Osallistuin ERJ-Cupin tarinaluokkaan omalla kasvatillani, Ghost RR:lla. Luokka meni paremmin kuin odotin: kuudesta osallistuneesta ratsukosta sijoituimme kakkossijalle, eli sijoitus sieltä tuli. :) Teki tosi hyvää saada tällainen positiivinen palaute tekstistä pitkästä aikaa. Laitan tarinan teidänkin iloksenne tänne: se on erilainen kuin yleensä kirjoittamani, kiitos luovan tehtävänannon.
***
2. Oresama (VLR-02753) - Ghost RR (150cm)
http://raitatossu.net/solo/k/erjcup0415.htm
"Iskä! Iskä!" hirnuin malttamattomana jo kun Tallimestari-niminen
ihmisystäväni käveli kanssani kohti tarhoja, "iskä, siellä oli ihan
mahtavaa!"
"No Ghost hyvä, muista käytöstavat! On kohteliasta odottaa paikallaan,
kunnes ihminen päästää sinut vapaaksi", iskä hörähti lempeästi.
Isä oli minusta ylpeä, kun odotin hiljaa ihmisen päästävän minut vapaaksi
preerialle, tai siis aitaukseen, näin sen heti korvien asennosta. Taisi
ajatella, että olen oikea kilpahevonen! Niin kuin olenkin, muistin, ja
ravasin ylpeänä häntä pystyssä iskän luokse.
"Siellä oli kasveja esteiden vierellä! Ja päällä! Kuvittele! Enkä syönyt
niitä yhtään, niin kuin neuvoit! Ja siellä oli muitakin nuoria, ja yksi
tamma oli vasta vuoden vanha, mutta se ei hypännyt yhtään, vaan oli vain
pihassa aitauksessa, eikä sanonut hei, vaikka minä huusin, ja siellä oli
koira-"
"Ghost!" isä pärskähti ja nosti päänsä ylös, "et kai hirnunut siellä
täyttä kurkkua? Se on aika moukkamaista, vain kylmäveriset ovat sellaisia
mämmikouria, etteivät pysty säilyttämään arvokasta vaikutelmaa!"
"Anteeksi, mutta kun siellä oli niin paljon kaikkea!"
Isä huski hännällään pää ylhäällä ja näytti ankaralta, mutta näin, miten
hän lientyi lopulta.
"No? Millaisia esteitä siellä oli?"
"Punaisia ja valkoisia. Ja vähän vihreitä harjoituskentällä", vastasin heti.
"Voi sinua, Ghost. Niin nuori vielä... Tarkoitin, että millaisen radan
hyppäsit?"
"No sellaisen kuin sinä eilen, kun harjoittelit sen uuden ihmisen kanssa.
Paitsi että siinä oli kasveja myös!"
Olisin halunnut kertoa isälle vielä linnuista, joita ui ojassa ja joiden
äänet kuulin koko ajan ja joilla saattaa olla tänä keväänä munia, ja
siitä, miten Tallimestari laittoi minulle loimen niin huonosti, että
kutitti. Ja pienikokoisesta naaraspuolisesta ihmisestä, joka otti minusta
kuvan, kun hyppäsin. Isä näytti kuitenkin mietteliäältä, joten olin
hiljaa. Isä aina suuttuu, jos sille hirnuu päin turpaa, kun sen aivot
heittävät kuperkeikkaa sen pohtiessa jotain oikein ankarasti.
"Tuliko ruusuketta? Pokaalia? Mitään, mitä voin osoittaa muille oreille ja
sanoa, että minun poikani ensimmäiset suuret kisat menivät mahtavasti?"
"Eeei..." hirnahdin välttelevästi korvat luimussa. Käänsin pääni sivulle
ja kuopaisin kainosti maata.
"Olitko kuitenkin kymmenen parhaan joukossa?" isä varmisti.
"Eeen", hörähdin yhä välttelevästi. Toivoin, ettei tätä keskustelua olisi
tarvinnut käydä, mutta ovela isi huomaa aina kaiken, mitä yritän
piilotella.
"No? Mitä tapahtui? Pudottiko tuuli puomeja? Et kai kompastunut?" isä
hörisi huolestuneena ja nuuhki minua tarkistaakseen, olinko ehjä.
"Oikeastaan, iskä, kun se pieni tamma siellä haassa näytti niin
surulliselta, niin minä taisin vähän niin kuin saada arvosanaksi hylätyn.
Kun se ei vastannut, kun hirnuin sille, niin ajattelin mennä katsomaan. Ja
kun siellä otettiin valokuviakin! Iskä! Valokuvia! Salamalla!!"
Iskä suttui, sen näki. Se kuopaisi mahtipontisesti maata, pudisteli
päätään ja pärski sanatonta harmiaan. Ihmettelin ääneen, eikö isä muka
ollut tehnyt mitään kummaa epähuomiossa ensimmäisissä isoissa kisoissaan,
ja mitä väliä sillä oikeastaan oli, yhdellä kisalla.
"Kuules Ghost! Tuollaisilla sijoituksilla on erittäin paljon väliä!
Tiedätkö, mikä on jalostusori? Se on ori, joka saa enemmän herkkuja ja
parempaa ruokaa kuin muut, ja jota ihmiset puunaavat ja hoivaavat tarkasti
joka ainoana päivänä, ihan niin kuin minua! Ja jalostusoriksi pääsee vain
voittamalla isoja kisoja! Käyttäytymällä kuin ammattilainen! Haluatko muka
päätyä rahvaanomaiseksi harrastehevoseksi, niin kuin se ikäisesi
suomenhevonen? Harrastehevosen elämä on kamalaa! Ei saa pehmeintä lointa
ylleen, ei uudenkarheaa satulaa, ja ratsastajanakin toimii toistaitoinen
ihminen, joka ei uskalla hypätä kuin puolen metrin esteitä! Ja poika, en
mokannut ensimmäistä ERJ-Cup -luokkaani, vaan voitin sen, niin kuin aidon,
hienostuneen puoliverisen kuuluu!"
Olin onnellinen, kun Tallimestari tuli portille huhuilemaan minua. Isän
vihainen hirnunta kuulosti melkein karjunnalta. Onneksi isä asuu eri
tallissa. Kävelin rauhallisesti mutta erittäin innokkaasti portille, niin
kuin isä oli opettanut, vaikka teki mieli laukata. Seuraavalla kerralla
keskityn ihan varmasti kunnolla, niin minusta tulee jalostusori ja saan
pehmeän loimen, uuden satulan ja parasta ruokaa!