Palkitut loppuvuonna 2025

 Aloitetaan, tyypit, parhaasta jutusta! 

PKK:ssa kantakirjatut
KTK-II: Begin The Beguine, Boogie Bomb
KTK-III: Centaurea

Begin The Beguine, line horse_art_online /dA

 Ai juku! Näillä on kaikilla jonkun muun tekemä line, mutta on sentään minun tekemäni väritys. Olen piirtänyt ja värittänyt kuin puolihullu, koska olen päättänyt oppia, ja nyt päästiin ekaa kertaa KTK-kakkosiin kiinni. Kuvassa on Solgården Slottin ensimmäinen hevonen, emäntä Ingeborg Duvholmin Piki! Se on tarinaheppa, jolla on vielä vaikka mitä kivaa edessään.

 

YLA:ssa palkitut
YLA1: Matroona, Big in Japan, Kaffitauko Kasperissa, Sotahiiri, Imilac, Mariapuuronmettästäjä, Daily Devil, Skränfink, Nincompoop
YLA2: Kahvinäätä, Jugurttihiiri, Atumn in Amsterdam, Pai, Jilaiya

Pai, line Bluebirdfeathers /dA

Pai on tarinaheppa myös. Haluaisin sille varsan nimeltään Po, mutta saa nähdä, syntyykö sellaista. Siitäkin tulisi tarinaheppa. Pailla sujui YLA ihan niin kuin tarinahepoilla aina: niille pakkaa tulla kakkosta, koska en missään vaiheessa grindaa niille pisteitä. Kirjoitan niiden luonteenkin tarina edellä, eli mahdollisen tiiviin, jotta niitä olisi helppo käyttää tarinoissa. Ihmeellisiä poikkeuksia evm-sukuisten tarinahevosteni kakkospalkinnoissa ovat Big in Japan ja Nincompoop, jotka ovat saaneet ykköset.

Näistä hevosista Big in Japan on myynnissä, mutta vain piirros- ja tarinakotiin. Sillä olisi vielä annettavaa, vaikka sen tarina minulla on loppu. Siitä voi kysyä Keskustassa tai sähköpostitse, jos se inspiroi.

 

SLA:ssa palkitut 
SLA-I: Sotahiiri, Mariapuuronmettästäjä, Aimo Komia, Matroona, Skränfink
SLA-II: Kahvinäätä, Kaffitauko Kasperissa, Morsiusnäätä, 

Kaffitauko Kasperissa, line: Walsa /dA

Kaffitauko Kasperissa on Seinäjoen hevosia.  Sen suvussa ovat myös Törkiänä Törnävällä ja Normipäivä Nurmoossa. Seuraavaksi pitäisi keksiä sille pojanpoika, jolla olisi samanlainen seinäjokinen paikka nimenään. Kasperin kuva on tässä, koska se on niin äärettömän söpö. Se on tavallinen massakisaheppa, mutta söpö sellainen.

 

ERJL:ssa palkitut
ERJ-I: Nuclear Pegasus, Big in Japan, Jilaiya, Nintendon't, Imilac, Kaffitauko Kasperissa, Morsiusnäätä, Fawful, Boogie Bomb, Matroona, Skränfink
ERJ-II:  Tetris, Tiny Kitten Kisses, Atumn in Amsterdam, Kahvinäätä

Tetris 

Oli vaikeaa päättää, esittelenkö kummanko lempihevosistani: Tetriksen vai Tiny Kitten Kissesin, mutta tämä on Tetris. Lempihevosekseni pääsee olemalla mielenkiintoinen tarinaheppa, ja Tetris on! Sillä on maailman paras nimi, se on ulkonäöltään tylsä, eli sellainen, joita suosin tarinahevosina, ja se sopii niin ihanan huonosti yhteen omistajansa Alexandran kanssa! Rakastan tätä heppaa. Olen viihtynyt sen parissa kymmeniä tai satoja tunteja, ja tulen viihtymään vielä satoja ja satoja lisää. Voi kun virtuaaliheppailu olisi aina sellaista kuin se Tetriksen kanssa on!

 

KRJL:ssa palkitut
KRJ-I: Imilac, Fawful, Morsiusnäätä, Kaffitauko Kasperissa, Jilaiya, Skränfink, Old Man of Aran, 
KRJ-II: Boogie Bomb, Centaurea, Pai, Atumn in Amsterdam

Jilaiya, line: Kholran /dA

Jila on myös söpö massakisaheppa, ja sen varsa on vielä söpömpi massakisaheppa! Sen isä ja emä ovat molemmat tarinahevosia, ja Jila näyttää ihanasti kummaltakin vanhemmaltaan. Massakisapuokeista se on suosikkejani sukunsa takia, ja sen takia, miten se vanhemmiltaan näyttää. 

 

KERJL:ssa palkitut 
KERJ-I: Nintendon't, Imilac, Fawful, Jugurttihiiri, Flugsnabbare, Sotahiiri, Jilaiya, Old Man of Aran, Matroona, Skränfink, Kaffitauko Kasperissa, I Have Fury, Daily Devil, Morsiusnäätä
KERJ-II: Mokkamuisto, Mariapuuronmettästäjä, Atumn in Amsterdam, Pai, Kahvinäätä, Adiemus

Nintendon't 

Nintendon't on kuin Jilaiya: kahden ihanan tarinahepan varsa. Sillä on niin ihana nimi ja suku, että olin varma, että siitä tulee vielä tarinaheppa johonkin, ja varsa-ajalta siitä onkin oikeita tarinoita. Ei kuitenkaan lähde. Tälle kävi siis sama kuin Soittakaa Paranoid -suokille. Se on kerta kaikkiaan liian hieno ja ihana, jotta viitsisin kirjoittaa siitä. Tykkään epätäydellisistä tarinahevosista.  

 

VVJL:ssa palkitut
VVJ-I: Metsämäyrä, Helluunen, Grindelwald, Hietanopsakki, Morsiusnäätä
VVJ-II:  Suentassu, Antisosiaalinen Aamupersoona, Tero The Hero, Normipäivä Nurmoossa, Jummijammi, Kahvinäätä, Mariapuuronmettästäjä, Hiirimorsian, Aurelia
VVJ-III: Mokkamuisto

Aurelia, line Twist-Again /dA 

Onhan mulla muitakin kuin suokkeja ja puokkeja! On niitä tuolla väleissä vilahtanut. Tämä on Aurelia, ja sekin on tarinahepan varsa. Sen äippä on iki-ihana nallekarhuni Calamity Trigger, jonka tarinan kirjoitin ainakin toistaiseksi loppuun. Aurelia itse on jäänyt vähän sivuun, mutta se ja muut shiret ovat heppoja, joilla vielä aikuisenakin leikin heppaa. Nyt olen siinä vaiheessa oikeassa elämässäni, että etsin omaa hevosta, ja mieluiten se olisi shirenhevonen: sellainen kuin Aurelia. Tämä kuva on neljäsataa vuotta vanha, mutta on se söpö silti siinä. Tulisipa hevoseni jo! Jätänköhän shirenhevoset siinä vaiheessa virtuaalimaailmastani?  

Palkitut alkuvuonna 2025

 YLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

YLA1: Routapeippo, Instafamous RR, Flugsnabbare
YLA2: G-Force RR,  Grindelwald, Tiny Kitten Kisses, Begin The Beguine, Mokkamuisto, Normipäivä Nurmoossa, Centaurea, Boogie Bomb, Snow-White Sorrow, Daule RR, Hiirimorsian, Tero The Hero, Rokka, Glitter Conspiracy, Bifrons, Nintendon't

Tapaan aina palkintojen luettelemisen jälkeen nostaa esiin yhden hevosista. Tavallisesti ottaisin esiin suosikkihevoseni, joka näistä ehdottomasti on tarinahevonen Tiny Kitten Kisses ja sen varsa Nintendon't. Niitä tulee kuitenkin esiteltyä aina, joten katsotaan siksi Glitter Conspiracya.

 

Kuvan line: Karisaurus /dA

Glitter Conspiracy on jotain tarinahevosen ja massakisahevosen  väliltä. Toin sen Solgården Slottia varten, kun uudelle tallille piti saada jotain tarinakäyttöön kelpaavaa ja riittävän inspiroivaa. Glitteristä on tullut mielessäni se hevonen, joka on tosi söpö - ja katsokaa nyt sitä, voi jeetuna. Sen luonne ei jää mieleen, eivätkä sen massakisat, mutta onnistuin mielestäni sen kuvan värityksessä upeasti. Nyt jo Glitter alkaa kuitenkin olla kaiken saavuttanut tamma, joka pitäisi jollain hoitaa pois tarinasta, jos vain maltan.

 

SLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

SLA-I: Havunopsakki, Koopa Troopa, Hietanopsakki, Tero The Hero, Jugurttihiiri, Koopa, Loppuvastus, 
SLA-II:  Normipäivä Nurmoossa, Routapeippo, Hiirimorsian, Rokka, Flugsnabbare

Tästä sakista minun tulisi esitellä lempihevosenani Normipäivä Nurmoossa tai Loppuvastus. Sen kunniaksi esitellään Erkinheimon Rokka.

 

Kuva: Pikselit

Rokka on niin massaheppa kuin olla ja saattaa. Sillä on äkkiä-joku-nimi-nyt-tähän -nimi, eka-oikeen-värinen-heppa -kuva ja 200-sanaa-jotain-shaibaa-tähän -päiväkirja. Rokasta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että se todistaa, etteivät laatuarvostelut toimi. Rokan kaltaisilla kakkapapanoilla vedetään ykkösrivi. Sen sijaan yhdelläkään tarinahepallani ei ole ikinä ollut ykkösriviä. En inhoa Rokkaa, vaikka sanon sitä kakkapapanaksi. En koe mitään tunteita Rokkaa kohtaan, paitsi että kiva, että on taas yksi linkki lisää sukutauluun (kakkapapanaykkösrivillä vieläpä). 

 

ERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

ERJ-I: Tero The Hero, Routapeippo, Rokka, Jugurttihiiri, Instafamous RR, Equador O, Begin The Beguine, Daule RR, Flugsnabbare, Sotahiiri, Forceful, Señor Tenebroso RR, Grindelwald
ERJ-II: Mokkamuisto, Hiirimorsian, Bifrons, Snow-White Sorrow, Mariapuuronmettästäjä

Tästä joukkiosta kunniallinen ihminen esittelisi Señor Tenebroson, koska sen esiäiti on suosikkivirtuaalihevoseni Agata Jewel. Agata Jewelistä on kuitenkin paasattu tässä blogissa vaikka ja kuinka, koska en ole milloinkaan ennen jättänyt väliin tilaisuutta pitää messua sen kunniaksi. Toinen suosikkini olisi tarinaheppa Forceful. Kakkossijan jakaisivat Equador O ja Begin The Beguine. Sen takia katsotaan Mokkamuistoa! 

 

Kuva: mä

Mokkamuistolla on vartissa piirretty kuva, mutta minusta se on ihan hauska. Tykkään myös Mokan ruusukekokoelmasta ja tavallaan päiväkirjastakin, vaikkei se mikään tarinahepan päiväkirja olekaan. Sain Mokan Minniltä, ja se onkin yksi äärimmäisen harvoista ostamistani hevosista. Tykkäsin sen nimestä ja siitä, että sen jo olemassa olevalla varsalla oli Mokan nimen teemaan sopiva nimi. Nyt se on myös yhden viimevuoden suosikkikasvattini äiti. Sen kasvatin nimi on Kaffitauko Kasperissa. 

 

KRJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KRJ-I: Begin The Beguine, Instafamous RR, Aurelia, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Nuclear Pegasus RR, Nintendon't, Rokka, Grindelwald, Daule RR, Flugsnabbare, Jugurttihiiri, Big In Japan, Mariapuuronmettästäjä, Kahvinäätä, Sotahiiri
KRJ-II: Forceful, Mokkamuisto, Tetris,  Equador O, Tiny Kitten Kisses, Hiirimorsian, Snow-White Sorrow, Tero The Hero, Glitter Conspiracy

Jos ei jo esiin nostettuja saisi nostaa uudelleen, täältä nostettaisiin tarinaheppa Minin varsa Aurelia, koska se on suosikkirotuani, sillä on tosi kaunis nimi ja se on muutenkin maailman ihanin ja söpöin. Myös Fixing My Demonia voisi katsoa. Senpä takia katsotaan Mariapuuronmettästäjää.

 

Kuva: Pikselit

Tälle hepalle oli käymässä justiinsa niin kuin Rokalle. Tulin kuitenkin kirjoittaneeksi pikkutyttö Ella Erkinheimon näkökulmasta tälle päiväkirjamerkinnän, ja sillä hetkellä Marialle kasvoi persoona. Olen epävarma, kun pitää kirjoittaa lapsen näkökulmasta, mutta joka kerta olen saanut kehuja. Siinä itsetunto on kasvanut niin, että kehtaa yrittää näille laatishepoillekin, joita ei katsota yhtä rakastavin silmin kuin tarinaheppoja. Tykkään myös Marian nimestä, koska sillä on minulle henkilökohtainen merkitys. Eräs ystäväni kolisteli kerran etuovestani sisään varoittamatta, ja tokaisi haukkuvalle koiralleni: "Mitä Nisu vanha marjapuuronmettästäjä?" ja meillähän "marja" sanotaan "maria".  

 

KERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KERJ-I: Nuclear Pegasus RR, Get Schwifty RR, Instafamous RR, Daule RR, Routapeippo, Hietanopsakki, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Rokka
KERJ-II: Good Luck Charlie RR,  Bifrons, Tiny Kitten Kisses, Tetris, Begin The Beguine, Glitter Conspiracy, Normipäivä Nurmoossa, Big In Japan, Hiirimorsian, Tero The Hero

Täältä noson ansaitsevat Nuclear Pegasus, Instafamous ja Good Luck Charlie, joten tättädää, tässä on Tero The Hero. 

 

Kuva: Pikselit

Tero tuli meille siksi, että tarvittiin lisää evm-sukuisia. Ok: suurin osa tuonneistani tulee niin. Harvan taustalla on aito inspiraatio. (On niitäkin!!) Terostakin oli tietenkin tulossa Rokan kaltainen kakkapapana. Tykkäsin sen nimestä enemmän, joten pullikoin vastaan. Keksin sille seitinohuen hahmon nimeltään Dima Olegov ja yritin laittaa Diman kirjoittamaan sille päiväkirjaa. Joo ei tullut mitään siitä. Yritin kirjoittaa tekstejä tosi paljon hahmojen persoonista käsin, oikein niitä dramatisoiden. Joo ei kiinnosta ketään, itseänikään. Sitten kyllästyin ja ryhdyin länttäämään vain ruusukkeita sivuille koristeeksi. Yritetty on, ja oli aika luovuttaa. Ei hevosesta, parhaimmankaan nimisestä, saa väkisin kiinnostavaa. (Tämän faktan takia itken välillä vieläkin verta hevoseni Soittakaa Paranoidin tylsyyden vuoksi. Vitsit miten upea nimi silläkin on). Teron nimi tulee... Tuota noin... Kelan vanhasta mainoksesta.. 

 

VVJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

VVJ-I: Routapeippo
VVJ-II: Temppelileijona,  Satakielen Sotahuuto, Metsäruusu, Havunopsakki, Saapasjalkakäärme

Suosikkini näistä on Satakielen Sotahuuto. Valitettavasti mukana ei kuitenkaan ole nyt yhden yhtä millään lailla tylsää heppaa. Otetaan Satakielen Sotahuudon vauva Erkinheimon Routapeippo.

 

Line: Tea

Oi juutina-tuutina, miten on söpö heppa! Olen ihan rakastunut tähän kuvaan, kun Pepsi näyttää siinä niin pehmoiselta ja ihanalta. Sen söpö olo taisi tehdä sen, että Pepsille tuli söpö luonne ja vielä söpömpi päiväkirja. Tykkään tästä persoonasta ja kuvasta niin paljon, että jos tarinoissani olisi suokin mentävä kolo, Ella Erkinheimo saisi muuttaa Pepsin kanssa siihen tarinaan ja kasvaa kokonaiseksi hahmoksi. Pepsi on hyvän mielen ilopilleri! 

 

Kantakirjatut 2025
Mitä tämä on? Eihän meillä kantakirjata..?

KTK-III (PKK): Forceful, Sacramento II RR

Joo no nyt on myös paha kirjoittaa "huonommasta hevosesta" kun molemmat ovat tosi ihania. Forceful eli Jussi on kuitenkin tarinahevonen, ja sen takia olen paasannut siitä enemmän. Sen vuoksi valitaan ihana Sacramento II RR.

 

Kuva: Le Minä!

Tämän ii on nica.n Sacrament, joka oli minusta tosi hieno heppa. Tämän isä puolestaan on Southern Sacramento RR, jolla on nica.n piirtämä kuva. (Jep. Olen nica.n fani.) Nyt kun Mêl Sereniä ei enää ole, nämä tuntuvat harvinaisuuksilta, joita tulee vaalia ja suojella. Ne eivät ole kuitenkaan minulle tärkeinta tässä hepassa, vaan sen kuva. Minä. Tein. Sen. Itse. Minä tein sen alusta asti ihan omin pikku kätösin! Muistan, että katsoin mallia väritykseen just nica.n kuvista enkä valokuvista. Nyt näen kuvassa vaikka mitä hiottavaa, mutta se oli ihan eka piirroskuva ikinä, jonka tein kokonaan alusta loppuun itse, ja jossa en saanut välivaiheissa neuvonta-apua, ja josta olin ja olen kovin ylpeä. Nyt sillä kuvalla on kantakirjattu heppa. Minun tekemälläni. Virtuaalimaailmassa tosi, tosi harva asia tuntuu enää saavutukselta. Ensimmäinen serti tuolle kuvalle tuntui, ja nyt kantakirjaus tuntuu. Ei mitään väliä, vaikka palkinto on vain KTK-III. Se on silti kantakirjassa, ja minä tein sen.  

"Sensatone" all over again: esittelyssä... Equador...

Tiedätkö, minkälainen oli ensimmäinen virtuaalihevoseni ikinä? Sitä ei ole ollut olemassa enää 2000-luvulla, mutta muistan sen tarkasti. Se oli shirenhevonen, koska rakastin ja rakastan shirenhevosia. Tämä upea musta ori oli melkein parimetrinen. Sen verran siitä voisi oikeasti olla olemassa. Muu ei voisi olla totta. Orini oli nimittäin, köh, shirenhevosille tosi tyypillisesti, köh, aivan hullu päästään. Se tietenkin salli vain hahmoni, minun, käsitellä itseään. (Siihen aikaan minulla ei vielä ollut varsinaisia hahmoja, vaan se "hahmo" oli olevinaan ihan minä-minä, mutta toki tiesi kaiken hevosista ja oli ihan jeesus joka asiassa jne.) Lisäksi se hyppäsi 160-senttisiä esteitä. (Niin muuten tekivät arabinikin. En muista, kuinka paljon 120 cm korkea shettikseni hyppäsi.) Hauskinta oli sen nimi. En osannut yhtään englantia, ja olin lukenut jostain väärin sanan sensation. Sen takia mustan orini nimi oli Sensatone. Oi niitä aikoja. Saa nauraa!

Kerron Sensatone-juttuani aina joskus, kun kysytään, ja joskus silloinkin, kun ei kysytä. Se on hauskaa, koska itselleen voi nauraa, kun ei enää tee noin hassuja virheitä. Eikö niin? Eikö niin??? Mutta entä jos tekee?!

Herran vuoden 2023 lähes loppuun asti elin sellaisessa todellisuudessa, jossa Ecuador kirjoitettiin Equador. Tasan kirjoitettiin. :D Tarvitsin sen nimisen hevosen. VRL:oon oli rekisteröity jo Equador, jonka huomasin vasta, kun Equadorin tarina oli jo alkanut aikapäiviä sitten. Onneksi se oli niin iänkaiken vanha ja todennäköisesti joka suuntaan suvuton, että tein jotain, mitä periaatteessa vastustan: lätkäisin yhden kirjaimen lisää nimeen kasvattajaliitteeksi, ja niin minulle tuli uusi tarinahevonen. Tässä se on.

Equador O

Line: Rosenhill /dA

Nyt saa taas nauraa, mutta hyvässä hengessä hei. :D Voi olla, että orini tulevia jälkeläisiä sorsitaan suvuissa isukin nimen takia, mutta ei haittaa (ainakaan kauheasti). Sain aikaan nimittäin tarinani kannalta tosi kivan hevosen. Se on ensimmäinen tarinahevoseni, joka on olevinaan jollain lailla arvokas ja taitava, koska yleensä en tykkää kirjoittaa arvokkaimmista ja taitavimmista hevosista. Tarinassa sen päätehtävä on tällä hetkellä tehdä yhdestä tai hyvällä säkällä kahdesta hahmostani taitavia ratsastajia elämänsä aikana. Minulle sen tehtävä on opettaa kirjoittamaan taitavistakin hevosista niin kuin persoonista, eikä niin kuin roboteista, jollaisina olen taitavia massakisahevosiani liian kauan pitänyt.

Olisin ehtinyt vaihtaa Equadorin nimen vielä ennen rekisteröintiä. Olisin voinut  muokata kaikki tarinat uudelle nimelle. En halunnut: tämä hevonen ei ole enää täydellinen, joten se on minusta heti mielenkiintoinen. Sitä paitsi saan tarjota teille muille naurut.

Sensatone-ei-kun-Equador on tarjolla jalostukseen. :)

Uusi suokkiperheeni

 Halusin vain poiketa näyttämään teille jotain, mistä olen kovin innoissani. No se tulee tässä.

Olipa kerran tamma. Sillä oli ihan mainio nimi, jonka olen odottanut jo pari vuotta saavani antaa jollekulle tuontihevoselleni. Sen nimi on nimittäin Satakielen Sotahuuto, ja jotenkin se on minusta ihan liikuttavan ihana nimi!

Line: Lynn

Se tamma tapasi orin, jonka nimi tuntui myös ihan sairaan hyvältä muutama vuosi takaperin, Herran vuonna 2020. Enää en ehkä ihan puhkea hurraamaan aina kun luen sen, mutta on sillä orillakin aikas mukava nimi. Sen nimi on Temppelileijona. Temppelileijona-parka on ollut vuoddesta 2020 ihan sairaan hirveän pääkuvan kanssa jumissa, mutta eilen jaksoin värittää sille nopsan rakenteen, josta tuli aika hauska, vaikka nopeus näkyykin. 

line: Tea

No mutta sitten, sitten tarina vasta paraneekin! Satakielen Sotahuudosta ja Temppelileijonasta tuli isi ja äiti. Pieni vauva oli tyttö, ja sen nimeksi tuli kaikista maailman hienoista nimistä (Satakielen Sotahuudon jälkeen) tokahienoin ikinä: Routapeippo!! Eikä siinä vielä kaikki! Olin niin äärettömän ahkera, että väritin tänään Routapeipollekin ihan oman kuvan!! Enkä edes hutiloitua pikakuvaa niin kuin isälleen, vaan ihan oikean!!

line: Tea

Siitä on nyt useampi vuosi, kun olen viitsinyt intoilla tavallisista kisahepoista. Ehkä tämä innostus johtuu enimmäkseen tuosta Satakielen Sotahuudosta. Rakastan sitä niin, että haluaisin siitä tarinahevosen, mutta en missään tapauksessa saa hankkia enempää hahmoja, eikä tamma sovi kenenkään nykyisen hahmoni tarinaan. Muutenkin kirjoittaminen on ollut pidemmän aikaa niiiiiiiiiiiin vaikeaa, ettei ikinä ennen ole takunnut näin kovasti. Näiden tekstittäminen sen sijaan tuntuu ihan kivalta. Ne ovat laatishevosia, joten kukaan ei niiden tekstejä kuitenkaan lue. Niille kirjoittaminen on kuin verryyttelyä ennen oikeaa urheilusuoritusta, eli Hopiavuoressa ryhdistäytymistä.

Esittelyssä (ja TJ) tarinaori Apache Moon

 Mikael Kontiokorpi haluaa olla syvänmenensukeltaja. Sitä varten pitää harjoitella. Hän ei halua enää olla syvänmerensukeltaja. Hän haluaa olla sittenkin Englannin kuningatar. Ikävä kyllä Englannissa on jo kuningatar. Lisäksi Englannin kuningattaren tulee olla ihan toista sukupuolta kuin Mikael Kontiokorpi ja olla vieläpä syntynyt oikeaan sukuun. Mikaelilla olisi toki sellainen  vaihtoehto, että hän menisi naimisiin jonkun tulevan kuninkaan kanssa, mutta se vaikuttaa pitkäveteiseltä, eikä Mikael ole homoseksuaali. Hän päättää mennä naimisiin Helenan kanssa, mutta se päättyykin jo kihlajaisvaiheessa. Mikael huomaa rakastaneensa Helenan hevosta enemmän kuin Helenaa, ja niin Mikaelinkin on saatava oma hevonen. Omaa hevostahan on turvallista pitää jossain osaavalla ratsastuskoululla? Niin juuri Mikael tekee! Hän varmasti ostaa myös jonkin vanhan opetusmestarin samaiselta ratsastuskoululta ensihevosekseen, eikö niin?

Väärin!

Kun Mikael näkee Apache Moonin, hänen on saatava se. Ihan sama, että se on pikkasen pitkän lentomatkan päässä, oripuolinen ja, tuota noin, preerialta pyydystetty mustangi. Se on saatava. Valitettavasti Apache Moonin hankkiminen ei ole samalla tavalla mahdotonta kuin Englannin kuningattareksi ryhtyminen, eikä samalla tavalla pitkäveteistä kuin syvänmerensukelluksen opetteleminen. Siksi Apache Moon törröttää vain joidenkin kuukausien päästä Hallavan ratsastuskoulun pihassa Mikael Kontiokorpi riimunarun toisessa päässä ulkoisesti hämmentyneen näköisenä (niin kuin aina), mutta sisäisesti kuplien onnesta (niin kuin melkein aina).

Apache Moon

Apache Moon eli "Apassi" on 2013 syntynyt mustangiori. Se on evm-sukuinen.

Apassi on tällä hetkellä Mikael Kontiokorven lännenratsu. Se on kunnostautunut WRJ:n vauhdikkaammissa ja ketteryyttä vaativissa lajeissa, kuten suosikissaan barrel racingissa sekä pole bendingissä. Se on porrastetuissa maksimitasolla.

Ennen kaikkea Apassi on kuitenkin tarinahevonen, jolla on pitkä tarina takanaan ja myös edessään. Tällä hetkellä se kyyditsee holtitonta isäntäänsä uskollisesti läpi Kanadan länsirannikon metsien ja mantujen tukikohtanaan Orange Wood Ranch. Sitä ennen se on tarponut Suomen kesässä ja talvessa kaitsien omaa Mikaeliaan. Edes (varsinkaan) Mikael ei tiedä, mihin seuraavaksi päätyy kera uskollisen ratsunsa. Onneksi Apassi ei ota moisesta turhaa stressiä. Kunhan se saa pidettyä isäntänsä hengissä, kyllä se uusi päivä seikkailuineen sieltä stressaamattakin koittaa.

Hevoset, joita en malta listiä (eli lempihevoseni)

Tuijottelin hevosten sivuja päivittäessäni, että sivutilallani on aika paljon sellaisia hevossivuja, joita ei enää päivitetä. Suurin osa niistä on kuolleiden muumiohevosten, ja en halua poistaa niitä, vaikka hevosilla onkin hautapaikat Oresaman hevosten hautausmaalla. Mukana on kuitenkin muutama sellainen hevonen, joista en vain malta luopua. Haluaisin esitellä nyt nämä muumiot ja muutaman tuoreemmankin tapauksen siinä samalla.

Veljeni Rottamieli
Mikäs tämä nyt muka on, tavallinen laatishevonen? No ei ole. Tämä on nimensä ja persoonansa takia minulle yhtä rakas kuin tarinaheppa. En enää muista, mitä luin, tai mitä keskustelua kuuntelin sivusta, kun joku puuskahti, että pikemminkin [joku tyyppi on] rottamieli kuin leijonamieli. Siihen aikaan olin oppinut tallentamaan hyvät heppanimet puhelimeni muistiin ja ai kun tuli kiire kaivaa puhelin esiin.

Soittakaa Paranoid
Toinen nimihelmi. Pidän tätä parhaimpana keksimänäni nimenä, ja tällä kertaa en edes kuullut sitä mistään. Nimi vain tuli tyhjästä ja minulle tuli kiire luoda hevoselle sivut, jotta kukaan muu ei vain keksisi sitä. :D (Tietenkin olen sen kontekstissaan kuullut moooonta kertaa.) On tosi harmi, että tälle hevoselle ei sitten kehittynytkään millään sellaista persoonaa, että tykkäisin siitä itse muutoin kuin nimen osalta. Jos se olisi mahdollista, aloittaisin alusta varsa-Noidan kanssa.

Erkinheimon Muskettianubis
Niin se taisi mennä, että vahdimme puolisoni kanssa erästä 12-vuotiasta poikaa ja kokosimme legoukkeleita mahdollisimman kummallisin osin. Oli kilometrin mittaiseksi vyötäröstään venytetty ukkeli ja kaikkia ihme miekkoja ja proppeja. Yhdellä oli Anubiksen pää ja pyssy kädessään, se oli siis muskettianubis. Varastin nimen. Kivointa on, että Muskettianubis-hevosesta tuli myös Antti: ihana persoona. Tämä on minusta kokonaisuudessaan aika täydellinen virtuaalihevonen!

Good Luck Charlie ja kaikki muut Charliet
Voisiko Charlie-linjan hevosten ominaisuutena olla, etteivät ne kuole koskaan? Kukaan ei edes tiedä mistään ihme Charlie-linjasta, mutta tämä linja on minulle aivan tosi tärkeä.
Charlieiden nimet on varastettu, niin kuin suurin osa hevosteni nimistä. Kun olin pieni, löysin Grand Champions -hevoset. Minulla oli tummanruunikko tällainen ja se oli olevinaan amerikanravuri, joka muuten juoksi miljardi kertaa kovemmin kuin jotkut tyhmät räpsyripsiset barbihepat. :) Sen nimi oli Charlie Express, joka on linjani kolmanen Charlien nimi myös. GC-hevoseni (keksityn) isän nimi oli Checkpoint Charlie, ja sekin oli maailman nopein. Charlie-linjani eka Charlie on Checkpoint Charlie, ja sen olen malttanut sentään jo listiä.
En muuten edes pidä mitenkään erityisesti Charlie-nimestä! :D En inhoa sitä millään tavalla, vaan se on minusta täysin neutraali nimi.

Miniponini Calamity Triggerin kuolemaa jo harkitsen.
Minulla ja hahmollani on 10 vuotta yhteistä taivalta takana. Koko vuosikymmenen hahmoni juttu on ollut se, että se on rakastanut ihan tavallista ruunikkoa puoliveristä, joka ei millään tavalla eroa muista. Ministä tuli hahmon toinen hevonen, ja Mini onkin opettanut hahmoni tyttären ratsastamaan. Minillä hahmo ei kuitenkaan enää varsinaisesti tee mitään, vaan sillä on uusi ruunikko tavallinen puoliverinen kiikarissa. Minin ongelma on se, että se on täydellinen. Haluaisin tällaisen hevosen itse, oikeassa elämässä, ja jos Mini olisi tässä lähellä myynnissä, minusta todella tulisi heti hevosenomistaja. Täydellisistä hevosista on kuitenkin tylsä kirjoittaa.
Toisaalta en kuitenkaan millään malttaisi tappaa Miniä, enkä ainakaan myydä, sillä tarinahevoselle unohtuminen on kuolemaakin kamalampi kohtalo. Ehkä siirrän Minin toiselle hahmolleni, kun hän on valmis hevosenomistajaksi. Ministä tulee mahtava eka oma poni.

Sand Pond
Teurasmyynnistä ostettu Sand Pond on eri tavalla täydellinen heppa kuin Mini. Oikeassa elämässä en kiinnostuisi siitä, mutta juuri sen tavanomaisuus ja tylsyys tekevät siitä maailman kiinnostavimman virtuaalihevosen. Virtuaalimaailma on pullollaan täydellisiä kiiltokuvaheppoja, jotka ovat erinomaisia omassa työssään! Lisäksi on villihevosia, joita vain oma omistaja saa lähestyä, ja känkkäränkkähevosia, jotka luimivat ja kiukuttelevat, mutta suorittavat silti mainiosti omalla tasollaan. Ja sitten on Pond. Ei se piittaa, kuka sitä hoitaa, sehän on ratsastuskoulun veteraanihevonen. Se tekee vähän sinnepäin kun käsketään, koska sillä ei ole koskaan ollut omaa ratsastajaa, ja jokaisella on oma tyyli, eikä se niin jaksa enää välittää. Sille tulevat Dressage Mastersit sun muut eivät eroa ratsastustunnista, koska kenttä kuin kenttä, ja katsomossakin on jotain ihan tavallisia äitejä ja isiä ja kakaroita. Ja sitten se säikähtää muovipussia, postilaatikkoa ja naapurin Jarkkoa, koska niin hevosilla on tapana. Tykkää porkkanasta ja osaa yhden tempun: on ruskea, kun sanotaan, että ole ruskea.

Jussi
En vain suostu kirjoittamaan Forceful, koska Jussi on aina Jussi. Tässä hevosessa on vähän samaa taikaa kuin Pondissakin: tavallisuutta. Sen isäntä on kuitenkin niin paljon taitavampi ratsastaja kuin Pondin hahmo, että vaikka Jussi on Pondia paaaaljon taitavampi, se on silti Eetu Hopiavuoren mittapuulla tavallinen.

Typy
Tämänkään hevosen nimi ei ole Saariston Tuonentyttö. En välitä tämän hienosta suvusta tai erityisen eksoottisesta väristä, vaan siitä, millaisen epäsuhdan tämä omistajansa kanssa muodostaa. Typy on varsa, omistaja Hello ei osaa mitään. Typy ei saa koulutusta ja riehuu, ja Hello sanoo, että ei ollut meidän tyttö muuten se joka teki pahaa. Typy saa PKK:sta KP:n ja Hello masentuu, kun luulee sitä lohdutuspalkinnoksi, kun ruusuke on olevinaan niin pienikokoinen. Typyllä on potentiaalia huippukilpahevoseksi, Hello pitää sitä lenkkikaverina kuin koiraa.

Apache Moon
Ei se mustangius Apassista erikoista tee, vaan se, että tässä on puhuva hevonen!! No oikeasti ei ole, mutta Apassin omistaa Mikael, joka ei aspergerinsa takia ymmärrä ihmisiä tai oikein osaa edes puhua heille, vaikka on oikein supersosiaalinen ja tykkäisi kyllä. Apassista Mikael löytää kuitenkin loputtomasti ilmeitä, sillä sen kasvoja hän osaa havainnoida vaikka kuinka. Mikael myös käy pitkiä sanallisia keskusteluja Apassin kanssa, vaikka samalla tiedostaa tietenkin itse oikeasti dubbaavansa hevosen puheenvuorot sen ilmeiden perusteella ja keksivänsä suuren osan jutuista ihan päästäänkin. Yleensä Mikael antaa Apassille joko omatuntonsa roolin tai järkensä äänen roolin. Mikaelilla on myös toinen hevonen, Muru, joka on vastikään alannut ilmehtiä, mutta ei ainakaan vielä puhu. :)

Inspiroivimmat hevoset

Olen ollut tosi kipeä IRL jo vuoden verran, enkä ole juuri päässyt poistumaan asunnostani. Mitään ei ole huvittanut tehdä - ei edes virtuaalihevostella kunnolla, vaikka siihen olisin pystynyt melkein koko ajan. Nyt olen kuitenkin saanut diagnoosin ja lääkkeet ja (sen lisäksi että olen ulkoillut tosi, tosi onnellisena siitä, että voin kävellä taas omilla jaloilla,) olen hurmioitunut muutamista virtuaalihevosista. Vähän aikaa sitten esittelin Mayan ja Minin, tarinatammani, mutta nyt puhutaan ainoastaan "tavallisista virtuaalihevosista". Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä!

1. Rölli-Peikon Residenssi
Pelasin Cards against humanity -peliä ja tällainen kortti tuli vastaan, joten hevonenhan siitä tuli. Nimi oli ihana ja nyt heppakin on. Tein Röllille kaiken itse - kuvankin, vaikka en vieläkään ole mikään pro. Itse tehtyjä hevosia rakastaa eniten. Nyt Rölli on mukana tosi monessa tarinakisassa ja -projektissa, ja odotan tosi innoissani, miten sen tarinoille käy!

2. Suhina-Lempi
Minulla on pipo, jota rakastan. Se on juuri sopivan pehmeä, juuri sopivan tiukka ja uutena se oli kivan näköinenkin valkoisena ja suurikokoisena. Nyt se on jo virttynyt ja harmahtava, mutta etenkin koirapuistossa käytän sitä edelleen, koska se on mukava ja lämmin. Äitini sanoo, että näytän siinä pipossa ihan puliukolta tai Suhina-Lempiltä, joka on vanha sketsihahmo. Toin siis Suhina-Lempi -nimisen tamman, joka on itse asiassa tosi paljon sellainen, kuin IRL-unelmahevoseni olisi. Lempissä inspiroi sen nimen tarina ja se, että sen kanssa voi välillä kuvitella leikkivänsä taas heppaa unelmahevosella...

3. Indian Jewel
Indi oli tusinahepo tosi kauan. Sitten väritin sille itse kuvan. Edelleen - olen vielä aika kehno värittäjä, mutta Indin kuvissa huomasin oivaltaneeni jotain uutta hevosen värityksestä. Lisäksi kuvissa heppa näytti jotenkin tosi spesiaalilta ilmeensä takia, joten kirjoitin Indille uuden luonteen. Hupsista keikkaa - Indistähän tuli tosi kiva, ja taustatarinasta myös ihan OK. Uuden luonteen myötä tammalle on ollut hauska tehdä päiväkirjamerkintöjä. Lisäksi Indi on ilmoitettu, öö, ainakin neljään tarinaluokkaan!
Indissä on hauskaa myös se, että sillä on sama lempinimi kuin eräällä meidän koirien bestiksellä koirapuistossa. Ja molemmat Indit ovat itse asiassa aika samanlaisia keskenään...

4. Erkinheimon Matilda
Matildaa olen esitellyt ennenkin, ja siinä inspiroi suku. Matildaa katselen aina silloin, kun virtuaalihevosten jalostaminen (tai lisäännyttäminen, ihan miten vaan) tuntuu turhalta. Persoonana Matilda ei tunnu kauhean spesiaalilta. Piirrän ehkä sille kuvan ihan itse - olen huomannut, että silloin tylsäkin heppa herää ihan eri tavalla henkiin.

5. Soittakaa Paranoid
Noidalla ei ole sivuillaan vielä mitään. Mutta. Sen nimi vaan on helmi!! Aina, kun osallistun sillä kisoihin tai kirjoitan sen tiedostoon tarinoita, tekee mieli taputtaa itseään selkään ja tehdä itselleen kunniakuja noin mahtavan nimen keksimisen johdosta.

Esittelyssä (ja myynnissä) EH Matilda

Haluaisin esitellä taas erään talleillani tapaamani persoonan.

Erkinheimon Matilda

Matildalla, eli "Tildalla" ei ole vielä omia kilpahevosen meriittejä paljonkaan. Viimeksi kun katsoin, se oli sijoittunut KRJ:n alaisissa kouluratsastuskisoissa vähän yli 10 kertaa, ja muissa lajeissa ei vielä yhtään. Kyllä se kuitenkin vielä varmasti ehtii sijoittumaan joko minun tai uuden omistajansa kanssa, onhan se vasta viime kuussa syntynyt pikkuvauva!

© AK

Erityisen Matildasta tekee sen suku. En aio kirjoittaa sukuselvitystä tähän, sillä se on jo tamman sivuilla. Sen sijaan kerron, että rakastan erityisesti tamma isää, Muskettianubista! Antti on täydellinen hevonen. Matildan emä puolestaan on Erkinheimon Matami, jonka olisin halunnut esitellä jo aikaisemmin tässä blogissa, mutta säästinkin tämän esittelyn Matildalle. Matami syntyi täytehevoseksi, jonka kohtalo oli kisata parikymmentä sijaa joka lajissa ja sitten kuolla. Siksi sillä on "huono, nopeasti keksitty" nimi - mutta nimen omaan Matamin nimeen minä rakastuinkin. Matamin jälkeen piti tulla toinen samansukuinen tamma, jolla olisi parempi nimi ja joka jatkaisi sukuaan, mutta eihän Matamista voi olla pitämättä! Siksi tamma sai jäädä.

Matildan suvussa on myös kruununjalokiveni Henkisoturi, joka toivottavasti ensi kuukauden KERJ:n laatiksen myötä tulee omistamaan kaikki yleisesti arvostetut laatispalkinnot, jotka keksin (ja pari huuhaa-palkintoakin). "Kille" on myös persoonana ja nimeltään tosi kiva hevonen!

Erkinheimon Muskettianubis sh, 155cm Bronze Premium	Erkinheimon Huliganismi sh, 156cm ERJ-II, KRJ-II, SLA-I, YLA2	Erkinheimon Toteemihevari sh, 156cm SLA-I, ERJ-II, KRJ-II
		Kukka Nimeltään Tähti sh, 151cm SLA-II, YLA2, ERJ-III, KRJ-III
	Erkinheimon Krokotiilinkyynel sh, 151cm SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, Preferent	Henkisoturi sh, 162cm YLA2, SLA-II, KRJ-II, ERJ-III, VMRJ3, Bronze Premium
		Mielikuvituksen Tuote sh, 149cm SLA-II, YLA2, ERJ-II, KRJ-II, Premier
Erkinheimon Matami sh, 154cm	Erkinheimon Mösiöö Seppo sh, 155cm	Monsieur Koivuniemi sh, 152cm YLA2, ERJ-III, KRJ-III, SLA-I
		Äipän Anarkisti sh, 159cm
	Erkinheimon Elävä Nukke sh, 153cm	Erkinheimon Kristallijumala sh, 155cm ERJ-III, KRJ-III
		Erkinheimon Aavetyttö sh, 149cm SLA-II, KRJ-III

Matilda on myynnissä kotiin, joka jollain tavalla innostuu siitä. Innostus voi kohdistua minun tapaani Matildan kilpailutukseen ja jalostuskäyttöön - tai ihan johonkin muuhun. Jos joku haluaa Matildasta tarinoissa esiintyvän persoonaponin, niin sekin on aivan yhtä hyvä kiinnostuksen suuntaus. Tyhjän pantiksi seisomaan en kuitenkaan Matildaa myy.

Esittelyssä Chauncey Ban RR ja Chauncey-emälinja

Haluan esitellä tänään Chauncey-emälinjan (lisätietoa pian) nuorimman ponnyn, paint-tamman nimeltään Chauncey Ban RR.

© Muzik Hounds (BY-SA 2.0)

Ban on 2014 syntynyt vielä palkitsematon länkkäripainotteinen hevonen ja yksi suosikeistani sen emän ja emänemän ohella. Ban on laatisvalmis ja odottaa sivujen päivitystä ja WRJ:n laatikseen ilmoittamista. Kaikilla sen sukulaisilla on jo WRJ-I, paitsi emänisällä, jolla on kakkospalkinto. YLAstakin pari sen sukulaista on ehtinyt hakemaan kakkospalkinnon. Tässä on Banin sukutaulu.

Morning Lion RR  paint, 158cm  WRJ-I	Painted Smoke  paint, 159cm  WRJ-I, YLA2	Matrix  paint, 161cm, evm.
		Painted Blue  paint, 154cm, evm.
	Morning Memory  paint, 154cm  WRJ-I	What a Captain  paint, 160cm, evm.
		Last Sunday Missing  paint, 152cm, evm.
Chauncey Ana RR  paint, 163cm  WRJ-I	Spy-Fly  paint, 164cm  WRJ-II	Shy Spy  paint, 165cm, evm.
		Misshaped Saphire  paint, 162cm, evm
	Chauncey Abi  paint, 160cm  WRJ-I, YLA2	Spring Ame  paint, 161cm, evm.
		Chauncey Malin  paint, 158cm, evm

Banin emän ja emänemän kaikkien varsojen nimet alkavat sanalla Chauncey, ja tämä tapa jatkuu evm-hevosissakin taaksepäin monen sukupolven ajan. Olen itse tuonut Chauncey Abin (ee) ja päättänyt suvun tunnuksen olevan Chauncey. Sana on jonkinlainen tribuutti eräälle Chauncey-alkuiselle vuosikymmenen kuolleena olleelle virtuaalihevoselle, joka oli hoitohevoseni ja osaomistushevoseni hyvin lyhyen aikaa.

Chauncey-linjan hevosten nimien yksilöivät osat Abi, Ana ja Ban puolestaan kertovat kunkin hevosen syntymäajankohdan pakkomielteistäni. Abi on fiktiivinen kirjan henkilöhahmo. Entistä hyvää ystävääni kutsuttiin Skotlannissa vahingossa Anaksi. Ban on lihaa ja verta oleva teini-iän idolini, josta tuli myöhemmin tuttava, jonka kanssa olin tiiviisti yhteydessä hevosen syntymän aikoihin. Jos Banin vauva syntyy lähiaikoina, sen nimeksi saattaa tulla Chauncey Bae vastikään saamieni uusien ystävien mukaan.

Haluan tammojen nimien olevan kolmikirjaimisia, mutta muuten ne eivät liity toisiinsa millään tavalla. Minua ei tämän linjan kanssa haittaa, että nimet eivät avaudu ulkopuolisille ilman sekavaa selitystäni. Lyhyt Chauncey-linja on kuitenkin juuri nimien takia minulle paint-linjoista rakkain: jokainen nimi on kuin päiväkirjan sivu ja muistutus kaikesta hyvästä ja huonosta, mitä viime vuosina on tapahtunut.


Chauncey-emät (mm. Ban) ovat tarjolla jalostukseen seuraavin ehdoin.
- Varsan nimen on oltava Chauncey *** RR
- Varsan sivut eivät saa ikinä kadota Internetistä
- Sivujen osoite tai ilmoitus osoitteen myöhästymisestä on lähetettävä minulle mailitse kahden viikon kuluessa astutuksesta

Esittelyssä: fwb-o Charlie Express RR

Olen puuhannut tänään ja eilen paljon enemmän virtuaalihevosten kanssa kuin puoleen vuoteen yhteensä. Melkein kaikki aika on mennyt erään orin sivujen ja sukulaisten päivittämiseen. Koska nyt olen taas tehnyt perinpohjaista tuttavuutta Seitsemännen Charlien kassa, päätän esitellä pojan teillekin.

Charlie Express RR

2-polvinen fwb-o

 

© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä 

Seitsemäs Charlie on itse asiassa kolmas Yorcassa syntynyt Charlie, mutta sen keksityssä suvussa Charlie-linjan kauimmainen esi-isä on kuudennessa sukupolvessa. Minusta tämä isälinja on erityisen jännä juuri siksi, että se jatkuu evm-sukuisissa hevosissa ja minulla on suunnitelmissa jatkaa sitä eteenpäin vielä monta sukupolvea. Seitsemännen Charlien orivarsa, kahdeksas Charlie nimittäin on todennäköisesti nimeltään Good Luck Charlie RR. (Ai miten niin olen katsonut lastenohjelmia Netflixistä?)

En kirjoita tähän orin sukuselvitystä uudelleen, sillä se löytyy ratsun sivuilta. Sen sijaan haluan näyttä teille sen sukutaulun ja mainostaa sitä hieman. Jos joku kiinnostuu Charliesta, se on tarjolla jalostukseen. Tosin haluan, että Charlien orivarsojen nimi on Charlie.

Gotta Be Charlie RR fwb, 166cm	Checkpoint Charlie fwb, 168cm	Charlie Get Going fwb, 170cm, evm
		Ariana fwb, 165cm, evm
	Gotta Be Quilt fwb, 162cm	Old Quil fwb, 165cm, evm
		Gotta Be Evil fwb, 160cm, evm
All About Our Empress RR fwb, 173cm	Dictator FIN fwb, 175cm ERJ-III	Forever Loner fwb, 175cm, evm
		Sarcastic Ruler fwb, 174cm, evm
	All About Our Anna fwb, 171cm	Arrogant FIN fwb, 172cm, evm
		All About Us fwb, 169cm, evm

Charlien suvussa ei vielä paljoa meriittejä ole. Se on kumma homma, koska koko suku on laatisvalmista porukkaa. Minun laatisjonoissani on kuitenkin sellainen ruuhka, että saa nähdä koska koko suku on palkittu. Kaikki menevät kuitenkin jossain vaiheessa ainakin KRJ:n, ERJ:n ja YLA:n tilaisuuksiin. Jos muistan ilmoittautua huomenna ERJ:n tilaisuuteen, ainakin All About Our Anna (Charlien ee) ja Checkpoint Charlie (ii) saavat palkintonsa. Dictator FINillä (ei) palkinto jo onkin, joskin sen pitäisi käydä se korottamassa. Jos muistini ei pätki ensikuussakaan, silloin on ainakin All About Our Empress RR:n (e) vuoro käydä kaikissa kolmessa laatiksessa (ERJ, KRJ, YLA). Seitsemäs Charlie itse ei ihan vielä ole laatisvalmis. Siltä puuttuu muutama sijoitus. Ne kyllä kuitenkin kerätään varmasti!

Charlie Express RR on tarjolla jalostukseen seuraavien ehtojen täyttyessä:
- Orivarsan nimessä on Charlie
- Varsan sivut lähetetään minulle kuukauden kuluessa astutuksesta
- Varsalla kilpaillaan ainakin 20 sijoitusta ERJ:n alaisia ja saman verran KRJ:n alaisia

Uusin rakkauteni

Haluaisin esitellä jotain teille kaikille. Haluaisin näyttää aarteen, jonka löysin muutamia päiviä sitten.

Tuntitalli Hiitti

Hiitissä on tottavie asennetta. Siinä on Sitä Jotain, sitä kadotettua taikaa, jonka vuoksi rakastuin virtuaalihevosharrastukseen. En osaa sanoa, mikä Hiittiin taian tekee, mutta tiedän, että minun talleiltani se on kadonnut jo ainakin viisi vuotta sitten.

Sitä paitsi Hiitti on oikeasti itse tehty - ja sen hevoset erottuvat massasta jo ulkonäöllään. Ensin ajattelin, niin kuin varmasti moni muukin, että huh huh, olisi voinut edes vähän siistiä. Kun vietin tallilla muutamia minuutteja (Se Jokin sai minut jäämään) ajattelin, että täydellistä. Näin pitää olla. Hiitin kanssa on nähty hirveästi vaivaa, kun tallia yhtään tarkemmin katsoo. Siellä on pohjapiirrokset ja kaikki!! Siellä on vaikka mitä, omistaja on viettänyt tallinsa kanssa tuntikaudet.

Iski hulluus: luovun kaikista hevosistani, perustan taas yhden talin, jossa on yksi kaiken rotuisia koneja. Niin kuin alussa. Sitten hautasin idean: olen saavuttanut jo hieman jotain. En saa taikaa takaisin, mutta voin nauttia Hiitistä ja muista.

Tuntitalli Hiitti, muutaman hevosen koti, on mukavimpia talleja, jotka olen nähnyt. Sillä on pitkä matka eteenpäin - mutta niinhän on jokaisella tallilla.

Esittelen kolme hevosta lyhyesti, 070412

Tahtoisin näyttää kolme ihanaa hevosta, joista vain kaksi on minun. Kaikki ovat koulupainotteisia suomenpuoliverisiä, ja pidän kaikista mielettömästi. Vaikka fwb onkin minun silmissäni aina "esterotu", vaikka meneekin tottakai koulua siinä missä muutkin puoliveriset. :)

Kaikki lähti tammasta nimeltään 2 Be Wiz U Mims. Ostin sen kauan sitten ht.netin topasta. Se oli jo lähes laatisvalmis kaikin puolin. Aika moni tietää, millainen niminatsi olen, ja minulta on ihan suoraan kysyttykin, miksi ostin tuon nimisen hevosen. Se on kömpelö nimi, jossa on numeroita, mitä vihaan. Eikä se kirjoitettuna edes miellytä minua (eikä ilmeisesti muitakaan) visuaalisesti. Lisäksi se on tietyissä piireissä varsin tunnetun biisin nimi, ja olenhan miljoonasti sanonut, että Muiden Keksimiä Nimiä Ei Saa Käyttää, ja biisin nimi on nimi. (Lyriikoita on aika ok käyttää & jos itse keksii jonkun Shadows-nimen, vaikka siitä onkin miljoona biisiä.) Totuus on, että alun perin ostin kopukan, koska sen nimi herätti tunteita: syvää inhoa. Pikkuhiljaa 2 Be Wiz U Mimsistä muotoutui vain Vilma. Virtuaaliheppapersoona, josta pidän. Hankin sille laatispalkintoja, ja aion hankkia tietenkin lisää. Ja parantaa vanhoja.

No, helmikuussa etsiskelinkin tammalle oria varsan isäksi. Kahta eri oria. Toinen varsa myyntiin, toinen kotiin. Minulle tarjottiin Codec de Grantia. Ensin näin vain nimen ja rodun: IHANA! Niin ihana nimi. Suomenpuokilla. Sitten suoritukset. Jes! Kunnon kisaheppa! Sitten suku... Ja kukas se siellä möllötti? Tanyah SY, josta olen suurin piirtein untakin nähnyt siitä lähtien kun sen ensimmäisen kerran netissä näin... Ja muu suku, onko upeampaa? Vilmallakaan ei ole noin hienoa, vaikka minusta silläkin on hieno. Codec de Grant on kaikin puolin täydellinen hevonen (ja vieläpä tarjolla jalostukseen, laulavat pikkulinnut).

Myöskin helmikuussa syntyi orivarsa To Be Brave RR, jonka möin. Kysyin heti uutta astutusta. Minulle kasvatteja tuosta isästä!! Minulle oma uusi heppa tuosta isästä!!! Heti! Näin syntyi tammavarsa To Be Paradox RR, täydellinen varsa. Vaikka nimesin sen emänsä mukaan (koska en keksinyt sopivaa isästä muistuttavaa nimeä), otin koko hevoseen mallia isästä. Kimo siitä tulee (sivuilla on väliaikainen kuva niin kauan kuin uuden löydän), luonteeltaan loistava ja muutenkin, mmmm... Tässä on Toinen Uusi Agata Jewel.Kuma

Karhunkainen G eläkkeelle, 290112

Kohta 15v täyttävä Karhunkainen G eli Kaino siirtyi eläkkeelle. Se on menestynyt aika kivasti ja on niiiiin ihanasukuinen... ...mutta tänään ei puhuta siitä. Haluan kertoa sen historiasta hieman ennen kuin unohdan itse sen kokonaan. Kainon olemassaoloon liittyy nimittäin mehukas määrä vahinkoja!

Lukiossa tutkittiin karhukaisia, ja se sana viehätti minua. Olin tuonut virtuaalihevosen nimeltään Karhutar, ja ajattelin että karhukainen olisi myös hyvä hevosennimi. Harmi vain, että luin nimen väärin: karhunkainen. Kirjoitin sen myös kokeessa väärin. Kukaan ei huomannut. :)

Karhunkainen G oli myytävien listalla. Itselle piti jäädä samasta emästä orivarsa Karhuton G. (Suomensin joskus vitsillä tekstistä sanan "unbearably" että karhuton, kun en todellakaan tunnistanut sitä.) Tamma saikin aivan loistavan kodin, jossa sillä oli kaikki hienosti. Kilpailutettiin, hoidettiin, tehtiin hienot sivut.

Kun Karhuttoman oli aika syntyä, minulle mailattiin Karhunkaisesta. Se haluttiin joko palauttaa tai myydä, koska omistaja alkoi uupua. Minulla oli MW Punasilmästä jo Safarivillitys Luned... Mutta toisaalta, virheheppani Karhunkainen G oli ihan liian hieno annettavaksi pois... Minä otin sen, ja kehitin "Punasilmäongelman", kaksi varsaa samasta orista kotona. Karhuton G ei koskaan syntynyt.

Viime marraskuussa muistin Karhuttoman. Siitä tuli Karhunkainen G'n varsa, Erkinheimon Karhuton. Se elelee vielä sivuttomana Erkinheimoissa. Ja onneksi pidin Kainon! Se on minulle hitusen rakkaampi kuin Safarivillitys Luned, vaikka en minä Villestäkään voisi ikinä luopua. Ja kyllä minä jotenkin Punasilmäongelman ratkaisen vielä!

Kuningas on palannut, 270112

Nouskaa. Esittelen teille Erkinheimojen uuden kuninkaan. Osoittakaa kunnioitustanne Egokulissille, kruununperilliselle, joka astui valtaan edellisen kuninkaan eläköidyttyä.

Egokulissi on starttaillut suuremmissa lähdöissä jo jonkin aikaa. 2011 siitä tuli Virtuaalimestari, ja se raahasi kotiin 50 000 virtuaalieuroa palkintonaan. Samana vuonna se kiri rahasijoille N.I.N. Rattopoika -muistoajossa. Vain vuotta aikaisemmin ori oli Oiva-cupin toinen.

Ruotsin ja Suomen puolella kilpailleen Egokulissin ennätyksistä ja palkintorahoista on turha liian tarkasti puhuakaan. Se pääsee ällistyttävän kovaa, ja on noin nuoreksi tienannut enemmän kuin mikään muu Erkinheimolainen.
Egokulissilla on vielä muutamia hyviä kilpavuosia edessään.

Tällä meidän seitsemänvuotiaalla juoksijallamme on vasta kaksi varsaa. Toinen on Erkinheimon Egoisti, lupaava meille kotiin kasvamaan jäänyt nuorimies. Hellä-Helvi G lienee valitettavasti unohdettu tai kuollut. Egokulissi on tällä hetkellä tarjolla jalostukseen ulkopuolisille tammoille, ja ellei omasta tallista sopivaa morsiota löydy, meiltä saa myös tilausvarsoja.

Luonteensakin puolesta Kunkku on kelpo ori. Se on sellainen tavanomainen suomalainen ukko. Ottaa lunkisti ja toimii säyseästi.

Kruunun ojensi eilen illalla MW Punasilmä, joka on palkittu arvonimellä champion ja kantakirjattu kakkospalkinnolle. Orilla on loistava ennätys raveista, ja takanaan pitkä ja hieno ura. 15v oria ei käytetä enää kilpailuun tai jalostukseen.

Egokulissi on tarjolla jalostukseen

Mörkövaaran Leijonaraita eläkkeelle, 200811

Muistan, kun Mörkövaaran Leijonaraita eli Leo tuli minulle. Kauan olin ihastellut sen nimeä, ja sukuakin niin paljon, että otin Mörkövaarasta ennen Leon ostamista tilausvarsan, Paven, Mörkövaaran Partajehun.

Yleispainotteinen, 12-vuotias Leo on nyt juhlittu, palkittu ja menestynyt ori kilpailupuolella. Se on palkittu laatuarvosteluissa palkinnoilla ERJ-II, SLA-II, ERL-III ja II-p. Nyt Leo on ilmoitettu Ylaan vielä, ja kun sieltä saadaan tulokset, siirtyy tämä rakas heppavanhus rennoille eläkepäiville virallisestikin.

Ori on muuten tullut vahvasti sukunsa parhaimmistoon kisamenestyksen suhteen...
Isä, Lakean Emanuel: Vir MVA, Ch, YLA2, KTK-II, ERJ-II, ERL-II, KRL-II, SLA-I.
Isänisä, Lakean Roope-Aadolf: Vir MVA, Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I, VSHK-AB
Isänemä, Lakean Nelli-Noora: Vir MVA, Ch, KTK-II, YLA1, SLA-I
Emä, Radikaali AB: YLA2
Emänisä, Kuningasjätkä AM
Emänemä, Pokerin Okariina

Mörkövaaran Leijonaraita ei ole tarjolla jalostukseen. Myöhemmin siitä tulee mahdollisesti myyntiin yksi varsa. Meillä asuu yksi orin jälkeläinen, Erkinheimon Leijonella.

***

Mörkövaaran Leijonaraita

Ihana Qiana Ring & maaliskuun talli, 190311
Kuten viime postauksessa ilmaisin selvästi, etsin nyt uusia hevosia. Ht.netin topassa minulle tarjottiinkin maailman kauneinta olentoa. Tottakai tahdoin sen.

Qiana Ring, jolla ei ole sivuja vielä, on täydellisyys aina nimestä kavionkärkiinsä asti. Se on joulukuussa syntynyt xx-tamma, yleispainotteinen. Sen isä on melkein yhtä hurmaava, ja emässäkin on kaikki kohdillaan. En ole koskaan ollut mikään xx-ratsujen fani ja nytkin otin niitä puoliverikasvatuksen vuoksi lähinnä - mutta kuka ihminen maailmassa muka voi vastustaa Qiana Ringiä?

Samalla löysin hienon tallin, Special Ringin, kasvattajan. Koko talli on ihan mielettömän huolellisesti tehty, ja vaikka kaikki on täydellistä, sillä ei pröystäillä. Kaikki kauneus on huomaamatonta. Irl-kaverini sanoisi, että paikassa on salattua herkkyyttä.

Eniten ihailen hevosia. Niihin on p a n o s t e t t u .
Mitä tahansa hevosta painatkaan, sillä on valmis sivu, sillä on kuva, sillä on tarpeeksi pitkä ja hyvin kirjoitettu luonne, sillä on myös sukuselvitys. Hepoilla on myös edes muutama kisa, niiden sivut eivät ole hutaistun näköisiä, niin kuin joidenkin minun heppojeni sivut.

Esittelysivu ei ole täynnä ylimääräistä romua, vaan kaikki on selitetty lyhyesti. Hoitajatoimintaa nuo tekstit eivät tue, mutta sitähän ei olekaan, joten on turha pitkästyttää kiireistä selaajaa jaarituksilla. Kasvatussivukin on täydellinen: kaiken löytää sillä sekunnilla, kun vain tahtoo. (Ja siellä on Qiana Ring, maailman kaunein hevonen.)

En yleensä pidä ulkoasuista, joissa on vaaleanpunaista, mutta tämä on ehdottomasti poikkeus sääntöön. Vaaleanpunainen on niin hillittyä, ja sitä on niin pikkuruinen määrä, ja se sopii niin täydellisesti piristämään harmaata. Ulkoasu on niiiiin yksinkertainen, ja vaikka pidänkin viimeisenpäälle koristelluista brushisotkuista, joita kaikki muut inhoavat, tätä rakastan vielä enemmän. Voi, kun se olisikin minun, ja voi, kun saisin laittaa sen R-Coreen... ...vaikka ei R-Core tuollaista ansaitsekaan, kun on sen nähnyt Special Ringin kaltaisella taideteoksella.

Koko talli on niin täydellinen alusta loppuun, että se tekee historiaa. En ole koskaan lisännyt virtuaalitallia suosikit-linkkini taakse, ellei hoitoheppojeni sivuja lasketa. Rakastan tätä paikkaa. Voisin vain palvoa sitä. Tuo on oikein malliesimerkki siitä, millaiseksi oman tallini tahtoisin - ja millaiseksi en sitä ikinä, ikinä, ikinä saa.

Oresaman helmikuun talli, 020311
Helmikuussa vietin enemmän aikaa Mêl Serenissä, kuin omissa talleissani. Se on ymmärrettävää, koska kirjoittelen siellä tarinoita, olen kirjoitellut jo pari vuotta - mutta joskus minun täytyi tämäkin talli valita kaikkien muiden joukosta juuri siksi paikaksi, jossa itse tahdon olla. Siksi se ansaitsee saamansa mainoksen tässä pienessä blogissa.

Miksi minä aikoinani valitsin juuri tämän? Kiinnitin ylipäätään huomiota koko paikkaan siksi, että omistaja on tosi kiinnostunut tallinsa asioista itse: hän jaksoi foorumilla esitellä paikkaa pitkästi ja kattavasti, kun muut lähettivät max kahden lauseen viestejä. Samanlaista aktiivisuutta näkyy muutenkin: Mêl Serenissä ei kaikki toiminta räjähdä sillä ensimmäisellä viikolla niin, että koko ajan löytyy jotain, vaan nica on tavattoman pitkäjänteinen, suunnitteleva ja harkitseva tallinomistaja. Asiat on suunniteltu ennen kuin ne toteutetaan, ja juuri siksi luulen Mêl Serenin pysyvän kauan toiminnassa.

Ulkoasu on vaihdettu aika hiljattain, ja täytyy sanoa, että uusi on aivan ihana. Vanha oli hieman tunkkainen, mutta muutos on niin pieni ja hienovarainen, että talli näyttää vieläkin käytännössä ihan samalta, kuin silloin, kun meikäläinen sen ensimmäisen kerran näki.

Hevosia on monenlaisia, ja koska tarinoin niistä, tunnen ne kaikki. Maya LIN oli ensimmäinen projektini, silloin kovin nuori, mutta aina kiltti ja reipas. Asderte Prektig on minun (hahmoni) suosikki, vaikka yleensä suorastaan inhoan kaikkia ponikokoisia kaviokkaita. Kearney's Anakin herättää kunnioitusta, koska esiintyy varsinkin henkilökunnan Jessen tarinoissa aina todella mahtavana ja suurena hevosena. ML Zamiro on tuon Jessen oma hevonen.

Keksitty henkilökunta ja tallin omistaja ovat mitä inspiroivimmat. Suosikkini on tottakai Jesse (ellei Reitaa - minua oteta huomioon), koska käytän häntä eniten tarinoissani. Jesse on käytännössä Reitan bestis, ja luonteenlaadultaan hieman samaan suuntaan, ainakin mitä tulee tallitöistä lintsaamiseen. Tyleristä sen sijaan en pidä, vaikka hahmo onkin kiinnostava, ja tämäkin johtuu siitä, että tarinoissa Reita ja Tyler ovat inhonneet toisiaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Muutenkin esittelystä löytyy infoa ihan tarpeeksi, mutta ei liikaa, ja etsimänsä löytää melko helposti. Foorumi on kuitenkin käytännössä se The Paikka, jossa on ihan kaikki. Ennen viekuteltiin, tallikirjailtiin ja selailtiin tallin sivuja. Nykyään suurin osa aikani menee foorumilla. Se ei ole huono juttu: siellä pystyy kunnolla keskustelemaan jne, ja Mêl Serenissä käyvistä ihmisistä ovan ihania ainakin ne, joiden kanssa olen ehtinyt juttelemaan.

Vaikka nykymaailmassa kuvat saa kinuttua muuten ihan mistä tahansa, nica piirtää tosi paljon itse. Ja katsokaa nyt niitä hevosia - ei tule yhtäkkiä mieleen toista, jolla on yhtä hienot kuvat, kuin esimerkiksi Kearney's Anakinilla.

Oresaman tammikuun talli, 110211
Päätin nyt sitten jokaisen kuunvaihteen aikaan valita parhaan tallin niistä, joilla olen sivuhistoriani mukaan vieraillut kuluneen kuun aikana. Samaa tallia ei saa valita kahdesti. Jokaisen vuoden tammikuussa valitaan Oresaman vuoden talli.

Tänään saa mainetta ja kunniaa Ravitalli Pirunmarja. Mielipidettäni ei oikeasti tarvitsisi perustella, koska blogi taas toitottaa omia, henkilökohtaisia mieltymyksiäni, mutta perustellaan nyt kuitenkin.

1. Tekstit. Vaikka ne ovat (ainakin vielä) kovin hiomattomia ja joka lauseessa on vähintään kaksi kirjoitus- tai kielioppivirheitä, tässä paikassa on sentään ollut ihan totta yritystä.

2. Hevoset. Pidän Ruisrääkkä KND'sta. Olen aina pitänyt. Lisäksi tallilla on minun orini pienokainen, Pirun Ilmatar.

3. Toiminta. Vaikka raveja ei olekaan paljon, niitä tunnutaan Pirunmarjassa järjestettävän aina kipeimmän tarpeen aikaan. Kun VRER'n kalenteri koomailee, pukataan aina pari villiä ilmoille silloin, kun muut villejä järjestävät angstaavat sängynpohjalla. Lisäksi tulokset tulevat yleensä ajallaan, mikä on ravimaailmassa koko ajan harvinaisempi ilmiö. Joo, olen aika jäävi morkkaamaan ketään siitä.

4. Omistaja. En laske Andieeta feimiksi tai mitään, mutta nimen olen kyllä tiennyt jo jonkin aikaa, samoin moni muu. Eikä minulla ole pahaa sanottavaa.

Piikevä ei ole enää minun, 111210
Piikevä - unelmieni tarinatalli. Se oli sitä jo ennen, kuin omistin paikan. Etsin hoitohevosta ikuisuuksia sitten, oikein siis syynäten, kun kaikki virtuaalihepat tapaavat nykyaikana olemaan samanlaisia tylsimyskisakoneita samanlaisissa masentavissa huipputalleissa. Silloin löysin Paven, josta tuli saman tien elämäni hevonen.

Kun minusta myöhemmin tuli tallin toinen omistaja, en voinut kuvitellakaan olevani enää onnellisempi. Päivitin tallia suurin piirtein puolen tunnin välein, siitä tuli rakkain kaikista, ja hevosista Pave oli ylitse muiden. Kun katselin Piikevän hevosia, tuntui melkein samalta kuin silloin, kun katselisin taas ensimmäisiä omia oikeita lemmikeitäni. Koko talli vain oli olemassa minulle ihan oikeasti. Pystyin haistamaan hevoset ja tallikämpästä tulevan tuoksun, kahvin. Pystyin näkemään tallirakennuksen, ja se näytti ihan samalta, kuin ensimmäisen irl-hoitohevoseni kotitalli.

Piikevästä tuli kuitenkin kysely ihan muutamia päiviä sitten: annanko pois sen? Epäröin ihan mielettömästi. Olen kauan halunnut tallista eroon siksi, että en vain pysty pitämään yllä sen tasoa. Toisaalta olen väkisin puolustanut reviiriäni, koska rakastan joka ikistä hevosta. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja sanoin tahtovani itselleni Piikevästä Pave-hepan ja muutaman muun. Minulle jäi kuusi hevosta, ja kilpailen edelleen myös Piikevän lämminveriravureilla, koska sitähän minä olen kautta aikojen tehnyt. Ihan alusta asti.

Nyt, kun tallia katson, tiedän tehneeni oikein. Piikevä on taas loistossaan, ylläpitäjä rakastaa sitä vähintään yhtä paljon, kuin minä. Melkein tippa tuli linssiin, kun huomasin, että Lento-niminen tamma on kuollut. Sen selässä minäkin alkeistuntini ratsastin. Se pieni murhe, vaikka minua koskettaakin, ei kuitenkaan ollut minun päätökseni. En olisi itse voinut tehdä sitä, mutta joskushan se oli tehtävä. Sitä paitsi hevoskanta on muutenkin uudistunut paljon: epävarmoimmat tuntihevoset saivat potkut hommistaan, ja uusia, parempia tuli tilalle. Taas kerran en olisi voinut toimia niin, koska rakastan joka ikistä hevosta, mutta koska uusi omistaja ei ole viettänyt hevosten kanssa montaa irl-vuotta, pystyi hän tekemään järkevät ratkaisut helpommin. Se on oikein.

Piikevä on edelleen suosikkitallini. Se tulee ikuisesti olemaan rakkain kaikista - vieläkin, vaikka se ei enää ole minun. En enää liity talliin muuten kuin muutaman hevosen omistajana. Pave lohduttaa minua suuresti: sen kuparikarvaan on ihana painaa pää ja rauhassa muistella Lentoa... Sitä aikaa, kun minä olin se, joka aamulla juoksi talliin... Niitä hetkiä, kun juuri minä seisoin keskellä kenttää ja huusin ohjeita pienille ratsastajanaluille... Muistoja, joita minulla on siitä ajasta, kun olin Pavelle, rakkaimmalle hevoselleni, pelkkä hoitaja.

Käykää Piikevässä, se on yksinkertaisesti maailman ihanin talli.

Crimson in Crimson, wtf? 281110
Koska olen ahkera ja hyvä ihminen (heh heh), päätin esitellä Crimsonin niitä kasvatteja, jotka ovat jääneet kotiin kasvamaan. Vaikka itse sanonkin, olen ehdottomasti onnistunut niiden kanssa. Ensimmäistä kertaa kasvattaminen todella, ihan aidosti tuntuu siltä, että saan jotain aikaan. Ihmetystäni vain lisää se, että kun Crimson-alkuisia pikkuisia kauppaan foorumilla, ei vielä yhtäkään ole jäänyt käsiin. Päin vastoin pikemminkin. On ollut vaikeaa jättää yhtään mitään kotiin, kun tiedän, että nekin olisivat menneet. Ei sillä, että olisin maailman paras kasvattaja, siksihän minä tässä ihmettelenkin, kun kuulun ravimaailman lusmuihin.

Elikkäs, meillä on nyt kotona kolme 2-vuotiasta Crimson-vauvaa, ja tottakai ne ovat sivuttomia. Jokainen on vasta koelähdön läpäissyt. Crimson Caspair on lellipoikani, Derek Demon ja suosikkityttöni Crimson Marilynin pienokainen. Koelähdöstä se on siis läpi rämpinyt, mutta varsinaisesti kilpailee vasta joulukuussa. Sama homma on Crimson Catin kanssa, joka on siis Intro To This -orin ja Bell the Catin tammavarsa. Viimeisin nuorista on ori, Crimson Japan, ja se tulee yhdistelmästä Tokyo Hysteria x Flirt!.

Vanhemmilla hevosilla tottakai on jo sivut ja kilpaura. Ensimmäinen oma, kotiin jäänyt kasvatti on ihana Crimson Ninji. Siltä odotan paljon, eikä se nytkään mikään huono ole, nuori vain. Kasvattajakruunussa se paineli, mutta finaalissa ei kovin häävisti mennyt. Sen luonnetta rakastan erityisesti, oikein nautin kirjoittamisesta. Rakas Crimson Marilyn on hieman hitaampi ennätyksensä puolesta, mutta pitkän valmentautumisen ja kunnonkohotuksen tuloksena on taas valmis uuteen kauteen. Kolmas tamma on Crimson Capulet, jonka sivut ovat juuri nyt huollossa. Se on kokeiluvarsa kahdesta erittäin nuoresta hevosesta, ja on ihan sattumasta kiinni, millainen jalostusarvo Capuletille siunaantuu.

Kun joulukuussa kaksivuotiaamme täyttävät kolme, on kolme uutta kotiin jäävää Crimson-vauvaa suunnitteilla... :)