20100906

Kilpailuita, kilpailuita ja kilpailuita 060910

Niin se menee. Olen sen jo aikaisemminkin sanonut. Ensin anon alaisiksi mielettömän määrän kutsuja ja koristelen koko kakun vielä villien kisojen karavaanilla. Sen jälkeen lisään osallistujia onnesta soikeana. Sitten tulosten arpomista, oh no! Jo kolmannen kutsun aikana alkaa tylsistyttämään, ja viides on jo viedä hermot. Ja vielä jäljellä olisi tuhat ja yksi! Sitten, kun kaikista on tulokset, pidän taukoa - ja TADAA, taas kaikki alkaa alusta.

Nyt olen tulostenlaittamisvaiheessa, ja vihaan sitä. Varsinkin raveissa. Ennen arvoin kaikki ihan totta lippiksellä ja paperilappusilla, koska se oli minusta hauskaa. Se on hidasta, mutta TODELLISTA arvontaa, eikä siinä voi (lue: VIITSI) samalla tavalla huijata kuin arvontakoneen tuloksissa. Joskus oli kuitenkin kohu siitä, että Oresama huijaa tuloksissa. No se kohuhan tyrmättiin joka ikisestä suunnasta, koska sijoitusprosentteja sun muita laskettiin, eivätkä ne olleet ollenkaan yli tai ali keskimääräisen, mutta joka tapauksessa. Se oli tikki, joka vei suurimman innon tuloksien arpomisesta.

Arvontakonetta on helppo naputella, mutta silti koen ravitulokset stressaaviksi. Haluan ne ajallaan, itse asiassa päivälleen, jos vain mitenkään ehdin. Arvon ne ravikoneella, mutta jos lähdön nopeimman ja hitaimman hevosen välillä on ennätyseroa vaikkapa kolme sekuntia ja nopein on hännillä hitaimman voittaessa kaikki, minua ottaa se päähän. En siinäkään tapauksessa manipuloi tuloksia - paitsi että hidastan kaikkien aikaa jotta lähdön voittaja, se hiturihevonen, voisi juosta hieman realistisemmin. Lisäksi lyön kaksi laukkamerkintää viimeiseksi jäävän, kaikkein nopeimman hevosen ajan eteen. Syynään kaikkien ajat ja ennätykset monesti, koska minua ottavat päähän kaiken maailman kummallisuudet tässä harrastuksessa. Ja jos lähtömääritys on "lv, 1,11,9 ja nopeammat", hevoset eivät todellakaan juokse oman ennätyksensä pintaan siinä lähdössä. Jos kahdeksanvuotias konkari voittaa, se voi ehkä juosta melkein ennätyksensä, mutta jos voittaja onkin ihan kakara tai kuoppaselkäinen vanhus, hidastan taas aikoja jonkin verran. Ja siinä menee aikaa.

Mieleeni tuli juuri nyt, että onko sekin oikeasti huijausta? Huijaanko minä siis tuloksissa, kun muuttelen joskus aikoja pari sekuntia sinne tai tänne, tai lisään ja poistan laukkamerkintöjä? No joo, ehkä se ei ole, koska kohtelen myös omia hevosiani täsmälleen sillä tavalla... ...ja jos Suuri Kansanjoukko on sitä mieltä, että huijaamistahan tuo on, pakkohan se on sitten lopettaa...

Laukat, oh dear. Olen vihdoin ja viimein sisäistänyt niissä kilpailemisen ja niiden järjestämisen sillä tavalla, että kehtaan sanoa aloittelevani virtuaalista laukkaharrastusta vakavissani. Se ei ollutkaan hetken villitys, vaan rentoutensa ja positiivisuutensa vuoksi se jämähti uudeksi jutuksi minulle, varmaan melko pysyvästi. Silti en ole vielä niin varma, että ostaisin hevosia muilta...

Mutta takaisin asiaan - laukkatulokset. Niitä en sorki mihinkään suuntaan, koska minkäs niille voi muka tehdä luvallisesti, niin kuin ravien laukkamerkinnöille? No ei mitään tietenkään. Silti minun stressipisteeni nousevat parilla pykälällä, kun näen, että viisivuotias uraansa aloittava häviää maidenissa joka ikiselle kaksivuotiaalle, 10000 kertaa maiden-lähdössä startanneelle luupäälle. Joo, näin voi aivan hyvin käydä, koska kaikki eivät synny juoksijoiksi ja niin edelleen, mutta silti puhuvat todennäköisyydet jollain tapaa sitä vastaan. Yritän sulkea silmäni siinä kohdassa, missä lukee hevosten ikä... Ja siinä tapauksessa nimi, jos olen tavannut sen saman hevosen miljoonasta muusta lähdöstä, joissa se on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen...

Gin Ahaltekin, Ionicin ja Pinkin yhteisessä blogissa olen muutaman kerran nähnyt pohdittavan sitä, miksi kisata ahkerasti laukkureita, jotka eivät edes maidenista pääse läpi, vaikka yrittävät kerta toisensa jälkeen. No, minä ainakin kisaan myös sellaisilla erilaisista syistä. Ensinnäkin, vaikka hevonen yrittäisi maidenia seitsemän kertaa ja pääsisi vasta kahdeksannella läpi, on olemassa se mahdollisuus, että sen sijoitusprosentti on silti 100, ja sen lisäksi että se saa maidenista läpi päästyään pelkästään voittoja tililleen. Silloin se on minusta hyvä hevonen, jolla on ollut vain kankea alku. Toinen on sellainen asia, kuin huvi. Kaikista ei tarvitse tulla hyviä siitoshevosia tai arvokkaita konkareita. Yhdellä hevosella junnasin viidesti maidenissa ja sitten kuudesti allowancessa ihan huvikseni, ja lopetin uran vasta g3-voiton jälkeen. Siitä ei tullut siitosoria, ei tottavie, mutta minulla oli hauskaa sen kanssa. Ja siksihän harrastan virtuaalihevosia. "Mitä järkeä" -kommentteihin olen aina vastannut, että mitä järkeä muutenkaan on hoitaa heppoja, joita ei ole edes olemassa!

Jaoksia on palannut. Pari postausta sitten juhlin KRJ'ta, ja nyt juhlin myös ERJ'ta. Puhuin myös siitä, että kenttäratsastus on alkanut kiinnostaa, ja että olen kokeillut KERJ'n alaisia. Huvikseni testasin Borislav-hevosella myös maastoesteitä, suunnistusta ja matkaratsastusta. Eivät ne mitään kisalajeja minusta ole maastoesteitä lukuunottamatta (olkoonkin että niistä järjestetään kilpailuita myös irl), mutta kokeilimmekin huvin vuoksi! Ja muuten hauskaa oli. Suosittelen varsinkin matkaratsastusta ihan kaikille. Lyhyistä ihanneaikalenkeistä selviää esim tuntihevosella, joten "ei mul oo sopivaa heppaa" ei todellakaan ole selitys. :) Hurmaava laji, ja vieläh urmaavampaa porukkaa harrastamassa sitä!

Ok, olen kipeä ja kuumeessa. Horisen siksi pitkästi yksinkertaisista asioista.

Ei kommentteja: