Kaksi hienoa tallia 060910

Vähän aikaa sitten etsiskelin huvikseni hienoja talleja, ja täytyy sanoa, että olen kateellinen kovin monelle tallinomistajalle siitä, miten kauniita ja viimeisteltyjä heidän taideteoksensa ovatkaan!

Ensimmäisenä Kings Road, joka on ulkonäkönsä puolesta tämän hetken suosikkitallini. Samaten sisältö miellyttää silmää, aina teksteistä kuvien kautta toimintaan ja hevosiin. Esittely tallin keksitystä henkilökunnasta oli kyllä vaikea löytää ja paikkaa tutkiessani käytin sen etsimiseen itse asiassa tunnin jos toisenkin. Sitten vasta hoksasin sen pienen ja huomaamattoman linkin, joka sijaitsi minusta aivan väärässä paikassa...

Kaiksi ehdotonta suosikkiasiaani tältä tallilta ovat pikkutyttö Charlotte, joka on kymmenen vuotta vanha, sekä päiväkirja, jota kirjoittaa henkilökunta. Tallin päiväkirjaa ei huhkita hiki hatussa joka päivä, vaan tekstien määrä korvataan laadulla. Pitkät, kuvailevat, lähes virheettömästi kirjoitetut tekstit suorastaan hellivät aivosoluja kaiken sen räpellyksen jälkeen, mitä keskivertotallilla näkee.

Elukoita tallipihassa näkee monenlaisia. Suosikkihevoseni tallilta on Blues. En voisi kuvitella olevani sen hoitaja, koska sen luonne on pitkällä aikavälillä tylsähkö, mutta ensitapaamisella hevoseen rakastuu saman tien. Lisäksi minua miellyttää hevosen persoonallinen, säyseän ja ystävällisen näköinen ulkonäkö. Toiseksi pidän myös kanoista, jotka jonain päivänä saapuvat Kings Roadin pihaan...

*

Toisena tallina tahdon nostaa esille erilaisen paikan. Bijinkei Trotters muutti muotoaan Kind Trottersiksi ja vaihtoi omistajaansa siinä sivussa. En koskaan pitänyt Bijinkei Trottersista (joka tarkoittaa muuten suomeksi "Kaunis Ihminen -Ravurit"...), mutta tämä talli, Kind Trotters, on omani esikuva. Se on yksinkertainen, selkeä, pelkistetty mutta kuitenkin koristeltu, ja niin edelleen.

Pullistun luvattoman paljon ylpeydestä, kun sanon, että Kind Trotters on kahden minun kasvattini koti. Crimson Ballad ja Crimson Revenga ovat hyviä hevosia, mutta eivät sikti, että minä olisin saavuttanut niiden kanssa jotain. Niistä TEHTIIN hyviä niiden kodissa.

Turhaan ei olla teksteissä hölisty, ja vaikka arvostankin pitkiä jaaritteluja fiineillä ratsutalleilla, en pidä niistä ravimaailmassa. Sinne kuuluvat lyhyet ja ytimekkäät tekstit, joista käy ilmi vain olennainen. Tämän tallin kaikki tekstit ovat juuri sellaiset. Minä kyllä oikoluettaisin (tai vaikka oikolukisin itse, jos saisin) ne, mikäli päättäisin siitä asiasta, mutta joka tapauksessa. Yleensä turkoosit hiukseni nousevat inhosta pystyyn pilkkuvirheistäkin, mutta tämän tallin harvat virheet eivät ollenkaan tapa minua.

Hevosista sen verran, että olen havainnut suurimman osan olevan hyviä. Osa juoksee hyvää aikaa ja niin edelleen, mutta melkein kaikki miellyttäisivät MINUN silmääni, jos olisivat omassa tallissani. Olen puolueellinen, kun nimeän lempihevosikseni omat kasvattini, mutta minkäs teet.

Razorblade Kind, Revengan varsa oli joskus uudelleen myytävänä, koska se katosi tai jotain. Nytkään ei sivuja ole olemassa linkkinä ainakaan emätamman kasvattajalistassa, ja minähän rakastan tuota Razorblade-vauvaa. Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt itseni kanssa, mailaanko kasvattajalle ja kysynkö, missä se on. Jos se ei olisi missään, tekisin siitä ostotarjouksen, vaikka se onkin vanha, ja jos se olisi jossain, tekisin tarjousta silti, vaikka todennäköisesti saisinkin kieltävän vastauksen... Mutta ehkä tämä pitää ottaa projektiksi joskus paremmalla ajalla!