Nyt riitti, nyt niin riitti! 201010
Nyt kun aloitettiin, niin mikäs siinä. Tapoin aiemman ykkösrotuni edustajat, kuten hetki sitten kerroinkin. Eihän se siihen jäänyt - vähän Oresaman tyylistä. Kun tehdään, tehdään sitten kunnolla. Kun hankkiudutaan eroon virtuaalihevosista, hankkiudutaan sitten kunnolla.
Aloin miettiä, mitä IHMETTÄ minä teen ban-eillä. Kun kasvattisivua tutkii, huomaa heti koko työni valuneen hukkaan. Se on kismittänyt minua jo vuodesta 2006, ja nyt, nyt, nyt räjähdin. Se on siinä, se on niin siinä, nyt niin riitti! Kaikki koukkuun, kaikki pois, ei kiinnosta.
Rakkaudesta rotuun jätin pakasteita kahdesta parhaasta orista: YLA2-palkitusta Bakabakashiista ja sen melkein yhtä hienosta pojasta, Kisô G'sta. Molemmat pojat löytää hevossivun kautta klikattavalta in memoriam -sivulta. Ihastelkaa, kadehtikaa, tai jotain.
Vielä yksi suokki kohtaa kuoleman, kunhan jaksan ensin päivittää sen kisakalenterin vielä kerran. Parissa päivässä JG menetti kivasti yksitoista hevosta rajan taa ja kolme laitettiin myyntiin. Ja lisää teurastrusta on luvassa: pari puoliveristä kisataan laatiskuntoon ja julmasti painetaan piikki persuksiin.
Tämä ei merkitse lopettamista, vaan keskittymistä ja erikoistumista. Olen antanut kaikkeni parille rodulle. Toisen kohdalla se on oikeasti ollut saavutus. Toisen kohdalla se ei ole riittänyt. On aika siirtyä eteenpäin eikä jumittaa taas uudestaan kuutta vuotta näiden kanssa. Tajusin juuri, että minä todella aloitin tanskalaisten kanssa 2004 ja ban-eit tulivat kuvioihin 2006.
Mitä jää jäljelle?
- Ratsusuokit
- Ravisuokit
- Amerikanravurit
- Xx-laukkurit
- Muutama xx-ratsu
- Kouluholsteinerit
- Koulutrakehnerit
- Estehannoverit
- Muutama muunrotuinen harrastekopukka
***
Miltä näyttävät muutoksia kokeneet tallit nykyään?
Joushou Gaidou:
- 8 puoliveristä: 30+6t (ei laskettu myytäviä)
- 19 suokkia: 9o+10t
- 1 fri-r
- 1 she-o
- 1 ox-o
Zurück
- 5 hannoveristä (30+2t)
- 1 trak-o (ja 1 tuontitamma vailla sivuja)
- 1 xx-o
***
Oresama elää siis uudistusten aikaa - ja hyvä niin. Olen junnannut paikoillani ihan liian kauan.
20101020
20101018
Vuoden 2010 virtuaalimestari 181010
Meiltä Joushou Gaidousta löytyy vuoden 2010 "Virtuaalimestaruus" -finaalin voittajatamma. Huomasin sen vasta tänään, jos totta puhutaan - olenhan pitänyt pienoista ressilomaa, ja vaikka hevoset ovat kilpailleet, niiden sivut ovat olleet melko hyytyneet.
Seitsemänvuotias Karhutar siis juoksi tiensä voittoon 3009 järjestetyssä mestaruusfinaalissa. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä: olen paitsi tamman omistaja, myös sen maahantuoja ja valmentaja. Kuski, Miro (evm.) kehui myös suorituksen menneen nappiin hänenkin osaltaan, ja täytyy kyllä taas kerran tunnustaa, että mies on paitsi ahkera tallimestari, myös ässäkuski. Lieneekö palkankorotus kohdallaan - vai annanko palkinnoksi uusia valmennettavia ja sen myötä lisää liksaa?
Joushou Gaidoun ja Crimsonin osalta kesä ja syksy ovat olleet yhtä voittokulkua. Hevosille on satanut meriittiä meriitin perään, ja muutama on juossut ilman suurlähtöjäkin niin hyvin, että ensisyksynä minulla on mielettömän hyviä jalostushevosia talli täynnä. Suuriahan minä toivon - mutta en tule pettymään. Hevosteni taidot yllättävät minut kerta toisensa jälkeen.
Meiltä Joushou Gaidousta löytyy vuoden 2010 "Virtuaalimestaruus" -finaalin voittajatamma. Huomasin sen vasta tänään, jos totta puhutaan - olenhan pitänyt pienoista ressilomaa, ja vaikka hevoset ovat kilpailleet, niiden sivut ovat olleet melko hyytyneet.
Seitsemänvuotias Karhutar siis juoksi tiensä voittoon 3009 järjestetyssä mestaruusfinaalissa. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin ylpeä: olen paitsi tamman omistaja, myös sen maahantuoja ja valmentaja. Kuski, Miro (evm.) kehui myös suorituksen menneen nappiin hänenkin osaltaan, ja täytyy kyllä taas kerran tunnustaa, että mies on paitsi ahkera tallimestari, myös ässäkuski. Lieneekö palkankorotus kohdallaan - vai annanko palkinnoksi uusia valmennettavia ja sen myötä lisää liksaa?
Joushou Gaidoun ja Crimsonin osalta kesä ja syksy ovat olleet yhtä voittokulkua. Hevosille on satanut meriittiä meriitin perään, ja muutama on juossut ilman suurlähtöjäkin niin hyvin, että ensisyksynä minulla on mielettömän hyviä jalostushevosia talli täynnä. Suuriahan minä toivon - mutta en tule pettymään. Hevosteni taidot yllättävät minut kerta toisensa jälkeen.
Tags:
Crimson,
Joushou Gaidou,
ravit,
suurkilpailut
20101016
Uudelleenkoulutusta ja luopumista 161010
Ja heipä hei taas kaikki uudet ja vanhat ystäväisemme. Tällä kertaa turinoidaan sellaisesta asiasa, kuin laukkureiden muuttaminen ratsuiksi. Se on homma, jota vihaan. Oikeasti ei niistä saisi mitään huipputason kouluratsuja, mutta nyt hitto vie saa: tämä on virtuaalimaailma, ja jokaisen hevosen on oltava hyödyllinen. Jos ei hevosistani ole hyötyä laukkaradalla, niistä on aina hyätyä ratsujalostuksessa, ja se edellyttää kovia tuloksia. Ja ratsuhan pärjää AINA, jos sen vain viitsii kilpailla loppuun asti.
R-Coresta muuttaa kaksi heppaa Visualizmiin. Kumpikin on epäonnistunut laukkuri. Ori on Black Tango, jonka varalle minulla OLI suuria suunnitelmia. Tamma taas on Radical Showtime, ensimmäinen oikea laukkuritammani. Sanomattakin on selvää, että varsinkin jälkimmäisen jättäminen pois radalta on todella sydäntäriipivä toimenpide. Toivoin niin kovasti sen pärjäävän - mutta laukkamaailmassa ei auta sitä allowancea hinkata kymmentä kertaa. Kumpikin on jo ilmoitettu vielä yhteen lähtöön ja muutama lähtö on merkkaamatta, mutta sitten kaikki on ohi näiden osalta.
Uusi elämä koittaa kouluratsuna. Tammaa ei huvittaisi edes siirtää, tekisi mieli tappaa, mutta eihän kukaan terve ihminen heitä hukkaan noin nättiä nimeä. Ori on ihan kiva ratsunakin.
***
Toinen uutinen koskee tanskalaisia puoliverisiä. Jokainen on ihan varmasti huomannut, että minua ei yksinkertaisesti huvita. Tänään löin lukkoon raskaan päätöksen. Se on loppu. Ohi. Finito. Over. Pidän eläkeläistamma Agata Jewelin, sen hurmaavan pojan jonka nimi on Señor Sweden G, tilausvarsan nimeltään The 1st Kavki Boi of TWB, sekä oman tuontineitini Sleep Deep G'n. En kasvata enää tanskanpuoliverisiä. Tänään on nyt sitten virallisesti ohi se, mikä on ollut käytännössä ohi jo kauan. Minun vuonna 2004 alkanut taipaleeni tanskalaisten puoliveristen kanssa on kuljettu loppuun.
Myyntiin tulee monia hienoja hevosia, mutta Cherryä ja Tiinaa rakastan niin paljon, että annan niiden kuolla mielummin kuin näen ne jollakulla muulla. Lienen paha ihminen, mutta en tahdo enää pitää niitä, mutta en myöskään VOI katsoa ketään muuta esim kilpailemassa sillä. Jos Cherrystä tahtoo varsan, kannattaa pyytää sellaista NYT, koska en herätä hevosiani kuolleista kovin heppoisista syistä. Tiina elää vielä jonkin aikaa eläkkeellä.
Myynnissä ei siis ole kuin jämäpaloja, mutta nekin ovat helmiä:
Agony 13th
Haf Ur Own Way G
Hey-Hello Señora G
Kaikille kaikki tekstit mukaan.
Tarjouksia saa tehdä alle tai myöhemmin ht.netin foorumille. Tärkeintä on pysyvä koti, mutta olisi mukavaa jos hevoset pääsisivät vielä jatkamaan sukuaan. Myös omia hevosiani saa nyt käyttää siitokseen, ja pätevillä perusteilla tammojenkin varsat saa omien kasvattajanimiensä alle. Oresama kiittää ja kuittaa.
Ja heipä hei taas kaikki uudet ja vanhat ystäväisemme. Tällä kertaa turinoidaan sellaisesta asiasa, kuin laukkureiden muuttaminen ratsuiksi. Se on homma, jota vihaan. Oikeasti ei niistä saisi mitään huipputason kouluratsuja, mutta nyt hitto vie saa: tämä on virtuaalimaailma, ja jokaisen hevosen on oltava hyödyllinen. Jos ei hevosistani ole hyötyä laukkaradalla, niistä on aina hyätyä ratsujalostuksessa, ja se edellyttää kovia tuloksia. Ja ratsuhan pärjää AINA, jos sen vain viitsii kilpailla loppuun asti.
R-Coresta muuttaa kaksi heppaa Visualizmiin. Kumpikin on epäonnistunut laukkuri. Ori on Black Tango, jonka varalle minulla OLI suuria suunnitelmia. Tamma taas on Radical Showtime, ensimmäinen oikea laukkuritammani. Sanomattakin on selvää, että varsinkin jälkimmäisen jättäminen pois radalta on todella sydäntäriipivä toimenpide. Toivoin niin kovasti sen pärjäävän - mutta laukkamaailmassa ei auta sitä allowancea hinkata kymmentä kertaa. Kumpikin on jo ilmoitettu vielä yhteen lähtöön ja muutama lähtö on merkkaamatta, mutta sitten kaikki on ohi näiden osalta.
Uusi elämä koittaa kouluratsuna. Tammaa ei huvittaisi edes siirtää, tekisi mieli tappaa, mutta eihän kukaan terve ihminen heitä hukkaan noin nättiä nimeä. Ori on ihan kiva ratsunakin.
***
Toinen uutinen koskee tanskalaisia puoliverisiä. Jokainen on ihan varmasti huomannut, että minua ei yksinkertaisesti huvita. Tänään löin lukkoon raskaan päätöksen. Se on loppu. Ohi. Finito. Over. Pidän eläkeläistamma Agata Jewelin, sen hurmaavan pojan jonka nimi on Señor Sweden G, tilausvarsan nimeltään The 1st Kavki Boi of TWB, sekä oman tuontineitini Sleep Deep G'n. En kasvata enää tanskanpuoliverisiä. Tänään on nyt sitten virallisesti ohi se, mikä on ollut käytännössä ohi jo kauan. Minun vuonna 2004 alkanut taipaleeni tanskalaisten puoliveristen kanssa on kuljettu loppuun.
Myyntiin tulee monia hienoja hevosia, mutta Cherryä ja Tiinaa rakastan niin paljon, että annan niiden kuolla mielummin kuin näen ne jollakulla muulla. Lienen paha ihminen, mutta en tahdo enää pitää niitä, mutta en myöskään VOI katsoa ketään muuta esim kilpailemassa sillä. Jos Cherrystä tahtoo varsan, kannattaa pyytää sellaista NYT, koska en herätä hevosiani kuolleista kovin heppoisista syistä. Tiina elää vielä jonkin aikaa eläkkeellä.
Myynnissä ei siis ole kuin jämäpaloja, mutta nekin ovat helmiä:
Agony 13th
Haf Ur Own Way G
Hey-Hello Señora G
Kaikille kaikki tekstit mukaan.
Tarjouksia saa tehdä alle tai myöhemmin ht.netin foorumille. Tärkeintä on pysyvä koti, mutta olisi mukavaa jos hevoset pääsisivät vielä jatkamaan sukuaan. Myös omia hevosiani saa nyt käyttää siitokseen, ja pätevillä perusteilla tammojenkin varsat saa omien kasvattajanimiensä alle. Oresama kiittää ja kuittaa.
Paha, paha, paha Oresama!! 161010
Näin on käynyt minulle kahdesti, ja nyt tein sen muille. Olen ostanut muualta kahdesti hevosen ja huomannut jonkin ajan päästä, että koko koni on haljennut kahtia - myyty kahdelle ihmiselle. Nyt olen itse onnistunut myymään halkaistun hevosen, ja olen siitä ihan tosissani niin pahoillani, että tuntuu kuin maailma olisi loppunut, virtuaaliharrastus palanut pois ja koko Internet kaatunut koko maailmasta.
Tonicizm, murheenkryyni. Suosikkitammani varsa oli alunalkujaan tilausvarsa, mutta palautui kotiin. Myin komean holsteinorin pois, koska mitäs minä nyt sillä olisin itse tehnyt, minullahan oli jo varsa samasta emästä, ja halusin panostaa siihen varsaan täysin. En tiedä ollenkaan, miten minä ONNISTUIN unohtamaan vanhempien varsakalenterin päivittämisen. Se Tonicizm näytti edelleen tallissa tyhjänpanttina möllöttävältä, sivuttomalta kaakilta, kun sen aikoinaan itselleen tilannut kysyi, onko sillä omistajaa. Sanoin, että ei. Oli kamala yllätys haljenneen hevosen omistajille, kun kohtasivat toisensa.
Tottakai heppa on nyt sen, joka osti orin minulta tilaajan taukoillessa. Olisi ollut ehkä kohtuullista antaa se takaisin sen alkuperäiselle omistajalle - mutta miten olisin sen voinut tehdä? Uusi omistaja on kirjoitellut pitkät pätkät hevoselleen, kilpaillut sillä ja ostanut sen ihan reilusti minulta, vaikka olenkin idiootti hevoskauppias. Sinne se nyt kuului. Tarjosin hyvitykseksi Tonicizmin alkuperäiselle omistajalle lainaan orin emää, saisi ainakin samansukuisen varsan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Minä tiedän sen, mutta en keksinyt muutakaan, miten voisin asian korvata. Olen varmasti kummankin Tonicizm-ihmisen henkilökohtaisella "mustalla listalla" nyt, mutta ansaitsenkin sen. Kuka voi mokata näin?
Minäkin olen aikoinaan ostanut kaksi halkaistua konia, kuten sanoin. Toinen oli tamma, Tao Tao TH, suoraan kasvattajalta. anskuöö/tokko./moshi./special k./mikälie nykyään teki saman mokan - mutta hänen syynsä oli ymmärrettävä. Olimme siihen aikaan kavereita oikeassa elämässä ja kaupat tehtiin yläasteen pulpetissa matikantunnilla, eikä kukaan nyt sellaisia muista. Olin kilpaillut Tao Taon melkein laatiskuntoon, kun ht.netissä tuli vastaan joku toinen samannimisen hevosen kanssa... Jolla on sama kasvattaja... Syntymäaika... En ollut kuolemansurullinen, koska Tao Tao THn kanssa minulla ei ollut sen suurempia tavoitteita. Kaikessa hiljaisuudessa poistin sivut ja annoin koko asian unohtua. Tiesin, että hevonen olisi KUULUNUT minulle, mutta tiesin samoin sen, että virtuaaliheppojen tasolla se toinen ihminen RAKASTI hevosta enemmän kuin minä.
Toinen tapahtui holsteintamman kanssa. Omistaja möi pois hevosiaan, tavallinen juttu. Kolmipolvinen unelmatamma oli suuri rakkaus. En enää muista sen nimeä, mutta muistan sen luonteen. Kirjoitin suurin piirtein romaanin, niin kuin tapaan rakkaimmille virtuaalihevosilleni kirjoittaa, ja siinä meni pari tuntia. Toiset pari tuntia selvitin sukua. Seuraavana päivänä tuli pahoittelumaili joko kasvattajalta tai omistajalta, en muista. Hevosen myyjä ei ollut kysynyt kasvattajalta myymisestä ja minun hevoseni palautui kasvattajalle. Silloin otti päähän enemmän, koska olin upottanut hevoseen niin tuhottomasti turhaa aikaa ja tiesin, että olisin itse kasvattajana ratkaissut asian toisin. Myyjä oli kyllä rikkonut ostosääntöjä, mutta olisin KATSONUT pientä, mitätöntä Oresamaa ja huomannut, että tuo poikahan on kirjoittanut hevoselle tekstit heti ensimmäisenä päivänä ja selvästi aikonut panostaa tammaan. Olisin jättänyt hevosen Oresamalle. Se minua kismittää - ja tottapuhuen olin hyvin vihainen, vaikka mailissa vakuuttelinkin, että asia on ok, hyvä kun heppa löysi muualta paremman kodin. Nyt voin paljastaa, että seurasin tamman elämää noin vuoden: se ei koskaan saanut edes tekstejä sinä aikana. Tiedän, että olisin hoitanut sitä paremmin.
Nyt olen itse mokannut samalla tavalla, enkä enää voi olla vihainen myyjille, kasvattajille ja ties millekä muille. Vasta nyt tajuan, etteivät he todellakaan tehneet kiusaa TAHALLAAN. Minäkin olen nyt tehnyt samaa kiusaa muille, ja jos minun hevoseni halkaisseet ovat olleet yhtä pahoillaan kuin minä nyt, ovat he ehdottomasti kärsineet rangaistuksensa tuhatkertaisena. Menettäisin mielelläni vaikka kaikki hevoseni nyt, jos voisin poistaa sen pienen hetken, jona kirjoitin hevosen alkuperäiselle omistajalle mailin, jossa kerroin Tonicizmin olevan vailla omistajaa.
Näin on käynyt minulle kahdesti, ja nyt tein sen muille. Olen ostanut muualta kahdesti hevosen ja huomannut jonkin ajan päästä, että koko koni on haljennut kahtia - myyty kahdelle ihmiselle. Nyt olen itse onnistunut myymään halkaistun hevosen, ja olen siitä ihan tosissani niin pahoillani, että tuntuu kuin maailma olisi loppunut, virtuaaliharrastus palanut pois ja koko Internet kaatunut koko maailmasta.
Tonicizm, murheenkryyni. Suosikkitammani varsa oli alunalkujaan tilausvarsa, mutta palautui kotiin. Myin komean holsteinorin pois, koska mitäs minä nyt sillä olisin itse tehnyt, minullahan oli jo varsa samasta emästä, ja halusin panostaa siihen varsaan täysin. En tiedä ollenkaan, miten minä ONNISTUIN unohtamaan vanhempien varsakalenterin päivittämisen. Se Tonicizm näytti edelleen tallissa tyhjänpanttina möllöttävältä, sivuttomalta kaakilta, kun sen aikoinaan itselleen tilannut kysyi, onko sillä omistajaa. Sanoin, että ei. Oli kamala yllätys haljenneen hevosen omistajille, kun kohtasivat toisensa.
Tottakai heppa on nyt sen, joka osti orin minulta tilaajan taukoillessa. Olisi ollut ehkä kohtuullista antaa se takaisin sen alkuperäiselle omistajalle - mutta miten olisin sen voinut tehdä? Uusi omistaja on kirjoitellut pitkät pätkät hevoselleen, kilpaillut sillä ja ostanut sen ihan reilusti minulta, vaikka olenkin idiootti hevoskauppias. Sinne se nyt kuului. Tarjosin hyvitykseksi Tonicizmin alkuperäiselle omistajalle lainaan orin emää, saisi ainakin samansukuisen varsan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Minä tiedän sen, mutta en keksinyt muutakaan, miten voisin asian korvata. Olen varmasti kummankin Tonicizm-ihmisen henkilökohtaisella "mustalla listalla" nyt, mutta ansaitsenkin sen. Kuka voi mokata näin?
Minäkin olen aikoinaan ostanut kaksi halkaistua konia, kuten sanoin. Toinen oli tamma, Tao Tao TH, suoraan kasvattajalta. anskuöö/tokko./moshi./special k./mikälie nykyään teki saman mokan - mutta hänen syynsä oli ymmärrettävä. Olimme siihen aikaan kavereita oikeassa elämässä ja kaupat tehtiin yläasteen pulpetissa matikantunnilla, eikä kukaan nyt sellaisia muista. Olin kilpaillut Tao Taon melkein laatiskuntoon, kun ht.netissä tuli vastaan joku toinen samannimisen hevosen kanssa... Jolla on sama kasvattaja... Syntymäaika... En ollut kuolemansurullinen, koska Tao Tao THn kanssa minulla ei ollut sen suurempia tavoitteita. Kaikessa hiljaisuudessa poistin sivut ja annoin koko asian unohtua. Tiesin, että hevonen olisi KUULUNUT minulle, mutta tiesin samoin sen, että virtuaaliheppojen tasolla se toinen ihminen RAKASTI hevosta enemmän kuin minä.
Toinen tapahtui holsteintamman kanssa. Omistaja möi pois hevosiaan, tavallinen juttu. Kolmipolvinen unelmatamma oli suuri rakkaus. En enää muista sen nimeä, mutta muistan sen luonteen. Kirjoitin suurin piirtein romaanin, niin kuin tapaan rakkaimmille virtuaalihevosilleni kirjoittaa, ja siinä meni pari tuntia. Toiset pari tuntia selvitin sukua. Seuraavana päivänä tuli pahoittelumaili joko kasvattajalta tai omistajalta, en muista. Hevosen myyjä ei ollut kysynyt kasvattajalta myymisestä ja minun hevoseni palautui kasvattajalle. Silloin otti päähän enemmän, koska olin upottanut hevoseen niin tuhottomasti turhaa aikaa ja tiesin, että olisin itse kasvattajana ratkaissut asian toisin. Myyjä oli kyllä rikkonut ostosääntöjä, mutta olisin KATSONUT pientä, mitätöntä Oresamaa ja huomannut, että tuo poikahan on kirjoittanut hevoselle tekstit heti ensimmäisenä päivänä ja selvästi aikonut panostaa tammaan. Olisin jättänyt hevosen Oresamalle. Se minua kismittää - ja tottapuhuen olin hyvin vihainen, vaikka mailissa vakuuttelinkin, että asia on ok, hyvä kun heppa löysi muualta paremman kodin. Nyt voin paljastaa, että seurasin tamman elämää noin vuoden: se ei koskaan saanut edes tekstejä sinä aikana. Tiedän, että olisin hoitanut sitä paremmin.
Nyt olen itse mokannut samalla tavalla, enkä enää voi olla vihainen myyjille, kasvattajille ja ties millekä muille. Vasta nyt tajuan, etteivät he todellakaan tehneet kiusaa TAHALLAAN. Minäkin olen nyt tehnyt samaa kiusaa muille, ja jos minun hevoseni halkaisseet ovat olleet yhtä pahoillaan kuin minä nyt, ovat he ehdottomasti kärsineet rangaistuksensa tuhatkertaisena. Menettäisin mielelläni vaikka kaikki hevoseni nyt, jos voisin poistaa sen pienen hetken, jona kirjoitin hevosen alkuperäiselle omistajalle mailin, jossa kerroin Tonicizmin olevan vailla omistajaa.
20101013
Inspiraationpuutetta 131010
Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.
En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...
Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.
Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.
Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.
En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...
Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.
Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.
Tags:
ht.net,
inspiraatio,
luonteet,
tarinatoiminta,
tuonteja
20101004
Holstiapinat 041010
Nyt ne tulivat! Kauan sitten puhuin tuovani holsteinereita ja kirjoittavani niille tekstit aikataululla sitten-kun-ehdin, ja sellainen ajatuskin stressasi minua niin paljon, että lykkäsin projektia. En siedä tekstittömiä hevosia - ainakin sukuselvitys pitää aina olla.
Mutta nyt, nyt ne ovat täällä! Tai siis ainakin puolet niistä, nimittäin neljä urheaa orimiestä. Tammat jäivät vielä puoliväliin. Esitelkäämme hevoset - vaikka ei niissä paljon esittelemistä ole, koska tekstit todella puuttuvat.
Messerscmit ja
Wiener Blut, kaksi suosikkiani.
Das Alte Leid ja
Halt, mukava kaksikko.
Lisäksi kävi sellainen hassu juttu, että löysin tiedostoistani samanlaisen kisaamattoman, tekstittömän hevosen, jota en ollenkaan muista tuoneeni. Ressukkani Hidden Track on todella mukava hevonen, ja oikeasti ihmettelen, miten olen voinut unohtaa sen olemassaolon. Lisäksi olen jo noin kuukauden kilpaillut orilla nimeltä Dein Meister, ja oikeasti ihmettelin, kun se ei kuulunutkaan yo porukkaan. Mistä ihmeestä minä sen nimen olen kehittänyt? Luulin koko ajan, että uusia oreja olisi viisi! No, ilmeisesti Dein Meister ei kuulunutkaan jengiin alun perin, mutta kyllähän minä sillekin sivut teen, kunhan ehdin.
Sivutta ovat siis tammat: Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Näille kirjoittelen tekstejä, ja sitä mukaa kun saan kaikille parikymmentä sijoitusta alle, tulevat ensimmäiset varsat, jotta päästään laatuarvosteluihin. Yay!
Nyt ne tulivat! Kauan sitten puhuin tuovani holsteinereita ja kirjoittavani niille tekstit aikataululla sitten-kun-ehdin, ja sellainen ajatuskin stressasi minua niin paljon, että lykkäsin projektia. En siedä tekstittömiä hevosia - ainakin sukuselvitys pitää aina olla.
Mutta nyt, nyt ne ovat täällä! Tai siis ainakin puolet niistä, nimittäin neljä urheaa orimiestä. Tammat jäivät vielä puoliväliin. Esitelkäämme hevoset - vaikka ei niissä paljon esittelemistä ole, koska tekstit todella puuttuvat.
Messerscmit ja
Wiener Blut, kaksi suosikkiani.
Das Alte Leid ja
Halt, mukava kaksikko.
Lisäksi kävi sellainen hassu juttu, että löysin tiedostoistani samanlaisen kisaamattoman, tekstittömän hevosen, jota en ollenkaan muista tuoneeni. Ressukkani Hidden Track on todella mukava hevonen, ja oikeasti ihmettelen, miten olen voinut unohtaa sen olemassaolon. Lisäksi olen jo noin kuukauden kilpaillut orilla nimeltä Dein Meister, ja oikeasti ihmettelin, kun se ei kuulunutkaan yo porukkaan. Mistä ihmeestä minä sen nimen olen kehittänyt? Luulin koko ajan, että uusia oreja olisi viisi! No, ilmeisesti Dein Meister ei kuulunutkaan jengiin alun perin, mutta kyllähän minä sillekin sivut teen, kunhan ehdin.
Sivutta ovat siis tammat: Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Näille kirjoittelen tekstejä, ja sitä mukaa kun saan kaikille parikymmentä sijoitusta alle, tulevat ensimmäiset varsat, jotta päästään laatuarvosteluihin. Yay!
Anniinan virtuaaliblogi 041010
Anniina on nyt saanut ensimmäisen hevosensa sivut alulleen ja blogin pystyyn! Toinen hevonen on yhä vielä suunnitelmissa, mutta ongelmana on se, että hän pitää niin monesta ht.netissä tarjotusta friisiläis- ja rbsh-tammasta.
Anniinan blogia pääsee lukemaan tästä:
Bittiponiseikkailu
Anniina on nyt saanut ensimmäisen hevosensa sivut alulleen ja blogin pystyyn! Toinen hevonen on yhä vielä suunnitelmissa, mutta ongelmana on se, että hän pitää niin monesta ht.netissä tarjotusta friisiläis- ja rbsh-tammasta.
Anniinan blogia pääsee lukemaan tästä:
Bittiponiseikkailu
20101003
Suokkimietintää 031010
Ratsusuomenhevoset. Siinä on sekä ihailuni että inhoni kohde. Olen toitottanut jo iät ajat, että suomenhevoset ovat ravihevosia ja sillä siisti, mutta eipä niin monipuolista rotua voi kärryihinkään sitoa. Olen tahtonut viedä eteenpäin 2-polvisia ratsusuokkeja jo kauan, mutta sitä vastaan taistelee haluni luoda uutta. Tahtoisin ihan omia, lyhyitä linjoja taas! Muut saisivat viedä ne neljännestä polvesta eteenpäin, jos tahtoisivat.
Ratkaisu on löytynyt jo kauan sitten. Omaa linjaa 2-polvisiin asti, ja siinä vaiheessa sotketaan mukaan muita hevosia. En vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa hienoa suunnitelmaani käytännössä. Minulla on ollut lähinnä vain ravisuokkeja.
Nyt siihen on tulossa muutos. Ratsusuokit, esitelkää itsenne!
evm-sukuiset
o Henkisoturi
t Mielikuvituksen Tuote, tuotiin tänään, varsoo pian
1-polviset muualta
o Pirtin Jaska
2-polviset muualta
o Mörkövaaran Leijonaraita, ERJ-II, SLA-II
o Mörkövaaran Partajehu
t Serenin Staffimiehetär
t Meren Karkkinääri
Ai miten niin tulossa muutos? Noitahan on kuusi, ja se on säälittävä määrä, jos pitäisi kasvattaa yhtään mitään! No lapset, ei hätää! Sanoin tulossa, ei tullut muutos. Minulla on kilpailutuksessa jo sellaisia heppoja, joita ei ole vielä netissä. Paitsi yksi pieni, joka syntyy vasta 20. tätä kuuta.
Evm-sukuiset suunnitteilla:
o Monsieur Koivuniemi
o Erkinheimon Toteemihevari
o Erkinheimon Kristallijumala
t Äipän Anarkisti
t Kukka Nimeltää Tähti
t Erkinheimon Aavetyttö
1-polviset:
o Erkinheimön Mösiöö Seppo (Monsieur Koivuniemi x Äipän Anarkisti)
o Erkinheimon Karkulaisromeo (Toteemihevari x Kukka Nimeltään Tähti)
t Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)
t Erkinheimon Elävä Nukke (Kristallijumala x Aavetyttö)
2-polviset:
o Erkinheimon Rosvopäällikkö (Mösiöö Seppo x Krokotiilinkyynel)
t Erkinheimon Nukkelapsi (Karkulaisromeo x Elävä Nukke)
3-polviset:
o Erkinheimon Pääjehu (Mörkövaaran Partajehu x Serenin Staffimiehetär)
*
Hevoseni tarvitsevat jonkin aikaa kasvaakseen aikuisiksi, ja tässä on periaatteessa kaksi sukupolvea suvullisia hevosia tästä eteenpäin katsottuna. Arvioin aikaa tähän pisteeseen pääsemiseksi kuluvan puoli vuotta. Sen aikaan ehdin tuoda myös lisää hevosia siihen tahtiin, kuin jaksan kirjoitella niille tekstejä ja kilpailuttaa niitä. Mutta eikös tämä aika lailla hyvältä jo kuulosta?
Tähän ei olla ollenkaan mietitty suokkiravureita, ja niillä on kokonaan omat kuvionsa. Aloitin niiden kanssa uudelleen vasta, ja nyt olen noin kuukausi sitten päässyt vaiheeseen ensimmäisen sukupolven suvulliset hevoset. Meille on syntynyt jo Erkinheimon Egoisti ja Erkinheimon Pihlajakyyhky, ja tuontihevosvahvistuksena keksin päästäni sellaisen tamman, kuin Prinsessan Pikkusisko.
So let's see! Erkinheimon Krokotiilinkyyneleen sivut tulevat tänään tai ensiviikon alkupäivinä, ja se syntyy 201010.
Ratsusuomenhevoset. Siinä on sekä ihailuni että inhoni kohde. Olen toitottanut jo iät ajat, että suomenhevoset ovat ravihevosia ja sillä siisti, mutta eipä niin monipuolista rotua voi kärryihinkään sitoa. Olen tahtonut viedä eteenpäin 2-polvisia ratsusuokkeja jo kauan, mutta sitä vastaan taistelee haluni luoda uutta. Tahtoisin ihan omia, lyhyitä linjoja taas! Muut saisivat viedä ne neljännestä polvesta eteenpäin, jos tahtoisivat.
Ratkaisu on löytynyt jo kauan sitten. Omaa linjaa 2-polvisiin asti, ja siinä vaiheessa sotketaan mukaan muita hevosia. En vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa hienoa suunnitelmaani käytännössä. Minulla on ollut lähinnä vain ravisuokkeja.
Nyt siihen on tulossa muutos. Ratsusuokit, esitelkää itsenne!
evm-sukuiset
o Henkisoturi
t Mielikuvituksen Tuote, tuotiin tänään, varsoo pian
1-polviset muualta
o Pirtin Jaska
2-polviset muualta
o Mörkövaaran Leijonaraita, ERJ-II, SLA-II
o Mörkövaaran Partajehu
t Serenin Staffimiehetär
t Meren Karkkinääri
Ai miten niin tulossa muutos? Noitahan on kuusi, ja se on säälittävä määrä, jos pitäisi kasvattaa yhtään mitään! No lapset, ei hätää! Sanoin tulossa, ei tullut muutos. Minulla on kilpailutuksessa jo sellaisia heppoja, joita ei ole vielä netissä. Paitsi yksi pieni, joka syntyy vasta 20. tätä kuuta.
Evm-sukuiset suunnitteilla:
o Monsieur Koivuniemi
o Erkinheimon Toteemihevari
o Erkinheimon Kristallijumala
t Äipän Anarkisti
t Kukka Nimeltää Tähti
t Erkinheimon Aavetyttö
1-polviset:
o Erkinheimön Mösiöö Seppo (Monsieur Koivuniemi x Äipän Anarkisti)
o Erkinheimon Karkulaisromeo (Toteemihevari x Kukka Nimeltään Tähti)
t Erkinheimon Krokotiilinkyynel (Henkisoturi x Mielikuvituksen Tuote)
t Erkinheimon Elävä Nukke (Kristallijumala x Aavetyttö)
2-polviset:
o Erkinheimon Rosvopäällikkö (Mösiöö Seppo x Krokotiilinkyynel)
t Erkinheimon Nukkelapsi (Karkulaisromeo x Elävä Nukke)
3-polviset:
o Erkinheimon Pääjehu (Mörkövaaran Partajehu x Serenin Staffimiehetär)
*
Hevoseni tarvitsevat jonkin aikaa kasvaakseen aikuisiksi, ja tässä on periaatteessa kaksi sukupolvea suvullisia hevosia tästä eteenpäin katsottuna. Arvioin aikaa tähän pisteeseen pääsemiseksi kuluvan puoli vuotta. Sen aikaan ehdin tuoda myös lisää hevosia siihen tahtiin, kuin jaksan kirjoitella niille tekstejä ja kilpailuttaa niitä. Mutta eikös tämä aika lailla hyvältä jo kuulosta?
Tähän ei olla ollenkaan mietitty suokkiravureita, ja niillä on kokonaan omat kuvionsa. Aloitin niiden kanssa uudelleen vasta, ja nyt olen noin kuukausi sitten päässyt vaiheeseen ensimmäisen sukupolven suvulliset hevoset. Meille on syntynyt jo Erkinheimon Egoisti ja Erkinheimon Pihlajakyyhky, ja tuontihevosvahvistuksena keksin päästäni sellaisen tamman, kuin Prinsessan Pikkusisko.
So let's see! Erkinheimon Krokotiilinkyyneleen sivut tulevat tänään tai ensiviikon alkupäivinä, ja se syntyy 201010.
Tags:
Joushou Gaidou,
kasvatus,
sh,
suku,
tilastot
20101002
Virtuaalimaailman outsider? 021010
Sain puhuttua tyttöystävän kokeilemaan virtuaalihevosia kuukauden ajan. Hänellä on joskus ollut koiria, joilla hän ei kilpaillut, ja koska koiramaailma on niin totaalisen erilainen, hänellä ei ole etukäteen minkäänlaista kuvaa virtuaalihevosten laajasta maailmasta.
Etsinnässä on nyt ht.netissä kokeiluhevonen. Tiedän virtuaalikansan vihaavan sitä, että hevosia vain häviää, joten olen itsekin sitoutunut puuhaan: mikäli kokeilijamme ei tahdokaan pitää hevostaan kuukauden kokeilunsa jälkeen, minä kilpailen sen laatiskuntoon ja pidän muutenkin kuin omaani - mutta sukuaan polle ei tule jatkamaan minulla.
Tyttöystävän projekti kiehtoo minua ihan mielettömän paljon siksi, että saan olla paikalla: minä kuulen kaiken, näen kaiken. Etukäteen ennustan, että hän lähtee mielenkiinnosta tähän lapselliselta vaikuttavaan leikkiin, ja rakastuu hevosiinsa siinä määrin, että jää tänne ikuisiksi ajoiksi.
Muruni ihkaensimmäinen hevonen on puolivalmis, ja hän saa sen minulta. Jesse pysyy vielä jonkin aikaa tuolla sivulla ja Zurückin ulkoasulla, koska uudella omistajalla ei tietenkään vielä ole ulkoasua eikä minkäänlaista, alkeellisintakaan koodaustaitoa. Tällä hetkellä hän on vaihtamassa omistajaksi minun nimimerkkini tilalle omaansa. Katsotaan, onnistuuko. Ja onnistuihan se.
Kysyin Anniinalta etukäteen, mitä hän virtuaalimaailmasta ajattelee. Kaikki on hänelle niin puuta heinää, ettei hän varmaankaan tajua yhdistää, että VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia. (TOIMITUKSEN HUOMAUTUS:
"anniina sanoo:
VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia" tosin voin ylpeästi ilmoittaa että tuon tiesin")
Olen antanut etukäteen tahattomasti infoa: kehun ja näytän usein uusia ostoksiani, vaikka tyyppi ei niistä oikeasti mitään ymmärräkään. Tottakai ulkopuoliselle se, mitä minä kutsun "hevoseksi" on vain korea nettisivu, jolla on kuva, tekstiä ja käsittämätön määrä sellaisia linkkejä, joita minä kutsun kilpailuikisi.
Pieni ripaus tietoa siis on. Anniina pelkää etukäteen sääntöjen ja termien paljoutta. Totta se onkin, että niitä on mieletön määrä: esimerkiksi on olemassa kirjoittamaton sääntö siitä, että lyhytsukuinen hevonen on oltava myös tasasukuinen, vaikka kaikki eivät tahdokaan sitä noudattaa. Ja mitä tarkoittavat lyhytsukuinen ja tasasukuinen? Mikä on VRL? Entä VSHK? Entä evm? Mitä tarkoittavat lyhenteet ERJ, YLA, TJ, O? Miksi laukkureilta mitataan sijoitusprosenttia, mutta miksi ratsuilta ei? Miten kilpaillaan?
Ihmisiä on paljon. No sen jokainen pystyy googlettamaan, Yhdeksän tuhatta suomalaistako arvioitiin harrastavan tätä?Arvio toki heittää PALJON jompaan kumpaan (tai molempiin) suuntaan. Olen kuitenkin toitottanut tänään koko päivän, että esimerkiksi ht.netissä on ihan MIELETTÖMÄN kivaa porukkaa, ja että muutamasta tyypistä pidän suuresti. Ketään en ole erikseen mustamaalannut, mutta olen kyllä varoittanut siitä, että aloittaja saattaa saada paskaa niskaansa. Kyllä Anniina pärjää tässä heppaleikissä, vaikka vähän epäilee, että ei pärjäisikään.
Ikäarviointi osuu aikalailla kohdalleen. Kysyin, millaiseksi hän arvioi harrastajien ikähaarukkaa, ja hän oli sitä mieltä, että täällä pyörii lähinnä 13-20 -vuotiaita tyyppejä. Minä olin etukäteen varma, että hän arvioisi tämän touhun lasten heppaleikiksi. 15-19 -vuotiaita Anniina arvelee olevan eniten.
Kysäisin, mitä eroa hän kuvittelee olevan virtuaali- ja vihkohevosilla. Anniina arvioi, että ero on lähinnä verkostoitumisessa. Virtuaaliheppailijat ovat enemmän vuorovaikutuksessa. En sanonut käsityksestä mitään, mutta tämä lienee suurin ylläri: virtuaalihevosta ja vihkohevosta ei juurikaan voi verrata. Vihkoilu on minun oman käsitykseni mukaan rentoa ja verrattaen yksinkertaista. Virtuaalihevosista taas saattaa nousta ihan oikea stressi. On jaoksia, on laitoksia, on ties mitä - ja mikä kauheinta: totaalinen kilpailupakko. Lisäksi vihkoilussa ei läheskään kaikilla ole mitään jalostussuunnitelmaa, kun taas virtuaalipuolella sellainen on hyvin tarkkaa.
Tulen kirjoittelemaan aiheesta vielä lisää tämän kokeilukuukauden aikana.
Anniinan saa nykyään virtuaaliasioista sähköpostilla: anniina@veritiara.org. Sain hänet myös suostutelluksi pitämään blogia siitä, kuinka hän tutustuu virtuaalihevosten maailmaan. Blogin linkitän myöhemmin tänne, ja pakotan Anniinan mainostamaan sitä ht.netin foorumilla.
Sain puhuttua tyttöystävän kokeilemaan virtuaalihevosia kuukauden ajan. Hänellä on joskus ollut koiria, joilla hän ei kilpaillut, ja koska koiramaailma on niin totaalisen erilainen, hänellä ei ole etukäteen minkäänlaista kuvaa virtuaalihevosten laajasta maailmasta.
Etsinnässä on nyt ht.netissä kokeiluhevonen. Tiedän virtuaalikansan vihaavan sitä, että hevosia vain häviää, joten olen itsekin sitoutunut puuhaan: mikäli kokeilijamme ei tahdokaan pitää hevostaan kuukauden kokeilunsa jälkeen, minä kilpailen sen laatiskuntoon ja pidän muutenkin kuin omaani - mutta sukuaan polle ei tule jatkamaan minulla.
Tyttöystävän projekti kiehtoo minua ihan mielettömän paljon siksi, että saan olla paikalla: minä kuulen kaiken, näen kaiken. Etukäteen ennustan, että hän lähtee mielenkiinnosta tähän lapselliselta vaikuttavaan leikkiin, ja rakastuu hevosiinsa siinä määrin, että jää tänne ikuisiksi ajoiksi.
Muruni ihkaensimmäinen hevonen on puolivalmis, ja hän saa sen minulta. Jesse pysyy vielä jonkin aikaa tuolla sivulla ja Zurückin ulkoasulla, koska uudella omistajalla ei tietenkään vielä ole ulkoasua eikä minkäänlaista, alkeellisintakaan koodaustaitoa. Tällä hetkellä hän on vaihtamassa omistajaksi minun nimimerkkini tilalle omaansa. Katsotaan, onnistuuko. Ja onnistuihan se.
Kysyin Anniinalta etukäteen, mitä hän virtuaalimaailmasta ajattelee. Kaikki on hänelle niin puuta heinää, ettei hän varmaankaan tajua yhdistää, että VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia. (TOIMITUKSEN HUOMAUTUS:
"anniina sanoo:
VRL ja Virtuaalinen Ratsastajainliitto ovat sama asia" tosin voin ylpeästi ilmoittaa että tuon tiesin")
Olen antanut etukäteen tahattomasti infoa: kehun ja näytän usein uusia ostoksiani, vaikka tyyppi ei niistä oikeasti mitään ymmärräkään. Tottakai ulkopuoliselle se, mitä minä kutsun "hevoseksi" on vain korea nettisivu, jolla on kuva, tekstiä ja käsittämätön määrä sellaisia linkkejä, joita minä kutsun kilpailuikisi.
Pieni ripaus tietoa siis on. Anniina pelkää etukäteen sääntöjen ja termien paljoutta. Totta se onkin, että niitä on mieletön määrä: esimerkiksi on olemassa kirjoittamaton sääntö siitä, että lyhytsukuinen hevonen on oltava myös tasasukuinen, vaikka kaikki eivät tahdokaan sitä noudattaa. Ja mitä tarkoittavat lyhytsukuinen ja tasasukuinen? Mikä on VRL? Entä VSHK? Entä evm? Mitä tarkoittavat lyhenteet ERJ, YLA, TJ, O? Miksi laukkureilta mitataan sijoitusprosenttia, mutta miksi ratsuilta ei? Miten kilpaillaan?
Ihmisiä on paljon. No sen jokainen pystyy googlettamaan, Yhdeksän tuhatta suomalaistako arvioitiin harrastavan tätä?Arvio toki heittää PALJON jompaan kumpaan (tai molempiin) suuntaan. Olen kuitenkin toitottanut tänään koko päivän, että esimerkiksi ht.netissä on ihan MIELETTÖMÄN kivaa porukkaa, ja että muutamasta tyypistä pidän suuresti. Ketään en ole erikseen mustamaalannut, mutta olen kyllä varoittanut siitä, että aloittaja saattaa saada paskaa niskaansa. Kyllä Anniina pärjää tässä heppaleikissä, vaikka vähän epäilee, että ei pärjäisikään.
Ikäarviointi osuu aikalailla kohdalleen. Kysyin, millaiseksi hän arvioi harrastajien ikähaarukkaa, ja hän oli sitä mieltä, että täällä pyörii lähinnä 13-20 -vuotiaita tyyppejä. Minä olin etukäteen varma, että hän arvioisi tämän touhun lasten heppaleikiksi. 15-19 -vuotiaita Anniina arvelee olevan eniten.
Kysäisin, mitä eroa hän kuvittelee olevan virtuaali- ja vihkohevosilla. Anniina arvioi, että ero on lähinnä verkostoitumisessa. Virtuaaliheppailijat ovat enemmän vuorovaikutuksessa. En sanonut käsityksestä mitään, mutta tämä lienee suurin ylläri: virtuaalihevosta ja vihkohevosta ei juurikaan voi verrata. Vihkoilu on minun oman käsitykseni mukaan rentoa ja verrattaen yksinkertaista. Virtuaalihevosista taas saattaa nousta ihan oikea stressi. On jaoksia, on laitoksia, on ties mitä - ja mikä kauheinta: totaalinen kilpailupakko. Lisäksi vihkoilussa ei läheskään kaikilla ole mitään jalostussuunnitelmaa, kun taas virtuaalipuolella sellainen on hyvin tarkkaa.
Tulen kirjoittelemaan aiheesta vielä lisää tämän kokeilukuukauden aikana.
Anniinan saa nykyään virtuaaliasioista sähköpostilla: anniina@veritiara.org. Sain hänet myös suostutelluksi pitämään blogia siitä, kuinka hän tutustuu virtuaalihevosten maailmaan. Blogin linkitän myöhemmin tänne, ja pakotan Anniinan mainostamaan sitä ht.netin foorumilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)