20161030

Orange Wood Ranchin tarinakoulukilpailut 30.10.2016

Koska blogista ei koskaan mikään katoa, niin kuin Freewebsistä katoaa kaikki, tänne on hyvä säilöä omaksi ja muiden iloksi näidenkin tarinakisojen tarinat. Valitettavasti tällä kertaa mukana ovat vain sijoittuneiden tarinat, koska unohdin tallentaa osallistumisviestini sent-kansioon, eikä ei-sijoittuneiden tarinoita julkaistu kutsusivulla.

Luokka 5: VaA
Tehtävänanto: Täydennystehtävä. Hevosesi on loukkaantunut radan jälkeen! Etsit käsiisi kisapaikalla olleen päivystävän eläintohtorin ja selität hänelle tapahtuneesta. Keskustelun tekstipohja on valmiiksi kirjoitettu, mutta siinä on aukkoja! Täydennä alla annettujen aiheiden mukaisesti yksittäiset sanat tämän eläinlääkäriaiheisen kontekstin ympärille: (valmis teksti tulee tulosten yhteydessä)

1. Oresama (VRL-02753) - Mexican Memory VH13-031-0433"En ole varma huolisinko itse tällaisen eläinlääkärin palveluja! Hauskoin suoritus sai voiton."
- Hei, voisitko auttaa? Hevoseni on loukkaantunut, huomasin sen palatessamme kentältä. 
- Mikä on vialla? 
- Hevonen on VAUHDIKAS. LAUTASESSA on KIERRÄTYSNAHKAKORU ja se on ihan RUMANRUSKEA. 
- Minä tulen MOIKKAAMAAN. ...Jaahas, tässäkö potilas? Todellakin, siinähän näyttää olevan jotakin... katsotaanpa... vaikuttaa TOIVEIKKAALTA. 
- Hevonen ILMEHTII. 
- Millainen se oli suorituksen aikana? 
- Minä PYNTTÄYDYIN, mutta hevonen oli KOSMINEN. 
- Niin varmasti. No, laitan siihen RUTTOTARTUNNAN, jonka pitäisi helpottaa. 
- Oletteko aivan varma? 
- Olen aina varma, minullahan on eläinlääkärin ammattitutkinto maan KEVYTKENKÄISIMMÄSTÄ instituutista. 
- Hyvä on... 
- Anna sen vaikuttaa MILJOONA minuuttia, ja hevosesi on taas RYPPYINEN. 
- Hienoa, kiitos! 
- Ei huolta, tai kuten minulla on aina tapana sanoa: NO SITTE LUONNONVALINTA KARSII!


2. Oresama (VRL-02753) - Horror Movie Host RR- Hei, voisitko auttaa? Hevoseni on loukkaantunut, huomasin sen palatessamme kentältä. 
- Mikä on vialla? 
- Hevonen on KOHMEINEN. KINNERJÄNTEESSÄ on MUROKEKSI ja se on ihan VIHERTÄVÄ. 
- Minä tulen STALKKAAMAAN. ...Jaahas, tässäkö potilas? Todellakin, siinähän näyttää olevan jotakin... katsotaanpa... vaikuttaa IRVOKKAALTA. 
- Hevonen HÄÄLYY. 
- Millainen se oli suorituksen aikana? 
- Minä MYHÄILIN, mutta hevonen oli VIRTAVIIVAINEN. 
- Niin varmasti. No, laitan siihen PÄÄRYNÄ-OMENAJOGURTTIA, jonka pitäisi helpottaa. 
- Oletteko aivan varma? 
- Olen aina varma, minullahan on eläinlääkärin ammattitutkinto maan ERINOMAISIMMASTA instituutista. 
- Hyvä on... 
- Anna sen vaikuttaa 14 minuuttia, ja hevosesi on taas KIERO. 
- Hienoa, kiitos! 
- Ei huolta, tai kuten minulla on aina tapana sanoa: ANNA BURANAA!



Olen tosi rakastunut näihin täydennysluokkiin: näistä tulee aina tosi hassuja juttuja! Vapaa-ajallakin leikin usein tällaisilla aukkotarinoilla jne. Taisin tällä kertaa lukea tehtävänannon huonosti ja luulin, että tarina on jokin ihan random, eikä nimen omaan eläinlääkäriin liittyvä, mutta ainakin hyvät loppukaneetit tuli laitettua. Oikeassa elämässä sanon joka valituksen päälle (koski sitten henkistä tai fyysistä asiaa), että anna buranaa. Kun taas joku kommentoi jotain omasta mielestäni typerää lemmikeideni hoidosta (esim. viimeisin "sun koiran jalat katkee kun se hyppää sohvalta!" ja koira on jopa viisikiloinen...) vastaan, että no sitte luonnonvalinta karsii.

Tässä luokassa minulla oli mukana myös Super Sumo Slap RR, mutta sen sijoitus on 6/14. Osallistuin myös kakkosluokkaan Enkelinsiipi-hepallani, ja se oli 10/19. Kakkosluokassa piti kirjoittaa lause, jonka hepalleen sanoo, kun se ei mene traileriin. Kaikkien lauseen sanojen piti alkaa samalla kirjaimella kuin hevosen kutsumanimi.

Runorannan ja Jukolan tarinakoulukisat 30.10.2016

Laitetaan taas blogiin tarinakisojen tarinoita, kun kävi niin hieno mäihä tällä kertaa, että oikein sijoituttiin! Ei-sijoittuneenkin laitan tästä kisasta mukaan. :)

Luokka 2: HeA
Tehtävänanto: Kuvaile hevosesi ominaisuuksia mahdollisimman monella sanalla, jotka alkavat ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Esimerkiksi Polle: puskaratsu, pulska, pälyilevä, pelkuri.
1. Oresama (VRL-02753) - Wannabe Coca-Cola RR
Kokis: ketku, kelmi, konna, kissamainen, kaunis, kiero kuin korkkiruuvi, korkea, kookas, kurpitsavaras, karkailija, kiireinen, kiihkeä, kuriton, kakaramainen, kettu.

4. Oresama (VRL-02753) - Enkelinsiipi VH16-018-2350
Sipe: supersöpö, soma, selluliittinen, säyseä, sumopainijamainen, suunnaton, syöppö, seurallinen, suorakinttuinen, suurisilmäinen (sekä suurimahainen), sydämellinen, sopiva.

12. Oresama (VRL-02753) - Erkinheimon Matami (ei sijoittuneiden joukossa)
Matami: muhku, mainio, mötkäle, mukava, mahtava, mietiskelijä, maltillinen.



Olisin kovin mielelläni osallistunut myös luokkaan 1, mutta siinä tarinan tuli loppua sanoihin "ja niin sain tarpeekseni meetvurstista". Kuten molemmat luokkaan osallistuneet, yhdistin meetvurstin lähinnä meetvursti-nimiseen lihatuotteeseen osallistumisen aikana, enkä nirppanokkavegaaniuttani saanut kirjoitettua virtuaaliminäänikään syömään sitä. Muulla tavalla (muun syömänä) taas en saanut tuota lausahdusta millään upotettua tekstiin. Toisaalta ajattelin viitata ratsuuni meetvurstina, mutta sitten en halunnutkaan. Muistan, kuinka paha mieli minulle pikkulapsena tuli siitä, kun hevosia kutsuttiin meetvursteiksi ja makkaroiksi. Tehtävänanto kuitenkin oli aivan mahtava: yleensä saan mistä tahansa tarinan aikaiseksi, mutta tämä olisi vaatinut todella paljon miettimistä!

20161008

KERJ-CUP 30.1.2015, tarinaluokan tarina

Tapaan laittaa tänne kaikki tarinakisojen tarinat, ja tänään tuloksia laittaessani Maya Queenin sivulle huomasin yhden vallan puuttuvan! Tässä on siis vuoden 2015 tammikuun KERJ-Cupin tarinaluokan tarina.

Luokka 10, tarinaluokka. 1 osallistuja.
1. Oresama (VRL-02753) - Maya Queen / CIC4

"Mä lupaan, että en enää ikinä pidä sua itsestäänselvyytenä", sanoin uudenvuodenpäivänä Maya Queenille, joka tutki karsinastaan uteliaana minua ja tallin käytävällä lounastaan lopettelevaa valmentajaamme.
"Joo kiitos, ja mä lupaan etten syö enää ikinä ennen ens kertaa. Kato mä oon raskaana", huokaisi tammani uskollinen aseenkantaja, ei kun valmentaja Miika Rossi Saarioisten pitsalla täytetty vatsa pystyssä.
"En mä susta puhu, Herra Itsestäänselvyys, vaan mun hevosesta."
"Mä olen itse asiassa hyvin tärkeä henkilö, sä et olis mitään ilman mua, kuka paransi tonkin hevosen selkäongelmat häh, sulla on noussu nestettä päähän, arvaa etinkö mä uuden työpaikan, täälä todellakaan voi olla kun sä oot niin..."

Miika Rossin närkästynyt napina vaipui pois mielestäni, kun katuvaisena ajattelin, miten olen uskollista ratsuani kohdellut. Välillä olen ollut niin kauan tallista poissa, että tuntuu ihan kuin minulla ei olisi hevosta koskaan ollutkaan. Aina on muka kiire, aina sitä on löytävinään kaikkea tärkeämpää. Onhan hevosellani kaikki hyvin noin ulkoisesti, mutta siitä näkee, että se pitää nykyään valmentajastani enemmän kuin minusta. Eikä mikään ihme! Miikahan on ollut tamman kanssa varsasta asti ja viimeisen vuoden halunnut ratsastella sillä myös viikonloppuisin huvin vuoksi maastossa. Minä se olen kohdellut omaa hevostani kuin ilmaa. Mitä jos se kuolisi tänään? Katuisin, etten ole ollut sen kanssa enempää, että olen menettänyt monta hetkeä.

Miten voi kohdella itsestäänselvyytenä yhtä oman maailmansa suurinta ihmettä? Muistan aina, kun hevoseni oli vielä pikkuvarsa. Ystäväni, jotka olivat ostaneet aikuiset hevoset, ratsastelivat maastossa, kun minä jäin kotiin. Minua ei haitannut yhtään, koska Maya Queenilla oli tapana haassa istuessani könytä viereeni ja lepuuttaa päätään sylissäni niin kovin luottavaisena, kun rapsuttelin sen pörröistä varsakarvaa. Kun tammani oli teini, olin tapellut sen kanssa alituisesti ja Miika Rossi oli auttanut minua. Silloin ostin ensimmäisen älypuhelimeni ja sillä ensimmäinen ottamani kuva oli tietenkin omasta hevosestani. Nytkin minulla on taustakuvana Maya Queen, joka yritti kuvan ottamishetkellä tavoitella kännykkääni hampaillaan.

Siltikään, vaikka hevoseni on minulle rakas, en ollut eilen täällä sen kanssa, vaan Miika oli. Minä olin keskustassa etsimässä uusia talvikenkiä viimeisistä alennusmyynneistä. Aamulla vielä tunsin omatunnon yrittävän patistaa minua tallille, mutta en vain mennyt. Ajattelin, että kyllä se hevonen on siellä vielä huomennakin.

"Hä? Hä?? HÄ! Kuuleksä! Mä lähen vetään, mä lähen niin meneen!" Miika Rossi oli kasvattanut närkästyneen jupinansa raivoisaksi uhkailuksi sillä aikaa, kun minä olin haaveillut ahdistuneesti.
"Sori, mitä? En mä jaksa kuunnella kaikkea mitä sä sanot", provosoin heti.
"Että sä luulet että mä oon täs joku sun palvelija ja ääh, anna olla, en mä jaksa toistaa kaikkea, onks siellä vielä sitä mehua, niin sitä mun piti kysyä, että mä ajattelin huomenna illalla jos sulla olis aikaa niin olis ihan hyvä pitää ne koulutreenit kato ku..."

Niinpä niin, enhän minä ole huomannut ketään muutakaan. En pidä enää mitään itsestäänselvyytenä. En edes Miika Rossia, vaikka en aiokaan kuunnella kaikkea hänen jatkuvasta puhetulvastaan tänäkään vuonna.

Virtuaalihevosesta luopumisen vaikeus

Minulle KUOLLUT SILLOIN JA SILLOIN -tekstin laittaminen hevosen sivuille on yleensä vaikeaa. Nuorempana saatoin aivan hyvin toteuttaa jonkinlaisen joukkomurhan tappamalla puolet virtuaalihevosistani "tallipalon" tai "tuntemattoman epidemian" takia. Silloin harrastin eri tavalla: otin hevosia heräteostoksina ja vaikka kivojen kuvien takia, tajusin etten saa kuvia mukaan tai hevonen alkoi kyllästyttää, ja joukkotuhoase käyttöön. Nyt on toisenlaista..

1. Puolivalmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Hmm, tällä on palkinto jo YLA:sta ja ERJ:sta ja lisäksi kolme hienoa varsaa. Eikös se riittäisi tämän hevosen kohdalla, eihän kaikilla tarvitse olla ihan KAIKKIA rotu- ja lajikohtaisia laatispalkintoja? AHAHA, hyvä vitsi, kyllä tarvitsee!! Seisotanpa tätä vuosikymmenen tekemättä mitään, jotta sen vuoro koittaa mennä kaikkiin muihinkin laatiksiin! Ei tätä voi tappaa!

2. Valmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Tällä on jo kaikki lajikohtaiset laatispalkinnot, rotulaatiksen palkinto jne, eikä tämä voi saavuttaa enää mitään. Varsatkin on jo tehty. En tee hevosella mitään, kukaan ei halua siitä tilausvarsoja, mutta en tapa sitä kahdesta syystä. Ensinnäkin, tallinihan täytyy näyttää mahdottoman hyvältä, kun hevoslistauksessa on juuri Tämä Hevonen ja Sen Kaikki Palkinnot. Toisekseen, mitä jos keksitään joku uusi laatis, josta en voi saada palkintoa jos merkkaan tämän kuolleeksi!!!

3. Raakojen, turhien hevosten tappamisen vaikeus
Tässä on tämä welshtamma, jonka toin itselleni vuonna 2008 kun kiinnostuin welsheistä ja valjakkoajosta. Tämä ei ole ikinä kisannut, eikä tällä ole tekstejä, kuvia tai varsoja. Tämän hevosen tappaminen, tai jopa poistaminen ei vaikuttaisi mitenkään minun tai kenenkään muun harrastamiseen tai hevosiin. ENPÄ TAPA TÄTÄ, voinhan minä vuonna 2028 vaikka kiinnostua uudelleen welsheistä ja valjakkoajosta! ...miksen muuten tuo silloin uutta tammaa? Ai niin, olenhan laiska keksimään sukuja! Säästetään siis tämä!