20110228

Miksi, oi miksi!! (LJ & VRER), 280211
LJ'n alaiset kilpailut on anottava kaksi viikkoa etukäteen. Miksi? Jos joku tietää, kumoavatko perustelut (edes teidän mielestänne) nämä asiat:
1. Laukkoihin yleensä osallistutaan vain päivää ennen varsinaista kisapäivää.
2. Laukat ovat nopeaa pidettävää: suunnitteluaikaa yms ei tarvitse kahta viikkoa.
3. Laukat ovat kevyttä hommaa: jos 2vkon ajan tarkoitus on ehkäistä "hupianomuksia", joiden lähettäjillä ei ole aikomustakaan viedä kisoja loppuun, niin tuskin sellaisia tyyppejä paljoa on, kun tulokset ovat melko nopeat laittaa.
4. On veemäistä suunnitella irl-elämän lomaan virtuaalitalleilua 2vko etukäteen. Nyt tiedän, että olen ensiviikolla vapaa - mutta en ollenkaan tiedä, missä olen kahden viikon kuluttua
5. Kalenteria päivitetään usein: päivityksien vuoksi ei tarvitse anoa niin kauas

VRER'n alaisissa kilpailuissa on oltava vähintään 10 lähtöä. (Ymmärrän tavallaan, miksi: muuten järjestettäisiin 2-lähtöisiä raveja yms. Mutta miksei luku voi olla 5, tai edes 8??)
1. Villeissä järjestän aina 5-7, koska MINUN hevoseni tarvitsevat vain niin paljon. Alaisissa on niitä "turhia" lähtöjä, joihin MINULTA ei tule konin konia - ja nimen omaan siksi järjestän raveja, että MINUN hevoseni pääsisivät useammin juoksemaan
2. 10 lähdössä ON kova homma, jos esim antaa ajat käsin ja realistisesti, kuten joku minä (pitäisikö siirtyä konetta käyttämään sittenkin??)
3. Sitten ihmetellään, miksei kukaan järjestä alaisia. No miksiköhän? Siksi, että villeissä ei ole niin hitonmoista hommaa joka kerta. Minusta nimen omaan alaisia tulisi hieman pukata, koska niitä on toooooosi vähän nykyään. (Toista oli muutama vuosi sitten - ja silloin lähtöjen alaraja taisi olla 8, johtuukohan siitä?)

20110227

Pieni arvio + suuri saavutus, 270211

Arvioni on, että olen järkestänyt virtuaalisen elämäni aikana noin 2500 kilpailua. Vain muutamatsadat viimeisimmät ovat tallella, mutta ennen kuin edes tiesin, mitä tarkoittaa "alainen kisa" tai "villi kisa", järjestin kaikenlaista kuin hullu. P

elkästään Erkinheimojen (Joushou Gaidoun) alkumuoto Kt Final (2005-2006?) isännöi 100-150 villiä kilpailua. Ja tahti on kiihtynyt.

R-Core on toiminut vasta pari kuukautta, ja siellä on laukattu yhteensä 25 kertaa (5 kutsuista vielä avoinna).

Zurückissa on väännetty esteitä ja koulua vuosina 2008-2009 yhteensä tasan 150 kertaa. Jos hiljainen vuosi 2010 lasketaan mukaan + tämän vuoden avoimet kutsut, tulee kisamääräksi 164.

Erkinheimojen Joushou Gaidou-kaudella otettiin kavereista mittaa 28 kertaa.

Visualizmissa on järjestetty vaatimattomasti vain 13 kilpailua.

Crimsonin raveja on ollut 56 kappaletta.

Ennen kuin Shiawase lopetti, siellä ehdittiin käydä kamppailua voitosta (alaspäin arvioiden) noin 200 kertaa.

Pelkästään näistä tulee jo yli 600 kilpailua. Lisäksi pitäisi laskea kilpailut ikivanhasta Kt Mishasta (2004), monet järjestämäni seurakisat, vanhojen aikojen ravit (tallit ennen Crimsonia, 2005 =>), kaikkien kilpailukeskuksieni kisat yhteensä... ... ... ... ... ... Minulla on vaikka minkälaista projektia takanani, koska olen myös ollut lapsi joskus, enkä tiennyt, mitä tahdon. Kilpailuja olen kuitenkin järjestänyt aina. Aina.

Voin siis katsoa, että olen saanut jotain aikaan virtuaalimaailmassa. Olen täysin varma siitä, että pelkästään kilpailuin olen ehdottomasti tehnyt ainakin viisikymmentä ihmistä iloiseksi. Se on saavutus. Ihan totta.
Hoitajatoiminnasta, 270211

Minulla on aina ollut yksi (ja vain yksi) talli, jossa on hoitajatoimintaa. Muut tallit ovat olleet kilpapainotteisempia, ja niillä olen ajatellut hoitajatoiminnan ihan turhaksi. Mitä hyötyä siitä muka on, jos tavoitteena todellakin on pelkkä hyöty (minulle aka kisamenestys & palkinnot)? Ei niin mitään, ellei lisää juttuja heppojen omiin päiväkirjoihin, mikä taas vie ihan järkyttävästi sivutilaa pitkän päälle...

Nyt, kun Piikevä meni, ei missään talleistani ole hoitajatoimintaa. Se säästää aikaani mielettömästi, koska pyrin kommentoimaan juttuja aina mahdollisimman kattavasti, mahdollisimman monipuolisesti, ja samalla kehittämään siipieni suojiin päässeitä kirjoittajanalkuja eteenpäin. Sellainen on kannattanut: olen aina ollut ylpeä hoitajistani, koska jos osoitan heille yhden virheen vaikka joka tekstistä, jota pitäisi tarkkailla jatkossa, oppivat he todella nopeasti kirjoittamaan sen asian oikein. Samoin sisältö paranee niin hienosti, että ihan itkettää. Kuten sanoin, niin hyvät kommentit vievät ihan tuhottomasti aikaa, ja sama teksti on luettava uudelleen ja uudelleen, jotta kaikki tulisi sanottua - varsinkin, jos teksti todella on lapsen kirjoittama, lyhyt, jatkuvasti samana toistuva. Aina on löydettävä paljon hyvää, ja osoitettava yksi ainoa virhe, aina ei yhtäkään. On palkittava ja kehuttava, mutta oltava rakentava. Lisäksi on itse luotava tarinaa: olipa kiva, kun huomasit siivota sen Pollen satulan, olenkin jankuttanut siitä tallimestari Pertsalle varmaan kuukauden, mutta kun mitään ei koskaan tunnu tapahtuvan ajoissa.

Vaikka hoitajatoiminta vie 70% virtuaaliheppailuenergiastani, on jotenkin tyhjä olo nyt, kun sitä ei enää ole. Kun Erkinheimoissakin käy, tuntuu kuin astelisi autiotaloon. Esimerkiksi Piikevää ajatellessani ensimmäinen mielikuvani oli pieni talli täynnä naurua ja hulinaa - muistin kaikkien hoitajien nimimerkitkin, kuvittelin heille ulkonäön, ja kun joku sanoi Piikevä, kuulin heidän hilpeän juttelunsa. Erkinheimoissa asiat ovat toisin. Siellä kiiltävällä, liian siistillä käytävällä, melkein tyhjässä tallissa kaikuu vain yksinäinen, toivonsa menettänyt, hoitajattoman hevosen vaisu hirnahdus. Hevonen kysyy, halaisiko joku joskus minuakin? Jaksaisiko joku joskus leikkiä minulla, kirjoittaa minusta, koska sitä varten minun esi-isäni ainakin ovat luotuja?

Olenkin päättänyt ottaa hoitajatoiminnan osaksi Erkinheimoja, mutta vielä ei ole sen aika. Rustasin tänään mahdollisimman mielenkiintoista ja lyhyttä esittelyä tallista ja henkilökunnasta. Aina ennen olen sortunut jaarittelemaan turhia asioita, kuten siistejä satularivejä ja koukuissa roikkuvia suitsia, mutta nyt muistelin Piikevää ja omaa tallipojanuraani Mêl Serenissä. Riittää, että sanoo käytävältä löytyvän oven sinne satulahuoneeseen. Ei aina tarvitse kertoa jokaisen kivenkin paikkaa. Tarinankirjoittajana olen tyytyväisenä Mêl Serenissä nimen omaan siihen, että saan luoda todella paljon itse. Minulle annetaan riittävästi informaatiota, mutta ei lausettakaan liikaa. Tahdon, että Erkinheimot olisi vielä joskus samanlainen.

Kun puitteet ovat kunnossa, alan miettiä nimen omaan niitä hoitajia. Mitä he tarvitsevat? Itseäni inspiroivat kaiken maailman palkinnot ihan mielettömästi: kuukauden hoitaja, tasomerkki se ja se, suorittanut sen ja sen, ollut mukana siinä ja siinä. Onkohan niin, että muitakin kiinnostaa sellainen? Toisaalta, silloin on vaarana rajoittaa liikaa: Piikevässä ennen alkeiskurssia ei saanut ratsastaa metriäkään => tarinoista tuli kovin sisällöttömiä ilman kurssia, koska loppuen lopuksi harva ymmärtää, että hevosenhoitajan työtä on nimen omaan hoitaa sitä konia. Ei ratsastaa sillä. Sen tekevät aivan muut henkilöt - ja kysehän on nyt sitten nimen omaan tonnien arvoisista kilpahevosista, eikä niistä naapurissa asuvista lemmikeistä.

Mutta tätä nyt pitää miettiä. Nyt kuitenkin ensin yritän päästä kouluun lukion jälkeen: ehkä oikea elämäni sitten kuitenkin on karvan verran tärkeämpää, kuin Erkinheimon lohduttomat, hoitajattomat, itkevät hevoset.

20110221

Epämääräisiä aikoja luvassa, 210211

Virtuaalitallipuolelle ennustan epämääräisiä aikoja lähitulevaisuuteen, eli kuukauden sisälle. Tottakai vien aina kilpailut loppuun ajallaan ja yritän roikkua uudenvuodenlupauksissani nimen omaan kilpailunjärjestäjänä, mutta omien hevosten hoito tulee jäämään vähemmälle.

Nyt on lukuloma yo-kirjoituksia varten. Niiden jälkeen pidän vain pienen tauon, ja sitten on edessä ankaraa pänttäystä yliopiston pääsykokeisiin ja itse pääsykokeet. Menivät ne sitten yvin tai huonosti, sitten seuraava homma on vielä muutto uuteen kaupunkiin. Ymmärrätte siis aivan varmasti, että en ehdi miettiä nyt esimerkiksi jalostusasioita. Ei hätää - kyllä ne pikkuvarsat sinunkin kasvatillesi vielä tulevat, mutta valitettavasti se vie jonkin aikaa. Hoidan hevosiani niin hyvin, kuin jaksan!

Käytännössä homman nimi on seuraava. Jos jotain hevoseni kasvattajaa ei miellytä, osa teistä on pitänyt itsellään oikeuden ottaa kasvattinsa takaisin. Silti en ymmärrä, mikä järjestelyissä risoisi, koska en ole luvannut olla taukoilematta kertaakaan, ja hepoilla on tahallaan hidas ikääntyminen. :)

1. Ratsut ovat olleet tauolla, koska mielestäni jaosten kisakalenterit eivät toimi kunnolla, vaikka hattua nostankin sellaisen kutsumäärän manuaalisesti päivittäville. Ne jatkavat edelleen taukoaan siihen asti, että minä palaan taas kokonaan. Jos VRL'n puolella aukeavat jaosten kisakalenterit, järjestän itse muutamat kisat esteitä ja koulua kuussa ja osallistun niihin. (Vaikka taukoilisin irl-vuoden, hevoseni ehtisivät vanhentua vain 2-4 vuotta yksilöstä riippuen. Nou hätä.)

2. Ravihevoset kilpailevat alaisia siihen nihkeään tahtiin, mitä niitä VRER'n kalenteriin suvaitaan ilmoittaa. Itse en järjestä, eikä minulla ole aikaa etsiä villejä juuri nyt. Ilmoittaudun sellaisiinkin, jos tulee sopivasti vastaan etsimättä.

3. Laukka-asioita vien edelleen eteenpäin, koska laukkureiden kilpailutus ja laukkojen järjestäminen vie murto-osan esimerkiksi siitä ajasta, jonka tarvitsen ravimaailmassa vastaavaan puuhaan. Lisäksi laukkureita on minulla niin kovin vähän...

4. Rakkaat yksärini, jotka sattuvat kilpailemaan lännenratsastuksessa, suunnistuksessa, matkassa ja kentässä, saavat nyt jäädä ihan kokonaan lomille. Kahden hevosen takia on ihan turha kytätä neljää kalenteria juuri nyt. Otan mussuni heti parempaan hoitoon, kun palaan...

5. Blogiin en etsi jutunjuurta suurennuslasilla, niin kuin tapasin tehdä vielä hetki sitten. Kirjoitan näin - pitääkseni omat asiani järjestyksessä - mikä siis olikin koko blogin tarkoitus aikaisemmin. Lukekaa parempia blogeja, niitä löytyy ihan varmasti. Ainakin, jos tähän vertaa.

---

Nyt ei muuta kuin toivottakaa minulle onnea ja kahvihuuruisia yölukemisia. En ole koskaan osannut esim lukea kokeisiin, vaan olen vain huvikseni koettanut, joten ensin pitää opetella lukemaan (ja keskiarvo on silti n 8, wtf?).

20110211

Oresaman tammikuun talli, 110211
Päätin nyt sitten jokaisen kuunvaihteen aikaan valita parhaan tallin niistä, joilla olen sivuhistoriani mukaan vieraillut kuluneen kuun aikana. Samaa tallia ei saa valita kahdesti. Jokaisen vuoden tammikuussa valitaan Oresaman vuoden talli.

Tänään saa mainetta ja kunniaa Ravitalli Pirunmarja. Mielipidettäni ei oikeasti tarvitsisi perustella, koska blogi taas toitottaa omia, henkilökohtaisia mieltymyksiäni, mutta perustellaan nyt kuitenkin.

1. Tekstit. Vaikka ne ovat (ainakin vielä) kovin hiomattomia ja joka lauseessa on vähintään kaksi kirjoitus- tai kielioppivirheitä, tässä paikassa on sentään ollut ihan totta yritystä.

2. Hevoset. Pidän Ruisrääkkä KND'sta. Olen aina pitänyt. Lisäksi tallilla on minun orini pienokainen, Pirun Ilmatar.

3. Toiminta. Vaikka raveja ei olekaan paljon, niitä tunnutaan Pirunmarjassa järjestettävän aina kipeimmän tarpeen aikaan. Kun VRER'n kalenteri koomailee, pukataan aina pari villiä ilmoille silloin, kun muut villejä järjestävät angstaavat sängynpohjalla. Lisäksi tulokset tulevat yleensä ajallaan, mikä on ravimaailmassa koko ajan harvinaisempi ilmiö. Joo, olen aika jäävi morkkaamaan ketään siitä.

4. Omistaja. En laske Andieeta feimiksi tai mitään, mutta nimen olen kyllä tiennyt jo jonkin aikaa, samoin moni muu. Eikä minulla ole pahaa sanottavaa.

20110206

Lisää laukkatuonteja, 060211

CAS-vuoden alkupuolella uskallan tuoda vielä reippaasti lisää tuonteja koettamaan maiden-lähtöä, mikäli ne viikon-kaksi vanhemmat tuonnit ovat menestyneet hyvin. Nyt olenkin erittäin tyytyväinen tämän vuoden laukkatuontien menestykseen.

Sprinttereitä toin aluksi kolme: Spidermonkeyn, Manhattan Hotmanin ja SOS In Radion. Niistä ensimmäisenä ja viimeisenä mainitut ovat kamppailleet itsensä maidenin läpi ihan yhdellä ja kahdella yrittämällä, joten toin niille kavereita. Kaksi tammatuontia, Lady Lovelie ja Zombie Dance yrittävät nyt Manhattan Hotmanin kanssa kovasti.

Semistayereilla menee hieman heikommin. Swansongin, Mafia Princessin ja Aurora Boreailsin porukasta maidenin on läpäissyt vain Swansong, ja sen tilalle yrittämään toin orin, jonka nimi on Sudden Death.

Stayereistäni taas olen hieman ylpeämpi. Yuppiedom ja Red Reason yrittävät vielä pari kertaa maidenia, mutta Sonnet pääsi heti läpi. Samoin ensimmäisellä yrittämällä onnistui Sonnetin tilalle tuotu tamma Fame Kills, joten toin perään heti uuden neidin, jota kutsutaan nimellä Hey-Hello Sexy.

Valitettavasti ei laukkatallillakaan aina voittoa juhlita. Uusien heppojen tullessa potkin pois melkein saman verran vanhoja ja huonoja. Koska ne olivat varsattomia tuonteja, en säästänyt niiden muistosivuille kuin vain perustiedot, ja otin luonteetkin julmasti uusiokäyttöön. Kuolon kohtasi myös viime CAS-vuoden ehdoton suosikkini, tamma Oh My Juliet. Kaikkien hävittämiseen oli syy sama: surkeat voitto- ja sijoitusprosentit.

CAS-XIX
Vuoden alussa hevosia oli siis 18.
Poistumaan joutui tänä vuonna tähän mennessä 7
Uusia tuli tänä vuonna tähän mennessä 14
Varsoja syntyy tänä vuonna 1
Hevoskantani siis on kasvamaan päin, mikä on pelkästään hieno asia. Laukkaratsun pito vaatii vain murto-osan siitä ajasta, jonka esim kouluratsun hoitaminen ottaa.

20110203

Tilausvarsako? Minulta? 030211
Pari vuotta sitten vielä tarjosin hevosiani aktiivisesti jalostukseen aina, kun joku etsi oria tai tammaa. Yleensä vastaus oli ei, tai "harkitaan", eli epäsuora ei. Opin, että hevosia (ratsuja), joilla ei ole jo valmiiksi arvonimiä, ei kannata edes yrittää tarjota. Ihan sama, vaikka ne vain odottaisivat jälkeläisnäyttöä laatiksiin.

Olinkin melkein kuolla onnesta, kun ensimmäisen kerran pyydettiin tilausvarsaa minulta. Oikeasti pyydettiin siis, ei vain joku tollo kirjoittanut viekkuun, että voiko ihku orisi Mörkövaaran Partajehu astua ihkun tammani, jonka nimi on Shadow's Secret. Mikä kunnia - joku vaivautui oikein etsimään vanhempia hevoselleen, ja löysi minun hevoseni, ja valitsi juuri ne.

Lähiaikoina olen taas tarjonnut hevosiani jalostukseen siellä täällä ht.netin topissa, pari kertaa kuussa suurin piirtein. Hevoset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin, ts laatisvalmiita ilman jälkeläisnäyttöä, mutta nyt ne kelpaavat. Mikä on syynä?

Puhutaan, että vmaailman feimeillä on automaattisesti hyviä hevosia, vaikka jonkun muun omistuksessa ne olisivat kaksi kertaa kuolleita evm-sukuisia sontakasoja. Enhän minä ole mikään feimi, mutta jo pidemmän linjan harrastaja edes. Ehkä syynä on himpun verran se, että minut tunnetaan jo: kun sanon, että jälkeläisnäytöt saatuaan tämä menee laatiksiin, ihmiset tietävät, että se ihan totta menee, enkä vain höpötä. Lisäksi minun hevoseni, eli siis tilareiden sukutaulujen linkit, eivät ole koskaan aikaisemminkaan kadonneet.

Saan myös myytyä kasvatteja, ja se on todella hieno juttu. Kuten olen usein sanonut, harva loppujen lopuksi pitää tarjouksessa antamansa lupaukset, mutta katsonkin tarjouksia tietyn siivilän läpi nykyään. Jos luvataan "vähintään YLA ja KRJ-laatis", se yleensä tarkoittaa, että hepalle kisataan kymmenisen sijoitusta ennen kuin se unohdetaan. Jos luvataan "kisa- ja jalostuskäyttöä", yleensä toteutuu vain kisakäyttö. Tärkeintä kuitenkin on, että kasvatti saa hyvän kodin.

Varsinkin Crimsonin ravivauvoista olen todella, todella ylpeä. Harva on tähti, mutta vain pari on kadonnut tai unohtunut, vaikka myytyjä onkin jo aika paljon. Erkinheimojen aka Joushou Gaidoun ratsusuokeista taas suurin osa on mystisesti hävinnyt, mutta ravikansa puolestaan on huolehtinut oivallisesti suokkikasvateistani. Edes montéhevosia, jotka klassisesti unohdetaan alkuinnostuksen jälkeen, ei olla hävitetty. Jo niiden myyminenkin hyvään kotiin on jonkinlainen saavutus.

Nyt meikäläisen kahta oria kyseltiin jalostukseen, ja tottakai pienien tallien omistajana, eli melko suppean oritarjonnan omistajana siitä olen tyytyväinen. Kerrankin näin päin.

20110201

Panostusta laatuun vai määrään? + kadonneista 010211

"Panostamme laatuun", lukee jokaisen puoliverisiittolan kasvattisivulla. Minunkin sivuillani se luki muutama vuosi sitten, kun olin kakara, enkä oikein tiennyt, mitä se tarkoittaa. "Laatu" kuulostaa mielestäni hienolta: sellaiselta, että kasvatteja ei tarvitse olla paljon, ja se ilmaistaan kierrellen. On tärkeää, että on muutama hyvä kasvatti, ei montaa keskinkertaista... ...vai onko tärkeää, että jalostuksen kaltaista vaikeaa asiaa ei tarvitse miettiä, siinä vasta kysymys.

En ole oikein ollut laatuun panostaja siinä hevoskasvatuksessa (tai siis "kasvatuksessa"), jota olen harjoittanut. Olen turvannut aina omien hevosteni sukupisteet laatiksissa pitämällä itselläni aina yhden varsan, mutta muista en ole juurikaan välittänyt. Tottakai on ihanaa, kun joku KERRANKIN pitää lupaukset, jotka ostotarjouksessa antoi, mutta en ole vihaisesti katsonu niitäkään, jotka toimivat vain vähän sinnepäin.

Myyntiehdot minulla oli viimeksi freewebsin valmisleiskatalleilla. Nekin laitoin, koska siihen aikaan ne piti vain olla täytteenä. Ne olivat sellaisia kuin että oria ei ruunata ilman lupaa, heppaa ei saa rääkätä, ja niin edelleen. Idioottimaisia sääntöjä, joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä virtuaalimaailmassa. Nykyään vaadin vain, että kasvatin osoitteenmuutokset tulee ilmoittaa, ja että hevonen ei saa kadota, vaan sillä on oltava ainakin muistosivut, jos se esim kuolee.

Pitäisikö vaatia enemmän? Kuukausi sitten kyllästyin ostotarjouksiin, jotka ovat alusta loppuun paskapuhetta. Mitä jos ottaisin ostatarjoukset ylös koneelleni, ja kerran vuodessa kävisin katsomassa, onko niitä noudatettu? Lupaus on lupaus - entä jos ottaisin 100 kertaa sijoittuneen koulupuokin takaisin ihan vain siksi, että omistaja ei ole ehtinyt viedä sitä lupaamiinsa satoihin laatiksiin?

Olisin hullu, kyllä, mutta välillä kun ostajien touhuja katsoo, mieli kyllä tekisi olla niin päästään vialla. Selasin vanhoja kasvattejani, ja hupsista - Joushou Gaidoun (ja sen edeltäjien) ajoilta tallella ovat vain minun omistamani hevoset ja noin viisi muuta. Ja hevosia olen yhteensä kasvattanut useamman sata.

En koskaan hukkaisi muilta ostettua hevosta. En koskaan. Vihaan itse niin syvästi aukkoja sukutauluissa ja jälkeläislistoissa, etten tekisi sitä muille. Miksi muut jaksavat tehdä sen kerta toisensa jälkeen minulle?

Ok, Geon katoaminen (ja domainien lopettaminen) vaikuttavat paljon. Geon tempulle en voi yhtään mitään, mutta eikö olisi vähintäänkin reilua tehdä vaikka freewebsiin JOTKUT sivut hevoselleen, kun oman domaininsa sulkee? Minä esim siirrän kuolleet hevoset heti freewebsiin ja säilytän pelkän linkin uuteen osoitteeseen vanhalla sivulla noin kaksi tai kolme irl-vuotta. En voi täyttää kotisivutilaani hevosruumiilla, mutta voin edes tehdä sen pienen palveluksen. Mikseivät muut voi?

Jos kasvatteja on suuri määrä, enemmän niitä heppoja katoaa, kuin "laatua" kasvattavilla. Toisaalta, enemmän myös säilyy. Jos taas laatuhepalla on vain kaksi laatuvarsaa, ja vaikka toiselle käy niinkin laadukkaasti, että se oli Geolla, sitten ei tällä hetkellä naamaria paljoa naurata. Minunkin olisi siis viisainta lisätä varsamäärää. Ihan varmuuden vuoksi.

Onko ok tehdä ITSE muistosivut kuolleelle kasvatilleen, vaikka se ei olisi enää omassa omistuksessa? Onko OK kerätä googlella tietoa suurin piirtein esim kisasuorituksissa, ja arvoioda vaikkapa sijoitusmäärä suurin piirtein oikeaksi? Loukkaantuuko joku, jos hänen hevosensa löytyisi muistosivuineen minun kotisivutilaltani? Minä en katsoisi sitä hyvällä, koska pidän jokaisesta hevosestani - mutta toisaalta, minä en myöskään koskaan kadota hevosiani.