Mitä jeesustelua, Oresama!!

Oresama harrastaa lännenratsastuksen lajeja niin IRL kuin myös URL. Oresama kuitenkin jeesustelee sen suhteen, että ei käsittele karjaa, vaikka karjankäsittely on yksi lännenratsastuksen perusideoista - IRL ja URL. Oresamalta kysyttiin, mitä tämä tällainen tarkoittaa, ja Oresama vastasi. Nyt Oresama kirjoittaa tännekin tekopyhän kolumninsa karjankäsittelyn boikotoimisesta.

Eläinrääkkäys. Olen niiiiiiin tekopyhä, että en ole enää kasvissyöjä, vaikka tiedän edelleen, mistä ja miten se jauheliha minun makarooniini tulee. Pidän lihasta - ja tyttöystävän kanssa olemme samaa mieltä siitä, että kun koulut on käyty ja makselemme asuntolainaa pois omassa talossamme, kasvatamme ne eläimet, jotka syömme. Minulle ei tuota omantunnontuskia syödä Jeppe-possuani, jonka tiedän eläneen onnellisena pikku porsaana jonkin aikaa takapihallani. En ole tappamista, enkä varsinkaan syömistä vastaan, mutta turhaa rääkkäystä vastaan ehdottomasti.

"Vasikan sitominen ei satuta vasikkaa", ne sanovat. Numero yksi, satuttaa: sehän nykäistään pysähdyksiin täydestä vauhdista. Numero kaksi, on olemassa henkistäkin kipua. Minuakaan ei sattunut fyysisesti lainkaan, kun eksyin iskästä metsässä alle kouluikäisenä noin kolmeksi minuutiksi, mutta tuntui silti pahemmalta kuin asvaltti-ihottuma. Haava itketään kerralla valmiiksi, pelkoani itkin paljon kauemmin. Jos minä hätäännyn ilman iskää, emoa siis, niin hätääntyy vasikkakin - varsinkin kun joku iso ja pelottava, ratsukko tai susilauma, juoksee minun tai vasikan perässä, saalistaa meitä.

"Tää on vaan virtuaalimaailma", se taas on totta. Siksi minua ei haittaa ollenkaan, että te muut harrastatte karjankäsittelylajeja. Oikeassa maailmassa se nyppii minua. Silti en halua itse täällä osallistua sellaisiin luokkiin. Ja se on sopinut teille hyvin, kukaan ei ole nutissut, kiitos. Minäkään en nutise, virtuaalimaailmassa.

Entä sitten se, että karjankäsittelylajien juuret ovat oikeassa, elävässä elämässä? Siitä on HYÖTYÄ, en tuomitse sellaista rankasti. Oikeassa elämässä vasikka on saatava kiinni, ihan sen vuoksi että sille on tehtävä jotain. Laitettava ruuaksi, polttomerkittävä, korvamerkittävä tai jotain, mitä tahansa. Kilpailuissa vasikoita pelotellaan ihan huvin vuoksi.

Lännenratsastus ei ole eikä tule olemaan minulle karjankäsittelyä. IRL lännenjutut ovat minulle sitä, että hevoseni on rento, toimiva ja tyytyväinen, ja minä myös. Se seisoo maahansidottuna tyytyväisenä, ja minä opetan sitä rauhallisesti, niin kuin kunnon hevosmiehen kuuluu. Onneksi lännenratsastus on monipuolista: lajeja riittää niille, jotka pitävät karjankäsittelystä, ja jopa meille, jotka vastustamme sitä.

Kun on puhki... 250112

Huomio. Tämä ei ole lopetusilmoitus. Ei edes osittainen. Tämä ei ole pakotettu myynti-ilmoitus. Eikä taukoilmoitus. Tämä on ihan sitä itseään: puhdasta kaunista valitusvirttä. :)

Onko kukaan huomannut, että laukkahevoseni ovat olleet tauolla kuluvan CAS-vuoden plus viime vuoden? Ei varsoja. Edes niitä syntyneitä ei olla myyty tai edes kunnon kauppaan julistettu. Ei kilpailuita. Ei edes kilpailutusta muille kuin G2-voittajille, joille yritän saada G1-voittoa myös. Onneksi minulla on vain omia tuonteja ja niiden jälkeläisiä! Ja Sayonara Suckers PA, joka on jo valmis ja eläkkeellä. Olen päättänyt, etten yritä väkisin, vaan annan elukoiden lojua kunnes kiinnostavat taas. Varsojen syntymää siirrän niin kauan että ovat täyttämässä 2v silloin kun taas aloitan ja päätän kisata niitä tai myydä ne. Parhaassa iässä. Vanhimmatkaan konini eivät ole niin vanhoja, että eläköityisivät ennen aikojaan sillä aikaa kun kituutan... :)

Entä ratsuja? Kuka tajusi, että toin ratsusuokkeja HIRVEÄLLÄ tohinalla 2009? Ja holsteja 2008-2010 koko ajan? Joo, eikö jäänyt mieleen, kun en edes linkittänyt niitä. Kerron salaisuuden: niillä ei ole vieläkään sivuja. Vaikka niillä on varsoja, ja vaikka osa on sijoitusten puolesta valmis KRL'aan. Hih hih hii. Onneksi niiden ikääntyminen on yhtä hidas kuin meikäläisen koiravanhuksen käynti. Ei kiinnosta sitten pätkääkään edes tehdä tyhjiä sivuja = perustietoja ja sukutauluja, luonnekirjoituksesta puhumattakaan. Aina kun yrittää aloittaa, tekemättömän duunin määrä jotenkin masentaa. Ei jaksa tehdä yhdelle sivuja, kun noin 20 muuta odottaa vieressä ja pärskii niskaan, että teepä mullekin tai en enää ikinä sijoitu sulla kisoissa. Taaskaan en ota stressiä: taaskin ovat omia tuonteja ja niiden jälkeläisiä eivätkä varmana ehdi kuolla. Ja jos ehtivät, ikääntymistä voi aina hidastaa...

Ja mitäpä puuhataan Crimsonissa ja Erkinheimojen ravihevosten puolella tallissa? Tehdään lapsia, ja vimmatusti. Kaikki 2-3v lämpöiset + kaikki 3-4v suokit, eli yhteensä about 20 heppaa on sivutta, kuvatta, luonteetta ja niin poispäin. Mutta tilanne ei enää ole huolestuttava! Niitä tapauksia on vain se kaksikymmentä, olen tosi inspiroitunut, ja vähän aikaa sitten niitä oli noin kuusikymmentä! Myös kisoja olen laittanut muotoon kymmeniltä hevosilta, ja ainakin puolitoista kertaa saman verran ravimuotoonlaittoa olen ostanut kauppaamalla pois pari luonnetta. Kyllä tämä tästä! Eikä ravurien tekstien tarvitse edes olla mielettömän hienoja ja pitkiä, kopioita toisistaan, herkkiä mutta kilttejä kisaheppoja. Ne saavat olla persoonallisia, lyhyitä ja rentoja. Rakasta kirjoittaa sellaisia! Ja inspiroiduin aina vain lisää kun kirjoitin tosi liioitellut luonteet Carmencitalle ja Dragomirille... Näitä minä jaksan, ravihevosia. Ainakin vielä nyt ennen seuraavaa ravimasennusta. Mutta silloin kiinnostun taas jostain muusta hetkeksi.

Otin niitä kenttä- ja lännenratsuja myös. Arvatkaa, kiinnostaako? No, kentät KYLLÄ. Länkkärit inspiroisivat myös, mutta päätin heittää ne roskiin. (Piirrettyäni jokaiselle rakennekuvan + 2 tilannekuvaa...) Syynä on westernjaoksen laatis, jonka tapa arvostella kisapisteitä on p*rseestä. En jaksa tuollaista, kun kyse on tällaisesta lajista. Ei kiinnosta. En kuitenkaan nakellut tuleen piirrustuksia, vaikka poistinkin hevoset. Tuon uudet kopukat tilalle sitten kun valta vaihtuu ja joku suunnittelee arvostelun uudelleen ja käyttää järkeä myös samalla. Ja tottakai se valta vaihtuu joskus, ja ehkä se uusi pääjehu joko ottaa YLAlta mallia tai keksii itse vielä paremmin... TAI EHKÄ joku suivaantunut, joka tietää virtuaalisesta lännenratsastuksesta minua enemmän, kehittää RHL-porukkaan vielä yhden laatiksen, joka on joko Lännenratsastuslaatuarvostelu LRL tai Westernratsastuslaatuarvostelu WRL. En menetä toivoani kokonaan. :) ...menetän pelkän kiinnostuksen siihen asti totaalisesti.

Moro. Lähden kirjoittamaan yhden tilausluonteen. Se inspiroi.

Itse täydellisyys: ML Embry 140710
Kaikki puolitututkin ovat kuulleet valitukseni arabialaisista täysiverisistä. Ne ovat prinsessahevosia, ne ovat rumia, ne ovat epäkelpoja, ne ovat turhia, ne ovat kyttyräselkäisiä, pattipolvisia mutantteja. En tiedä mistä johtuu se, että suoraansanoen inhoan arabialaisia täysiverisiä niin irl kuin urlkin. En ryhtyisi sellaisen hoitajaksi edes oikealla tallilla, vaikka se olisi viimeinen hevonen maan päällä. En ostaisi arabialaista täysiveristä, vaikka se olisi muuten sataprosenttisesti unelmieni hevonen. En sitten ikinä.

Mitä tänään sitten tapahtui, kun tein tarjouksen arabialaisorista, jonka nimi on ML Embry? En tosiaankaan tiedä! Se hevonen vain oli siinä, hyppäsi puskasta silmille ja heti kun sen näin, tajusin että tuo tuossa on minun. Siinä ei paljon vastalauseille ollut tilaa, kun tajusin rakastavani virtuaalihevosta, Embryä, oksettavaa arabialaista täysiveristä yhtä paljon, kuin Agata Jeweliä. Embry on täydellinen hevonen.

Kun tutkin sukua tarkemmin, löysin sieltä ihkaensimmäisen virtuaalihoitsuni, puolituttuni kasvatin. MW Maybe Killer tulee samalta tallilta, kuin MW Punasilmä. Se myytiin Kultakengän Siittolaan, kun olin hoitanut sitä muutaman IRL-kuukauden, enkä antanut tapausta koskaan anteeksi. Mutta miten tällainen sattuma on mahdollinen, että nyt yhtäkkiä, lähes kymmenen vuotta myöhemmin omistan hevosen, jonka esi-isä on ensimmäinen hoitohevoseni? Mieleeni tulvahti oitis sellainen kummitusjuttu, kuin että virtuaalihevosillakin on sielu, ja MW Maybe Killerin sielu kutsui minut, laittoi minut kirjoittamaan ostotarjouksen ja selvittämään sukua perin pohjin, jotta löytäisin hoitohevoseni taas. Teoria on sairas, mutta kiehtoo minua luvattoman paljon.

Palataksemme ML Embryyn, sanoin sen olevan täydellinen hevonen. Miksi?

Nimi. Embry on ihana nimi, eikä lyhyt ja siro kasvattajaliite ML pilaa sitä ollenkaan. Embry tuo mieleeni kultasydämisen hevosen, joka on aluksi hieman jäykkä, ihan niin kuin tämä hevonen. Toiseksi tulee suku - sehän on ihan hieno, ja siitä löytyy vieläpä MW Maybe Killer. Kolmas asia on painotus, westernhevosia minulla kun ei ole ollenkaan. Neljäntenä tulee se upea piirretty kuva, jonka kasvattaja on tehnyt, ja joka tulee pian hevosen sivuille.

Muuta ei mukana ollut, kun tein tarjousta, mutta rakastuin myös luonteeseen, jonka itse kirjoitin. Tulen pitämään paljon myös Embryllä kilpailemisesta - ja kukaties se nousee suosikkihevosekseni, kun Agata Jewelistä aika jättää, tai jo sitä ennen. Tällä hetkellä keskityn vauvaan tutustumiseen ja sen koulutukseen - ensimmäisiin kisoihin on vielä pitkä aika!