Miksi käydä virtuaalisilla ratsastustunneilla? 100610
Virtuaalisen ratsastuskoulun (Piikevä) omistajana minun tulisi ehdottomasti olla sitä mieltä, että ratsastustunnit ovat kannattavia myös virtuaalimaailmassa. Niin onkin - suosittelen ratsastustunteja, varsinkin tarinamuotoisia, ihan kaikille. Monesti kuuluu kuitenkin kysyttävän, mitä hyötyä tunneista on. Miksi nähdä vaivaa tarinan kirjoittamisen verran?

Okei, lapset, kerron teille nyt järkyttävän totuuden: virtuaalihevosista ei ole hyötyä. Ei mitään hyötyä. Ne ovat harrastus siinä missä lukeminen tai jalkapallokin, ja niillä on sama vaikutus. Taidot kehittyvät. Mitään muuta järkeä virtuaalihevosissa ei todellakaan ole. Ei kilpailemisesta eikä ratsastustunneista. Ei YLA-palkinnosta eikä päiväkirjamerkinnöistä.

Miksi sitten pitäisi käydä vaikkapa alkeiskurssi? Minä kysyn, miksi ei kannattaisi käydä alkeiskurssia? Se on vaihtelua tavalliseen hoitopäiväkirjoittamiseen ja luonnekuvauksiin omille hevosille, ja siinä kehittyy aivan toisenlainen kirjoitustaito. YO-kirjoituksissa on osattava käyttää pohjatekstejä (samoin kuin lukiontar kokeissa) ja tarinaan vastaaminen tarinalla on ihan hyvää leikkimielistä harjoittelua sitä varten. Jos käyt tunneilla opituasi kirjoittamaan, olet oppinut jo hieman pohjatekstin käyttämistä ala-asteella. Eikös se vasta ole hyötyä?

Virtuaalisestihan jokainen voi olla täydellinen ratsastaja, joten periaatteessa alkeiskursseja ei tarvita. Minusta kuitenkin alkeiskurssinkin käyminen on ollut erityisen palkitsevaa virtuaalitouhua. Aloitin nimittäin Piikevässä Pave-hevosen hoitajana ennen kuin talli siirtyi minulle, ja oli ihanaa ratsastaa hoitsulla, kun siihen ensimmäiseen kertaan vaadittiin alkeiskurssin käyminen Piikevässä tai muualla. Sen jälkeen ylenin ratsastamaan suosikkihevosellani Yuukilla, kun olin käynyt jatkokurssin ja muutaman irtotunnin. Siinä oli tavoitetta kerrakseen, ja hyviä tavoitteitahan kurssit ovat - jos vain tekee niistä sellaisia itselleen. Piikevässä hoitaessaan tulee ainakin alkeiskurssi käytyä.

Ratsastuskoulut ovat alkaneet yhä useammin vaatia alkeiskurssia hoitohevosilla ratsastavilta, ja jatkokurssin jälkeen palkintona ovat esimerkiksi maastoilu ja uittoreissut. Jos tarinankirjoitus kiinnostaa, miksi et palaisi hetkeksi "vanhaan hyvään aikaan" hoitohevosten muodossa, kävisi paria kurssia ja oikeasti nauttisi kirjoittamisesta? Piikevässä kurssit voi käydä todella väljästi, ja vain kahdesta itse valitusta tunnista täytyy kirjoittaa tarina. Lisäksi jos omaksi hoitsukseen ottaa vaikkapa Matskun, saa Piikevän tunnelmasta nauttia hoitajana kurssin jälkeenkin - ja mikäs sen parempaa onkaan, kuin kurssien suorittaminen ihan ikiomalla hoitohevosella, kun Matsku on noin kilttikin?