ja nimen omaan pään sisällä! Oman pään! Minun!! Olin jo kirjoittaa ht.nettiinkin tästä aiheesta, mutta hillitsin itseni (thank god) ja nolaan itseni vain täällä, huomattavasti pienemmän lukijakunnan edessä.

Eli, Zurück sijaitsee saksassa (ja sen lisäksi sillä on ruma nimi). Tämän syyn (näiden syiden) takia en sitten millään tahtoisi laittaa suomenpuokkejani sinne, ja nyt on se hetki kun ne pitäisi laittaa edes JOHONKIN. Ja vähän äkkiä. Toisaalta en tahtoisi tehdä uuttakaan tallia, koska siitä tulisi vain suomenpuokkien koti, ei kisanjärjestäjä, ei kasvattaja tmv. Siellä ei siis olisi toimintaa: vain tyhjä kuori ja muutama hevonen. Puokkien sijoittaminen Suomeen Erkinheimojen tallille ei ole vaihtoehto, koska rakastan sitä tallia nimen omaan suomenhevostallina. Toisaalta taas sinne mahtuisi hyvin...

Teinkin listan, jonka avulla olen yrittänyt päättää uuden tallin ja Zurückin välillä puokkien kotipaikkana.

Zurück, puolesta ja vastaan:
+ Vähemmän duunia
+ Vähemmän talleja
+ Zurückista tulisi suositumpi, kun hevoskanta monipuolistuisi
+ Zurück olisi vielä aktiivisempi kisapaikka, kun KERJ'nkin alaiset järjestettäisiin edelleen täällä
- Zurük on saksalainen eikä virtuaalimaailmalainen talli (häiritsee minua & montaa muuta, SUUUUURI miinus)
- Pidän tallista nyt, kun siellä asuu vain muutama hevonen

Uusi talli, puolesta ja vastaan
+ Mielenrauhani säilyisi paremmin, kun hepat olisivat selkeästi omissa tiloissaan, suomenpuokit esim Suomessa
+ Olisi huippua järjestää osioita hevosten painotuksen mukaan: kenttäratsut eri puolelle kuin kouluratsut, yleisratsut listattuna joka paikkaan
- Lisätyötä tallin tekemisessä & ylläpitopäivityksessä, jälkimmäistä vihaan
- Toiminnan keksiminen, voi angst
- Nimen keksiminen, voi hyi hitto
- Uusi ulkoasu: joko ruma omatekoinen tai sikakallis muiden tekemä. Yksi olisi, mutta en oikeasti osaa muokata sitä.

Näin tämä kallistuuisi Zurückin kannalle, mutta jos SAKSALAISUUS lasketaan vaikka viideksi miinukseksi (mikä se minulle on), niin uusi talli olisikin parempi vaihtoehto.

***

Mutta olen aikaisemmin puhunut ideasta nimeltä Reita's. Näen jo sieluni silmin yksinkertaisen, vihreänvärisen fontin, jolla Reita's on kirjoitettu valkoiselle pohjalle....

Reita's ei olisi talli, vaan kaiken katto. Minun virtuaalinen yritykseni, joka olisi hajaantunut ympäri maailmaa niin kuin Nokian puhelinten jälleenmyynti. Yhdessä paikassa kaikki suunnitellaan (Reita's) ja muutalla toteutetaan (Zurück ja/tai Visualizm ja suomenpuokkitalli ja lännentalli). Silloin minun ei tarvitsisi huolehtia: Zurückin järjestämä kisatoiminta olisi kaikkien tallien yhteistä, Reita's -kirjailtuja loimia palkinnoksi jaettaisiin eikä tämän yhden tallin omia.

Pystyn näkemään jo toteutuksenkin. Yksi sivu, jonka yläosassa lukee vihreällä Reita's, ja josta lähtee sukupuun näköisesti viivoja. Saksa, Suomi, Iso-Britannia... Ja niistä lähtee viivoja. Zurück, Visualizm, R-Core, suomenpuokit, lännentalli... Kaikki paitsi Crimson, jonka kasvattajanimi on Crimson ja Erkinheimot, jonka kasvattajanimi on Erkinheimot. Muissa kasvatettaisiin jälkiliitteellä RR, joka on jo muuten rekisteröity.

Jos suljen suuni ja lähden toteuttamaan Reita's -sivua ja mietin sitten myöhemmin sitä FWB-asiaa.

20120306

"Uusi" löytö: FWB & uudenvuodenlupauksia, 060312

Akhal tekke oli se vuoden 2011 valloitus, josta innostuin eniten. Ei minusta tule suurta kasvattajaa, mutta laukkahevosina siinä sivussa on at tosi loistava rotu. Tämän vuoden (ainakin alku)innostus on suomenpuoliverinen kaikissa muodoissa ja väreissä. Toin niitä ensin kenttäpainotteisina kaksitoista, ja sitten huomasin, että mahtuisi niitä esteillekin. Holstein on minulle se koulurotu, joten sinne ei ainakaan korkeimpiin luokkiin. Sitten välähti, että miksen tekisi kaikista kopuista yleispainotteisia: koulu, este, kenttä. Se asia ei ole toteutunut vielä, mutta suomenpuokkini silti kilpailevat vähän ristiin.

Palatakseni tekkeihin, teen nyt vuodelle 2012 ensimmäisen myöhäisen uudenvuodenlupauksen.

1. Lupaan kasvattaa ensimmäiset suvulliset tekkekasvattini tänä vuonna
2. Lupaan parhaan kykyni mukaan yrittää myydä niistä edes yhden parhaaseen mahdolliseen kotiin R-Coren ulkopuolelle

Muut uudenvuodenlupaukseni eivät niinkään liity tekkeihin, mutta teen silti muutaman lisää.

3. Pidän Comet-ravit kunniakkaammin kuin viime vuonna
4. Kasvatan ainakin kymmenen ratsusukuista hevosta vuoden kuluessa omaan kotiin kasvamaan (nyt on syntynyt 2)
5. Pidän vähintään yhdet kisat kuukaudessa tästä lähtien (helmi&maalis pidetty)
6. Teen nyt vihdoin päätöksen siitä, yhdistyvätkö Zurück ja Visualizm, ja jos yhdistyvät, en kuijottele niiden kanssa, vaan teen jotain asian eteen
7. Jos suomenpuokit eivät mene Zurückiin, teen niille kunnon tallin. Jos menevät, teen niille oman siiven.


****

Miten vanhat lupaukseni muuten voivat?

1. Taistelen tallit kuntoon:
- Joushou Gaidou + Piikevästä jääneet hepat = Erkinheimot
- Zurück + Visualizm = Zurück
- Crimson ja R-Core jäävät

Pakko myöntää, että en saanut Visualizmin asiaa päätettyä uudelleen, enkä pysynyt tuossa päätöksessä. Pidän siitä tallista. Annettakoon anteeksi. Puoliksi toteutettu siis.

*

2. Järjestän vähintään viidet laukat joka kuukausi

Tein parhaani. Pari viimeistä kuukautta vain pyörittelin peukaloitani, mutta alkuvuodesta kisoja oli niiiiiin paljon, että keskimäärin pidin yli viidet laukat kuukaudessa. Lasketaan, että tämä toteutui.

*

3. Karsin ratsurodut kolmeen

Hah hah haa. Naurettavaa.
Kasvatusrodut ennen:
- Holsti, hanno, DWB
- suokki, lämpöinen
- xx
Tilanne juuri nyt:
- Holsti, hanno, FWB (vanhat tanskalaiset tässä puuhassa myös), vähän traksu
- suokki, lämpöinen
- xx, vähän at
- paintit
Sanokaamme suoraan: pyllylleen meni. Mutta nyt ajattelen sen olevan vain hyvä asia. :)

*

4. Opettelen piirtämään tarpeeksi hyviä heppakuvia

Toteutunut! Halleluja! Olen oppinut! Kyllä! En vieläkään saa aikaan ehkä niitä voittajarakenteita, mutta kyllä kuvillani jo yli puolet pisteistä ropisisi laatiksissakin rakenneosuudesta! Hurraa! Olen niin iloinen!

*

5. Olen aktiivisempi Borislav VB -yksityisheppani kanssa

No olen minä sillä kilpaillut, mutta tarinahommat eivät sen kanssa enää kiinnosta. Päivitin myös sen sivut alusta asti ja juuri tällä hetkellä etsin sille taas uutta kotia. Olen minä siis aktiivisemPI ollut, vaikka en olekaan aivan parastani tehnyt. Done.

20120304

Virtuaalihevosten evoluutioteoria, 040312

Evoluutioteoriahan on suurin piirtein sellainen, että eläimistä ja kasveista aina vahvin selviytyi. Jos uskomme evoluutioteorian pääpiirteittäin ja vähän tarkastelemme asiaa, niin teoria yltää jopa virtuaalihevosiin.

Maailman ensimmäinen virtuaalihevonen syntyi varmaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin uusi peli, leikki tai harrastus. Joku vain kokeili jotain epämääräistä, jota ei kutsuttu millään nimellä, mutta ilmiön yleistyttyä oli sille annettava nimi. Suomen virtuaalihevoset ovat juorujen mukaan aloittaneet elämänsä expage-talleilla noin kymmenvuotiaiden omistajiensa hellässä huomassa. Ensin ei kuulemma ymmärretty ollenkaan minkäänlaisesta jalostuksesta tai kasvatuksesta, ja hyvä virtuaalihevonen olikin se, joka sai ensimmäisenä hoitajan. Minun maailmassani harrastus oli samassa jamassa vielä 2004. Parhaat hevoseni olivat suokit Minttu ja Ville, jotka saivat heti hoitajan, joka kirjoitteli kaksi kokonaista vuotta useasti viikossa. Piirieni paras talli oli Kopsan Talli, jossa jokaisella hevosella oli hoitajia. Se oli Hieno Vapaasti Kopioitavaa -Ulkoasulla Tehty Talli. Minulla oli vain tavallinen freewebs-valmisleiskatalli. Kultakengän Siittolaa kunnioitin myös suuresti, ja sen kautta huomasin virtuaalihevosten evoluution muuttaneen vähän jotain...

Kasvatus oli se kova juttu Oresaman piireissä 2006. Oli ihan sama, mitä kasvatti, mitä sukuja risteytti, mistä hevosensa osti ja minne ne möi. Kasvatit sai aina kaupaksi. Hyvä virtuaalihevonen oli alkuvuodesta 2008 se, jolla oli eniten jälkeläisiä. Loppuvuodesta se oli se, jolla oli pisin suku. En koskaan merkinnyt sukutauluihin sanaa evm, vaikka hevonen ei olisikaan ollut virtuaalimaailmassa. Tahdoin ihmisten olettavan, että hevonen oli ollut olemassa ja poistettu.

Pieni sisäpiirin porukkani löysi Luciferin johdolla VRL'n (eli alaiset kisat) vasta 2007(?). Hyvä virtuaalihevonen oli pitkäsukuinen, jalostukseen käytetty ja kilpaillut ainakin 100 kertaa. Hyvä kuva oli tärkeä asia, mutta sen ei ollut pakko olla rakennekuva. Hyvän hevosen ei tarvinnut hypätä 160cm ratana, vaan 90cm hyppäävä, 100 kertaa startannut oli aivan yhtä hieno kuin 70cm korkeammalle hyppäävä rotutoverinsa. Paras rotu oli arabialainen täysiverinen, joita myös minä omistin, vaikka inhoankin rotua syvästi.

Parinkymmenen ihmisen jengimme kiisi kohti laatiksia Tomi etumaisena 2008 puolella. Hyvä virtuaalihevonen oli sellainen, jolla oli hienot kuvat, ainakin 20 sijoitusta painotuslajissaan, joku laatuarvostelussa palkittu sukulainen ja ainakin muutama jälkeläinen. Oman hevosen ei koskaan tarvinnut tulla palkituksi.

Oma porukkani hajaantui lopullisesti vasta vuoden 2009 tienoilla raastavien riitojen ja kaikinpuolisen epäluottamuksen vuoksi. Aloin harrastaa ihan yksin ja ihan ite, poistin vieraskirjat, lopetin mesen käytön virtuaalihevosasioissa enkä kiinnostunut enää ystävien hankkimisesta. Tärkein asia oli menestyä aina vähän paremmin kuin muut entisestä porukasta, näin meillä kaikilla siis. Hyvä hevonen oli parempi kuin muiden. Sillä oli oltava vähintään oman painotuslajin laatispalkinto & YLA'n palkinto, maksimissaan kuusi jälkeläistä, enintään 3-polvinen suku, vähintään puolilla sukulaisista laatispalkintoja ja rakennekuva.

Vasta 2010 huomasin ensimmäisen kerran keskustelun siitä, millainen on hyvä virtuaalihevonen. Vastasin sen pakkomielteisen ja hullun käsityksen, joka minulla vieläkin on. Nyt vain tiedostan, että se ei ole ainoa oikea käsitys. Hyvä virtuaalihevonen on palkitusta suvusta, itse monin kerroin palkittu, rakennekuvallinen, luonne vähintään a4-arkin kokoinen, valmennuksissa käytetty, päiväkirjallinen, hoitajaton, suvullinen mutta mahdollisimman harvinaisesta suvusta. Se on puoliverinen, joka kisaa vain yhdessä ainoassa lajissa, ja aina vaikeimmissa mahdollisissa luokissa. Se on luonteeltaan kiltti ja herkkä ja vaatii taitavan ratsastajan. Tärkeintä kuitenkin on, että sen omistan minä.

Metsästyskoiria ja lypsylehmiä jalostettaessa on selvää, millainen on hyvä eläin, ja sellaistahan aina yritetään jalostaa vielä paremmaksi. Virtuaalihevosten hyvyydestä käydään keskustelua koko ajan. Millainen se hyvä hevonen sitten on? Laatispalkittu? Ns panostettu? Monen varsan emä tai isä? Omistajalleen erityisen rakas? No en minä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Sen takia virtuaalihevosevoluutio eteneekin siksakkia, hyppien ja pomppien ja sinkoillen... Arvaamattomasti. Yksittäisten ihmisten kohdalla ja koko virtuaalimaailman kohdalla.

20120229

Virtuaali-suomi-virtuaali, 290212

Virtuaalimaailman oma kieli on kuin mikä tahansa hyvin opittu vieras kieli. Jokainen osaa käyttää sitä ainakin kohtalaisesti, mutta huomaa kyllä sen eron oman äidinkielensä, tässä tapauksessa suomen kielen, kanssa. Oletko koskaan ajatellut tätä:

Kun ht.netissä hevosen myyntitopiikissa viestiisi vastataan "harkinnassa", se ei yleensä tarkoita myyjän harkitsevan, möisikö hevosen sinulle. Lähes aina se tarkoittaa, että olet huonohko ostajaehdokas, mutta kelpaat paremman puutteessa: saat hevosen, ellei parempaa tarjousta tule. Joskus "harkinnassa" tarkoittaa ihan suoraan sitä, että sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta olisi rumaa sanoa se päin naamaa. Harkinnassa-sössötystä käyttää itse kukin. Minä myös. Kyllä minä joskus oikeasti harkitsen, mutta hyvin harvoin...

20120228

Ei pitkäsukuisia, 280212

Yritinpä tuossa myydä pitkäsukuista (vissiin vaivaiset 4 polvea) koulupainotteista suomenpuokkia. Ei mene eikä mahu. Ei kenenkään talliin. Olen saanut hevosesta kaksi kommenttia. Arvatkaa, millaisia.

1. Ihana, mutta tyyppi ei tee mitään koulupainotteisella, EIKÄ PITKÄSUKUISELLA.
2. Ihana, mutta LIIAN PITKÄ SUKU tyypille.

Oresama vastaa nätisti, mutta paljastaa nyt tässä, mitä tahtoisi sanoa.

1. AAAAAAAARGHHHHHHHH!!!!!11111

2. Virtuaalihevosia ei voi "kasvattaa" ellei tähtää pitkiin sukuihin. "Kasvattaa vain kaksipolvisia" ei ole todellakaan kasvatusta tai jalostamista. Hei daa, joka ainoa virtuaalihevonen voi olla (=on) paras mahdollinen käyttötarkoitukseensa, ts niitä ei tarvitse JALOSTAA kuin oikeita hevosia. Ei tarvitse parantaa rotua / suorituskykyä / ulkonäköä / mitään. "Kasvattaa" lyhytsukuisia voi vain jos "kasvatus" tarkoittaa samaa kuin "pentutehtailu", ts varsoja pihalle niin paljon kuin mahdollista, muusta viis.

Virtuaalihevosten kohdalla VAIN SUKUTAULUJA voi kasvattaa. Kuitenkin 90% esimerkiksi ht.netin väestä "kasvattaa lyhytsukuisia", tavoitteena näennäsesti "kestäviä, kyvykkäitä, terveitä urheiluhevosia", ts ei mitään, koska jokainen hevonen voi olla sitä.

Mutta oli miten oli, lyhytsukuisten kasvatus ei ole kasvatusta.

***

Lyhytsukuinen EI OLE vähempiarvoinen, eikä monia lyhytsukuisia omistava säälittävämpi harrastaja. Jotta olisi pitkäsukuisia, tarvitaan lyhytsukuisia. Pitkäsukuistenkin sukujuuret lähtevät evm-sukuisista kantahevosista... ...mutta se ei poista sitä kivaa jutskaa, että kasvatus virtuaalimaailmassa pyrkii pitkiin sukuihin. Tai siis pitäisi pyrkiä. Niin ja "monipuolisiin sukuihin", ja tämäkin on vain siksi, jotta pitkäsukuisia voisi tulevaisuudessa kasvattaa vielä enemmän, ja niitä risteytämällä saadaan aikaan VIELÄ pidempiä sukuja.

Minulla oli kerran fwb Kalma's Anti Feminism, jonka kaukaisin evm-sukuinen sukulainen oli neljäntoista polven päässä. Siitä on monta vuotta. Arvatkaa, miksi tapoin hevosen käyttämättä sitä jalostukseen, vaikka se oli pärjännyt ja käyttökelpoinen siitostamma. SIKSI, KUN SEN SUKU OLI NIIN PITKÄ! Olin joskus yhtä typerä, kuin suurin osa vieläkin. "Kasvatin lyhytsukuisia" ainakin neljä vuotta!

Ehkä pidän "pitkäsukuisen" To Be Braven itse ja teen siitä "palkkakisaushevosen", koska se ei mahdu kisalistoilleni. Jos virtuaalimaailma sen elinaikana muuttuu kasvatuksen suhteen, sillä on markkinoita myöhemminkin. Sen koko suku on ä-lyt-tö-män komeaa, palkittua ja menestynyttä. Ja tällaista sopivan keskipituista... ...nelipolvista.

(To Be Brave RR on myynnissä vain siksi, että minulle tulee sen hieman nuorempi täysiveli tai -sisko kotia asumaan ihan lähiaikoina.)

20120225

Miksi on kivaa järjestää kisoja? 250212

"Järjestän kisoja, jotta mahtuisin itse edes joskus mukaan."
"Järjestän kisoja, jotta voisin piilomainostaa talliani hienovaraisesti."
"Järjestän kisoja, jotta tallissani olisi koko ajan aktiivista toimintaa."

Oresama tunnustaa:
järjestän kisoja, koska rakastan niiden järjestämistä. Kutsun tekemistä, mahd. alaiseksi anomista, osallistujalistan päivittämistä, lisäosallistujien etsimistä, tuloksien arpomista ja niiden lähettämistää...

Moni muu kuitenkin sanoo, että kisojen järjestäminen on tylsää, mutta jostain syystä silti pakollista. Ehkä ero on ihmisten luonteenlaadussa? Olen muutenkin paperihommaihminen: pyörittelen mappejani ja papereitani niin IRL kuin virtuaalimaailmassakin. (Kyllä, hevoseni ovat mapissa paperilla "kaiken varalta". ) Olisin täydellistä tyyppiä yrityksen omistajaksi. Minusta on mahtavaa ryhtyä selvittämään kaaosta, joka mailini valtaa, kun avoinna on 6xERJ, 6xKRJ, 6xKERJ, 3xVRER, 3x villit ravit, 10xLJ, 3x villit laukat, 3xMEJ... ... ... Saisin jotain omituista mielihyvää varmaan silloinkin, jos yritykseni koko kirjanpito räjähtäisi ykskaks ja saisin lähteä kaapimaan kaikkea mahdollista jäljelle jäänyttä infoa kasaan, vaikka se nyt ei olekaan sama asia.

Mutta laukat on ihan erilainen pitää kuin vaikka estekisat. Ne ovat tuhat kertaa pienempitöiset - ja tuhat kertaa suurempi pettymys, jos yksikään oma hevonen ei satu voittamaan missään lähdössä. Ja niin tuntuu käyvän ihan mielettömän usein. Vaikka ei muidenkaan hevosilla meidän kisoissa ole sen surkeampi tai parempi voittoprosentti, noin ylipäätään. Mutta silti!

20120222

Virtuaalihevosten ja -tallien ylläpitopäivitysrutinaa, 220212

Virtuaaliharrastuksesta saa väännettyä jotain hauskaa melkein kaikenlaisille heppaihmisille. Se, joka haluaa erityisen paljon kirjoittelua, harrastaa tarinapainotteisesti. Kunnianhimoiselle sopii aika hyvin laatispalkintojen metsästys. Laukkahevoset ovat joko jännitystä kaipaavan tai laiskan ratkaisu, kummallekin harrastajatyypille sopiva. Ravimaailma on monin kerroin virtuaalisten kouluratojen liepeitä realistisempi maailma niille, jotka tahtovat leikkiä omistavansa ihan oikeita hevosia. Toki ratsujakin voi harrastaa halutessaan realistisesti.

Mutta joka tavassa on jotain mätää. Virtuaalihevosten sivujen ylläpitopäivitys on kuin ventyttelytuokio lenttistreenien jälkeen: en pidä siitä, mutta se kuuluu ehdottomasti harrastukseen. Voisin jättää ylläpitopäivityksen väliin, mutta silloin kukaan muu ei näkisi hevosteni todellista arvoa ja sitä, mitä olen niiden kanssa tehnyt. Voisin jättää venyttelyn väliin ja mokata pelin, tai ainakin muutaman pisteen yhdessä erässä olemalla kuolemankankea yrittäessäni iskeä parhaastakin passauksesta.

Mitä onkaan ylläpitopäivitys.
- Hevosten iät: syntymäpäivä & ikääntyminen riittäisi, mutta on ihanaa, kun vierailija näkee iän yhdellä vilkaisulla. Sitä paitsi osa hevosistani ikääntyy miten sattuu, enkä muistaisi niiden ikiä itsekään, ellen merkitsisi niitä sivuille.
- Kisakalenterit: jokainenhan ymmärtää, että kisakopun kalenteri on oltava suurin piirtein kunnossa. Minä inhoan tätä niin, että päivitän vasta viime hädässä kaikki paitsi laukkurit. Lämpöiset päivitän ennen varsakautta kyynel silmässä ja ahdistuneena. Ratsuillani on noin 80 sijoitusta per lärvi enemmän kuin sivuilta näkyy. Päivitän ne ennen kuin tarjoan oreja jalostukseen, ennen kuin varsa syntyy tai ennen laatiksia. Kasvattajat kuvittelevat, että hevoset eivät ole edes kisanneet. Hei bill, Devilish Dragon Ashesilla on noin 30 tai 40 sijoitusta, samoin kuin Roboromancella. Moi Hawering, kyllä molemmat Mörkövaaran veljekset ovat kilpailleet kunnolla. Terve nica, ML Embry voi oikeasti hienosti, ja Serenin Staffimiehetär ei ole tuollainen turhake.
- Jälkeläislistat: päivitettävä heti, tai unohtuu, ja hermo menee. Ei ole kova homma, mutta jotenkin repii sieluani.

Kun on näin vaikeaa, miksi harrastankaan virtuaalihevosia? Ai niin. Siksi, että ylläpitopäivitys on vain kymmenen prosenttia harrastuksestani. Loput 90% ovat hauskoja juttuja. Harrastin lenttistäkin vuosikaudet, vaikka pitikin venytellä.

20120219

Piikevä, ihana Piikevä, 190212

Hyviä uutisia! Piikevän nykyinen omistaja harkitsee tuovansa takaisin ensirakkauteni. Ainoan todellisen kultani. Mussukkani. Rakkaimpani. Aarteeni. Ylpeyteni. Piikevän ratsastuskoulun.

Olen muutaman kerran kitissyt täälläkin Piikevästä. Kuinka annoin sen hyviin käsiin, kuinka se alkoi nopeasti parantaa. Kuinka se pääsi ylös kuopasta, johon olin sen pelkällä ajanpuutteellani ohjannut. Myöhemmin siitä, kuinka se meni tauolle. Kuinka tauko venyi. Kuinka Piikevä ei palannut puoleen vuoteen. Kuinka se ei palannut vuoteen. Kuinka uskoin, että se on heitetty roskiin ja hylätty, vaikka tein sen eteen aikanaan kaikkeni, ja etsin sille paremman omistajan, kun en enää jaksanut. Vaikka yritin varmistella, että uudenkin omistajan häivyttyä Piikevä jatkaa ja jaksaa.

Mutta nyt se ehkä palaa. Ja sitä on kannattanut odottaa, ja sitä kannattaa odottaa edelleen. Millainen tahansa se on takaisin tullessaan, se on täydellinen joka tapauksessa. Se on aina ollut! Ja minä rakastan sitä, niin kauan kuin se pysyy samana tallina - tarinapainotteisena ratsastuskouluna.

En aio kritisoida uutta omistajaa hänen valinnoistaan tallin ylläpidossa, niin kauan kuin toiminta pysyy samantyylisenä kuin aina = tarinapainotteisena. Olen tottakai surullinen kun esim Lento-tamman annettiin kuolla, mutta ei sekään valinta ole huono, vaikka pidinkin hevosesta. On oikein, että hevoskantaa uusii jatkuvasti, tasaisesti, ja tottakai on joskus luovuttava jostain. En varmaan koskaan jaksaisi sitäkään, jos tallimestari Jumpe saisi potkut, mutta vaikka sellainenkin katastrofi sattuisi, se olisi ylläpitäjän ratkaisu, oikea ratkaisu. Ei minulla ole sananvaltaa, koska luovutin sen, enkä haluaisikaan sanoa mitään, kunhan tarinatoiminta pysyy.

Piikevä. Tervetuloa takaisin!