Hiitissä on tottavie asennetta. Siinä on Sitä Jotain, sitä kadotettua taikaa, jonka vuoksi rakastuin virtuaalihevosharrastukseen. En osaa sanoa, mikä Hiittiin taian tekee, mutta tiedän, että minun talleiltani se on kadonnut jo ainakin viisi vuotta sitten.
Sitä paitsi Hiitti on oikeasti itse tehty - ja sen hevoset erottuvat massasta jo ulkonäöllään. Ensin ajattelin, niin kuin varmasti moni muukin, että huh huh, olisi voinut edes vähän siistiä. Kun vietin tallilla muutamia minuutteja (Se Jokin sai minut jäämään) ajattelin, että täydellistä. Näin pitää olla. Hiitin kanssa on nähty hirveästi vaivaa, kun tallia yhtään tarkemmin katsoo. Siellä on pohjapiirrokset ja kaikki!! Siellä on vaikka mitä, omistaja on viettänyt tallinsa kanssa tuntikaudet.
Iski hulluus: luovun kaikista hevosistani, perustan taas yhden talin, jossa on yksi kaiken rotuisia koneja. Niin kuin alussa. Sitten hautasin idean: olen saavuttanut jo hieman jotain. En saa taikaa takaisin, mutta voin nauttia Hiitistä ja muista.
Tuntitalli Hiitti, muutaman hevosen koti, on mukavimpia talleja, jotka olen nähnyt. Sillä on pitkä matka eteenpäin - mutta niinhän on jokaisella tallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti