The Final - yksi Oresaman hulluuskohtauksista virtuaalimaailmassa

Koskahan perustin tallin nimeltä The Final? Se oli ennen Joushou Gaidouta, ja Josuhou Gaidou oli ennen Crimsonia, joka perustettiin 2008. Ja The Final toimi kauan, siis oikeasti kauan.

Minulla oli useita virtuaalitalleja. Ennen The Finalia omistin Kisatalli Mishan, Ravitalli GO:n (ex Ravitalli De Que), puolet nvh- ja selle francais -siittolasta, jonka nimeä en muista, ja neljäsosan länkkäritallista nimeltään MW. Minulla oli myös n 20 yksityishevosta. Perustelin myös mm tuontitalleja jne, ja jokaisella tallillani oli teema. Ei mikään rodun tai painotuslajin mukaan valittu teema, niin kuin nyt, vaan ihan toisenlainen. Eräs tallini, jonka nimeä en muista, oli teemaltaan meri, rt GO oli menevä kesäinen ravitalli, sitä ennen De Que hopeinen melkein taivaaseen sijoittuva, Misha oli kuin pikni-eväskori jne.

Sitten, ihan ykskaks, kyllästyin. Päätin, että veisin kaikki hevoseni, siis ihan kaikki, kisatalli Mishaan. Sen nimi vain tuntui lapselliselta silloin (nykyään jopa pidän siitä). Vaihdoin Mishan nimen The Finaliksi, sillä The Finalin piti olla viimeinen, ainoa, kaiken kattava jättitalli. Siellä asui muutama sata hevosta - kaikki hevoseni vauvasta vaariin, suokkiravurista kouluholstiin.

No, tunnettehan te minut, arvoisat lukijat. Minulla on nytkin Erkinheimot, Crimson, Yorca, Brises, Zurück, ja vielä muitakin. The Final ei vain sovi minulle. Välillä jokin talli kiinnostaa, välillä ei, ja minulle parasta näyttää olevan usean pienen tallin pyörittäminen. Saan vaihtelua. Nyt Crimson ei kiinnosta minua, ja olen puuhaillut pari viikkoa Yorcan ja kestosuosikkini Zurückin ympärillä. Sitä ennen touhasin hiki hatussa Brisesin kanssa. Sitä ennen ei kiinnostanut mikään, vaan elin IRL-elämää kovalla vauhdilla.

The Final siis alkoi horjua, ja vääjäämättä ajoin sen alas. Sen tilalle tuli Joushou Gaidou, jossa oli kaikenlaisia hevosia. JG'n rinnalle tuli Shiawase, joka oli IHAN samanlainen kuin JG, mutta jonka perustin, koska sain halvalla ihanan leiskan. Se oli pystyssä ehkä kaksi kuukautta, ja järjestin siellä parit kisat. Sitten tuli Zurück, tosirakkauteni, elämäni, lempipaikkani netin syövereissä. Kun ravihevosten määrä lisääntyi, perustin Crimsonin, jota rakastan myös. Joushou Gaidoun hevosporukka alkoi olla aika köyhää, joten siirsin näppärästi kouluholstit Visualizmiin (ja ikuisuusprojektini on siirtää ne nyt Zurückiin, koska en tee mitään kahdella tallilla Saksassa) ja muutin JG'n Erkinheimoiksi suomenhevosille. Vasta myöhemmin kiinnostuin suomenpuokeista (Yorca), länkkäreistä (Brises) ja laukkureista (R-Core).

Huomasiko joku, että olen taas alkutilanteessa? Kt Misha = JG ja Shiawase = Zurück ja Yorca (ja kuoleva Visualizm). GO = Crimson. Plus muut, jotka tulivat myöhemmin. Tilanne ei ole minusta huono, vaan mahtava. Juuri näin haluankin harrastaa, ja taisin Kt Finalinkin perustaa vain yhteisön paineesta.

Loistouutisia + itkemisen aihetta, 040111

Agata Jewel on aina ollut suosikkiheppani. Se on myös ensimmäinen "oikea" virtuaaliheppani koskaan - aikaisemmat olivat vain freewebs-valmisleiskatallille listattuja (luvattomia) kuvia ja parin lauseen selityksiä. Niillä ei koskaan ollut minulle merkitystä - mutta Agata Jewel on ollut mukanani oikeasta alusta asti. Se on ainoa hevonen, jonka hävittämistä en ole koskaan edes ajatellut harkitsemisesta puhumattakaan. Vaikka minä olisin lopettanut virtuaaliheppailun, Agata Jewel olisi ollut olemassa.

Välillä ajattelin siitä kuin oikeasta hevosesta. Välillä se eli. Se tuli uniini, ja unelmoin ratsastavani sillä, kun tosiasiassa ratsastin hoitohevosillani, ravihevosilla.

Tänään Agata Jewel kuoli pois, 26 vuotta juuri täytettyään. Kaunis, ihana, pitkäjalkainen, älykäs, taitava lempiratsuni on poissa, eikä tule takaisin - ei, vaikka voisin taas kerran rukata sen ikääntymisen hitaammaksi. Se ei olisi oikein. Olen tehnyt sen liian monesti säästääkseni kultatammani hengen. Olen tehnyt sitä uudelleen ja uudelleen, aina vuodesta 2005.

R.I.P. Agata Jewel
- YLA2
- ERJ-II
- KRJ-IV

***
***

Jotenkin liitän myös ilouutiset Agata Jeweliin. Oikeastihan irl-elämäni ei mitenkään liity tähän yhteen mielikuvitushevoseen, mutta ehkä Agata Jewelin kuviteltu sielu inspiroi minut niin, että opin vihdoin koodaamaan yksinkertaisia ulkoasuja.

Olen vääntänyt ulkoasun toisensa perään, ja epäonnistunut poikkeuksetta kaikessa vähänkään vaikeammassa. Kerran sain siedettävää jälkeä, mutta pilasin koko homman yrittämällä "viimeistellä yhtä pikkujuttua", jolla onnistuin ryssimään kaiken.

Koko juttu lähti siitä, että tein Erkinheimoille (Joushou Gaidoun uusi nimi) ulkoasupohjan ja yritin etsiä jotakuta koodaamaan pohjaa. Ainoa vastaus, jonka topaan sain, oli "on kyllä harvinaisen ruma pohja" tmv. Olin huonolla tuulella monta päivää: miksi kaikki minun tekemäni on rumaa? Miksi edes yrittäisin ikinä yhtään mitään, kun en osaakaan? Miksi en vain ruinaisi ulkoasua ja antaisi parempien tehdä hommaa? Miksi upittelinkaan topaa?

Unohdin topani ja otin lusikan kauniiseen käteen. Nyt hitsi vie tehdään ulkoasu. Ihan itse. Otin pohjan uudelleen käsittelyyn ja käytin kaikki ne vähäiset taidot, jota minulla oli. Tahdoin koodata sen. Pengoin oppaita, kysyin kavereilta apua ja tutkin muiden sivujen lähekoodia saadakseni ongelmat ratkottua. Kopioin koodinpätkän sieltä, toisen täältä. Vertailin ja ihmettelin: miksi tässä leiskassa joku on tehnyt näin, miksi tuossa se onkin noin. Lopulta sain ulkoasun pysymään kasassa ja toimimaan oikein ainakin omalla koneellani kahdella eri selaimella.

Mutta mappaus. Sitä en ole koskaan tehnyt. Uskokaa tai älkää, sen oikeasti oppii kolmessa minuutissa. Itse asiassa linkkien mappaaminen on niin naurettavan helppoa, että minua ihan tosissaan hävettää, kun joskus pyysin jotakuta mappaamaan linkit valmiiksi muuten tekemästäni ulkoasusta. Olin tyhmä!

Ja hupsista, nyt minulla on vapaa ulkoasu. Minulla on entisessä Joushou Gaidoussa, nykyisessä Erkinheimoissa ulkoasu, jonka joka ikinen kohta otsikon valokuvia lukuunottamatta on täysin minun, vain minun tekemääni. Vaikka se on monille pikkujuttu, minä olen ihan mielettömän ylpeä.

Lisää ravimestareita, 201210

Derby Racing Teamin jouluravien kymäverifinaalissa pärjäsi hienosti meidän tallista kaksi heppaa. Koko homman voitti Sikahertta, ja toiseksi tullut, ihan hiuskarvan verran hävinnyt Savitaipaleen Henkilöitymä on myös minun juoksijani. Hieno saavutus kummaltakin kaviokkaalta.

Saman tallin lämminverifinaaleissa ei meidän talliporukalle enää voittoa herunut, mutta Fonky Monkey meiltä juoksi komeasti toiseksi. Myös How to Love toi totosijoillaan rahaa kotiinpäin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että hienosti suoriuduimme taas kerran joulukuun raveista! Sekä Crimsonin lämminveritallissa että Joushou Gaidoun suomenhevostallissa on tällä hetkellä ihan mielettömän kovia kilpahevosia harjoittelemassa.

Derby Racing Teamilta on odotettavissa vielä joulun finaaliravit, joissa taas käudään kovaa kamppailua... ...meidänkin hevosten kesken!

Nyt riitti, nyt niin riitti! 201010
Nyt kun aloitettiin, niin mikäs siinä. Tapoin aiemman ykkösrotuni edustajat, kuten hetki sitten kerroinkin. Eihän se siihen jäänyt - vähän Oresaman tyylistä. Kun tehdään, tehdään sitten kunnolla. Kun hankkiudutaan eroon virtuaalihevosista, hankkiudutaan sitten kunnolla.

Aloin miettiä, mitä IHMETTÄ minä teen ban-eillä. Kun kasvattisivua tutkii, huomaa heti koko työni valuneen hukkaan. Se on kismittänyt minua jo vuodesta 2006, ja nyt, nyt, nyt räjähdin. Se on siinä, se on niin siinä, nyt niin riitti! Kaikki koukkuun, kaikki pois, ei kiinnosta.

Rakkaudesta rotuun jätin pakasteita kahdesta parhaasta orista: YLA2-palkitusta Bakabakashiista ja sen melkein yhtä hienosta pojasta, Kisô G'sta. Molemmat pojat löytää hevossivun kautta klikattavalta in memoriam -sivulta. Ihastelkaa, kadehtikaa, tai jotain.

Vielä yksi suokki kohtaa kuoleman, kunhan jaksan ensin päivittää sen kisakalenterin vielä kerran. Parissa päivässä JG menetti kivasti yksitoista hevosta rajan taa ja kolme laitettiin myyntiin. Ja lisää teurastrusta on luvassa: pari puoliveristä kisataan laatiskuntoon ja julmasti painetaan piikki persuksiin.

Tämä ei merkitse lopettamista, vaan keskittymistä ja erikoistumista. Olen antanut kaikkeni parille rodulle. Toisen kohdalla se on oikeasti ollut saavutus. Toisen kohdalla se ei ole riittänyt. On aika siirtyä eteenpäin eikä jumittaa taas uudestaan kuutta vuotta näiden kanssa. Tajusin juuri, että minä todella aloitin tanskalaisten kanssa 2004 ja ban-eit tulivat kuvioihin 2006.

Mitä jää jäljelle?
- Ratsusuokit
- Ravisuokit
- Amerikanravurit
- Xx-laukkurit
- Muutama xx-ratsu
- Kouluholsteinerit
- Koulutrakehnerit
- Estehannoverit
- Muutama muunrotuinen harrastekopukka

***

Miltä näyttävät muutoksia kokeneet tallit nykyään?

Joushou Gaidou:
- 8 puoliveristä: 30+6t (ei laskettu myytäviä)
- 19 suokkia: 9o+10t
- 1 fri-r
- 1 she-o
- 1 ox-o

Zurück
- 5 hannoveristä (30+2t)
- 1 trak-o (ja 1 tuontitamma vailla sivuja)
- 1 xx-o

***

Oresama elää siis uudistusten aikaa - ja hyvä niin. Olen junnannut paikoillani ihan liian kauan.

Vuoden 2010 virtuaalimestari 181010

Meiltä Joushou Gaidousta löytyy vuoden 2010 "Virtuaalimestaruus" -finaalin voittajatamma. Huomasin sen vasta tänään, jos totta puhutaan - olenhan pitänyt pienoista ressilomaa, ja vaikka hevoset ovat kilpailleet, niiden sivut ovat olleet melko hyytyneet.

Seitsemänvuotias Karhutar siis juoksi tiensä voittoon 3009 järjestetyssä mestaruusfinaalissa. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä: olen paitsi tamman omistaja, myös sen maahantuoja ja valmentaja. Kuski, Miro (evm.) kehui myös suorituksen menneen nappiin hänenkin osaltaan, ja täytyy kyllä taas kerran tunnustaa, että mies on paitsi ahkera tallimestari, myös ässäkuski. Lieneekö palkankorotus kohdallaan - vai annanko palkinnoksi uusia valmennettavia ja sen myötä lisää liksaa?

Joushou Gaidoun ja Crimsonin osalta kesä ja syksy ovat olleet yhtä voittokulkua. Hevosille on satanut meriittiä meriitin perään, ja muutama on juossut ilman suurlähtöjäkin niin hyvin, että ensisyksynä minulla on mielettömän hyviä jalostushevosia talli täynnä. Suuriahan minä toivon - mutta en tule pettymään. Hevosteni taidot yllättävät minut kerta toisensa jälkeen.

Suokkimietintää 031010

Ratsusuomenhevoset. Siinä on sekä ihailuni että inhoni kohde. Olen toitottanut jo iät ajat, että suomenhevoset ovat ravihevosia ja sillä siisti, mutta eipä niin monipuolista rotua voi kärryihinkään sitoa. Olen tahtonut viedä eteenpäin 2-polvisia ratsusuokkeja jo kauan, mutta sitä vastaan taistelee haluni luoda uutta. Tahtoisin ihan omia, lyhyitä linjoja taas! Muut saisivat viedä ne neljännestä polvesta eteenpäin, jos tahtoisivat.

Ratkaisu on löytynyt jo kauan sitten. Omaa linjaa 2-polvisiin asti, ja siinä vaiheessa sotketaan mukaan muita hevosia. En vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa hienoa suunnitelmaani käytännössä. Minulla on ollut lähinnä vain ravisuokkeja.

Nyt siihen on tulossa muutos. Ratsusuokit, esitelkää itsenne!
evm-sukuiset
o Henkisoturi
t Mielikuvituksen Tuote, tuotiin tänään, varsoo pian

1-polviset muualta
o Pirtin Jaska

2-polviset muualta
o Mörkövaaran Leijonaraita, ERJ-II, SLA-II
o Mörkövaaran Partajehu
t Serenin Staffimiehetär
t Meren Karkkinääri

Ai miten niin tulossa muutos? Noitahan on kuusi, ja se on säälittävä määrä, jos pitäisi kasvattaa yhtään mitään! No lapset, ei hätää! Sanoin tulossa, ei tullut muutos. Minulla on kilpailutuksessa jo sellaisia heppoja, joita ei ole vielä netissä. Paitsi yksi pieni, joka syntyy vasta 20. tätä kuuta.

Evm-sukuiset suunnitteilla:
o Monsieur Koivuniemi
o Erkinheimon Toteemihevari
o Erkinheimon Kristallijumala
t Äipän Anarkisti
t Kukka Nimeltää Tähti
t Erkinheimon Aavetyttö

1-polviset:
o Erkinheimön Mösiöö Seppo (Monsieur Koivuniemi x Äipän Anarkisti)
o Erkinheimon Karkulaisromeo (Toteemihevari x Kukka Nimeltään Tähti)
t Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)
t Erkinheimon Elävä Nukke (Kristallijumala x Aavetyttö)

2-polviset:
o Erkinheimon Rosvopäällikkö (Mösiöö Seppo x Krokotiilinkyynel)
t Erkinheimon Nukkelapsi (Karkulaisromeo x Elävä Nukke)

3-polviset:
o Erkinheimon Pääjehu (Mörkövaaran Partajehu x Serenin Staffimiehetär)

*

Hevoseni tarvitsevat jonkin aikaa kasvaakseen aikuisiksi, ja tässä on periaatteessa kaksi sukupolvea suvullisia hevosia tästä eteenpäin katsottuna. Arvioin aikaa tähän pisteeseen pääsemiseksi kuluvan puoli vuotta. Sen aikaan ehdin tuoda myös lisää hevosia siihen tahtiin, kuin jaksan kirjoitella niille tekstejä ja kilpailuttaa niitä. Mutta eikös tämä aika lailla hyvältä jo kuulosta?

Tähän ei olla ollenkaan mietitty suokkiravureita, ja niillä on kokonaan omat kuvionsa. Aloitin niiden kanssa uudelleen vasta, ja nyt olen noin kuukausi sitten päässyt vaiheeseen ensimmäisen sukupolven suvulliset hevoset. Meille on syntynyt jo Erkinheimon Egoisti ja Erkinheimon Pihlajakyyhky, ja tuontihevosvahvistuksena keksin päästäni sellaisen tamman, kuin Prinsessan Pikkusisko.

So let's see! Erkinheimon Krokotiilinkyyneleen sivut tulevat tänään tai ensiviikon alkupäivinä, ja se syntyy 201010.

Ja vanhaa pois! 120910

Päivittelin tässä muutaman kisakalenterin lisää, ja yhtäkkiä aloin taas kerran miettiä, että mitä ihmettä olen tekemässä. Pidän tästä harrastuksesta enkä päivitellyt todellakaan sitä, että miksi teen tätä ylipäätään - mietin, että miksi pidän väen vängellä hengissä hevosia, joita vihaan sydämeni pohjasta! Löin saman tien hanskat tiskiin ja kuolinilmoitukset kopukoiden sivuille. Kuolkoot ne ällötykset.

Ikivanhat shettikset ovat nyt poissa, ja enää on yksi sellainen kammotus tallissa. Siitä pikkumiehestä tosin suorastaan pidän, mutta kolmea tappamaani inhosin. Kaksi ostin säälistä ja yksi oli joskus ollut mielestäni hieno. Eivät ne turhaan kuitenkaan eläneet: jokainen sai varsoja ja todella kunnioitettavan kisakalenterin. Tämä vain loppui nyt ja se siitä.

On virtuaalihevosia, joita rakastan niin paljon, että tulee melkein itku silmään, kun niistä pitää luopua. Lisäksi on hevosia, joiden kanssa on hauskaa. Aina mukaan mahtuu kuitenkin muutama turhake. Hyödytön kapine. Hevonen, jonka sivujen päivittäminen nostaa tuskanhien niskaan ja kirouksia ilmaan. Miksi harrastaisin sellaisten kanssa? No en harrastakaan enää.

Välillä minä vihaan virtuaalihevosia...

Uusia hevosia ja uusia sivuja 120910

Kun Karhunkainen G nyt palasi kotiin, niin kuin viime postauksessa mainitsin, alkoi mieli tehdä uusia vauvoja. Huomasin, että minulla todella on vain yksi kolmivuotias juoksija (jolla ei silläkään muuten ole sivuja), joten teetin saman tien omilla hevosilla muutaman IHANAN pikkuvarsan! Tälläkin kertaa pienet syntyivät Erkinheimon-liitteellä, eikä kirjainliitteellä G kuten vanhat kasvatit, esimerkiksi juuri tuo Karhunkainen.

Vauvoilla ei ole vielä sivuja (ja minut tuntien ei ole vielä aikoihin muutenkaan). Esittelen heidät silti. Ensimmäinen pienokainen on Erkinheimon Egoisti, nimetty isänsä mukaan. Tämä orivarsa on meidän Egokulissin ja Sikahertan pienokainen. Rakastan vauvaa niin paljon aina nimestä vanhempiin, vaikka sivutonta virtuaalihevosta ei periaatteessa ole vielä edes olemassa. Tämä vauva on näistä vanhemmista ainoa, joka koskaan tulee jäämään kotiin, joten todella toivon sen pärjäävän.

Toinen vauva on tamma, Erkinheimon Pihlajakyyhky. Rakastan nimeä, mutta vanhempien kanssa oli pientä pulmaa. Emä, nuori Hikkavaihde oli ainoa oikea valinta, mutta isäpappa Puukkohippa on oikeastaan montératsu. Ravia se montékin on, ja siksi valitsin tällaiset vanhemmat hevoselle, joka todennäköisesti vain kokeilee montélähtöä. Jos edes kokeilee - kärryhevonen tästä tulee! Toisaalta, voisihan se Puukkohippakin kokeilla ihan yhtä hyvin kärrylähtöjä... ...mutta turhauttavaa on laittaa kuusivuotias kaakki koelähtöön, eikö vain? Pitäisi nekin järjestää itse, koska VRER on väliaikaisesti vähän väsyksissä niiden suhteen.. :)

Yllämainittu Hikkavaihde sai myös sivunsa vasta nyt - vaikka on kuuden. En tiedä, mikä laiskuus nyt on meneillään. En yleensä ole näin lusmu edes virtuaaliheppojen kanssa. Myös suosikkipoikani, Safarivillitys Luned saa vasta tänään nauttia ensimmäistä päivää viimeistellyistä sivuista. Syntymästään asti poikarukka on saanut roikkua luonteettomana ja sukuselvityksettömänä, mutta tottapuhuen oli se sen arvoista. Nyt luonne ainakin on täsmälleen täydellinen, ei mitään muuta.

Vielä löytyy ilman sivuja evm-sh-o Järkyttävän Ärsyttävä, evm-lv-t Wrong Kind Of Monster, evm-lv-o Intro to This ja oma kasvatti lv-t Crimson Capulet. Ei ole suuri urakka enää - mutta niin tai näin, huomenna en sitä hommaa todellakaan ole tekemässä. Enkä tänään enää ainakaan. Yhden hevosen kisakalenterin voisi vielä päivittää, mutta sitten saa jo olla. Haluaisiko joku muuten palkkaa vastaan laittaa ihan helvetin paljon ravistartteja muotoon...?

Kasvattien palautuksesta 110910

Kuinka korkea kynnys on mailata kasvattajalle, että ei enää tarvitse häneltä ostamaansa hevosta? Minusta sellisen mailin lähettäminen on järkyttävän vastenmielistä - olen tehnyt sen vain pari kertaa koko virtuaalihistoriani aikana. Minulle se tarkoittaa, että olen epäonnistunut luuseri, joka ei pysty pitämään sanaansa. Lisäksi minulle tulee ihan oikeasti ikävä juuri sitä virtuaalihevosta. Mutta kun joku tahtoo palauttaa tai myydä minun kasvattini, MINÄ en tietenkään ajattele, että hän on typerä luuseri, joka ei tiedosta omien virtuaalisten voimavarojensa vähyyttä realistisesti.

Tänään meille tuli kotiin Karhunkainen G, yksi suosikkikasvateistani. En voinut kuin ihastella sen hyvää hoitoa, enkä todellakaan ollut pahoillani, että saan kultani takaisin kotiin. Jos olisin itse ollut palauttamassa tätä... No, en olisi palauttanut. Jos olisi ollut ihan pakko, olisin hävennyt silmät päästäni. Kun järjellä taas ajattelee, ei tässä ole mitään häpeämistä: Qem on hoitanut hevosta seitsemän pitkää virtuaalivuotta mielettömän hyvin, ja otti yhteyttä ensin minuun, vaikka en myyntisäännöissä sitä ole koskaan vaatinutkaan. Voiko asian paremmin hoitaa? No ei! Noloa on ainoastaan se, että ei ilmoittele kenellekään mitään, vaan vain poistaa virtuaalihevosen, lopettaa sen koko olemassaolon, ei jätä edes muistosivua.

Kun Karhunkainen G tuli kotiin, tajusin, että minulla on ihan liian vähän omia kasvatteja itselläni. Niitä on saatava lisää! G-alkuisia suokkeja on yksi, ja se on Karhunkainen. Tamman isästä minulla on Safarivillitys Luned, jonka sivut loistavat keskeneräisenä, vaikka kilpailutus yms on aloitettu. Aion pitää molemmat hevoset, koska rakastan molempia. Ja koska isä, MW Punasilmä, on ollut minulla kauan ja on paitsi mitä menestynein ori, myös muuten minulle rakas ja kohta haudan levossa ikänsä vuoksi.

Silti niskakarvat välillä ihan sähköistyvät, kun joku palauttelee kasvatteja. Ei silloin, jos se hoidetaan asiallisesti ja jos sille on jokin syy - mutta kyllä silloin, jos hevonen on ollut uudessa kodissa kaksi viikkoa ja selitystä ei tule. Niin on käynyt minulle miljoonasti. Tottapuhuen olen luonut itselleni koneelle tiedoston, jonka nimi on "mustalista.rtf", ja siellä on yksinkertaisesti listattuna typeriä nimimerkkejä. Näin ennakkoluuloinen ei saisi olla, mutta puolustaudun sillä, että harva listalleni joutuu, eikä se edes ole ehdoton kieltolista. Jos joku on kerran töpännyt, ei se haittaa yhtään mitään, mutta ah, millainen luihu hän minun silmissäni on, jos hän ostaa ja palauttaa kasvatteja jatkuvasti tai muuten todella ärsyttävään tyyliin. Listalla on tällä hetkellä neljä nimeä, ja harkitsen lisääväni sinne muutamia sellaisia, jotka ovat toistuvasti hävittäneet kasvattejani virtuaalimaailmaan.

Vielä loppuun mainos:
Tarjoan kodin 1-polviselle, ravisukuiselle sh-orille - enkä muuten palauttele hevosia kovin usein. Kysyhän lisää!

Ban-eit 070910

Ehdottomiin suosikkirotuihini kuuluva ban-ei on massiivisen nallekarhumainen ja pyöreä työhevosrotu. Virtuaalimaailmassa olen käyttänyt sitä myös mutamankymmenen sentin esteluokissa kilpailemassa, ja parhaiden kanssa on väännetty jopa helpon C'n koululuokkia. Tämä johtuu siitä, että MINÄ pidän kilpailemisesta, ja että työhevoskilpailuita on harmittavan vähän. Ei ole alaisia, ei ole villejä.

Hetken aikaa minulla oli vain yleispainotteisiin ban-eihin keskittyvä virtuaalitalli, mutta se kosahti kasaan muutamassa kuukaudessa. Joushou Gaidousta lähtöisin olevat ban-eit palasivat takaisin kotiin. Toiminta jatkui silti. Noh, siinä määrin, kuin se voi muutamalla säälittävällä rupuhevosella jatkua...

Jokin aika sitten sain YLA2-palkinnolle ensimmäisen suomenkielisessä virtuaalimaailmassa eläneen ban-ein. Suosikkiorini Bakabakashii tämä hevonen on, ja kakkospalkintokin on suuri saavutus. Miksikö? No siksi, että jälkeläisiä ei vain voi teettää montaa, joten jälkeläispisteet jäävät käytännössä saamatta. Samoin suku on evm, eikä sellaisestakaan ropise yhtä paljon mainetta ja kunniaa, kuin suvusta, joka on virtuaalimaailmassa.

Bakalla on kaksi varsaa. Toinen, Kisô G asuu kotona, ja on taas oman tuonnin, Hachidori-tamman varsa. Toidella vauvalla, Ganjou Ai G'llä kilpailin lähes laatiskuntoon asti, ja kauppasin sen sitten kovalla vaivalla pois. Anna on vaihtanut kotia useammin kuin ihminen paitaansa, ja on käsittääkseni tälläkin hetkellä myynnissä. Sen emä on oma kasvatti, Kashikoi G, jonka myös möin varhaisessa vaiheessa ja joka katosi virtuaalimaailmasta nopeasti - kuten kaikki muutkin hevoset, jotka ovat heräteostoksia. Muistaakseni tamma on VRL-profiilissaan edelleen minun omistuksessani.

Kolmantena ban-einä virtuaalimaailmaan tullut Okashii ei ole koskaan ollut minulle rakkaimpia virtuaalihevosia, ja se näkyy. Vuonna 2006 minulle tulleella hevosella ei ole edes luonnetta, kuvasta puhumattakaan - mutta varsakoneeksi se tulikin. Sijoituksia on tullut ihan hienosti, ja varsoja on kaksi. Yllämainittu Kashikoi G on toinen, ja toinen on Daikirai G. Kummatkin ovat kadonneet virtuaalimaailmasta, joten työni on ollut ilmeisen turhaa. Daikirai G'n emä, Harinezumi G (jonka nimi tarkoittaa muuten siiliä) eli kauan aikaa meillä kotona, mutta lähti sitten senaikaisen tyttöystäväni virtuaalitalliin. Kuten arvata saattaa, myös Harinezumi G lopulta unohtui... Odotti karsinassaan... Ja lakkasi olemasta.

Viimeinen oma ban-eini on tamma, Sabishii. Se on hoidettu yhtä huonosti, kuin yo Okashii, mutta silti kilpaillut ihan hyvin. Tammalla on ollut varsoja kaksin kappalein, mutta kerran suutuspäissäni poistin ne sen sivuilta, koska yhtäkään ei ollut olemassa enää. Kadun temppua nyt. Tiedän vain sen verran, että muutamaan kertaan tässä postauksessa sivulauseessa esitelty Daikirai G on tämän tamman varsa. Niin tai näin, olen äärimmäisen turhautunut tällaiseen kasvatukseen. Hevoset häviävät nopeampaan tahtiin, kuin niitä tulee lisää. Tekisi mieli ärjyä, että ei tarvitse ostaa hevosta, jos hävittää sen ykskaks, mutta sillähän minä karkottaisin viimeisetkin ostajat. Enkä voi pitää varsoja itse kaikkia...

Kasvatussivulta näkyy, että ban-eitä on syntynyt yhteensä viisi. Niistä on olemassa enää kaksi, ja olen melko varma, että ihan lähitulevaisuudessa myös Ganjou Ai G katoaa lopullisesti.

Jos jotain rotu kiinnostaa ollenkaan, pyydän ehdottomasti ottamaan tilausvarsoja. Kilpaileminen ei ole pakollista - vain sivujen osoitteen vaihtumisesta ilmoittaminen ja hevosen katoamisen estäminen ovat. Jos joku käyttää reaali-ikääntymistä, voin myydä myös kadonneet varsat pois.

Ja kyllä, olen yksin. Muutama yksittäinen henkilö on joskus omistanut ban-eitä, mutta ne katoavat parissa kuukaudessa. Suvullisia taitaa olla zero. Työhevoshuutokaupoissa joskus näkee muutaman tuonnin, mutta minusta ne ovat kaikki olleet niin huonoja, etten ole viitsinyt ostaa. En tahdo hevosta, joka on nimetty japaniksi "litistetty merilevä", kun ollaan vain korvakuulolta kirjoitettu zingzangzong.

Tämän vuodatuksen on aika päättyä. Kiitos ja kumarrus - ostakaa edes yksi ban-ei!

Ravihevosten esiinmarssi 110710

Virtuaalinen ravihevonen - mikä onkaan parempi tapa oppia oikean ravimaailman teoriaa? Silloin, kun minä aloitin ravitouhut IRL, minä vain ajoin. Esimerkiksi olin ensimmäisen hoitohevoseni hiittikuski kahdesti viikossa, vaikka en todellakaan ymmärtänyt, että sitä juoksemista kutsuttiin hiitiksi, ja miksi se on oikeastaan juostava. Olin teini ja pyörin talleilla. Kun pomo sanoi, että laita sille päätanko ja potkuremmi, minähän laitoin, mutten tiennyt miksi. Tiesin, ettei eräästä tammasta ollut juoksijaksi, koska sen jalat olivat jotenkin kummalliset, ja vian näki, mutten tiennyt, että tämä "jotenkin kummalliset" tarkoitti pihtikinttuja. Tiesin, mitä tarkoittaa lyhyt ja pitkä rintaremmi ja tiesin, milloin mitäkin on käytettävä, mutten alkuunkaan ymmärtänyt syytä.

Virtuaaliset ravihevoseni ansaitsisivat kukin oman esittelynsä tässä postauksessa, mutta tällä kertaa vain mainitsen Magic Sensen, USA Goes PUNKin, Please-Pleasen ja Audience Killer LOOPin, koska niistä on viimepäivinä horinoitu niin rankasti. Mutta loput hevoset - olkaa hyvät ja astukaa esiin! TJ-merkityt tarjolla jalostukseen!

Evm-sukuisia tammoja:
Please-Please
How to Love, 6v, 13,8ake
Kyoto Song, 4v, 16,6ake
Death Thirteen, 3v, 19,0ake
Karhutar, 4v, 32,2ake TJ
Sikahertta, 4v, 34,6aly TJ
Hikkavaihde, 3v, 52,9ke (kl)

Evm-sukuisia oreja:
USA Goes PUNK
Funky Monkey, 4v, 15,6ke
Tokyo Hysteria, 4v, 16,4ake
Intro To This, 2v, ei enn.
Egokulissi, 4v, 36,0aly TJ
Järkyttävän Ärsyttävä, 3v, 42,8ke TJ

Peitsareita:
Shock This N00b, 3v, p.17,5ke, ori TJ
Hide And Seek, 3v, p.15,0aly, tamma TJ

Montéheppoja:
Maniac In Action, 6v, 18,8mke, ori TJ
Bell the Cat, 6v, 18,4make, tamma TJ
Flirt!, 6v, 18,1maly, tamma TJ
Puukkohippa, 6v, 23,0mkp, ori TJ
Susan Puhuri, 13v, 26,2make, ori TJ
Sulhonsurma, 6v, 29,7make, tamma TJ

Omia kasvatteja:
Crimson Ninji, 3v, 20,7ake, 1-polvinen tamma
Crimson Marilyn, 3v, 21,3kp, 1-polvinen tamma
Crimson Capulet, 3v, ei enn., 1-polvinen tamma

Muualta ostettuja:
Magic Sense
Derek Demo, 4v, 14,5akex, 1-polvinen ori
Safarivillitys Luned, 3v, ei enn., 1-polvinen ori
J.T. Ärrinpurrin, 6v, 28,6ke, pitkäsukuinen ori TJ
DMT Rakkauskohtaus, 5v, 28,7ake, 1-polvinen tamma TJ

Meille päätyneet "hylkiöt":
Beauty And Stupid CH, 8v, p.09,5aly, peitsaritamma TJ
MW Punasilmä, 12v, 20,1akexx, ori

Sitten aloitetaan hylkiöiden puolustuspuhe. Eli, ensimmäinen hylkiömme, "Pissis" on seurausta siitä, että tarjosin omaa kultapoikaani, Magic Senseä joskus jalostuksen ihmiselle, joka ei oikein tiennyt, mitä on tekemässä. Varsasta tehtiin peitsari, ja lopulta otin sen meille, kun omistaja (=kasvattaja) lopetti. Pidän hevosen nimestä, koska kappale, jonka mukaan se on nimetty, on suosikeitani. Itse hevosesta en kovinkaan innostunut. Onhan se tottakai mahdollista, että "kunnon" ravisukuun syntyykin peitsari, mutta tähän sukuun en olisi sellaista mustaa lammasta halunnut. Pissis on HYVÄ peitsari, mutta silti. Mieluiten poistaisin koko hevosen niin, että sitä ei olisi olemassakaan, mutta olen onnistunut kiintymään tähänkin vatipäähän.

Toinen hylkiö on nykyään upea ja ihailtu ori, MW Punasilmä, eli "Pupu." Rakastan sen nimeä, ja keksinkin sen itse, koska tämä ori oli alun perinkin tarkoitettu minulle. Sairastuin kuitenkin pahasti IRL ja menetin intoni virtuaalihevosiin pariksi vuodeksi, mutta saatuani sairauteni voitettua, laajensin taas ympyröitä. En olisi enää tahtonut Pupua, koska se oli jo vanha ja elänyt tekemättä mitään. Rukkasin kuitenkin ikääntymisen nykyiselle mallilleen, ja virtuaalimaailman ehdoton suosikkihevoseni saapui minulle. Siitä lähtien on Pupun kanssa taivan ollut yhteinen. Jos nyt lopettaisin, Pupu on hevosistani ainoa, jota en voisi myydä, vaan joutuisin tappamaan sen. Se on minun, ei kenenkään muun - se oli minun ennen syntymäänsä ja se on minun kuolemaansa saakka. MW Punasilmä on maailman komein poika.

Muualta ostettuja hevosia meille tulee vain harvoin. Derek Demo on sellainen, jonka tahdoin ihan oikeasti aina korvankärjistä takakavioihin, koska silloin tiesin, mitä olen virtuaalimaailmassa tekemässä. Rakastan sitä hevosta! Safarivillitys Luned on uusin ostokseni, ja MW Punasilmän toinen sellainen varsa, joka tulee jäämään meille kotiin. J.T. Ärrinpurrin tuli etupäässä nimensä vuoksi, ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka hieno suku sillä onkaan. DMT Rakkauskohtaus tulee vielä sopimaan jalostussuunnitelmaani, mutta toistaiseksi se ei vielä osallistu varsapuuhiin.

Omilla kasvateillani on kullakin tarina. Crimson Ninjistä tulee mieleen IRL-elämäni paras ystävä. Poika, joka on lempinimeltään Miku, sekoaa pienessä hiprakassa sanoissaan, ja kerrankin selitti minulle, mitä "ninji" tekee, kun puhui ninjoista. Ninji-hevonen on paitsi nimeltään kuin Miku, myös luonteeltaan kuin ystäväni. Crimson Marilyn -nimen keksin taas jo aikoja ennen tamman syntymää, kun pohdin paljon tyttöä, johon liittyvät tavallaan paljon sekä Marilyn Monroe että Marilyn Manson. Hevonen ei muistuta ihmisesikuvaansa lainkaan, ja hyvä niin - pidän enemmän tästä hevosesta. Crimson Capuletin tarina puolestaan on niinkin yksinkertainen, että jouduin tekemään kuolettavan tylsän esseen aiheesta Romeo ja Julia.

Montéhepat ovat hullujen hommaa. Kunnon raviharrastajat sanovat, että montéheppoja ei erikseen tarvita, vaan kärryilijät vain kokeilevat joskus vaihteluksi montéa. Minä kuitenkin olen ollut muutamia vuosia niin kiinnostunut montéilusta, että tahdoin heppoja, jotka tekevät vain sitä. Muutamaa suokkini miellyttävät, mutta edelleen suurin osa suhtautunee huvittuneesti noihin hevosiin. Suosikkini on Susan Puhuri, jonka ostin MW Punasilmän tuojalta.

En todellakaan tiedä, miksi minulla on peitsareita. Varmaa on se, että enää niitä ei tule. Kiinnostuin peitsareista jonkin verran vuonna 2009, mutta huomasin varsin pian, että tämä kiinnostus ei kestä. Pidän nuo kaksi tuontiani, mutta todennäköisesti Crimsonin peitsaripuoli jämähtää siihen, ellei joku perustele minua taas peitsareiden puolelle. Virtuaalipeitsarit inhottavat senkin vuoksi, että kasvatteja ei saa kaupaksi, vaikka haluan joka evm-sukuiselle ainakin kolme varsaa, joista maksimissaan yksi jää kotiin. Vai haluaisiko joku noista varsan - saa varata sitten?

Evm-sukuisia orejani ja tammojani yhdistää vain yksi asia: nimi. Minusta se on tuonneissa tärkein asia, ja pidän noiden nimistä. Tuon tuontini itse, enkä milloinkaan pyydä muita tuomaan. Muutaman kerran joku on suvun keksinyt jollekin, ja siinäkin on ollut minun mielestäni jotain sellaista vikaa, että vaikka palkan maksoin, käyttänyt en. Valmiita tuonteja saatan ostaakin, koska silloin pääsen saman tien katsomaan, onko nimi hyvä, miten suku menee jne.

Tässä oli tämän päivän katsaus virtuaaliseen ravurikantaani. Näiden lisäksi on vielä kaksi ponia, joita inhoan. Inhoan kaikkia poneja, ja vaikka näillä on hyvä syy olla meillä, tahdon niistä eroon. Ja ei, en myy, vaikka juuri möinkin pois kaikki ponituontini, kun joskus hulluudenpuuskassani toin sellaisia ja suunnittelin pienimuotoista ravishettiskasvatusta. Onneksi en ole vielä koskenut russeihin edes pitkällä kepillä!

Hevosmäärä on kova! 050710

Kauhistelin taas kerran sitä, miten ihmeessä aikani riittää kaikkiin hevosiin, kun niitä on satoja ja taas satoja - mutta rentouduin hulluudestani siinä samassa. Monta tallia ja monta hevosta on nimen omaan siksi, että yhteen lajiin on vain sopiva määrä hevosia ja pystyn kokeilemaan useampaa hommaa samaan aikaan! Silti päivittelin vähän hevostilastoja:

-

Joushou Gaidoun hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
dwb: 10 (=3+6+1)
fwb: 3 (=0+3)
kwpn: 1 (=0+1)
sh: 16 (=10+6)
ban-ei: 5 (=3+2)
fri: 1 (=0+0+1)
she: 2 (=1+1)

Koulupainotus: 3
Estepainotus: 11
Yleispainotus: 11
Ravipainotus: 12

Yhteensä hevosia: 37
-

Zurückin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
hann: 5 (=3+2)
fwb 1 (=0+1)
trak 2 (=2+0)

Koulupainotus: 3
Estepainotus: 4
Yleispainotus: 1

Yhteensä hevosia: 8

-

Visualizmin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
holst: 11 (=4+7)

Koulupainotus: 11

Yhteensä hevosia: 11

-

Crimsonin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
lv: 17 (=10+7)

Ravipainotus: 17

Yhteensä hevosia: 17

-

R-Coren hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
xx: 14 (=8+6)
rbsh: 10 (=4+6)

Laukkapainotus (sprinter): 8
Laukkapainotus (semistayer): 7
Laukkapainotus (stayer): 6

Yhteensä hevosia: 24

-

Piikevän hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
til: 3 (=0+1+2)
rp: 1 (=0+1)
sh: 8 (=5+3)
fwb: 5 (=1+2+2)
wf: 1 (=0+1)
ic: 1 (=0+1)
lv: 2 (=0+3)

Tuntihevonen: 11
Koulupainotus: 1
Estepainotus: 1
Ravipainotus: 6
Ei painotusta: 2
Leasingissa: 1

Hevosia yhteensä: 21

-

Yksittäiset yksityishevoset:
xx: 1 (ori, laukat)
rbsh: 1 (ruuna, yleis)

-

Yhteensä
Hevosia: 120
Koulupainotus: 18
Estepainotus: 16
Yleispainotus: 13
Ravipainotus: 35
Laukkapainotus: 25
Tuntihevosia 11
Ei painotusta 2
Leasingissa 1

-

Kun kaiken sanoo niin, että minulla on tasan 120 hevosta, olen kuolla sen taakan alle. 120! On kirjoitettu ja kirjoitettavana yhteensä 120 luonnetta, 120 sukuselvitystä! On oltava 120 täydellistä hevossivua netissä, kilpailtava 120 hevosta ja saatettava laatuarvosteluihin 120 lemmikkiä. On istuttava koneella 120'n hevosen verran.

Onneksi tosiasia on paljon, paljon rennompi. Minulla on 47 kilpailevaa ratsua. Vain 28 hevosta pitää ilmoittaa estekisoihin ja vain 31 koulukisoihin. Se on helppoa, ja melkein joka kerta kaikki hevoseni mahtuvat kilpailemaan.

Laukkahevosiakin on vain 25, ja vaikka määrä kasvaakin koko ajan, laukkahevosilla nyt ei paljoa kilpailla tarvitse. Sen lisäksi luonteet voivat olla puolet lyhyemmät kuin ratsuilla, eikä sukuselvityksiä tarvitse kirjoittaa ollenkaan. Jos hevonen starttaa maidenissa viisi kertaa tai enemmän, sen voi heittää surutta myytävien kohtaan. Tällä hetkellä siellä on vain yksi, sekin varattu, ja senkin laskin mukaan tähän tilastoon.

Ravihevosista pidän enemmän, ja vaikka niitä onkin paljon, niiden hoito ei vie samalla tavalla aikaa. Se on helppoa, se on nopeaa, ja sitä HALUANKIN tehdä. Tällä hetkellä kisakalentereiden päivitys on hieman huonolla tolalla lomailuni vuoksi, mutta onneksi rento ikääntyminen (6kk=1v tai 3kk=1v) helpottaa aikataulua ihan mielettömästi. En laskenut mukaan Star Monkey -oria, jonka osaomistaja olen tätä nykyä.

Painotuksettomat hevoset tarkoittavat reaali-ikääntyviä varsoja ja tuntihevoset Piikevän ratsuja. Uskokaa tai älkää, vaikka tuntihevoset eivät kilpaile kuin erittäin satunnaisesti ja vain huvikseen, niissä on kovin päivittäminen. Sivuille ei tarvitse vaihtaa kuin ikä vuoden välein, mutta hoitajien teksteihin on kirjoitettava pitkät ja kattavat vastaukset vähintään joka toinen päivä. Tuntihevosten vuoksi kirjoitan myös Jumpen päiväkirjaa Piikevässä, ja vaikka se ei enää olekaan jokapäiväinen homma, se on raskaampaa kuin kisakalenteripäivitys viidelle hevoselle.

Leasingtammallani en kilpaile, koska se on Piikevässä yhden IRL-vuoden, vain varsomista varten. Sillä ei tehdä mitään muutakaan näkyvää, vaan se vain mainitaan Jumpen päiväkirjassa. Se ei aikaani vie sekuntiakaan, paitsi silloin, kun tein sille väliaikaiset sivut. So not so big deal, huh.

Olen aina kauhistellut hevosmäärääni, mutta näin paperille laitettuna työmäärähän on ihan pikkupikkuruinen! Ei kun vain tuomaan muutama laukkuri taas lisää, eikä suomenhevosiakaan ole koskaan tarpeeksi!

Virtuaalihevonenkaan ei ole aina nuori 070610

Vaikka virtuaalihevosensa ikääntymistä voi rukata aina uudelleen, se ei ole aina nuori, ellei sitten ikäänny välillä takaperin. Minun hevoseni eivät niin tee, ja lopulta joudunkin siirtää jokaisen vuorollaan eläkkeelle. Viimeinen palvelus on nukuttaa hevonen ikiuneen, kun se ei enää jaksa jatkaa eteenpäin. Sellaisia hetkiä on luvassa minun talleillani ihan pikapuoliin, ja surettahan se jo etukäteen.

Varmasti jokaisella on myös sellaisia hevosia, joista haluaa vain nopeasti eroon. Niin on minullakin. Olen panostanut niihin samalla tavalla, kuin muihinkin, mutta kun kaikki on tehty, niitä ei tule ollenkaan ikävä. Ne tekisi mieli heittää armotta pellolle esimerkiksi tallipalon tai hevosinfluenssan kautta, ja niin minä vanhoina hyvinä aikoina aina pari kertaa vuodessa toiminkin. Nyt on kuitenkin hieman eri asia.

Hevonen, josta en millään malttaisi luopua, on Agata Jewel. Nykyiselläkin ikääntymisellään se on kolmetoistavuotias. Se on saavuttanut jo ne harvat meriitit, jotka ylipäätään saavuttamaan tulee, eikä siitä saa enää varsojakaan. Vain VPA'n palkinto olisi vielä mahdollinen, mutta se ei erityisesti kiinnosta minua. Kysymys siis kuuluukin, mitä minä teen Agata Jewelillä? Se vain roikkuu karsinassaan vuodesta toiseen tekemättä mitään, mutta en osaa päästää siitä irti. Luulen, että jos vielä kymmenen vuoden kuluttua roikun täällä, Agata Jewel, silloin (v 2020) tasan 30 vuotta täyttävä muumiohevonen on edelleen mukanani. Olisi nyt jo aika saada voimia kirjoittaa hevosistani rakkaimmalle muutaman kappaleen muistokirjoitus ja painaa nukutusnuolen mäntä armotta pohjaan.

Toinen vaikea tapaus on Susan Puhuri. Se on kultani Agatan tapaan, ja etsiytynyt meille aivan ihmeellisen tarinan kautta. Moni ihmettelee, miksi pidän tuosta orista, ja niin ihmettelen välillä itsekin. Mitä ihmettä sillä muka tekee? En malta tappaa Peppeä, vaan päästän sen viettämään eläkepäiviä - ja arvatkaapa, koska. Kesäloman jälkeen. Sitten astutan sillä yhden tammoistani ja saan taas vaivoikseni yhden uuden hevosen, johon varmasti onnistun jonkin kieron tapahtumasarjan kautta rakastumaan. Oi ei, ja taas tallissa on yksi heppa lisää.

Ensimmäinen ravihevoseni, Magic Sense on myös rakas tapaus, ja täyttää tämän vuoden marraskuussa 14 vuotta. Olen luvannut itselleni, että juoksutan sitä vielä seuraaviin rankingfinaaleihin asti, vaikka ori ei siis itse todennäköisesti niihin pääse. Rankingfinaalit ovat vain sopiva rajapyykki. Sensestä ei edes jää kotiin yhtään varsaa, joten periaatteessa sitäkin on ihan turha pitää hengissä. Silti sen lopettaminen tuntuu samalta, kuin lopettaisi kaikki ravihommat.

Sitten on monta hevosta, joiden kuolemaa aivan odotan. Esimerkiksi BT Champion's Toy-Boy lähtee vihreämmille laitumelle heti, kun vain viitsin tehdä sille muistosivun. Se on rakas myös, mutta ei samalla tavalla. Sitä paitsi en edes pidä poneista, en edes virtuaalisista. Tobyn kohtalo odottaa myös sen emää, jonka nimi on muuten Nya. Muutan niiden ikääntymistä vaikka, niin en joudu tappamaan niitä klassisesti tallipalossa tai loukkaantumisen vuoksi tai muuta typerää. MSC Booyahissa sen sijaan on sitä jotain, vaikka se on poni. Senkin julmaa murhaamista pyörittelen, mutta toisaalta se olisi ihana pitää tallissa. Luulen, että ori joutuu joka tapauksessa samaan joukkohautaan edellisten kanssa.

Silloin, kun Mayimm-tamma kuoli, olin pahalla tuulella ainakin kuukauden. Vaikka tapoin sen tosiasiassa saadakseni talliin tilaa uusille hevosille, pidin tästä neidistä erityisen paljon. Ensinnäkin sen nimi on maailman hienoin, ja minulle se merkitsee hevosessa kaikkein eniten. Olen ylpeä siitä, että omistin joskus yhden virtuaalimaailman ensimmäisistä rbsh-rotuisista hevosista.

Kahdeksanvuotias Bakabakashii pukattiin reaali-ikääntymiselle, koska en halunnut sen kuolevan koskaan. Se on koko suomenkielisen virtuaalimaailman ensimmäinen ban-ei, ja myös ensimmäinen laatuarvosteluissa palkittu ban-ei koskaan. Lisäksi pidän koko hevosesta, aina nimestä teksteihin asti. Loppupeleissä Bakan idea oli herättää henkiin aivan uusi rotu, ja sen se on tehnytkin. Tehtävänsä täyttäneen virtuaalihevosen voi kuopata, mutta minähän en anna nukutusruiskeen tulla Bakan lähellekään. Se on minun hevoseni.

Lyhyesti sanoen jo pelkästään Joushou Gaidoussa on 35 hevosta, joista viiden olisi jo pitänyt kuolla vanhuuteen, ja joista haluan tappaa seitsemän muuta. Kuolettavan hyvä yhtälö, vai?

Seuraavaksi herää kysymys, miksi ylipäätään ostelen turhia hevosia. No, ihan tiedoksi vain voinen ilmoittaa, etten tee sitä. Ostan vain tarpeellisia hevosia, jotka (kuten kaikki) käyvät ajan mittaan turhiksi. Minun hevoseni ovat vain turhia poikkeuksellisen nuorella iällä sen vuoksi, että ikääntyvät hitaasti. Ikääntymistä taas en nopeuta sen takia, että taukoilen silloin tällöin, enkä halua löytää tallistani kolmeakymmentäviittä karsinaansa kuollutta hevosta. Tiedän olevani monimutkainen, mutta niin muuten ovat nuo minun hevosenikin. Ensin hurahtavat vanhuksiksi tai turhuuksiksi ja sitten eivät kuole, vaikka kuinka yritän sytyttää tallipaloa ja tartuttaa niihin influenssaa

Varsasuunnitelmat 070610Vaikka ratsutalleistani vain yksi tunnustaa aktiviteetikseen kunnolla myös siitostoiminnan, olen silti suunnitellut jonkin verran varsoja tulevaisuutta varten. Osa mietinnöistä on kauempana hamaassa tulevaisuudessa, osa on ihan lähipiirissä. Kommentoiden voi myös tehdä ostotarjouksia, mikäli on kiinnostunut jostain myytävästä, suunnitteluvaiheessa olevasta varsasta. Minun tapojeni mukaan nimiä ja sukupuolia on mahdollista vielä vaihtaa, ja syntymäaikaakin saa siirrettyä jonkin verran.

-

Joushou Gaidoun varsasuunnitelmat ovat aina olleet vähän sellaisia, että kosahtavat johonkin ennen kuin niitä ehditään kunnolla edes harkita. Jos joku kiinnostuu varsoista, ne on aina myyty sopivaan käyttöön, mutta liikaa pienokaisia ei voida kerralla kotiin jättää. Yleensä noin yksi kolmasosa suunnitelluista varsoita syntyy maailmaan.

Ainakin 2 Be Wiz U Mims on astutettu orilla Bounce 2 This Mims. Periaatteessa varsan pitäisi olla syntynyt tämän kuun lopussa tai ensikuub alussa, ja niin päivämäärän mukaan ei sivujen kanssa kiirettä ole, mutta en vain saa luonnetta sivuille ja siksi en myöskään sivuja julkaisuun. Nyt on kesäloma alkanut, niin ehkä sitten. Varsan nimi on Bounce Me G, ja se jää kotiin kasvamaan.

Muutama myyntivarsakin löytyy. Nimiin ja sukupuoliin voi ehdottomasti vaikuttaa. Kaikki syntyvät tämän kuun lopussa tai ensikuun alussa.

Ban-ei -tamma Kaori G
Ratsu / työhevonen
isä: Bakabakashii YLA2
emä: Sabishii

Suomenhevosori Erkinheimon Karhunkynsi
Ravihevonen
isä: Egokulissi (1.23,4ke, 26 300 ve)
emä: Karhutar (1.23,8ke 24 900 ve)

Shetlanninponiori Benjamin G
Ratsu / ravihevonen
isä: MSC Booyah (2.23,6aly, 1 815 ve)
emä: Ebony (2.24,6ly, 2.24,6aly, 2 455 ve)

Lisäksi meidän orimme ovat kaikki tarjolla jalostukseen. Suosittelen erityisesti seuraavia:
Pirtin Jaska
J.T. Ärrinpurrin
Susan Puhuri

-

Zurückiin puolestaan on tulossa yksi ainoa pienokainen, ja se myydään. Vauva on niin hurmaava, että mieli kyllä tekisi pitää se ihan kotona, mutta suvullisesti en tee pienellä juuri mitään. Minulla on samasta orista toinenkin varsa, ja tästä tammasta tulee meille joka tapauksessa myöhemmin yksi pikkuvarsa. Tämän hevosen nimeä ja sukupuolta en kovin mielelläni lähde muuttamaan

Hannoverori Rap Rock Rück
isä: Jrock HANN3
emä: Ready Set Go It's Time To Rock

Zurückista tarjolla jalostukseen on edellisen varsan isä. Sen lisäksi upea trakehner Corbin Bex käy yhdenyön jutuksi talli ulkopuoliselle tammalle.

-

Näillä näkymin Crimsoniin ja Visualizmiin ei ole syntymässä omia kasvatteja. Jälkimmäisenä mainittuun tuodaan kuitenkin uusi ori, ja sillä astutetaan kaksi evm-sukuista tammaa. Toinen varsa tulee myyntiin myöhemmin, kun olen ehtinyt spekuloimaan, kumpi varsoista kannattaa pitää kotona. Laukkatalli R-Coren hevosista ei tule ainoatakaan varsaa kesken vanhempien kilpailun, koska laukkurit menevät meillä lähdöissä niin kiivaaseen tahtiin.

-

Sen sijaan Piikevässä on ensikesänä todellinen varsakesä. Meille on syntynyt tähän mennessä kaksi ikiomaa kasvattia. Toinen on kesän 2009 tammavarsa Kevään Söpöke, joka myytiin pois, ja toinen on omaan talliin riehumaan jäävä tämän kevään orivarsa You And Me PI. Käytämme reaali-ikääntymistä, joten kasvatustyö on hidasta, mutta kasvatit sitäkin rakkaampia ja erityisempiä.

Ensi kesänä luvassa on kuin onkin kokonaiset neljä varsaa, joista vain yksi tai kaksi saa luvan jäädä asumaan meille Piikevään. Jos tutkit näitä hevosia ostoaikeet mielessäsi, muistahan, että myymme varsat vain sellaisiin koteihin, joissa ne saavat elää elämää reaali-ikääntyvinä, ja joista ne myydään uusiin paikkoihin, jos talli lopettaa. Piikevän hevosten varsoilla ei tarvitse kilpailla.

Ainakin suomenhevosvarsa numero yksi jää kotiin. Sen emä on vuokrahevosemme Apilapolun Fantastinen, joka asuu meillä Piikevässä koko vuoden. Isä on oma erikoissuosikkini Ruiskukan Paholaisen Haave. Vauva jää Piikevään siksi, että minulla ei todennäköisesti tule koskaan olemaan mahdollisuutta saada ihanasta Papu-tammasta toista omaa kasvattia.

Suomivarsa numero kaksi saatetaan ehkä myydä.
Suomenhevosvarsa, ori tai tamma
isä: Vauhti-Paavo
emä: Lento

Suomenpuoliverivarsa menee varmasti myyntiin.
Suomenpuoliverivarsa, ori tai tamma
isä: Oh Cash Go
emä: Glorious

Viimeinen varsa on juoksija, ja lähtee myös uuden omistajan mukaan.
Lämminverivarsa, ori tai tamma
isä: Funky Monkey
emä: Needs A Reason

Esittelyjä 070610

Koska uusi virtuaalitalleista (sim game stables) kertova blogi on taas avautunut, lienee aluksi parasta esitellä taustoja. Tämä postaus ei vielä sisällä maailmaamullistavia mietintöjäni erityisesti mistään aiheesta, vaan on sitä vanhaa tuttua esittäytymistä.

Käyn ht.netissä nimimerkillä Oresama, ja jokainen minut siellä nähnyt tietää, että käytän myös nimimerkkejä Reita ja Ban. Kolmen eri nimimerkin tarina on niin pitkä, että sen kertominen vain tylsistyttäisi huonoa tekstiäni entisestään, joten se säästetään myöhemmäksi - postaukseen, jossa pohdin nimimerkkejä ja niiden logiikkaa ja järjettömyyttä.

Olen siis seitsemäntoista ja puoli vuotta vanha tällä hetkellä, ja virtuaalinen hevosharrastukseni alkoi joskus vuonna 2000 tai 2001 omalla hoitohevosella. Ensimmäinen hoitsu, jonka muistan, oli Black King -niminen musta puoliveriruuna Kopsan Tallilta. Siellä hoidin myös Valoksi kutsuttua suomenhevostammaa, joka taisi olla voikko tai hyvin vaalea rautias. Oman tallin perustin muistini mukaan vuonna 2002, ja nykyisistä talleistani vanhin, Joushou Gaidou tuli kuvioihin vuonna 2004. Virtuaalihistoriani ei siis ole pitkä ja komea. Ei varsinkaan komea.

-

Tällä hetkellä olen mukana jos jonkinlaisessa virtuaalihevoslajissa. Äskeisessä Joushou Gaidoussa on vähän kaikenrotuisia ratsuja ja kivana lisänä suomenhevosravureita. Jos kasvatusrotuja pitäisi nimetä, ne olisivat suomenhevoset ja tanskanpuoliveriset, mutta koska JG ei siitostalli ole ollenkaan, voin huoletta olla sanomatta yhtäkään rotua. Hevosten tehtävänä on kilpailla ja olla omana ilonani, ja varsoja tulee vain harvoin.

Tallini eivät todellakaan kesken lopu, ja on noloa myöntää, kuinka paljon niitä onkaan. Seuraavaksi vanhin pykäys on estepainotteisia saksalaisia hevosrotuja, lähinnä hannoverinhevosia kasvattava Zurück. Siellä kävi kuoleman koura muutama viikko sitten, ja tapoin armotta pois kaikki hevoset, jotka eivät enää sovi tarkoituksiini. Ne, joissa henki vielä pihisi ja joissa oli virtaa jäljellä, myin pois. Zurück on tällä hetkellä siis lähes tyhjillään ja tarkoitus olisi tuoda sinne evm-sukuisia hannoverhyppääjiä ja holsteinpomppijoita.

Koulupainotteisten holsteinhevosten ympärillä pyörivän Visualizmin piti yhdistyä edellisessä kappaleessa mainitun Zurückin kanssa jo kauan sitten, mutta ei se sitten käynyt päinsä. On helppo pitää nämä kaksi erillään hevosten painotuksien ja rotujen mukaan, ja yhdistäminen loisi vain uuden hässäkän. Visualizmin tarkoituksiena on luoda uusia sukulinjoja evm-sukuisten kouluholsteinhevosten kautta, mutta myös jatkaa pitkäsukuisten kanssa. Meillä onkin tallissa 3-polvisia ja evm-sukuisia hevosia kaikkein eniten, ja niin se saa ollakin.

Koska vierastin ajatusta laittaa ravureita Joushou Gaidouun, syntyi Crimson. Suomenhevoset menivät kuitenkin JG'n tiloihin, koska vielä vähemmän halusin niitä hitureita sotkeumaan lämminveristen draamaan. Olen aina pitänyt virtuaalisten ravihevosten rennosta maailmasta, ja sillä meiningillä nytkin mennään, että noin kolme kolmivuotiasta talliin kerralla ja hepat saavat juosta vauvoista vaareiksi asti. Kasvatustoimintaa ei juurikaan ole, vaan varsoja syntyy vain sen verran kuin on välttämätöntä sukujen jatkumista varten.

Näitä kuulkaas riittää. Ostin jonkin aikaa sitten ensimmäisen laukkurini, Joonan (jolle muuten pidän omaa blogia huvikseni). Se hevonen avasi tien laukkamaailmaan ja innosti minutkin noista upeista menijöistä. Pakkohan se oli saada oma tallillinen hevosia, ja niin syntyi R-Core. Laukkahevosista ei ainakaan tähän mennessä ole ollut samalla tavalla "vaivaa", kuin ratsuista ja ravihevosista, joten en yleensä laske R-Coren staffimiehiä ja -naisia hevoslaumaani, kun sitä kysytään.

Viimeisenä tulee talli, joka jäi minulle vahingossa. Piikevä oli alun perin nimimerkin Rosette talli, ja minä toimin siellä suomenhevosori Vauhti-Paavon hoitajana. Rosette etsi aikoinaan toista omistajaa, ja koska pelkäsin tallin joutuvan hunningolle, hain hommaan. Piikevän kanssa vääntäminen vie kaikkein eniten aikaa, vaikkei sitä uskoisikaan, ja se on kaikkein raskain talli ylläpitää. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että olisi ihanaa lyödä hanskat tiskiin, mutta onneksi niin ei ole päässyt käymään. Tämän tallin kanssa touhuaminen ja sen hevosten väänteleminen hyvään järjestykseen on ehdottomasti virtuaalitouhuistani palkitsevinta hommaa.

-

Minulla on siis ravi-, laukka-, este-, koulu-, yleis- ja työpainotteisia hevosia. En ole uskaltanut kokeilla westerniä tai kenttäratsastusta, koska jäisin kuitenkin koukkuun myös siihen. Vaikka hevoslaumani on suuri, tunnen joka kopukan, eikä yksikään unohdu. Välillä joudun lataamaan akkuja viikonkin tauolla, mutta yleensä vietän hevosteni kanssa ainakin hetken aikaa joka ikisenä päivänä. Tämä ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa, vaan rentoutumistapa siinä missä toiselle lukeminen, urheilu tai jokin muu harrastus. Virtuaalihevoset eivät ole työtä, vaan huvitusta.

Usein kysellään virtuaalitalleilijoiden lempihevosia. Minun suosikkini on ensimmäinen hevonen, jonka ostin muualta. DWB-tamma Agata Jewel, joka on ensimmäinen koskaan toiselta tallilta ostamani hevonen. Se tuli minulle siinä vaiheessa, kun en todellakaan tiennyt, mitä olin virtuaalimaailmassa tekemässä, ja vain ostelin päättömästi hevosia. Tammaruippana oli koulutettu heC-tasolle, ja se hyppäsi 70cm. Vuosien saatossa opetin sitä, kunnes se 2007 oli pyrkinyt aina int II -tasoiseksi puolentoista metrin hyppääjäksi.

Jos täytyisi valita ratsumaailma, ravimaailma, laukkamaailma tai työhevosmaailma, valitsisin ravimaailman. Syynä on se, että ratsupuolella on kamalaa vääntöä useammin ja työhevosten tai laukkureiden maailmassa taas ei kovaa kilpailua ole ollenkaan. Ravihevoset ovat todella hurmaava välimuoto. Laukkapuolelta on muuten sanottava sen verran, että olen aina, aina saanut niiltä ihmisiltä mielettömän ystävällisen vastauksen tyhmimpäänkin kysymykseen. Kun kysyin, mitä tarkoittaa allowance, selitystä tuli pitkät pätkät, ja heti tarjouduttiin auttamaan vielä lisää. Jos olisin ratsumaailmassa kysynyt, mitä tarkoittaa heB, olisin todennäköisesti saanut vastaukseksi "google on kaveri" tai "kouluratsastusluokka."

-

Viimeiseksi asiaa blogista. Tämä ei kerro yhdenkään virallisen tahon mielipidettä tai kantaa, vain minun omia höpötyksiäni. Todennäköisesti bloggailen suurimman osan teksteistäni omaksi ilokseni ja horisen omista hevosistani ja vertailen niitä, mutta välillä saatan ottaa kantaa myös suurempiin aiheisiin. Ken tietää, vaikka tämän blogin viimeisillä hetkillä ainoa tallini olisi Joushou Gaidou, jossa kasvateittaisiin shetlanninponeja ja arabialaisia täysiverisiä. Tiedoksi vielä kaikille, että inhoan sydämeni pohjasta kumpaakin rotua, enkä tiedä miksi. Yksilöissä ei ole vikaa, mutta en pidä yleisesti roduista.