20131211

Päivä, jona tekisi mieli heittää kaikki hukkaan

Yksi pitkä sana, ystäväiset:
AAAAAAAAAAAAAARGHHHHHHH!!!!

Pari muuta sanaa:
Minä kuolen, minä ihan oikeasti kuolen juuri nyt, kaikki on ohi, millään ei ole mitään väliä.

Sitten koko teksti. Poistin kaikki ilmaukseni, jotka eivät kestä päivänvaloa, ja lisäsin tilalle kapiteeleillä kauniimpia asioita.

Päivitin taas ravihevosteni kisakalentereita, joista osa on ollut päivittämättä jo vuoden 2011 syyskuusta asti. Huomasin SUUREKSI ILOKSENI, että Tierran foorumi oli kadonnut, koska koko fooruminKUKKANEN oli lopettanut. No, ei se maailmaa kaada, ajattelin: vaikka Tierran raveja oli paljon, niin muita on vielä enemmän. Menee ehkä viidesosa, maksimissaan neljäsosa hukkaan. ILAHDUTTAA, mutta kyllä tämä tästä.

Sitä paitsi, ovathan heppani juosseet ruotsissa! ..paitsi että eivät ole. Olin jo valmiiksi TOSI ILOINEN Tierran foorumin takia, ja nyt suorastaan RIEMU REPESI, kun huomasin, että kaikki on ollut turhaa. Voi ILOISTEN PONIEN PIKKU KAVIOT, tekee mieli sanoa, ja ihan sanonkin.

Vastoinkäymiset sen kuin jatkuivat. Huomasin, että olin laittanut heppani USAn Priden ravit jo muotoon ajat sitten, ja tallentanut ne tiedostoon USANKISAT.rtf, näin luki muistilapulla. Katsoin tiedostoista, USANKISAT ei löytynyt. Se on joutunut väärään paikkaan, tuumin, ja tein koneella haun. Ainoa tiedosto, joka edes sisältää sanan USANKISAT, on muistilappuni, josta tämän tiedon luin alun perinkin. Kisoja ei vain ole enää. Nyt minulla on tallissani paljon kisannut, hyvän ajan juossut, ihan kivan voittosumman tienannut mestari USAn Pride, jonka kisakalenteri on tyhjä.

No niin. Nyt tekee mieli oikeasti ottaa kiinni pikku virtuaalitiedostoistani ja raahata niitä kohti roskakoria, joka odottaa niitä jo kaivaten. Vihaan tätä harrastusta juuri nyt niin paljon, että oikeasti itkettää. Olen ylpeä tallistani ja hevosistani, ja näin nopeasti tehtiin tyhjäksi koko raviharrastukseni vuodet 2011-2013. Kukaanhan ei esim osta USAn Priden (tai muidenkaan) varsoja ihan siitä syystä, että sivuilla lukee tyyliin ennätys 11,5ly, mutta sivuilla on ylhäällä vain koelähdöt. Joista suurin osa on luojan kiitos tallella.

Harkinnassa on lopettamisen lisäksi mm. tallipalo, virtuaalinen itsemurha, syvää ja raivokasta angstausta, koko ravitouhun lopettaminen ja totaalinen henkinen muumioituminen. (Mikä ei juuri eroa tämän hetken tunteistani. Pelkkä RIEMASTUS on jäljellä.)

20131209

Zurückissa on järjestetty kisoja jo vuodesta 2008

2008 perustin Zurückin ja aloin järjestää kisoja siellä. Aluksi järjestelin muuallakin: koulukisat nykyään haudan partaalla keikkuvassa Visualizmissa ja helpommat este- ja koululuokat Erkinheimoissa ja sitä ennen Joushou Gaidoussa. Ravit tietenkin ovat Crimsonin alaa, aluksi myös Erkinheimojen, mutta ei enää. Villejä kisoja järjestettiin joskus Visualizmissa ja sitä ennen Joushou Gaidoussa sekä sen edeltäjissä, Kisatalli Mishassa, The Finalissa ja muissa vanhoissa talleissani ihan harrastukseni alusta lähtien. Vain Zurückissa olen jaksanut pitää järjestelmällisesti kirjaa noista huimista kisamääristä - mikä todella on sääli, sillä aktiivisuus myös kisanjärjestäjänä nostaa minusta tallin arvoa.

Aionkin julistaa nyt vuoden 2013 lopun ja 2014 alun projektikseni itselleni kerätä ylös mahdollisimman paljon Crimsonissa ja Erkinheimoissa järjestettyjä raveja. Kaikkia en saa enää käsiini ihan siitäkin syystä, että foorumi, jolla jossain vaiheessa ravit pidin, katosi mystisesti jo jokin aika sitten. R-Coren kaikki laukat on pidetty foorumilla, ja kaikki on kadotettu. Jos nostan laukkatallini vielä suosta, johon se on uponnut, en aio pitää kirjaa järjestetyistä laukoista ollenkaan.

WRJ'n alaiset kisat on tarkoitus siirtää Brisesille - mutta saa nyt nähdä. Pidän siitä, että Zurück tunnetaan aktiivisena kisatallina, ja lajivalikoimakin voisi olla muuta kuin esteitä ja koulua iänikuisesti.

Mutta, nyt on aika taas ylpeillä niillä Zurückin mahtavilla kisasaavutuksilla! Tässä ovat tilastot, jotka laskin kasaan päivitettyäni kilpailusivun piiiiitkän tauon jälkeen:
2013: 152 kilpailua (määrä saattaa nousta: onhan tässä päiviä vielä jäljellä!)
2012: 62 kilpailua
2011: 8 kilpailua, poikkeuksellisesti kaikki villejä, VRL'n tauko
2010: 8 kilpailua
2009: 97 kilpailua
2008: 53 kilpailua

(Tarkemmat tiedot http://www.veritiara.org/zur/vk.html)

Huomautan, etteivät tässä ole kaikki Zurückin kisat, vaan vain ne, jotka olen löytänyt. Osa kutsuista mojuu teillä tietymättömillä, sellaisilla websin osoitteilla, joita en edes muista enää.


Ylivoimaisesti eniten olen järjestänyt estekisoja. Seurakisoja olen pitänyt vain häviävän pienen määrän (esim 2013 vain neljät) seuralleni AVR'lle. Aluksi seurakisat olivat aina avoimia myös BelRalle, entiselle seuralleni, josta pidin kovasti, mutta sitten sellainen tuli mahdottomaksi.

Vaikka kisamäärät eivät ole koskaan olleet niin mahtavia kuin tänä vuonna, oikeastaan olin ahkerampi ennen. 2008-2011 kisat nimittäin olivat yleensä yksittäisiä kutsuja kaikki - ja yleensä osallistujamäärä oli rajaton. Sellaisissa on ehdottomasti suurempi työ VIPpeineen ja kaikkineen, kun taas nämä nykyiset laiskurikisat, max 30os/lka, saa arvottua kahden päivän kuluttua kutsujen julkaisemisesta.

Suuret olivat puheeni, kun rajattomat kisat VRL'n tauon jälkeen kiellettiin. Uhosin kiertäväni sääntöä, ja kiersinkin aluksi: pidin tuplaluokkia, 100os/lka, ja vain toiseen tuplista sai osallistua. Sitten kun ensimmäinen täyttyi, alettiin vasta täyttää toista, ja kahtasataa ei koskaan ilmoittaudu tavallisiin kisoihin. :) Kokeilin kuitenkin rajoituksellisia, ja niin se mieli muuttui: on hauskaa olla laiska. Rajoittamalla 30os/lka, tai edes 50os/lka, saa todennäköisesti edes osan luokista täyteen ennen VIPiä, ja kun se VIP koittaa, ei tuloksia ole niin kauheasti arvottavana. Pidin kuitenkin enemmän itsestäni silloin, kun kantani oli kunniallisempi: kaikkien täytyy mahtua mukaan.

Olin laiskempi tai en, olen ylpeä saavutuksistani. Ainakin Dark Side Trakehnersin bill järjestää huomattavasti ahkerammin kisoja, kuin minä, mutta ei pidä vertailla itseään aina muihin. Minulle tällainen aktiivisuus on loistava saavutus! Zurück on kyllä hevosieni koti ja pieni siittola, mutta ensisijaisesti se on alusta asti ollut kisatalli.

Mikä olisi sitten sopiva tavoite vuodelle 2014? Se riippuu kiireistäni ja VRL'n alaisten jaosten epävarmasta, epävakaasta, ailahtelevasta, satunnaisesta olemassaolosta. Jos luoja suo, niin eiköhän meillä ainakin sata kisaa mene rikki. :)

20131208

Uusin rakkauteni

Haluaisin esitellä jotain teille kaikille. Haluaisin näyttää aarteen, jonka löysin muutamia päiviä sitten.

Tuntitalli Hiitti


Hiitissä on tottavie asennetta. Siinä on Sitä Jotain, sitä kadotettua taikaa, jonka vuoksi rakastuin virtuaalihevosharrastukseen. En osaa sanoa, mikä Hiittiin taian tekee, mutta tiedän, että minun talleiltani se on kadonnut jo ainakin viisi vuotta sitten.

Sitä paitsi Hiitti on oikeasti itse tehty - ja sen hevoset erottuvat massasta jo ulkonäöllään. Ensin ajattelin, niin kuin varmasti moni muukin, että huh huh, olisi voinut edes vähän siistiä. Kun vietin tallilla muutamia minuutteja (Se Jokin sai minut jäämään) ajattelin, että täydellistä. Näin pitää olla. Hiitin kanssa on nähty hirveästi vaivaa, kun tallia yhtään tarkemmin katsoo. Siellä on pohjapiirrokset ja kaikki!! Siellä on vaikka mitä, omistaja on viettänyt tallinsa kanssa tuntikaudet.

Iski hulluus: luovun kaikista hevosistani, perustan taas yhden talin, jossa on yksi kaiken rotuisia koneja. Niin kuin alussa. Sitten hautasin idean: olen saavuttanut jo hieman jotain. En saa taikaa takaisin, mutta voin nauttia Hiitistä ja muista.

Tuntitalli Hiitti, muutaman hevosen koti, on mukavimpia talleja, jotka olen nähnyt. Sillä on pitkä matka eteenpäin - mutta niinhän on jokaisella tallilla.

20131202

Valmennan ilmaiseksi

Valmennan hevostasi ja sinua ihan ilmaiseksi missä tahansa lajissa paitsi valjakkoajossa, koska siitä en ymmärrä mitään. Yhdelle hevoselle teen vain yhden valmennuksen kuukaudessa, mutta mikäli muistat, voit ainakin kerran pyytää uudelleen vaikka hti kuukauden kuluttua. :)

Minulla on kolme ehtoa valmennuksien suhteen:
1. Hevosen on oltava minun kasvattini (uudet ja vanhat kasvattajanimet mm. RR, G, Erkinheimon, IZM...)
2. Hevosella on oltava luonnekuvaus (teen myös kasvateilleni luonnekuvauksia tilauksesta hintaan 30 muotoonlaittoa / luonne)
3. Kun valmennus lisätään hevosesi sivuille, valmentajaksi pitää merkitä minut, Oresama. Jos haluat käydä valmennuksessa jossain tietyssä paikassa, voit valita vaikka Erkinheimot, Yorcan (Suomesta), Zurückin (Saksasta) tai Brisesin (virtuaalisesta Soleilin kylästä, maa on virtuaalimaailma).

No mutta, haluatko hevosellesi valmennuksen, vaikka se ei ole minun kasvattini? Se onnistuu palkkaa vastaan. En ole vielä valmentanut niin paljoa, että tietäisin, mikä on sopiva hinta valmennuksista, mutta tehdään vaikka niin, että Sinä teet tarjouksen mailitse. En valmenna yksittäisiä valmennuksia kuin kasvateille: tarjoa, montako valmennusta haluat, jos vastapalkkana on 30 muotoonlaittoa.

20131130

TJ: fwb, dwb

Olen koko päivän istunut koneella ja päivittänyt kisakalentereita, korjaillut tekstejä, etsinyt kuvia, korjannut linkkejä... Tuloksena on 4 laatisvalmista hevosta, jotka on ilmoitettu ERJ:n laatiksen joulukuun tilaisuuteen. Tässä pojat ovat.

***

Dictator FIN

Tatu astuu evm-sukuisia puoliveritammoja. Etusijalla ovat este- ja yleispainotteiset suomenpuoliveriset. Varsojen on ehdottomasti mentävä aktiiviseen kisakäyttöön.

***

Tiger Trouble

Tikru astuu evm-sukuisia puoliveritammoja. Varsasta toivoisin kilpailevaa esteratsua.

***

Hey-Ho Hollywood RR

Holly astuu tammoja, joilla on yksi polvi sukua netissä.

***

Señor Sweden G

Silmäteräni Nori astuu jo jonkin verran menestyneitä 1-polvisia tammoja, joiden varsoista tulee mieluiten yleispainotteisia kilparatsuja. Estepainotuskin on kuitenkin OK. Etusijalla ovat suomalaiset ja tanskalaiset puoliveriset.

20131128

Onnittelut ensimmäisille Oresaman laatispalkituille länkkäreille! (M: paint)

WRJ piti tässä kuussa laatuarvostelutilaisuuden, mistä Oresama tottakai oli innoissaan. Meiltä mukaan pääsi kolme hevosta, joista jokainen palkittiin. Seuraavillekin kuukausille on hiljaisesti lupailtu laatistilaisuuksia, ja jos niitä tulee, on meillä sinnekin menijöitä. :)

Lempparini, nöpöläiseni, kyyhkyseni, armaani, yksi lempihevosistani palkittiin tässä meidän ekassa tilaisuudessamme:

Chauncey Abi
WIJ-II, YLA3


Abin tarkoituksena on mennä vielä uusimaan YLAan, mutta sitä ennen tuo sen toinen varsa pitäisi saada hyvään kotiin. Se on jo kertaalleen myyty, mutta taitavasti unohdettu jo ennen sivujen osoitteen minulle antamista. Varsan syntymäpäivää voi muuttaa myöhemmäksi, ja koska se ei ole rekisteröity, nimestä voi keskustella. :)

Abin lisäksi meiltä oli mukana yllättäjä, joka menestyikin himpun verran paremmin kuin olisin kuvitellut...

Classic Baby
WRJ-I, YLA3


Meidän Babystakin olisi tarkoitus vielä varsa saada. En kuitenkaan tiedä, aionko myydä pikkuisen. Meillä on jo neidistä näpsäkkä tammavarsa, mutta tahtoisin myös oripojan, kunhan eräs suosikkioriistani on valmis.

Jostain syystä ilmoitin mukaan myös erään oriin, jonka ei ollut tarkoitus vielä varsinaisesti mennä laatiksiin. (Tottakai se valmis palkinnoille oli, en ilmoita niin keskeneräisiä!) Poika kuitenkin menestyi, ehkä sillä oli hyvä päivä.

Spy-Fly
WRJ-II


Tällä pojulla on vielä kauheammat kuvat kuin Abilla, mutta koettakaa kestää: olen harjoitellut piirtämään ja näistä jo tunnistaa hevosen hevoseksi. Tämä heppa on minusta sillä tavalla "ihan kiva", että koska se on vähän harvinaisenpuoleista rotua, käytän sitä jalostukseen. Jos se olisi suokki, en tiedä käyttäisinkö. Onhan se menestynyt, mutta kun minulle menestys ei ole virtuaalihevosessa se Numero Uno jalostuskriteeri... Moni muu on kuitenkin tykännyt Pai-pojusta, ja se on kiva: edes joku oikeasti voisi haluta sen jälkikasvua. :)

20131109

Marraskuussa 2013 piirretyt ovat in

Nyt ht.netissä näyttää olevan muotia ostaa ja omistaa piirretty hevonen. Siellä etsitään itselle monenlaista piirrettyä kopukkaa, etsitään tallipaikkaa piirretystä tallista ja tarjotaan leiriäkin vain piirretyille.

Minulla on piirrettyjä hevosia. Ne ovat kerääntyneet minulle aina jostain. Ne ovat ihan erilaisia kuin muiden piirretyt - enkä tajua miksi.

Yleisesti ottaen näyttää olevan in, että piirretyn sukulaisetkin ovat piirrettyjä. Minulla näin ei ole oikeastaan koskaan. Onhan se yhtenäisemmän näköistä - muuta järkeä en touhussa näe. Joku kommentoikin kuluneella viikolla johonkin, että haluaa pitää piirretyt linjat erillään valokuvallisista. Olisin kysynyt, että MITÄ JÄRKEÄ TOSSA ON, mutta silloin tämä kommentti oli yksin. Nyt outoja piirrettytopia ja outoja piirrettyihmisiä on liikkeellä enemmän.

Minulle ei ole tullut mieleenkään, että joku kasvattaja ottaisi nokkiinsa siitä, että laitan hänen piirrettyjensä jälkeläisille valokuvan, tai valokuvallistensa jälkeläisille piirretyn kuvan. Yhden kerran kasvattaja on pyytänyt minua vaihtamaan kasvattinsa kuvat - ja tämä ei johtunut kuvien tyypistä.

Piirrostallit ovat kokonaan oma lukunsa. Ymmärrän, jos tallilla kaikki on piirrettyä koristekuvista lähtien: silloin sinne ei tietenkään haluta valokuvallisia. Mêl Seren on muuttunut kokonaan piirretyksi. Minusta näytti normaalilta, kun siellä oli vielä tallin viimeinen valokuvallinen, Maya LIN, mutta olinkin vain tottunut siihen. Nyt, kun ihan kaikki on piirrettyä, valokuvahevonen tuntuisi oudolta.

Minä taas sekoittelen. Brisesissä on kaikki tällä hetkellä piirrettyä vain siksi, että minulla on kuvaluvat vain kahteen paikkaan ja odotan muutamia lisää. Puokeissa ja suokeissa taas tahdon piirrettyjä siksi, että YLAan mahtuu paremmin niitä kuin valokuvallisia. (Joskaan ei enää näköjään kauaa.) Se ei näytä minun mielestäni yhtään kummalliselta, että Zurückissa piirretyt ja valokuvalliset elävät yhdessä ja jopa lisääntyvät keskenään.

Saa nähdä, kuinka kauan tämä villitys kestää... Kestäisipä kauan: olisi mahtavaa, jos ihmiset innostuisivat kehittämään piirtämistaitojaan.

20131026

Barkensten Weich 15 vuotta

Barkensten Weich
KRJ-III, YLA2, KRL-III
Tarjolla jalostukseen.


Olin niin ylpeä, kun sain Vellun. Se myytiin minulle, vaikka siitä tarjosi joku muukin. Sitten kaveri antoi sille käyttöön kuvat, joita ei ole kenelläkään muulla, siis minulle, kuvat yksinoikeudella. Nyt tiedän, etteivät Vellun kuvat oikeasti ole upeat, vaan jotain kaverin jämäpaloja, mutta olen yhä kiitollinen ensimmäisistä yksinoikeudella saamistani kuvista, ja ne ovat edelleen Vellun kuvina.

Opettajanani on toiminut ennen Vellua ja sen kanssa myös samaan aikaan Agata Jewel, mutta Vellu opetti minulle ihan erilaisia taitoja. Sen kanssa kilpailin tositarkoituksella. Opettelin kirjoittamaan sukuselvitystä, ja ihkaensimmäinen räpellykseni on yhä orin sivuilla. Ja saa ollakin.

Vellun kanssa koin, millaista on omistaa monta kertaa laatiksissa palkittu hevonen. Se tuntui nimittäin ensimmäisellä kerralla mahtavalta. Agata Jewel kävi YLA'ssa ennen Vellua, mutta Vellu sai palkintoja enemmän.

Luulin, että koko maailma rakastaisi Vellua. Tarjosin sitä ahkerasti jalostukseen. Se ei kelvannut kenellekään. Kuulin, että sillä on massasuku, rumat kuvat ja kököt tekstit. Silti en ole koskaan katsellut Vellua harmissani enkä edes kriittisellä silmällä. Teetin sille kuitenkin muutaman varsan. Nimittäin viisi kappaletta. Niistä kaksi on unohdettu kokonaan ja kahden sivut ovat hävinneet. Yksi elää ja voi hyvin. Sen omistaja olenkin minä. Tämä harmittaa minua edelleen. Harkitsen teettäväni Vellulla vielä yhden tai kaksi varsaa ja myyväni ne - mutta nyt, kun vihdoin myönnän orin kuvien kehnouden ja tekstien haparoinnin, olisi liian kova isku, jos kaikki kieltäytyisivät varsoista. Mutta ehkä minä vielä uskallan yrittää!

Vellun sivuja ei enää päivitetä muutoin kuin varsojen osalta. En aio muuttaa mitään. En aio edes korjailla tekstejä. Vellu on täydellinen noin.

20131025

Vertailukohta

Kyllähän te tiedätte, kuinka mahtava kirjoittaja minä olen? Ei vaitenkaan: tarkoitin, että kyllähän te tiedätte minun soittavan suutani ja pitävän itse itseäni melko hyvänä kirjoittajana? Olen ollut aina omasta mielestäni hyvä.

Tänään muokkasin vuoden 2009 alkupuolella kirjoittamani luonteen paremmaksi hepan vaihtaessa ulkoasuaan ja yritin tarkastella tekstiä puolueettomasti. Minulle tulee aina paha olo, kun katson vanhoja luonteitani: olenko ollut joskus noin huono? Orejen, minkä hitsin orejen, mikä sana se on? Mutta olin vuonna 2009 kuutisentoista vuotta. Nyt, kun olen jo mukamas aikuinen, 16-vuotias tuntuu vaippaikäiseltä (ja arvatkaa, tuntuuko kaksikymppinen vaippaikäiseltä kun olen vaikka viisi tai kymmenen vuotta vanhempi, mutta kuitenkin). Ilman muita 16v vertailukohtia lainkaan näkemättä voisin sanoa, että olin melko hyvä 16v kirjoittaja. Maltillisempi olisin voinut olla: olisin varmasti osannut korjata tekstiäni edes hieman jos olisin edes kerran lukenut sen läpi. Enkä oppinut tästä havainnosta mitään: en varmasti lue edes tätä tekstiä läpi ennen julkaisua.

No. Betasin siis tekstin ja laitan alle molemmat versiot. Tekstit ovat pitkiä, joten tuskin kukaan niitä lukee. Silti. Olisin saanut vuoden 2013 versiosta aivan varmasti paremman, jos olisin hionut sitä vaikka vielä tunnin. Lukaisin kaiken vain kerran läpi ja vaihdoin kaikkein hirvittävimmät jutut toisiin ja korjasin jotain pientä. Muun muassa keinihevoset keinuhevosiksi. :) On ilahduttavaa nähdä oma kehittymisensä. Vain neljä vuotta vanhempana olen kehittynyt niin paljon, että olisin voinut opettaa 16-vuotiaalle itselleni mielettömän paljon.

(Vielä huomautus: tämä on tosiaan vain luonneteksti. Korjasin sen luettavaksi, en täydelliseksi. Tein kaiken huvikseni, enkä todellakaan jaksa korjata kaikkia vanhoja luonteita luettavaan kuntoon.)


****


Luonne a), by Oresama 2009

Ensivaikutelma Berrystä on kuin pieni, hento perhonen joka ei aivan saa pidettyään kurssia kevättuulien virtauksissa. Se on täysin harhakuvitelma ja rikkoutuu taas pian tamman näyttäessä että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoittaessaan kyvykkyytensä, hekin saavat kunnioitusta osakseen Berryn taholta.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävätä karvalta, on Berryn olo niin hyvä että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, mikään kun ei voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve, vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa käsitellä aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsyy kosketusta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä tarpeeksi harjaamista varten. Vatsan harjaamisen suhteen ongelman lähdettä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin sinne vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta siivoamista varten. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille voi suuttua, sitä tulee järkiinsä aina nopeasti.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, satula kaulalle ja liu'utus selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää, riehuu vain kun se on löysällä. Pullistelua se ei harrasta.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.

Kentällä nousee ensialkuun jonkintasoinen protesti. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi se on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohja-avut ovat tarpeeksi helliä ja pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan, siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisesta: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtavan koko hevosen ympäri, ja siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä, mutta heti jos ratsastaja osaa, sekin on kenihevosmaisen mukavaa ja rentoa. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat pienet vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat aikaan nekin mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja joko pudottaa kaikki puomit tai sen lisäksi hyppää päin toista tolppaa. Alastulo on kuin linnulle tulisi lennossa ikkunalasi vastaan: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy jos ei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa.

Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen myrskyssä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös tapella pomo selväksi.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.


***


Luonne b), by Oresama 2009, betana Oresama 2013


Ensivaikutelma Berrystä on, että se on kuin pieni hento perhonen, joka ei aivan saa pidettyä kurssiaan kevättuulessa. Se on täysin harhakuvitelmaa, ja rikkoutuukin pian tamman näyttäessä, että se takuuvarmasti on, on aina ollut ja tulee olemaan itsepäinen, vaikea ja voimakastahtoinen hevonen, mutta erittäin taitava ratsu. Silti tamman rettelöinti ei ole päätöntä riehumista, vaan pientä kapinointia, joka loppuu siihen paikkaan, kun käsittelijä on reilu ja johdonmukainen. Uudet ratsastajat eivät voi välttyä testailulta, mutta osoitettuaan  kyvykkyytensä saavat hekin ansaittua Berryn kunnioituksen.
Kun kumisuka hieroo lihakset löysiksi ja ravan irti kiiltävältä karvalta, on Berryn olo niin hyvä, että se ynisee hiljaa ja yrittää puskea sukaa vastaan. Kaulan juuresta hierottaessa tamma höriseekin hieman yrittäessään vääntäytyä paremmin suan alle. Silmätkin saattavat sulkeutua ihan kokonaan, hirviöt ja tiikeritkään kun eivät voi hyökätä kimppuun jos on niin hyvä olo. Berry saakin hoitajan usein jatkamaan hierontaa pidempään kun on tarve vain näyttämällä kuinka kovasti se siitä touhusta pitää. Siltikään ei voi kuvitella, että muiden harjojen kanssa on samoin. Kyllähän tamma selkänsä, kylkensä ja kaulansa antaa sukia aivan rauhallisesti ympärilleen katsellen, mutta vatsa, jalat ja pää tuottavat välillä ongelmia. Berryn pää on vain herkkä ja se säpsähtelee kosketuksesta, mutta rauhallinen, kevyt silittäminen hetkisen ennen harjaamista rauhoittaa neitiä ennaltaehkäisevästi. Vatsanharjaamisongelman syytä ei tiedetä, kenties Berry vain on epäluuloinen. Se ei luimi, vaan nyökyttelee ja nostelee etujalkojaan. Neiti ei ole koskaan potkaissut, mutta ei kuitenkaan kannata ottaa turhia riskejä hevosten kanssa ja kurkotella typerästi päätäänkin vatsan alle. Eivät ne muutamat rapakokkareet treenissä niin haittaa, jos niillä voi turvata ihmishengen. Jalkojen harjaamisessa ongelma on selvä: tamma on yliavulias ja kuvittelee että sen pitää nostaa kavionsa maasta kuten kaviokoukkua käytettäessä. Se ei ole vaarallista ja jalan voi harjata vaikka se olisi ylhäällä koukussakin, mutta varsinkin kiireessä tekee mieli antaa Berryn kuulla kunniansa. Eihän sille kuitenkaan avuliaisuudesta voi suuttua.
Sitten, kun harjaus on suoritettu, on aika satula kaulalle ja liu'uttaa se selkään. Jostain syystä Berry laskee päänsä alas, kenties odottaa jo suitsia, mutta muuten se ei reagoi tähän vaiheeseen. Sen sijaan satulavyön kiristyksessä tulee muistaa tämä etujalkojen uhkaava nostelu ja kurottaa vyö vatsan alitse vain yhdellä kädellään. Berry rauhoittuu heti kun vyötä on kiristetty pari reikää. Se siis riehuu vain kun se on löysällä. Tamma ei pullistele.
Aina satuloinnissa niin hyväntuulinen Berry poimii kuolaimet suitsijan kämmeneltä sirosti ja ihmistä tuskin huulillaan hipaisten. Se laskee päätään vielä vähän alemmaksi kunnes niskahihna on saatu vedettyä sen korvien yli ja harja aseteltua otsahihnan kanssa hyvin. Merkki nostaa päätä hieman on Berrylle selvä: hoitaja koskettaa sen leukaa kämmenellään. Sitten tamma pitää päätään paikoillaan kunnes kaikki remmit ovat kiinni.

Kentällä tamma organisoi heti aluksi jonkinasteisen mellakan. Ensialkuun ihmeteltiin, miksi hevosen käytös on joskus täyttä riehumista ja joskus vain äkäinen pukitus laukannostossa. Syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin alaturparemmi. Berry ei tarvitse sitä, sille ei tulisi mieleenkään availla suutaan jos ohjasavut ovat tarpeeksi helliä. Pienen ahtaanpaikankammonsa vuoksi tamma kieltäytyy käyttämästä alaturpahihnaa. Tavallisenkin turpahihnan poistaminen saa tamman rentoutumaan kokonaan - mutta myös luistamaan treenistä. Oli turpahihnaa tai ei, lämmittelyllä on Berryn kanssa muukin tehtävä kuin saada lihakset toimimaan. Siinä määritellään, kumpi päättää treenistä: ratsu vai ratsastaja. Kannattaa aloittaa yksinkertaisista asioista: ravia, käyntiä, pysähdyksiä, käännöksiä. Kun Berry lopettaa vastustelun niissä, se lopettaa vastustelun kaikessa ja vaikeammatkin asiat alkavat sujua.
Sitten on vuorossa itse treeni, ja voi niitä askellajeja. Jo käynnistä tulee mieleen tanssiaskel, mutta ravi on jo poikkeuksellisen tasainen ja rauhallinen, kun kyseessä on näin iso hevonen, vaikka olisikin kouluratsu. Laukka tuntuu välillä keinahtelevan liiankin löysästi ja rennosti, joten siihen on ratsastajan muistettava tuoda ryhtiä ja rytmiä. Heti jos ratsastaja osaa, Berrykin on kenuhevosmaisen mukava. Apuihin Berry yrittää vastata mahdollisimman täsmällisesti, mutta se yrittää arvata myös epäselvien apujen tarkoituksen. Tämä on hyvä asia, mutta tahattomat, pienet, vahingossa tehdyt puristukset tai ohjan kiristykset saavat hevosen suorittamaan mitä kummallisimpia liikkeitä tai askelia.
Vaikka Berry ei ole estehevonen, se hyppää melkein metrin. Ja kyllä se pitääkin hyppäämisestä hyvin paljon - se vain ei ole kovin hyvä siinä. Laukka muuttuu hallitusta keinumisesta tiikerimäisen pitkäksi ja voimakkaaksi, samalla myös pomppivammaksi ja epämukavammaksi. Ratsastajan on määrättävä ponnistuspaikka, muuten Berry hyppää joka ikinen kerta askeleen liian myöhään ja pudottaa kaikki puomit. Sen lisäksi tamma tapaa hypätä päin tolppia. Alastulo on kuin linnulla, joka törmää ikkunalasiin: täysin yllättävä, ja niin voimakas että siitä melkein pökertyy ellei osaa odottaa sitä. Mutta kyllä Berryllä uskaltaa myös hypätä vähän, tosin vain kotipihassa ja harrastelun kannalta.
Maastoiluun tammasta ei ole. Se menee teitä ja polkuja pitkin pelottomasti ja rauhallisesti, mutta ei halua ottaa askeltakaan rapaisella, huonolla tiellä, eikä siltä onnistu uuden polun luominen. Neiti ei ole edes kovin varma askelistaan ja kompuroi astetta kapeammalla tai kuoppaisemmalla polulla jo hitaassa ravissa. Silti se nauttii kevyestä maastoilusta paarmattomilla säillä, ja lumen narskuminen kavioiden alla vain kohottaa tunnelmaa. On selvää, että Berryn ongelmat johtuvat harjoituksen puutteesta eivätkä koordinaatiokyvyn heikkoudesta: vuonna 2012 se maastoili melko hyvin, kun sitä hoiti maastoilusta kiinnostunut tyttö.


Koska Berry aina voittaa kaikki koulukisoissa, miksi ihmeessä se kilpailee? Vastaus on selvä: se nauttii.
Tamma tuntuu heräävän kototreenejä paremmin vasta kilpailujen loppumattomassa hälinässä ja kameroiden salamavalojen räiskeessä. Kaikki ovat kiinnostuneita tammasta jo siksi, että sen suvussa on niin upeita hevosia, joita maan parhaat kasvattajat ovat kasvattaneet. Kaikki haluavat taputtaa ja ottaa valokuvan - ja Berrylle tulee joka ikinen kerta kiire lämmitellä luokkaa varten, ja uuden ratsastajan tapauksessa myös taistella siitä, kuka on pomo.
Kun vihdoin on aika astua matalan kouluaidan yli ja tervehtiä tuomareita, Berry sulkee silmänsä kahdeksi pitkäksi sekunniksi. Se hengittää syvään ja ottaa äkäisen ilmeen. Sen korvat käyvät luimussa ja nousevat sitten pystyyn - tamma on valmis. Se ylittää itsensä jokaisella kerralla. Se menee koko ajan paremmin. Vaikka tuomarit osaavat jo odottaakin ihmeellistä suoritusta, he yllättyvät aina.
Loppujen lopuksi ihmeellinen, kuuluisa Berrykin on vain mamman kultsi ja aivan tavallinen hevonen. Sille se uusi sinivalkoinen ruusuke ei merkitse mitään. Berryn palkinto on vasta se, kun kaikki omat ihmiset halaavat ja taputtavat sitä, ja se oma hoitaja kuiskaa korvaan, että rakastaisi tammaa joka tapauksessa, vaikka se olisikin vanha, jalkansa murtanut ponitamma, jolla ei voisi enää koskaan ratsastaa.

20130829

Ravimaailmaan palaillaan hiljalleen

Olen hakannut ravihevosille vuodesta 2011, pahimmillaan vuodesta 2009 roikkuneita tuloksia kalentereihin silkalla apinan raivolla. Parissa päivässä on päivitelty noin MILJOONA hevosta sekä minun omalla aggressiivisella tulostenlaittovimmallani että palkanmaksuina kolmelta muulta.

TÄYSIN päivitetyt sivut ovat näillä kopukoilla:
Brutal Esquire
Crimson Marilyn
Crimson Ninji
Crimson Capulet
Crimson Japan
Crimson Moneyman
Guitar Solo Time
USAn Pride
Black Tango
Hot Like Mexico
Needs a Reason
Funky Monkey
USA Goes PUNK
Tokyo Hysteria
Kyoto Song
Beauty and Stupid CH
Derek Demo
Bell The Cat
Karhutar
Savitaipaleen Henkilöitymä

Kaksi vanhinta, noin miljoona varsaa saanutta tammaa tapoin:
Please-Please
How to Love

Päivittämättä on yhä vähän vaille 100 hevosta.

Niistä ilman sivuja on laskujeni mukaan
28 suomenhevosta
16 lämminveristä ja
9 peitsaria.

Hip hurraa.
Anoin myös muutamia raveja alaisiksi. Katsotaan, hyväksytäänkö ne, vai ovatko taidot ruostuneet kutsunteossa.

20130827

TJ: Savitaipaleen Henkilöitymä (21,0 - 66 180vEUR)

Vaikka meidän Henkka siirtyi eläkkeelle jo 2011, sain vasta nyt aikaan sen kisakalenterin suurpäivityksen. Enää en aio vaihtaa oriille leiskaa uudeksi Erkinheimon leiskaksi, koska hevosen loppu alkaa lähestyä.

Silti viimeistä kertaa tarjolla jalostukseen (hyvästä tammasta 1 varsa jäisi kotiin):



Savitaipaleen Henkilöitymä
enn. 21,0; vs. 66 180vEUR


Orilla on kyllä sukua, ja vaikka se kunniakasta ja ansioitunutta onkin, se on suurelta osin kadonnut. Linkkien puuttuminen ei kuitenkaan hirvittävästi haittaa: raviharrastajat kyllä tuntevat Henkan sukulaiset.

Ori on fiksu ja tervepäinen tapaus, oikein ilo on ollut Henkkaa käsitellä ja ohjastaa.

20130826

TJ evm sh-o (+ lätinöitä)

Sainpas jotain tehtyä. Päivitettyä Kärmeniemen Pikkuvarpusen ja Monsieur Koivuniemen sivut, nimittäin. On sekin jotain.

Monsieur Koivuniemi on tarjolla jalostukseen. Se on menossa laatiksiin, kunhan ehtii sinne asti. YLAa varten se olisi jo periaatteessa valmis, mutta sillä on vasta yksi varsa (joka on Mösiöö Seppo, jota ei näy sivuilla vielä).

Monsieur Koivuniemi astuu evm-sukuisia suokkitammoja.

***

Sitten jauhan pari lausetta Erkinheimojen leiskasta. Nimittäin minusta se on tosi hieno, vaikka muut sitä aina kommentoivat surkeaksi. En ole taitava kuvanmuokkaaja enkä hyvä koodaaja, mutta minä yritin tehdä leiskan ihan ihan ihan itse, ja onnistuin. Kaiken lisäksi, kuten sanoin, leiska on vieläpä hieno. Minulle tulee yhä sellainen kaikkivoipa olo, kun tuota leiskaa katselen: voin oppia mitä van. En ole lannistunut negatiivisista kommenteista (ja tiedän, että niitä tarvitsee kehittyäkseen), mutta olisi kiva kuulla jotain mukavaakin. (Kehujenkerjäystä.) Tuo on parasta, mihin pystyn, ja riittävän hyvä Erkinheimoille, minusta jopa upea. Ja siitä tuli sellainen, kuin halusin, enkä joutunut tyytymään mihinkään omituiseen koodaustaitojen puutteen vuoksi. :D

20130822

Oresaman sukuselvityksenkirjoitustaktiikka ennen ja nyt

Hoidetaanpa ensin pois alta asia numero uno: päästetään tuskan ja raivon kiljunta. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!

Viime päivinä olen kirjoittanut noin kuusimiljoonaa sukuselvitystä, ja raja on tullut vastaan jo kauan sitten. Vuosia sitten. Viimeksi ragetin, kuinka v-mäistä kirjoittaminen on, mutta nyt näkökulma on eri. Vanha tympii jo.

Mitä sukuselvitykseen tulee laittaa?

Näen usein sukuselvityksiä, jossa on sukulaisten perustiedot: nimi, säkäkorkeus, väri, sukupuoli, ehkä painotuslaji. Ne saa ämpättyä yhteen lauseeseen. Saako tällä täydet pisteet laatiksista? Kukaan ei kuitenkaan selvitystä lue.

Mutta miksi kirjoittaisin kaikista suomenpuokkieni sukulaisista, että Heppa on estepainotteinen senjasenkorkuinen fwb? Jo sukutaulu-taulukossa lukee hevosen nimi, rotu ja säkäkorkeus. Jos sukuselvitykseksi kirjoittaisi, että "katso sukulaisten nimet, rodut, sukupuolet ja säkäkorkeudet sukutaulusta, kaikki ovat esteratsuja", saisiko täydet pisteet laatiksista? Silloinhan sivu sisältää just ja tasan samat tiedot kuin yllä.

Jos perustiedot sujuvassa tekstissä eivät riitä täysiin pisteisiin, mikä riittää? Kuinka paljon hevosesta tulee kertoa?
Jos joku tietää (/ jos laatisten tuomarit viitsivät tarkasti selittää), olisi hyvä.

Sukuselvitysten kirjoittaminen oli hetken jopa hauskaa, kun aloin keksiä hevosille tarinat. Sukulainen oli sen ja sen korkuinen, sen ja sen värinen esteratsu. Se syntyi Ivalossa, kuoli Uzbekistanissa ja sai kaksitoista varsaa, joista kaksi on kilpaillut SM-kisoissa. Sukutaulun evm-hevosista osa on jopa "kadonnut" niin, ettei niistä oikeastaan tiedetä kuin perustiedot, mutta olen jaksanut verhota laiskuutenikin mystisyyden verhoon. Mutta tarinointikin ottaa kupoliin, kun yhtä evm-sukuista varten täytyy keksiä tarina ja kohtalo neljälletoista sukulaiselle.

20130820

Myytävien hevosten kisapakosta ja myyntiehdoista

Ymmärrän hyvin, miksi kasvattajat pakottavat uudet omistajat kilpailemaan kasvateilla. Se tuo mainetta ja kunniaa virtuaalihevosen vanhemmille, ja jostain syystä myös hevosen kasvattajalle. Mun orilla on 12 laatispalkittua varsaa. En tehny ite asian eteen mitää.

Kisapakko myyntiehdoissa kummastuttaa. Mihin sitä tarvitsee? Ostotarjous voisi toimia myyntisopimuksena: ostaja itse lupaa kisata niin ja niin paljon. Lupaus on pidettävä, tai muuten. Kasvattaja ei pakota ostajaa, hän päättää itse kisata. Ja jos ei kisaus huvita ja huvitus ilmene ostotarjouksesta, kasvattaja ei myy.

Moni pakkokisauksen vastustaja sanoo, että ei myyjällä voi olla mitään sanavaltaa hevoseen, joka on jo joskus myyty. Aina vedotaan IRL-maailmaan. Mutta hei - IRL-maailmassakin on samanlaista toimintaa!

Kaveri osti tanskandogin kasvattajalta. Tanskandogin on käytävä kaksissa näyttelyissä joka ainoa vuosi, tai muuten!

Mietiskelin tuon kuultuani, että onko ehto pätevä koiramaailmassa - tai jos virtuaalimaailmassa olisi mahdollista kiistellä käräjillä, voittaisiko myyjä vai myyntiehtoja noudattamaton ostaja? Minulla on sellainen kutina (mutu-tuntumaa!!), että ostaja voittaisi ja saisi pitää hevosen. Tai ainakin säännön voisi kiertää, jos ei ehtojen noudattaminen miellytä:

Kaveri osti edellisen tanskandogin kaveriksi vielä räkäisemmän tanskandogin. Se ei tullut kasvattajalta. Entinen omistaja oli luvannut, että kasvattaja saa nartusta pennut, ja että jos omistaja myy koiran, se menee kasvattajalle. Ja koira ei mennyt kasvattajalle, vaan tälle kaverille. Kasvattaja soitteli kaverille, että voisikos siitä nartusta nyt pennut kuitenkin saada. Kaveri sanoi että ei käy, ja asia oli sillä selvä.

Mutta virtuaalimaailmassa ei tosiaan voi viedä ketään käräjille. Tuomari on täällä sama asia kuin julkinen enemmistön mielipide. Ja enemmistö ht.netissä oli ainakin vuonna 2012 sitä mieltä, että ellei kasvattajan ehtoja noudata, hevonen palautuu kasvattajalle. Vaikka se olisi myyty eteenpäin:

Ostin ihanan holstitamman vuoden 2009 tienoilla. Kun olin tehnyt sivut ja vääntänyt ihanat tekstit, myyjä sanoi, ettei voikaan myydä. Kysyin kasvattajaltakin, ja hän sanoi, että näin on, kauppa peruttu. Kasvattaja yritti myydä tammaa ht.netissä. Tein tarjouksen. Tamma meni jollekulle muulle. Puolen vuoden kuluttua sen sivut olivat kadonneet netistä. Minä en ollut poistanut tekemiäni sivuja, en kai ollut muistanut. Mailasin kasvattajalle, kertasin kuvion ja kysyin, saanko tamman. Kasvattaja totesi, että taidan haluta hevosen ihan oikeasti, kun niin kovin jahtaan sitä, ja lupasi sen minulle. Vasta silloin. Hevosella on yhä olemassaolevat sivut, laatispalkinto ja varsa, jolla silläkin on jo varsa.

20130819

Kisakutsujen tallentaminen maksullisille sivuille + siitä johtuva v*tutus

Moni tallenta kisakutsujaan maksullisille sivuille, esimerkiksi omille domaineilleen. Niin Oresamakin aluksi, joten tilaa viemässä roikkuu satoja kisakutsuja. Mutta. ÄLKÄÄ tallentako niitä v*tun kutsuja sinne! Se ottaa kupoliin minua ja varmasti montaa muutakin, ja vieläpä paristakin eri syystä.

1. Kisakutsujen katoaminen.
Kukaan ei varmaan kuole siitä, että kisakutsut eivät ole IKUISIA. Mutta jos on hidas laittamaan kutsua kalenteriin, puoli vuotta (pakollinen aika pitää kutsut netissä) on aivan liian lyhyt aika. Minulla on tällä hetkellä vielä muutama heppa päivittämättä vuodesta 2011, ja vuoden 2012 kutsuja on harvoilla sivuillaan. Suurin osa on tallessa - ne, jotka on ymmärretty tallentaa ilmaispalvelimille.

2. Ne vievät tilaa
Pikku virtuaaliheppailijaa tämä tuskin haittaa, kun kyseessä on oma domain. Joopa joo, siltä se nyt tuntuu: kun järki kasvaa, kasvaa v*tutuksen aste. Miksi minä nämä tänne latasin? Nyt näitä ei viitsi poistaakaan, koska netistä poistuneet kutsut ottavat päähän itseänikin! Onnea, jos ajattelet jo noin: olet jo tehnyt Oresamat. Onnea, ellet ajattele: pian ajattelet.

3. Ne vievät tilaa, part 2
Hostilaisille ei aina muista sanoa, että nyt jumanspiidu ne kutsut ja muu kakkahöttö muualle kuin veritiara.orgiin tai kristallijumala.nettiin!! Ja mikä ei ole kiellettyä, on tottamaar sallittua. Ei voi kuin katsella vierestä ja v*tuttautua.

Jotta. Nyt ne kutsut johonkin freewebsin tapaiseen tai foorumille, HETI, NYT, VÄLITTÖMÄSTI! Ja jos laitatte foorumille, ÄLKÄÄ VAIHTAKO NIITÄ KANSIOSTA 1 KANSIOON 2 KUN TULOKSET TULEVAT: moni foorumi vaihtaa silloin kutsun osoitteenkin, ja kuka HEMMETTI niitä sitten jaksaa etsiä! (Tämä vituttaa kukaties vielä enemmän kuin kutsun katoaminen: tietää, että se on olemassa, mutta ei mitään käryä, mikä se näistä kahdestasadasta on.)

20130815

"Virtuaalinen Kilpailujärjestö" - kiitosta ja kritiikkiä

Jo jokin aika sitten esiteltiin mm. ht.netissä "Virtuaalinen Kilpailujärjestö", joka ei herättänyt suurta huomiota ihan hyvästä ideastaan huolimatta.

http://simgame.ucoz.com/

Positiivista palautetta tuli toki, mutta muistan parhaiten negatiiviset asiat: "Virtuaalinen Kilpailujärjestö" (tästä eteenpäin tekstissä ni VK) on lapsosten leikkiä, ja kun lapsoset kyllästyvät, kuten he nopeasti kyllästyvätkin, tilalle keksitään uusi leikki.

En muista, huuteliko nimimerkitön puskista, mutta joka tapauksessa odotinkin jo tuollaista kommenttia. Kun VRL'n rinnalle keksitään jotain, ylläpitäjät kivitetään. Kun VRL'n rinnalle ei keksitä mitään, VRL'n paskuuden takia huokailevat (tai minun tapauksessani kovaan ääneen passiivisena koko ajan itkevät) kivitetään.

Minusta on hienoa, että joku yrittää. Foorumipohjaisena tuollainen systeemi toimii, jos foorumille otetaan moderaattoreita tarpeeksi: jos joku lopettaa, kisojen hyväksyminen, palkintojen myöntäminen jne ei jää siihen. Jos VRL kaatuu jaoksineen TAAS SADAKSI VUODEKSI, on jotain jaoksellisia. Ja jos noita jaoksia käytetään, niitä myös arvostetaan.

Mutta kukaan ei käytä. Jäsenten järjestämiä kisoja on kalenterissa yksi kappale. Se on minun järjestämäni. Kutsussa  on yksi osallistuja. Mistä johtuu?

Sen lisäksi, etteivät ihmiset ole löytäneet sivua vielä, käyttäjien puute johtuu säännöistä ja käytännöistä, joista osa on kummallisempia, turhempia ja perusteettomampia kuin VRL'n surkeimmat säännöt. (Ja ne ovat tosi surkeita.) Katsotaanpas, mitkä asiat minua ottavat eniten päähän:

1. VIP on päivää ennen kisapäivää = tulokset on pakko tehdä kisapäivänä. Kiersin säännön ja hankin lisäaikaa (kuten aina) lisäämällä VIPin perään ajaksi klo 10:00. Tuloksien myöhästymisestä ei (ymmärtääkseni) sakoteta, mutta minua ainakin raivostuttaa, jos tuloksia ei näy kisapäivänä. Laukoissa tämä sääntö on ihan OK, näin se kuitenkin menisi - mutta että ratsulajeissa!
- Tätä puutetta kompensoi paljon se, että kisapäivää ei olla rajattu: se voi olla vaikka ensi vuonna, ainakin teoriassa. :)

2. Ravihevonen saa kilpailla vain raveja ja laukkahevonen vain laukkoja. Minusta edes suomenhevonen (mikseivät muutkin!), ERITYISESTI virtuaalinen, voi vallan mainiosti kilpailla ristiin. Oikeassa elämässä en tunne laukkureita, joten siihen en osaa sanoa mitään. Mutta tämän säännön surkeus ravihevosten osalta ihmetyttää. Moni ravurinomistaja ei haikailekaan ratsukisoja, mutta minulla on useita ravihevosia, jotka kilpailevat samalla helppoa koulua, ja osa matalia esteitäkin. Ihan vain huvin vuoksi ja jotta päiväkirjaan saan muutakin sisältöä kuin hiittiä hiitin perään.

3. Hevosen voi uudelleenkouluttaa kerran: ravurista tai laukkurista saa tehdä ratsun. Tämän jälkeen paluuta entiseen ei enää ole. TÄMÄ se vasta minua kummastuttaakin. Harvoin se virtuaaliheppa ammattia vaihtaa kahdesti, mutta mikä ihmeen auktoriteetti JAOS on sitä kiertämään? Sitä paitsi, kuka tätä valvoo, tai pystyisi valvomaan? Ja esim YLA'ssa saa samat pisteet kisasta kuin kisasta, oli ammatti vaihtunut tai ei, eikä hevosta takautuvasti voida kuitenkaan listalta poistaa. Jos joku haluaisi vaihtaa hepan ammattia vaikka vuoroviikoin, kenen takamusta se kutittaa?

4. a) Valmiit luokkarajoitukset närästävät minua. Luokat ja lähdöt ovat aina rajattomia, ja raveissa tietenkin jaetaan osallistujat sopiviin ryhmiin. Olen EHDOTTOMASTI rajattomien kisojen kannalla ratsulajeissa, mutta raveissa se ihan totta tuo lisätyötä. Sen lisäksi, että arvo-nappia on painettava useampaan kertaan, on enemmän listoja, joiden ajat on muutettava osittain realistisempaan suuntaan.
b) Ratsukisa kuin ratsukisa, henkilö saa tuoda rajattomasti ratsuja per luokka - KIVAA. MUTTA. Ravihevosiakin saa tuoda aina sen 10 kappaletta. 10 ravuria per lähtö vaikka kolmelta osallistujalta = vähintään 3 lähtöä heti. Jos jokainen toisi sen 3 hevosta, selvittäisiin yhdellä lähdöllä. Ja silti pitäisi olla mahdollisuus järjestää joskus rajattomia / kymmenen hevosen rajauksella, esim. peitsareille. Tai ihan muuten vain.

5. (Tämä on paskimmasta päästä.) LJ'n sukuluokitukset eivät päde Heillä. Heille tulee Oma Sukuluokitussysteemi, kun aika on kypsä. Suoraan sanoen vituttaa: muilta oisin laukat menisivät tosi hyvin yhteen LJ'n (ja ulkomaisten laukkatsydeemien) kanssa. Mutta ei. Pienellä jutulla on pitänyt pilata tämäkin, enkä keksi tälle v-mäiselle källille mitään järkevää perustelua. Pitää muistaa kysyä joltain, joka tietää, että jos vanhemmat kisaavat tuolla G1-voitot, lasketaanko SE LJ'n sukuluokitukseen, vaikka nuo eivät laske LJ'n G1-voittoja omaan sukuluokitukseensa.
- Ja tätä kompensoi minun oma v-mäisyyteni. Minun laukkurini, jos joskus kuolleista heräävät, noudattavat just ja tasan LJ'n sukuluokituksia ja kilpailevat myös noissa kisoissa, jos noita silloin vielä on. Eikä kukaan voi estää minua, jotkut voivat vain boikotoida myymiäni varsoja, jos liikaa närästää. Ja silloin pidän ne itse - laukkureita yksi ihminen jaksaa omistaa määrättömästi. HAH.

6. Se yksittäinen seikka, joka ei liity sääntöjen sisältöjen paskuuteen: SÄÄNNÖT eivät ole säännöt-sivulla. Sääntöjä on ripoteltu sinne tänne: säännöt-sivulle, osallistumisohjeisiin, kutsuihin, tittelit-sivuille, foorumien eri alueiden alaotsikoihin, kutsun rakentamisen ohieisiin... ... ...


Kuinka rankasti tahansa kitisen VK'n sääntöjen surkeudesta, olen edelleen sitä mieltä, että on MAINIOTA, kun kuka tahansa perustaa mitä tahansa, jos asialla on vain jotain järkeä. Ja järkeähän tässä on. Ja sitä paitsi VK on uusi asia, tottakai sitä hiotaan jatkossa varmasti parempaan suuntaan. Antakaa sille tilaisuus! Ei se yksin pyöri, vaan se tarvitsee jäseniä toimiakseen.

20130807

Pohdintaa Oresaman virtuaalisen lauman koon paisumisen syistä

Oresamalla on satoja virtuaalihevosia, eikä Oresama tiedä ollenkaan, olisiko hevosia jo oikeastaan tuhat elossa samaan aikaan. Tuskin kuitenkaan ihan. Mutta vähintään melkein. Oresama on kautta aikojen yrittänyt vähentää hevosmäärää, mutta se vain kasvaa joka yrityksellä. Oresama tietää miksi, mutta ei tee asialle mitään.

Olen kaikesta kiinnostunut ihminen ja haluan kokeilla kaikkea. Ja kokeiltuani jään usein koukkuun, koska minun on oltava joka asiassa joko paras tai ainakin huisin hyvä. Laatispalkintojen havittelu ym on hauskaa, ja mitä useampaa lajia harrastaa, sitä useampia palkintoja voi haeskella samaan aikaan. On siis pakko ottaa yksi kenttähevonen noiden muiden rinnalle... ...ja on typerää osallistua vain yhdellä, joten otanpa yhdeksän, kolme kolmeen luokkaan. Eihän siinä ole yhtään enempää tekemistä. Eihän?

On siinä!! Kilpailu on samanlaista niin yhdellä kuin yhdeksälläkin hevosella, mutta Oresama HALOO, virtuaalihevosten kanssa täytyy tehdä muutakin kuin ilmoittautua kisoihin. Sivut, muotoonlaitot, tekstit, päiväkirjat, juuri sitä hevosta hyvin kuvastavat kuvat tai piirrokset...

Lopulta käy aina niin, että minulla on yksi laatisvalmis kenttähevonen ja 8 sellaista, joilla on 80 sijoitusta, mutta ei edes sivuja. Vain nnimi ja 80 sijoitusta. Ja sitten ei ole enää ketään kisattavaa: tuonpa siis 6 hevosta lisää ja teetänpä 3 varsaa.

Ravihevosten tilanne on pahin, sillä ne ikääntyvät hevosistani nopeiten. Minulla on tällä hetkellä hevonen, jolla on 6 sukupolvea olemassa olevaa sukua, mutta jonka yksikään esivanhempi ei omista sivuja, eikä sellaisia ole kyseisellä hevosella itselläänkään. Lisäksi muutamastasadasta ravuristani vain kourallisella on sivut ajan tasalla.

En koskaan valita kenellekään päin naamaa. Joskus valitin ja ratkaisu oli aina, että lopeta, vähennä, myy, tapa. En TAHDO. Jokaisella hevosella on merkitys. Kaikki kuuluvat jalostussuunnitelmaan ja lisäksi suurimmalla osalla on tunnearvoa.

Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Kunhan kukaan vain ei neuvoisi, että tartuhan Oresama toimeen, äläkä rutise. Olen tarttunutkin, mutta kun yhden asian saa tehtyä, ilmestyy kolme lisää jostain. Suuri hevosmäärä ei ole ongelma. Ongelma syntyy siitä, että jokaisella hevosella tehdään jotain aktiivisesti. Paitsi niillä kymmenillä hevosilla, jotka ovat eläkkeellä.... :)

Mutta en ota stressiä, ja stressitön kiire on minusta hauskaa. Virtuaalimaailma on paras paikka heti yliopiston, raviradan ja Helsingin jälkeen...

20130729

(10-vuotiaalle USAn Pridelle viimein sivut +) muuta

Oresama, tämä on ohi. Hyväksy se.
Enkä!!

Minua näkyi aika paljonkin virtuaalimaailmassa (ratsupuolella) jokin aika sitten. Nyt olen pysytellyt taka-alalla ja päivitellyt ravurien sivuja. Olen järjestellyt myös ottamiani ravikuvia vuodelta 2009 alkaen - ja uskokaa pois, niitä ei ole mitään vähää. Kisoja en ole voinut järjestää, koska olen viettänyt ja vietän vielä muutaman päivän kesälomaani maalla enkä halua sitoa itseäni tietokoneeseen.

Moni vanha vanha vanha sivuton ravuri on nyt saatettu Internetin ihmeelliseen maailmaan. USAn Pridelläkin on nyt viimein sivut! Vaikka lähtöjen perässä juokseminen ei ole aikoihin kiinnostanutkaan, kiinnostuskäyrä Crimsonin ravihevosia kohtaan nousee pykälä pykälältä.

Oikeasti tahtoisin kirjoittaa. Jotain muuta kuin luonteita ja sukuselvityksiä. Olen aloittanut Sereniin noin miljoona hoitotarinaa, mutta en saa niitä loppuun asti. Ehkä minun on liitettävä ne yhteen ja tehtävä Kooste Oresaman Keskeneräisistä Hoitotarinoista.

Haluaisin myös vaellukselle tarinapainotteisesti omine hevosineni. Ainoa kriteeri on, että tarinastaan saa kunnollisen kommentin.

20130620

Ei löydy toista yhtä sakeaa kuin Oresama!

Olin lukevinani hyvin ERJ'n laatiksen säännöt ja pisteytyksen ennen kuin ilmoitin hevosiani mukaan tilaisuuteen. Niiden sivuilta kuitenkin puuttui ikä tai 6-vuotispäivä. Lisäsin niiden iän sivuille, vaikka aioinkin poistaa tiedon heti, kun hevoset ovat arvioitu: siellää on ikääntyminen, enkä missään nimessä päivitä ikää kolmen kuun välein hevosille, joiden sivuja ei muuten enää tarvitsisi päivittää kuin satunnaisesti. Enkä halua mitään tiettyä syntymäpäivääkään esille...

...mutta sen lisääminen laatiksia varten hetkeksi ei suinkaan ole edes laiskalle Oresamalle ylivoimainen tehtävä, paitsi että on.

Ilmoitin kopukoita myös seuraavaan tilaisuuteen. Lisää ikä tai 6v-synttärit sivuille ja vastaa tähän viestiin -viestiä pukkasi taas, HYVÄ ORESAMA.

Nyt jouduin olosuhteiden pakosta pitämään pikku tauon. Ja taas ilmoitin laatiksiin porukkaa. Tarkistin, että sivuilla oli koko ikärumba... ...ja taas sama viesti. Tämä möllikkä olikin tarkistanut, oliko sivuilla IKÄÄNTYMINEN. Ja se nyt lähes aina on minun konieni sivuilla. Voi ANGST, taas meni paikka laatiksiin sivu suun tasan sen takia, että olen niin uskomattoman sakea!

Jos Oresama keksisi uuden järjestelmän? Sellaisen, josta näkyisi ikä vain laatiksiin? :D Hevosten ikääntyminen uusiksi: heti 6v, 6v laatiksiin asti, sitten ikääntyy sikanopeasti, jos ikääntyy. :D

20130609

Suurin saavutus virtuaalimaailmassa

Suomalainen vähättely kuuluu siellä sun täällä, kun ihmiset kertovat suurimmista saavutuksistaan virtuaalimaailmassa. No on mulla toi yla1-palkittu evm-sukunen, mut... No oon kasvattanu 14-polvisen hevosen evm-sukusesta asti, mut... No tein tossa eilen ton VRL:n ihan yksin, mut...

Minä en ole nähnyt omien saavutuksieni arvoa aluksi. (Pidän ihan muuten vain hirvittävää meteliä itsestäni.) Ajattelin, että saavutus on esim VRL'n perustaminen, Ionicin ylläpitäminen noin 100 vuotta tauotta ja ERJ-I -palkinto kaikilla hevosilla, ainakin kolmessa polvessa ylöspäin myös suvussa. Itse hankittuna, tietysti.

Sain tänään mailin, että kasvattini Crimson Village Idiot vaihtaa osoitettaan ja kotitalliaan, ja intouduin tutkimaan sekä sen että muiden ravikasvattieni sivuja. En ole tehnyt niin aikoihin. Töllistelin silmät ymmyrkäisinä muutamia hevosia. Onko minun tuonneillani jo muka lapsenlapsenlapsenlapsia? Ja niidenkin lapsia. Voi hyvää päivää. Olen saanut aikaan jotain: nimittäin kymmeniä uusia hevosia, joko itse tai myymieni kasvattien omistajien ja heidän kasvattiensa omistajien kautta. Muutamat hienot ravihevoset lähtivät alun perin pikkuruisesta Crimsonista, joka ei ole enää pikkuruinen Crimson, vaan Iso Ja Mahtava Ravi- Ja Siitostalli Crimson.

Olen saavuttanut yhden tavoitteeni: ainakin jonkin aikaa Crimsonin hevosten suvut jatkuisivat, vaikka minä lopettaisin virtuaaliharrastuksen kokonaan.

20130605

Tokyo Hysteria virallisesti eläkkeelle (TJ)

Tokyo Hysteria



Tämä hevonen on omaa luokkaansa. Ei siksi, että se olisi antanut ravimaailmalle jotain erityistä, vaan siksi, että se on antanut minulle jotain ainutlaatuista.Tosin hevosta luulisi aivan tavalliseksi: ei sillä ole edes luonnekuvausta - mutta luonteettomuuteenkin on syy. Tokyo Hysteria on koettava itse, eikä luettava minun teksteistäni. Kannattaa käydä katsomassa oriani. Se ON ainutlaatuinen.

Tokyo Hysteria on oikeastaan Kassu-heppa, jota sain joskus hoitaa oikeassa elämässä. (Onhan sillä sen kuvatkin.) Kassu elää edelleen, mutta ei ole enää samanlainen kuin silloin. Olin otettu, kun Minä olin se ainoa Mahtava Tyyppi, joka sai koskea Kassuun. Olin lapsi, mutta osaava jo, ja minun käsiini luotettiin hyvin vaikea hevonen. Nykyään Kassua hoitavat muut, ja se on kunnolla koulutettu, kuulemma ratsu. En koskaan aio käydä tapaamassa sitä, koska en enää tunnistaisi sitä, mutta Tokyo Hysteria on minun Kassuni.

20130603

Palvelukset, niiden pyytäminen ja niistä kieltäytyminen

Minulta pyydettiin tässä taannoin palvelusta, jonka tein palkatta. Pyynnön täyttäminen kehitti omia taitojani samalla kuin hyödytti henkilöä, jolle sen tein. Muuta palkkaa en saanut, koska tarjouduin tekemään ilmaiseksi: yleensä en tarjoudu.

Työni oli korjata kirjoitusvirheet ja hieman muokata erästä lyhyttä tekstiä. Tein pari versiota. Ensimmäiseen versioon korjasin vain perusvirheet, kuten yhdyssanat, kokonaan väärät sanat (esim. joka-mikä) ja hävitin parhaani mukaan pilkkuvirheitä. Tarkistin lyhenteiden käytön sellaisesta opuksesta, jonka nimi on ISK, eli Iso suomen kielioppi. En ole ennen panostanut perusperusperus pikkuvirheiden korjaamiseen niin paljoa, mutta minulla oli aikaa, ja halusin hyötyä hommasta itse oppimalla jotain. Ja minä taisin oppia.

Toiseen versioon lisäsin muutakin. Vaihdoin hieman kappalejakoa yhdestä kohdasta, poistin toistoa (sekä sanojen että rakenteen tasolla), vaihdoin muutaman sanan ja pari rakennetta toisiksi nykyisen kielenhuollon suositusten mukaan... ...sellaista pikkukrääsää. Innostuin jopa perustelemaan korjaukseni, koska tällaisia korjauksia ei löydykään kieliopeista, kielioppaista tai oikeinkirjoitusoppaista.

Olisin suivaantunut, jos henkilö, jolle tuon kaiken ilmaiseksi tein, olisi sanonut ei kiitos, tämä on huono. Olisin ajatellut, että on siinä hahmo, olisi ottanut edes ekan version ja joitain osia toisesta, koska ensimmäisen version korjaukset on vain PAKKO tehdä, ja kuka tahansa voi ne tarkistaa kirjoista. Mutta tämä heppu osasi kieltäytymisen jalon taidon ja osasi rakentaa kieltäytymisen kuin voileivän: kehu, kieltäytyminen, kehu. Ei sellaisesta voi ottaa nokkaansa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun minulle on sanottu ei, kun olen lahjoittanut jotain joko osaamista tai tuotetta toisten käyttöön. Olen aina ihmetellyt, miksei kukaan nillitä mitään luonteista. Ei Oresama VOI onnistua aina. Nyppii, kun työni ei kelvannut, mutta olen tosi iloinen, koska tämä asiakkaani uskalsi sanoa sen minulle. :)

20130528

Kun mitään ei tehdä itse - no tekstit voi tehdä!

Tasaiseen tahtiin kuuluu nurinaa ht.netissä. Tasainen, hiljainen, yksimielinen nurina koskee sitä, kun mitään ei tehdä itse. Edes kirjoittaa ei voida itse, vaikka jokainenhan osaa kirjoittaa. Eikä ole olemassa huonoja kirjoittajia, vaan vain kehittämiskelpoisia tekstejä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla.

Nuo kolme kulunutta fraasia ovat muuten totta. Kun luen vanhoja juttujani, joita pidin silloin joskus hyvinä, huomaan kehittyneeni. Osaan kirjoittaa paremmin, ja osaan myös korjata vanhoja tekstejä. Luonnonlakien mukaan minun ei olisi koskaan kuulunut oppia kirjoittamaan, koska en yksinkertaisesti pysy paikallani kauaa kerrallaan, mutta jokainen oppii kirjoittamaan.

Mutta aina on se mutta: ihminen oppii myös apinoimalla. Luin nuorena hirvittävästi, ja siinä sanavarasto kehittyy. Joku ehkä ajattelee, että noh, minä en lukenut, sanavarastoni ei sitten ole kehittynyt, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. En usko, että joku voi "vihata lukemista" tai "se ei vain ole hänen juttunsa", vaan hän on vain tarttunut väärään kirjaan. Jos Tuntematon ei nappaa, kokeile toki Vaahteramäen Eemeliä, vaikka se onkin muka lasten juttu. Minä luen Eemelin, lapsuudenystäväni, sankarini tarinoita edelleen. Samoin kuin Tuntematonta sotilasta. Ja maailmassa on muitakin kirjoja. Ja proosan lisäksi on runoutta. Ja vielä muuta. Kirjoista oppii käyttämään sanoja, muutenkin kuin lisäämällä ne sanavarastoonsa: niistä oppii käyttämään eri tyylejä, eri tekniikoita... ...ja muuta.

Mutta Geishan muistelmia lukemalla ei valitettavasti opi kirjoittamaan sukuselvityksiä. Muiden sukuselvityksiä lukemalla oppii jotain, mutta minä tajusin selvittelyn idean vasta, kun Suvitsu kirjoitti malliksi Rokina sukuselvityksen. Oli selkeää nähdä, mitä kaikkea voikaan sanoa minun hevosestani. Sitten aloin harjoitella itse. Nykyään osaan suurin piirtein.

Vaikka joskus puuttuukin yritystä tai inspiraatio ei tule, voin suoralta kädeltä sanoa, että tilanne on paljon parempi kuin viime vuonna, ja USKOMATTOMAN paljon parempi kuin edellisvuonna. 2011 sain kiskottua luonteesta yli 100 muotoonlaittoa. 2012 melkein yhtä paljon. Tänä vuonna, 2013, sain muutamankymmentä, mikä on edelleen paljon, mutta ei sentään yhtä paljoa kuin ennen. Myöskään luonteenmyyntitopia ei näy niin paljoa. Kuvia myydään, ostetaan, piirretään edelleen, ja minusta se on ymmärrettävää. Jokainen oppii myös piirtämään, mutta jokaisella ei ole mahdollisuutta valokuviin. Tiedän sen: asuinhan itse ennen eräässä Pohjanmaan pikkukunnassa, jossa oli kyllä hevosia, mutta niistä kaikki suokki- tai lämminveriravureita. Niitä olisi saanut kuvata, ja kuvasinkin, mutta näin oikean ratsun livenä ensimmäistä kertaa pk-seudulle tultuani. :)

Kirjoituksen julkaisemisen kynnys on kuitenkin joskus suuri. Vaikka se teksti olisi "vain" luonnekuvaus. Hätä ei ole tämännäköinen! Ainakin minulle saa mailata tekstinsä. Voin joko vain oikolukea sen, tai keskustella kirjoittajan kanssa syvemmin siitä, miten kirjoittelua voisi kokonaisuudessaan kehittää. Olen kielenhuoltaja, ihan oikea, vaikka en olekaan töissä Kotuksen kuumalla linjalla.

Tärkeintä on uskaltaa yrittää. Loppu tapahtuukin pikkuhiljaa kuin itsestään.

20130527

Lisää nillitystä kilpailuista

Joko jokainen kuuli, millaisen keskustelun viimeisin postaukseni sai aikaan? Aluksi nyppi, kun jotkut kävivät arvostelemassa mm persoonaani ja moraaliani, mutta lopulta olin tosi iloinen: keskustelusta tuli rakentavahkoa, ja kissa saatiin nostettua edes pöydän reunalle, ellei nyt ihan kunnolla pöydälle. Enkä ole yksin heikkojen hermojeni kanssa! Muitakin ärsyttää! Mutta topa poistettiin, syy on tuntematon: minusta ainoa sopimaton juttu oli hyökätä ihmisiä vastaan, ja muuten oli keskustelu tosi asialinjalla, vaikka mielipiteitä oli suuntaan jos toiseenkin.

Muutaman jutun topa (ja tänään päivittämäni KRJ-kisakutsuni) toivat kuitenkin mieleeni. Nillitänpä niistä siis tässä keskenäni, koska nyt kisaitkupotkuraivari linjalla olen tässä nyt hetken ollut. Ja sitten runnomaan osallistujalistoja vähän lisää apinan raivolla.

***

Ensimmäisenä, otsikoinnista: se on ihan oikeasti tarkkaa. Kun päivitän kutsua, otan listoille ensin ne osallistujat, jotka ovat osallistuneet oikealla otsikolla, eli esim Zurück, KRJ019. Syy on siinä, että viesti ohjautuu automaattisesti Zurückin kisakansioon. Tarkistan myös roskapostin. Saapuneet-kansion (jonne tulee AINA viestejä esim otsikolla KRJ019 tmv) tarkistan viimeisenä - jos tarkistan, joka kutsuryppäässä en tarkista.

En kuitenkaan nipota otsikoista huvikseni. Jos osallistuu foorumin kautta, eihän se viesti mihinkään ohjaudu. Jos otsikoinnista näkee yksiselitteisesti, mihin kisaan osallistuja tahtoo, päästän läpi - mutta vasta kun olen nuuskinut inboxini väärin otsikoineitten varalta.

Sen sijaan luokkaotsikoista vinkuminen, joka on muodissa, voi herranjestas!! Oikeasti, ei ole MITÄÄN väliä, otsikoiko Oresamalle luokka 1, luokka 1 heB vai luokat 1 ja 2! Minä olen niin uskomattoman fiksu ja järkevä ihminen, että aivoni käsittelevät tuollaisen tiedon missä tahansa yksiselitteisessä muodossa! En arvaile, mihin osallistuja haluaa, vaan hylkään, jos ei otsikosta oikeasti tajua, mutta ihan tosi, 99% kerroista minä kyllä tajuan. Minkä takia muutamien muiden lukutaito / jokin muu kyky ei riitä kuin yhdenlaisten luokkaotsikoitten lukemiseen?

Joku perusteli, että tahtoo luokkaotsikon oikein jotta tietää, onko osallistuja lukenut säännöt. Voi hyvä ystävä, kyllä hän on lukenut, kun tietää, että saa ilmoittaa vain kolme hevosta luokkaan, eikä yritä tukkia sinne viittä. Ja vaikka yrittäisikin, niin 5-3=2, eli luokissa on kaksi (2) ylimääräistä osallistujaa, jotka voi OLLA OTTAMATTA LISTAAN, eli voi ottaa vain kolme (3) ensimmäistä. Sitä paitsi kaikki kisat ovat niin samaa kaliiperia, että en minä ainakaan missään nimessä lue koko kutsua läpi. Ikinä. Miksi lukisin, kun perussäännöt ovat samat ja osaan bongata luokkarajoitukset lukematta kaikkea?

Mutta kyllä. Minä otsikoin luokat nykyään mahdollisimman tarkasti niin kuin pyydetään, vaikka tiedän, ettei suurinta osaa kiinnosta ollenkaan. Ihan vain siksi, ettei minua hylätä tuollaisen syyn takia, ja ettei kenenkään tarvitse angstata minun takiani siitä, ettei osata otsikoida luokkia oikein. :DDDD

***

Sitten seuraavaan juttuun, josta oli nopeasti puhe Kuuluisassa Kisatopassa muutama päivä sitten...

Myönnetään, että on tosi rasittavaa saada tällainen kisaosallistuminen:

luokka 1&2 Osallistuja (VRL-00000) - HeppaOsallistuja (VRL-00000) - HeppaOsallistuja (VRL-00000) - Heppa luokka 3&4 Osallistuja
(VRL-00000) - HeppaOsallistuja (VRL-00000)
- HeppaOsallistuja (VRL-00000) - HeppaOsallistuja (VRL-00000) - Heppa

Hylkäsin tuollaisia joskus muinoin, koska ajattelin, että joku tekee tuollaista tahallaan. Jo joitakin vuosia sitten hidas järjenjuoksuni kuitenkin tavoitti totuuden: tuo on mailin vika. Tuollaista on rasittavaa korjata, mutta edes Oresama ei suutu, vaikka herkästi suuttuukin: ei ole ketään, kenelle suuttua. Se taas saa Oresaman nenän nyrpistymään ja kahvihampaan kolottamaan, kun joku ei viitsi korjata tuollaista. Korjaamatta jättäminen ei ole sääntöjen vastaista, vaan pelkästään ärsyttävää. Toisaalta, viehän tuokin aikaa ja vaatii jonkin verran viitseliäisyyttä. Yrittäkäämme ymmärtää.

20130521

Osallistuminen yhteen kisaan koko kutsusarjasta + yhteen luokkaan luokkasarjasta

On niin kätevää, kun yhdellä maililla voi osallistua vaikka viiteen tai kymmeneen kisaan. Kisanjärjestäjänäkin on helppoa, kun täytyy pitää vain yhtä osallistujalistaa / kutsusarja. Silti jokaisessa sarjassa tulee olla mahdollisuus osallistua vain yhteen kisaan kerrallaan...

...se on teoriassa kivaa. Käytännössä se on ahterista, sillä aina joku osallistuu vain yhteen hemmetin kutsuun kerrallaan, ja Hänen takiaan täytyy tehdä oma lista, tai muistaa vaihtaa Hänet viimeisen osallistujan tilalle siinä yhdessä ainoassa hemmetin kutsussa tuloksia arvottaessa. Ja jos Häntä ei muistakaan vaihtaa sinne ja tulokset arpoo jo, sitten kisanjärjestäjä on epäreilu Hänen ja oman huonomuistisuutensa vuoksi, koska arpoo uudelleen.

Kuulkaa, te yksittäisten kutsujen ystävät (/kiusantekijät)! Valistakaa Oresamaa. Miksi teette sellaista? Ehkä Oresama ei vihaa joka ainoaa teistä, mikäli joku selittää, ja Oresama ymmärtää. Ehkä Oresama ei heti hylkää teitä pienimmästäkin virheestä vain päästäkseen lisätyöstä.

***

Ja entä sitten se porukka, joka osallistumismuoto /-tapa on tällainen:

Luokat 1 (110cm) ja  3 (120cm)
Heppa A
Heppa B

Luokat 2 (110cm) ja 4 (120cm)
Heppa C
Heppa D

Miksi? Miksi???? Miksi!!! Miksei A ja B mene luokkiin 1 ja 2, ja B ja C luokkiin 3 ja 4? Joo. Kaikki taitavat olla samantasoisia (120cm hyppääviä), mutta silti. Miksei kutsusarjassa ERJ001-010 A ja B luokkiin 1 ja 2 ja sarjassa ERJ011-020 luokkiin 3 ja 4?

***

Parhautta on, kun joku jurpo ottaa ja osallistuu yhdellä, YHDELLÄ konilla vain yhteen kutsuun, vain yhteen luokkaan. Että tekee mieli tintata! Onneksi virtuaalihevoset eivät ole kontaktilaji. :DD

Nyt joku sanoo, että miksi järjestää kisoja, kun ottaa kupoliin, joten vastataan heti. Siksi, että se on kivaa puuhaa siihen asti, kunnes Hän saapuu ja osallistuu ainoalla Hevosellaan yhteen kutsuun yhteen luokkaan. Ja on se hauskaa itse asiassa silloinkin, varsinkin jos voi jonkin tekosyyn varjolla hylätä ratsastajan. Jos joku lisää br-tagin osallistumiseen, en yleensä hylkää sen takia. Silloin hylkään, jos kyseessä on Hän ja ainoa Hevonen. Tai jos muuten vain on hermo kireällä.

//edit 22.05:
Koska teksti on ilmeisesti epäselvä, selvennetäänpä tähän:
- Hylkään aina herkästi virheistä (koskee siis KAIKKIA osallistujia)
- Joskus on tylsää ja korjaan br-tageja osallistumisista (jälleen koskee KAIKKIA osallistujia)
- Jos hylkään jonkun yksittäisen, en hyväksy muitakaan (hylkään VAIN esim br-tagista / sellaisista mokista, en sähköpostin tekemistä virheistä, esim liian monesta enterinlyönnistä. Vaikka sekin taitaa olla sääntöjen mukaista??)
- Yksittäiseen kutsuun osallistunut pääsee mukaan, jos osallistumismuoto on oikea ja jos kutsussa on tilaa (ja pääsee mukaan vaikka maili olisi lisännyt/vähentänyt päikseen niitä enter-lyöntejä)

20130515

Onnea, Rex ja Vilma!

Ostin Corbin Bexin kasvattajalta 2008. Aluksi olin innostunut siitä: jes, nyt ryhdyn kasvattamaan trakehnereita. Sitten innostus hiipui. Halusin koulupainotteisia, mutta holstini veivät jo kisalistaltani kaikki GP-paikat. Ostin siis toisen traksun, estepainotteisen, mutta päädyin siihen, että suomenpuoliverinen on kivempi heppa korkeisiin esteluokkiin... Toisaalta,  traksujalostus olisi kivaa, kun oikeasti ei voisi käyttää kuin traksua ja täykkäriä, kun taas fwb'n kanssa vaihtoehtoja on niin paljon, että turhauttaa (siksi en juuri koskaan astuta suomenpuokkiani hevosella, joka ei ole rekisteröity suomenpuokiksi).

Corbin Bexistä tuli kuitenkin rakas hevonen, vaikka se olikin "väärää rotua". Ja menestynytkin Rexistä on nyt tullut! Sillä on KRL-III, YLA2 ja nyt myös KRJ-II! Vaikka on tavallaan surullista, että ori on jo saavuttanut kaikki tavoitteensa, eihän heppansa menestystä varsinaisesti voi surra. Onnitelkaamme siis Rexiä, joka on ollut jo vuosia sinnikäs kilparatsuni, ja joka nyt viimein siirtyy laitumelle eläkkeelle.

(Rex on tarjolla jalostukseen.)

***

Toinen, joka palkittiin KRJ'n laatuarvostelussa, on 2 Be Wiz U Mims. Sillä on nyt KRJ-II, KRL-III ja YLA3. Onnea, Vilma!

Vilman tarina on vielä Rexin tarinaakin tylsempi. Nyt, kun tamma on ollut minulla jo näin kauan, uskallan tunnustaa karmivan totuuden siitä, miksi ostin sen. (Aina ennen olen valehdellut kirkkain silmin.) En nimittäin voinut sietää sitä, että sen nimi on otettu Miyavin biisistä. Tarkoitus oli ostaa tamma, kisata sillä sen verran kuin lupasin ja heittää se NOPEASTI kuoppaan ettei noin idioottimainen nimi leviä kenenkään jalostuskäytössä. Mutta hupsista, kuinkas kävikään! Pian en enää ajatellut 2 Be Wiz U Mimsiä "2 Be Wiz U Mimsinä" vaan "Vilmana", ja Vilma on kokonaan eri asia. Vilman lempinimi tuli ystävältä, jota siihen aikaan ihailin melkein sairaalla tavalla. Vilman luonnekin tuli samalta henkilöltä!

Vilma on hieno tamma, vaikka 2 Be Wiz U Mims on kamalin nimi, jonka tähän hätään keksin. Ja kyllä. Aion käyttää tammaa jalostukseen vielä kerran, ja pitää varsan. Rakastan Vilmaa.

(Vilmalle saa tarjota miehenpuolia. Teen siitä pian myös topan.)

20130508

Oresaman nerokkain oivallus

Ostan välillä täysiverisiä, ja pian ihmettelen, miksi minulla on täysiverisiä. Nyt kirjoitan lyhyesti tänne, jotta seuraavaksi muistan, miksi minulla niitä on.

Täysiverinen käy puoliverijalostukseen. Siis puo-li-ve-ri. Hankin muutaman yleispainotteisen täysiverisen silloin tällöin, kisaan, laatiksiin ja kas vain, minulla on hevonen, jonka varsoista voin pitää useita itse. Koska jokainen varsa on eri merkkinen. Yksi on hanno, yksi on holsti, yksi on kenttä-fwb ja yksi este-fwb. Ta-daa! Sama isä tai sama äiskä kaikilla -> määrällisesti vähemmän kantaponeja kisaharmeina.

Kaikki muutkin ovat tämän älynneet, mutta yhtä nerokas juttu tämä silti on. Juuri nyt minulla on tosin vain kolme nerokasta täysiveristä, ja yksi vähemmän nerokas länkkäriarabi, josta pidän, vaikka arabialainen täysiverinen on minusta tympeä rotu. Olen viisas! (Eli en ole.) Laukkahevosia ei nyt lasketa, ovat kuolleita kuitenkin.

Lisäksi englantilainen täysiverinen on ihan cool menopeli.

20130507

The Final - yksi Oresaman hulluuskohtauksista virtuaalimaailmassa

Koskahan perustin tallin nimeltä The Final? Se oli ennen Joushou Gaidouta, ja Josuhou Gaidou oli ennen Crimsonia, joka perustettiin 2008. Ja The Final toimi kauan, siis oikeasti kauan.

Minulla oli useita virtuaalitalleja. Ennen The Finalia omistin Kisatalli Mishan, Ravitalli GO:n (ex Ravitalli De Que), puolet nvh- ja selle francais -siittolasta, jonka nimeä en muista, ja neljäsosan länkkäritallista nimeltään MW. Minulla oli myös n 20 yksityishevosta. Perustelin myös mm tuontitalleja jne, ja jokaisella tallillani oli teema. Ei mikään rodun tai painotuslajin mukaan valittu teema, niin kuin nyt, vaan ihan toisenlainen. Eräs tallini, jonka nimeä en muista, oli teemaltaan meri, rt GO oli menevä kesäinen ravitalli, sitä ennen De Que hopeinen melkein taivaaseen sijoittuva, Misha oli kuin pikni-eväskori jne.

Sitten, ihan ykskaks, kyllästyin. Päätin, että veisin kaikki hevoseni, siis ihan kaikki, kisatalli Mishaan. Sen nimi vain tuntui lapselliselta silloin (nykyään jopa pidän siitä). Vaihdoin Mishan nimen The Finaliksi, sillä The Finalin piti olla viimeinen, ainoa, kaiken kattava jättitalli. Siellä asui muutama sata hevosta - kaikki hevoseni vauvasta vaariin, suokkiravurista kouluholstiin.

No, tunnettehan te minut, arvoisat lukijat. Minulla on nytkin Erkinheimot, Crimson, Yorca, Brises, Zurück, ja vielä muitakin. The Final ei vain sovi minulle. Välillä jokin talli kiinnostaa, välillä ei, ja minulle parasta näyttää olevan usean pienen tallin pyörittäminen. Saan vaihtelua. Nyt Crimson ei kiinnosta minua, ja olen puuhaillut pari viikkoa Yorcan ja kestosuosikkini Zurückin ympärillä. Sitä ennen touhasin hiki hatussa Brisesin kanssa. Sitä ennen ei kiinnostanut mikään, vaan elin IRL-elämää kovalla vauhdilla.

The Final siis alkoi horjua, ja vääjäämättä ajoin sen alas. Sen tilalle tuli Joushou Gaidou, jossa oli kaikenlaisia hevosia. JG'n rinnalle tuli Shiawase, joka oli IHAN samanlainen kuin JG, mutta jonka perustin, koska sain halvalla ihanan leiskan. Se oli pystyssä ehkä kaksi kuukautta, ja järjestin siellä parit kisat. Sitten tuli Zurück, tosirakkauteni, elämäni, lempipaikkani netin syövereissä. Kun ravihevosten määrä lisääntyi, perustin Crimsonin, jota rakastan myös. Joushou Gaidoun hevosporukka alkoi olla aika köyhää, joten siirsin näppärästi kouluholstit Visualizmiin (ja ikuisuusprojektini on siirtää ne nyt Zurückiin, koska en tee mitään kahdella tallilla Saksassa) ja muutin JG'n Erkinheimoiksi suomenhevosille. Vasta myöhemmin kiinnostuin suomenpuokeista (Yorca), länkkäreistä (Brises) ja laukkureista (R-Core).

Huomasiko joku, että olen taas alkutilanteessa? Kt Misha = JG ja Shiawase = Zurück ja Yorca (ja kuoleva Visualizm). GO = Crimson. Plus muut, jotka tulivat myöhemmin. Tilanne ei ole minusta huono, vaan mahtava. Juuri näin haluankin harrastaa, ja taisin Kt Finalinkin perustaa vain yhteisön paineesta.

20130502

Oresaman uusimmat laatisvalmiit + vanhemmat arvostellut

Nyt seuraa rumpujen pärinää ja aplodeita, sillä Oresama ylpeänä esittää: LAATISVALMIIT!

Ylpein olen Dictator FINistä, Yorcan vielä hautuvan estepuokkikasvatuksen ensimmäisestä kantaorista. Tällä hetkellä suunnitelmat ovat sellaiset, että ori astuu vain Yorcan tammoja, eikä niistäkään saa tilausvarsoja (vielä). Haluan pitää tästä polveutuvaa sukua tiukasti hyppysissäni niin kauan kunnes aika on kypsä. Ja samalla levittää sitä hienovaraisesti muualle, jotta linja säilyisi mahdollisimman pitkään.

Sitten, raihnainen J-Rock rämpi myös vihdoin kisatouhuistaan läpi. Sillä on nyt 47 sijoitusta ERJ'n alaisista + muutamankymmentä muuta. Se on ilmoitettu useisiin ERJ'n alaisiin, eli eiköhän meillä vielä tässä kuussa se 50 ole kasassa. Ori on myös HANN3-palkittu. En tiedä vielä, mitä tämän hepan kanssa teen. Hankin sen (suunnilleen 2006), kun olin äärimmäisen kiinnostunut hannoverinhevosista. Enää en ole, koska löysin mm holsteinit.Silti olen tätä niin kauan paaponut, että kyllä tämä jonkinlaiseen jalostuskäyttöön menee. Ja tarjolla jalostukseen ori on

Ainokaisista jäljelle jääneistä traksuistani on Corbin Bex valmiina KRJ'n laatikseen. Jälkeläisnäyttöjä kuitenkin puuttuu, ja jostain syystä kukaan tammanomistaja ei ole kiinnostunut Rexistä. Orillahan kuitenkin on jo jotain meriittiä, nimittäin KRL-III ja YLA2.

48 sijoitusta ERJ'n alaisista ja useita ilmoittautumisia, siinä Wii-Mii Doll U'n saldo. Etsin tammalle oria jokin aika sitten, ja löysin 4 upeaa tapausta. Mokasin kuitenkin mailien kanssa, ja ehdin lähettää vain yhdelle orinomistajalle mailia ennen kuin kadotin kaikkien osoitteet. Noh, sainpa tammasta varsan omaan talliin jalostusnäytöksi (varsalla vasta 8 sijoitusta). Kun saan uuden energianpuuskan, etsin uudelleen oriita myyntivarsoja varten. Liisaamaan en tammaa lähde.

YLAan on menossa myös aika liuta hevosia, mutta suurin osa on samoja kuin tuossa yllä. Viimeisimmässä YLA'n tilaisuudessa oli kuitenkin mukana Chauncey Abi, joka lieväksi pettymyksekseni sai vain YLA3-palkinnon. Noh, saipa edes jotain.

2 Be Wiz U Mims on jo aikaisemmin kahmaissut KRL-III ja YLA3 -palkinnot, mutta onhan se toki valmis jo KRJ'n arvosteluun myös. Sillä on 2 varsaa enemmän kuin sivulla näkyy, mutta olen hoitanut asiani niin tosi hyvin, että olen kadottanut itse omistamani varsan. Kyllä se jossain on, mutta tähän hätään en sitä löydä. Toisen varsan sivut taas katosivat noin 3 sekuntia sen jälkeen, kun ne ilmoitettiin minulle. Ihme homma, että parhaiden konieni varsoille aina käy noin.

Minulla on myös muita teoriassa "laatisvalmiita", mutta niillä ei joko ole sivuja, tai sivut ovat (vielä pahemmin) päivittämättä (kuin noiden muiden). Olen ylpeä jokaisesta palkitusta hevosestani: muistan, kuinka suurta juhlaa oli saada ensimmäistä kertaa hevonen, Agata Jewel, laatuarvosteluun... (Btw, Agata Jewelin viimeinen minulle jäänyt varsa, Señor Sweden G on kohta laatisvalmis...)

20130426

Aktiivisemmat ajat luvassa

Onko kukaan käynyt yliopistoa? Hyvä, te siellä olette. Mutta kerronpa tämän silti teille, jotka ette ole käyneet: töitä on ihan sikana periodien lopuissa, mutta sitten on aina paljon vapaata aikaa. Minulla on nyt viimeinen puristus puolivälissä, ja sitten alkaa piiiiiiitkä kesäloma, jonka aikana luen vain 25 opintopistettä. Siis paljon aikaa virtuaalihepoille.

Teen seuraavana kouluvuonna kandityöni, saa nähdä syksyllä vaiko keväällä. Sen aikoihin menevät projektit varmaan jäihin, mutta siitä lisää myöhemmin. En suunnittele lopettamista.

Mutta nyt, juuri tänään, on muutama tunti aikaa lempilemmikeilleni, virtuaalihevosille...

20130321

Hyvä, harrastajat!

Sain ennen kiskottua vaikka mitä palkaksi Oresamaluonteista, en enää. Se on hyvä! Ainakin osa laatiksista antaa lisäpisteitä, jos luonne on itse kirjoitettu. Minun talouttani tämä tottakai haittaa, mutta onpahan virtuaalihevostelu kehittävämpää kuin aikaisemmin: useampi oppii kirjoittamaan.

Muistakaa: ei ole huonoja kirjoittajia. On vain kehittämiskelpoisia tekstejä. Olen ylpeä teistä!

20130318

On vauva syntynyt meille!


"Hei. Olen Raku, vaikka ihmiset sanovatkin minun olevan Bunraku Doll RR. Olen vielä pieni tyttö, mutta kuulemma minäkin kasvan isoksi. Isäntä käski minun kirjoittaa tänne, koska hän sanoo olevansa erityisen ylpeä minusta."

"Raku! Asiaan, ole hyvä!"

"Mitä mun piti sanoo?"

"Sun piti kertoo sun iskästä."

"Ai joo. Minun isäni nimi on Iskä. Hän on maailman suurin ja voimakkain hevonen, ja osaa hypätä taivaaseen asti. Äidin nimi taas on Äiti. Ja Äiti onkin niin suuri hevonen, että se on iskääkin isompi. Sen pää osuu taivaaseen, kun se seisoo. Äitiä en ole nähnyt hyppäämässä, mutta Äiti on kertonut kyllä juttuja."

"Voi Raku sun kanssas. Tuu nyt pois sieltä. Ethän sä muista yhtään, mitä sun piti sanoa, eikä sun iskän nimi oo Iskä, vaan Eppu."

"Ai joo..."

"En mä nyt jaksakaan esitellä sua meidän lukijoille. Ne voi lukea sun nettisivulta, jos ne haluaa. Tuu sä nyt vaan tänne, äiti odottaa jo."

Bunraku Doll RR

20130315

Mitä Oresama teki tänään

Siihen nähden, etten ole tehnyt mitään kunnollista aikoihin, tein tänään ja eilen toooooosi paljon virtuaalijuttuja.

Olen hommaillut kisoja:
- Eilen anoin 5xERJ
- Tulokset tänään 5xERJ
- Anoin 7xERJ
- Päivitin 5xWRJ
- Anoin KRJ

Olen tehnyt hevossivuja:
- Tein sivut tyhjästä kahdelle puoliveriselle
- Vaihdoin 3 puoliveristä uudelle ulkoasulle ja uudelle domainille
- Tapoin 2 hevosta ja tein muistosivut

Olen päivittänyt:
- Zurückin hevossivulla on uusi järjestys
- Yorcan hevossivulla näkyy nyt kaikki kopukat, joilla on sivut
- Korjasin Brisesin hevossivun

Olen vahdannut kisoja:
- Kävin läpi yli 100 kisakutsua
- Päivitin neljän kopun kisakalenterin, yhdelle ei ollut lisätty vielä yhtäkään kisaa

Olen etsiskellyt kamaa:
- Sain kuvaluvat kahteen ihanaan paikkaan (kysyin yli viikko sitten)
- Niistä paikoista olen lisännyt neljälle hevoselle uudet kuvat
- Löysin upeat suokkikuvat, jotka minulla on yksinoikeudella. Koneeni hajosi, mutta nämä olivat sattumalta muistitikulla <3333 br="">- Etsin To Be Brave RR -oria topassa
- Etsin jalostukseen fwb-oria topassa

20130314

Mitä jeesustelua, Oresama!!

Oresama harrastaa lännenratsastuksen lajeja niin IRL kuin myös URL. Oresama kuitenkin jeesustelee sen suhteen, että ei käsittele karjaa, vaikka karjankäsittely on yksi lännenratsastuksen perusideoista - IRL ja URL. Oresamalta kysyttiin, mitä tämä tällainen tarkoittaa, ja Oresama vastasi. Nyt Oresama kirjoittaa tännekin tekopyhän kolumninsa karjankäsittelyn boikotoimisesta.

Eläinrääkkäys. Olen niiiiiiin tekopyhä, että en ole enää kasvissyöjä, vaikka tiedän edelleen, mistä ja miten se jauheliha minun makarooniini tulee. Pidän lihasta - ja tyttöystävän kanssa olemme samaa mieltä siitä, että kun koulut on käyty ja makselemme asuntolainaa pois omassa talossamme, kasvatamme ne eläimet, jotka syömme. Minulle ei tuota omantunnontuskia syödä Jeppe-possuani, jonka tiedän eläneen onnellisena pikku porsaana jonkin aikaa takapihallani. En ole tappamista, enkä varsinkaan syömistä vastaan, mutta turhaa rääkkäystä vastaan ehdottomasti.

"Vasikan sitominen ei satuta vasikkaa", ne sanovat. Numero yksi, satuttaa: sehän nykäistään pysähdyksiin täydestä vauhdista. Numero kaksi, on olemassa henkistäkin kipua. Minuakaan ei sattunut fyysisesti lainkaan, kun eksyin iskästä metsässä alle kouluikäisenä noin kolmeksi minuutiksi, mutta tuntui silti pahemmalta kuin asvaltti-ihottuma. Haava itketään kerralla valmiiksi, pelkoani itkin paljon kauemmin. Jos minä hätäännyn ilman iskää, emoa siis, niin hätääntyy vasikkakin - varsinkin kun joku iso ja pelottava, ratsukko tai susilauma, juoksee minun tai vasikan perässä, saalistaa meitä.

"Tää on vaan virtuaalimaailma", se taas on totta. Siksi minua ei haittaa ollenkaan, että te muut harrastatte karjankäsittelylajeja. Oikeassa maailmassa se nyppii minua. Silti en halua itse täällä osallistua sellaisiin luokkiin. Ja se on sopinut teille hyvin, kukaan ei ole nutissut, kiitos. Minäkään en nutise, virtuaalimaailmassa.

Entä sitten se, että karjankäsittelylajien juuret ovat oikeassa, elävässä elämässä? Siitä on HYÖTYÄ, en tuomitse sellaista rankasti. Oikeassa elämässä vasikka on saatava kiinni, ihan sen vuoksi että sille on tehtävä jotain. Laitettava ruuaksi, polttomerkittävä, korvamerkittävä tai jotain, mitä tahansa. Kilpailuissa vasikoita pelotellaan ihan huvin vuoksi.

Lännenratsastus ei ole eikä tule olemaan minulle karjankäsittelyä. IRL lännenjutut ovat minulle sitä, että hevoseni on rento, toimiva ja tyytyväinen, ja minä myös. Se seisoo maahansidottuna tyytyväisenä, ja minä opetan sitä rauhallisesti, niin kuin kunnon hevosmiehen kuuluu. Onneksi lännenratsastus on monipuolista: lajeja riittää niille, jotka pitävät karjankäsittelystä, ja jopa meille, jotka vastustamme sitä.

20130304

Myynnissä Chauncey Emmy RR

Brisesin ensimmäinen myytävä kasvatti on nyt täällä!

Chauncey Emmy RR

Hevosen nimen ja sukupuolen saa vaihtaa, jos haluaa. Uusi omistaja saa mukaan sukuselvityksen (copyiksi Oresama, kopioitu isältä & emältä) ja mittatilausluonteen.

Toivon hevosen saavan pysyvän kodin. Mieluiten möisin sen kilpailukäyttöön, mutta kisaaminenkaan ei ole pakollista, mikäli tamma muuten käyttöön pääsee. (Luonteen puolesta toimii myös harrasteheppana ja ratsastuskoululla varmaankin.)

Emä on jo lopettanut kisauransa. Sillä on yli 80 sijoitusta, ja se on valmis WRJ'n laatikseen. Tamma on mukana myös tämän kuu YLA-tilaisuudessa. Isä kilpailee vielä kauden tai kaksi, ja menee sitten YLAan ja WRJ'n laatikseen.

Tarjouksia voi jättää alle, mailiin (neovisual@veritiara.org) tai ht.netin myyntitopaan. Isä ja emä eivät ole tarjolla jalostukseen ulkopuolisille, mutta Brisesin hevosista saa myös tilausvarsoja.

(Emmyn ja sen isän sivuilla on sotkua, se johtuu mokastani. Korjaan isän sivut pikimmiten, mutta varsan sivuja en enää lähde korjaamaan, koska se on myynnissä. Teksteistä jne saa kuitenkin selvän tälläkin hetkellä.)

//edit: MYYTY

20130221

Brutal Esquire


Tahtoisin näyttää yhtä lempilapsistani, Brutal Esquirea. Tämä on näitä hevosia, joista sormet oikein syyhyävät päästä kirjoittamaan. Orin sukukin olisi mitä mehukkainta selvitettävää, mutta mihinkäs lyhytsukuinen ravihevonen sukuselvitystä tarvitsisi? Sen verran kuitenkin sanon, että KATSOKAA SEN SUKUTAULUA. Ei vain saavutusten osalta - voi että kuinka ihania hevosia siellä on!

Esa itse ei ole vielä mikään lentävä ihmeponi, mutta odotan siltä paljon. Tällä hetkellä se on Ruotsissa kilpailemassa, mutta palaa koto-Crimsoniin lähikuukausina takaisin.

Mitä vielä odotatte? Palvokaa hevostani.

20130218

Piirtämisestä ja piirretyistä taas

Minulla on luvat muutamiin ihaniin paint-kuviin, mutta en taida sittenkään käyttää kuvia. Sain nimittäin yhdeltä mahtavalta piirtäjältä rakennekuvan, ja taisin saada saman tyypin houkuteltua piirtämään vähän lisää muille hevosille. Ja tämä ylistys koskee tietenkin Chao.a, jonka tyyli on ihan mahtava, ja joka teki minun tammalleni koko virtuaali- ja muun maailman ihanimmat silmät.

Viimeaikoina (tai siis vuonna 2011, 2012 alussa ja nyt taas kun tulin takaisin) olen tykännyt enemmän piirretyistä kuvista. Aluksi koko juttu alkoi siitä, että YLAan mahtuu aina piirretyillä kuvilla. Sen vuoksi etsin niitä. Kesti tosi kauan huomata kuinka mahtavia piirretyt ovat YLAan mahtumisista tai mahtumattomuuksista riippumatta.

Ensinnäkin, minusta piirretty kuva herää paremmin eloon kuin valokuva. Valokuvaan on jähmettynyt hevonen vuosien takaa, ja piirretyssä kuvassa on jotain pehmeämpää. Valokuvan hevonen on joku muu, mutta piirretyn kuvan hevonen, vaikka kuva olisi tarkka kopio valokuvasta, on vain ja ainoastaan minun hevoseni, minun virtuaalihevoseni, eikä kukaan muu missään maailmassa.

Lisäksi piirrettyjen kuvien hevoset ovat aivan niin täydellisiä tai epätäydellisiä kuin minä tahdon, jos tilaan kuvan tarpeeksi hyvältä piirtäjältä. Myös se pieni epärealistisuus, joka niihin putkahtaa, on aivan mahtavaa. Oikeillakin hevosilla on toki ilmeitä, mutta ihan hitusen ilmeitä liioittelemalla saa aikaan todella surullisia, todella iloisia, tai todella mitä tahansa muuta tunnetta näyttäviä hevosia. Siihen tarvitsee taitoa. Liioittelun pitää olla niin hienovaraista, ettei sitä osaa kuvasta osoittaa, mutta niin selkeää, että hevonen näyttää muultakin kuin hevoselta. Chao.n piirtämänä tammani näyttää ystävällisemmältä kuin yksikään oikea hevonen, ja huomattavasti älykkäämmältä myös - siksi että siinä on ihan hitunen jotain ihmismäistä.

Sitä paitsi olen oppinut itsekin piirtämään, niin kuin joskus sanoin. Ihan vähän tosin: en voi esim myydä töitäni vielä vuosikausiin muille hevosille. Mutta sen verran, että saan hevoseni näyttämään siltä, miltä itse haluan. Olen ylpeä itsestäni, piirroksistani, piirroshevosistani, ja muiden minulle piirtämistä hevoskuvista.

20130214

Oresaman automatisoitu virtuaalihevostelukoneisto

On Oresama-paapalla poka leppoosat päivät! Ei tarvitse keittää kahviaan itse, tehdä ruokaansa itse, pestä pyykkiään itse - eikä edes harrastaa harrastuksiaan itse.

Olen keksinyt monitoimikoneen, jonka nimi on Avovaimo. Sen lisäksi että saan täyden palvelun oikeassa elämässä, saan näköjään myös virtuaalisessa elämässä. Esittelin murulleni viimein nolon salaisuuteni, virtuaalihevoset, ja tämähän oli että OMG WAU, mä nään nettisivujen sisään. Ja niin yksinkertainen ja läpitylsä asia kuin kisakalenterin päivittäminen on tälle suuri ihme. Ja voi sitä onnistumisen iloa, kun NIIIIIIIIIIIN monimutkainen koodi toimii ja näyttää ihan eriltä sivuilla kuin lähekoodissa, ohjelmointikielellämme "siinä-siinä-koodisivussa". :D Söpö.

Mitä minä olen tehnyt? Lueskellut foorumia ja opettanut murulle miten hevosen voi ilmoittaa raveihin ja miten voi päivittää kisakutsun. Eilen illalla huomasin että hupsis, se oli käynyt läpi mailini, päivittänyt kutsut ja myhäili sohvalla teekupposen kanssa.

On se elämä leppoisaa. :DD

20130212

Tarinakisat ja tarinoiden aiheet

Ihan oikeasti: saan kirjoitettua tarinan vaikka kahvinpuruista. Mutta silti ihmettelen, miksi tarinakilpailuiden tarinoiden aiheet ovat niiiiiiin tylsiä. Ja muutakin motkottamista minulla on.

1. Matkalla kisapaikalle eksyt / auto hajoaa / tie on tukossa / jotain vastaavaa.
Aihehan ei ole huono sinänsä, mutta kun harrastukseni aikana olen osallistunut KYMMENIIN tarinakisoihin ja kirjoittanut yhdeksän kertaa kymmenestä vähintään yhden tällaisen tarinan per kisa. Ja kun en ole kirjoittanut, yleensä tällainen on kuitenkin ollut aiheena, lähes aina pikkuluokissa.

2. Tallipihassa sinua tervehtii tallin koira/kissa/muroja syövä kameli.
Joo joo joo, jokaisen tallin maskottihan on ai-nut-laa-tui-nen. Paitsi että ei ole. Joka Mirri ja Maisa on ihan samanlainen sosiaalinen ja kiltti, ja jos ei ole, siitä ei pyydetä kirjoittamaan tarinaa. En pidä tallielukkatarinoista, oli tarkka aihe mikä tahansa. Ihan sama likaako se valkoiset kouluratsastuspöksyni ja minun pitää selitellä tuomarille vai pitääkö sitä vain silittää. Entä jos on paha virtuaalinen astma ja allergia? :D

3. Kaikki tuomarille selittelemiset.
En koskaan selittäisi. En IRL, koska en kehtaisi, enkä AINAKAAN URL, koska huomenna on kisat, joissa ei tarvi selitellä.

(4. Ei aihetta ollenkaan: kirjoita kisasuorituksestasi
TÄMÄ ON LÄHES YHTÄ KAMALA KUIN KISAMATKA! Ei aiheen puolesta taaskaan, vaan sen että tästä pitää kirjoittaa NIIN usein.)

Tässä kolme suurinta inhokkiani. Mutta kisanjärjestäjä = luokan keksijä ei juuri koskaan joudu kirjoittaa kakoista aiheistaan.

Sitten luokkien peruminen. Joo, tiedän että on vähän keljua järjestää yhden ihmisen luokkia, mutta ei kai sitä ole vielä kielletty? Tarinakisoihin osallistuminen vaatii kuitenkin vähän enemmän kuin normaaleihin osallistuminen. Ja vielä kun luokat ovat heC-A ja omat hevoset menevät vaA-GP... Ja se kun osallistujalistaa ei voi näyttää. Osallistuisin nykyäänkin herkemmin jos tietäisin etten joudu kisaamaan itseäni vastaan. Normaaleissa kisoissa osallistujalistan puuttuminen ei haittaa yhtään.

Viimeiseksi ihan sikamyöhäiset deadlinet. Ihminen ehtii kirjoittaa lyhyen tarinan TOSI nopeasti, jos vain haluaa. (JA jos aihe on edes OK.) Jos VIPiin on kymmenen viikkoa, sitä tulee ajateltua, että no kyllä minä ehdin, ja unohtaa koko kisan. Jos VIP on kahden päivän päästä tai kahden tunnin päästä, kukaan potentiaalinen osallistuja ei lykkää myöhemmäksi, vaan osallistuu saman tien eikä unohda.

-------

BONUS: Laatuarvosteluista ruikutusta MYÖS TÄHÄN!!!!!!
Ihmiset eivät osallistu tarinakisoihin -> LAATIKSISSA yritettiin auttaa asiaa antamalla pisteitä tarinoista.
Saman pistemäärän saa kymmenellä alle 10s kestävällä osallistumisella normaaliin kisaan -> pisteiden takia ei kannata osallistua tunnin tarinakisaan
Laatuarvostelut eivät vastaa nostamalla pisteitään (paitsi TYH muistaakseni joskus hamaassa menneisyydessä): "tarinoita kirjoitellaan omaksi ilokseen" -> harva kirjoittaa tarinoita omaksi ilokseen, koska omaksi iloksi osallistutaan laatiksiin, joista omaksi iloksi saatavat pisteet eivät kannusta omaksi iloksi tarinointia.

Vielä osta irto-EXTRA ja lue eteenpäin:
Oresama paljastaa:
"En ole koskaan kirjoittanut mitään omaksi ilokseni!"
Onko joku muu?

20130209

Oresaman haparointia länkkärimaailmassa

Kyllä tuntuu hyvältä: olen saanut jotain tehtyä oikeasti, ja siitähän on aikaa kun viimeksi oli näin. Aloitetaanpa kisalistan päivityksellä.

Kolme ensimmäistä Brisesin lännenpainotteista tammaa ovat nyt kisojensa puolesta valmiita (vähintään 80 sijoitusta per lärvi). Siksi etsiskelin uusia hevosia. Ihan uusi naama on evm-sukuinen Ame Amber, mutta toisessa tulokkaassa onkin vähän tuttua näköä.
Maybe Rainy RR, Brisesin neljäs kasvatti, orivarsa, syntyi eilen. Sen emä on juuri valmiiksi kisannut Maybe Miracle ja isä vielä kauan kisakentillä taivaltava lupaus Antique Rain. Maybe Rainy RR jää Brisesiin elämään, niin kuin kaikki muutkin kasvatit tähän asti... Koska en malta luopua niistä.
Ame Amberille on tarkoitus tuoda kaveriksi joku muu evm-sukuinen, mutta siihen asti en ole vielä päässyt.

Sitten sivujen rakentamisesta. Ennen kuin palasin, Brisesin kahdestakymmenestäyhdestä hevosesta vain kahdella oli kokonaiset sivut, mutta nyt netissä olevia hevosia on kahdeksan, tämän aamun jälkeen varmaankin yhdeksän. Itse tallin sivuja en ole jaksanut tehdä.

Kilpailuista sen verran, että kolmet WRJ't on hyväksyntää odottamassa. Pidän ne tietenkin Zurückissa. Siellä on juuri nyt myös ERJ'n alaiset, joissa on vielä tilaa osallistujalistoilla.

20130207

Hevosten laatuarvosteluun ilmoittamisen p***uus.

Minulla ei ole mitään ongelmaa tehdä hevosesta ns laatisvalmista. Laatisvalmis ei ole paljoa pyydetty. Muutama hassu kisa, päiväkirja kirjoittaa oikeastaan itse itsensä, yksi jäälkeläinen kotiin ja TJ-merkintä sivuille. Mutta arvonimiä ei ole kuin harvoilla ja valituilla.

1.En ikinä huomaa tilaisuuksia ajoissa. Jos tilaisuutta ei mainosteta, en ikinä huomaa, että sellainen on. Jos tilaisuutta mainostetaan, se menee täyteen ennen kuin ehdin ilmoittautua.

2. En ikinä huomaa hevosteni olevan valmiita. Jaa, olisi tilaisuus, minkähän hepan ilmoitan? Onkohan joku valmis? Jaa ei ole. Ja sillä hetkellä kun osallistujalista on täynnä, joku ratsu (ja muutaman kerran myös ravuri) mönkii esiin karsinastaan ja sanoo, että minä olisin muuten voinut mennä. Sijoituksia on neljäsataakahdeksantoista ja jokaisella yhdeksällä jälkeläiselläkin noin sataviisi plus cup-sijoitukset.

YLA on vielä helppo nakki (paitsi suokkien/puokkien osalta joskus).
Koskahan viimeksi näin KRJ'n tilaisuuden? Siis silloin kun olin aktiivinen, ts vuosi sitten ja sitä takaperin laskettuna. Eikä se, etten näe niitä, tarkoita todellakaan sitä etteikö niitä olisi kuitenkin.

Kyllä minä vielä tähän systeemin keksin. :D

Toivottaa Oresama, jolla on palkitsematta
6 KRJ-valmista,
3 KRL-valmista, (onko KRL'aa enää?)
3 WRJ-valmista,
1 SPL-valmis,
2 VSHK-valmista ja
6 YLA-valmista hevosta (joista muuten 2 on ravihevosia..).

P.S.
Kello 13:30 ilmoittauduin muuten KRJ'n alaisiin kisoihin jotka oli ilmoitettu kalenteriin vajaa tunti aikaisemmin. Helppoihin luokkiin. Kerron sitten mahduinko mukaan.

20130202

Heppakilpailuita jeeee!!

Ihmisen virtuaalihevostelu on huonolla tolalla jos hän päivittää kahden hevosen kisakalenterin (vuodesta 2011 tähän päivään btw...) ja kirjoittaa aiheesta postauksen. Siksi kirjoitankin asioista, jotka ottavat minua kupoliin kisoissa ja kisakutsuissa.

1. Luokkaotsikot. Luokkalistassahan ne ovat aina esim
Luokka 1, 100cm
Luokka 2, 110cm
Luokka 3, 120cm
Se on HYVÄ. Mutta miksi ne ovat TOSI usein osallistujalistoissa & tuloksissa vain näin
Luokka 3
Erkki - Heppa
Lauri - Koni
Olen niin laiska että ärsyttää kelailla edestakaisin sivua kun saman asian olisi voinut nähdä kertavilkaisulla.

2. Mailitse osallistuminen
Viimeksi kun olin aktiivinen ravimaailmassa, foorumit yleistyivät. Inhosin niitä aluksi, koska minusta ne eivät ole yhtä kauniita kuin perussivut, ja koska mailitse pystyi osallistua yhdellä kertaa kaikkiin samanlaisiin kutsuihin lajista riippumatta, poislukien laukat. Nyt Koko Maailma on muuttunut ja minua ärsyttää, kun ratsukisoissakin ei ole foorumeita, koska nyt joudun avaamaan mailin ja oikein Kirjautumaan Sisään. Kyllä, minulla ei ole muutakaan vitutetta.

3. Mailitse osallistumisessa tarvittava otsikointi
Käsitän, jos otsikko on esim jaos + kutsun nro / päivämäärä. Käsitän, jos tyypillä on 100 tallia niin kuin minulla, ja otsikko on hänelle selkeintä olla tallin nimi + jaos + pvm /kutun nro. Mutta entäs kun otsikko on jaos + pvm + kutsun nro + 13-osainen numerokirjainyhdistelmä? Ja kaupan päälle sivuilla on kakkosnapin käyttö estetty, mikä ei estä otsikon kopiointia mutta ärsyttää silti?

4. 10x GP-luokka -KRJ'n alaiset
Ei enää saa järjestää. (tai siis saa mutta yksi heppa saa mennä vain kahteen luokkaan -> harva järjestää) Mutta muistokin ärsyttää. Samoin niiden kieltäminen, vaikka se onkin ymmärrettävää. Järjestin näitä myös itse, koska se AINAKIN ärsytti kun muiden hevoset saivat 12 osallistumista GP-tasolla per kutsu ja minun vain 1-2 koska ehdin vain omiin kisoihini. Ärsytti vähiten kun järjesti itse ja hyötyi tosi nolosti siitä.

5. En keksi muuta. Paitsi kutsujen katoilun, mikä on IHAN omaa syytäni. En voi olettaa että vuoden 2011 kisakutsut olisivat kaikki tallella minua varten. Kaikki 2012 olivat edelleen, paitsi parin hävinneen domainin. Kiitos siitä.