Erkinheimojen esiinmarssi feat laukkavauvat, 260111

Erkinheimoja on yllättävän monta suhteessa siihen, että en ole edes vielä hionut itse tallin tekstejä lopulliseen muotoonsa. Ihan omaksi huvikseni ja ajatuksiani selkeyttämään tätä postaan...

Erkinheimolaisratsut
Erkinheimon Leijonella (Mörkövaaran Leijonaraita x Serenin Staffimiehetär)
Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)

Erkinheimolaisjuoksijat
Erkinheimon Pihlajakyyhky (Puukkohippa x Hikkavaihde)
Erkinheimon Egoisti (Egokulissi x Sikahertta)

Seuraavan sukupolven Erkinheimot (maaliskuu 2011)
Erkinheimon Hiukkanen (Järkyttävän Ärsyttävä x Kertosäe)
Erkinheimon Kostajatar ( Hätävampyrisaatio x Sulhonsurma)
(Ravureita. Lisäksi tuodaan rinnalle 1 tuonti. Myyntiin lähtee 3 Erkinheimoa)

---

CAS-vuotta ei enää kauaa kestä, ja laukkapuolellekin oli aika ostaa yhdeksän uutta vauvaa aloittelemaan. R-Coren uudet 2-3v vauvat ovat tässä.

Sprintterit ovat kaikki oreja:
Spidermonkey
Manhattan Hotman
SOS In Radio

Semistayerit ovat kaikki tammoja:
Swansong
Mafia Princess
Aurora Boreails

Stayerit ovat kaikki oreja:
Yuppiedom
Sonnet
Red Reason

Heppavarantoja täydennetään aina yhden tai kaksi kertaa CAS-vuodessa puolivälin tienoilla riippuen siitä, mikä on ollut näiden varsojen menestys. :) Yhden CAS-vuoden kuluttua kehiin saadaan myös ensimmäinen oma kasvatti G1-vanhemmista!

Inspiraationpuutetta 131010

Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.

En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...

Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.

Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.

Loput laukkavauvat uusille sivuille 190910

No ei se edes kauaa aikaa vienyt. Tehdä CAS-XIV ja CAS-XV -syntyneille evm-laukkureille sivut, meinaan. Nehän kilpailevat vasta ensimmäistä kauttaan, joten starttejakin oli maksimissaan kolme tai neljä per turpa. Eilen kirjoitin vielä kaikille luonteen, mutta tänään pääsi pari luonteetontakin sivuille, koska naputtelin tekstejä vanhemmille hevosille. Vanhoista konkareista (eli toista kauttaan kilpailevista siis suomeksi)´
luonteetta on enää Psychedelic Lover ja Yoichi.

Sivut siis saivat vielä kaikki ne, joilta sellaiset puuttuivat: Oh My Juliet, I'll Be There (jolla on orin kuva, tiedän, mutta en ehtinyt vielä etsiä omaa), Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Luonteet pitää kirjoittaa niistä kahdelle - ei kova urakka. Saan sitten ihan varmasti kaikki yhteensä neljä luonteetonta teksteille ennen kuin CAS-vuosi vaihtuu. Mikäli jaksan. Tekosyy: yo-kirjoitukset.

Kilpakutsujakaan ei laukoista ole rästissä ja laittamatta ainoatakaan. Samoin heppasivu on päivitetty tänään, ja eilen jo sanoinkin päivittäneeni siitosorien sivun. R-Core on siis tältäerää täysin kuosissa ja voinen siirtyä joko ratsujen tai ravihevosten pariin hetkeksi.

Ai niin! Minulta saa oresamaluonteita sitä vastaan, että kisaa westernissäl. Kiinnostuneita?

Lisää uutta 120910

Nyt se hulluus sitten on ihan täydessä vauhdissa. Juuri eilen päätin, että pidän pientä puolitaukoa virtuaalihevosista kunnes YO-kirjoituksien ensimmäinen puoliska on ohitse, mutta EHEI, hyvänen aika, minähän dataan kuin hullu. Syytän virtuaalihevosia, jos filosofian kirjoitukset menevät penkin alle. Eli siis kun ne menevät.

Ok, tein vihdoin sivut sitten äsken Järkyttävän Ärsyttävälle ja lisäsin niille koko kolmivuotiskauden kaikki ravilähdöt. Ei niitä paljoa ole, mutta uskokaa tai älkää, aikaa siinä menee, kun kirjoittaa tuollaisen määrän tekstejä. Ja inspiraatiosta ei ole kuulkaas tietoakaan! Kyllä jurppii, kiitos kysymästä. Mutta onneksi nyt on kaikilla hevosilla sivut - paitsi ai niin, niillä alkuyöstämainitsemillani ei ole.

Lisäksi toin uuden tamman, jonka nimi on Prinsessan Pikkusisko. Senkään sivut eivät tehneet itse itseään, vaan minähän ne joudun pykäämään. Lisäksi ne uudet evm-holsteinit, joita esittelin koko blogihistorian alkupuolella, roikkuvat vieläkin paperiversioina, vaikka kilpaileminen onkin aloitettu. Yhdellä on sivut, ja sielläkään ei ole tekstejä olemassa, ei sitten kirjaintakaan.

Miksi en laita muita tekemään? Vastaus: muut kirjoittavat surkeita luonteita, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen kyllä leuhka, kun sanon tämän - mutta minä olen hemmetin hyvä vääntämään oresamaluonteita. Itse asiassa maailman ainoa. :P Ja sellaiset tahdon kaikille hevosilleni. Tottahan esim Haweringin kädenjälki kelpaisi minunkin hevosilleni, mutta tahdon itse olla yhtä hyvä kirjoittaja ja siksi harjoittelen ahkerasti. Ja harjoitustekeleet voi ihan hyvin laittaa myös omille hevosille. Jos jaksaisi harjoitella. Kirjoittaa. Luoda. Naputella. Kirjoittaisin tähän nyt kirosanan, ellei tämä olis virtuaalihevosblogi ja lasten luettavissa.

Tuontihevosista ja ht.netistä 170710

Katselin tuossa äsken listaa tuonneista, jotka olen viime talvena tehnyt, ja yllätykseni oli aivan järjettömän positiivinen. Tottakai noin neljäsosa hevosista on kadonnut, muutamalta on häipynyt Joushou Gaidou tuojan kohdalta jne - mutta suurin osa silti on tallella.

Ja "tallella" on hieman liian lievä ilmoitus. Puolet hevosista omistaa luonteen, jonka eteen on nähty vaivaa, parille omistaja kirjoittaa ihanasti päiväkirjaa, ja suurin osa on kisannut edes muutaman kerran. Siinä vaiheessa, kun näin Sinest Highestin, With a Vampiren ja Schatzin, olin aivan älyttömän otettu. Sitten, kun avasin Sankariinan ja muutaman muun suokin sivut, olin itkeä onnesta. Minun tuomillani hevosilla tehdään jotain. Niitä rakastetaan, niihin panostetaan - ja kaiken lisäksi osasta on tullut ihan mielettömän hyviä. En olisi itse voinut antaa esim Sankariinalle noin hyvää kotia, mutta luopuminen meinasi tappaa minut, koska rakastin, RAKASTIN sen tamman nimeä. Ja rakastan edelleen. Sen vuoksi pitäisi kilpailuttaa oma ori kuntoon ja ehdottaa astutusta, ja tahtoa varsa itselleni...

Toin nuo kaikki palkatta. Moni ihmetteli jo silloin, että minkä ihmeen takia. Kuka hullu keksii kolmen polven sukutauluja huvikseen? Paljastan syyn ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tässä. Se on niinkin yksinkertainen, kuin oma suuruudenhulluuteni. Ulkopuolelle näyttää, että teen työtä palkatta, mutta minä itse tiedän ujuttavani maineeni laajemmalle hevosten kautta. Kukapa ht.nettiä tarkasti katsellut ei tiedä, mitä tarkoittaa "oresamaluonne", for example? Se ei ole luonteen merkki, vaan laatukuvaus. Yleisesti tiedetään, että oresamaluonteet ovat hyviä - ihan oikeasti. Ehkä joskus on olemassa myös sellainen sana, kuin oresamatuonti? Millä te luulette, että minä sain maineen luonteenkirjoittajana? Tein sen kirjoittamalla ilmaisia luonteita ensialkuun, myymällä niitä kymmenen kisan nimelliseen hintaan jne - ja nyt saan hyvästä huutokauppaluonteesta viisikymmentä kisaa, hienot hevoskuvat tai piirrosorjan! Ei, minä en tee mitään ilmaiseksi.

Kyllä minä muistan, millaista oli tulla ht.nettiin. Minua pidettiin ääliönä, ja sellainen olinkin. Vaikka tuonnit olivat ihan samanlaisia, kuin nuokin, kukaan ei tahtonut niitä. Luonteet olivat toki lapsellisempia, mutta ehdottomasti ainakin viidentoista kilpailun arvoisia, eikä kukaan tahtonut niitäkään. Kaiken huippu oli, kun yritin lahjoittaa pois yhden arabialaisen hevosen kuvia - kuvittelin olevani Hieno Valokuvaaja ja kiukuttelin, kun kukaan ei tahtonut niitä kamalan rumia kuvia arabialaisesta, joka näytti nälkiintyneeltä kamelilta. Siitä on vuosia, mutta joka tapauksessa.

En tiedä, mikä on muuttunut, mutta jotain täytyy olla. Nykyään minulle sanotaan hevosesta tarjouksesta vain noin kerran vuodessa, että "Oresama, mietintään" (suomennos: "et saa, mutta en sano heti, jos kukaan muu ei tarjoakaan"). Silloin niin kävi joka toisen kaviokkaan kohdalla, vaikka tein kaiken samoin, kuin nytkin. Siinä vaiheessa, kun Barkensten Weich ja Agata Jewel palkittiin YLA'ssa, minulla oli mahdollisuuksia hienoihinkin hevosiin. Joskus sain niitä omaan talliin. Nykyään asia on toinen - harvoin tahdon hienojakaan hevosia, ja jos tahdon, saan ainakin 95% tahtomastani. Sainhan minä jopa ne kaksi hevosta, joita olen koskaan kuolettavasti kadehtinut: orit Mörkövaaran Leijonaraita ja Blood Tattoo O' Polo.

Kavereita en ole löytänyt foorumilta ainoatakaan, enkä oikein ymmärrä sitä, miten niin moni on. On muutama nimimerkki, joiden omistajista ihan pidän ja joita autan mielelläni, tai joita ihailen jollain tapaa. Silti mieleeni tulee tällä hetkellä tasan tarkkaan kolme tyyppiä, joihin edes tahtoisin tutustua paremmin. Yhteen heistä olen lähentänyt välejäni sen verran, että ehkä se on vielä mahdollista, yksi juttelee minulle foorumilla kuin tutulle, ja yhden kanssa olen puhunutkin kerran messengerin välityksellä henkilökohtaisesti. Silti jotenkin en usko, että meistä tulisi koskaan oikeita ystäviä. Nettitutut eivät ole koskaan olleet minun juttuni.

Koskaan minua ei olla kuitenkaan syrjitty. En minäkään myy hevosiani tomppeleille tai niiden tasoa täysin vastaamattomiin paikkoihin, joten se ei missään nimessä ollut syrjintää. Sama homma esimerkiksi kuvien kanssa - en ota huonoja vastaan. Moni kirjoittaa ihan hyviä luonteita, mutta niitä en ota, koska kirjoitan itse vielä parempia. Poikkeus on nimimerkki Hawering, jonka luonteita ihailen joka ikinen kerta, kun näen - ja jonka tasolle yritän itsekin kohota. Häneltäkään en silti ottaisi luonteita, kirjoitan itse, eikä se todellakaan ole syrjintää tai kiusaamista. Miksi sitten monen muun kimppuun käydään?

En enää myy hevosiani muuta kautta, kuin ht.netissä. Niitä on ihan turha listata tallien sivuille - ei siellä käy kukaan kuitenkaan. Sen sijaan foorumi pyörii vuorokauden ympäri. Ht.net on paikka, jossa minä ostan, myyn, mainostan, juttelen, kadehdin, kiukuttelen, laiskottelen ja miljoonaa muuta netissä tapahtuvaa asiaa.

Pelastakaa virtuaalihevoset 090610

Onnittelen ht.netin väkeä erityisen asiallisen, rakentavan ja kaikin puolin loistavan keskusteluaiheen kehittämisestä. Ketjussa Pelastakaa virtuaalihevoset on esillä virtuaalisen hevosjalostuksen kaameita totuuksia ja loistavia parannusehdotuksia. Esimerkiksi pitkäsukuisten kouluholsteininhevosten sukutauluissa toistuvat aina samat nimet jo toisessa ja kolmennessa polvessa, mutta mitään ei muka voida tehdä. Uusilta kasvattajilta ei osteta hevosia, heille ei myydä hevosia eikä Ihmeellistä Holsteinia voida risteyttää esimerkiksi englantilaisten täysiveristen kanssa.

Mutta mitä sitten voivotellaan, kun on niin kurjaa? Aina ollaan patistamassa muita töihin, kun VRL'n toimimattomuudesta ruikutetaan, mutta nyt patistelijatkin pyörittelevät peukaloitaan. Muutama toki innostui tuontihevosten kehittämisestä eteenpäin ja uuden kannan kokonaan pystyttämisestä, ja osa myönsi vierastavansa esimerkiksi epätasaisuuksia hevosten suvuissa ja niin edelleen. Sekin on jo jotain, mutta mikäli joka ikinen ketjussa kauhisteleva toisi vaikka viisi uutta tuontihevosta, sekin auttaisi jotain.

Minä pistin ajatukset pyörimään. En pidä erityisesti pitkäsukuisista hevosista, jos en ole itse omistanut koko sen lähisukua. En pidä hevosista, joiden kanssa ei pääse tavoitteisiin - ja minun tavoitteeni ovat aina olleet meriitit. Toisaalta taas olen aina kuvitellut, että esimerkiksi YLA-palkintoon vaaditaan älyttömän paljon hevosen suvulta, mutta tuossa ketjussa silmäni aukaistiin. Suvun ei tarvitse kehittyä "valmiiksi" ennen itse hevosen kehittymistä. Voin aivan vapaasti teettää raaoilla vanhemmilla varsan ja pyrkiä niihin tavoitteisiini, laatuarvostelupalkintoihin vasta sitten. Huomasin vasta eilen, että siinähän on oikeasti järkeä, ja minä tumpelo olen harrastanut jo vuosia virtuaalihevosia kokonaan nurinperin.

Toin saman tien paperille hevosia. Visualizmiin muuttaa kahdeksan uutta hevosta, kunhan ehdin siirtää ne paperilta sivuille. Neljä oria ovat nimeltään Das Alte Leid, Wiener Blut, Halt ja Messerschmit. Neljä tammaa ovat Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Kaikkein hulluinta on, että minä luonne- ja sukuselvitysfriikkinä en edes kirjoita tekstejä hevosilleni kuin "vasta sitten joskus", eli saa nähdä koska. Astutan saman tien vanhan kunnon Kannan Das Alte Leidillä, ja varsasta tulee Alte Song. Dada puolestaan saa kantaa Viener Blut -orin varsaa, ja annan sille pienokaiselle nimeksi Roter Sand. Uuden Morgensternin ja Haltin varsalla ei ole nimeä vielä, mutta se jää myös kotiin.

Ja sitten sanottakoon kaikille, että en todellakaan puhu saksaa enkä pidä Rammsteinista, vaan nimet kehitteli (tai siis varasti biiseistä) eräs ystävä. Vain Messerscmit on minun käsialaani.

Okei, seuraavaksi ajattelin nopeuttaa koko homman pyörimistä. Meillä hevoset ikääntyvät kaksi vuotta yhdessä IRL-vuodessa, mutta ajattelin ottaa käyttöön laukkapuolen CAS-ikääntymisen myös ratsuille ainakin joksikin aikaa. Asetin ensimmäiseksi tavoitteekseni, että saan tehtailtua ihan kokonaan omista hevosistani morsiamen Eskolle, mutta nyt sitten potkin itseäni persauksille, että en jämähdä kolmanteen tai neljänteen polveen.

Minulla on monen muun tapaan ongelma tasasukuisuudesta, mutta vain toiseen polveen asti. On aivan täysin OK, että hevosen toisella vanhemmalla on kaksi polvea sukua ja toisella kolme tai neljä ja puoli tai vaikka viisi. Tästä pikku asennevammastani en edes pyristele eroon, koska jotain haastetta sitä olla pitää. Tehköön muut mitä tahtovat, mutta minä en tahdo helppoa elämää edes virtuaalimaailmassa.