Maanisdepressiivinen mielialapäivitys, 300312
Juuri kun uhosin, että olen ollut vain kerran tauolla, takkuaa kaikki niin pahasti, että melkein voisi sanoa tämän olevan tauko. Oikeassa elämässä tapahtuu niin kauheasti, että en ole ihan oikeasti EHTINYT koneelle päiväkausiin, ja tämän kirjoitettuani ja facebookissa käytyäni lähden taas. Teen ihan hulluna kaikkea oikeassa elämässä: toissapäivänä esim pelastin yhden 4v terveen koiran tappotuomiolta, nyt on aivan varmaa että se elää. Ja muuta. Ja pääsykokeisiin lukeminen.
Ja se vähä aika, joka jää kotioven avaamisesta nukahtamiseen, ei kiinnosta yhtään mikään poniporukka, jota ei ole kuin netissä. En ole koskaan ajatellut virtuaalihevosista noin rumasti. Tänään ajattelen.
Pyydän anteeksi ja yritän pysyä aikataulun reunassa sormenpäilläni kiinni edes kisojen kanssa. :( Minä en lopeta! Tämä on vain tällainen vaihe. Minut saa maililla kiinni vähintään n kerran viikossa, kun lukaisen virtuaalipostit ja vastaan tärkeimpiin.
20120330
20120322
Entisistä hoitohevosista & niistä joille olen kirjoittanut, 220312
Minua tuli tänään vastaan Mêl Serenistä lähtenyt hevonen. (Kirjoittelen tallilla h-y-v-i-n epäsäännöllisesti.) Se on ollut suosikkini miljoona IRL-vuotta, ja se paiskattiin minulle päin näköä, kun tulin tallille ensimmäisen kerran. Se oli vähän niin kuin hoitoheppa, vaikka en olekaan hevosenhoitajana.
Yhden hevosen hoitaminen käy aina tylsäksi aikaa myöten, kun se heppa nyt yleensä on joka päivä samanlainen. Eikä tämäkään ollut poikkeus: siksi en ollut ollenkaan katkera, kun heppa lähti kävelemään tallista. (Sitä paitsi sieltä tallista löytää aina uusia lempihevosia.) Tänään kuitenkin vahtasin hevosta suu auki.
Sata ja yksi tarinaa. Monta vuotta. Tuntikausia. Päänsärkyä, kirjoittamisen iloa, päivieni piristystä. Niin paljon annoin ja sain sellaisten tarinoiden eteen ja sellaisista tarinoista, joissa se tamma oli pääosassa. Kirjoitin ja kirjoitin, oikoluin ja korjasin, kirjoitin lisää. Mitä on jäljellä? Ei mitään. Tyhjänpuoleinen sivu, jossa lukee parilla lauseella hevosen luonne. Sekin sillä tavalla kuvattuna, että se hevonen ei vain elä enää. Siitä on tullut virtuaalihevonen, ja ennen se oli minun muusani, minun pohjatekstini, minun aineistoni ja vähän niin kuin päiväkirjani. On tarinoista aikoinaan ollut hyötyä ja iloa toivottavasti muillekin kuin minulle, mutta ehkä oli aika vetää turhat riimit vessasta alas.
Sitten aloin miettiä muita hevosia. Koska kirjoitan paljon, tekstiä häviää valtavasti. Inhoan sitä, että Oresamaluonne katoaa. Olisi antanut sen pois, ei poistanut! Myydäkin niitä saa, ja hei, niistähän saa vaikka sijoituksia... Eikä duuni olisi mennyt hukkaan.
Mutta luonteiden häviäminen ei todellakaan ole sitä pahinta mahdollista hävittämistä, vaan nimen omaan tarinoiden. Niitä minä elän!! On rikollista, että olen ihan itse tuhonnut suurimman osan heppatarinoistani. Muutaman päiväsakon saisi antaa siitäkin, että joku muu ei huoli esim valmennuksia mukaan hevosen kanssa, kun sen ostaa. Siitä pitäisi saada meikämannen elinkautinen, kun kerran vahingossa poistin hevoseltani peruuttamattomasti päiväkirjan, joka oli lähes yhtä komea kuin Agata Jewelin.
Nyt on aika mennä nukkumaan. Tekstistäni katosi pointti joskus kolme kappaletta sitten.
Minua tuli tänään vastaan Mêl Serenistä lähtenyt hevonen. (Kirjoittelen tallilla h-y-v-i-n epäsäännöllisesti.) Se on ollut suosikkini miljoona IRL-vuotta, ja se paiskattiin minulle päin näköä, kun tulin tallille ensimmäisen kerran. Se oli vähän niin kuin hoitoheppa, vaikka en olekaan hevosenhoitajana.
Yhden hevosen hoitaminen käy aina tylsäksi aikaa myöten, kun se heppa nyt yleensä on joka päivä samanlainen. Eikä tämäkään ollut poikkeus: siksi en ollut ollenkaan katkera, kun heppa lähti kävelemään tallista. (Sitä paitsi sieltä tallista löytää aina uusia lempihevosia.) Tänään kuitenkin vahtasin hevosta suu auki.
Sata ja yksi tarinaa. Monta vuotta. Tuntikausia. Päänsärkyä, kirjoittamisen iloa, päivieni piristystä. Niin paljon annoin ja sain sellaisten tarinoiden eteen ja sellaisista tarinoista, joissa se tamma oli pääosassa. Kirjoitin ja kirjoitin, oikoluin ja korjasin, kirjoitin lisää. Mitä on jäljellä? Ei mitään. Tyhjänpuoleinen sivu, jossa lukee parilla lauseella hevosen luonne. Sekin sillä tavalla kuvattuna, että se hevonen ei vain elä enää. Siitä on tullut virtuaalihevonen, ja ennen se oli minun muusani, minun pohjatekstini, minun aineistoni ja vähän niin kuin päiväkirjani. On tarinoista aikoinaan ollut hyötyä ja iloa toivottavasti muillekin kuin minulle, mutta ehkä oli aika vetää turhat riimit vessasta alas.
Sitten aloin miettiä muita hevosia. Koska kirjoitan paljon, tekstiä häviää valtavasti. Inhoan sitä, että Oresamaluonne katoaa. Olisi antanut sen pois, ei poistanut! Myydäkin niitä saa, ja hei, niistähän saa vaikka sijoituksia... Eikä duuni olisi mennyt hukkaan.
Mutta luonteiden häviäminen ei todellakaan ole sitä pahinta mahdollista hävittämistä, vaan nimen omaan tarinoiden. Niitä minä elän!! On rikollista, että olen ihan itse tuhonnut suurimman osan heppatarinoistani. Muutaman päiväsakon saisi antaa siitäkin, että joku muu ei huoli esim valmennuksia mukaan hevosen kanssa, kun sen ostaa. Siitä pitäisi saada meikämannen elinkautinen, kun kerran vahingossa poistin hevoseltani peruuttamattomasti päiväkirjan, joka oli lähes yhtä komea kuin Agata Jewelin.
Nyt on aika mennä nukkumaan. Tekstistäni katosi pointti joskus kolme kappaletta sitten.
Rakas päiväkirja, 220312
Oikeassa elämässä...
Arkiaskareitteni jälkeen, tänään poikkeuksellisesti jo kolmen maissa, avasin kuukauden vanhan läppärini ja ryhdyin majailemaan sen kanssa sohvan nurkassa nettijohdon päässä. Seuranani oli Saku-koira, kupillinen kylmää kahvia ja taustameluna telkkari.
Lähetin kaksi palkkaluonnetta mailitse ensimmäisenä. Tein tulokset (pahasti myöhässä...) taas yhteen KRJ-kutsuun, kun aikaa oli, ja siirryin sitten päivittämään kaikki laukkakutsuni. Olisi pitänyt vielä tehdä kahdet (nekin myöhästyneet) KRJ-tulokset, mutta en viitsinyt. Sen sijaan menin läpi kenttä- ja lännenratsujeni kisakalenterit, vilkaisin ht.netin kolme ensimmäistä sivua ja tulin tänne kirjoittamaan.
Seuraavaksi teen vielä ainakin yhdet KRJ'n alaiset tulokset.
***
Hämärässä virtuaalimaailmassa...
Heräsin aamulla kuuden maissa, ja puoli seitsemältä olin työhuoneessani puhelimessa. Soitin läpi joka ainoan tallini. Miten meni Red Reasonin kilpailu eilen? Joko Famous Neverheard on todettu kantavaksi? Mitä eläinlääkäri sanoi $ochial Riot Machinesta? Joko Meren Karkkinääri varsoi? Ovatko Crimson Ninji ja Crimson Marilyn varmasti kunnossa ensi kesän kisakautta varten? Onko joka tallilla kaikkea rehuista satulahuopien ja lääkekaappien sisällön kautta tietokoneiden virustorjuntaan?
Yhdeksältä ajoin Crimsoniin seuraamaan nuppuni, Crimson Carmencitan harjoitusta ja katsomaan itse Please-Pleasen kipeää jalkaa. Taputtelin ja harjasin Magic Sensen ihan vain huvin vuoksi, se kun on lempihevoseni, ja ikivanha. Magic Sense jäi hakaan, kun kaasutin noin tunnin päästä Erkinheimojen toimistohuonetta kohti.
Erkinheimoissa tapasin kaksi uutta hevosenhoitajaa, jotka tallimestari oli haastatellut ja valinnut. En pitänyt toisesta, mutta minun työhöni ei kuulu enää valita Erkinheimojen hevosenhoitajia. Tallissa oli aikamoinen vajaus. Neljä hevosta oli jo raveissa, neljää muuta pakattiin parhaillaan toiseen jättikuljetusautoon ihan toisia raveja varten. Kolme oria ja neljä tammaa olivat Ruotsin puolella. Vain eläkeläisori MW Punasilmä seisoi tallikäytävällä Erkinheimojen lasten harjattavana, ja sitä, suokkisuosikkiani, silitin. Erkinheimojen vanhin oli lähdössä kävelyttämään oria maastolenkille.
Puhelin soi. Erkinheimoissa asuva Egokulissi oli voittanut karsintalähtönsä, ja jäisi suosista asumaan Helsingin suuntaan vähäksi aikaa ennen päälähtöä. Kolmea muuta olisi ollut kalliimpaa siirtää kotiin kuin jättää Egokulissin kanssa muualle, joten nekin saivat jäädä. Lähdin autolla kotiin ja kohti työhuonetta. Matkalla puhuin Yorcan väen kanssa, ja sinne oli kuulemma syntynyt kaksi varsaa. Nimesin ne Mayan Reasoniksi ja Hey-Ho Jackiksi.
Kotona tein niitä paperihommia, joita tallit eivät hoida itsenäisesti. Soitin muutaman orin omistajan perään. Soitin kolmesta myytävästä hevosesta, joista vain kahta halusin loppujen lopuksi lähteä katsomaan. Sain puhelun R-Coresta, jossa kysyttiin, lopetetaanko Teardrops, kun se ontuu pahasti eikä ole ennen loukkaantumistaankaan kunnolla juossut. Sanoin, että lopetetaan. Mitä minä teen rikkinäisellä rahakoneella, kun minulla on muitakin? Asia olisi ollut eri, jos olisivat soittaneet vaikkapa Mafia Princessistä. Silloin olisivat saaneet vaikka huumata hevosen, jos se olisi pitänyt sen hengissä ja antanut parantua. Mutta Mafia Princess onkin erityinen, niin kuin Magic Sense. Käskin siis laittaa liimatehtaalle. Ja sanoin, että jos Infra-Red ei seuraavassa lähdössä ryhdistäydy, se saa mennä viikoksi myyntiin, ja ellei mene kaupaksi, niin Teardropsin perässä teurastamolle. Ei tarvitse häiritä minua soittamalla erikseen.
Satuin vilkaisemaan kalenteriani tarkemmin. Siskontytär tulossa ratsastamaan. Soitin Erkinheimoihin, että ottaisivat Serenin Staffimiehettären sisään, ja tulisin illalla uudelleen käymään pikkulikan kanssa. Ei sovi, tammalla on lomapäivä. Sanoin, että lomapäivä saa nyt luvan siirtyä.
Soitin Saksaan Zurückiin ja lepertelin puhelimen kaiuttimen kautta Roki-hevoselleni. Sitten maksoin muutaman laskun ja lähdin hakemaan siskontyttöä Erkinheimoihin. Siellä meni aikaa kaksi tuntia. Ratsastin seurana Sikahertalla, joka on oikeastaan ravihevonen, mutta jolla ratsastelemisesta pidän.
Kun tyttö oli palautettu kotiin, laskin työpäiväni päättyneen. Menin hoitamaan omassa pihassa asuvia hevosiani, joita en tahtonut päästää silmistäni. Toinen, Sayonara Suckers PA sai minulta vain perusteellisen harjauksen ennen kuin pääsi takaisin hakaan. Borislav VB'llä lähdin ihan ratsastamaan. Oikein pitkälle lenkille.
***
Jos kaikki olisi totta...
Jos tallini olisivat oikeita, makaisin vain masentuneena sängyssä aamusta iltaan. Liikaa draamaa, itsellä hevosalan tylsin mahdollisin duuni, ja hevosista on kadonnut se, mitä niissä rakastan. Se, että ne ovat hevosia, jonkun lemmikeitä. En voisi koskaan olla oikeasti hevosalalla, koska en pysty näkemään elävää, hengittävää hevosta rahakoneena. Olisin itkenyt Teardropsin kuolemaa kuukausikaupalla, jos se olisi elävä hevonen, mutta virtuaalihevosena sen kuolemasta olin vain helpottunut. Vihdoinkin sen sai heittää hittoon!
Oikeassa elämässä...
Arkiaskareitteni jälkeen, tänään poikkeuksellisesti jo kolmen maissa, avasin kuukauden vanhan läppärini ja ryhdyin majailemaan sen kanssa sohvan nurkassa nettijohdon päässä. Seuranani oli Saku-koira, kupillinen kylmää kahvia ja taustameluna telkkari.
Lähetin kaksi palkkaluonnetta mailitse ensimmäisenä. Tein tulokset (pahasti myöhässä...) taas yhteen KRJ-kutsuun, kun aikaa oli, ja siirryin sitten päivittämään kaikki laukkakutsuni. Olisi pitänyt vielä tehdä kahdet (nekin myöhästyneet) KRJ-tulokset, mutta en viitsinyt. Sen sijaan menin läpi kenttä- ja lännenratsujeni kisakalenterit, vilkaisin ht.netin kolme ensimmäistä sivua ja tulin tänne kirjoittamaan.
Seuraavaksi teen vielä ainakin yhdet KRJ'n alaiset tulokset.
***
Hämärässä virtuaalimaailmassa...
Heräsin aamulla kuuden maissa, ja puoli seitsemältä olin työhuoneessani puhelimessa. Soitin läpi joka ainoan tallini. Miten meni Red Reasonin kilpailu eilen? Joko Famous Neverheard on todettu kantavaksi? Mitä eläinlääkäri sanoi $ochial Riot Machinesta? Joko Meren Karkkinääri varsoi? Ovatko Crimson Ninji ja Crimson Marilyn varmasti kunnossa ensi kesän kisakautta varten? Onko joka tallilla kaikkea rehuista satulahuopien ja lääkekaappien sisällön kautta tietokoneiden virustorjuntaan?
Yhdeksältä ajoin Crimsoniin seuraamaan nuppuni, Crimson Carmencitan harjoitusta ja katsomaan itse Please-Pleasen kipeää jalkaa. Taputtelin ja harjasin Magic Sensen ihan vain huvin vuoksi, se kun on lempihevoseni, ja ikivanha. Magic Sense jäi hakaan, kun kaasutin noin tunnin päästä Erkinheimojen toimistohuonetta kohti.
Erkinheimoissa tapasin kaksi uutta hevosenhoitajaa, jotka tallimestari oli haastatellut ja valinnut. En pitänyt toisesta, mutta minun työhöni ei kuulu enää valita Erkinheimojen hevosenhoitajia. Tallissa oli aikamoinen vajaus. Neljä hevosta oli jo raveissa, neljää muuta pakattiin parhaillaan toiseen jättikuljetusautoon ihan toisia raveja varten. Kolme oria ja neljä tammaa olivat Ruotsin puolella. Vain eläkeläisori MW Punasilmä seisoi tallikäytävällä Erkinheimojen lasten harjattavana, ja sitä, suokkisuosikkiani, silitin. Erkinheimojen vanhin oli lähdössä kävelyttämään oria maastolenkille.
Puhelin soi. Erkinheimoissa asuva Egokulissi oli voittanut karsintalähtönsä, ja jäisi suosista asumaan Helsingin suuntaan vähäksi aikaa ennen päälähtöä. Kolmea muuta olisi ollut kalliimpaa siirtää kotiin kuin jättää Egokulissin kanssa muualle, joten nekin saivat jäädä. Lähdin autolla kotiin ja kohti työhuonetta. Matkalla puhuin Yorcan väen kanssa, ja sinne oli kuulemma syntynyt kaksi varsaa. Nimesin ne Mayan Reasoniksi ja Hey-Ho Jackiksi.
Kotona tein niitä paperihommia, joita tallit eivät hoida itsenäisesti. Soitin muutaman orin omistajan perään. Soitin kolmesta myytävästä hevosesta, joista vain kahta halusin loppujen lopuksi lähteä katsomaan. Sain puhelun R-Coresta, jossa kysyttiin, lopetetaanko Teardrops, kun se ontuu pahasti eikä ole ennen loukkaantumistaankaan kunnolla juossut. Sanoin, että lopetetaan. Mitä minä teen rikkinäisellä rahakoneella, kun minulla on muitakin? Asia olisi ollut eri, jos olisivat soittaneet vaikkapa Mafia Princessistä. Silloin olisivat saaneet vaikka huumata hevosen, jos se olisi pitänyt sen hengissä ja antanut parantua. Mutta Mafia Princess onkin erityinen, niin kuin Magic Sense. Käskin siis laittaa liimatehtaalle. Ja sanoin, että jos Infra-Red ei seuraavassa lähdössä ryhdistäydy, se saa mennä viikoksi myyntiin, ja ellei mene kaupaksi, niin Teardropsin perässä teurastamolle. Ei tarvitse häiritä minua soittamalla erikseen.
Satuin vilkaisemaan kalenteriani tarkemmin. Siskontytär tulossa ratsastamaan. Soitin Erkinheimoihin, että ottaisivat Serenin Staffimiehettären sisään, ja tulisin illalla uudelleen käymään pikkulikan kanssa. Ei sovi, tammalla on lomapäivä. Sanoin, että lomapäivä saa nyt luvan siirtyä.
Soitin Saksaan Zurückiin ja lepertelin puhelimen kaiuttimen kautta Roki-hevoselleni. Sitten maksoin muutaman laskun ja lähdin hakemaan siskontyttöä Erkinheimoihin. Siellä meni aikaa kaksi tuntia. Ratsastin seurana Sikahertalla, joka on oikeastaan ravihevonen, mutta jolla ratsastelemisesta pidän.
Kun tyttö oli palautettu kotiin, laskin työpäiväni päättyneen. Menin hoitamaan omassa pihassa asuvia hevosiani, joita en tahtonut päästää silmistäni. Toinen, Sayonara Suckers PA sai minulta vain perusteellisen harjauksen ennen kuin pääsi takaisin hakaan. Borislav VB'llä lähdin ihan ratsastamaan. Oikein pitkälle lenkille.
***
Jos kaikki olisi totta...
Jos tallini olisivat oikeita, makaisin vain masentuneena sängyssä aamusta iltaan. Liikaa draamaa, itsellä hevosalan tylsin mahdollisin duuni, ja hevosista on kadonnut se, mitä niissä rakastan. Se, että ne ovat hevosia, jonkun lemmikeitä. En voisi koskaan olla oikeasti hevosalalla, koska en pysty näkemään elävää, hengittävää hevosta rahakoneena. Olisin itkenyt Teardropsin kuolemaa kuukausikaupalla, jos se olisi elävä hevonen, mutta virtuaalihevosena sen kuolemasta olin vain helpottunut. Vihdoinkin sen sai heittää hittoon!
20120318
Kisaosallistumisista, 180312
Yleensä meillä on koko ajan edes muutama avoin kutsu, edes jonkin lajin kisa, johon otetaan osallistumisia vastaan. Pieniä taukoja on silloin tällöin välissä, mutta näin yleisesti ottaen. Erottelen, selvittelen, luen ja käsittelen siis ylen määrin kisaosallistumisia koko ajan, ja nyt kerron, mikä pientä mieltäni kalvaa tänään.
1. a) MIKSI osallistua vain yhteen kutsuun? Samalla maililla saa osallistua kenttäkisoihin nro 7-12, ja joku päättää haluta vain kutsuun nro 11. Helpottaisi aika KUMMASTI jos saisin joko kieltää osallistumasta, ellei osallistu kaikkiin, tai jos jokainen tajuaisi itse tehdä niin ilman kieltoa. Suurin osa tekee. Onneksi. Keksin vain yhden hyvän syyn osallistua yhteen ainoaan kutsuun (joka ei koskaan ole paketin eka tai vipa, vaan vmäisesti joku keskimmäinen, AINA). Se on mahdollisimman realistinen harrastaminen: silloin ei voi olla niitä kenttäkisoja kuutena päivänä peräkkäin. Vaikka ymmärrän syyn, sanoisin silti mielelläni, että ETSI KISASI MUUALTA, SENKIN HANKALA ASIAKAS. Mutta Zurück "saa elämiseen tarvittavat rahat" nimen omaan kisoilla, joten en sano. Kumarran niin syvään, ettei irvistys näy.
1. b) Jos pitää olla niin hankala, että osallistuu vain yhteen paketin kisoista, niin miksei ekaan tai vipaan, vaan JOKA JESSUKSEN KERTA johonkin niistä puolivälin kisoista??? Mikä vaivaa? Missä syy? Koska saa hypätä osallistujan ohitse ja ei muka huomata osallistumista? Arvatkaa, huvittaisiko tehdä niin?
2. Mikä minun silmiäni vaivaa? Tein yhdessä vaiheessa sitä, että hypin vahingossa osallistujien / osallistujan jonkun luokan osallistumisen ylitse, erityisesti kuulemma laukoissa. En todellakaan tehnyt sitä tahallani, ja koetin olla erityisen tarkka. Nyt olen tehnyt niin taas. Olen ottanut tavaksi tarkistaa osallistujalistat uudelleen = tuplatyötä, jotta niin ei kävisi, ja joskus silloin tällöin huomaan tehneeni virheitä. Optikolla käynti auttaa?
3. Kuinka vaikea on lukea osallistumisohjeita? Korjaan, jos joku osallistuu laukkoihini jotenkin näin:
3 xx-t Poni - om. Omistaja
3v xx-t Poni -om.Omistaja
3v xx-t Poni-om Omistaja
En yleensä korjaa tällaisia, jos lähtö vain IKINÄ voidaan ilman kys. osallistujaa järjestää:
3v xx-tamma Poni - om. Omistaja
3v xx Poni om. Omistaja
3 xx t - Poni - om. Omistaja
Periaatteeni on, että jos saan yhtä nappia painamalla korjattua, lisään. Samoin, jos lähtö perutaan, ellen lisää juuri sitä osallistumista. Ts aika häilyvät periaatteet. Myös jos tiedän, että osallistuja on uusi harrastaja, korjaan kahdesti hänen osallistumisensa, sitten en enää. Mutta hei, laukoissa on loppujen lopuksi helppo tehdä virheitä, pitäähän siinä käyttää "aika monta merkkiä", kuten viivaa ja pistettä ja "aika montaa lyhennettä" kuten xx ja t ja om.
Mutta mites perusperusperus kouluosallistumiset? Kun muoto on yleensä jompi kumpi näistä KAIKISSA kisoissa
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH<*br>
Kuinka joku saa osallistuttua silloin väärin? Tagimokat ymmärrän, ja naputteluvirheet, mutta kuinka joku pystyy ryssimään tuon - ja vieläpä monesti?
4. Entä miksei lukutaito riitä rajoituksiin?
- 3 hevosta per lähtö per omistaja -sääntö tarkoittaa siis ihan kirjaimellisesti JUURI tuota. Se pätee myös silloin, jos osallistuja ilmoittaa ensin 3 hevosta ja sitten vielä 2 hevosta lisää samaan lähtöön, eli kahta viimeistä ei hyväksytä. Ei, vaikka olisivat eri viestissä. Ei, vaikka asuisivat eri tallilla. Ei, vaikka Sanna-Johannes omistaisikin puolet niistä. Kolme. Vain kolme hevosta lähtöön. Kolme. 3. III.
Yleensä meillä on koko ajan edes muutama avoin kutsu, edes jonkin lajin kisa, johon otetaan osallistumisia vastaan. Pieniä taukoja on silloin tällöin välissä, mutta näin yleisesti ottaen. Erottelen, selvittelen, luen ja käsittelen siis ylen määrin kisaosallistumisia koko ajan, ja nyt kerron, mikä pientä mieltäni kalvaa tänään.
1. a) MIKSI osallistua vain yhteen kutsuun? Samalla maililla saa osallistua kenttäkisoihin nro 7-12, ja joku päättää haluta vain kutsuun nro 11. Helpottaisi aika KUMMASTI jos saisin joko kieltää osallistumasta, ellei osallistu kaikkiin, tai jos jokainen tajuaisi itse tehdä niin ilman kieltoa. Suurin osa tekee. Onneksi. Keksin vain yhden hyvän syyn osallistua yhteen ainoaan kutsuun (joka ei koskaan ole paketin eka tai vipa, vaan vmäisesti joku keskimmäinen, AINA). Se on mahdollisimman realistinen harrastaminen: silloin ei voi olla niitä kenttäkisoja kuutena päivänä peräkkäin. Vaikka ymmärrän syyn, sanoisin silti mielelläni, että ETSI KISASI MUUALTA, SENKIN HANKALA ASIAKAS. Mutta Zurück "saa elämiseen tarvittavat rahat" nimen omaan kisoilla, joten en sano. Kumarran niin syvään, ettei irvistys näy.
1. b) Jos pitää olla niin hankala, että osallistuu vain yhteen paketin kisoista, niin miksei ekaan tai vipaan, vaan JOKA JESSUKSEN KERTA johonkin niistä puolivälin kisoista??? Mikä vaivaa? Missä syy? Koska saa hypätä osallistujan ohitse ja ei muka huomata osallistumista? Arvatkaa, huvittaisiko tehdä niin?
2. Mikä minun silmiäni vaivaa? Tein yhdessä vaiheessa sitä, että hypin vahingossa osallistujien / osallistujan jonkun luokan osallistumisen ylitse, erityisesti kuulemma laukoissa. En todellakaan tehnyt sitä tahallani, ja koetin olla erityisen tarkka. Nyt olen tehnyt niin taas. Olen ottanut tavaksi tarkistaa osallistujalistat uudelleen = tuplatyötä, jotta niin ei kävisi, ja joskus silloin tällöin huomaan tehneeni virheitä. Optikolla käynti auttaa?
3. Kuinka vaikea on lukea osallistumisohjeita? Korjaan, jos joku osallistuu laukkoihini jotenkin näin:
3 xx-t Poni - om. Omistaja
3v xx-t Poni -om.Omistaja
3v xx-t Poni-om Omistaja
En yleensä korjaa tällaisia, jos lähtö vain IKINÄ voidaan ilman kys. osallistujaa järjestää:
3v xx-tamma Poni - om. Omistaja
3v xx Poni om. Omistaja
3 xx t - Poni - om. Omistaja
Periaatteeni on, että jos saan yhtä nappia painamalla korjattua, lisään. Samoin, jos lähtö perutaan, ellen lisää juuri sitä osallistumista. Ts aika häilyvät periaatteet. Myös jos tiedän, että osallistuja on uusi harrastaja, korjaan kahdesti hänen osallistumisensa, sitten en enää. Mutta hei, laukoissa on loppujen lopuksi helppo tehdä virheitä, pitäähän siinä käyttää "aika monta merkkiä", kuten viivaa ja pistettä ja "aika montaa lyhennettä" kuten xx ja t ja om.
Mutta mites perusperusperus kouluosallistumiset? Kun muoto on yleensä jompi kumpi näistä KAIKISSA kisoissa
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH
Ratsastaja (VRL) - Ratsu VH<*br>
Kuinka joku saa osallistuttua silloin väärin? Tagimokat ymmärrän, ja naputteluvirheet, mutta kuinka joku pystyy ryssimään tuon - ja vieläpä monesti?
4. Entä miksei lukutaito riitä rajoituksiin?
- 3 hevosta per lähtö per omistaja -sääntö tarkoittaa siis ihan kirjaimellisesti JUURI tuota. Se pätee myös silloin, jos osallistuja ilmoittaa ensin 3 hevosta ja sitten vielä 2 hevosta lisää samaan lähtöön, eli kahta viimeistä ei hyväksytä. Ei, vaikka olisivat eri viestissä. Ei, vaikka asuisivat eri tallilla. Ei, vaikka Sanna-Johannes omistaisikin puolet niistä. Kolme. Vain kolme hevosta lähtöön. Kolme. 3. III.
20120312
Virtuaalitalli Yorca, 120312
Kun olisi erittäin tärkeää ja erittäin epämiellyttävää tekemistä, on luonnollista roikkua virtuaalihevosten kivuttomassa, kiinnostavassa, loputtomassa maailmassa. Ei ole normaalimpaa puuhaa kuin kirjoittaa luonnetta, kun pitäisi lukea paksua historiankirjaa yliopiston pääsykokeisiin. On ihanaa valita hevosen kuvia sen sijaan että muistelisi suomen kielen totaaliobjektia toisiin yliopiston pääsykokeisiin.
Näissä tunnelmissa on syntynyt Yorca. Sivusto ei ole vielä valmis, ja linkkien takana on tyhjää tilaa ennen kuin lataan koko roskan kerralla valmiina nettiin. Julkaisin silti yhden ainoan hevosen, jotta voisin antaa hieman esimakua suomenpuoliveristeni kotitallista, jumalattoman Reita's systeemin kolmannesta Suomessa sijaitsevasta tallista.
Virtuaalihevonen Red Reason antaa ulkopuolisten kurkistaa karsinaansa jo etukäteen.
Yorca nyt siis on mitä on. Talli. Hevosten koti. Se ei järjestä kilpailuita, koska sen touhun olen jo 2008 keskittänyt ratsupuolen osalta kokonaan Zurückiin. Se kasvattaa hevosia vain teoriassa: kasvattajaliite on Reita'sin loppuliite RR. Siellä on valmennustoimintaa vain teoriassa: "oma valmentaja Miika Rossi" aka minä kirjoittaa vain omille hevosille. Hevosenhoitajia on palkkalistoilla vain niminä, keksittyinä niminä, samoin kuin muuta henkilökuntaa. Sisällöstä tulee asiapainotteista, ei tarinatoimintaa tukevaa. Joskus esittelysivullakin lukee tyyliin "2012 - perustettu, syntyi 6 kasvattia. 2013 - keskityttiin tuontisukuisten haalimiseen, ei kasvatteja. 2014 - syntyi 9 1-polvista ja 2 2-polvista kasvattia."
Eikö inspiroi? No ei ihme, haloo, Yorca on vain Zurückin takapiha!
Kun olisi erittäin tärkeää ja erittäin epämiellyttävää tekemistä, on luonnollista roikkua virtuaalihevosten kivuttomassa, kiinnostavassa, loputtomassa maailmassa. Ei ole normaalimpaa puuhaa kuin kirjoittaa luonnetta, kun pitäisi lukea paksua historiankirjaa yliopiston pääsykokeisiin. On ihanaa valita hevosen kuvia sen sijaan että muistelisi suomen kielen totaaliobjektia toisiin yliopiston pääsykokeisiin.
Näissä tunnelmissa on syntynyt Yorca. Sivusto ei ole vielä valmis, ja linkkien takana on tyhjää tilaa ennen kuin lataan koko roskan kerralla valmiina nettiin. Julkaisin silti yhden ainoan hevosen, jotta voisin antaa hieman esimakua suomenpuoliveristeni kotitallista, jumalattoman Reita's systeemin kolmannesta Suomessa sijaitsevasta tallista.
Virtuaalihevonen Red Reason antaa ulkopuolisten kurkistaa karsinaansa jo etukäteen.
Yorca nyt siis on mitä on. Talli. Hevosten koti. Se ei järjestä kilpailuita, koska sen touhun olen jo 2008 keskittänyt ratsupuolen osalta kokonaan Zurückiin. Se kasvattaa hevosia vain teoriassa: kasvattajaliite on Reita'sin loppuliite RR. Siellä on valmennustoimintaa vain teoriassa: "oma valmentaja Miika Rossi" aka minä kirjoittaa vain omille hevosille. Hevosenhoitajia on palkkalistoilla vain niminä, keksittyinä niminä, samoin kuin muuta henkilökuntaa. Sisällöstä tulee asiapainotteista, ei tarinatoimintaa tukevaa. Joskus esittelysivullakin lukee tyyliin "2012 - perustettu, syntyi 6 kasvattia. 2013 - keskityttiin tuontisukuisten haalimiseen, ei kasvatteja. 2014 - syntyi 9 1-polvista ja 2 2-polvista kasvattia."
Eikö inspiroi? No ei ihme, haloo, Yorca on vain Zurückin takapiha!
20120310
Ensimmäiset kirjavat vauvat & kenttäkasvatit, 100312
Kolme eläköön-huutoa Oresamalle. Katsoin tuossa aamulla, että länkkäripainttini ja kenttäsuomenpuokkini ovat nyt jo menestyneet melko hyvin. Niin hyvin, että astutin muutaman tamman (ts varsat syntyivät tänään). Kaikki pienokaiset jäävät omaan kotiin, mutta kerron niistä kuitenkin. Valitettavasti en linkitä: projekteista toinen on vielä salainen ja toinen muotoutumisvauheessa. :)
Kenttäratsuja syntyi kaksin kappalein. Ori, joka tulee kilpailemaan aikuisena CCI/CIC5 -tasolla, on Hey-Ho Jack RR. Sen emä on Hey-Ho Pirates, jonka nimeä rakastan niin, että, köh, kierrätin sen. Iskä on Green Sparrow. Sekä vauva että vanhemmat ovat sellaista perusruunikkokamaa. Tästä tulee hyvä kisahevonen, joka ei todennäköisesti ole minulle missään vaiheessa erityinen rakkaus.
Toinen suomenpuokki on ihana tamma, Mayan Reason RR, jonka kyvyt riittävät tasolle CCI/CIC4. Iskä on Red Reason, nnnniiin suussasulavan punaruunikko ukko, että ihan itkettää. Emä onkin hopeanmusta (IHNAA!!!) tamma Maya Queen, jonka (massahtavaa) nimeä rakastan ihan mielettömästi. En aio välittää minkään valtakunnan todennäköisyyslaskelmista tämän varsan kanssa. Siitä TULEE hopeanmusta. :)
Paintteja tuli kolme. Chauncey Abin, rakkauteni, varsa Chauncey Ana RR, josta tulee varmasti tallin kruununperillinen. Kuningatartamma. Aivan ihana. Classic Angel RR on parhaiten menestyneen tammani, Classic Babyn jälkeläinen. Morning Lion RR on vähän räväkämpiluonteinen, tummemman värinen ja isin, Painted Smoken oloinen hevonen. Sen emä on Morning Memory.
Ei muuta. Olen vain ylpeä. Muhahaa. :)
Kolme eläköön-huutoa Oresamalle. Katsoin tuossa aamulla, että länkkäripainttini ja kenttäsuomenpuokkini ovat nyt jo menestyneet melko hyvin. Niin hyvin, että astutin muutaman tamman (ts varsat syntyivät tänään). Kaikki pienokaiset jäävät omaan kotiin, mutta kerron niistä kuitenkin. Valitettavasti en linkitä: projekteista toinen on vielä salainen ja toinen muotoutumisvauheessa. :)
Kenttäratsuja syntyi kaksin kappalein. Ori, joka tulee kilpailemaan aikuisena CCI/CIC5 -tasolla, on Hey-Ho Jack RR. Sen emä on Hey-Ho Pirates, jonka nimeä rakastan niin, että, köh, kierrätin sen. Iskä on Green Sparrow. Sekä vauva että vanhemmat ovat sellaista perusruunikkokamaa. Tästä tulee hyvä kisahevonen, joka ei todennäköisesti ole minulle missään vaiheessa erityinen rakkaus.
Toinen suomenpuokki on ihana tamma, Mayan Reason RR, jonka kyvyt riittävät tasolle CCI/CIC4. Iskä on Red Reason, nnnniiin suussasulavan punaruunikko ukko, että ihan itkettää. Emä onkin hopeanmusta (IHNAA!!!) tamma Maya Queen, jonka (massahtavaa) nimeä rakastan ihan mielettömästi. En aio välittää minkään valtakunnan todennäköisyyslaskelmista tämän varsan kanssa. Siitä TULEE hopeanmusta. :)
Paintteja tuli kolme. Chauncey Abin, rakkauteni, varsa Chauncey Ana RR, josta tulee varmasti tallin kruununperillinen. Kuningatartamma. Aivan ihana. Classic Angel RR on parhaiten menestyneen tammani, Classic Babyn jälkeläinen. Morning Lion RR on vähän räväkämpiluonteinen, tummemman värinen ja isin, Painted Smoken oloinen hevonen. Sen emä on Morning Memory.
Ei muuta. Olen vain ylpeä. Muhahaa. :)
20120309
Pieniä piristyksiä, 090312
Kaikkein pienimpiä kivoja asioita virtuaalimaailmassa, joista minä tulen hyvälle tuulelle.
- "Kiitos" kisaosallistumisen perässä
- "Kiitos" muualla
- "Viimeinen hevosesi Wii-Mii Doll U ei mahtunut mukaan. (Ihana nimi hevosella!)"
- Kun joku kysyy jalostukseen hevosta, jota ei ole kovaan ääneen mainostanut joka puolella
- Virtuaaliset shirenhevoset. "Surkeimmatkin" niistä.
- Se, kun joku soittaa naamaa foorumilla, ja joku toinen on ehtinyt jo puolustamaan parilla sanalla ennen kuin itse sattuu huomaamaan
- Se, ettei osa ihmisistä kanna kaunaa ikuisesti
- Vieraskirjaviestit, silloin kun minulla vielä oli viekku
- Hoitotarinat
- Se, että joku kommentoi hoitotarinaa / tarinaluokan osallistumista edes muutamalla sanalla
- Se, että voitin ERJ-Cupin tarinaluokan, erityisesti kun vastassa oli UPEITA tarinoita!
Kaikkein pienimpiä kivoja asioita virtuaalimaailmassa, joista minä tulen hyvälle tuulelle.
- "Kiitos" kisaosallistumisen perässä
- "Kiitos" muualla
- "Viimeinen hevosesi Wii-Mii Doll U ei mahtunut mukaan. (Ihana nimi hevosella!)"
- Kun joku kysyy jalostukseen hevosta, jota ei ole kovaan ääneen mainostanut joka puolella
- Virtuaaliset shirenhevoset. "Surkeimmatkin" niistä.
- Se, kun joku soittaa naamaa foorumilla, ja joku toinen on ehtinyt jo puolustamaan parilla sanalla ennen kuin itse sattuu huomaamaan
- Se, ettei osa ihmisistä kanna kaunaa ikuisesti
- Vieraskirjaviestit, silloin kun minulla vielä oli viekku
- Hoitotarinat
- Se, että joku kommentoi hoitotarinaa / tarinaluokan osallistumista edes muutamalla sanalla
- Se, että voitin ERJ-Cupin tarinaluokan, erityisesti kun vastassa oli UPEITA tarinoita!
Zurück-rrrragetusta, 090312
Voi kun on ihmisen elämä tarkkaa, ja nimen omaan pään sisällä! Oman pään! Minun!! Olin jo kirjoittaa ht.nettiinkin tästä aiheesta, mutta hillitsin itseni (thank god) ja nolaan itseni vain täällä, huomattavasti pienemmän lukijakunnan edessä.
Eli, Zurück sijaitsee saksassa (ja sen lisäksi sillä on ruma nimi). Tämän syyn (näiden syiden) takia en sitten millään tahtoisi laittaa suomenpuokkejani sinne, ja nyt on se hetki kun ne pitäisi laittaa edes JOHONKIN. Ja vähän äkkiä. Toisaalta en tahtoisi tehdä uuttakaan tallia, koska siitä tulisi vain suomenpuokkien koti, ei kisanjärjestäjä, ei kasvattaja tmv. Siellä ei siis olisi toimintaa: vain tyhjä kuori ja muutama hevonen. Puokkien sijoittaminen Suomeen Erkinheimojen tallille ei ole vaihtoehto, koska rakastan sitä tallia nimen omaan suomenhevostallina. Toisaalta taas sinne mahtuisi hyvin...
Teinkin listan, jonka avulla olen yrittänyt päättää uuden tallin ja Zurückin välillä puokkien kotipaikkana.
Zurück, puolesta ja vastaan:
+ Vähemmän duunia
+ Vähemmän talleja
+ Zurückista tulisi suositumpi, kun hevoskanta monipuolistuisi
+ Zurück olisi vielä aktiivisempi kisapaikka, kun KERJ'nkin alaiset järjestettäisiin edelleen täällä
- Zurük on saksalainen eikä virtuaalimaailmalainen talli (häiritsee minua & montaa muuta, SUUUUURI miinus)
- Pidän tallista nyt, kun siellä asuu vain muutama hevonen
Uusi talli, puolesta ja vastaan
+ Mielenrauhani säilyisi paremmin, kun hepat olisivat selkeästi omissa tiloissaan, suomenpuokit esim Suomessa
+ Olisi huippua järjestää osioita hevosten painotuksen mukaan: kenttäratsut eri puolelle kuin kouluratsut, yleisratsut listattuna joka paikkaan
- Lisätyötä tallin tekemisessä & ylläpitopäivityksessä, jälkimmäistä vihaan
- Toiminnan keksiminen, voi angst
- Nimen keksiminen, voi hyi hitto
- Uusi ulkoasu: joko ruma omatekoinen tai sikakallis muiden tekemä. Yksi olisi, mutta en oikeasti osaa muokata sitä.
Näin tämä kallistuuisi Zurückin kannalle, mutta jos SAKSALAISUUS lasketaan vaikka viideksi miinukseksi (mikä se minulle on), niin uusi talli olisikin parempi vaihtoehto.
***
Mutta olen aikaisemmin puhunut ideasta nimeltä Reita's. Näen jo sieluni silmin yksinkertaisen, vihreänvärisen fontin, jolla Reita's on kirjoitettu valkoiselle pohjalle....
Reita's ei olisi talli, vaan kaiken katto. Minun virtuaalinen yritykseni, joka olisi hajaantunut ympäri maailmaa niin kuin Nokian puhelinten jälleenmyynti. Yhdessä paikassa kaikki suunnitellaan (Reita's) ja muutalla toteutetaan (Zurück ja/tai Visualizm ja suomenpuokkitalli ja lännentalli). Silloin minun ei tarvitsisi huolehtia: Zurückin järjestämä kisatoiminta olisi kaikkien tallien yhteistä, Reita's -kirjailtuja loimia palkinnoksi jaettaisiin eikä tämän yhden tallin omia.
Pystyn näkemään jo toteutuksenkin. Yksi sivu, jonka yläosassa lukee vihreällä Reita's, ja josta lähtee sukupuun näköisesti viivoja. Saksa, Suomi, Iso-Britannia... Ja niistä lähtee viivoja. Zurück, Visualizm, R-Core, suomenpuokit, lännentalli... Kaikki paitsi Crimson, jonka kasvattajanimi on Crimson ja Erkinheimot, jonka kasvattajanimi on Erkinheimot. Muissa kasvatettaisiin jälkiliitteellä RR, joka on jo muuten rekisteröity.
Jos suljen suuni ja lähden toteuttamaan Reita's -sivua ja mietin sitten myöhemmin sitä FWB-asiaa.
Voi kun on ihmisen elämä tarkkaa, ja nimen omaan pään sisällä! Oman pään! Minun!! Olin jo kirjoittaa ht.nettiinkin tästä aiheesta, mutta hillitsin itseni (thank god) ja nolaan itseni vain täällä, huomattavasti pienemmän lukijakunnan edessä.
Eli, Zurück sijaitsee saksassa (ja sen lisäksi sillä on ruma nimi). Tämän syyn (näiden syiden) takia en sitten millään tahtoisi laittaa suomenpuokkejani sinne, ja nyt on se hetki kun ne pitäisi laittaa edes JOHONKIN. Ja vähän äkkiä. Toisaalta en tahtoisi tehdä uuttakaan tallia, koska siitä tulisi vain suomenpuokkien koti, ei kisanjärjestäjä, ei kasvattaja tmv. Siellä ei siis olisi toimintaa: vain tyhjä kuori ja muutama hevonen. Puokkien sijoittaminen Suomeen Erkinheimojen tallille ei ole vaihtoehto, koska rakastan sitä tallia nimen omaan suomenhevostallina. Toisaalta taas sinne mahtuisi hyvin...
Teinkin listan, jonka avulla olen yrittänyt päättää uuden tallin ja Zurückin välillä puokkien kotipaikkana.
Zurück, puolesta ja vastaan:
+ Vähemmän duunia
+ Vähemmän talleja
+ Zurückista tulisi suositumpi, kun hevoskanta monipuolistuisi
+ Zurück olisi vielä aktiivisempi kisapaikka, kun KERJ'nkin alaiset järjestettäisiin edelleen täällä
- Zurük on saksalainen eikä virtuaalimaailmalainen talli (häiritsee minua & montaa muuta, SUUUUURI miinus)
- Pidän tallista nyt, kun siellä asuu vain muutama hevonen
Uusi talli, puolesta ja vastaan
+ Mielenrauhani säilyisi paremmin, kun hepat olisivat selkeästi omissa tiloissaan, suomenpuokit esim Suomessa
+ Olisi huippua järjestää osioita hevosten painotuksen mukaan: kenttäratsut eri puolelle kuin kouluratsut, yleisratsut listattuna joka paikkaan
- Lisätyötä tallin tekemisessä & ylläpitopäivityksessä, jälkimmäistä vihaan
- Toiminnan keksiminen, voi angst
- Nimen keksiminen, voi hyi hitto
- Uusi ulkoasu: joko ruma omatekoinen tai sikakallis muiden tekemä. Yksi olisi, mutta en oikeasti osaa muokata sitä.
Näin tämä kallistuuisi Zurückin kannalle, mutta jos SAKSALAISUUS lasketaan vaikka viideksi miinukseksi (mikä se minulle on), niin uusi talli olisikin parempi vaihtoehto.
***
Mutta olen aikaisemmin puhunut ideasta nimeltä Reita's. Näen jo sieluni silmin yksinkertaisen, vihreänvärisen fontin, jolla Reita's on kirjoitettu valkoiselle pohjalle....
Reita's ei olisi talli, vaan kaiken katto. Minun virtuaalinen yritykseni, joka olisi hajaantunut ympäri maailmaa niin kuin Nokian puhelinten jälleenmyynti. Yhdessä paikassa kaikki suunnitellaan (Reita's) ja muutalla toteutetaan (Zurück ja/tai Visualizm ja suomenpuokkitalli ja lännentalli). Silloin minun ei tarvitsisi huolehtia: Zurückin järjestämä kisatoiminta olisi kaikkien tallien yhteistä, Reita's -kirjailtuja loimia palkinnoksi jaettaisiin eikä tämän yhden tallin omia.
Pystyn näkemään jo toteutuksenkin. Yksi sivu, jonka yläosassa lukee vihreällä Reita's, ja josta lähtee sukupuun näköisesti viivoja. Saksa, Suomi, Iso-Britannia... Ja niistä lähtee viivoja. Zurück, Visualizm, R-Core, suomenpuokit, lännentalli... Kaikki paitsi Crimson, jonka kasvattajanimi on Crimson ja Erkinheimot, jonka kasvattajanimi on Erkinheimot. Muissa kasvatettaisiin jälkiliitteellä RR, joka on jo muuten rekisteröity.
Jos suljen suuni ja lähden toteuttamaan Reita's -sivua ja mietin sitten myöhemmin sitä FWB-asiaa.
20120306
"Uusi" löytö: FWB & uudenvuodenlupauksia, 060312
Akhal tekke oli se vuoden 2011 valloitus, josta innostuin eniten. Ei minusta tule suurta kasvattajaa, mutta laukkahevosina siinä sivussa on at tosi loistava rotu. Tämän vuoden (ainakin alku)innostus on suomenpuoliverinen kaikissa muodoissa ja väreissä. Toin niitä ensin kenttäpainotteisina kaksitoista, ja sitten huomasin, että mahtuisi niitä esteillekin. Holstein on minulle se koulurotu, joten sinne ei ainakaan korkeimpiin luokkiin. Sitten välähti, että miksen tekisi kaikista kopuista yleispainotteisia: koulu, este, kenttä. Se asia ei ole toteutunut vielä, mutta suomenpuokkini silti kilpailevat vähän ristiin.
Palatakseni tekkeihin, teen nyt vuodelle 2012 ensimmäisen myöhäisen uudenvuodenlupauksen.
1. Lupaan kasvattaa ensimmäiset suvulliset tekkekasvattini tänä vuonna
2. Lupaan parhaan kykyni mukaan yrittää myydä niistä edes yhden parhaaseen mahdolliseen kotiin R-Coren ulkopuolelle
Muut uudenvuodenlupaukseni eivät niinkään liity tekkeihin, mutta teen silti muutaman lisää.
3. Pidän Comet-ravit kunniakkaammin kuin viime vuonna
4. Kasvatan ainakin kymmenen ratsusukuista hevosta vuoden kuluessa omaan kotiin kasvamaan (nyt on syntynyt 2)
5. Pidän vähintään yhdet kisat kuukaudessa tästä lähtien (helmi&maalis pidetty)
6. Teen nyt vihdoin päätöksen siitä, yhdistyvätkö Zurück ja Visualizm, ja jos yhdistyvät, en kuijottele niiden kanssa, vaan teen jotain asian eteen
7. Jos suomenpuokit eivät mene Zurückiin, teen niille kunnon tallin. Jos menevät, teen niille oman siiven.
****
Miten vanhat lupaukseni muuten voivat?
1. Taistelen tallit kuntoon:
- Joushou Gaidou + Piikevästä jääneet hepat = Erkinheimot
- Zurück + Visualizm = Zurück
- Crimson ja R-Core jäävät
Pakko myöntää, että en saanut Visualizmin asiaa päätettyä uudelleen, enkä pysynyt tuossa päätöksessä. Pidän siitä tallista. Annettakoon anteeksi. Puoliksi toteutettu siis.
*
2. Järjestän vähintään viidet laukat joka kuukausi
Tein parhaani. Pari viimeistä kuukautta vain pyörittelin peukaloitani, mutta alkuvuodesta kisoja oli niiiiiin paljon, että keskimäärin pidin yli viidet laukat kuukaudessa. Lasketaan, että tämä toteutui.
*
3. Karsin ratsurodut kolmeen
Hah hah haa. Naurettavaa.
Kasvatusrodut ennen:
- Holsti, hanno, DWB
- suokki, lämpöinen
- xx
Tilanne juuri nyt:
- Holsti, hanno, FWB (vanhat tanskalaiset tässä puuhassa myös), vähän traksu
- suokki, lämpöinen
- xx, vähän at
- paintit
Sanokaamme suoraan: pyllylleen meni. Mutta nyt ajattelen sen olevan vain hyvä asia. :)
*
4. Opettelen piirtämään tarpeeksi hyviä heppakuvia
Toteutunut! Halleluja! Olen oppinut! Kyllä! En vieläkään saa aikaan ehkä niitä voittajarakenteita, mutta kyllä kuvillani jo yli puolet pisteistä ropisisi laatiksissakin rakenneosuudesta! Hurraa! Olen niin iloinen!
*
5. Olen aktiivisempi Borislav VB -yksityisheppani kanssa
No olen minä sillä kilpaillut, mutta tarinahommat eivät sen kanssa enää kiinnosta. Päivitin myös sen sivut alusta asti ja juuri tällä hetkellä etsin sille taas uutta kotia. Olen minä siis aktiivisemPI ollut, vaikka en olekaan aivan parastani tehnyt. Done.
Akhal tekke oli se vuoden 2011 valloitus, josta innostuin eniten. Ei minusta tule suurta kasvattajaa, mutta laukkahevosina siinä sivussa on at tosi loistava rotu. Tämän vuoden (ainakin alku)innostus on suomenpuoliverinen kaikissa muodoissa ja väreissä. Toin niitä ensin kenttäpainotteisina kaksitoista, ja sitten huomasin, että mahtuisi niitä esteillekin. Holstein on minulle se koulurotu, joten sinne ei ainakaan korkeimpiin luokkiin. Sitten välähti, että miksen tekisi kaikista kopuista yleispainotteisia: koulu, este, kenttä. Se asia ei ole toteutunut vielä, mutta suomenpuokkini silti kilpailevat vähän ristiin.
Palatakseni tekkeihin, teen nyt vuodelle 2012 ensimmäisen myöhäisen uudenvuodenlupauksen.
1. Lupaan kasvattaa ensimmäiset suvulliset tekkekasvattini tänä vuonna
2. Lupaan parhaan kykyni mukaan yrittää myydä niistä edes yhden parhaaseen mahdolliseen kotiin R-Coren ulkopuolelle
Muut uudenvuodenlupaukseni eivät niinkään liity tekkeihin, mutta teen silti muutaman lisää.
3. Pidän Comet-ravit kunniakkaammin kuin viime vuonna
4. Kasvatan ainakin kymmenen ratsusukuista hevosta vuoden kuluessa omaan kotiin kasvamaan (nyt on syntynyt 2)
5. Pidän vähintään yhdet kisat kuukaudessa tästä lähtien (helmi&maalis pidetty)
6. Teen nyt vihdoin päätöksen siitä, yhdistyvätkö Zurück ja Visualizm, ja jos yhdistyvät, en kuijottele niiden kanssa, vaan teen jotain asian eteen
7. Jos suomenpuokit eivät mene Zurückiin, teen niille kunnon tallin. Jos menevät, teen niille oman siiven.
****
Miten vanhat lupaukseni muuten voivat?
1. Taistelen tallit kuntoon:
- Joushou Gaidou + Piikevästä jääneet hepat = Erkinheimot
- Zurück + Visualizm = Zurück
- Crimson ja R-Core jäävät
Pakko myöntää, että en saanut Visualizmin asiaa päätettyä uudelleen, enkä pysynyt tuossa päätöksessä. Pidän siitä tallista. Annettakoon anteeksi. Puoliksi toteutettu siis.
*
2. Järjestän vähintään viidet laukat joka kuukausi
Tein parhaani. Pari viimeistä kuukautta vain pyörittelin peukaloitani, mutta alkuvuodesta kisoja oli niiiiiin paljon, että keskimäärin pidin yli viidet laukat kuukaudessa. Lasketaan, että tämä toteutui.
*
3. Karsin ratsurodut kolmeen
Hah hah haa. Naurettavaa.
Kasvatusrodut ennen:
- Holsti, hanno, DWB
- suokki, lämpöinen
- xx
Tilanne juuri nyt:
- Holsti, hanno, FWB (vanhat tanskalaiset tässä puuhassa myös), vähän traksu
- suokki, lämpöinen
- xx, vähän at
- paintit
Sanokaamme suoraan: pyllylleen meni. Mutta nyt ajattelen sen olevan vain hyvä asia. :)
*
4. Opettelen piirtämään tarpeeksi hyviä heppakuvia
Toteutunut! Halleluja! Olen oppinut! Kyllä! En vieläkään saa aikaan ehkä niitä voittajarakenteita, mutta kyllä kuvillani jo yli puolet pisteistä ropisisi laatiksissakin rakenneosuudesta! Hurraa! Olen niin iloinen!
*
5. Olen aktiivisempi Borislav VB -yksityisheppani kanssa
No olen minä sillä kilpaillut, mutta tarinahommat eivät sen kanssa enää kiinnosta. Päivitin myös sen sivut alusta asti ja juuri tällä hetkellä etsin sille taas uutta kotia. Olen minä siis aktiivisemPI ollut, vaikka en olekaan aivan parastani tehnyt. Done.
20120304
Virtuaalihevosten evoluutioteoria, 040312
Evoluutioteoriahan on suurin piirtein sellainen, että eläimistä ja kasveista aina vahvin selviytyi. Jos uskomme evoluutioteorian pääpiirteittäin ja vähän tarkastelemme asiaa, niin teoria yltää jopa virtuaalihevosiin.
Maailman ensimmäinen virtuaalihevonen syntyi varmaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin uusi peli, leikki tai harrastus. Joku vain kokeili jotain epämääräistä, jota ei kutsuttu millään nimellä, mutta ilmiön yleistyttyä oli sille annettava nimi. Suomen virtuaalihevoset ovat juorujen mukaan aloittaneet elämänsä expage-talleilla noin kymmenvuotiaiden omistajiensa hellässä huomassa. Ensin ei kuulemma ymmärretty ollenkaan minkäänlaisesta jalostuksesta tai kasvatuksesta, ja hyvä virtuaalihevonen olikin se, joka sai ensimmäisenä hoitajan. Minun maailmassani harrastus oli samassa jamassa vielä 2004. Parhaat hevoseni olivat suokit Minttu ja Ville, jotka saivat heti hoitajan, joka kirjoitteli kaksi kokonaista vuotta useasti viikossa. Piirieni paras talli oli Kopsan Talli, jossa jokaisella hevosella oli hoitajia. Se oli Hieno Vapaasti Kopioitavaa -Ulkoasulla Tehty Talli. Minulla oli vain tavallinen freewebs-valmisleiskatalli. Kultakengän Siittolaa kunnioitin myös suuresti, ja sen kautta huomasin virtuaalihevosten evoluution muuttaneen vähän jotain...
Kasvatus oli se kova juttu Oresaman piireissä 2006. Oli ihan sama, mitä kasvatti, mitä sukuja risteytti, mistä hevosensa osti ja minne ne möi. Kasvatit sai aina kaupaksi. Hyvä virtuaalihevonen oli alkuvuodesta 2008 se, jolla oli eniten jälkeläisiä. Loppuvuodesta se oli se, jolla oli pisin suku. En koskaan merkinnyt sukutauluihin sanaa evm, vaikka hevonen ei olisikaan ollut virtuaalimaailmassa. Tahdoin ihmisten olettavan, että hevonen oli ollut olemassa ja poistettu.
Pieni sisäpiirin porukkani löysi Luciferin johdolla VRL'n (eli alaiset kisat) vasta 2007(?). Hyvä virtuaalihevonen oli pitkäsukuinen, jalostukseen käytetty ja kilpaillut ainakin 100 kertaa. Hyvä kuva oli tärkeä asia, mutta sen ei ollut pakko olla rakennekuva. Hyvän hevosen ei tarvinnut hypätä 160cm ratana, vaan 90cm hyppäävä, 100 kertaa startannut oli aivan yhtä hieno kuin 70cm korkeammalle hyppäävä rotutoverinsa. Paras rotu oli arabialainen täysiverinen, joita myös minä omistin, vaikka inhoankin rotua syvästi.
Parinkymmenen ihmisen jengimme kiisi kohti laatiksia Tomi etumaisena 2008 puolella. Hyvä virtuaalihevonen oli sellainen, jolla oli hienot kuvat, ainakin 20 sijoitusta painotuslajissaan, joku laatuarvostelussa palkittu sukulainen ja ainakin muutama jälkeläinen. Oman hevosen ei koskaan tarvinnut tulla palkituksi.
Oma porukkani hajaantui lopullisesti vasta vuoden 2009 tienoilla raastavien riitojen ja kaikinpuolisen epäluottamuksen vuoksi. Aloin harrastaa ihan yksin ja ihan ite, poistin vieraskirjat, lopetin mesen käytön virtuaalihevosasioissa enkä kiinnostunut enää ystävien hankkimisesta. Tärkein asia oli menestyä aina vähän paremmin kuin muut entisestä porukasta, näin meillä kaikilla siis. Hyvä hevonen oli parempi kuin muiden. Sillä oli oltava vähintään oman painotuslajin laatispalkinto & YLA'n palkinto, maksimissaan kuusi jälkeläistä, enintään 3-polvinen suku, vähintään puolilla sukulaisista laatispalkintoja ja rakennekuva.
Vasta 2010 huomasin ensimmäisen kerran keskustelun siitä, millainen on hyvä virtuaalihevonen. Vastasin sen pakkomielteisen ja hullun käsityksen, joka minulla vieläkin on. Nyt vain tiedostan, että se ei ole ainoa oikea käsitys. Hyvä virtuaalihevonen on palkitusta suvusta, itse monin kerroin palkittu, rakennekuvallinen, luonne vähintään a4-arkin kokoinen, valmennuksissa käytetty, päiväkirjallinen, hoitajaton, suvullinen mutta mahdollisimman harvinaisesta suvusta. Se on puoliverinen, joka kisaa vain yhdessä ainoassa lajissa, ja aina vaikeimmissa mahdollisissa luokissa. Se on luonteeltaan kiltti ja herkkä ja vaatii taitavan ratsastajan. Tärkeintä kuitenkin on, että sen omistan minä.
Metsästyskoiria ja lypsylehmiä jalostettaessa on selvää, millainen on hyvä eläin, ja sellaistahan aina yritetään jalostaa vielä paremmaksi. Virtuaalihevosten hyvyydestä käydään keskustelua koko ajan. Millainen se hyvä hevonen sitten on? Laatispalkittu? Ns panostettu? Monen varsan emä tai isä? Omistajalleen erityisen rakas? No en minä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Sen takia virtuaalihevosevoluutio eteneekin siksakkia, hyppien ja pomppien ja sinkoillen... Arvaamattomasti. Yksittäisten ihmisten kohdalla ja koko virtuaalimaailman kohdalla.
Evoluutioteoriahan on suurin piirtein sellainen, että eläimistä ja kasveista aina vahvin selviytyi. Jos uskomme evoluutioteorian pääpiirteittäin ja vähän tarkastelemme asiaa, niin teoria yltää jopa virtuaalihevosiin.
Maailman ensimmäinen virtuaalihevonen syntyi varmaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin uusi peli, leikki tai harrastus. Joku vain kokeili jotain epämääräistä, jota ei kutsuttu millään nimellä, mutta ilmiön yleistyttyä oli sille annettava nimi. Suomen virtuaalihevoset ovat juorujen mukaan aloittaneet elämänsä expage-talleilla noin kymmenvuotiaiden omistajiensa hellässä huomassa. Ensin ei kuulemma ymmärretty ollenkaan minkäänlaisesta jalostuksesta tai kasvatuksesta, ja hyvä virtuaalihevonen olikin se, joka sai ensimmäisenä hoitajan. Minun maailmassani harrastus oli samassa jamassa vielä 2004. Parhaat hevoseni olivat suokit Minttu ja Ville, jotka saivat heti hoitajan, joka kirjoitteli kaksi kokonaista vuotta useasti viikossa. Piirieni paras talli oli Kopsan Talli, jossa jokaisella hevosella oli hoitajia. Se oli Hieno Vapaasti Kopioitavaa -Ulkoasulla Tehty Talli. Minulla oli vain tavallinen freewebs-valmisleiskatalli. Kultakengän Siittolaa kunnioitin myös suuresti, ja sen kautta huomasin virtuaalihevosten evoluution muuttaneen vähän jotain...
Kasvatus oli se kova juttu Oresaman piireissä 2006. Oli ihan sama, mitä kasvatti, mitä sukuja risteytti, mistä hevosensa osti ja minne ne möi. Kasvatit sai aina kaupaksi. Hyvä virtuaalihevonen oli alkuvuodesta 2008 se, jolla oli eniten jälkeläisiä. Loppuvuodesta se oli se, jolla oli pisin suku. En koskaan merkinnyt sukutauluihin sanaa evm, vaikka hevonen ei olisikaan ollut virtuaalimaailmassa. Tahdoin ihmisten olettavan, että hevonen oli ollut olemassa ja poistettu.
Pieni sisäpiirin porukkani löysi Luciferin johdolla VRL'n (eli alaiset kisat) vasta 2007(?). Hyvä virtuaalihevonen oli pitkäsukuinen, jalostukseen käytetty ja kilpaillut ainakin 100 kertaa. Hyvä kuva oli tärkeä asia, mutta sen ei ollut pakko olla rakennekuva. Hyvän hevosen ei tarvinnut hypätä 160cm ratana, vaan 90cm hyppäävä, 100 kertaa startannut oli aivan yhtä hieno kuin 70cm korkeammalle hyppäävä rotutoverinsa. Paras rotu oli arabialainen täysiverinen, joita myös minä omistin, vaikka inhoankin rotua syvästi.
Parinkymmenen ihmisen jengimme kiisi kohti laatiksia Tomi etumaisena 2008 puolella. Hyvä virtuaalihevonen oli sellainen, jolla oli hienot kuvat, ainakin 20 sijoitusta painotuslajissaan, joku laatuarvostelussa palkittu sukulainen ja ainakin muutama jälkeläinen. Oman hevosen ei koskaan tarvinnut tulla palkituksi.
Oma porukkani hajaantui lopullisesti vasta vuoden 2009 tienoilla raastavien riitojen ja kaikinpuolisen epäluottamuksen vuoksi. Aloin harrastaa ihan yksin ja ihan ite, poistin vieraskirjat, lopetin mesen käytön virtuaalihevosasioissa enkä kiinnostunut enää ystävien hankkimisesta. Tärkein asia oli menestyä aina vähän paremmin kuin muut entisestä porukasta, näin meillä kaikilla siis. Hyvä hevonen oli parempi kuin muiden. Sillä oli oltava vähintään oman painotuslajin laatispalkinto & YLA'n palkinto, maksimissaan kuusi jälkeläistä, enintään 3-polvinen suku, vähintään puolilla sukulaisista laatispalkintoja ja rakennekuva.
Vasta 2010 huomasin ensimmäisen kerran keskustelun siitä, millainen on hyvä virtuaalihevonen. Vastasin sen pakkomielteisen ja hullun käsityksen, joka minulla vieläkin on. Nyt vain tiedostan, että se ei ole ainoa oikea käsitys. Hyvä virtuaalihevonen on palkitusta suvusta, itse monin kerroin palkittu, rakennekuvallinen, luonne vähintään a4-arkin kokoinen, valmennuksissa käytetty, päiväkirjallinen, hoitajaton, suvullinen mutta mahdollisimman harvinaisesta suvusta. Se on puoliverinen, joka kisaa vain yhdessä ainoassa lajissa, ja aina vaikeimmissa mahdollisissa luokissa. Se on luonteeltaan kiltti ja herkkä ja vaatii taitavan ratsastajan. Tärkeintä kuitenkin on, että sen omistan minä.
Metsästyskoiria ja lypsylehmiä jalostettaessa on selvää, millainen on hyvä eläin, ja sellaistahan aina yritetään jalostaa vielä paremmaksi. Virtuaalihevosten hyvyydestä käydään keskustelua koko ajan. Millainen se hyvä hevonen sitten on? Laatispalkittu? Ns panostettu? Monen varsan emä tai isä? Omistajalleen erityisen rakas? No en minä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Sen takia virtuaalihevosevoluutio eteneekin siksakkia, hyppien ja pomppien ja sinkoillen... Arvaamattomasti. Yksittäisten ihmisten kohdalla ja koko virtuaalimaailman kohdalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)