20191218

Marssikaa esiin, te loppuvuoden palkitut röllini!

Kaikki tämän vuoden laatistilaisuuksiin menevät ovat nyt palkintonsa saaneet. Vaikka minulla on viha-rakkaussuhde laatiksiin, tuomareihin ei ole. Minusta on aivan uskomatonta, että laatistuomarit antavat omaa vapaa-aikaansa, jotta minä ja moni muu voisimme leikkiä heppaa haluamallamme tavalla. Vaikka tuomaroin itsekin parissa laatiksessa, ei yksi tuomari mitenkään päin riitä. Toivonkin, että kaikki kiinnostuneet uskaltaisivat kokeilla tuomarointia. Se ei oikeasti ole niin vaikeaa ja aikaavievää kuin luullaan.

Laatikset vaatisivat toki radikaalia uudistusta vastataksen paremmin nykyharrastajien tarpeisiin (näkeehän sen jo osallistujamääristäkin), mutta valitettavasti juuri tällä hetkellä minulla ei ole  mitenkään aikaa ja energiaa ajaa muutosta. Yritän siis säilyttää sitä, mitä meillä jo on, koska onhan laatiksissa paljon hyvääkin, vaikka aina ruikutan vain huonoista puolista! En minä muuten niissä olisi näin kauaa roikkunut.

Mutta nyt katsotaan  minun pikku tähtösiäni.

KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2019

Hey-Ho Pirates, No More Sorrow, Ensi-Ilta-Aurinko, Rain And Angels, Hey-Ho Jack, Ghoulia, Akmeeli, She's an Angel ja Wubba Lubba Dub Dub, mikä teitä vaivaa? Ihmeen heikkoja hevosia kun tuolla lailla käsiin kuolevat. Mistähän johtuu?

Ja Simpukankerääjä: VVJ:n laatista odotellessa, vai mitä, typy?

Aurelius on kiva, Aureliuksessa on tarinaponin elementtejä! Aurelius on pieni shirenponi!

Saatan olla turhamainen, mutta Ronkeli Rinkelin ykkösrivistö miellyttää minua!

Jummijammi on suloinen ori suloisten orien isälinjasta! Sen isälinja on Erkinheimon nykyinen suosikkini. Sen poika Jeskamandeera on yhtä suloinen ja samassa elämänvaiheessa kuin isänsä.

Geisha Gaze on suorastaan maaginen hevonen. En tajua, miten jokin virtuaalihevonen voikin olla mielestäni niin epäinspiroiva. Geisha Gaze on juuri minun tyyppiäni tavallisena ruunikkona, mutta jollain hämmentävällä tavalla se onnistuu viemään tylsyyden uudelle, infernaaliselle tasolle. En ole ikinä oikein löytänyt tämän hepan jujua ja nyt se alkaa olla myöhästä: siltä puuttuu enää yksi laatispalkinto.

Aamupäivänsäde on mukava heppa myös! Jostain syystä ajattelen aina Salkkareiden 2000-luvun alun Aamua, kun ajattelen tätä heppaa, vaikka nämä kaksi Aamua ovat niin tosi erilaisia.

Señor Samba lienee niitä ikuisesti eläviä hevosia. Sen isänemä on ikuisesti suosikkihevoseni, Agata Jewel, maailman hienoin koskaan elänyt virtuaalihevonen. (Ei, en ole yhtään subjektiivinen.) Lisäksi Samban nimi on peräisin sadusta, jota äiti aina minulle kertoi, kun olin pieni. Siinä hevoskuninkaan lapset Samba ja Mamba seikkailivat minun ja pikkuveljeni kanssa mitä huimimmissa seikkailuissa: menimme mm. uimaan Yksin Ilman Äitiä!

Pienelle Good Luck Charlielle KRJ:n laatispalkinto on muuten sen eka. Ai vauvaa! Pidän jookaisesta Charliestani niin kovasti, etten varmaan malta luopua kuin korkeintaan kahdesta ekasta.

Myös Get Schwiftylle KRJ:n palkinto oli eka. Olen hukassa tämän hevosen kanssa. Minulla oli joskus idea siitä, millainen se on, mutta olen kadottanut sen persoonan kokonaan.

Akmeelin tytär Skylla on musta tosi suloinen. Aluksi se oli tietenkin ihan mikä tahansa heppa, mutta piirroskuvan myötä sille kehittyi luonne. Harmi, etteivät PKK:n tuomarit ole ihan yhtä mieltä siitä, että Skyllan kuva on parhaimpia värittämiäni. :D Tai ehkä siitä ovatkin, mutta oikein palkinnoille se ei yllä. Se on Hyvä, eli näyttää hevoselta, ja mikäpä minä olen vastaan sanomaan. Kehityn niin hitaasti, että nyt näen ongelmia vasta Skyllan selässä enkä muualla.



KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2019

Treatment of Terror, Early Morning Madness ja Too Many Ghosts ovat myös ihmeen heikkoja hevosia...

Edellä mainitut Simpukankerääjä, Akmeeli, Wubba Lubba Dub Dub palkittiin loppuvuonna myös KERJL:ssa.

Atomipommipormestari on myös  saavuttanut nyt kaiken, mutta muistojen vuoksi en malttaisi sitä listiä. Se tulee olemaan aina Soittakaa Paranoidin kanssa eka virtuaalihevoseni, joka on saavuttanut edes jotain menestystä PKK:ssa. KERJL:n palkinto ja muut ovat sellaisen vierellä tällä hetkellä minulle sivuseikkoja.



VVJL:sssa palkitut loppuvuonna 2019


Edellä mainittu Akmeeli sai palkinnon. Piti oikein katsoa satunnaisia kutsuja läpi, että eikö meiltä puoleen vuoteen ole ilmoitettu muka muita? Jonossakaan ei ole varsinaisesti ketään täysin valmista heppaa, vaan kaikkea pientä, kuten jälkeläisten kisakalentereita on päivittämättä. Noh. Ensi vuonna sitten.



YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2019

Aurelius, Geisha Gaze, Jeskamandeera ja Akmeeli mainittu!

Sanchezin eka laatispalkinto on YLA:sta. Tässä on taas hevonen, jonka idea on hukkunut minulta. No. Eipä tarvi enää kuin ilmoitella se lajilaatiksiin: sen tarinat on jo kerrottu.

YLA-valmiita hevosia minulla olisi muutamia nytkin, mutta en viitsi ilmoitella yhtä tai kahta kerrallaan. Olen tuomari ja tykkään viedä klöntin kerrallaan, joten mielummin odotan että on se neljä täysin valmista. Hidas tahti johtuu YLA:ssa etupäässä uudesta työstäni. Olen ollut puoli vuotta kerta kaikkiaan liian kiireinen harrastamaan, ja kaikki kirjoitusinspini olen tietenkin laittanut mieluummin tarinoihin kuin, huoh, päiväkirjamerkintöihin. (Tarinoista ei saa YLA:ssa pisteitä.)



SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2019

Ronkeli Rinkeli on pian saavuttanut kaikki laatispalkinnot, mutta sen tarina ei ole minusta ihan valmis vielä. Tarinaheppaa siitä ei tule, mutta ehkä kunnollinen piirrosheppa kuitenkin ja edes yritystä  PKK:ssa? Olin joskus niiiiiiiiiin ylpeä sen kuvasta, ja vaikka äsken valitin hidasta kehittymistä, tässä näen kehittyneeni. Osaisin nyt värittää paremmin. Ehkä aionkin värittää paremmin.

Mölliinasta luopuminen minulla sen sijaan olisi edessä, kun en  tee sillä mitään. Ei vain malttaisi...

Aiemmin mainitut Atomipommipormestari ja Jeskamandeera palkittiin myös SLA:ssa.



Sitten suuret saavutukset


Mun ekat piirroshepat kantakirjattiin. Kolmospalkinnolla tietenkin vain, mutta hei, vau, silti, oikeasti. Atomipommipormestarissa ja Soittakaa Paranoidissa olen nähnyt virheitä jo kauan (kuvat ovat vanhoja ja tiukasti paremman taiteilijan silmien alla toteutettuja) mutta kommenteista sain vielä uusia näkökulmia.

Otan itseeni kohdistuvan arvostelun aina tosi raskaasti, puhuttiin sitten persoonasta tai ihan vain taidoista. PKK:ssa tuomarit pitävät kuitenkin tosi tiukasti huolen, että viittaavat kommenteissaan aina vain teokseen, joten pystyn ottamaan kritiikinkin vastaan. En koe, että se kohdistuisi millään lailla minuun, tai edes minun taitoihini, vaan pelkkään kuvaan. Lisäksi minulla on turvallinen olo viedä näiden kaltaisia vanhempia kuvia näytille, kun tiedän, että tiukan paikan tullen voisin kuitata muhunkin osuvat arvostelut niin, että osaisin tänään paremmin kuin silloin. (Ikinä en ole kuitenkaan tarvinnut sitä pakokeinoa.) Mulla on paljon oppimista kommentoinnista PKK:n tuomareilta.

Jussi on myös muuten Finest. :D Sen saavutus on mulle vielä hauskempi kuin kaksi edellistä, koska Jussi on rakas tarinahevonen.