20101226

Näsäviisastelua, uudenvuodenlupauksia ja raviurakkaa, 261210

Olen ollut ahkera, kehukaa minua. Muutamassa päivässä olen kieli vyön alla naputellut nappuloita ja copypastannut hevoslistoja. Rästissä olleista jouluraveista yhdeksästoista sai tulokset juuri äsken - 5 more to go.

Sitten siirtykäämme v-mäisen luonteeni vuoksi lällättämään:
minähän SANOIN teille, lapsukaiset, että ei se VRL takaisin tule ainakaan vielä, vaan kusaisee tämänkin deadlinen. Joku ht.netissä kirjoitti vahingossa deathline, ja nimen omaan sitä minä tässä odottelen. Mmm...

Muutenkin olen alannut miettiä, mitä ihmeen järkeä tässäkin touhussa on. Päivittelen joka viikko monia nettisivuja, joista vain muutamat kiinnostavat minua. Jos olisin järkevä, siirtyisin kokonaan ravipuolelle, ottaisin muutaman laukkurin kenties R-Coresta mukaan. Mutta kun ei. Luonne ei anna periksi: en ole kovin järkevä, mutta senki edestä olen sisukas, ärsyttävä, pakkomielteinen, ja niin edelleen (ja kaunis, ihana, huippu, miellyttävä, paras... ... ... ). En voi jättää ratsuja, koska olen joskus kauan sitten kuvitellut saavuttavani jotain. Muutaman oman sukulinjan, ehkä? En voi jättää yhtäkään tavoitettani mojumaan, en edes virtuaalihevosten typerässä maailmassa.

**

Nyt ei vielä ole mikään uudenvuodenaatto, mutta silti olen tehnyt jo virtuaaliheppoihin liittyvät uudenvuodenlupaukseni, jotka ovat siis tavoitteita ensivuodelle:

1. Taistelen tallit kuntoon:
- Joushou Gaidou + Piikevästä jääneet hepat = Erkinheimot
- Zurück + Visualizm = Zurück
- Crimson ja R-Core jäävät

2. Järjestän vähintään viidet laukat joka kuukausi

3. Karsin ratsurodut kolmeen

4. Opettelen piirtämään tarpeeksi hyviä heppakuvia
(...nyt niistä ei erota, onko siinä kameli vai pedobear)

5. Olen aktiivisempi Borislav VB -yksityisheppani kanssa
- Kunnon kilpailua
- Aktiivinen tallipaikka
- Lisää tarinahommia

20101222

Rästiravit, 221210

Minulla oli hieno suunnitelma Crimsonin joulukalenteriravien varalle. Sen mukaan jos olisin toiminut, tulokset olisivat joka ainoasta kutsusta saapuneet aina yhtä tai kahta päivää ennen itse kisapäivää. Se olisi ollut siistiä, kevyttä, helppoa... ...mutta kävikin kauniisti.

Näyttö tosiaan sanoi sopimuksen irti vähän aikaa sitten, ja kesti päiviä, ennen kuin sain uuden tilalle. Siinä vaiheessa oli jo aikataulunu pissinyt monella, monella kutsulla minusta riippumattoman tauon vuoksi, ja tässä sitä ollaan. Yritän nyt jälkikäteen hosua ihan hulluna, mutta ei hyvältä näytä.

Päivä on nyt numero 22, eli tänään olivat ravit numero 22. Hauskaa on se, että juuri äsken sain tulokset julkaistua vasta kutsuun numero seitsemän. Ehdin viedä joka päivä kaksi tai kolme kutsua loppuun, aattona en yhtäkään. Näillä näkymin myöhästyn koko projektin kanssa surkeasti...

Toivottavasti ravikansa ei pillastu, tämä kun ei todellakaan ole (kokonaan) minun syyni. (No tottakai olisin esim voinut käydä kirjastossa arpomassa tuloksia tai tehdä niitä nyt yöt läpeensä kauhealla kiireellä, mutta jotenkin se ei tunnu hauskalta virtuaaliheppailulta.)

Ok, elikkä anteeksipyynnöt vain kaikille osallistujille. Yritän parhaani mukaan ehtiä korjaamaan tilannetta.


// edit:
Ravit nro 11 saivat juuri tulokset. Meillä on siis todellakin mahdollisuuksia saada kaikki kuntoon vielä tämän vuoden puolella :D

20101220

Lisää ravimestareita, 201210

Derby Racing Teamin jouluravien kymäverifinaalissa pärjäsi hienosti meidän tallista kaksi heppaa. Koko homman voitti Sikahertta, ja toiseksi tullut, ihan hiuskarvan verran hävinnyt Savitaipaleen Henkilöitymä on myös minun juoksijani. Hieno saavutus kummaltakin kaviokkaalta.

Saman tallin lämminverifinaaleissa ei meidän talliporukalle enää voittoa herunut, mutta Fonky Monkey meiltä juoksi komeasti toiseksi. Myös How to Love toi totosijoillaan rahaa kotiinpäin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että hienosti suoriuduimme taas kerran joulukuun raveista! Sekä Crimsonin lämminveritallissa että Joushou Gaidoun suomenhevostallissa on tällä hetkellä ihan mielettömän kovia kilpahevosia harjoittelemassa.

Derby Racing Teamilta on odotettavissa vielä joulun finaaliravit, joissa taas käudään kovaa kamppailua... ...meidänkin hevosten kesken!

20101211

Piikevä ei ole enää minun, 111210
Piikevä - unelmieni tarinatalli. Se oli sitä jo ennen, kuin omistin paikan. Etsin hoitohevosta ikuisuuksia sitten, oikein siis syynäten, kun kaikki virtuaalihepat tapaavat nykyaikana olemaan samanlaisia tylsimyskisakoneita samanlaisissa masentavissa huipputalleissa. Silloin löysin Paven, josta tuli saman tien elämäni hevonen.

Kun minusta myöhemmin tuli tallin toinen omistaja, en voinut kuvitellakaan olevani enää onnellisempi. Päivitin tallia suurin piirtein puolen tunnin välein, siitä tuli rakkain kaikista, ja hevosista Pave oli ylitse muiden. Kun katselin Piikevän hevosia, tuntui melkein samalta kuin silloin, kun katselisin taas ensimmäisiä omia oikeita lemmikeitäni. Koko talli vain oli olemassa minulle ihan oikeasti. Pystyin haistamaan hevoset ja tallikämpästä tulevan tuoksun, kahvin. Pystyin näkemään tallirakennuksen, ja se näytti ihan samalta, kuin ensimmäisen irl-hoitohevoseni kotitalli.

Piikevästä tuli kuitenkin kysely ihan muutamia päiviä sitten: annanko pois sen? Epäröin ihan mielettömästi. Olen kauan halunnut tallista eroon siksi, että en vain pysty pitämään yllä sen tasoa. Toisaalta olen väkisin puolustanut reviiriäni, koska rakastan joka ikistä hevosta. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja sanoin tahtovani itselleni Piikevästä Pave-hepan ja muutaman muun. Minulle jäi kuusi hevosta, ja kilpailen edelleen myös Piikevän lämminveriravureilla, koska sitähän minä olen kautta aikojen tehnyt. Ihan alusta asti.

Nyt, kun tallia katson, tiedän tehneeni oikein. Piikevä on taas loistossaan, ylläpitäjä rakastaa sitä vähintään yhtä paljon, kuin minä. Melkein tippa tuli linssiin, kun huomasin, että Lento-niminen tamma on kuollut. Sen selässä minäkin alkeistuntini ratsastin. Se pieni murhe, vaikka minua koskettaakin, ei kuitenkaan ollut minun päätökseni. En olisi itse voinut tehdä sitä, mutta joskushan se oli tehtävä. Sitä paitsi hevoskanta on muutenkin uudistunut paljon: epävarmoimmat tuntihevoset saivat potkut hommistaan, ja uusia, parempia tuli tilalle. Taas kerran en olisi voinut toimia niin, koska rakastan joka ikistä hevosta, mutta koska uusi omistaja ei ole viettänyt hevosten kanssa montaa irl-vuotta, pystyi hän tekemään järkevät ratkaisut helpommin. Se on oikein.

Piikevä on edelleen suosikkitallini. Se tulee ikuisesti olemaan rakkain kaikista - vieläkin, vaikka se ei enää ole minun. En enää liity talliin muuten kuin muutaman hevosen omistajana. Pave lohduttaa minua suuresti: sen kuparikarvaan on ihana painaa pää ja rauhassa muistella Lentoa... Sitä aikaa, kun minä olin se, joka aamulla juoksi talliin... Niitä hetkiä, kun juuri minä seisoin keskellä kenttää ja huusin ohjeita pienille ratsastajanaluille... Muistoja, joita minulla on siitä ajasta, kun olin Pavelle, rakkaimmalle hevoselleni, pelkkä hoitaja.

Käykää Piikevässä, se on yksinkertaisesti maailman ihanin talli.

20101210

Vähennyksiä, 101210

Nyt on se aika, kun R-Coressa vietetään ensimmäistä suursiivousta. Surkeimmat hevoset pois alta vain. Mukana on muutama sellainen, joista vain en VOI luopua, joten niistä tulee ratsuja, kunhan vain ehdin. En varsinaisesti harrasta xx-kouluratsuja, mutta suunnittelen käyttäväni niitä puoliverijalostukseen pienissä määrin.

Myyntiin lähtevät siis Black Tango, Radical Showtime, Holy Joy, Carry Dawn, Wonderholic ja Psychedelic Lover. Tiukkaa tekee luopua ensimmäisestä.
Ratsuiksi koulutetaan USAn Pride ja All Your Tattoos.

R-Coren omat laukat saivat juuri äsken tulokset, ja nyt olisi vähän niin kuin tarkoitus anoa kahdet tai neljät lisää. Tänään ei hermo riitä minkään lomakkeen täyttelyyn ihan henkilökohtaisista syistä, mutta enköhän jo huomenna reipastu.

Ensimmäinen kasvatti, tänä CAS-vuonna syntynyt, sai nimekseen muuten Sochial Suicide RR. Isänsä $ochial Riot Machinen mukaan se ristittiin, vaikka emä, Shocker Stalin, onkin salaa suosikkini... :) Omaan talliin jää vauva.

20101205

Crimson-vauvat + kuvista, kisoista ja luonteista, 051210
Minäpä ahkera olen! Tein nimittäin tänään ihan valmiit sivut niille kolmelle Crimson-vauvalle, ja remppasin loppuun Capuletinkin kotisivun. Saanen siis esitellä: Cat, Japsi ja Kassu. Jokaisella on minun ottamani kuva, ja olen siitä asiasta ylpeä - olkoonkin, että kuvat ovat vanhoja, ja laatu on sen mukaista. Sain myös aikaan tulokset neljännen päivän villeihin Crimson-raveihin. Laahaan enää yhden päivän jäljessä!

Mikä siinä muuten on, että omaottamat kuvat virtuaalihevosilla viehättävät minua? Farmikuvat ja Hippoksesta löytyvät otokset ovat paljon upeampia, mutta silti otan mielummin omat, vanhat rämäkuvani. En tiedä itsekään. Farmikuvia parempi vaihtoehto ovat myös jonkun muun heppailijan ottamat valokuvat, mutta eivät nekään voita ikiomia räpellyksiäni.

Ionicin sun muiden blogissa mietittiin vähän aikaa sitten, että etsiäkö hevoselle kuva, vaiko kuvalle hevonen. Itse en ihan ymmärrä, mitä väliä tuolla asialla loppujen lopuksi on. Mm meikäläisen sadoista hevosista suurin piirtein viidesosa on ilman kuvia kokonaan. Monen mielestä se kuva tekee virtuaalihevosen - minusta hevosen tekee luonne. Olipa kyse sitten laukkurista tai laatisratsusta, joka tapauksessa edes jonkinlainen luonne on oltava.

Sanotaan myös, että "romaaniluonteet" ovat "yliarvostettuja", ja haluaisin nyt julkisesti vikistä tästäkin asiasta seuraavin sanoin: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan se vaivannäön ihailu kirjoittamisen saralla SITTEN kauheaa, jos ei itse osaa kirjoittaa (lue: on liian laiska kirjoittamaan), tai jos ei ole mahdollisuuksia palkata jotain muuta kirjoittamaan (lue: on liian laiska jopa kilpailemaan palkaksi). (Ja tottakai myönnän, että osa ihmisistä osaa käyttää suomen kieltä muita paremmin, mutta jokainen osaa ihan varmasti KIRJOITTAA edes keskihyviä luonteita.)

Jotkut vastustavat massakisaamista, jotkut niitä pitkiä luonteita, jotkut jopa kuvien etsimistä. Minusta joka ikinen on ainakin ratsujen maailmassa tekosyy samalle asialle, laiskuudelle. Jos tallissa on luonteeton, kuvaton hevonen, joka ei kilpaile... ...hetkinen, mitä hevosen eteen on tehty? Varsotettuko? Silloinhan ollaan vain luotu lisää hevosia homehtumaan, ei tehty Juuri Sille Hevoselle mitään.

Ok, tottakai ymmärrän esim laukkamaailman kannan: siellä kilpailuissa vaikuttaa laatu, ei määrä, jos näin voin sanoa. Se onkin ihan eri asia, ja yllämainitut mielipiteet koskevatkin lähinnä ratsuja. Tottakai jokainen saa harrastaa niin kuin tahtoo - mutta hei pliis, älkää rutisko kuinka se ja se on yliarvostettua, vaan antakaa muiden panostaa hevosiinsa, vaikka itse ette millään viitsisikään omienne eteen mitään tehdä.
Raveja & raviheppoja, 051210

Joo no, ainakin ravien järjestäminen meikäläistä innostaa, ellei muotoon laittaminen vielä kunnolla. Crimsonissa on nyt meneillään joulukalenteri, johon kuuluu kaksin kappalein suurempiakin kisoja. Nyt osallistua voi vielä yhdeksännen päivän raveihin ja myöhemmin pidettäviin. Tulokset laahaavat aavistuksen jäljessä, koska en ottanut huomioon omia synttärijuhliani: tänään postasin vasta 031210 pidettyjen kilpailuiden tulokset. Vielä ehdin ehkä yhdet tänään - mutta tuskin raviporukkaa haittaa parin päivän jäljessä laahaaminen...

Tutustuin tosiaan talliin nimeltä Davton Stablesiin, kun möin sinne yhden uusista Crimson-vauvoista. Audi sai pikkuinen nimekseen, ja olen erittäin tyytyväinen, kun sain vauvan hyvään kotiin.

Vähän aikaa sittenhän yritin Jenni L.'lle myydä Crimson Gastonia - murheenkryyniäni. Olisin tahtonut pojan ensin itse, kun sen omistaja lopetteli, mutta koska minulla on jo samansukuinen Crimson Ninji kotona, en viitsinyt sitten ottaa. En tiedä, mitä Jennille tapahtui kun Gastonin unohti, mutta tänään lupasin senkin Davtoniin kaksi viikkoa turhaan sivuja odoteltuani. Muutama tunti, ja sivut tulivat tietooni - mainiota toimintaa.

En ole ennen edes huomannut tuota varsin mukavaa tallia, ja nyt kun siellä on omia kasvatteja, alan tietenkin tarkkailla hieman enemmän. Vaikuttaa ainakin tosi mukavalta, rennolta paikalta.

Nyt painan tekemään tuloksia vielä ainakin yksistä raveista... :)

20101128

Crimson in Crimson, wtf? 281110
Koska olen ahkera ja hyvä ihminen (heh heh), päätin esitellä Crimsonin niitä kasvatteja, jotka ovat jääneet kotiin kasvamaan. Vaikka itse sanonkin, olen ehdottomasti onnistunut niiden kanssa. Ensimmäistä kertaa kasvattaminen todella, ihan aidosti tuntuu siltä, että saan jotain aikaan. Ihmetystäni vain lisää se, että kun Crimson-alkuisia pikkuisia kauppaan foorumilla, ei vielä yhtäkään ole jäänyt käsiin. Päin vastoin pikemminkin. On ollut vaikeaa jättää yhtään mitään kotiin, kun tiedän, että nekin olisivat menneet. Ei sillä, että olisin maailman paras kasvattaja, siksihän minä tässä ihmettelenkin, kun kuulun ravimaailman lusmuihin.

Elikkäs, meillä on nyt kotona kolme 2-vuotiasta Crimson-vauvaa, ja tottakai ne ovat sivuttomia. Jokainen on vasta koelähdön läpäissyt. Crimson Caspair on lellipoikani, Derek Demon ja suosikkityttöni Crimson Marilynin pienokainen. Koelähdöstä se on siis läpi rämpinyt, mutta varsinaisesti kilpailee vasta joulukuussa. Sama homma on Crimson Catin kanssa, joka on siis Intro To This -orin ja Bell the Catin tammavarsa. Viimeisin nuorista on ori, Crimson Japan, ja se tulee yhdistelmästä Tokyo Hysteria x Flirt!.

Vanhemmilla hevosilla tottakai on jo sivut ja kilpaura. Ensimmäinen oma, kotiin jäänyt kasvatti on ihana Crimson Ninji. Siltä odotan paljon, eikä se nytkään mikään huono ole, nuori vain. Kasvattajakruunussa se paineli, mutta finaalissa ei kovin häävisti mennyt. Sen luonnetta rakastan erityisesti, oikein nautin kirjoittamisesta. Rakas Crimson Marilyn on hieman hitaampi ennätyksensä puolesta, mutta pitkän valmentautumisen ja kunnonkohotuksen tuloksena on taas valmis uuteen kauteen. Kolmas tamma on Crimson Capulet, jonka sivut ovat juuri nyt huollossa. Se on kokeiluvarsa kahdesta erittäin nuoresta hevosesta, ja on ihan sattumasta kiinni, millainen jalostusarvo Capuletille siunaantuu.

Kun joulukuussa kaksivuotiaamme täyttävät kolme, on kolme uutta kotiin jäävää Crimson-vauvaa suunnitteilla... :)
Ehtimistä ja eläkeikää 281110

Olen tässä parantanut tapani. Sain nimittäin vihdoin inspiraation noiden raviheppojeni suhteen, ja nyt on rästissä enää 5-10 kutsua per lärvi aikaisemman kahdenkymmenen tai neljänkymmenen sijaan. Ei paha, ei paha, ei ainakaan yhdessä viikossa! Puolustuksekseni on sanottava, että minullahan noita hevosia tosiaan ON muutama sata. Seuraavaksi minua syytetään liian monen homman tekemisestä samaan aikaan, no voi itkupotku, ei pieni rästihomma todellakaan haittaa jos muuten hoitaa asiansa.

Mutta anygays, Magic Sense tosiaan eläköityy jouluaattona, kuten edellisessä postauksessa tuumin, mutta toinen kummallinen hevonen on Please-Please. Se on vasta kahdeksan, mutta tammaksi niin loistavassa kunnossa juuri nyt, että ei huvittaisi enää juoksuttaa sitä. Toisaalta, sitä ei ole mitään järkeä siirtää eläkkeellekään, koska olen sen varsat jo teettänyt, niitä ei vain tule enää. Haukkukaa vain tyhmäksi, mutta kun tamma oli hienossa vireessä jo paljon nuorempana, joten sai pienokaisensa jo silloin. Se oli jo silloin ihan älyttömän nopea tammaksi. Ori jos se olisi, voisin vielä hieman saada siitä ruuvattua irti - mutta en todellakaan halua tammaa, jolla on joka matkan ennätys 1.10,9 tai alle.

Lisää eläkeikäisiä: Oresama. Täytän 18 tuossa ylihuomenna, ja en oikein tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Leikin ilmeisesti virtuaalihepoilla, koska olen liian vanha leikkimään barbiehevosilla. Uskokaa tai älkää, minä muuten ihan totta leikin barbiehepoilla samaan aikaan kuin pikkuautoilla, ja naapurin kakarat, ne likat, sähläsivät barbeilla. Mikä sinänsä kuului asiaan ihan rutosti.

Mutta joo, koska ihminen on liian vanha virtuaalitallille? En tiedä, foorumillakin pyörii pitkälti päälle parikymppisiä. Minä en tahtoisi vielä lopettaa, enkä aiokaan. Lyödäänkö vetoa: vielä joskus viisikymppisenäkin pyörin täällä ja valehtelen iäkseni neljätoista. No olisiko se sitten yhtään lapsellisempaa enää? Ei taida: on minun kaveriporukassani muitakin ikuisia heppalapsia. Minä leikin hevosilla, joita ei ole olemassakaan, yksi harjaa edelleen my little ponyja ja yksi kerää aivan hulluna sleich-hevosia ja täyttää yhdeksäntoista. :D Mielummin virtuaaliheppa kuin yöllä notkuminen kirkolla yhden siiderin kanssa ja tosi kännisen esittäminen.

Mitä hittoa, minuunko tämä postaus keskittyykin? Paras lopettaa, onhan tämä sentään virtuaaliblogi.

20101122

Magic Sense, lomailija! 221110
Itkua, raivareita, hampaiden kiristelyä. Sellaista virtuaalinen ravimaailma on juuri tänään juuri minun kohdallani. Derby Racing Teamin Toiminnan joulu piristää minua jonkin verran, mutta ei ollenkaan tarpeeksi. Tällaista virtuaalista tuskaa on aikaisemmin aiheuttanut vain Agata Jewel, ja se on jo jotain!

Uskomattoman kaksikon, Sensoded Holen ja Magician Rosen, mahtava orivarsa, Magic Sense, on päättänyt vetäytyä eläkkeelle. Joululahjaksi minulle se juoksee vielä jouluaattoon asti - aattona viimeiset ravinsa - ja sitten se pääsee lepäämään ikuiselle lomalle. Tämä on minulle raskasta siksi, että ihailen suuresti Sensen sukua, ja etenkin siksi, että Sense on ensimmäinen, ja ehdottomasti rakkain ravurini. Samaan aikaan minulla oli mm uskomattoman ihana General Star, mutta olin silloin ala-asteikäinen ja typerä: General Star katosi bittiavaruuteen samalla kuin muut uskomattomat hevoset, joilla oli mitä parhaimpia nimiä suvussaan. Jos löytäisin mm General Starin sivut uudelleen, ottaisin orin itselleni reaali-ikääntymisellä vielä muutamaksi vuodeksi... Voi, kunpa sellainen olisi mahdollista...

Onhan minulla vielä osaomistus Star Monkey -poikaan. Samoja nimiä senkin suvussa on, ja lisäksi rakastan orin omaa nimeä enemmän kuin Magic Sensen. Kuitenkaan tämä hevonen ei ole MINUN. Omistan siitä kolmanneksen: teoriassa se tarkoittaa kolmasosaa kunniasta, kolmasosaa työstä ja kolmasosaa jälkikasvusta. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että kilpailen tuntemattoman hevosen kanssa, pyydän joskus saada yhden sen varsoista kotiin, ja että en koskaan voi itse ja nopeasti päättää hepokullan kohtalosta tai lähitulevaisuudesta. Jotenkin ajattelen poikaa Lokin hevosena ja itseäni sen kisahoitajana... :D Oli miten oli, Star Monkey on upea, mutta Magic Sensellä on meriittien ja suvun lisäksi myös järkyttävän vahva tunnearvo minulle.

Magic Sense on nyt tarjolla jalostukseen hyvin pienimuotoisesti. Juuri Sinulla on mahdollisuus saada siitä varsa: se astuu yhden ulkopuolisen tamman, mikäli vauvalle on jo tiedossa tavoitteellinen, luotettava, pysyvä, asiantunteva koti. Lisäksi otan Sensestä itselleni varsan, ja koska omien hevosten suvut ovat upouusia (evm-esivanhemmat tuotu 2009), etsin myös Sensen perilliselle emää ulkopuolelta. Tämän orin varsan kantaminen on ehdottomasti kunnia, joten mikäli sopiva tamma löytyy, kannattaa sitä nyt tarjota. :) Palkaksi mainetta ja kunniaa tammalle ja sinulle - varsan kasvattajalle.

20101121

Mikä niissä raveissa ja laukoissa kiehtoo? 211110
Mistä inspiraationpuute virtuaaliheppojen suhteen juontaa juurensa? Monen mielestä juttu on niin, että silloin ei huvita, kun on liikaa työtä. Minulla asia on jotenkin päin vastoin. Jos ei ole mitään tekemistä, ei todellakaan edes huvita tehdä sitä vähää, mikä pitäisi. Näin on asia juuri tällä hetkellä virtuaalihevosten (ja lukion) suhteen.

Numero yksi: VRL. On ihanaa, että jaoksista takaisin ovat tulleet ne, joita käytän - mutta sieluani ihan oikeasti riipii se, että kaikki on niiiiiiin hidasta. Ei voi olettaakaan, että kalenterin ylläpitäjä käsin jaksaisi päivittää samaa tahtia kuin kone, mutta silti tahtoisin vaatia sitä. Älkää nyt väärin ymmärtäkö: olen todella onnellinen siitä, että joku VIITSII tehdä jotain, ja että asiat ovat nyt edes niin kuin ne ovat. Silti saan haikailla jotain muuta. Tahdonhan minä oppia lentämäänkin. Oli miten oli, esim KRJ'n ja ERJ'n alaisia kutsuja ei huvita edes järjestää juuri nyt, ja muiden kisoihinkaan ei viitsi tukkia, koska ne ovat muutenkin aina täynnä. Enkä minä ehdi kyttäämään sitä kisakalenteria ihan koko aikaa...

Numero kaksi: ravit. Villejä raveja on jotenkin nihkeästi. Ok, tämän viikon aikana olen ollut tyytyväinen tahtiin, mutta ah, mikä kuukausi onkaan kulunut. VRER taas ei ole toiminut kunnolla aikoihin, mutta onneksi se alkaa olla taas kerran hienossa kunnossa. Voisin itsekin järjestää taas alaisia, enkä vain villejä. Nyt ravit kiinnostavat minua, koska niiden suhteen ON jotain tekemistä. Kutsujen sivuille laittaminen taas tympii ihan vain siksi, että se on niin tylsää ja mekaanista: tällä hetkellä jonossa ovat KAIKKIEN hevosten KAIKKI lähdöt viime keväältä saakka. Olen purkanut suman vasta viiden hevosen osalta tänään ja eilen. Ja aion jatkaa, koska uusiin lähtöihin ilmoittautuminen inspiroi minut laittamaan vanhatkin kuntoon.

Numero kolme: laukat. Aina on laukkoja nykyään, sen olen huomannut, mutta AI ETTÄ, kun joku tolvana päättää järjestää kilpailut eikä hoida niitä loppuun. Päivän tai kahden viivästys on tottakai OK ja inhimillistä: unohdinhan minäkin kerran. Mutta ai jumankekka, kun jotkut tietyt ja samat myöhästyvät JOKA kerta, viikoillakin. Sitten minusta tntuu vähän siltä, että eräässä tietyssä paikassa hevoseni eivät ikinä, IKINÄ edes sijoitu... ...mikä VOI olla tuuriakin, mutta se on ihan kaikkia todennäköisyyden lakeja vastaan. Jos ihmisellä on 3 laukkuria joka ikisessä kymmenestä lähdöstä ja osallistujia on aina alle 10, kyllä niiden omienkin hevosten pitäisi edes sijoittua - edes kerran puolessa vuodessa!

Lisäksi vihaan kirjoittaa laukkuriluonteita, niistä tulee aina samanlaisia. Suurin osa ei edes kirjoita, ja minun tekisi niin mieleni tehdä samoin. Mutta onko virtuaalihevoseni enää edes hevonen, jos sillä ei ole sivuillaan kuin perustiedot ja kisakalenteri? Se tyyli sopii esim Ionicille, joka on JÄTTIMÄINEN paikka, mutta ei minulle: minulla on vain noin 300-500 hevosta yhteensä, ja jokaisella on oltaVA luonne. Muutama on nytkin ilman, ehkä parikymmentä. Sukuselvityksiäkin puuttuu jopa puoleilta hevosistani... Kirjoittaminen ei inspiroi siksi, että minulla ei ole enää liikkumavaraa. Ennen sain esim laittaa kouluoriin potkua ja pippuria niin kauan kuin se pysyi käsissä ja kanavoi aggressionsa kouluradan tehtäviin. Nyt en voi, koska siitä saa miinuspisteitä joissain laatiksissa: ori, joka nostelee koipiaan ja puskeekin joskus yli kuolaimen on ehdottomasti "huonosti käsiteltävissä", eli ei voi saada täysiä pisteitä.

Viimeiseksi puran turhautumiseni jalostuspuuhista. MIKSI OSTAJAT LUPAAVAT LIIKOJA? Ja ennen kaikkia MIKSI HITOSSA KASVATIT SYSÄTÄÄN TAKAISIN KASVATTAJALLE, vaikka ostosäännöissä lukee, että UUSI OMISTAJA MYY ETEENPÄIN eikä tuki luuskaansa pyörimään nurkkiini. En tietenkään tarkoita, etteikö takaisin TARJOAMINEN olisi arvostettava ja kohtelias ele - päin vastoin, arvostan sellaista suuresti. Olen kyllästynyt NIIHIN tapauksiin, jotka mailaavat, että tässä heppa, mä lopetan. Heidän hommansa on halutessaan kysyä, että ottaisitko takaisin, vai myynkö, ja ellen ota, painua myymään sitten. Vaikka ensimmäiselle tarjoavalle. Eri asia, jos ostosäännöissä on toisin sovittu / ei sovittu mitään. Minä sanon vain muutamalle ostajalle, että anna minulle, ellet pidä. Vain aniharvalle.

Hyvä on lopettaa aina positiiviseen, ja niin teen nytkin. Kiitän jättimäisesti niitä ihania harrastajia, jotka edes kerran hevosen elinaikana lähettävät terveisiä minulle, kasvattajalle, vaikka en olekaan sitä koskaan vaatinut. Oli esim todella upeaa saada mailissa tieto siitä, että Crimson Macho ruunataan - vaikka en edes tee tiedolla mitään. Tuli vain sellainen olo, että jaahas, tässä joku viitsii vähän miettiä, mitä on tekemässä. En itsekään kovin usein lähettele kasvattalle terveisiä hevosilta, mutta esim Sayonara Suckers PA on muutaman kerran saanut terkutella kasvattajaa, emää ja isää.

20101020

Nyt riitti, nyt niin riitti! 201010
Nyt kun aloitettiin, niin mikäs siinä. Tapoin aiemman ykkösrotuni edustajat, kuten hetki sitten kerroinkin. Eihän se siihen jäänyt - vähän Oresaman tyylistä. Kun tehdään, tehdään sitten kunnolla. Kun hankkiudutaan eroon virtuaalihevosista, hankkiudutaan sitten kunnolla.

Aloin miettiä, mitä IHMETTÄ minä teen ban-eillä. Kun kasvattisivua tutkii, huomaa heti koko työni valuneen hukkaan. Se on kismittänyt minua jo vuodesta 2006, ja nyt, nyt, nyt räjähdin. Se on siinä, se on niin siinä, nyt niin riitti! Kaikki koukkuun, kaikki pois, ei kiinnosta.

Rakkaudesta rotuun jätin pakasteita kahdesta parhaasta orista: YLA2-palkitusta Bakabakashiista ja sen melkein yhtä hienosta pojasta, Kisô G'sta. Molemmat pojat löytää hevossivun kautta klikattavalta in memoriam -sivulta. Ihastelkaa, kadehtikaa, tai jotain.

Vielä yksi suokki kohtaa kuoleman, kunhan jaksan ensin päivittää sen kisakalenterin vielä kerran. Parissa päivässä JG menetti kivasti yksitoista hevosta rajan taa ja kolme laitettiin myyntiin. Ja lisää teurastrusta on luvassa: pari puoliveristä kisataan laatiskuntoon ja julmasti painetaan piikki persuksiin.

Tämä ei merkitse lopettamista, vaan keskittymistä ja erikoistumista. Olen antanut kaikkeni parille rodulle. Toisen kohdalla se on oikeasti ollut saavutus. Toisen kohdalla se ei ole riittänyt. On aika siirtyä eteenpäin eikä jumittaa taas uudestaan kuutta vuotta näiden kanssa. Tajusin juuri, että minä todella aloitin tanskalaisten kanssa 2004 ja ban-eit tulivat kuvioihin 2006.

Mitä jää jäljelle?
- Ratsusuokit
- Ravisuokit
- Amerikanravurit
- Xx-laukkurit
- Muutama xx-ratsu
- Kouluholsteinerit
- Koulutrakehnerit
- Estehannoverit
- Muutama muunrotuinen harrastekopukka

***

Miltä näyttävät muutoksia kokeneet tallit nykyään?

Joushou Gaidou:
- 8 puoliveristä: 30+6t (ei laskettu myytäviä)

- 19 suokkia: 9o+10t
- 1 fri-r
- 1 she-o
- 1 ox-o

Zurück
- 5 hannoveristä (30+2t)
- 1 trak-o (ja 1 tuontitamma vailla sivuja)
- 1 xx-o

***

Oresama elää siis uudistusten aikaa - ja hyvä niin. Olen junnannut paikoillani ihan liian kauan.

20101018

Vuoden 2010 virtuaalimestari 181010

Meiltä Joushou Gaidousta löytyy vuoden 2010 "Virtuaalimestaruus" -finaalin voittajatamma. Huomasin sen vasta tänään, jos totta puhutaan - olenhan pitänyt pienoista ressilomaa, ja vaikka hevoset ovat kilpailleet, niiden sivut ovat olleet melko hyytyneet.

Seitsemänvuotias Karhutar siis juoksi tiensä voittoon 3009 järjestetyssä mestaruusfinaalissa. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä: olen paitsi tamman omistaja, myös sen maahantuoja ja valmentaja. Kuski, Miro (evm.) kehui myös suorituksen menneen nappiin hänenkin osaltaan, ja täytyy kyllä taas kerran tunnustaa, että mies on paitsi ahkera tallimestari, myös ässäkuski. Lieneekö palkankorotus kohdallaan - vai annanko palkinnoksi uusia valmennettavia ja sen myötä lisää liksaa?

Joushou Gaidoun ja Crimsonin osalta kesä ja syksy ovat olleet yhtä voittokulkua. Hevosille on satanut meriittiä meriitin perään, ja muutama on juossut ilman suurlähtöjäkin niin hyvin, että ensisyksynä minulla on mielettömän hyviä jalostushevosia talli täynnä. Suuriahan minä toivon - mutta en tule pettymään. Hevosteni taidot yllättävät minut kerta toisensa jälkeen.

20101016

Uudelleenkoulutusta ja luopumista 161010

Ja heipä hei taas kaikki uudet ja vanhat ystäväisemme. Tällä kertaa turinoidaan sellaisesta asiasa, kuin laukkureiden muuttaminen ratsuiksi. Se on homma, jota vihaan. Oikeasti ei niistä saisi mitään huipputason kouluratsuja, mutta nyt hitto vie saa: tämä on virtuaalimaailma, ja jokaisen hevosen on oltava hyödyllinen. Jos ei hevosistani ole hyötyä laukkaradalla, niistä on aina hyätyä ratsujalostuksessa, ja se edellyttää kovia tuloksia. Ja ratsuhan pärjää AINA, jos sen vain viitsii kilpailla loppuun asti.

R-Coresta muuttaa kaksi heppaa Visualizmiin. Kumpikin on epäonnistunut laukkuri. Ori on Black Tango, jonka varalle minulla OLI suuria suunnitelmia. Tamma taas on Radical Showtime, ensimmäinen oikea laukkuritammani. Sanomattakin on selvää, että varsinkin jälkimmäisen jättäminen pois radalta on todella sydäntäriipivä toimenpide. Toivoin niin kovasti sen pärjäävän - mutta laukkamaailmassa ei auta sitä allowancea hinkata kymmentä kertaa. Kumpikin on jo ilmoitettu vielä yhteen lähtöön ja muutama lähtö on merkkaamatta, mutta sitten kaikki on ohi näiden osalta.

Uusi elämä koittaa kouluratsuna. Tammaa ei huvittaisi edes siirtää, tekisi mieli tappaa, mutta eihän kukaan terve ihminen heitä hukkaan noin nättiä nimeä. Ori on ihan kiva ratsunakin.

***

Toinen uutinen koskee tanskalaisia puoliverisiä. Jokainen on ihan varmasti huomannut, että minua ei yksinkertaisesti huvita. Tänään löin lukkoon raskaan päätöksen. Se on loppu. Ohi. Finito. Over. Pidän eläkeläistamma Agata Jewelin, sen hurmaavan pojan jonka nimi on Señor Sweden G, tilausvarsan nimeltään The 1st Kavki Boi of TWB, sekä oman tuontineitini Sleep Deep G'n. En kasvata enää tanskanpuoliverisiä. Tänään on nyt sitten virallisesti ohi se, mikä on ollut käytännössä ohi jo kauan. Minun vuonna 2004 alkanut taipaleeni tanskalaisten puoliveristen kanssa on kuljettu loppuun.

Myyntiin tulee monia hienoja hevosia, mutta Cherryä ja Tiinaa rakastan niin paljon, että annan niiden kuolla mielummin kuin näen ne jollakulla muulla. Lienen paha ihminen, mutta en tahdo enää pitää niitä, mutta en myöskään VOI katsoa ketään muuta esim kilpailemassa sillä. Jos Cherrystä tahtoo varsan, kannattaa pyytää sellaista NYT, koska en herätä hevosiani kuolleista kovin heppoisista syistä. Tiina elää vielä jonkin aikaa eläkkeellä.

Myynnissä ei siis ole kuin jämäpaloja, mutta nekin ovat helmiä:
Agony 13th
Haf Ur Own Way G
Hey-Hello Señora G
Kaikille kaikki tekstit mukaan.

Tarjouksia saa tehdä alle tai myöhemmin ht.netin foorumille. Tärkeintä on pysyvä koti, mutta olisi mukavaa jos hevoset pääsisivät vielä jatkamaan sukuaan. Myös omia hevosiani saa nyt käyttää siitokseen, ja pätevillä perusteilla tammojenkin varsat saa omien kasvattajanimiensä alle. Oresama kiittää ja kuittaa.
Paha, paha, paha Oresama!! 161010

Näin on käynyt minulle kahdesti, ja nyt tein sen muille. Olen ostanut muualta kahdesti hevosen ja huomannut jonkin ajan päästä, että koko koni on haljennut kahtia - myyty kahdelle ihmiselle. Nyt olen itse onnistunut myymään halkaistun hevosen, ja olen siitä ihan tosissani niin pahoillani, että tuntuu kuin maailma olisi loppunut, virtuaaliharrastus palanut pois ja koko Internet kaatunut koko maailmasta.

Tonicizm, murheenkryyni. Suosikkitammani varsa oli alunalkujaan tilausvarsa, mutta palautui kotiin. Myin komean holsteinorin pois, koska mitäs minä nyt sillä olisin itse tehnyt, minullahan oli jo varsa samasta emästä, ja halusin panostaa siihen varsaan täysin. En tiedä ollenkaan, miten minä ONNISTUIN unohtamaan vanhempien varsakalenterin päivittämisen. Se Tonicizm näytti edelleen tallissa tyhjänpanttina möllöttävältä, sivuttomalta kaakilta, kun sen aikoinaan itselleen tilannut kysyi, onko sillä omistajaa. Sanoin, että ei. Oli kamala yllätys haljenneen hevosen omistajille, kun kohtasivat toisensa.

Tottakai heppa on nyt sen, joka osti orin minulta tilaajan taukoillessa. Olisi ollut ehkä kohtuullista antaa se takaisin sen alkuperäiselle omistajalle - mutta miten olisin sen voinut tehdä? Uusi omistaja on kirjoitellut pitkät pätkät hevoselleen, kilpaillut sillä ja ostanut sen ihan reilusti minulta, vaikka olenkin idiootti hevoskauppias. Sinne se nyt kuului. Tarjosin hyvitykseksi Tonicizmin alkuperäiselle omistajalle lainaan orin emää, saisi ainakin samansukuisen varsan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Minä tiedän sen, mutta en keksinyt muutakaan, miten voisin asian korvata. Olen varmasti kummankin Tonicizm-ihmisen henkilökohtaisella "mustalla listalla" nyt, mutta ansaitsenkin sen. Kuka voi mokata näin?

Minäkin olen aikoinaan ostanut kaksi halkaistua konia, kuten sanoin. Toinen oli tamma, Tao Tao TH, suoraan kasvattajalta. anskuöö/tokko./moshi./special k./mikälie nykyään teki saman mokan - mutta hänen syynsä oli ymmärrettävä. Olimme siihen aikaan kavereita oikeassa elämässä ja kaupat tehtiin yläasteen pulpetissa matikantunnilla, eikä kukaan nyt sellaisia muista. Olin kilpaillut Tao Taon melkein laatiskuntoon, kun ht.netissä tuli vastaan joku toinen samannimisen hevosen kanssa... Jolla on sama kasvattaja... Syntymäaika... En ollut kuolemansurullinen, koska Tao Tao THn kanssa minulla ei ollut sen suurempia tavoitteita. Kaikessa hiljaisuudessa poistin sivut ja annoin koko asian unohtua. Tiesin, että hevonen olisi KUULUNUT minulle, mutta tiesin samoin sen, että virtuaaliheppojen tasolla se toinen ihminen RAKASTI hevosta enemmän kuin minä.

Toinen tapahtui holsteintamman kanssa. Omistaja möi pois hevosiaan, tavallinen juttu. Kolmipolvinen unelmatamma oli suuri rakkaus. En enää muista sen nimeä, mutta muistan sen luonteen. Kirjoitin suurin piirtein romaanin, niin kuin tapaan rakkaimmille virtuaalihevosilleni kirjoittaa, ja siinä meni pari tuntia. Toiset pari tuntia selvitin sukua. Seuraavana päivänä tuli pahoittelumaili joko kasvattajalta tai omistajalta, en muista. Hevosen myyjä ei ollut kysynyt kasvattajalta myymisestä ja minun hevoseni palautui kasvattajalle. Silloin otti päähän enemmän, koska olin upottanut hevoseen niin tuhottomasti turhaa aikaa ja tiesin, että olisin itse kasvattajana ratkaissut asian toisin. Myyjä oli kyllä rikkonut ostosääntöjä, mutta olisin KATSONUT pientä, mitätöntä Oresamaa ja huomannut, että tuo poikahan on kirjoittanut hevoselle tekstit heti ensimmäisenä päivänä ja selvästi aikonut panostaa tammaan. Olisin jättänyt hevosen Oresamalle. Se minua kismittää - ja tottapuhuen olin hyvin vihainen, vaikka mailissa vakuuttelinkin, että asia on ok, hyvä kun heppa löysi muualta paremman kodin. Nyt voin paljastaa, että seurasin tamman elämää noin vuoden: se ei koskaan saanut edes tekstejä sinä aikana. Tiedän, että olisin hoitanut sitä paremmin.

Nyt olen itse mokannut samalla tavalla, enkä enää voi olla vihainen myyjille, kasvattajille ja ties millekä muille. Vasta nyt tajuan, etteivät he todellakaan tehneet kiusaa TAHALLAAN. Minäkin olen nyt tehnyt samaa kiusaa muille, ja jos minun hevoseni halkaisseet ovat olleet yhtä pahoillaan kuin minä nyt, ovat he ehdottomasti kärsineet rangaistuksensa tuhatkertaisena. Menettäisin mielelläni vaikka kaikki hevoseni nyt, jos voisin poistaa sen pienen hetken, jona kirjoitin hevosen alkuperäiselle omistajalle mailin, jossa kerroin Tonicizmin olevan vailla omistajaa.

20101013

Inspiraationpuutetta 131010

Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.

En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...

Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.

Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.

20101004

Holstiapinat 041010

Nyt ne tulivat! Kauan sitten puhuin tuovani holsteinereita ja kirjoittavani niille tekstit aikataululla sitten-kun-ehdin, ja sellainen ajatuskin stressasi minua niin paljon, että lykkäsin projektia. En siedä tekstittömiä hevosia - ainakin sukuselvitys pitää aina olla.

Mutta nyt, nyt ne ovat täällä! Tai siis ainakin puolet niistä, nimittäin neljä urheaa orimiestä. Tammat jäivät vielä puoliväliin. Esitelkäämme hevoset - vaikka ei niissä paljon esittelemistä ole, koska tekstit todella puuttuvat.

Messerscmit ja
Wiener Blut, kaksi suosikkiani.
Das Alte Leid ja
Halt, mukava kaksikko.

Lisäksi kävi sellainen hassu juttu, että löysin tiedostoistani samanlaisen kisaamattoman, tekstittömän hevosen, jota en ollenkaan muista tuoneeni. Ressukkani Hidden Track on todella mukava hevonen, ja oikeasti ihmettelen, miten olen voinut unohtaa sen olemassaolon. Lisäksi olen jo noin kuukauden kilpaillut orilla nimeltä Dein Meister, ja oikeasti ihmettelin, kun se ei kuulunutkaan yo porukkaan. Mistä ihmeestä minä sen nimen olen kehittänyt? Luulin koko ajan, että uusia oreja olisi viisi! No, ilmeisesti Dein Meister ei kuulunutkaan jengiin alun perin, mutta kyllähän minä sillekin sivut teen, kunhan ehdin.

Sivutta ovat siis tammat: Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Näille kirjoittelen tekstejä, ja sitä mukaa kun saan kaikille parikymmentä sijoitusta alle, tulevat ensimmäiset varsat, jotta päästään laatuarvosteluihin. Yay!
Anniinan virtuaaliblogi 041010
Anniina on nyt saanut ensimmäisen hevosensa sivut alulleen ja blogin pystyyn! Toinen hevonen on yhä vielä suunnitelmissa, mutta ongelmana on se, että hän pitää niin monesta ht.netissä tarjotusta friisiläis- ja rbsh-tammasta.

Anniinan blogia pääsee lukemaan tästä:
Bittiponiseikkailu

20101003

Suokkimietintää 031010

Ratsusuomenhevoset. Siinä on sekä ihailuni että inhoni kohde. Olen toitottanut jo iät ajat, että suomenhevoset ovat ravihevosia ja sillä siisti, mutta eipä niin monipuolista rotua voi kärryihinkään sitoa. Olen tahtonut viedä eteenpäin 2-polvisia ratsusuokkeja jo kauan, mutta sitä vastaan taistelee haluni luoda uutta. Tahtoisin ihan omia, lyhyitä linjoja taas! Muut saisivat viedä ne neljännestä polvesta eteenpäin, jos tahtoisivat.

Ratkaisu on löytynyt jo kauan sitten. Omaa linjaa 2-polvisiin asti, ja siinä vaiheessa sotketaan mukaan muita hevosia. En vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa hienoa suunnitelmaani käytännössä. Minulla on ollut lähinnä vain ravisuokkeja.

Nyt siihen on tulossa muutos. Ratsusuokit, esitelkää itsenne!
evm-sukuiset
o Henkisoturi
t Mielikuvituksen Tuote, tuotiin tänään, varsoo pian

1-polviset muualta
o Pirtin Jaska

2-polviset muualta
o Mörkövaaran Leijonaraita, ERJ-II, SLA-II
o Mörkövaaran Partajehu
t Serenin Staffimiehetär
t Meren Karkkinääri

Ai miten niin tulossa muutos? Noitahan on kuusi, ja se on säälittävä määrä, jos pitäisi kasvattaa yhtään mitään! No lapset, ei hätää! Sanoin tulossa, ei tullut muutos. Minulla on kilpailutuksessa jo sellaisia heppoja, joita ei ole vielä netissä. Paitsi yksi pieni, joka syntyy vasta 20. tätä kuuta.

Evm-sukuiset suunnitteilla:
o Monsieur Koivuniemi
o Erkinheimon Toteemihevari
o Erkinheimon Kristallijumala
t Äipän Anarkisti
t Kukka Nimeltää Tähti
t Erkinheimon Aavetyttö

1-polviset:
o Erkinheimön Mösiöö Seppo (Monsieur Koivuniemi x Äipän Anarkisti)
o Erkinheimon Karkulaisromeo (Toteemihevari x Kukka Nimeltään Tähti)
t Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)
t Erkinheimon Elävä Nukke (Kristallijumala x Aavetyttö)

2-polviset:
o Erkinheimon Rosvopäällikkö (Mösiöö Seppo x Krokotiilinkyynel)
t Erkinheimon Nukkelapsi (Karkulaisromeo x Elävä Nukke)

3-polviset:
o Erkinheimon Pääjehu (Mörkövaaran Partajehu x Serenin Staffimiehetär)

*

Hevoseni tarvitsevat jonkin aikaa kasvaakseen aikuisiksi, ja tässä on periaatteessa kaksi sukupolvea suvullisia hevosia tästä eteenpäin katsottuna. Arvioin aikaa tähän pisteeseen pääsemiseksi kuluvan puoli vuotta. Sen aikaan ehdin tuoda myös lisää hevosia siihen tahtiin, kuin jaksan kirjoitella niille tekstejä ja kilpailuttaa niitä. Mutta eikös tämä aika lailla hyvältä jo kuulosta?

Tähän ei olla ollenkaan mietitty suokkiravureita, ja niillä on kokonaan omat kuvionsa. Aloitin niiden kanssa uudelleen vasta, ja nyt olen noin kuukausi sitten päässyt vaiheeseen ensimmäisen sukupolven suvulliset hevoset. Meille on syntynyt jo Erkinheimon Egoisti ja Erkinheimon Pihlajakyyhky, ja tuontihevosvahvistuksena keksin päästäni sellaisen tamman, kuin Prinsessan Pikkusisko.

So let's see! Erkinheimon Krokotiilinkyyneleen sivut tulevat tänään tai ensiviikon alkupäivinä, ja se syntyy 201010.

20101002

Virtuaalimaailman outsider? 021010
Sain puhuttua tyttöystävän kokeilemaan virtuaalihevosia kuukauden ajan. Hänellä on joskus ollut koiria, joilla hän ei kilpaillut, ja koska koiramaailma on niin totaalisen erilainen, hänellä ei ole etukäteen minkäänlaista kuvaa virtuaalihevosten laajasta maailmasta.

Etsinnässä on nyt ht.netissä kokeiluhevonen. Tiedän virtuaalikansan vihaavan sitä, että hevosia vain häviää, joten olen itsekin sitoutunut puuhaan: mikäli kokeilijamme ei tahdokaan pitää hevostaan kuukauden kokeilunsa jälkeen, minä kilpailen sen laatiskuntoon ja pidän muutenkin kuin omaani - mutta sukuaan polle ei tule jatkamaan minulla.

Tyttöystävän projekti kiehtoo minua ihan mielettömän paljon siksi, että saan olla paikalla: minä kuulen kaiken, näen kaiken. Etukäteen ennustan, että hän lähtee mielenkiinnosta tähän lapselliselta vaikuttavaan leikkiin, ja rakastuu hevosiinsa siinä määrin, että jää tänne ikuisiksi ajoiksi.

Muruni ihkaensimmäinen hevonen on puolivalmis, ja hän saa sen minulta. Jesse pysyy vielä jonkin aikaa tuolla sivulla ja Zurückin ulkoasulla, koska uudella omistajalla ei tietenkään vielä ole ulkoasua eikä minkäänlaista, alkeellisintakaan koodaustaitoa. Tällä hetkellä hän on vaihtamassa omistajaksi minun nimimerkkini tilalle omaansa. Katsotaan, onnistuuko. Ja onnistuihan se.

Kysyin Anniinalta etukäteen, mitä hän virtuaalimaailmasta ajattelee. Kaikki on hänelle niin puuta heinää, ettei hän varmaankaan tajua yhdistää, että VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia. (TOIMITUKSEN HUOMAUTUS:
"anniina sanoo:
VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia" tosin voin ylpeästi ilmoittaa että tuon tiesin")

Olen antanut etukäteen tahattomasti infoa: kehun ja näytän usein uusia ostoksiani, vaikka tyyppi ei niistä oikeasti mitään ymmärräkään. Tottakai ulkopuoliselle se, mitä minä kutsun "hevoseksi" on vain korea nettisivu, jolla on kuva, tekstiä ja käsittämätön määrä sellaisia linkkejä, joita minä kutsun kilpailuikisi.
Pieni ripaus tietoa siis on. Anniina pelkää etukäteen sääntöjen ja termien paljoutta. Totta se onkin, että niitä on mieletön määrä: esimerkiksi on olemassa kirjoittamaton sääntö siitä, että lyhytsukuinen hevonen on oltava myös tasasukuinen, vaikka kaikki eivät tahdokaan sitä noudattaa. Ja mitä tarkoittavat lyhytsukuinen ja tasasukuinen? Mikä on VRL? Entä VSHK? Entä evm? Mitä tarkoittavat lyhenteet ERJ, YLA, TJ, O? Miksi laukkureilta mitataan sijoitusprosenttia, mutta miksi ratsuilta ei? Miten kilpaillaan?


Ihmisiä on paljon. No sen jokainen pystyy googlettamaan, Yhdeksän tuhatta suomalaistako arvioitiin harrastavan tätä?Arvio toki heittää PALJON jompaan kumpaan (tai molempiin) suuntaan. Olen kuitenkin toitottanut tänään koko päivän, että esimerkiksi ht.netissä on ihan MIELETTÖMÄN kivaa porukkaa, ja että muutamasta tyypistä pidän suuresti. Ketään en ole erikseen mustamaalannut, mutta olen kyllä varoittanut siitä, että aloittaja saattaa saada paskaa niskaansa. Kyllä Anniina pärjää tässä heppaleikissä, vaikka vähän epäilee, että ei pärjäisikään.

Ikäarviointi osuu aikalailla kohdalleen. Kysyin, millaiseksi hän arvioi harrastajien ikähaarukkaa, ja hän oli sitä mieltä, että täällä pyörii lähinnä 13-20 -vuotiaita tyyppejä. Minä olin etukäteen varma, että hän arvioisi tämän touhun lasten heppaleikiksi. 15-19 -vuotiaita Anniina arvelee olevan eniten.

Kysäisin, mitä eroa hän kuvittelee olevan virtuaali- ja vihkohevosilla. Anniina arvioi, että ero on lähinnä verkostoitumisessa. Virtuaaliheppailijat ovat enemmän vuorovaikutuksessa. En sanonut käsityksestä mitään, mutta tämä lienee suurin ylläri: virtuaalihevosta ja vihkohevosta ei juurikaan voi verrata. Vihkoilu on minun oman käsitykseni mukaan rentoa ja verrattaen yksinkertaista. Virtuaalihevosista taas saattaa nousta ihan oikea stressi. On jaoksia, on laitoksia, on ties mitä - ja mikä kauheinta: totaalinen kilpailupakko. Lisäksi vihkoilussa ei läheskään kaikilla ole mitään jalostussuunnitelmaa, kun taas virtuaalipuolella sellainen on hyvin tarkkaa.

Tulen kirjoittelemaan aiheesta vielä lisää tämän kokeilukuukauden aikana.

Anniinan saa nykyään virtuaaliasioista sähköpostilla: anniina@veritiara.org. Sain hänet myös suostutelluksi pitämään blogia siitä, kuinka hän tutustuu virtuaalihevosten maailmaan. Blogin linkitän myöhemmin tänne, ja pakotan Anniinan mainostamaan sitä ht.netin foorumilla.

20100925

Kaksi uutta kaverusta 250910

Olen tehnyt taas ostoksia, ja saanut toisen uusista hevosistani muutettua jo talliin. Vaikka toisella ei ole edes sivuja vielä, esittelen senkin pääpiirteittäin joka tapauksessa. Rakastan uusia hevosiani taas jostain käsittämättömästä syystä, ja olen tyytyväinen niiden ostamisesta, vaikka olinkin, köh, suunnitellut hiljakseen vähentäväni hevosia luonnollisella tavalla... Mutta eipä tuo haittaa, en nimittäin ostanut kisakoneita vaan lemmikeitä.

Ensimmäiselle hevoselle tein tänään sivut sukuselvitystä vaille valmiiksi. Heppa on Olli, virallisesti Hollywood Life. Se tuli Amerikasta meille Saksaan, ja vaihtoi lempinimensä sitten Laiffista vähän kotoisemmaksi ja minun suuhuni paremmin sopivaksi. Ori on siis englantilainen täysiverinen, entinen laukkuri, ja aion kouluttaa siitä ratsun keventämään hieman hannover- ja holsteinerlinjojani.

Moni ajattelee, mitä ihmettä minä Ollilla teen, ja nyt sen selvitän. On totta, että R-Coresta lähtee aina CAS-vuoden vaihteessa pois kasa hevosia, jotka eivät ole pärjänneet laukkaradalla. No ylläripylläri - myyn vain muutaman pois, ja ne ovat kaikki sellaisia, joista en pidä. Loput koulutan ratsuiksi myöskin. Olli-setä on samalla tavalla ihana ratsuna, kuin osa omista laukkureistani olisi, ja olisin pitänyt sen, jos se olisi ollut minun epäonnistunut laukkapoikani. Se on hyvä perustelu.

Toisella pojalla ei tosiaan ole sivuja. Se on kimo shireori, Aftershock, eli Arttu. Ensin minulla oli kaksi syytä ostaa ori: rakastan sen nimeä, ja olen aina pitänyt shirenhevosista. Minulla oli sellaisia omana viimeksi vuonna 2004, ja koska olin silloin yhdentoista, hevosenikin olivat sitä luokkaa. Hyppivät kahta metriä ja niin edelleen. Nyt koen olevani kasvanut: täytän kahdeksantoista ja älynikin on lähes sillä tasolla, joten saanen taas sallia itselleni shirenhevosia. Artusta tulee nyt joka tapauksessa työhevonen, vaikka käymmekin vähän poneja vastaan kilpailemassa ratsainkin... ...ja mistä tietää, tuleeko Arttu olemaan edelläkävijä uudessa Shirenhevosten Suuressa Nousukaudessa!

Nyt Oresama menee nätisti ehkä aloittelemaan niitä Arttu-pojan sivuja. Virtuaalihevoset eivät tänään innosta, koska olisi tarkoitus lähteä kohta tyttöystävän kanssa juhlimaan sitä, että tässä ollaan vuosi jaksettu yhdessä. Saa onnitella. :P

20100919

Loput laukkavauvat uusille sivuille 190910

No ei se edes kauaa aikaa vienyt. Tehdä CAS-XIV ja CAS-XV -syntyneille evm-laukkureille sivut, meinaan. Nehän kilpailevat vasta ensimmäistä kauttaan, joten starttejakin oli maksimissaan kolme tai neljä per turpa. Eilen kirjoitin vielä kaikille luonteen, mutta tänään pääsi pari luonteetontakin sivuille, koska naputtelin tekstejä vanhemmille hevosille. Vanhoista konkareista (eli toista kauttaan kilpailevista siis suomeksi)´
luonteetta on enää Psychedelic Lover ja Yoichi.

Sivut siis saivat vielä kaikki ne, joilta sellaiset puuttuivat: Oh My Juliet, I'll Be There (jolla on orin kuva, tiedän, mutta en ehtinyt vielä etsiä omaa), Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Luonteet pitää kirjoittaa niistä kahdelle - ei kova urakka. Saan sitten ihan varmasti kaikki yhteensä neljä luonteetonta teksteille ennen kuin CAS-vuosi vaihtuu. Mikäli jaksan. Tekosyy: yo-kirjoitukset.

Kilpakutsujakaan ei laukoista ole rästissä ja laittamatta ainoatakaan. Samoin heppasivu on päivitetty tänään, ja eilen jo sanoinkin päivittäneeni siitosorien sivun. R-Core on siis tältäerää täysin kuosissa ja voinen siirtyä joko ratsujen tai ravihevosten pariin hetkeksi.

Ai niin! Minulta saa oresamaluonteita sitä vastaan, että kisaa westernissäl. Kiinnostuneita?

20100918

Uusi siitosori + uusia laukkavauvoja 180910

R-Coressahan vähän aikaa sitten saatiin ns "valmiiksi" ensimmäinen siitostamma, G1-lähdön voittanut Shocker Stalin. Nyt on saavutettu tarpeeksi hienot tulokset myös eräälle rbsh-orille, joka on tästä päivästä alkaen aina kuolemaansa saakka tarjolla jalostukseen kaikille tallin ulkopuolisille tammoille. Omia rbsh-tammojahan meillä ei enää ole, koska se ei ollut sittenkään se minun rotuni - ei laukkapuolella.

Tarjolla jalostukseen siis Call Me Emmett.
- Venäläisprosentti 50.
- G1-voitto, statistiikka 9: 5-2-0-1(-0)
- Voitto% noin 55,56, sijoitus% noin 88,89
- Voittosumma 493 000 ve

Tammasta:
- Mielellään yli 4v (jotta kaikki sujuisi ongelmitta)
- Ammatilla ei väliä
- Mieluiten evm-sukuinen
- Katsohan venäläisprosentit huolella!

Tämä tarjous ei lopu ennen kuin lasken poikasen haudan lepoon. Ainoa syy siihen, miksi varsoja ei tule itselle on tosiaan tuo että rbsh laukkarotuna ei olekaan inspiroiva. (Ja älkää valittako: tein kokeiluni tuonneilla, jotka toin itse itselleni. Kukaan ei siis kadottanut ainoatakaan hevosta.)

Esittelen myös uusia (tai no uusia ja uusia...) hevosia, joille sain aikaiseksi tehdä sivut nyt. Kaikki ovat evm-sukuisia, ja osa minun mieleeni niin paljon, että koulutan ne itse itselleni ratsuiksi, jos eivät menesty. Vielä yhteensä viisi 2-3v laukkuria odottaa sivujaan, mutta tässä nämä sivulliset:

Sprinters:
Houston HOT Hits alkoi heti pärjätä aivan loistavasti.
Black Tango sijoittuu ihan nätisti.

Semistayers:
All Your Tattoos muuttuu ratsuksi, ellei menesty (ja oikeastaan jopa toivon sitä).
Carry Dawn on mielettömän nätti.

Stayers (3YO):
Wings Of Glass tuli alun perin vain täytehevoseksi kaupan päälle.
Sweetboxin nimi ei mielestäni ole ollenkaan hemaiseva, mutta itse heppa on suloisen kipakka.

Ilman sivuja ovat vielä Oh My Juliet, I'll Be There, Wonderholic, Holy Joy ja USAn Pride. Ainakin yksi tai kaksi niistä saa sivunsa vielä tänään - kaikki, jos oikein nörtiksi heittäydyn. Nämäkin kaikki ovat englantilaisia täysiverisiä

20100912

Ja vanhaa pois! 120910

Päivittelin tässä muutaman kisakalenterin lisää, ja yhtäkkiä aloin taas kerran miettiä, että mitä ihmettä olen tekemässä. Pidän tästä harrastuksesta enkä päivitellyt todellakaan sitä, että miksi teen tätä ylipäätään - mietin, että miksi pidän väen vängellä hengissä hevosia, joita vihaan sydämeni pohjasta! Löin saman tien hanskat tiskiin ja kuolinilmoitukset kopukoiden sivuille. Kuolkoot ne ällötykset.

Ikivanhat shettikset ovat nyt poissa, ja enää on yksi sellainen kammotus tallissa. Siitä pikkumiehestä tosin suorastaan pidän, mutta kolmea tappamaani inhosin. Kaksi ostin säälistä ja yksi oli joskus ollut mielestäni hieno. Eivät ne turhaan kuitenkaan eläneet: jokainen sai varsoja ja todella kunnioitettavan kisakalenterin. Tämä vain loppui nyt ja se siitä.

On virtuaalihevosia, joita rakastan niin paljon, että tulee melkein itku silmään, kun niistä pitää luopua. Lisäksi on hevosia, joiden kanssa on hauskaa. Aina mukaan mahtuu kuitenkin muutama turhake. Hyödytön kapine. Hevonen, jonka sivujen päivittäminen nostaa tuskanhien niskaan ja kirouksia ilmaan. Miksi harrastaisin sellaisten kanssa? No en harrastakaan enää.

Välillä minä vihaan virtuaalihevosia...
Lisää uutta 120910

Nyt se hulluus sitten on ihan täydessä vauhdissa. Juuri eilen päätin, että pidän pientä puolitaukoa virtuaalihevosista kunnes YO-kirjoituksien ensimmäinen puoliska on ohitse, mutta EHEI, hyvänen aika, minähän dataan kuin hullu. Syytän virtuaalihevosia, jos filosofian kirjoitukset menevät penkin alle. Eli siis kun ne menevät.

Ok, tein vihdoin sivut sitten äsken Järkyttävän Ärsyttävälle ja lisäsin niille koko kolmivuotiskauden kaikki ravilähdöt. Ei niitä paljoa ole, mutta uskokaa tai älkää, aikaa siinä menee, kun kirjoittaa tuollaisen määrän tekstejä. Ja inspiraatiosta ei ole kuulkaas tietoakaan! Kyllä jurppii, kiitos kysymästä. Mutta onneksi nyt on kaikilla hevosilla sivut - paitsi ai niin, niillä alkuyöstämainitsemillani ei ole.

Lisäksi toin uuden tamman, jonka nimi on Prinsessan Pikkusisko. Senkään sivut eivät tehneet itse itseään, vaan minähän ne joudun pykäämään. Lisäksi ne uudet evm-holsteinit, joita esittelin koko blogihistorian alkupuolella, roikkuvat vieläkin paperiversioina, vaikka kilpaileminen onkin aloitettu. Yhdellä on sivut, ja sielläkään ei ole tekstejä olemassa, ei sitten kirjaintakaan.

Miksi en laita muita tekemään? Vastaus: muut kirjoittavat surkeita luonteita, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen kyllä leuhka, kun sanon tämän - mutta minä olen hemmetin hyvä vääntämään oresamaluonteita. Itse asiassa maailman ainoa. :P Ja sellaiset tahdon kaikille hevosilleni. Tottahan esim Haweringin kädenjälki kelpaisi minunkin hevosilleni, mutta tahdon itse olla yhtä hyvä kirjoittaja ja siksi harjoittelen ahkerasti. Ja harjoitustekeleet voi ihan hyvin laittaa myös omille hevosille. Jos jaksaisi harjoitella. Kirjoittaa. Luoda. Naputella. Kirjoittaisin tähän nyt kirosanan, ellei tämä olis virtuaalihevosblogi ja lasten luettavissa.
Uusia hevosia ja uusia sivuja 120910

Kun Karhunkainen G nyt palasi kotiin, niin kuin viime postauksessa mainitsin, alkoi mieli tehdä uusia vauvoja. Huomasin, että minulla todella on vain yksi kolmivuotias juoksija (jolla ei silläkään muuten ole sivuja), joten teetin saman tien omilla hevosilla muutaman IHANAN pikkuvarsan! Tälläkin kertaa pienet syntyivät Erkinheimon-liitteellä, eikä kirjainliitteellä G kuten vanhat kasvatit, esimerkiksi juuri tuo Karhunkainen.

Vauvoilla ei ole vielä sivuja (ja minut tuntien ei ole vielä aikoihin muutenkaan). Esittelen heidät silti. Ensimmäinen pienokainen on Erkinheimon Egoisti, nimetty isänsä mukaan. Tämä orivarsa on meidän Egokulissin ja Sikahertan pienokainen. Rakastan vauvaa niin paljon aina nimestä vanhempiin, vaikka sivutonta virtuaalihevosta ei periaatteessa ole vielä edes olemassa. Tämä vauva on näistä vanhemmista ainoa, joka koskaan tulee jäämään kotiin, joten todella toivon sen pärjäävän.

Toinen vauva on tamma, Erkinheimon Pihlajakyyhky. Rakastan nimeä, mutta vanhempien kanssa oli pientä pulmaa. Emä, nuori Hikkavaihde oli ainoa oikea valinta, mutta isäpappa Puukkohippa on oikeastaan montératsu. Ravia se montékin on, ja siksi valitsin tällaiset vanhemmat hevoselle, joka todennäköisesti vain kokeilee montélähtöä. Jos edes kokeilee - kärryhevonen tästä tulee! Toisaalta, voisihan se Puukkohippakin kokeilla ihan yhtä hyvin kärrylähtöjä... ...mutta turhauttavaa on laittaa kuusivuotias kaakki koelähtöön, eikö vain? Pitäisi nekin järjestää itse, koska VRER on väliaikaisesti vähän väsyksissä niiden suhteen.. :)

Yllämainittu Hikkavaihde sai myös sivunsa vasta nyt - vaikka on kuuden. En tiedä, mikä laiskuus nyt on meneillään. En yleensä ole näin lusmu edes virtuaaliheppojen kanssa. Myös suosikkipoikani, Safarivillitys Luned saa vasta tänään nauttia ensimmäistä päivää viimeistellyistä sivuista. Syntymästään asti poikarukka on saanut roikkua luonteettomana ja sukuselvityksettömänä, mutta tottapuhuen oli se sen arvoista. Nyt luonne ainakin on täsmälleen täydellinen, ei mitään muuta.

Vielä löytyy ilman sivuja evm-sh-o Järkyttävän Ärsyttävä, evm-lv-t Wrong Kind Of Monster, evm-lv-o Intro to This ja oma kasvatti lv-t Crimson Capulet. Ei ole suuri urakka enää - mutta niin tai näin, huomenna en sitä hommaa todellakaan ole tekemässä. Enkä tänään enää ainakaan. Yhden hevosen kisakalenterin voisi vielä päivittää, mutta sitten saa jo olla. Haluaisiko joku muuten palkkaa vastaan laittaa ihan helvetin paljon ravistartteja muotoon...?

20100911

Kasvattien palautuksesta 110910

Kuinka korkea kynnys on mailata kasvattajalle, että ei enää tarvitse häneltä ostamaansa hevosta? Minusta sellisen mailin lähettäminen on järkyttävän vastenmielistä - olen tehnyt sen vain pari kertaa koko virtuaalihistoriani aikana. Minulle se tarkoittaa, että olen epäonnistunut luuseri, joka ei pysty pitämään sanaansa. Lisäksi minulle tulee ihan oikeasti ikävä juuri sitä virtuaalihevosta. Mutta kun joku tahtoo palauttaa tai myydä minun kasvattini, MINÄ en tietenkään ajattele, että hän on typerä luuseri, joka ei tiedosta omien virtuaalisten voimavarojensa vähyyttä realistisesti.

Tänään meille tuli kotiin Karhunkainen G, yksi suosikkikasvateistani. En voinut kuin ihastella sen hyvää hoitoa, enkä todellakaan ollut pahoillani, että saan kultani takaisin kotiin. Jos olisin itse ollut palauttamassa tätä... No, en olisi palauttanut. Jos olisi ollut ihan pakko, olisin hävennyt silmät päästäni. Kun järjellä taas ajattelee, ei tässä ole mitään häpeämistä: Qem on hoitanut hevosta seitsemän pitkää virtuaalivuotta mielettömän hyvin, ja otti yhteyttä ensin minuun, vaikka en myyntisäännöissä sitä ole koskaan vaatinutkaan. Voiko asian paremmin hoitaa? No ei! Noloa on ainoastaan se, että ei ilmoittele kenellekään mitään, vaan vain poistaa virtuaalihevosen, lopettaa sen koko olemassaolon, ei jätä edes muistosivua.

Kun Karhunkainen G tuli kotiin, tajusin, että minulla on ihan liian vähän omia kasvatteja itselläni. Niitä on saatava lisää! G-alkuisia suokkeja on yksi, ja se on Karhunkainen. Tamman isästä minulla on Safarivillitys Luned, jonka sivut loistavat keskeneräisenä, vaikka kilpailutus yms on aloitettu. Aion pitää molemmat hevoset, koska rakastan molempia. Ja koska isä, MW Punasilmä, on ollut minulla kauan ja on paitsi mitä menestynein ori, myös muuten minulle rakas ja kohta haudan levossa ikänsä vuoksi.

Silti niskakarvat välillä ihan sähköistyvät, kun joku palauttelee kasvatteja. Ei silloin, jos se hoidetaan asiallisesti ja jos sille on jokin syy - mutta kyllä silloin, jos hevonen on ollut uudessa kodissa kaksi viikkoa ja selitystä ei tule. Niin on käynyt minulle miljoonasti. Tottapuhuen olen luonut itselleni koneelle tiedoston, jonka nimi on "mustalista.rtf", ja siellä on yksinkertaisesti listattuna typeriä nimimerkkejä. Näin ennakkoluuloinen ei saisi olla, mutta puolustaudun sillä, että harva listalleni joutuu, eikä se edes ole ehdoton kieltolista. Jos joku on kerran töpännyt, ei se haittaa yhtään mitään, mutta ah, millainen luihu hän minun silmissäni on, jos hän ostaa ja palauttaa kasvatteja jatkuvasti tai muuten todella ärsyttävään tyyliin. Listalla on tällä hetkellä neljä nimeä, ja harkitsen lisääväni sinne muutamia sellaisia, jotka ovat toistuvasti hävittäneet kasvattejani virtuaalimaailmaan.


Vielä loppuun mainos:
Tarjoan kodin 1-polviselle, ravisukuiselle sh-orille - enkä muuten palauttele hevosia kovin usein. Kysyhän lisää!

20100907

Ensimmäinen siitostamma 070910

Meillä R-Coressa on nyt saatu valmiiksi ensimmäinen siitostamma. Ensimmäinen varsa Shocker Stalin -neidille syntyy seuraavan CAS-vuoden alkupäivinä, ja se on jo alustavassa varauksessa. Ellei varsan varannut henkilö pienokaista loppujen lopuksi tahdokaan, siitä tulee minun hevoseni. Tämä tamma on ihan oikeasti hyvä, eikä vain minun mielikuvituksessani - ja kaiken lisäksi se on nimetty erään suosikkibändini mukaan, bändin vanhalla nimellä. Rakastan hevosta nimestä luonteen ja kuvien kautta kisatuloksiin!

Muista R-Coren ensimmäisistä kasvateista ilmoitellaan myöhemmin. Joka ikinen laitetaan alustavasti myyntiin, mutta vaikka kaikki voidaan pitää itsellä, ellei muilla ole kiinnostusta. Pysykää siis kanavalla, jos uudet uraansa aloittelevat juoksijat kiinnostavat muutaman CAS-vuoden päässä! Ensivuonna niitä syntyy muutama kappale, määrä riippuu täysin siitä, miten tammat meillä menestyvät tänä vuonna.

Jostain syystä tahdon muuten panostaa emälinjaan erityisesti juuri laukkureiden kanssa. Onkohan minussa jotain vikaa?
Ban-eit 070910

Ehdottomiin suosikkirotuihini kuuluva ban-ei on massiivisen nallekarhumainen ja pyöreä työhevosrotu. Virtuaalimaailmassa olen käyttänyt sitä myös mutamankymmenen sentin esteluokissa kilpailemassa, ja parhaiden kanssa on väännetty jopa helpon C'n koululuokkia. Tämä johtuu siitä, että MINÄ pidän kilpailemisesta, ja että työhevoskilpailuita on harmittavan vähän. Ei ole alaisia, ei ole villejä.

Hetken aikaa minulla oli vain yleispainotteisiin ban-eihin keskittyvä virtuaalitalli, mutta se kosahti kasaan muutamassa kuukaudessa. Joushou Gaidousta lähtöisin olevat ban-eit palasivat takaisin kotiin. Toiminta jatkui silti. Noh, siinä määrin, kuin se voi muutamalla säälittävällä rupuhevosella jatkua...

Jokin aika sitten sain YLA2-palkinnolle ensimmäisen suomenkielisessä virtuaalimaailmassa eläneen ban-ein. Suosikkiorini Bakabakashii tämä hevonen on, ja kakkospalkintokin on suuri saavutus. Miksikö? No siksi, että jälkeläisiä ei vain voi teettää montaa, joten jälkeläispisteet jäävät käytännössä saamatta. Samoin suku on evm, eikä sellaisestakaan ropise yhtä paljon mainetta ja kunniaa, kuin suvusta, joka on virtuaalimaailmassa.

Bakalla on kaksi varsaa. Toinen, Kisô G asuu kotona, ja on taas oman tuonnin, Hachidori-tamman varsa. Toidella vauvalla, Ganjou Ai G'llä kilpailin lähes laatiskuntoon asti, ja kauppasin sen sitten kovalla vaivalla pois. Anna on vaihtanut kotia useammin kuin ihminen paitaansa, ja on käsittääkseni tälläkin hetkellä myynnissä. Sen emä on oma kasvatti, Kashikoi G, jonka myös möin varhaisessa vaiheessa ja joka katosi virtuaalimaailmasta nopeasti - kuten kaikki muutkin hevoset, jotka ovat heräteostoksia. Muistaakseni tamma on VRL-profiilissaan edelleen minun omistuksessani.

Kolmantena ban-einä virtuaalimaailmaan tullut Okashii ei ole koskaan ollut minulle rakkaimpia virtuaalihevosia, ja se näkyy. Vuonna 2006 minulle tulleella hevosella ei ole edes luonnetta, kuvasta puhumattakaan - mutta varsakoneeksi se tulikin. Sijoituksia on tullut ihan hienosti, ja varsoja on kaksi. Yllämainittu Kashikoi G on toinen, ja toinen on Daikirai G. Kummatkin ovat kadonneet virtuaalimaailmasta, joten työni on ollut ilmeisen turhaa. Daikirai G'n emä, Harinezumi G (jonka nimi tarkoittaa muuten siiliä) eli kauan aikaa meillä kotona, mutta lähti sitten senaikaisen tyttöystäväni virtuaalitalliin. Kuten arvata saattaa, myös Harinezumi G lopulta unohtui... Odotti karsinassaan... Ja lakkasi olemasta.

Viimeinen oma ban-eini on tamma, Sabishii. Se on hoidettu yhtä huonosti, kuin yo Okashii, mutta silti kilpaillut ihan hyvin. Tammalla on ollut varsoja kaksin kappalein, mutta kerran suutuspäissäni poistin ne sen sivuilta, koska yhtäkään ei ollut olemassa enää. Kadun temppua nyt. Tiedän vain sen verran, että muutamaan kertaan tässä postauksessa sivulauseessa esitelty Daikirai G on tämän tamman varsa. Niin tai näin, olen äärimmäisen turhautunut tällaiseen kasvatukseen. Hevoset häviävät nopeampaan tahtiin, kuin niitä tulee lisää. Tekisi mieli ärjyä, että ei tarvitse ostaa hevosta, jos hävittää sen ykskaks, mutta sillähän minä karkottaisin viimeisetkin ostajat. Enkä voi pitää varsoja itse kaikkia...

Kasvatussivulta näkyy, että ban-eitä on syntynyt yhteensä viisi. Niistä on olemassa enää kaksi, ja olen melko varma, että ihan lähitulevaisuudessa myös Ganjou Ai G katoaa lopullisesti.

Jos jotain rotu kiinnostaa ollenkaan, pyydän ehdottomasti ottamaan tilausvarsoja. Kilpaileminen ei ole pakollista - vain sivujen osoitteen vaihtumisesta ilmoittaminen ja hevosen katoamisen estäminen ovat. Jos joku käyttää reaali-ikääntymistä, voin myydä myös kadonneet varsat pois.

Ja kyllä, olen yksin. Muutama yksittäinen henkilö on joskus omistanut ban-eitä, mutta ne katoavat parissa kuukaudessa. Suvullisia taitaa olla zero. Työhevoshuutokaupoissa joskus näkee muutaman tuonnin, mutta minusta ne ovat kaikki olleet niin huonoja, etten ole viitsinyt ostaa. En tahdo hevosta, joka on nimetty japaniksi "litistetty merilevä", kun ollaan vain korvakuulolta kirjoitettu zingzangzong.

Tämän vuodatuksen on aika päättyä. Kiitos ja kumarrus - ostakaa edes yksi ban-ei!

20100906

Kaksi hienoa tallia 060910

Vähän aikaa sitten etsiskelin huvikseni hienoja talleja, ja täytyy sanoa, että olen kateellinen kovin monelle tallinomistajalle siitä, miten kauniita ja viimeisteltyjä heidän taideteoksensa ovatkaan!

Ensimmäisenä
Kings Road, joka on ulkonäkönsä puolesta tämän hetken suosikkitallini. Samaten sisältö miellyttää silmää, aina teksteistä kuvien kautta toimintaan ja hevosiin. Esittely tallin keksitystä henkilökunnasta oli kyllä vaikea löytää ja paikkaa tutkiessani käytin sen etsimiseen itse asiassa tunnin jos toisenkin. Sitten vasta hoksasin sen pienen ja huomaamattoman linkin, joka sijaitsi minusta aivan väärässä paikassa...

Kaiksi ehdotonta suosikkiasiaani tältä tallilta ovat pikkutyttö Charlotte, joka on kymmenen vuotta vanha, sekä päiväkirja, jota kirjoittaa henkilökunta. Tallin päiväkirjaa ei huhkita hiki hatussa joka päivä, vaan tekstien määrä korvataan laadulla. Pitkät, kuvailevat, lähes virheettömästi kirjoitetut tekstit suorastaan hellivät aivosoluja kaiken sen räpellyksen jälkeen, mitä keskivertotallilla näkee.

Elukoita tallipihassa näkee monenlaisia. Suosikkihevoseni tallilta on Blues. En voisi kuvitella olevani sen hoitaja, koska sen luonne on pitkällä aikavälillä tylsähkö, mutta ensitapaamisella hevoseen rakastuu saman tien. Lisäksi minua miellyttää hevosen persoonallinen, säyseän ja ystävällisen näköinen ulkonäkö. Toiseksi pidän myös kanoista, jotka jonain päivänä saapuvat Kings Roadin pihaan...

*

Toisena tallina tahdon nostaa esille erilaisen paikan. Bijinkei Trotters muutti muotoaan Kind Trottersiksi ja vaihtoi omistajaansa siinä sivussa. En koskaan pitänyt Bijinkei Trottersista (joka tarkoittaa muuten suomeksi "Kaunis Ihminen -Ravurit"...), mutta tämä talli, Kind Trotters, on omani esikuva. Se on yksinkertainen, selkeä, pelkistetty mutta kuitenkin koristeltu, ja niin edelleen.

Pullistun luvattoman paljon ylpeydestä, kun sanon, että Kind Trotters on kahden minun kasvattini koti. Crimson Ballad ja Crimson Revenga ovat hyviä hevosia, mutta eivät sikti, että minä olisin saavuttanut niiden kanssa jotain. Niistä TEHTIIN hyviä niiden kodissa.

Turhaan ei olla teksteissä hölisty, ja vaikka arvostankin pitkiä jaaritteluja fiineillä ratsutalleilla, en pidä niistä ravimaailmassa. Sinne kuuluvat lyhyet ja ytimekkäät tekstit, joista käy ilmi vain olennainen. Tämän tallin kaikki tekstit ovat juuri sellaiset. Minä kyllä oikoluettaisin (tai vaikka oikolukisin itse, jos saisin) ne, mikäli päättäisin siitä asiasta, mutta joka tapauksessa. Yleensä turkoosit hiukseni nousevat inhosta pystyyn pilkkuvirheistäkin, mutta tämän tallin harvat virheet eivät ollenkaan tapa minua.

Hevosista sen verran, että olen havainnut suurimman osan olevan hyviä. Osa juoksee hyvää aikaa ja niin edelleen, mutta melkein kaikki miellyttäisivät MINUN silmääni, jos olisivat omassa tallissani. Olen puolueellinen, kun nimeän lempihevosikseni omat kasvattini, mutta minkäs teet.

Razorblade Kind, Revengan varsa oli joskus uudelleen myytävänä, koska se katosi tai jotain. Nytkään ei sivuja ole olemassa linkkinä ainakaan emätamman kasvattajalistassa, ja minähän rakastan tuota Razorblade-vauvaa. Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt itseni kanssa, mailaanko kasvattajalle ja kysynkö, missä se on. Jos se ei olisi missään, tekisin siitä ostotarjouksen, vaikka se onkin vanha, ja jos se olisi jossain, tekisin tarjousta silti, vaikka todennäköisesti saisinkin kieltävän vastauksen... Mutta ehkä tämä pitää ottaa projektiksi joskus paremmalla ajalla!
Kilpailuita, kilpailuita ja kilpailuita 060910

Niin se menee. Olen sen jo aikaisemminkin sanonut. Ensin anon alaisiksi mielettömän määrän kutsuja ja koristelen koko kakun vielä villien kisojen karavaanilla. Sen jälkeen lisään osallistujia onnesta soikeana. Sitten tulosten arpomista, oh no! Jo kolmannen kutsun aikana alkaa tylsistyttämään, ja viides on jo viedä hermot. Ja vielä jäljellä olisi tuhat ja yksi! Sitten, kun kaikista on tulokset, pidän taukoa - ja TADAA, taas kaikki alkaa alusta.

Nyt olen tulostenlaittamisvaiheessa, ja vihaan sitä. Varsinkin raveissa. Ennen arvoin kaikki ihan totta lippiksellä ja paperilappusilla, koska se oli minusta hauskaa. Se on hidasta, mutta TODELLISTA arvontaa, eikä siinä voi (lue: VIITSI) samalla tavalla huijata kuin arvontakoneen tuloksissa. Joskus oli kuitenkin kohu siitä, että Oresama huijaa tuloksissa. No se kohuhan tyrmättiin joka ikisestä suunnasta, koska sijoitusprosentteja sun muita laskettiin, eivätkä ne olleet ollenkaan yli tai ali keskimääräisen, mutta joka tapauksessa. Se oli tikki, joka vei suurimman innon tuloksien arpomisesta.

Arvontakonetta on helppo naputella, mutta silti koen ravitulokset stressaaviksi. Haluan ne ajallaan, itse asiassa päivälleen, jos vain mitenkään ehdin. Arvon ne ravikoneella, mutta jos lähdön nopeimman ja hitaimman hevosen välillä on ennätyseroa vaikkapa kolme sekuntia ja nopein on hännillä hitaimman voittaessa kaikki, minua ottaa se päähän. En siinäkään tapauksessa manipuloi tuloksia - paitsi että hidastan kaikkien aikaa jotta lähdön voittaja, se hiturihevonen, voisi juosta hieman realistisemmin. Lisäksi lyön kaksi laukkamerkintää viimeiseksi jäävän, kaikkein nopeimman hevosen ajan eteen. Syynään kaikkien ajat ja ennätykset monesti, koska minua ottavat päähän kaiken maailman kummallisuudet tässä harrastuksessa. Ja jos lähtömääritys on "lv, 1,11,9 ja nopeammat", hevoset eivät todellakaan juokse oman ennätyksensä pintaan siinä lähdössä. Jos kahdeksanvuotias konkari voittaa, se voi ehkä juosta melkein ennätyksensä, mutta jos voittaja onkin ihan kakara tai kuoppaselkäinen vanhus, hidastan taas aikoja jonkin verran. Ja siinä menee aikaa.

Mieleeni tuli juuri nyt, että onko sekin oikeasti huijausta? Huijaanko minä siis tuloksissa, kun muuttelen joskus aikoja pari sekuntia sinne tai tänne, tai lisään ja poistan laukkamerkintöjä? No joo, ehkä se ei ole, koska kohtelen myös omia hevosiani täsmälleen sillä tavalla... ...ja jos Suuri Kansanjoukko on sitä mieltä, että huijaamistahan tuo on, pakkohan se on sitten lopettaa...

Laukat, oh dear. Olen vihdoin ja viimein sisäistänyt niissä kilpailemisen ja niiden järjestämisen sillä tavalla, että kehtaan sanoa aloittelevani virtuaalista laukkaharrastusta vakavissani. Se ei ollutkaan hetken villitys, vaan rentoutensa ja positiivisuutensa vuoksi se jämähti uudeksi jutuksi minulle, varmaan melko pysyvästi. Silti en ole vielä niin varma, että ostaisin hevosia muilta...

Mutta takaisin asiaan - laukkatulokset. Niitä en sorki mihinkään suuntaan, koska minkäs niille voi muka tehdä luvallisesti, niin kuin ravien laukkamerkinnöille? No ei mitään tietenkään. Silti minun stressipisteeni nousevat parilla pykälällä, kun näen, että viisivuotias uraansa aloittava häviää maidenissa joka ikiselle kaksivuotiaalle, 10000 kertaa maiden-lähdössä startanneelle luupäälle. Joo, näin voi aivan hyvin käydä, koska kaikki eivät synny juoksijoiksi ja niin edelleen, mutta silti puhuvat todennäköisyydet jollain tapaa sitä vastaan. Yritän sulkea silmäni siinä kohdassa, missä lukee hevosten ikä... Ja siinä tapauksessa nimi, jos olen tavannut sen saman hevosen miljoonasta muusta lähdöstä, joissa se on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen...

Gin Ahaltekin, Ionicin ja Pinkin yhteisessä blogissa olen muutaman kerran nähnyt pohdittavan sitä, miksi kisata ahkerasti laukkureita, jotka eivät edes maidenista pääse läpi, vaikka yrittävät kerta toisensa jälkeen. No, minä ainakin kisaan myös sellaisilla erilaisista syistä. Ensinnäkin, vaikka hevonen yrittäisi maidenia seitsemän kertaa ja pääsisi vasta kahdeksannella läpi, on olemassa se mahdollisuus, että sen sijoitusprosentti on silti 100, ja sen lisäksi että se saa maidenista läpi päästyään pelkästään voittoja tililleen. Silloin se on minusta hyvä hevonen, jolla on ollut vain kankea alku. Toinen on sellainen asia, kuin huvi. Kaikista ei tarvitse tulla hyviä siitoshevosia tai arvokkaita konkareita. Yhdellä hevosella junnasin viidesti maidenissa ja sitten kuudesti allowancessa ihan huvikseni, ja lopetin uran vasta g3-voiton jälkeen. Siitä ei tullut siitosoria, ei tottavie, mutta minulla oli hauskaa sen kanssa. Ja siksihän harrastan virtuaalihevosia. "Mitä järkeä" -kommentteihin olen aina vastannut, että mitä järkeä muutenkaan on hoitaa heppoja, joita ei ole edes olemassa!

Jaoksia on palannut. Pari postausta sitten juhlin KRJ'ta, ja nyt juhlin myös ERJ'ta. Puhuin myös siitä, että kenttäratsastus on alkanut kiinnostaa, ja että olen kokeillut KERJ'n alaisia. Huvikseni testasin Borislav-hevosella myös maastoesteitä, suunnistusta ja matkaratsastusta. Eivät ne mitään kisalajeja minusta ole maastoesteitä lukuunottamatta (olkoonkin että niistä järjestetään kilpailuita myös irl), mutta kokeilimmekin huvin vuoksi! Ja muuten hauskaa oli. Suosittelen varsinkin matkaratsastusta ihan kaikille. Lyhyistä ihanneaikalenkeistä selviää esim tuntihevosella, joten "ei mul oo sopivaa heppaa" ei todellakaan ole selitys. :) Hurmaava laji, ja vieläh urmaavampaa porukkaa harrastamassa sitä!

Ok, olen kipeä ja kuumeessa. Horisen siksi pitkästi yksinkertaisista asioista.

20100815

Kenttäratsastuksesta 150810Tämä Oresama tässä on saanut villityksen kokeilla kaikkea mahdollista uutta VRL'n tauon aikana. Esimerkiksi kilpailevia laukkureita en ole eläessäni omistanut, ja niitä kokeiltuani hurahdin ja niin syntyi R-Core. Työhevosiakin kokeilin, mutta siihen touhuun päätin jäädä vain parin hevosen voimin.

Uusin hulluutus on kouluratsastus, josta en kirjaimellisesti tajua mitään. Luokat eivät sano minulle mitään, säännöistä en ole kuullutkaan. Kahlasin koko päivän läpi KERJ'n sääntöjä ja selvityksiä, ja kuvittelin ymmärtäväni jotain. Sen kunniaksi ensin harjoittelin kilpailuttamalla yleispainotteista ruunaani, ja päätin sitten anoa alaiseksi kahdet omat kisat. No, hylky tuli, ja olen äärettömän pahoillani aiheuttamastani lisätyöstä, mutta korjasin kutsut ohjeiden mukaan ja lähetin uuden anomuksen.

Olen aina kuvitellut laukkoja vaikeiksi ymmärtää, mutta ne oppi suunnilleen päivässä ulkoa. Kenttäratsastus taas - en opi ikinä ulkoa, mitä mikäkin luokka tarkoittaa, for example. No, nyt on hyvää aikaa opetella: kirjoitukset häämöttävät kuukauden päässä, joten aikaa tällaiseen on muka tosi hyvin. Joopajoo - mutta pakkohan minun on välillä rentoutua. Ja se käy uutta opetellen.

Harmi, etten oikein pidä ratsupuolen ilmapiiristä näin yleisesti. Ravi-ihmisiltä aikoinaan ja nyt laukkaihmisiltä on ollut ihan mielettömän helppo mennä kysymään, jos ei osannut jotain, mutta auta armias, jos sen tekee ratsupuolella. "Kato vittu googlesta", eli lyhyemmin KVG on on joskus vastaus kohteliaisiinkin kysymyksiin. Joo - en itsekään aina viitsi selittää onko koululuokka vaA vaikeampi kuin heC, mutta silloin pysyn poissa topasta. Jos minä pyytäisin jotakuta vaikka tarkistamaan KERJ-kisakutsut ennen anomista... Huh huh, voin jo kuvitella, millainen valitus siitä tulisi.

"Aloittelija" ei muuten ole sama asia, kuin "laiska", muistakaamme se.

20100811

Hiphip-hurraa KRJ'lle

Kaikkihan nyt sen ovat jo kuulleet, että KRJ'lle pystytettiin muutama päivä sitten väliaikainen kisakalenteri. Se nosti ainakin minun henkilökohtaista yleismielialaani niin suuresti, että aloin pelätä olevani ihan oikea nörtti. Eilen illalla ennen nukahtamistani loikoilin sängyssä musiikki täysillä stereoissa ja mietin, että minä ihan oikeasti kehräisin pelkkää hyvää oloani, jos olisin kissa. Ei se johdu missään nimessä vain KRJ'sta, mutta tämä pieni, virtuaalinen valopilkku on saanut muutaman päivän tuntumaan siltä, että kaikki on täydellistä: YO-kokeisiinkin lukeminen sujuu ja tajuan jotain kammottavasta filosofiasta.

Palataksemme virtuaalihevosiin, niin kuin pitää, anoin yhden KRJ'n alaisen kilpailun, ja kolmet LJ'n alaiset laukat. Kolme KRJ-kutsua lähti jonoon muutamaa päivää myöhemmin. Kilpailujärjestäjänä olen juuri tällainen! Ensin hirveällä höökillä joskus VRL'n kulta-aikanakin oli koko ajan parikmmentä avointa kutsua kerrallaan, ja aluksi odotin ihan hulluna päivää, jona saisin arpoa tulokset, ja sitten puolessavälissä kisasumaa kutsujen päivitteleminen muuttui pakkopullaksi. Mutta hei - niin ei käy nyt, koska olen maltillisempi.

Sitten mainos:
OSALLISTUKAA nyt hyvät ihmiset niihin KRJ'n alaisiin, kun ne järjestin teitä varten! GP-luokat ovat täynnä, mutta muihin mahtuu vielä populaa oikein kunnolla. Ketään ei ole jonossa. Myös villien kilpailuiden saraketta kannattaa katsoa: on koulua ja westerniä.

Ht.net on tiltissä, ja sen kunniaksi tajusin, kuinka riippuvainen olenkaan siitä virtuaalisesti. Olo on kuin sokealla! Tahtoisin mainostaa tuota KRJ'n kutsua, koska sinne ei ole pariin päivään osallistunut kukaan, mutta ei. Tahtoisin mainostaa Joushou Gaidoun tuontitallia, koska kunnianarvoisa Vihtori teki sinne uusia hienoja tuonteja, mutta ei. Tahtoisin vain plarailla foorumia ja lueskella ketjuja, mutta ei. No onneksi se edistä suuresti irl-elämääni: olen tänään ehtinyt ihan oikeasti lukemaan sitä filosofiaa alleviivaten yhden kurssin verran, ja pian aloitan alusta taas kerraten... Mikä taas liittyi virtuaalihevosiin ihan kympillä.

Ravihevoset. Tapani on päivittää tulosten tullessa hevosten ennätykset ja listata kutsut hevoskohtaisille listoille myöhempää päivitystä varten. Joskus kutsuja saattaa kertyä jopa kolmen kuukauden ajalta järkyttävän ajanpuutteen vuoksi - ja nyt on sellainen tilanne. Päivitin tänään yhden hevosen kalenterin ja eilen toisen, mutta ei oikein tule mitään. Se olisi nopeaa ja helppoa hommaa, mutta niin puuduttavaa, että oksettaa ajatuskin aloittamisesta.

Toin virtuaalimaailmaan taas uusia xx-laukkureita. Tänä CAS-vuonna meillä aloittavat orit Black Tango, Houston HOT Hits, All Your Tattoos, Holy Joy, sekä tammat Wincerholic, Carry Dawn, Sweetbox ja Wings of Glass. Myöhemmin hevosia tulee lisää pitkin vuotta, mutta hoidin nyt joka matkan maideniin aina kolme hevosta. Ensivuonna syntyvät muuten R-Coren ensimmäiset laukkavauvat! Vielä kun saisi kaikille tuonneille ja tuleville vauvoille sivut tehtyä... Kovin moni ei kirjoita laukkureille luonteita, mutta minä kirjoitan - ja mahdollisimman kattavat, nätit ja noin neljän kappaleen pituiset. Se siinä aikaa syö.

Viimeisenä kysymys, kahdesti:
Miksi, oi miksi työheppajaokset nukkuvat, kumpainenkin?
Voisitteko linkittää lännenratsastuskisoja?

Kiitos, pupu-murmelit <3

20100723

Tarjolla jalostukseen 230710

Tänään laitan alle listamaisesti hevosia, jotka ovat tarjolla jalostukseen. Orit astuvat ulkopuolisia tammoja, tammoja voi astuttaa omilla oreillaan ja minun tammojani voi astuttaa minun oreillani. Osa tammoista lähtee myös leasingiin.

Leasing-tammoilta EI VAADITA KILPAILUTTAMISTA. Minä kilpailen koko sen ajan, ja liisaajan homma on vain teettää sovittu määrä varsoja oman kasvattajanimensä alla. Leasing-tammoja (ja oreja) voi kysellä erikseen vaikka kommenteissa tai mailitse. Myös kilpailukäyttöön, harrastehevoseksi vuokraaminen on mahdollista, mutta tämä kun on virtuaalimaailma, siinä en näe suurtakaan järkeä.

Puoliveriorit
dwb-o Agony 13th (evm-suku)
dwb-o Señor Sweden G (1-polvinen)
dwb-o The 1st Kavki Boi of TWP (1-polvinen)
trak-o Brüno GER (evm-suku)
trak-o Corbin Bex (2-polvinen)
holst-o Get Addicted Mosh (3-polvinen)
holst-o EgoIZM (4-polvinen)

Puoliveritammat (varsan nimi *** G)
dwb Cherry-Yo (evm-suku)

dwb Fuckta (evm-suku)
dwb Haf Ur Own Way G (1-polvinen, mahdollista myös myydä)
dwb Hey-Hello Señora G (2-polvinen)
dwb
Sleep Deep G (evm-suku)
fwb
2 Be Wiz U Mims (pitkäsukuinen)
fwb Kalma's Anti Feminism (2,5-polvinen)
fwb
True Punk Princess Mer (2-polvinen)
fwb
Wii-Mii Doll U (2.polvinen)
kwpn
Wannabe-Jrocker YLA2 (evm-sukuinen)
holst-t Tokyo Tiger Mosh (3-polvinen)
holst-t Dirtier Than Money (3-polvinen)

Suomenhevosravurit (myös ratsujalostukseen)
o
Egokulissi (evm-sukuinen)
o
J.T. Ärrinpurrin (2-polvinen)
o
Mörkövaaran Partajehu (2-polvinen)
o
Puukkohippa (evm-sukuinen)
o
Susan Puhuri (evm-sukuinen)
t
DMT Rakkauskohtaus (1-polvinen)
t
Karhutar (evm-sukuinen)
t
Sikahertta (evm-sukuinen)
t
Sulhonsurma (evm-sukuinen)

Suomenhevosratsut (myös ravijalostukseen)
o
Henkisoturi (evm-sukuinen)
o
Mörkövaaran Partajehu (2-polvinen)
o
Pirtin Jaska (1,5-polvinen)
o Struntsaker
t
Meren Karkkinääri (2-polvinen)
t
Serenin Staffimiehetär (2-polvinen)

Amerikanravuriorit, kärrylähdöistä
Drink or Die (evm-sukuinen)
Tokyo Hysteria (evm-sukuinen)
USA Goes PUNK (evm-sukuinen)

Amerikanravuriorit, monté
Maniac In Action (evm-sukuinen)

Amerikanravuriorit, peitsarit
Shock This N00b (evm-sukuinen)

Muita:
fri-r Punk Hymn (2-polvinen, pakasteita)
she-o BT Champion's Toy-Boy (3-polvinen)
she-o Lamborghini TB (evm-sukuinen)
she-o MSC Booyah (1,5-polvinen)
she-t Ebony (2-polvinen)

20100717

Tuontihevosista ja ht.netistä 170710

Katselin tuossa äsken listaa tuonneista, jotka olen viime talvena tehnyt, ja yllätykseni oli aivan järjettömän positiivinen. Tottakai noin neljäsosa hevosista on kadonnut, muutamalta on häipynyt Joushou Gaidou tuojan kohdalta jne - mutta suurin osa silti on tallella.

Ja "tallella" on hieman liian lievä ilmoitus. Puolet hevosista omistaa luonteen, jonka eteen on nähty vaivaa, parille omistaja kirjoittaa ihanasti päiväkirjaa, ja suurin osa on kisannut edes muutaman kerran. Siinä vaiheessa, kun näin Sinest Highestin, With a Vampiren ja Schatzin, olin aivan älyttömän otettu. Sitten, kun avasin Sankariinan ja muutaman muun suokin sivut, olin itkeä onnesta. Minun tuomillani hevosilla tehdään jotain. Niitä rakastetaan, niihin panostetaan - ja kaiken lisäksi osasta on tullut ihan mielettömän hyviä. En olisi itse voinut antaa esim Sankariinalle noin hyvää kotia, mutta luopuminen meinasi tappaa minut, koska rakastin, RAKASTIN sen tamman nimeä. Ja rakastan edelleen. Sen vuoksi pitäisi kilpailuttaa oma ori kuntoon ja ehdottaa astutusta, ja tahtoa varsa itselleni...

Toin nuo kaikki palkatta. Moni ihmetteli jo silloin, että minkä ihmeen takia. Kuka hullu keksii kolmen polven sukutauluja huvikseen? Paljastan syyn ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tässä. Se on niinkin yksinkertainen, kuin oma suuruudenhulluuteni. Ulkopuolelle näyttää, että teen työtä palkatta, mutta minä itse tiedän ujuttavani maineeni laajemmalle hevosten kautta. Kukapa ht.nettiä tarkasti katsellut ei tiedä, mitä tarkoittaa "oresamaluonne", for example? Se ei ole luonteen merkki, vaan laatukuvaus. Yleisesti tiedetään, että oresamaluonteet ovat hyviä - ihan oikeasti. Ehkä joskus on olemassa myös sellainen sana, kuin oresamatuonti? Millä te luulette, että minä sain maineen luonteenkirjoittajana? Tein sen kirjoittamalla ilmaisia luonteita ensialkuun, myymällä niitä kymmenen kisan nimelliseen hintaan jne - ja nyt saan hyvästä huutokauppaluonteesta viisikymmentä kisaa, hienot hevoskuvat tai piirrosorjan! Ei, minä en tee mitään ilmaiseksi.

Kyllä minä muistan, millaista oli tulla ht.nettiin. Minua pidettiin ääliönä, ja sellainen olinkin. Vaikka tuonnit olivat ihan samanlaisia, kuin nuokin, kukaan ei tahtonut niitä. Luonteet olivat toki lapsellisempia, mutta ehdottomasti ainakin viidentoista kilpailun arvoisia, eikä kukaan tahtonut niitäkään. Kaiken huippu oli, kun yritin lahjoittaa pois yhden arabialaisen hevosen kuvia - kuvittelin olevani Hieno Valokuvaaja ja kiukuttelin, kun kukaan ei tahtonut niitä kamalan rumia kuvia arabialaisesta, joka näytti nälkiintyneeltä kamelilta. Siitä on vuosia, mutta joka tapauksessa.

En tiedä, mikä on muuttunut, mutta jotain täytyy olla. Nykyään minulle sanotaan hevosesta tarjouksesta vain noin kerran vuodessa, että "Oresama, mietintään" (suomennos: "et saa, mutta en sano heti, jos kukaan muu ei tarjoakaan"). Silloin niin kävi joka toisen kaviokkaan kohdalla, vaikka tein kaiken samoin, kuin nytkin. Siinä vaiheessa, kun Barkensten Weich ja Agata Jewel palkittiin YLA'ssa, minulla oli mahdollisuuksia hienoihinkin hevosiin. Joskus sain niitä omaan talliin. Nykyään asia on toinen - harvoin tahdon hienojakaan hevosia, ja jos tahdon, saan ainakin 95% tahtomastani. Sainhan minä jopa ne kaksi hevosta, joita olen koskaan kuolettavasti kadehtinut: orit Mörkövaaran Leijonaraita ja Blood Tattoo O' Polo.

Kavereita en ole löytänyt foorumilta ainoatakaan, enkä oikein ymmärrä sitä, miten niin moni on. On muutama nimimerkki, joiden omistajista ihan pidän ja joita autan mielelläni, tai joita ihailen jollain tapaa. Silti mieleeni tulee tällä hetkellä tasan tarkkaan kolme tyyppiä, joihin edes tahtoisin tutustua paremmin. Yhteen heistä olen lähentänyt välejäni sen verran, että ehkä se on vielä mahdollista, yksi juttelee minulle foorumilla kuin tutulle, ja yhden kanssa olen puhunutkin kerran messengerin välityksellä henkilökohtaisesti. Silti jotenkin en usko, että meistä tulisi koskaan oikeita ystäviä. Nettitutut eivät ole koskaan olleet minun juttuni.

Koskaan minua ei olla kuitenkaan syrjitty. En minäkään myy hevosiani tomppeleille tai niiden tasoa täysin vastaamattomiin paikkoihin, joten se ei missään nimessä ollut syrjintää. Sama homma esimerkiksi kuvien kanssa - en ota huonoja vastaan. Moni kirjoittaa ihan hyviä luonteita, mutta niitä en ota, koska kirjoitan itse vielä parempia. Poikkeus on nimimerkki Hawering, jonka luonteita ihailen joka ikinen kerta, kun näen - ja jonka tasolle yritän itsekin kohota. Häneltäkään en silti ottaisi luonteita, kirjoitan itse, eikä se todellakaan ole syrjintää tai kiusaamista. Miksi sitten monen muun kimppuun käydään?

En enää myy hevosiani muuta kautta, kuin ht.netissä. Niitä on ihan turha listata tallien sivuille - ei siellä käy kukaan kuitenkaan. Sen sijaan foorumi pyörii vuorokauden ympäri. Ht.net on paikka, jossa minä ostan, myyn, mainostan, juttelen, kadehdin, kiukuttelen, laiskottelen ja miljoonaa muuta netissä tapahtuvaa asiaa.