Puolisoni kysyi minulta eilen, että miksi virtuaalihevoset viehättävät minua vuosi toisensa jälkeen. Miten niillä pelataan, vai leikitäänkö niillä kenties? Kyse ei voi olla pelkästä heppaleikistä, koska olen jaksanut leikkiä samaa leikkiä vuosikaudet. Tämä mahtava kysymys sai minut huomaamaan, miten monipuolinen harrastus virtuaalihevonen onkaan, ja miten paljon pikseliponeista saa irti. Tässä minun kehityskulkuni...
***
Vaihe 1: Olisipa minulla hevonen!
Ensimmäinen virtuaalihevoseni oli unelmahevoseni, jollaisen haluaisin oikeasti. Se oli mahdottomuus, superhevonen, ja unelma. Leikin, että se oli oikea hevonen, kun kirjoitin sille, ja pihalla keppihevoseni oli sama hevonen. Kun isä rakensi minulle puuhevosen, sekin oli sama kuin virtuaalihevoseni, ja haaveilin ostavani samanlaisen hevosen vielä joskus.
Vaihe 2: Opettelen kaiken hevosista!
Ratsastin hieman, mutta ratsastus jäi, kun sain ensimmäisen oman hoitohevoseni ravitallilta. Opin käytännössä, että unelmahevoseni oli mahdottomuus, enkä jaksanut enää leikkiä sillä. Loin uusia hevosia, mahdollisimman erilaisia, ja hieman realistisempia. Edelleen mukaa oli muutama unelmahevonen, vaikka ne olivatkin realistisempia kuin ensimmäinen, ja edelleen haavelin omistavani vielä joskus juuri sellaisen oikean hevosen, kuin The Virtuaalihevonen (joka yleensä oli Agata Jewel). Loin hevosille mahdollisimman paljon eri rotuja ja ammatteja ja opettelin hevosasioiden teoriaa. Olin kiinnostunut melkein kaikesta ja opin ihan hirveän paljon hevosasioita. Tallilla kokeilin oppimaani käytännössä, ja kotona kirjoitin hoitotarinoita virtuaalihevosille sen pohjalta, miten oikeiden hevosten kanssa oli sujunut.
Vaihe 3: Olisipa minulla hevosalan yritys...
Olen nyt tässä vaiheessa. Pidän tallia epärealistisesti, mutta tiedostan sen. Olen opetellut laskemaan raha-asioita. Esimerkiksi jos Erkinheimot olisi oikea 25-karsinainen talli ja siellä asuisi kaksi hevostani, tiedän, kuinka paljon tulisi pyytää vuokraa karsinasta jotta saisin maksettua verot, ruuat, purut, sähköt, vedet, lainanlyhennykset jne jne jne ja saisin vielä pitää itse vaikka pari tonnia palkkaa kuukaudessa. Mielessäni virtuaalihevoset ovat yhä enemmän eriytyneet oikeista hevosista ja vaikka minulla olisi suuri talli oikeasti, harrastaisin yhä virtuaalihevosia, toisin kuin ennen. Enää ei ole edes tärkeää, että virtuaalihevonen on hevonen.
Tulevaisuuden vaihe: Aina voi oppia lisää!
Jos unelmani toteutuu ja minulla on joskus oikea talli, virtuaaliharrastus ei katoa, vaan todennäköisesti muuttuu. Todennäköisesti alkaisin esim. kasvattamaan mahdollisimman realistisesti pyöritellen kaiken maailman genetiikka-asioita sun muita mielessäni. Tai sitten nysvään jonkin muun osa-alueen kanssa. Vaikka opettelen maailman parhaaksi piirtäjäksi. Todennäköisesti kaiken maailman yrityslaskelmat eivät minua enää kiinnostaisi, sillä niitä olisi pakko tehdä ihan oikean tallin kanssa.
***
Monen muun harrastus on kulkenut omia erilaisia polkujaan, mutta huomaan, että vain harva meistä enää "leikkii hevosilla". Suurin osa meistä nysvää jotain omaansa niin kuin minä leikkiyritystäni. Toisaalta joskus on mukava palata menneeseen! Ostin pari kuukautta sitten "unelmahevosen" pitkästä aikaa. Haluaisin juuri sellaisen oikeasti, mutta tiedän, että todennäköisesti en sellaista saa. Sen sijaan on todennäköistä, että yritykseni on joskus oikea edes jossain mittakaavassa. Ellen nysvää silloin genetiikan kanssa, kukaties haalin taas tallillisen unelmahevosia! On virkistävää kirjoittaa taas hoitotarinoita yhtä tosissaan kuin silloin 1600-luvulla, kun shirenhevoseni Sensatone (yritin kirjoittaa Sensation) hyppäsi kaksi metriä ja tappoi ihmisiä.
(Ja tässä luku 2 kirjasta Oresaman Kronikat: Minun Nuoruudessani kaikki oli paremmin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti