Virtuaalihevosten evoluutioteoria, 040312

Evoluutioteoriahan on suurin piirtein sellainen, että eläimistä ja kasveista aina vahvin selviytyi. Jos uskomme evoluutioteorian pääpiirteittäin ja vähän tarkastelemme asiaa, niin teoria yltää jopa virtuaalihevosiin.

Maailman ensimmäinen virtuaalihevonen syntyi varmaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin uusi peli, leikki tai harrastus. Joku vain kokeili jotain epämääräistä, jota ei kutsuttu millään nimellä, mutta ilmiön yleistyttyä oli sille annettava nimi. Suomen virtuaalihevoset ovat juorujen mukaan aloittaneet elämänsä expage-talleilla noin kymmenvuotiaiden omistajiensa hellässä huomassa. Ensin ei kuulemma ymmärretty ollenkaan minkäänlaisesta jalostuksesta tai kasvatuksesta, ja hyvä virtuaalihevonen olikin se, joka sai ensimmäisenä hoitajan. Minun maailmassani harrastus oli samassa jamassa vielä 2004. Parhaat hevoseni olivat suokit Minttu ja Ville, jotka saivat heti hoitajan, joka kirjoitteli kaksi kokonaista vuotta useasti viikossa. Piirieni paras talli oli Kopsan Talli, jossa jokaisella hevosella oli hoitajia. Se oli Hieno Vapaasti Kopioitavaa -Ulkoasulla Tehty Talli. Minulla oli vain tavallinen freewebs-valmisleiskatalli. Kultakengän Siittolaa kunnioitin myös suuresti, ja sen kautta huomasin virtuaalihevosten evoluution muuttaneen vähän jotain...

Kasvatus oli se kova juttu Oresaman piireissä 2006. Oli ihan sama, mitä kasvatti, mitä sukuja risteytti, mistä hevosensa osti ja minne ne möi. Kasvatit sai aina kaupaksi. Hyvä virtuaalihevonen oli alkuvuodesta 2008 se, jolla oli eniten jälkeläisiä. Loppuvuodesta se oli se, jolla oli pisin suku. En koskaan merkinnyt sukutauluihin sanaa evm, vaikka hevonen ei olisikaan ollut virtuaalimaailmassa. Tahdoin ihmisten olettavan, että hevonen oli ollut olemassa ja poistettu.

Pieni sisäpiirin porukkani löysi Luciferin johdolla VRL'n (eli alaiset kisat) vasta 2007(?). Hyvä virtuaalihevonen oli pitkäsukuinen, jalostukseen käytetty ja kilpaillut ainakin 100 kertaa. Hyvä kuva oli tärkeä asia, mutta sen ei ollut pakko olla rakennekuva. Hyvän hevosen ei tarvinnut hypätä 160cm ratana, vaan 90cm hyppäävä, 100 kertaa startannut oli aivan yhtä hieno kuin 70cm korkeammalle hyppäävä rotutoverinsa. Paras rotu oli arabialainen täysiverinen, joita myös minä omistin, vaikka inhoankin rotua syvästi.

Parinkymmenen ihmisen jengimme kiisi kohti laatiksia Tomi etumaisena 2008 puolella. Hyvä virtuaalihevonen oli sellainen, jolla oli hienot kuvat, ainakin 20 sijoitusta painotuslajissaan, joku laatuarvostelussa palkittu sukulainen ja ainakin muutama jälkeläinen. Oman hevosen ei koskaan tarvinnut tulla palkituksi.

Oma porukkani hajaantui lopullisesti vasta vuoden 2009 tienoilla raastavien riitojen ja kaikinpuolisen epäluottamuksen vuoksi. Aloin harrastaa ihan yksin ja ihan ite, poistin vieraskirjat, lopetin mesen käytön virtuaalihevosasioissa enkä kiinnostunut enää ystävien hankkimisesta. Tärkein asia oli menestyä aina vähän paremmin kuin muut entisestä porukasta, näin meillä kaikilla siis. Hyvä hevonen oli parempi kuin muiden. Sillä oli oltava vähintään oman painotuslajin laatispalkinto & YLA'n palkinto, maksimissaan kuusi jälkeläistä, enintään 3-polvinen suku, vähintään puolilla sukulaisista laatispalkintoja ja rakennekuva.

Vasta 2010 huomasin ensimmäisen kerran keskustelun siitä, millainen on hyvä virtuaalihevonen. Vastasin sen pakkomielteisen ja hullun käsityksen, joka minulla vieläkin on. Nyt vain tiedostan, että se ei ole ainoa oikea käsitys. Hyvä virtuaalihevonen on palkitusta suvusta, itse monin kerroin palkittu, rakennekuvallinen, luonne vähintään a4-arkin kokoinen, valmennuksissa käytetty, päiväkirjallinen, hoitajaton, suvullinen mutta mahdollisimman harvinaisesta suvusta. Se on puoliverinen, joka kisaa vain yhdessä ainoassa lajissa, ja aina vaikeimmissa mahdollisissa luokissa. Se on luonteeltaan kiltti ja herkkä ja vaatii taitavan ratsastajan. Tärkeintä kuitenkin on, että sen omistan minä.

Metsästyskoiria ja lypsylehmiä jalostettaessa on selvää, millainen on hyvä eläin, ja sellaistahan aina yritetään jalostaa vielä paremmaksi. Virtuaalihevosten hyvyydestä käydään keskustelua koko ajan. Millainen se hyvä hevonen sitten on? Laatispalkittu? Ns panostettu? Monen varsan emä tai isä? Omistajalleen erityisen rakas? No en minä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Sen takia virtuaalihevosevoluutio eteneekin siksakkia, hyppien ja pomppien ja sinkoillen... Arvaamattomasti. Yksittäisten ihmisten kohdalla ja koko virtuaalimaailman kohdalla.