Hopiavuoren tapahtumista saa kunniamerkkejä. Ne voi laittaa vaikka hevostensa sivuille ilman mitään merkintöjä, jos haluaa. Kaikki eivät niistä tykkää, joten pakko niitä ei ole ottaa. Ne toimivat kuitenkin valuuttana meillä. Jos Hopiavuoressa järjestetään suljettu tapahtuma, jokainen hahmo, jolla on kunniamerkki, on tervetullut millä tahansa hevosella, sekä jokainen kunniamerkin saanut hevonen minkä tahansa hahmon kanssa. Jos paikkoja on rajatusti ja tulijoita paljon, mukaan pääsevät ne, joilla on eniten kunniamerkkejä. Niistä siis kannattaa pitää lukua, jos jokin kiva tapahtuma sattuukin olemaan suljettu.
Tässä on meidän merkkejä uusimmasta vanhimpaan.
Nykyään Hopiavuoren kunniamerkit ovat omasta mielestäni ihan söpöjä. Tykkään laittaa niitä omien hevostenikin sivuille, kun niistä saa vaikka kivan grafiikan päiväkirjamerkintään, ellei jaksa piirtää kaikesta kuvitusta. Ja on niitä kiva päivitellä hahmonkin sivulle aina kun on ylimääräistä aikaa. Tässä ovat Hopiavuoren Lännenratsastusviikon kunniamerkit.
Aikas söpöjä, varsinkin kaktukset, eikö? Ne erottaa kaktuksiksi. Eikö?? Erityisen ylpeä olen tästä merkistä, joka on vain Hello Ilveksellä ja Noa Metsärinteellä. Halloween-toivetapahtuma ei ollut jymymenestys (en tiedä missä vika) mutta merkki huvittaa mua vieläkin. Tätä oli aivan superhauska tehdä ja tästä tuli varmaan kivoin tähän asti.
Halloweenia edeltävät merkit eivät olleeet hirveän hienoja. Pelastit mun päivän -merkin tein ihan sikanopeasti, kun halussin vain äkkiä kertoa muutamalle kirjoittajalle, miten paljon mulle merkitsi, kun muiden juttuja kommentoitiin. Musta oli niin kiva lukea kommentteja, kun mulla itselläni oli huono päivä! Maastomerkin väreistä en tykkää enää (mun vanha kone siis vääristi värit ja se näytti sillä tosi kivalta) ja estevalmennusmerkki ei ole onnistunein. Huomatkaa kuitenkin tässä vaiheessa, miten kivasti tekstit onnistuivat estevalmennusmerkissä!
Tuo Äitisi Tallille -teemapäivän (eli virallisesti Perheleirin) merkit olivat aika OK näin omasta mielestä. Tekstejä väänsin paljon kauemmin näihin kuin edellisiin, mutta silti ne eivät näytä niin hyviltä kuin olisin halunnut. Yritystä ei kyllä tosiaankaan puuttunut!! Noa Metsärinteen Mielikin ikioma kunniamerkki on ehkä onnistunein teksteiltään, ja olen aika ylpeä noista köynnösjutskistakin.
Kesämerkeistä tuli aika OK, ainakin suurimmasta osasta. Kirjoittamisessa oli vaikeuksia, mutta tässä vaiheessa uskalsin ottaa enemmän taiteellisia vapauksia merkkien väreissä kuin aiemmin. Laidunkaverit-merkistä tykkään ihan erityisesti värien takia, ja Yömaaston galaksiteemakin onnistui paremmin kuin uskalsin edes toivoa!
Kevään merkeissä oli ongelmia kaikessa mahdollisessa. Voi luooooooja miten työlästä kirjoittaminen oli, ja kun halusin kaikkien merkkien vielä näyttävän yhteenkuuluvilta, oli vaikeuksia kuvittaakin niitä. Kun Hellevaaran Karuselli -merkki ja Little Unicorn -merkki valmistuivat, laitoin kaikki merkit riviin ja katselin niitä. Muistan kuinka ajattelin harmissani, että nämä näyttävät kaikki liian samanlaisilta, enkä ikinä opi kirjoittamaan merkkeihin nätillä käsialalla. Vertasin itseäni aina joihinkin "muihin", varsinkin käsialan suhteen, ja yleensä ne "muut" olivat sarjakuvapiirtäjiä. No nyt ajattelen keväistä itseäni lempeän huvittuneesti. Mulla on reumasta jäykistyneet nivelet ja vieläpä harjoituksen puutetta! Miksi olinkaan niin ankara itselleni? Ajatushan näissä oli tärkein!
Sitten... Lopuksi... Ai jai. Hopiavuoren ekat merkit. Ne, joista koko juttu lähti. Ne, jotka olivat Hopiavuoren alussa (siis ihan alkukeväästä, niin nuori talli mulla on) hienointa, mitä sain aikaan. Mun tekee mieli teetättää näistä kaikista merkeistä pinssit. Nämä olisivat kolme ruminta, tietysti, ja kolme rakkainta. Laittaisin alimman vihreän, ihan ekan siis, säilytykseen Halloween-merkin ja länkkäviikon kaktusmerkkien vierelle ja katselisin niitä kolmea aina, kun musta tuntuu, etten osaa mitään, en opi mitään, einkä ole hyvä missään. Koska näiden tekemisestä ei ole edes montaa kuukautta aikaa, ja ai kuinka merkkejä tekemällä oppiikin nopeasti tekemään merkkejä.