Etuuspisteiden nollaaminen: tehokas pelote

VRL on käyttänyt iät ajat etuuspisteitä, joilla määritellään, kuinka monta avointa kutsua harrastajalla voi olla kerrallaan kalenterissa. Se on varsin tehokas systeemi. Etenkin uutena kisanjärjestäjänä on hyvä pitää ensin yksi kisa, sitten viisi ja sitten muutaman kerran enintään 10 ennen kuin avoimia kilpailuita voi olla rajattomasti auki samaan aikaan. Minusta etuuspisteet ja niiden avulla hankittavat rajattomat avoimet kutsut ovat hyviä ideoita.

Etuuspistesysteemillä on kuitenkin toinen funktio: etuuspisteiden nollaus on rangaistus. Sekin on varsin tehokas systeemi nyt, kun se vuosia etuuspisteiden myöntämisen jälkeen on todella otettu käyttöön. Jos kilpailuiden tuloksia ei ilmoiteta ajoissa, etuuspisteet nollautuvat siitä lajista, jonka tulokset ovat myöhässä. Kätevää, eikö? Sehän vähentää tulosten myöhästymistä ja puuttumista ihan hirveän paljon, eikö??

Kyllä, se vähentää tulosten myöhästymistä omalta osaltani ihan nollaan prosenttiin asti. Joskus oli aika, kun järjestin satoja kisoja vuodessa. Niistä hetkistä on jo aikaa, ja viimeiset vuodet kisani ovat keskittyneet yksittäisiksi jättirutistuksiksi niihin hetkiin, kun todella tarvitsen tietyn lajin kilpailuita. Nyt, kun on todellinen uhka, että etuuspisteet nollataan nopeastikin (riippuu kalenterityöntekijöiden aktiivisuudesta), en järjestä enää lainkaan kilpailuita. En voi myöhästyä tuloksissa tällä tavalla. Kätevää! Kuten sanoin, tuloksistani 0% myöhästyy.

Ymmärrän hyvin, mitä etuuspisteiden nollaamisella ajetaan takaa, ja ajatus on järkevä. Se ei kuitenkaan toimi. Kaikenlainen virtuaalihevostelun hidastaminen ja vaikeuttaminen, kun harrastus on muutenkin kuolemassa, on huono ajatus. Ennen kuin etuuspisteiden nollausta oikeasti tehtiin, vain pieni osa kisoista sai tuloksensa kovin myöhässä tai jäi kokonaan tuloksetta. Nyt varmasti muutamat kisat saavat tuloksensa varmemmin ja nopeammin, mutta samalla jotkut varmasti lopettavat järjestämisen kokonaan joko suosiolla tai sitten etuuspisteiden nollauduttua. Minäkin lopetin, enkä ole missään asiassa uniikki. Nollaus on siis todella on tehokas pelote: pelote olla järjestämättä kisoja enää!

Koskaan ei saa kritisoida niin, ettei ole antaa omasta mielestään toimivampaa ideaa tilalle. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Voitaisiin laskea etuuspisteitä myöhästymisestä niin, että kisajärjestäjä saisi yhdellä tai kahdella kymmenen tai kahdenkymmenen kisan ryppäällä etuuspisteet takaisin täyteen. Se olisi harmittava rangaistus, ja harmittaahan rangaistuksen kuuluukin. Se ei kuitenkaan ainakaan omalta kohdaltani lopettaisi kisanjärjestämistä kokonaan, ja vaikka etuuspisteitä joskus käytäisiin vaikka unohdukseni takia laskemassa, viitsisin jatkaa, koska en joutuisi aloittamaan nollasta yksittäisten ärsyttävien kutsujen kanssa.

Toisaalta tarvitseeko tilalle edes toimivampaa ideaa? Koen vain kovin mietoa ärsytystä, jos rypäs silloin ja toinen tällöin jää ilman tuloksia. Paljon enemmän ärsyttää tarinallisten, panostettujen kisojen tulosten ja palkintojen myöhästyminen tai kokonaan unohtuminen, eikä niitä tietenkään kukaan edes vahdi. Ja miksi vahtisi: aina tulee kuitenkin uusia kisoja, niin massakisoja kuin niitä tarinallisempiakin.

Huomaan, että minusta on tullut jonkin sortin virtuaaliheppa-anarkisti kasvettuani aikuiseksi. Etenkin kun harrastajista on pulaa, kannatan tätä nykyä kaikkien sellaisten sääntöjen purkamista, jotka eivät joko palvele minua ollenkaan tai joiden puuttuminen harmittaa minua vain vähän ja ilahduttaa joitakuita toisia. :)

Uusi suokkiperheeni

 Halusin vain poiketa näyttämään teille jotain, mistä olen kovin innoissani. No se tulee tässä.

Olipa kerran tamma. Sillä oli ihan mainio nimi, jonka olen odottanut jo pari vuotta saavani antaa jollekulle tuontihevoselleni. Sen nimi on nimittäin Satakielen Sotahuuto, ja jotenkin se on minusta ihan liikuttavan ihana nimi!

Line: Lynn

Se tamma tapasi orin, jonka nimi tuntui myös ihan sairaan hyvältä muutama vuosi takaperin, Herran vuonna 2020. Enää en ehkä ihan puhkea hurraamaan aina kun luen sen, mutta on sillä orillakin aikas mukava nimi. Sen nimi on Temppelileijona. Temppelileijona-parka on ollut vuoddesta 2020 ihan sairaan hirveän pääkuvan kanssa jumissa, mutta eilen jaksoin värittää sille nopsan rakenteen, josta tuli aika hauska, vaikka nopeus näkyykin. 

line: Tea

No mutta sitten, sitten tarina vasta paraneekin! Satakielen Sotahuudosta ja Temppelileijonasta tuli isi ja äiti. Pieni vauva oli tyttö, ja sen nimeksi tuli kaikista maailman hienoista nimistä (Satakielen Sotahuudon jälkeen) tokahienoin ikinä: Routapeippo!! Eikä siinä vielä kaikki! Olin niin äärettömän ahkera, että väritin tänään Routapeipollekin ihan oman kuvan!! Enkä edes hutiloitua pikakuvaa niin kuin isälleen, vaan ihan oikean!!

line: Tea

Siitä on nyt useampi vuosi, kun olen viitsinyt intoilla tavallisista kisahepoista. Ehkä tämä innostus johtuu enimmäkseen tuosta Satakielen Sotahuudosta. Rakastan sitä niin, että haluaisin siitä tarinahevosen, mutta en missään tapauksessa saa hankkia enempää hahmoja, eikä tamma sovi kenenkään nykyisen hahmoni tarinaan. Muutenkin kirjoittaminen on ollut pidemmän aikaa niiiiiiiiiiiin vaikeaa, ettei ikinä ennen ole takunnut näin kovasti. Näiden tekstittäminen sen sijaan tuntuu ihan kivalta. Ne ovat laatishevosia, joten kukaan ei niiden tekstejä kuitenkaan lue. Niille kirjoittaminen on kuin verryyttelyä ennen oikeaa urheilusuoritusta, eli Hopiavuoressa ryhdistäytymistä.

Palkitut 2022

 Laatuarvostelupalkittuja hevosia on yhä vähemmän ja vähemmän. Olen miettinyt jo muutaman vuoden, että miksi jatkaa laatuarvosteluiden parissa. Laatuarvostelupalkinto ei suinkaan kerro minulle hevosen hyvästä laadusta. Se on ennemminkin leima hevosen takapuoleen, että OK, valmis. Massakisaaminen on joskus kivaa ja muotoonlaitot ovat mukavaa nollausta, joten pidän laatishevosia kuitenkin toistaiseksi. Puuhaan niiden kanssa aina kun huvittaa. Tämän vuoden palkittujen määrästä näkee, että ihan joka kuukausi ei huvita. Se on ihan okei ja tosi hyvä asia. Virtuaalihevoset on monipuolinen harrastus, joka muuttuu vuosien varrella harrastajan mukana.

YLA:ssa palkitut 2022 (+ marraskuu 2021)

Fixing My Demon, Waluigi, Loppuvastus, Qiana Ring YLA1
Super Mario, Koopa, Siipisupi, Jassoo, Kornknarr, Koopa Troopa, Tarmo, Nuclear Pegasus, Toivo, Apache Moon, Pullagallup, Pöyröö, Helluunen, Vanamo YLA2
Ursula, Honkahärkä YLA3

Näistä palkituista mielenkiintoisin on Apache Moon, sillä se on ainoa tarinahevonen tällä kertaa. Apache Moon, eli Apassi, on Mikael Kontiokorven hevonen ja elää tällä hetkellä Orange Wood Ranchilla.

Toinen mielenkiintoinen hevonen on Nuclear Pegasus. Se on erikoisen näköinen kuten emänsä ja jaksaa inspiroida siitä syystä, että sen isä on yksi suosikkitarinahevosistani, itse Hopiavuoren Eetun Jussi. Nuclear Pegasus ei kuitenkaan ole tarinahevonen. 

ERJL:ssa palkitut 2022

Toivo, Siipisupi ERJ-I
Tarmo, Koopa ERJ-II
Koopa Troopa ERJ-III

Näistä hevosista, jotka palkittiin siis myös YLA:ssa, voisin nostaa esiin Siipisupin. Pidän sen kuvasta ja nimestä kovasti. Nimesin Siipisupin erään lastenkirjan mukaan, jota isä luki minulle, kun olin pieni. Siitä on niin valtavan kauan, etten enää muista tarkalleen, mitä kirjassa tapahtui. Tiedän, ettei kirja ollut suosikkejani, koska suosikkini muistan. Siipisupi on kuitenkin mielenkiintoinen nimi.

KRJL:ssa palkitut 2022

Toivo KRJ-I
Ursula, Honkahärkä KRJ-II
Vanamo, Pöyröö KRJ-III

Ursula on myös sellainen hevonen, jonka kuvasta ja nimestä tykkään. Ursula on nimetty tietenkin Disneyn Ursulan mukaan, ja hän oli mielessä myös Ursulan kuvaa suunnitellessani. Aluksi ajattelin piirtää itse ja puettaa Ursulani jonkin sortin violetteihin lonkeroihin. Laatishevosten maailma ei kuitenkaan tue itse piirtämään opettelua niin paljoa, että viitsisin käyttää siihen aikaani.

KERJL:ssa palkitut 2022

Super Mario, Koopa Troopa, Pepper Imp KERJ-I
Koopa KERJ-II

Pepper Imp on ihan mahtava hevonen. Siis siinä mielessä, että se on oikein monumentti sille, mikä kaikki laatishevosissa on minun mielestä tällä hetkellä pielessä. Miksi kisata kisaamisen takia? Miksi kirjoittaa tekstejä, joita yksikään elävä ihminen ei lue, paitsi laatiksen tekstituomarit? Muutama vuosi sitten tämä oli virtuaalihevosteluni tarkoitus. Voi olla, että se on vielä joskus, mutta juuri nyt ei ole. Samalla olen kierosti ylpeä Pepper Impistä ja sen suvusta!

VVJL:ssa palkitut 2022

Skitsahdus, Juukelis Puukelis VVJ-II

Tuntuu kuin Skitsahdus olisi tullut minulle noin miljardi vuotta sitten, vaikka ei siitä edes kauaa ole oikeasti. Sillä vain meni tosi kauan hommata itselleen laatispalkinnot, koska jonoa on ja aina motia ei. Se oli hyvä heppa, mutta kaiken saavuttaneet EVM-sukuiset palaavat maaksi, sillä maasta he ovat tulleet.