20100611

Piikevän hoitohepat 110610

Piikevän hurmaavia hevosia on taas aika mainostaa, koska kato on käynyt hoitajalistalla. Tallista kerromme sen verran, että Piikevä on ratsastuskoulu. Se ei kuitenkaan rajoita menoa millään muotoa - meiltä löytyy myös ravihevosia, kaksi kilparatsua ja jopa yksi pikkuvarsa, joka vasta opettelee tavoille. Varsamme Juuso ei vielä tarvitse omaa hoitajaa, mutta onhan tuollaista kiva käydä katsomassa! Piikevässä infoa asioista löytää aina Jumpen päiväkirjasta, koska tuo tallimestarimme näyttää aina olevan niin perillä kaikesta. Hän jopa horinoi tallin omistajan ja ratsastuksenopettajan salaisesta suhteesta ennen kuin se ihmisille kerrottiin - ja tiesi häiden tulevan ennen kuin pari itse sitä tiesi.
Tärkeä juttu on se, että vaikka hoitajat saavatkin ratsastaa hoitohevosillaan aitauksessa valvovan silmän alla ilman mitään kursseja, yksin ratsastamaan tai maastoon ei ole asiaa ennen alkeiskurssin hyväksyttyä suorittamista Piikevässä tai muualla. Tämä sääntö on voimassa turvallisuussyistä.


Sitten menkäämme hevosiin. Ensin esittelen kahdeksasta tuntihevosestamme ne, jotka vielä ovat niin sanoakseni vapaalla jalalla, ja jotka etsivät itselleen hoitajaa.

Ensimmäisenä Harri. Tämä ruuna on arabiristeytys ja sen verran siitä vielä virtaa ja tulisuutta löytyy liikaa, että se käy vain vaativimmilla tunneilla. Komea Harri on hoidettaessa kuitenkin aivan mukava hevonen, eikä aiheuta sen kummempaa häslinkiä. Mukava hevonen sellaiselle hoitajalle, jota kiinnostaa lähteä alkeiskurssin jälkeen jatkokurssille, koska Harrin kanssa ratsastellessa voi kehittyä vaikka minkälaiseksi konkariksi!

Ponitammamme Matsku on kiltti ja reipas hevonen. Maastossa se on koko Piikevän parhaimmistoa, ja kentällä mitä mukavin opetushevonen. Tämä tamma on tuntiratsastajien lempihevosia, ja siksi sen hoitajan pitäisi jaksaa talutella tunneilla silloin tällöin ja neuvoa loputtomiin kaikenlaisia ratsastuskoulun asiakkaita. Tämäkään hevonen ei todellakaan vaadi hoitajaansa pukeutumaan panssaroituun haarniskaan!

Okku, yksi omista suosikeistani, on sekä ihailtu että vihattu. Tunneilla se on niin jäärä, että ratsastajan on ihan oikeasti ratsastettava saadakseen herraan liikettä, mutta maastossa tämä ruuna sitten piristyy. Ruunan paha tapa on käyttää hampaitaan vähän muuhunkin kuin ruokaan, mutta varovaisen ja sinnikkään hoitajan työ palkitaan. Omia ihmisiään Okku kun kohtelee kuin prinssejä ja prinsessoita.

Hunkki on juuri sellainen hevonen, jollaista jokaiseen ratsastuskouluun hingutaan. Tämä puoliveriruuna on tarpeeksi suurikokoinen aikuisratsastajillekin, eikä todellakaan ole automaatti. Se tekee niin kuin käsketään, mutta vain, jos käsketään oikein. Jos hoitaja tahtoo ratsastella Hunkilla, hän saa muuten kunnon takapuolitreeniä, niin pomppivat askeleet tällä suurella hevosella on.

Supersuloinen tilastotamma Rai on 160cm korkea ja todella vauhdikas hevonen. Sen hoitajalle suositellaan myös jatkokurssin käymistä alkeiskurssin lisäksi, koska tämä hevonen ei ole niitä kaikkein helpoimpia ratsastettavia. Lasten tunneille Rai ei lähde ollenkaan, mutta aikuisten keskuudessa se on oikea supersuosikki. Ehkä se löytää vielä oman, rakastavan hoitajan itselleen?

Ruupus on ehdottomia suosikkeja kaikilla tunneilla. Sen luonne on mitä parhain varsinkin alkeiskursseille, ja Piikevän hevosista juuri Ruupuksella onkin ollut eniten hoitajia jonossa. Tämä 15 täyttävä tilastoruuna on mitä mainioin hoitohevonen - se kuuntelee ilot ja surut, antaa halata, hörisee omalle rakkaalle hoitajalle ja sitä rataa. Parasta kaikesta on, että sen selässä saa aina olla rento ja rauhallinen.

Esittelyyn pääsevät seuraavaksi tuntihevosen elämää vasta harjoittelevat kaverukset. Ne ovat joko liian nuoria, kokemattomia tai koulimattomia kaikille tunneille, mutta käyvät myös asiakkaille silloin tällöin. Mukana on myös kaksi oria, joista toinen on kilpahevonen ja käy yksityisillä kouluvalmennuksilla ratsuna, ja joista toinen on vielä niin vauhtihullu, että on vain kokeneiden ratsuina myöskin yksityistunneilla. Kumpikaan oreista ei koskaan mene suuremmassa ryhmässä, kuin yhden ruunan mukana.

Peki menisi muuten tuntiratsusta, mutta sen vauhti pakkaa välillä olemaan hieman liian huimaa. Tämän tamman hoitajalle ei voi kuin suositella lämpimästi sitä jatkokurssia alkeiskurssin jälkeen. Hevonen on myöskin kovin hidas lämpenemään uusille ihmisille, ja vaatii siksi hoitajaltaan suoraa selkää, kärsivällisyyttä ja paljon, paljon aikaa.

Koulukonkari ja kilparatsu Santtu on uusin ostos. Se on luonteensa puolesta vaikka kuinka hurmaava tuntiratsuksikin, mutta oikeasti hieman liian taitava niihin puuhiin. Santtu kiertääkin kilpakenttiä pääasiallisena toimeentulonaan, ja palvelee tuntiratsastajia vain erittäin kokeneiden kouluratsastusvalmennuksissa. Santun hoitajan tulisi olla valmis lähtemään myös kisamatkoille hoitohevosensa tueksi, turvaksi ja avuksi.

Kati ei oikein osaa erityisesti mitään, mutta on lempeän luonteensa vuoksi aivan mainio hevonen ainakin talutustunneille. Tamma rakastaa ihmisiä, varsinkin pieniä, ja toimii siksi Piikevän harvinaisissa kilpailuissakin talutusratsuna. Katin hoitajalla tulisi olla aikaa myös talutella tammaa ahkerasti kaiken maailman tapahtumissa Piikevässä.

Alun perin aloitin Piikevässä hoitajana, ja Pave oli hoitsuni. Siitä onkin tullut koko virtuaalimaailman suosikkihevoseni. Tässä on hoitohevonen nimen omaan tytöille, koska jostain syystä ori pelkää mielettömästi miehiä. Aluksi meillä Piikevässä kuviteltiin, että hullu se on koko hevonen, mutta naisten käsittelyssä tämäkin poika on aivan täysin mukava.

Jottei hauskuus loppuisi millään kesken, on Piikevässä myös kuusi urheaa ravihevosta. Niistä kolmella on hoitajat, mutta vielä omaansa kaipailevat kaksi suomenhevosoria ja yksi lämminveritamma.

Tallimestari Jumpen suosikiksi on nyt noussut Pauke. Ori ei ole kaikkein helpoin mahdollinen hoitohevonen, mutta lujaa sillä kyllä todellakin pääsee! En suosittele tätä oria sellaiselle, jolla ei ole aikaisempaa ravikokemusta, mutta kunnon ravimimmi tai -kundi varmasti rakastuu tähän suomenhevoseen. Nelivuotiaan orin ennätys ei vielä ole häävi, mutta treenaten ja harjoitellenhan sitä parannetaan.

Nami puolestaan on Pave-kaveriaan vaaleampi ja arempi. Se on huomattavasti helpompi pitää aisoissa ja ajaa, mutta kolikolla on kääntöpuolikin. Ori nimittäin pelkää kamalasti kaikkea uutta. Tämän hoitaja ei kyllä aikaisempaa ravihevoskokemusta sen kummemmin tarvitse, mutta rohkeutta ja rauhallisuutta saisi olla senkin edestä, jottei lähde mukaan Namin säikkymiseen ja pelleilyyn.

Lämppäritamma Jonna tuli Piikevään silloin, kun olin vielä hoitaja, ja olin mukana sitä hakemassa. Se on nelivuotias hassuttelija, ja vaatii välillä kunnon ojennusta. Ei tamma ole koskaan tarkoittanut pahaa tempuillaan, mutta välillä hevosenleikki on liikaa ihmiselle. Jonnan hoitaja voisi myös olla apuna nyt, kun tammaa on alettu opettaa myöskin ratsun tavoille.


Viimeisenä, mutta ei vähimmäisenä, esittelemme niisanotut möllötyskaverimme. Tämän kategorian hevoset ovat liian vanhoja tai nuoria tunneille, joten hoitaja saa liikutuksen lähes kokonaan kontolleen. Tällä hetkellä hoitaja on kaikilla, paitsi vuokrahepalla, jolle ei hoitajaa otetakaan - ja pahamaineisella Yuukilla.

Yuuki ei ole niin paha, kuin kuvitellaan. Tallille tullessaan se riehui kuin peto, niin kuin päivittämättömästä luonteesta voi lukea. Nykyään hevonen on kuitenkin rauhoittunut sen verran, että äksyilee vain kentällä, kun yritän usuttaa sitä jonkin esteen yli. Yuuki on kapasiteetikas kilpahevonen - mutta niin vaarallinen yhdistelmä taitamattomien ratsastajien kanssa, että sen hoitaja joutuu hieman kovempaan koulutukseen. Poikkeuksellisesti Yuukilla ei ratsasteta metriäkään ennen kuin takana on sekä alkeis- että jatkokurssi.
Tarinatoiminnan puolustuspuhe 110610
Edellinenkin postaus sivusi aihetta, mutta angstataan nyt sitten kunnolla samasta hommasta. Tarinatoiminnasta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että se se virtuaalihevosten pohjimmainen idea on. Esimerkiksi silloin joskus muinaisina aikoina oli pelkkiä hoitohevosia, ja niille kirjoiteltiin hoitotarinoita. Nykyään tämä asia on muuttumassa - siinä missä hevosesta ennen 90% oli kirjoitettua, nykyään "hienoon" hevoseen tarvitaan 90% upeita rakennekuvia ja pitkää kisakalenteria. Teksteillä, tai varsinkaan hoitajilla ja muulla tarinatoiminnalla ei ole väliä. Maailma muuttuu ja se on ok, mutta muutama haluaa pitää kiinni myös tarinoista, ja sehän vasta nykypäivänä erilaista puuhaa onkin.

Piikevässä on 300610 tarinakilpailut ja jokaisen luokan aihe sivuaa musiikkia. Varmasti jokaiselle löytyy joku luokka ratsastettavaksi ja joku kappale inspiraationlähteeksi. Sitäpaitsi luokkia on sekä koulussa että esteillä, joten suurimmalla osalla löytyy omasta takaa hevonen kilpailemaan. Ellei löydy ja silti tahtoo turinoida, annan ehdottomasti lainaan myös Piikevän tuntihevosia. Niistä ei tietenkään uljaita superkilpureita löydy, mutta niiden valtti onkin se rauhallisuus ja kokemus. Kyllä niilläkin voi kokeilla!

Suunnitteilla on myös yömaasto. Päivävaellukset ovat niin kuivia mehunjuonteja ja liirumlaarumia, että haluan jotain hieman erilaista. Eikä ajankohta, yö, yksin riitä. Haluan osallistujien kirjoittavan hieman erilaisen tarinan - mutta millaisen, sitä en ole vielä tarkkaan ideoinut. Kynä ja paperi ovat kavereita, ja tässä kaavailenkin kaikenlaista. Ensimmäisenä mielessä kävi runomitta, mutta vierastan sitä itsekin, ja tottahan minun porukan vetäjänä on myös kirjoitettava jotain - ja runoja meikäpoika ei sitten osaa kirjoittaa alkuunsakaan. Joku ehdotti ht.netissä novellinkirjoitusta, ja se ainakin on todella hyvä idea. Kuka lähtisi novellimuotoiseen yömaastoon? Toisaalta taas novellin kirjoittaminen vie neljä kertaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin tavallinen tarina.

Tarinatoiminnasta kiinnostuneille suosittelen ERITTÄIN lämpimästi kahta hurmaavaa tallia. Kuuramaan tila on virtuaalimaailmassa tämän hetken suosikkitallejani, ja sieltä löytyy suokkia jos jonkinmoista. Tallissa asuu muunmuassa Kuuramaan Kunnialaukka, jonka ylpeä isäori asuu minun tallissani. Samoin suosittelen toista tallia, joka myös kuuluu suosikkeihini. Se on tietenkin Pientalli Rahkama ja hieman erilainen paikka, kuin ensimmäisenä mainittu. Rotuja löytyy useampaa, ja vaikka molemmat ovat reaali-ikääntymistä käyttäviä paikkoja, Rahkaman elämä soljuu jotenkin rauhallisemmin. Ensimmäinen kasvattimme Piikevästä, Kevään Söpöke on tämän tallin hevonen

Seuraavassa postauksessa ihkutan vielä Piikevän hevosia, jos joku vaikka innostuisi ottamaan itselleen hoitsun. Sitten lienee tarinahorina hetkeksi ohitse, ja voin seuraavaksi itkeä vaikka siitä, että ravihevoseni
ovat luusereita, olen tyhmä, ratsuni ovat keskiluokkaa, ja niin edelleen. :) Pysykää siis kanavalla.

20100610

Miksi käydä virtuaalisilla ratsastustunneilla? 100610
Virtuaalisen ratsastuskoulun (Piikevä) omistajana minun tulisi ehdottomasti olla sitä mieltä, että ratsastustunnit ovat kannattavia myös virtuaalimaailmassa. Niin onkin - suosittelen ratsastustunteja, varsinkin tarinamuotoisia, ihan kaikille. Monesti kuuluu kuitenkin kysyttävän, mitä hyötyä tunneista on. Miksi nähdä vaivaa tarinan kirjoittamisen verran?

Okei, lapset, kerron teille nyt järkyttävän totuuden: virtuaalihevosista ei ole hyötyä. Ei mitään hyötyä. Ne ovat harrastus siinä missä lukeminen tai jalkapallokin, ja niillä on sama vaikutus. Taidot kehittyvät. Mitään muuta järkeä virtuaalihevosissa ei todellakaan ole. Ei kilpailemisesta eikä ratsastustunneista. Ei YLA-palkinnosta eikä päiväkirjamerkinnöistä.

Miksi sitten pitäisi käydä vaikkapa alkeiskurssi? Minä kysyn, miksi ei kannattaisi käydä alkeiskurssia? Se on vaihtelua tavalliseen hoitopäiväkirjoittamiseen ja luonnekuvauksiin omille hevosille, ja siinä kehittyy aivan toisenlainen kirjoitustaito. YO-kirjoituksissa on osattava käyttää pohjatekstejä (samoin kuin lukiontar kokeissa) ja tarinaan vastaaminen tarinalla on ihan hyvää leikkimielistä harjoittelua sitä varten. Jos käyt tunneilla opituasi kirjoittamaan, olet oppinut jo hieman pohjatekstin käyttämistä ala-asteella. Eikös se vasta ole hyötyä?

Virtuaalisestihan jokainen voi olla täydellinen ratsastaja, joten periaatteessa alkeiskursseja ei tarvita. Minusta kuitenkin alkeiskurssinkin käyminen on ollut erityisen palkitsevaa virtuaalitouhua. Aloitin nimittäin Piikevässä Pave-hevosen hoitajana ennen kuin talli siirtyi minulle, ja oli ihanaa ratsastaa hoitsulla, kun siihen ensimmäiseen kertaan vaadittiin alkeiskurssin käyminen Piikevässä tai muualla. Sen jälkeen ylenin ratsastamaan suosikkihevosellani Yuukilla, kun olin käynyt jatkokurssin ja muutaman irtotunnin. Siinä oli tavoitetta kerrakseen, ja hyviä tavoitteitahan kurssit ovat - jos vain tekee niistä sellaisia itselleen. Piikevässä hoitaessaan tulee ainakin alkeiskurssi käytyä.

Ratsastuskoulut ovat alkaneet yhä useammin vaatia alkeiskurssia hoitohevosilla ratsastavilta, ja jatkokurssin jälkeen palkintona ovat esimerkiksi maastoilu ja uittoreissut. Jos tarinankirjoitus kiinnostaa, miksi et palaisi hetkeksi "vanhaan hyvään aikaan" hoitohevosten muodossa, kävisi paria kurssia ja oikeasti nauttisi kirjoittamisesta? Piikevässä kurssit voi käydä todella väljästi, ja vain kahdesta itse valitusta tunnista täytyy kirjoittaa tarina. Lisäksi jos omaksi hoitsukseen ottaa vaikkapa Matskun, saa Piikevän tunnelmasta nauttia hoitajana kurssin jälkeenkin - ja mikäs sen parempaa onkaan, kuin kurssien suorittaminen ihan ikiomalla hoitohevosella, kun Matsku on noin kilttikin?

20100609

Pelastakaa virtuaalihevoset 090610

Onnittelen ht.netin väkeä erityisen asiallisen, rakentavan ja kaikin puolin loistavan keskusteluaiheen kehittämisestä. Ketjussa Pelastakaa virtuaalihevoset on esillä virtuaalisen hevosjalostuksen kaameita totuuksia ja loistavia parannusehdotuksia. Esimerkiksi pitkäsukuisten kouluholsteininhevosten sukutauluissa toistuvat aina samat nimet jo toisessa ja kolmennessa polvessa, mutta mitään ei muka voida tehdä. Uusilta kasvattajilta ei osteta hevosia, heille ei myydä hevosia eikä Ihmeellistä Holsteinia voida risteyttää esimerkiksi englantilaisten täysiveristen kanssa.

Mutta mitä sitten voivotellaan, kun on niin kurjaa? Aina ollaan patistamassa muita töihin, kun VRL'n toimimattomuudesta ruikutetaan, mutta nyt patistelijatkin pyörittelevät peukaloitaan. Muutama toki innostui tuontihevosten kehittämisestä eteenpäin ja uuden kannan kokonaan pystyttämisestä, ja osa myönsi vierastavansa esimerkiksi epätasaisuuksia hevosten suvuissa ja niin edelleen. Sekin on jo jotain, mutta mikäli joka ikinen ketjussa kauhisteleva toisi vaikka viisi uutta tuontihevosta, sekin auttaisi jotain.

Minä pistin ajatukset pyörimään. En pidä erityisesti pitkäsukuisista hevosista, jos en ole itse omistanut koko sen lähisukua. En pidä hevosista, joiden kanssa ei pääse tavoitteisiin - ja minun tavoitteeni ovat aina olleet meriitit. Toisaalta taas olen aina kuvitellut, että esimerkiksi YLA-palkintoon vaaditaan älyttömän paljon hevosen suvulta, mutta tuossa ketjussa silmäni aukaistiin. Suvun ei tarvitse kehittyä "valmiiksi" ennen itse hevosen kehittymistä. Voin aivan vapaasti teettää raaoilla vanhemmilla varsan ja pyrkiä niihin tavoitteisiini, laatuarvostelupalkintoihin vasta sitten. Huomasin vasta eilen, että siinähän on oikeasti järkeä, ja minä tumpelo olen harrastanut jo vuosia virtuaalihevosia kokonaan nurinperin.

Toin saman tien paperille hevosia. Visualizmiin muuttaa kahdeksan uutta hevosta, kunhan ehdin siirtää ne paperilta sivuille. Neljä oria ovat nimeltään Das Alte Leid, Wiener Blut, Halt ja Messerschmit. Neljä tammaa ovat Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Kaikkein hulluinta on, että minä luonne- ja sukuselvitysfriikkinä en edes kirjoita tekstejä hevosilleni kuin "vasta sitten joskus", eli saa nähdä koska. Astutan saman tien vanhan kunnon Kannan Das Alte Leidillä, ja varsasta tulee Alte Song. Dada puolestaan saa kantaa Viener Blut -orin varsaa, ja annan sille pienokaiselle nimeksi Roter Sand. Uuden Morgensternin ja Haltin varsalla ei ole nimeä vielä, mutta se jää myös kotiin.

Ja sitten sanottakoon kaikille, että en todellakaan puhu saksaa enkä pidä Rammsteinista, vaan nimet kehitteli (tai siis varasti biiseistä) eräs ystävä. Vain Messerscmit on minun käsialaani.

Okei, seuraavaksi ajattelin nopeuttaa koko homman pyörimistä. Meillä hevoset ikääntyvät kaksi vuotta yhdessä IRL-vuodessa, mutta ajattelin ottaa käyttöön laukkapuolen CAS-ikääntymisen myös ratsuille ainakin joksikin aikaa. Asetin ensimmäiseksi tavoitteekseni, että saan tehtailtua ihan kokonaan omista hevosistani morsiamen Eskolle, mutta nyt sitten potkin itseäni persauksille, että en jämähdä kolmanteen tai neljänteen polveen.

Minulla on monen muun tapaan ongelma tasasukuisuudesta, mutta vain toiseen polveen asti. On aivan täysin OK, että hevosen toisella vanhemmalla on kaksi polvea sukua ja toisella kolme tai neljä ja puoli tai vaikka viisi. Tästä pikku asennevammastani en edes pyristele eroon, koska jotain haastetta sitä olla pitää. Tehköön muut mitä tahtovat, mutta minä en tahdo helppoa elämää edes virtuaalimaailmassa.

20100608

TJ: Sayonara Suckers PA 080610
Tarjolla jalostukseen on Sayonara Suckers PA yhtäjaksoisesti siihen saakka, että se täyttää viisi vuotta. Viiden vanhana "Joona" ruunataan, oli sillä varsoja tai ei. Yksikään Joonan varsoista ei jää kotiin, koska tämä ori oli harjoitushevonen ja nyt sen kanssa asioita opeteltuani käytän jalostukseen vain itse tuomiani hevosia ja itse luomiani sukulinjoja.

Sayonara Suckers PA
- Voittoprosentti tasan 50%!
- Sijoitusprosentti tasan 90&!
- Statistiikka: 10: 5-1-1-0(-2)
- Voittosumma 398 000 ve
- Saavutukset: G1-voitto

Joona on kiltti ja kultainen ori, ja sen kommelluksia pääsee seuraamaan vaikka sen omasta blogista. Jos luonne tältä pojalta periytyy varsalle, pikkuinen on varmasti kiva kaveri ja kova kilpakonkari. Joona on pitkäsukuinen, mutta en estä sen käyttöä lyhytsukuisillekaan tammoille.

Tammalle ainoa vaatimus on, että se on tarpeeksi vanha kantaakseen ja varsoakseen oman pienokaisensa. Itse varsan suhteen ainoa ehto on, että sen sivut ilmoitetaan minulle ihmisten ajoissa (viimeistään yhden CAS-vuoden sisällä syntymästä), koska muuten emme Joonan kanssa tunnusta pikkuvauvaa tämän orin jälkeläiseksi.

Joonasta saa ehdottomasti kysyä lisää joko kommentissa tai mailitse. Jos olet jo tehnyt myönteisen päätöksen, älä unohda näyttää meille tammaasi. 90% todennäköisyydellä vastaus on kyllä, mutta haluamme silti nähdä Joonan kaikki heilat myös etukäteen!
Kasvattajanimistä 080610

Mikä on kauheinta, mitä voi hevosen nimelle tehdä? No suoraan sanoen minä omistaisin mielummin arabialaisen täysiverisen, jonka nimi on Pink Pony, kuin minkään hevosen, jolla on aivan järkyttävä kasvattajanimi. Pink Pony on edes jotenkin punk, mutta seuraavat asiat eivät edes ole niin rumia, että ovat siistejä, vaan ne ovat pelkästään rumia. Oletetaan, että tallin nimi on Suokkila.

Suokkilan Nimi - ihan normaali ja mukava tapa laittaa kasvattajanimi, mutta käy vain suomenhevosille ja ehkä myös shettiksille.
Suokkila's Nimi / Nimi of Suokkila - kauheinta, mitä voi koskaan tehdä. Varsinkin jos kyseessä on suomenhevonen. Miksi, voi MIKSI se ei voi olla Suokkilan Nimi?
Nimi SU / Nimi SK / tms - loistava kasvattajaliite sekä suokeille että muunrotuisille hevosille.

Miksi pitää olla olemassa sellaisia hevosia kuin Suokkila's Jaakko? Miksei se voi olla Suokkilan Jaakko tai Jaakko SU? Miksei samalla tallilla voi olla kahta kasvattajanimeä, joista kumpikaan ei ole missään nimessä Suokkila's? Jos tallin nimi on vaikkapa Finnhorses, niin tilanne on eri:

Finnhorsen Nimi - no okei, on tämäkin ihan OK, mutta en haluaisi tällaista talliini. Edelleen kävisi vain suokeille, mutta miksi pitää tehdä tästä näin kökkö?
Finnhorse's Nimi - sopii mainiosti kaikille niille hevosille, joiden nimi ei ole suomea.
Nimi FH / tms - sopii kaikille. Minusta tämä on käytännössä ainoa vaihtoehto.

-

Minun Joushou Gaidou -tallini kasvattajaliite on rekisteröity VRL'oon. Hevosia, niin suokkeja kuin muitakin on kasvatettu muotoon Nimi G. Nyt asiaan on kuitenkin tulossa muutos. Suunnittelin nimittäin jokin aika sitten suomenhevostallia nimeltään Erkinheimo. Sitä ei tule - mutta idea kasvattajanimestä jäi eloon. Erkinheimon Nimi. Vasta eilen sain päähäni, että onhan Erkinheimon Nimi toki komeampi liite, kuin Nimi G suomenhevosilla. Siksi Joushou Gaidoun suokkikasvatit ovat tästälähin muodossa Erkinheimon Nimi.

Pidän haastavista kasvattajanimistä, kuten esim Immortelle parkin -imm -liite. Minulla on ollut yksi heidän kasvateistaan, Mayimm, ja sen hevosen nimi on suoraansanoen nerokas. Se on kaunis - ja vaikka kasvattajaliite näkyy siitä, se on vain nimi. Liite on osa nimeä. Jos itse osaisin keksiä yhtä kauniita nimiä tuolla tavalla, käyttäisin ehdottomasti samaa ideaa. Yritänkin sitä, nimittäin Visualizmissa.

Alun perin Visualizmin hevosten nimien piti olla muodossa Nimiizm tai NimiIZM. Syntyi EgoIZM ja TonicIZM ja MusicIZM, ja ymmärsin, että se on vaikeaa. Hölläsin sääntöä - hevosten nimi voi olla myös Nimi ZM. Siinä lässähti kaikki. En osannut luoda yhtä kauniita nimiä, kuin Immortelle Parkin nerokas Enorme. Vielä on syntymättä omaan talliin jäävät Yoshikizm ja Visualizm, mutta siihen sitten loppuivatkin ne izm-loppuiset KAUNIIT nimet, jotka keksin. Vai haluaako joku hevosen nimeltään Buddhizm?

-

Kuten tuli selväksi, pidän -imm -liitteestä, mutta suokkipuolelta ehdoton lempiliitteeni on Mörkövaaran Nimi. Koko tallin nimi, Mörkövaara, on nerokkaasti keksitty, ja vaikka näiden Haweringin kasvattamien hevosten nimissä onkin noin järkyttävän massiivinen kasvattajaliite, se ei ole pilannut nimen nimeä. Minulla on omassa tallissani Mörkövaaran Partajehu ja Mörkövaaran Leijonaraita, ja ihailen myös kolmatta Mörkövaarasuokkia, jonka itse tunnen. Mörkövaaran Mustapantteria.

Ravipuolella on kasvattajaliitteitä sekä kauheimmasta että kauneimmasta päästä. En henkilökohtaisesti pidä siitä, että amerikanravureitten nimeen törkätään suomenkielinen sana jatkoksi, mutta joskus se toimii ("Cassandra Loisto"). En osta sellaista hevosta, vaikka olisikin muuten hyvä, ellei nimi vain jotenkin pelaa, niin kuin esimerkissämme. Toisaalta siansaksan tai englannin lisääminen suomalaisiin nimiin on minusta yleensä ravipuolella okei, jos se tehdään huomaamattomasti ("Safarivillitys Luned"). Parasta on, jos nimi sointuu jotenkin kasvattajanimeen ("Derek Demo", "Cotton Kind" kuulostaa kuin hevosella olisi etunimi ja sukunimi) ja kirjainliitteet ovat tietenkin aina OK ("DMT Rakkauskohtaus"), mutta eivät missään nimessä se hienovaraisin tapa merkitä kasvattejaan.

Toisaalta - mikä minä olen puhumaan? Crimsonin kasvattajaliite on kaikista tökeröin - nimittäin Crimson. Meille on syntynyt mm Crimson Ninji, Crimson Courage, Crimson Tokyo ja Crimson Riot. Pidän nimistä itse, mutta tiedän kasvattajanimen herättävän paheksuntaa paremmissa piireissä. Suomenhevoset olivat ennen G-liitteellä ("Karhunkainen G"), mutta tästä päivästä eteenpäinhän ne ovat Erkinheimon Nimi.

-

Vaahtoamistani kutsutaan nimihysteriaksi tai niminatsismiksi, ja tällaista nirppanokkaisuutta kritisoidaan kovasti. Minä näen nimihysterian aivan oikeutettuna. Virtuaalihevonen koostuu vain kuvasta, nimestä, suvusta ja teksteistä - nimi nähdään ensimmäisenä ja se tekee ensivaikutelman. Juuri tämän vuoksi minun kasvattieni nimeä on yleensä aina mahdollista muuttaa ennen (ratsujen tapauksessa) rekisteröintiä tai (varsinkin ravihevosten tapauksessa) kilpailutusta.

20100607

Virtuaalihevonenkaan ei ole aina nuori 070610

Vaikka virtuaalihevosensa ikääntymistä voi rukata aina uudelleen, se ei ole aina nuori, ellei sitten ikäänny välillä takaperin. Minun hevoseni eivät niin tee, ja lopulta joudunkin siirtää jokaisen vuorollaan eläkkeelle. Viimeinen palvelus on nukuttaa hevonen ikiuneen, kun se ei enää jaksa jatkaa eteenpäin. Sellaisia hetkiä on luvassa minun talleillani ihan pikapuoliin, ja surettahan se jo etukäteen.

Varmasti jokaisella on myös sellaisia hevosia, joista haluaa vain nopeasti eroon. Niin on minullakin. Olen panostanut niihin samalla tavalla, kuin muihinkin, mutta kun kaikki on tehty, niitä ei tule ollenkaan ikävä. Ne tekisi mieli heittää armotta pellolle esimerkiksi tallipalon tai hevosinfluenssan kautta, ja niin minä vanhoina hyvinä aikoina aina pari kertaa vuodessa toiminkin. Nyt on kuitenkin hieman eri asia.

Hevonen, josta en millään malttaisi luopua, on Agata Jewel. Nykyiselläkin ikääntymisellään se on kolmetoistavuotias. Se on saavuttanut jo ne harvat meriitit, jotka ylipäätään saavuttamaan tulee, eikä siitä saa enää varsojakaan. Vain VPA'n palkinto olisi vielä mahdollinen, mutta se ei erityisesti kiinnosta minua. Kysymys siis kuuluukin, mitä minä teen Agata Jewelillä? Se vain roikkuu karsinassaan vuodesta toiseen tekemättä mitään, mutta en osaa päästää siitä irti. Luulen, että jos vielä kymmenen vuoden kuluttua roikun täällä, Agata Jewel, silloin (v 2020) tasan 30 vuotta täyttävä muumiohevonen on edelleen mukanani. Olisi nyt jo aika saada voimia kirjoittaa hevosistani rakkaimmalle muutaman kappaleen muistokirjoitus ja painaa nukutusnuolen mäntä armotta pohjaan.

Toinen vaikea tapaus on Susan Puhuri. Se on kultani Agatan tapaan, ja etsiytynyt meille aivan ihmeellisen tarinan kautta. Moni ihmettelee, miksi pidän tuosta orista, ja niin ihmettelen välillä itsekin. Mitä ihmettä sillä muka tekee? En malta tappaa Peppeä, vaan päästän sen viettämään eläkepäiviä - ja arvatkaapa, koska. Kesäloman jälkeen. Sitten astutan sillä yhden tammoistani ja saan taas vaivoikseni yhden uuden hevosen, johon varmasti onnistun jonkin kieron tapahtumasarjan kautta rakastumaan. Oi ei, ja taas tallissa on yksi heppa lisää.

Ensimmäinen ravihevoseni, Magic Sense on myös rakas tapaus, ja täyttää tämän vuoden marraskuussa 14 vuotta. Olen luvannut itselleni, että juoksutan sitä vielä seuraaviin rankingfinaaleihin asti, vaikka ori ei siis itse todennäköisesti niihin pääse. Rankingfinaalit ovat vain sopiva rajapyykki. Sensestä ei edes jää kotiin yhtään varsaa, joten periaatteessa sitäkin on ihan turha pitää hengissä. Silti sen lopettaminen tuntuu samalta, kuin lopettaisi kaikki ravihommat.

Sitten on monta hevosta, joiden kuolemaa aivan odotan. Esimerkiksi BT Champion's Toy-Boy lähtee vihreämmille laitumelle heti, kun vain viitsin tehdä sille muistosivun. Se on rakas myös, mutta ei samalla tavalla. Sitä paitsi en edes pidä poneista, en edes virtuaalisista. Tobyn kohtalo odottaa myös sen emää, jonka nimi on muuten Nya. Muutan niiden ikääntymistä vaikka, niin en joudu tappamaan niitä klassisesti tallipalossa tai loukkaantumisen vuoksi tai muuta typerää. MSC Booyahissa sen sijaan on sitä jotain, vaikka se on poni. Senkin julmaa murhaamista pyörittelen, mutta toisaalta se olisi ihana pitää tallissa. Luulen, että ori joutuu joka tapauksessa samaan joukkohautaan edellisten kanssa.

Silloin, kun Mayimm-tamma kuoli, olin pahalla tuulella ainakin kuukauden. Vaikka tapoin sen tosiasiassa saadakseni talliin tilaa uusille hevosille, pidin tästä neidistä erityisen paljon. Ensinnäkin sen nimi on maailman hienoin, ja minulle se merkitsee hevosessa kaikkein eniten. Olen ylpeä siitä, että omistin joskus yhden virtuaalimaailman ensimmäisistä rbsh-rotuisista hevosista.

Kahdeksanvuotias Bakabakashii pukattiin reaali-ikääntymiselle, koska en halunnut sen kuolevan koskaan. Se on koko suomenkielisen virtuaalimaailman ensimmäinen ban-ei, ja myös ensimmäinen laatuarvosteluissa palkittu ban-ei koskaan. Lisäksi pidän koko hevosesta, aina nimestä teksteihin asti. Loppupeleissä Bakan idea oli herättää henkiin aivan uusi rotu, ja sen se on tehnytkin. Tehtävänsä täyttäneen virtuaalihevosen voi kuopata, mutta minähän en anna nukutusruiskeen tulla Bakan lähellekään. Se on minun hevoseni.

Lyhyesti sanoen jo pelkästään Joushou Gaidoussa on 35 hevosta, joista viiden olisi jo pitänyt kuolla vanhuuteen, ja joista haluan tappaa seitsemän muuta. Kuolettavan hyvä yhtälö, vai?

Seuraavaksi herää kysymys, miksi ylipäätään ostelen turhia hevosia. No, ihan tiedoksi vain voinen ilmoittaa, etten tee sitä. Ostan vain tarpeellisia hevosia, jotka (kuten kaikki) käyvät ajan mittaan turhiksi. Minun hevoseni ovat vain turhia poikkeuksellisen nuorella iällä sen vuoksi, että ikääntyvät hitaasti. Ikääntymistä taas en nopeuta sen takia, että taukoilen silloin tällöin, enkä halua löytää tallistani kolmeakymmentäviittä karsinaansa kuollutta hevosta. Tiedän olevani monimutkainen, mutta niin muuten ovat nuo minun hevosenikin. Ensin hurahtavat vanhuksiksi tai turhuuksiksi ja sitten eivät kuole, vaikka kuinka yritän sytyttää tallipaloa ja tartuttaa niihin influenssaa
Varsasuunnitelmat 070610Vaikka ratsutalleistani vain yksi tunnustaa aktiviteetikseen kunnolla myös siitostoiminnan, olen silti suunnitellut jonkin verran varsoja tulevaisuutta varten. Osa mietinnöistä on kauempana hamaassa tulevaisuudessa, osa on ihan lähipiirissä. Kommentoiden voi myös tehdä ostotarjouksia, mikäli on kiinnostunut jostain myytävästä, suunnitteluvaiheessa olevasta varsasta. Minun tapojeni mukaan nimiä ja sukupuolia on mahdollista vielä vaihtaa, ja syntymäaikaakin saa siirrettyä jonkin verran.

-

Joushou Gaidoun varsasuunnitelmat ovat aina olleet vähän sellaisia, että kosahtavat johonkin ennen kuin niitä ehditään kunnolla edes harkita. Jos joku kiinnostuu varsoista, ne on aina myyty sopivaan käyttöön, mutta liikaa pienokaisia ei voida kerralla kotiin jättää. Yleensä noin yksi kolmasosa suunnitelluista varsoita syntyy maailmaan.

Ainakin 2 Be Wiz U Mims on astutettu orilla Bounce 2 This Mims. Periaatteessa varsan pitäisi olla syntynyt tämän kuun lopussa tai ensikuub alussa, ja niin päivämäärän mukaan ei sivujen kanssa kiirettä ole, mutta en vain saa luonnetta sivuille ja siksi en myöskään sivuja julkaisuun. Nyt on kesäloma alkanut, niin ehkä sitten. Varsan nimi on Bounce Me G, ja se jää kotiin kasvamaan.

Muutama myyntivarsakin löytyy. Nimiin ja sukupuoliin voi ehdottomasti vaikuttaa. Kaikki syntyvät tämän kuun lopussa tai ensikuun alussa.

Ban-ei -tamma Kaori G
Ratsu / työhevonen
isä: Bakabakashii YLA2
emä: Sabishii

Suomenhevosori Erkinheimon Karhunkynsi
Ravihevonen
isä: Egokulissi (1.23,4ke, 26 300 ve)
emä: Karhutar (1.23,8ke 24 900 ve)

Shetlanninponiori Benjamin G
Ratsu / ravihevonen
isä: MSC Booyah (2.23,6aly, 1 815 ve)
emä: Ebony (2.24,6ly, 2.24,6aly, 2 455 ve)

Lisäksi meidän orimme ovat kaikki tarjolla jalostukseen. Suosittelen erityisesti seuraavia:
Pirtin Jaska
J.T. Ärrinpurrin
Susan Puhuri

-

Zurückiin puolestaan on tulossa yksi ainoa pienokainen, ja se myydään. Vauva on niin hurmaava, että mieli kyllä tekisi pitää se ihan kotona, mutta suvullisesti en tee pienellä juuri mitään. Minulla on samasta orista toinenkin varsa, ja tästä tammasta tulee meille joka tapauksessa myöhemmin yksi pikkuvarsa. Tämän hevosen nimeä ja sukupuolta en kovin mielelläni lähde muuttamaan

Hannoverori Rap Rock Rück
isä: Jrock HANN3
emä: Ready Set Go It's Time To Rock

Zurückista tarjolla jalostukseen on edellisen varsan isä. Sen lisäksi upea trakehner Corbin Bex käy yhdenyön jutuksi talli ulkopuoliselle tammalle.

-

Näillä näkymin Crimsoniin ja Visualizmiin ei ole syntymässä omia kasvatteja. Jälkimmäisenä mainittuun tuodaan kuitenkin uusi ori, ja sillä astutetaan kaksi evm-sukuista tammaa. Toinen varsa tulee myyntiin myöhemmin, kun olen ehtinyt spekuloimaan, kumpi varsoista kannattaa pitää kotona. Laukkatalli R-Coren hevosista ei tule ainoatakaan varsaa kesken vanhempien kilpailun, koska laukkurit menevät meillä lähdöissä niin kiivaaseen tahtiin.

-

Sen sijaan Piikevässä on ensikesänä todellinen varsakesä. Meille on syntynyt tähän mennessä kaksi ikiomaa kasvattia. Toinen on kesän 2009 tammavarsa Kevään Söpöke, joka myytiin pois, ja toinen on omaan talliin riehumaan jäävä tämän kevään orivarsa You And Me PI. Käytämme reaali-ikääntymistä, joten kasvatustyö on hidasta, mutta kasvatit sitäkin rakkaampia ja erityisempiä.

Ensi kesänä luvassa on kuin onkin kokonaiset neljä varsaa, joista vain yksi tai kaksi saa luvan jäädä asumaan meille Piikevään. Jos tutkit näitä hevosia ostoaikeet mielessäsi, muistahan, että myymme varsat vain sellaisiin koteihin, joissa ne saavat elää elämää reaali-ikääntyvinä, ja joista ne myydään uusiin paikkoihin, jos talli lopettaa. Piikevän hevosten varsoilla ei tarvitse kilpailla.

Ainakin suomenhevosvarsa numero yksi jää kotiin. Sen emä on vuokrahevosemme Apilapolun Fantastinen, joka asuu meillä Piikevässä koko vuoden. Isä on oma erikoissuosikkini Ruiskukan Paholaisen Haave. Vauva jää Piikevään siksi, että minulla ei todennäköisesti tule koskaan olemaan mahdollisuutta saada ihanasta Papu-tammasta toista omaa kasvattia.

Suomivarsa numero kaksi saatetaan ehkä myydä.
Suomenhevosvarsa, ori tai tamma
isä: Vauhti-Paavo
emä: Lento

Suomenpuoliverivarsa menee varmasti myyntiin.
Suomenpuoliverivarsa, ori tai tamma
isä: Oh Cash Go
emä: Glorious

Viimeinen varsa on juoksija, ja lähtee myös uuden omistajan mukaan.
Lämminverivarsa, ori tai tamma
isä: Funky Monkey
emä: Needs A Reason
Esittelyjä 070610

Koska uusi virtuaalitalleista (sim game stables) kertova blogi on taas avautunut, lienee aluksi parasta esitellä taustoja. Tämä postaus ei vielä sisällä maailmaamullistavia mietintöjäni erityisesti mistään aiheesta, vaan on sitä vanhaa tuttua esittäytymistä.

Käyn ht.netissä nimimerkillä Oresama, ja jokainen minut siellä nähnyt tietää, että käytän myös nimimerkkejä Reita ja Ban. Kolmen eri nimimerkin tarina on niin pitkä, että sen kertominen vain tylsistyttäisi huonoa tekstiäni entisestään, joten se säästetään myöhemmäksi - postaukseen, jossa pohdin nimimerkkejä ja niiden logiikkaa ja järjettömyyttä.

Olen siis seitsemäntoista ja puoli vuotta vanha tällä hetkellä, ja virtuaalinen hevosharrastukseni alkoi joskus vuonna 2000 tai 2001 omalla hoitohevosella. Ensimmäinen hoitsu, jonka muistan, oli Black King -niminen musta puoliveriruuna Kopsan Tallilta. Siellä hoidin myös Valoksi kutsuttua suomenhevostammaa, joka taisi olla voikko tai hyvin vaalea rautias. Oman tallin perustin muistini mukaan vuonna 2002, ja nykyisistä talleistani vanhin, Joushou Gaidou tuli kuvioihin vuonna 2004. Virtuaalihistoriani ei siis ole pitkä ja komea. Ei varsinkaan komea.

-

Tällä hetkellä olen mukana jos jonkinlaisessa virtuaalihevoslajissa. Äskeisessä Joushou Gaidoussa on vähän kaikenrotuisia ratsuja ja kivana lisänä suomenhevosravureita. Jos kasvatusrotuja pitäisi nimetä, ne olisivat suomenhevoset ja tanskanpuoliveriset, mutta koska JG ei siitostalli ole ollenkaan, voin huoletta olla sanomatta yhtäkään rotua. Hevosten tehtävänä on kilpailla ja olla omana ilonani, ja varsoja tulee vain harvoin.

Tallini eivät todellakaan kesken lopu, ja on noloa myöntää, kuinka paljon niitä onkaan. Seuraavaksi vanhin pykäys on estepainotteisia saksalaisia hevosrotuja, lähinnä hannoverinhevosia kasvattava Zurück. Siellä kävi kuoleman koura muutama viikko sitten, ja tapoin armotta pois kaikki hevoset, jotka eivät enää sovi tarkoituksiini. Ne, joissa henki vielä pihisi ja joissa oli virtaa jäljellä, myin pois. Zurück on tällä hetkellä siis lähes tyhjillään ja tarkoitus olisi tuoda sinne evm-sukuisia hannoverhyppääjiä ja holsteinpomppijoita.

Koulupainotteisten holsteinhevosten ympärillä pyörivän Visualizmin piti yhdistyä edellisessä kappaleessa mainitun Zurückin kanssa jo kauan sitten, mutta ei se sitten käynyt päinsä. On helppo pitää nämä kaksi erillään hevosten painotuksien ja rotujen mukaan, ja yhdistäminen loisi vain uuden hässäkän. Visualizmin tarkoituksiena on luoda uusia sukulinjoja evm-sukuisten kouluholsteinhevosten kautta, mutta myös jatkaa pitkäsukuisten kanssa. Meillä onkin tallissa 3-polvisia ja evm-sukuisia hevosia kaikkein eniten, ja niin se saa ollakin.

Koska vierastin ajatusta laittaa ravureita Joushou Gaidouun, syntyi Crimson. Suomenhevoset menivät kuitenkin JG'n tiloihin, koska vielä vähemmän halusin niitä hitureita sotkeumaan lämminveristen draamaan. Olen aina pitänyt virtuaalisten ravihevosten rennosta maailmasta, ja sillä meiningillä nytkin mennään, että noin kolme kolmivuotiasta talliin kerralla ja hepat saavat juosta vauvoista vaareiksi asti. Kasvatustoimintaa ei juurikaan ole, vaan varsoja syntyy vain sen verran kuin on välttämätöntä sukujen jatkumista varten.

Näitä kuulkaas riittää. Ostin jonkin aikaa sitten ensimmäisen laukkurini, Joonan (jolle muuten pidän omaa blogia huvikseni). Se hevonen avasi tien laukkamaailmaan ja innosti minutkin noista upeista menijöistä. Pakkohan se oli saada oma tallillinen hevosia, ja niin syntyi R-Core. Laukkahevosista ei ainakaan tähän mennessä ole ollut samalla tavalla "vaivaa", kuin ratsuista ja ravihevosista, joten en yleensä laske R-Coren staffimiehiä ja -naisia hevoslaumaani, kun sitä kysytään.

Viimeisenä tulee talli, joka jäi minulle vahingossa. Piikevä oli alun perin nimimerkin Rosette talli, ja minä toimin siellä suomenhevosori Vauhti-Paavon hoitajana. Rosette etsi aikoinaan toista omistajaa, ja koska pelkäsin tallin joutuvan hunningolle, hain hommaan. Piikevän kanssa vääntäminen vie kaikkein eniten aikaa, vaikkei sitä uskoisikaan, ja se on kaikkein raskain talli ylläpitää. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että olisi ihanaa lyödä hanskat tiskiin, mutta onneksi niin ei ole päässyt käymään. Tämän tallin kanssa touhuaminen ja sen hevosten väänteleminen hyvään järjestykseen on ehdottomasti virtuaalitouhuistani palkitsevinta hommaa.

-

Minulla on siis ravi-, laukka-, este-, koulu-, yleis- ja työpainotteisia hevosia. En ole uskaltanut kokeilla westerniä tai kenttäratsastusta, koska jäisin kuitenkin koukkuun myös siihen. Vaikka hevoslaumani on suuri, tunnen joka kopukan, eikä yksikään unohdu. Välillä joudun lataamaan akkuja viikonkin tauolla, mutta yleensä vietän hevosteni kanssa ainakin hetken aikaa joka ikisenä päivänä. Tämä ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa, vaan rentoutumistapa siinä missä toiselle lukeminen, urheilu tai jokin muu harrastus. Virtuaalihevoset eivät ole työtä, vaan huvitusta.

Usein kysellään virtuaalitalleilijoiden lempihevosia. Minun suosikkini on ensimmäinen hevonen, jonka ostin muualta. DWB-tamma Agata Jewel, joka on ensimmäinen koskaan toiselta tallilta ostamani hevonen. Se tuli minulle siinä vaiheessa, kun en todellakaan tiennyt, mitä olin virtuaalimaailmassa tekemässä, ja vain ostelin päättömästi hevosia. Tammaruippana oli koulutettu heC-tasolle, ja se hyppäsi 70cm. Vuosien saatossa opetin sitä, kunnes se 2007 oli pyrkinyt aina int II -tasoiseksi puolentoista metrin hyppääjäksi.

Jos täytyisi valita ratsumaailma, ravimaailma, laukkamaailma tai työhevosmaailma, valitsisin ravimaailman. Syynä on se, että ratsupuolella on kamalaa vääntöä useammin ja työhevosten tai laukkureiden maailmassa taas ei kovaa kilpailua ole ollenkaan. Ravihevoset ovat todella hurmaava välimuoto. Laukkapuolelta on muuten sanottava sen verran, että olen aina, aina saanut niiltä ihmisiltä mielettömän ystävällisen vastauksen tyhmimpäänkin kysymykseen. Kun kysyin, mitä tarkoittaa allowance, selitystä tuli pitkät pätkät, ja heti tarjouduttiin auttamaan vielä lisää. Jos olisin ratsumaailmassa kysynyt, mitä tarkoittaa heB, olisin todennäköisesti saanut vastaukseksi "google on kaveri" tai "kouluratsastusluokka."

-

Viimeiseksi asiaa blogista. Tämä ei kerro yhdenkään virallisen tahon mielipidettä tai kantaa, vain minun omia höpötyksiäni. Todennäköisesti bloggailen suurimman osan teksteistäni omaksi ilokseni ja horisen omista hevosistani ja vertailen niitä, mutta välillä saatan ottaa kantaa myös suurempiin aiheisiin. Ken tietää, vaikka tämän blogin viimeisillä hetkillä ainoa tallini olisi Joushou Gaidou, jossa kasvateittaisiin shetlanninponeja ja arabialaisia täysiverisiä. Tiedoksi vielä kaikille, että inhoan sydämeni pohjasta kumpaakin rotua, enkä tiedä miksi. Yksilöissä ei ole vikaa, mutta en pidä yleisesti roduista.