20100925

Kaksi uutta kaverusta 250910

Olen tehnyt taas ostoksia, ja saanut toisen uusista hevosistani muutettua jo talliin. Vaikka toisella ei ole edes sivuja vielä, esittelen senkin pääpiirteittäin joka tapauksessa. Rakastan uusia hevosiani taas jostain käsittämättömästä syystä, ja olen tyytyväinen niiden ostamisesta, vaikka olinkin, köh, suunnitellut hiljakseen vähentäväni hevosia luonnollisella tavalla... Mutta eipä tuo haittaa, en nimittäin ostanut kisakoneita vaan lemmikeitä.

Ensimmäiselle hevoselle tein tänään sivut sukuselvitystä vaille valmiiksi. Heppa on Olli, virallisesti Hollywood Life. Se tuli Amerikasta meille Saksaan, ja vaihtoi lempinimensä sitten Laiffista vähän kotoisemmaksi ja minun suuhuni paremmin sopivaksi. Ori on siis englantilainen täysiverinen, entinen laukkuri, ja aion kouluttaa siitä ratsun keventämään hieman hannover- ja holsteinerlinjojani.

Moni ajattelee, mitä ihmettä minä Ollilla teen, ja nyt sen selvitän. On totta, että R-Coresta lähtee aina CAS-vuoden vaihteessa pois kasa hevosia, jotka eivät ole pärjänneet laukkaradalla. No ylläripylläri - myyn vain muutaman pois, ja ne ovat kaikki sellaisia, joista en pidä. Loput koulutan ratsuiksi myöskin. Olli-setä on samalla tavalla ihana ratsuna, kuin osa omista laukkureistani olisi, ja olisin pitänyt sen, jos se olisi ollut minun epäonnistunut laukkapoikani. Se on hyvä perustelu.

Toisella pojalla ei tosiaan ole sivuja. Se on kimo shireori, Aftershock, eli Arttu. Ensin minulla oli kaksi syytä ostaa ori: rakastan sen nimeä, ja olen aina pitänyt shirenhevosista. Minulla oli sellaisia omana viimeksi vuonna 2004, ja koska olin silloin yhdentoista, hevosenikin olivat sitä luokkaa. Hyppivät kahta metriä ja niin edelleen. Nyt koen olevani kasvanut: täytän kahdeksantoista ja älynikin on lähes sillä tasolla, joten saanen taas sallia itselleni shirenhevosia. Artusta tulee nyt joka tapauksessa työhevonen, vaikka käymmekin vähän poneja vastaan kilpailemassa ratsainkin... ...ja mistä tietää, tuleeko Arttu olemaan edelläkävijä uudessa Shirenhevosten Suuressa Nousukaudessa!

Nyt Oresama menee nätisti ehkä aloittelemaan niitä Arttu-pojan sivuja. Virtuaalihevoset eivät tänään innosta, koska olisi tarkoitus lähteä kohta tyttöystävän kanssa juhlimaan sitä, että tässä ollaan vuosi jaksettu yhdessä. Saa onnitella. :P

20100919

Loput laukkavauvat uusille sivuille 190910

No ei se edes kauaa aikaa vienyt. Tehdä CAS-XIV ja CAS-XV -syntyneille evm-laukkureille sivut, meinaan. Nehän kilpailevat vasta ensimmäistä kauttaan, joten starttejakin oli maksimissaan kolme tai neljä per turpa. Eilen kirjoitin vielä kaikille luonteen, mutta tänään pääsi pari luonteetontakin sivuille, koska naputtelin tekstejä vanhemmille hevosille. Vanhoista konkareista (eli toista kauttaan kilpailevista siis suomeksi)´
luonteetta on enää Psychedelic Lover ja Yoichi.

Sivut siis saivat vielä kaikki ne, joilta sellaiset puuttuivat: Oh My Juliet, I'll Be There (jolla on orin kuva, tiedän, mutta en ehtinyt vielä etsiä omaa), Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Luonteet pitää kirjoittaa niistä kahdelle - ei kova urakka. Saan sitten ihan varmasti kaikki yhteensä neljä luonteetonta teksteille ennen kuin CAS-vuosi vaihtuu. Mikäli jaksan. Tekosyy: yo-kirjoitukset.

Kilpakutsujakaan ei laukoista ole rästissä ja laittamatta ainoatakaan. Samoin heppasivu on päivitetty tänään, ja eilen jo sanoinkin päivittäneeni siitosorien sivun. R-Core on siis tältäerää täysin kuosissa ja voinen siirtyä joko ratsujen tai ravihevosten pariin hetkeksi.

Ai niin! Minulta saa oresamaluonteita sitä vastaan, että kisaa westernissäl. Kiinnostuneita?

20100918

Uusi siitosori + uusia laukkavauvoja 180910

R-Coressahan vähän aikaa sitten saatiin ns "valmiiksi" ensimmäinen siitostamma, G1-lähdön voittanut Shocker Stalin. Nyt on saavutettu tarpeeksi hienot tulokset myös eräälle rbsh-orille, joka on tästä päivästä alkaen aina kuolemaansa saakka tarjolla jalostukseen kaikille tallin ulkopuolisille tammoille. Omia rbsh-tammojahan meillä ei enää ole, koska se ei ollut sittenkään se minun rotuni - ei laukkapuolella.

Tarjolla jalostukseen siis Call Me Emmett.
- Venäläisprosentti 50.
- G1-voitto, statistiikka 9: 5-2-0-1(-0)
- Voitto% noin 55,56, sijoitus% noin 88,89
- Voittosumma 493 000 ve

Tammasta:
- Mielellään yli 4v (jotta kaikki sujuisi ongelmitta)
- Ammatilla ei väliä
- Mieluiten evm-sukuinen
- Katsohan venäläisprosentit huolella!

Tämä tarjous ei lopu ennen kuin lasken poikasen haudan lepoon. Ainoa syy siihen, miksi varsoja ei tule itselle on tosiaan tuo että rbsh laukkarotuna ei olekaan inspiroiva. (Ja älkää valittako: tein kokeiluni tuonneilla, jotka toin itse itselleni. Kukaan ei siis kadottanut ainoatakaan hevosta.)

Esittelen myös uusia (tai no uusia ja uusia...) hevosia, joille sain aikaiseksi tehdä sivut nyt. Kaikki ovat evm-sukuisia, ja osa minun mieleeni niin paljon, että koulutan ne itse itselleni ratsuiksi, jos eivät menesty. Vielä yhteensä viisi 2-3v laukkuria odottaa sivujaan, mutta tässä nämä sivulliset:

Sprinters:
Houston HOT Hits alkoi heti pärjätä aivan loistavasti.
Black Tango sijoittuu ihan nätisti.

Semistayers:
All Your Tattoos muuttuu ratsuksi, ellei menesty (ja oikeastaan jopa toivon sitä).
Carry Dawn on mielettömän nätti.

Stayers (3YO):
Wings Of Glass tuli alun perin vain täytehevoseksi kaupan päälle.
Sweetboxin nimi ei mielestäni ole ollenkaan hemaiseva, mutta itse heppa on suloisen kipakka.

Ilman sivuja ovat vielä Oh My Juliet, I'll Be There, Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Ainakin yksi tai kaksi niistä saa sivunsa vielä tänään - kaikki, jos oikein nörtiksi heittäydyn. Nämäkin kaikki ovat englantilaisia täysiverisiä

20100912

Ja vanhaa pois! 120910

Päivittelin tässä muutaman kisakalenterin lisää, ja yhtäkkiä aloin taas kerran miettiä, että mitä ihmettä olen tekemässä. Pidän tästä harrastuksesta enkä päivitellyt todellakaan sitä, että miksi teen tätä ylipäätään - mietin, että miksi pidän väen vängellä hengissä hevosia, joita vihaan sydämeni pohjasta! Löin saman tien hanskat tiskiin ja kuolinilmoitukset kopukoiden sivuille. Kuolkoot ne ällötykset.

Ikivanhat shettikset ovat nyt poissa, ja enää on yksi sellainen kammotus tallissa. Siitä pikkumiehestä tosin suorastaan pidän, mutta kolmea tappamaani inhosin. Kaksi ostin säälistä ja yksi oli joskus ollut mielestäni hieno. Eivät ne turhaan kuitenkaan eläneet: jokainen sai varsoja ja todella kunnioitettavan kisakalenterin. Tämä vain loppui nyt ja se siitä.

On virtuaalihevosia, joita rakastan niin paljon, että tulee melkein itku silmään, kun niistä pitää luopua. Lisäksi on hevosia, joiden kanssa on hauskaa. Aina mukaan mahtuu kuitenkin muutama turhake. Hyödytön kapine. Hevonen, jonka sivujen päivittäminen nostaa tuskanhien niskaan ja kirouksia ilmaan. Miksi harrastaisin sellaisten kanssa? No en harrastakaan enää.

Välillä minä vihaan virtuaalihevosia...
Lisää uutta 120910

Nyt se hulluus sitten on ihan täydessä vauhdissa. Juuri eilen päätin, että pidän pientä puolitaukoa virtuaalihevosista kunnes YO-kirjoituksien ensimmäinen puoliska on ohitse, mutta EHEI, hyvänen aika, minähän dataan kuin hullu. Syytän virtuaalihevosia, jos filosofian kirjoitukset menevät penkin alle. Eli siis kun ne menevät.

Ok, tein vihdoin sivut sitten äsken Järkyttävän Ärsyttävälle ja lisäsin niille koko kolmivuotiskauden kaikki ravilähdöt. Ei niitä paljoa ole, mutta uskokaa tai älkää, aikaa siinä menee, kun kirjoittaa tuollaisen määrän tekstejä. Ja inspiraatiosta ei ole kuulkaas tietoakaan! Kyllä jurppii, kiitos kysymästä. Mutta onneksi nyt on kaikilla hevosilla sivut - paitsi ai niin, niillä alkuyöstämainitsemillani ei ole.

Lisäksi toin uuden tamman, jonka nimi on Prinsessan Pikkusisko. Senkään sivut eivät tehneet itse itseään, vaan minähän ne joudun pykäämään. Lisäksi ne uudet evm-holsteinit, joita esittelin koko blogihistorian alkupuolella, roikkuvat vieläkin paperiversioina, vaikka kilpaileminen onkin aloitettu. Yhdellä on sivut, ja sielläkään ei ole tekstejä olemassa, ei sitten kirjaintakaan.

Miksi en laita muita tekemään? Vastaus: muut kirjoittavat surkeita luonteita, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen kyllä leuhka, kun sanon tämän - mutta minä olen hemmetin hyvä vääntämään oresamaluonteita. Itse asiassa maailman ainoa. :P Ja sellaiset tahdon kaikille hevosilleni. Tottahan esim Haweringin kädenjälki kelpaisi minunkin hevosilleni, mutta tahdon itse olla yhtä hyvä kirjoittaja ja siksi harjoittelen ahkerasti. Ja harjoitustekeleet voi ihan hyvin laittaa myös omille hevosille. Jos jaksaisi harjoitella. Kirjoittaa. Luoda. Naputella. Kirjoittaisin tähän nyt kirosanan, ellei tämä olis virtuaalihevosblogi ja lasten luettavissa.
Uusia hevosia ja uusia sivuja 120910

Kun Karhunkainen G nyt palasi kotiin, niin kuin viime postauksessa mainitsin, alkoi mieli tehdä uusia vauvoja. Huomasin, että minulla todella on vain yksi kolmivuotias juoksija (jolla ei silläkään muuten ole sivuja), joten teetin saman tien omilla hevosilla muutaman IHANAN pikkuvarsan! Tälläkin kertaa pienet syntyivät Erkinheimon-liitteellä, eikä kirjainliitteellä G kuten vanhat kasvatit, esimerkiksi juuri tuo Karhunkainen.

Vauvoilla ei ole vielä sivuja (ja minut tuntien ei ole vielä aikoihin muutenkaan). Esittelen heidät silti. Ensimmäinen pienokainen on Erkinheimon Egoisti, nimetty isänsä mukaan. Tämä orivarsa on meidän Egokulissin ja Sikahertan pienokainen. Rakastan vauvaa niin paljon aina nimestä vanhempiin, vaikka sivutonta virtuaalihevosta ei periaatteessa ole vielä edes olemassa. Tämä vauva on näistä vanhemmista ainoa, joka koskaan tulee jäämään kotiin, joten todella toivon sen pärjäävän.

Toinen vauva on tamma, Erkinheimon Pihlajakyyhky. Rakastan nimeä, mutta vanhempien kanssa oli pientä pulmaa. Emä, nuori Hikkavaihde oli ainoa oikea valinta, mutta isäpappa Puukkohippa on oikeastaan montératsu. Ravia se montékin on, ja siksi valitsin tällaiset vanhemmat hevoselle, joka todennäköisesti vain kokeilee montélähtöä. Jos edes kokeilee - kärryhevonen tästä tulee! Toisaalta, voisihan se Puukkohippakin kokeilla ihan yhtä hyvin kärrylähtöjä... ...mutta turhauttavaa on laittaa kuusivuotias kaakki koelähtöön, eikö vain? Pitäisi nekin järjestää itse, koska VRER on väliaikaisesti vähän väsyksissä niiden suhteen.. :)

Yllämainittu Hikkavaihde sai myös sivunsa vasta nyt - vaikka on kuuden. En tiedä, mikä laiskuus nyt on meneillään. En yleensä ole näin lusmu edes virtuaaliheppojen kanssa. Myös suosikkipoikani, Safarivillitys Luned saa vasta tänään nauttia ensimmäistä päivää viimeistellyistä sivuista. Syntymästään asti poikarukka on saanut roikkua luonteettomana ja sukuselvityksettömänä, mutta tottapuhuen oli se sen arvoista. Nyt luonne ainakin on täsmälleen täydellinen, ei mitään muuta.

Vielä löytyy ilman sivuja evm-sh-o Järkyttävän Ärsyttävä, evm-lv-t Wrong Kind Of Monster, evm-lv-o Intro to This ja oma kasvatti lv-t Crimson Capulet. Ei ole suuri urakka enää - mutta niin tai näin, huomenna en sitä hommaa todellakaan ole tekemässä. Enkä tänään enää ainakaan. Yhden hevosen kisakalenterin voisi vielä päivittää, mutta sitten saa jo olla. Haluaisiko joku muuten palkkaa vastaan laittaa ihan helvetin paljon ravistartteja muotoon...?

20100911

Kasvattien palautuksesta 110910

Kuinka korkea kynnys on mailata kasvattajalle, että ei enää tarvitse häneltä ostamaansa hevosta? Minusta sellisen mailin lähettäminen on järkyttävän vastenmielistä - olen tehnyt sen vain pari kertaa koko virtuaalihistoriani aikana. Minulle se tarkoittaa, että olen epäonnistunut luuseri, joka ei pysty pitämään sanaansa. Lisäksi minulle tulee ihan oikeasti ikävä juuri sitä virtuaalihevosta. Mutta kun joku tahtoo palauttaa tai myydä minun kasvattini, MINÄ en tietenkään ajattele, että hän on typerä luuseri, joka ei tiedosta omien virtuaalisten voimavarojensa vähyyttä realistisesti.

Tänään meille tuli kotiin Karhunkainen G, yksi suosikkikasvateistani. En voinut kuin ihastella sen hyvää hoitoa, enkä todellakaan ollut pahoillani, että saan kultani takaisin kotiin. Jos olisin itse ollut palauttamassa tätä... No, en olisi palauttanut. Jos olisi ollut ihan pakko, olisin hävennyt silmät päästäni. Kun järjellä taas ajattelee, ei tässä ole mitään häpeämistä: Qem on hoitanut hevosta seitsemän pitkää virtuaalivuotta mielettömän hyvin, ja otti yhteyttä ensin minuun, vaikka en myyntisäännöissä sitä ole koskaan vaatinutkaan. Voiko asian paremmin hoitaa? No ei! Noloa on ainoastaan se, että ei ilmoittele kenellekään mitään, vaan vain poistaa virtuaalihevosen, lopettaa sen koko olemassaolon, ei jätä edes muistosivua.

Kun Karhunkainen G tuli kotiin, tajusin, että minulla on ihan liian vähän omia kasvatteja itselläni. Niitä on saatava lisää! G-alkuisia suokkeja on yksi, ja se on Karhunkainen. Tamman isästä minulla on Safarivillitys Luned, jonka sivut loistavat keskeneräisenä, vaikka kilpailutus yms on aloitettu. Aion pitää molemmat hevoset, koska rakastan molempia. Ja koska isä, MW Punasilmä, on ollut minulla kauan ja on paitsi mitä menestynein ori, myös muuten minulle rakas ja kohta haudan levossa ikänsä vuoksi.

Silti niskakarvat välillä ihan sähköistyvät, kun joku palauttelee kasvatteja. Ei silloin, jos se hoidetaan asiallisesti ja jos sille on jokin syy - mutta kyllä silloin, jos hevonen on ollut uudessa kodissa kaksi viikkoa ja selitystä ei tule. Niin on käynyt minulle miljoonasti. Tottapuhuen olen luonut itselleni koneelle tiedoston, jonka nimi on "mustalista.rtf", ja siellä on yksinkertaisesti listattuna typeriä nimimerkkejä. Näin ennakkoluuloinen ei saisi olla, mutta puolustaudun sillä, että harva listalleni joutuu, eikä se edes ole ehdoton kieltolista. Jos joku on kerran töpännyt, ei se haittaa yhtään mitään, mutta ah, millainen luihu hän minun silmissäni on, jos hän ostaa ja palauttaa kasvatteja jatkuvasti tai muuten todella ärsyttävään tyyliin. Listalla on tällä hetkellä neljä nimeä, ja harkitsen lisääväni sinne muutamia sellaisia, jotka ovat toistuvasti hävittäneet kasvattejani virtuaalimaailmaan.


Vielä loppuun mainos:
Tarjoan kodin 1-polviselle, ravisukuiselle sh-orille - enkä muuten palauttele hevosia kovin usein. Kysyhän lisää!

20100907

Ensimmäinen siitostamma 070910

Meillä R-Coressa on nyt saatu valmiiksi ensimmäinen siitostamma. Ensimmäinen varsa Shocker Stalin -neidille syntyy seuraavan CAS-vuoden alkupäivinä, ja se on jo alustavassa varauksessa. Ellei varsan varannut henkilö pienokaista loppujen lopuksi tahdokaan, siitä tulee minun hevoseni. Tämä tamma on ihan oikeasti hyvä, eikä vain minun mielikuvituksessani - ja kaiken lisäksi se on nimetty erään suosikkibändini mukaan, bändin vanhalla nimellä. Rakastan hevosta nimestä luonteen ja kuvien kautta kisatuloksiin!

Muista R-Coren ensimmäisistä kasvateista ilmoitellaan myöhemmin. Joka ikinen laitetaan alustavasti myyntiin, mutta vaikka kaikki voidaan pitää itsellä, ellei muilla ole kiinnostusta. Pysykää siis kanavalla, jos uudet uraansa aloittelevat juoksijat kiinnostavat muutaman CAS-vuoden päässä! Ensivuonna niitä syntyy muutama kappale, määrä riippuu täysin siitä, miten tammat meillä menestyvät tänä vuonna.

Jostain syystä tahdon muuten panostaa emälinjaan erityisesti juuri laukkureiden kanssa. Onkohan minussa jotain vikaa?
Ban-eit 070910

Ehdottomiin suosikkirotuihini kuuluva ban-ei on massiivisen nallekarhumainen ja pyöreä työhevosrotu. Virtuaalimaailmassa olen käyttänyt sitä myös mutamankymmenen sentin esteluokissa kilpailemassa, ja parhaiden kanssa on väännetty jopa helpon C'n koululuokkia. Tämä johtuu siitä, että MINÄ pidän kilpailemisesta, ja että työhevoskilpailuita on harmittavan vähän. Ei ole alaisia, ei ole villejä.

Hetken aikaa minulla oli vain yleispainotteisiin ban-eihin keskittyvä virtuaalitalli, mutta se kosahti kasaan muutamassa kuukaudessa. Joushou Gaidousta lähtöisin olevat ban-eit palasivat takaisin kotiin. Toiminta jatkui silti. Noh, siinä määrin, kuin se voi muutamalla säälittävällä rupuhevosella jatkua...

Jokin aika sitten sain YLA2-palkinnolle ensimmäisen suomenkielisessä virtuaalimaailmassa eläneen ban-ein. Suosikkiorini Bakabakashii tämä hevonen on, ja kakkospalkintokin on suuri saavutus. Miksikö? No siksi, että jälkeläisiä ei vain voi teettää montaa, joten jälkeläispisteet jäävät käytännössä saamatta. Samoin suku on evm, eikä sellaisestakaan ropise yhtä paljon mainetta ja kunniaa, kuin suvusta, joka on virtuaalimaailmassa.

Bakalla on kaksi varsaa. Toinen, Kisô G asuu kotona, ja on taas oman tuonnin, Hachidori-tamman varsa. Toidella vauvalla, Ganjou Ai G'llä kilpailin lähes laatiskuntoon asti, ja kauppasin sen sitten kovalla vaivalla pois. Anna on vaihtanut kotia useammin kuin ihminen paitaansa, ja on käsittääkseni tälläkin hetkellä myynnissä. Sen emä on oma kasvatti, Kashikoi G, jonka myös möin varhaisessa vaiheessa ja joka katosi virtuaalimaailmasta nopeasti - kuten kaikki muutkin hevoset, jotka ovat heräteostoksia. Muistaakseni tamma on VRL-profiilissaan edelleen minun omistuksessani.

Kolmantena ban-einä virtuaalimaailmaan tullut Okashii ei ole koskaan ollut minulle rakkaimpia virtuaalihevosia, ja se näkyy. Vuonna 2006 minulle tulleella hevosella ei ole edes luonnetta, kuvasta puhumattakaan - mutta varsakoneeksi se tulikin. Sijoituksia on tullut ihan hienosti, ja varsoja on kaksi. Yllämainittu Kashikoi G on toinen, ja toinen on Daikirai G. Kummatkin ovat kadonneet virtuaalimaailmasta, joten työni on ollut ilmeisen turhaa. Daikirai G'n emä, Harinezumi G (jonka nimi tarkoittaa muuten siiliä) eli kauan aikaa meillä kotona, mutta lähti sitten senaikaisen tyttöystäväni virtuaalitalliin. Kuten arvata saattaa, myös Harinezumi G lopulta unohtui... Odotti karsinassaan... Ja lakkasi olemasta.

Viimeinen oma ban-eini on tamma, Sabishii. Se on hoidettu yhtä huonosti, kuin yo Okashii, mutta silti kilpaillut ihan hyvin. Tammalla on ollut varsoja kaksin kappalein, mutta kerran suutuspäissäni poistin ne sen sivuilta, koska yhtäkään ei ollut olemassa enää. Kadun temppua nyt. Tiedän vain sen verran, että muutamaan kertaan tässä postauksessa sivulauseessa esitelty Daikirai G on tämän tamman varsa. Niin tai näin, olen äärimmäisen turhautunut tällaiseen kasvatukseen. Hevoset häviävät nopeampaan tahtiin, kuin niitä tulee lisää. Tekisi mieli ärjyä, että ei tarvitse ostaa hevosta, jos hävittää sen ykskaks, mutta sillähän minä karkottaisin viimeisetkin ostajat. Enkä voi pitää varsoja itse kaikkia...

Kasvatussivulta näkyy, että ban-eitä on syntynyt yhteensä viisi. Niistä on olemassa enää kaksi, ja olen melko varma, että ihan lähitulevaisuudessa myös Ganjou Ai G katoaa lopullisesti.

Jos jotain rotu kiinnostaa ollenkaan, pyydän ehdottomasti ottamaan tilausvarsoja. Kilpaileminen ei ole pakollista - vain sivujen osoitteen vaihtumisesta ilmoittaminen ja hevosen katoamisen estäminen ovat. Jos joku käyttää reaali-ikääntymistä, voin myydä myös kadonneet varsat pois.

Ja kyllä, olen yksin. Muutama yksittäinen henkilö on joskus omistanut ban-eitä, mutta ne katoavat parissa kuukaudessa. Suvullisia taitaa olla zero. Työhevoshuutokaupoissa joskus näkee muutaman tuonnin, mutta minusta ne ovat kaikki olleet niin huonoja, etten ole viitsinyt ostaa. En tahdo hevosta, joka on nimetty japaniksi "litistetty merilevä", kun ollaan vain korvakuulolta kirjoitettu zingzangzong.

Tämän vuodatuksen on aika päättyä. Kiitos ja kumarrus - ostakaa edes yksi ban-ei!

20100906

Kaksi hienoa tallia 060910

Vähän aikaa sitten etsiskelin huvikseni hienoja talleja, ja täytyy sanoa, että olen kateellinen kovin monelle tallinomistajalle siitä, miten kauniita ja viimeisteltyjä heidän taideteoksensa ovatkaan!

Ensimmäisenä
Kings Road, joka on ulkonäkönsä puolesta tämän hetken suosikkitallini. Samaten sisältö miellyttää silmää, aina teksteistä kuvien kautta toimintaan ja hevosiin. Esittely tallin keksitystä henkilökunnasta oli kyllä vaikea löytää ja paikkaa tutkiessani käytin sen etsimiseen itse asiassa tunnin jos toisenkin. Sitten vasta hoksasin sen pienen ja huomaamattoman linkin, joka sijaitsi minusta aivan väärässä paikassa...

Kaiksi ehdotonta suosikkiasiaani tältä tallilta ovat pikkutyttö Charlotte, joka on kymmenen vuotta vanha, sekä päiväkirja, jota kirjoittaa henkilökunta. Tallin päiväkirjaa ei huhkita hiki hatussa joka päivä, vaan tekstien määrä korvataan laadulla. Pitkät, kuvailevat, lähes virheettömästi kirjoitetut tekstit suorastaan hellivät aivosoluja kaiken sen räpellyksen jälkeen, mitä keskivertotallilla näkee.

Elukoita tallipihassa näkee monenlaisia. Suosikkihevoseni tallilta on Blues. En voisi kuvitella olevani sen hoitaja, koska sen luonne on pitkällä aikavälillä tylsähkö, mutta ensitapaamisella hevoseen rakastuu saman tien. Lisäksi minua miellyttää hevosen persoonallinen, säyseän ja ystävällisen näköinen ulkonäkö. Toiseksi pidän myös kanoista, jotka jonain päivänä saapuvat Kings Roadin pihaan...

*

Toisena tallina tahdon nostaa esille erilaisen paikan. Bijinkei Trotters muutti muotoaan Kind Trottersiksi ja vaihtoi omistajaansa siinä sivussa. En koskaan pitänyt Bijinkei Trottersista (joka tarkoittaa muuten suomeksi "Kaunis Ihminen -Ravurit"...), mutta tämä talli, Kind Trotters, on omani esikuva. Se on yksinkertainen, selkeä, pelkistetty mutta kuitenkin koristeltu, ja niin edelleen.

Pullistun luvattoman paljon ylpeydestä, kun sanon, että Kind Trotters on kahden minun kasvattini koti. Crimson Ballad ja Crimson Revenga ovat hyviä hevosia, mutta eivät sikti, että minä olisin saavuttanut niiden kanssa jotain. Niistä TEHTIIN hyviä niiden kodissa.

Turhaan ei olla teksteissä hölisty, ja vaikka arvostankin pitkiä jaaritteluja fiineillä ratsutalleilla, en pidä niistä ravimaailmassa. Sinne kuuluvat lyhyet ja ytimekkäät tekstit, joista käy ilmi vain olennainen. Tämän tallin kaikki tekstit ovat juuri sellaiset. Minä kyllä oikoluettaisin (tai vaikka oikolukisin itse, jos saisin) ne, mikäli päättäisin siitä asiasta, mutta joka tapauksessa. Yleensä turkoosit hiukseni nousevat inhosta pystyyn pilkkuvirheistäkin, mutta tämän tallin harvat virheet eivät ollenkaan tapa minua.

Hevosista sen verran, että olen havainnut suurimman osan olevan hyviä. Osa juoksee hyvää aikaa ja niin edelleen, mutta melkein kaikki miellyttäisivät MINUN silmääni, jos olisivat omassa tallissani. Olen puolueellinen, kun nimeän lempihevosikseni omat kasvattini, mutta minkäs teet.

Razorblade Kind, Revengan varsa oli joskus uudelleen myytävänä, koska se katosi tai jotain. Nytkään ei sivuja ole olemassa linkkinä ainakaan emätamman kasvattajalistassa, ja minähän rakastan tuota Razorblade-vauvaa. Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt itseni kanssa, mailaanko kasvattajalle ja kysynkö, missä se on. Jos se ei olisi missään, tekisin siitä ostotarjouksen, vaikka se onkin vanha, ja jos se olisi jossain, tekisin tarjousta silti, vaikka todennäköisesti saisinkin kieltävän vastauksen... Mutta ehkä tämä pitää ottaa projektiksi joskus paremmalla ajalla!
Kilpailuita, kilpailuita ja kilpailuita 060910

Niin se menee. Olen sen jo aikaisemminkin sanonut. Ensin anon alaisiksi mielettömän määrän kutsuja ja koristelen koko kakun vielä villien kisojen karavaanilla. Sen jälkeen lisään osallistujia onnesta soikeana. Sitten tulosten arpomista, oh no! Jo kolmannen kutsun aikana alkaa tylsistyttämään, ja viides on jo viedä hermot. Ja vielä jäljellä olisi tuhat ja yksi! Sitten, kun kaikista on tulokset, pidän taukoa - ja TADAA, taas kaikki alkaa alusta.

Nyt olen tulostenlaittamisvaiheessa, ja vihaan sitä. Varsinkin raveissa. Ennen arvoin kaikki ihan totta lippiksellä ja paperilappusilla, koska se oli minusta hauskaa. Se on hidasta, mutta TODELLISTA arvontaa, eikä siinä voi (lue: VIITSI) samalla tavalla huijata kuin arvontakoneen tuloksissa. Joskus oli kuitenkin kohu siitä, että Oresama huijaa tuloksissa. No se kohuhan tyrmättiin joka ikisestä suunnasta, koska sijoitusprosentteja sun muita laskettiin, eivätkä ne olleet ollenkaan yli tai ali keskimääräisen, mutta joka tapauksessa. Se oli tikki, joka vei suurimman innon tuloksien arpomisesta.

Arvontakonetta on helppo naputella, mutta silti koen ravitulokset stressaaviksi. Haluan ne ajallaan, itse asiassa päivälleen, jos vain mitenkään ehdin. Arvon ne ravikoneella, mutta jos lähdön nopeimman ja hitaimman hevosen välillä on ennätyseroa vaikkapa kolme sekuntia ja nopein on hännillä hitaimman voittaessa kaikki, minua ottaa se päähän. En siinäkään tapauksessa manipuloi tuloksia - paitsi että hidastan kaikkien aikaa jotta lähdön voittaja, se hiturihevonen, voisi juosta hieman realistisemmin. Lisäksi lyön kaksi laukkamerkintää viimeiseksi jäävän, kaikkein nopeimman hevosen ajan eteen. Syynään kaikkien ajat ja ennätykset monesti, koska minua ottavat päähän kaiken maailman kummallisuudet tässä harrastuksessa. Ja jos lähtömääritys on "lv, 1,11,9 ja nopeammat", hevoset eivät todellakaan juokse oman ennätyksensä pintaan siinä lähdössä. Jos kahdeksanvuotias konkari voittaa, se voi ehkä juosta melkein ennätyksensä, mutta jos voittaja onkin ihan kakara tai kuoppaselkäinen vanhus, hidastan taas aikoja jonkin verran. Ja siinä menee aikaa.

Mieleeni tuli juuri nyt, että onko sekin oikeasti huijausta? Huijaanko minä siis tuloksissa, kun muuttelen joskus aikoja pari sekuntia sinne tai tänne, tai lisään ja poistan laukkamerkintöjä? No joo, ehkä se ei ole, koska kohtelen myös omia hevosiani täsmälleen sillä tavalla... ...ja jos Suuri Kansanjoukko on sitä mieltä, että huijaamistahan tuo on, pakkohan se on sitten lopettaa...

Laukat, oh dear. Olen vihdoin ja viimein sisäistänyt niissä kilpailemisen ja niiden järjestämisen sillä tavalla, että kehtaan sanoa aloittelevani virtuaalista laukkaharrastusta vakavissani. Se ei ollutkaan hetken villitys, vaan rentoutensa ja positiivisuutensa vuoksi se jämähti uudeksi jutuksi minulle, varmaan melko pysyvästi. Silti en ole vielä niin varma, että ostaisin hevosia muilta...

Mutta takaisin asiaan - laukkatulokset. Niitä en sorki mihinkään suuntaan, koska minkäs niille voi muka tehdä luvallisesti, niin kuin ravien laukkamerkinnöille? No ei mitään tietenkään. Silti minun stressipisteeni nousevat parilla pykälällä, kun näen, että viisivuotias uraansa aloittava häviää maidenissa joka ikiselle kaksivuotiaalle, 10000 kertaa maiden-lähdössä startanneelle luupäälle. Joo, näin voi aivan hyvin käydä, koska kaikki eivät synny juoksijoiksi ja niin edelleen, mutta silti puhuvat todennäköisyydet jollain tapaa sitä vastaan. Yritän sulkea silmäni siinä kohdassa, missä lukee hevosten ikä... Ja siinä tapauksessa nimi, jos olen tavannut sen saman hevosen miljoonasta muusta lähdöstä, joissa se on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen...

Gin Ahaltekin, Ionicin ja Pinkin yhteisessä blogissa olen muutaman kerran nähnyt pohdittavan sitä, miksi kisata ahkerasti laukkureita, jotka eivät edes maidenista pääse läpi, vaikka yrittävät kerta toisensa jälkeen. No, minä ainakin kisaan myös sellaisilla erilaisista syistä. Ensinnäkin, vaikka hevonen yrittäisi maidenia seitsemän kertaa ja pääsisi vasta kahdeksannella läpi, on olemassa se mahdollisuus, että sen sijoitusprosentti on silti 100, ja sen lisäksi että se saa maidenista läpi päästyään pelkästään voittoja tililleen. Silloin se on minusta hyvä hevonen, jolla on ollut vain kankea alku. Toinen on sellainen asia, kuin huvi. Kaikista ei tarvitse tulla hyviä siitoshevosia tai arvokkaita konkareita. Yhdellä hevosella junnasin viidesti maidenissa ja sitten kuudesti allowancessa ihan huvikseni, ja lopetin uran vasta g3-voiton jälkeen. Siitä ei tullut siitosoria, ei tottavie, mutta minulla oli hauskaa sen kanssa. Ja siksihän harrastan virtuaalihevosia. "Mitä järkeä" -kommentteihin olen aina vastannut, että mitä järkeä muutenkaan on hoitaa heppoja, joita ei ole edes olemassa!

Jaoksia on palannut. Pari postausta sitten juhlin KRJ'ta, ja nyt juhlin myös ERJ'ta. Puhuin myös siitä, että kenttäratsastus on alkanut kiinnostaa, ja että olen kokeillut KERJ'n alaisia. Huvikseni testasin Borislav-hevosella myös maastoesteitä, suunnistusta ja matkaratsastusta. Eivät ne mitään kisalajeja minusta ole maastoesteitä lukuunottamatta (olkoonkin että niistä järjestetään kilpailuita myös irl), mutta kokeilimmekin huvin vuoksi! Ja muuten hauskaa oli. Suosittelen varsinkin matkaratsastusta ihan kaikille. Lyhyistä ihanneaikalenkeistä selviää esim tuntihevosella, joten "ei mul oo sopivaa heppaa" ei todellakaan ole selitys. :) Hurmaava laji, ja vieläh urmaavampaa porukkaa harrastamassa sitä!

Ok, olen kipeä ja kuumeessa. Horisen siksi pitkästi yksinkertaisista asioista.