20191027
Esittelyssä Google Me ja määräaikaishahmo
Google Me on evm-sukuinen suomalainen puoliverinen, joka syntyi vuoden 2019 tammikuussa alun perin ihan tavalliseksi laatishevoseksi. Se oli ollut olemassa jo kuukausia ennen kuin huvikseni luonnostelin sille otsikkokuvan tai bannerin. Pelkästä bannerista se sitten lähti: Google Me sai persoonan ja lempinimen Ukko.
Vasta tänään Google Me sai nettisivut ja ensimmäisen kuvansa, joka on vieläkin vähän kesken. Olen hahmotellut sille omistajahahmon, mutta idea omistajasta ei ole vielä niin tarkka, että ryhtyisin kirjoittamaan hänestä esittelyä. Omistajan tarina ja taustat ovat kuitenkin tarkasti selvillä.
Google Me ei ole tarinahevonen, eikä se sellaiseksi taida muuttua. Aion kokeilla sen avulla jotain ihan uutta: kertakäyttöhahmoa. Google Me:n omistajan tarina liittyy kokonaan ihmisten maailmaan, mutta aion kokeilla kertoa sen hevosen ja tallielämän kautta. Omistaja tulee todennäköisesti vaikuttamaan jollain tarinatallilla, mutta hänen ei ole tarkoitus jäädä sinne ikuisesti. Se tulee olemaan kokonainen, huolellisesti suunniteltu hahmo: ei siis kertakäyttöhahmo negatiivisessa merkityksessä. Sen elämä ei vain tule olemaan ikuista. (Kiinnostaako tarinoida yhdessä? Laita viestiä. En ole valinnut tallia vielä.)
Tarinahevosten ongelma on se, ettei tarinaa ole tarkoitus ikinä saattaa loppuun. Sen vuoksi hahmoilla ei ole selkeitä päämääriä muutoin kuin näennäisesti. (Hevosella saattaa ollakin, sillä hahmo voi aina vaihtaa hevosta.) Jos hahmot saavuttaisivat nimittäin korkeimman päämääränsä, tarina loppuisi. Se tekee hahmosta pitkän ajan kuluessa ajelehtijan ja teksteistä suurimmaksi osaksi fiilistelyä. (Pitkällä ajalla tarkoitan siis vaikka kymmentä vuotta: sen ikäinen on vanhin hahmoni, joka on ajelehtinut ja fiilistellyt jo pari vuotta. Nyt sen tarinassa on taas ryhtiä, koska olen päättänyt luopua siitäkin ja sen tarinan juoni kulkee nyt kohti hahmon loppua.) Google Me:n kanssa kokeilen, mitä tapahtuu, jos hahmonkin elinpäivät ovat luetut, käsikirjoitellut ja suunnitellut. Hahmon elämää ei kuitenkaan mitata kuukausissa, vaan varmaan vuosissa, ainakin parissa.
Suurin huoleni on, että joudun leikkimään yksin. Pelkään, ettei kukaan halua esimerkiksi hahmoaan minun hahmoni sydänystäväksi tai varsinkaan seurustelukumppaniksi tai perheenjäseneksi. Ainakin itse kiinnyn ihan hirvittävästi niihin hahmoihin, jotka ovat rakkaita minun hahmoilleni. Olisi rankkaa menettää esimerkiksi hahmon puoliso yllättäen. Vielä rankempaa voisi olla tietää varmasti, että niin tulee käymään. Toisaalta ehkä hahmon kuolema tai muuten pois kirjoittaminen on yhtäältä parempi vaihtoehto kuin se, että kirjoittaja vain lopettaa ja hahmo katoaa selittämättä. Niinhän yleensä käy: se on virtuaalihahmojen luonne. Hahmon määräaikaisuus suojaisi vastakirjoittajia ainakin tältä, joten olisi siinä hyvätkin puolensa.
Katsotaan, mitä kokeilulleni käy. Itse odotan innolla juonellisempaa tarinakokeilua. Ideani voi olla susi jo syntyessään ja kiinnynkin hahmoon liikaa päästääkseni sen pois, tai sitten tässä voisi olla hyvä tapa tehdä yksittäisistä ihanista hepoista vähän muutakin kuin laatisheppoja.
20191006
Muutaman sertin, KP:n ja EM:n merkitys
Olen viime aikoina ilmoitellut hevosiani sitkeästi PKK:n näyttelyihin ja piirtänyt ja väritellyt paljon. Postauksenikin ovat käsitelleet piirroksia. Olen ajautunut (paremman ilmaisun puutteessa) positiiviseen noidankehään, joka ruokkii tosi tehokkaasti sisäistä inspiraatiotani sopivilla ulkoisilla palkkioilla. Ensin piirrän, sitten saan sanallista palautetta ja joskus jopa tsemppisertejä näyttelyissä, sitten tiedän mitä kehittää, joten piirrän lisää ja saan lisää palautetta. Sisäinen inspiraatio on kuitenkin se, mistä tiedän, että just nyt PKK sopii just mulle. (En olisi ikinä uskonut, että sanoisin muuten noin PKK:sta, koska olen aina ajatellut, etten ole tarpeeksi hyvä siihen seuraan!! Oikeasti siellä on siis ihan normaaleja ihmisiä, jotka kommentoivat kuvia tosi nätisti, ja minulla on ollut taas ennakkoluuloja.)
EO-serti on minulle tosi iso asia. Olen jankuttanut itselleni ihan mielettömän kauan, että en osaa piirtää, enkä edes värittää. No enhän minä tosiaankaan mikään Pölhö vieläkään ole, mutta jo sentään Oresama, eli sellainen, joka pystyy oppimaan tekemällä, niin kuin pari postausta sitten näytin. Nyt olen opettelussani siinä pisteessä, että aina välillä saan EO-sertin. Usein ropisee tietenkin Hyvää ja jopa Tyydyttävää, mutta vaikka ensimmäiset Tyydyttävät olivat aika läimäys suoraan naamalle hirveän värittämiseen panostamisen jälkeen, nyt olen oppinut ottamaan nekin vastaan ihan tyynesti.
Kivointa on saada kommentti. Erityisesti Lynn on kommentoinut kuvia näyttelyissä tosi usein, ja vaikka ei olisi sertiä ropissut, olen saanut kaikista eniten irti juuri näistä kommenteista. Olen hirveän huono katsomaan kriittisesti piirroksia sekä hevosen rakennetta (valokuvistakin) ja Lynnin ystävällinen ja tarkka kommentointi on auttanut siinä paljon. Kommenttien jälkeen olen tiennyt, mihin kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla ja sen takia minulla on ollut heti inspiraatiota kokeilla tätä uutta juttua käytännössä.
Olen ollut monta päivää fiiliksissä, kun huomasin Kura Kuran saavuttaneen syyskuvallaan muu kuva -luokassa Suuren Voiton. Minulle Suuri Voitto ei tarkoita tosiaankaan mitään luokkavoittajaa, eikä Kura Kura mikään luokkavoittaja ollutkaan. Sen sijaan se sai kommentin ja siinä kehuja just niistä asioista, jotka vedin riskillä ja joista olin tosi epävarma ja meinasin olla ilmoittamatta koko hevosta kilpailuun. Toisekseen se sai KP:n ja EM:n.
Mikään serti, KP tai EM ei tuntuisi minusta yhtä hyvältä, jos kuva olisi jonkun toisen tekemä, vaikka hevonen onkin oma. Linejä käytän, koska niiden tekeminen ei ole minusta varsinaisesti kivaa, ja virtuaaliheppojen päämäärä on vain olla kivaa. Omalla värityksellä se kolmiulotteisuus kuitenkin viimeistellään, ja jopa rakenne. Tapaan usein ihastella muiden tekemiä kuvia, mutta tätä nykyä en ostaisi valmista piirrosta hevoselleni millään palkalla, ellei se sitten tulisi hevosen mukana myynnissä ja jo kuuluisi sen persoonaan. Muut osaavat paljon paremmin kuin minä, mutta jos piirrän tai väritän itse vielä sen yhden hevosen kuvan, olen kehittynyt taas ihan vähän. Hevonen on vähemmän kaunis koko elämänsä kuin ostetuilla kuvilla, mutta eihän se sitä haittaa. Siitä on tullut virtuaalihevonen, joka on opettanut minulle jotain oikeasti.
Nyt on aika palata piirtopöydän ääreen. Tavoitteeni on kuvittaa jollain tavalla (myös kopioiduin varuste- ja ruusukekuvin sekä pikaisin luonnoksin) Mikaelin ja Mustangien matkan kaikki merkinnät jatkossa. :)
EO-serti on minulle tosi iso asia. Olen jankuttanut itselleni ihan mielettömän kauan, että en osaa piirtää, enkä edes värittää. No enhän minä tosiaankaan mikään Pölhö vieläkään ole, mutta jo sentään Oresama, eli sellainen, joka pystyy oppimaan tekemällä, niin kuin pari postausta sitten näytin. Nyt olen opettelussani siinä pisteessä, että aina välillä saan EO-sertin. Usein ropisee tietenkin Hyvää ja jopa Tyydyttävää, mutta vaikka ensimmäiset Tyydyttävät olivat aika läimäys suoraan naamalle hirveän värittämiseen panostamisen jälkeen, nyt olen oppinut ottamaan nekin vastaan ihan tyynesti.
Kivointa on saada kommentti. Erityisesti Lynn on kommentoinut kuvia näyttelyissä tosi usein, ja vaikka ei olisi sertiä ropissut, olen saanut kaikista eniten irti juuri näistä kommenteista. Olen hirveän huono katsomaan kriittisesti piirroksia sekä hevosen rakennetta (valokuvistakin) ja Lynnin ystävällinen ja tarkka kommentointi on auttanut siinä paljon. Kommenttien jälkeen olen tiennyt, mihin kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla ja sen takia minulla on ollut heti inspiraatiota kokeilla tätä uutta juttua käytännössä.
Kura Kura, line Darya87/dA, sai KP:n syyskuvaluokasta, EM:n taiteellisuudesta ja ihanan kommentin Anne L.:lta. |
Nyt on aika palata piirtopöydän ääreen. Tavoitteeni on kuvittaa jollain tavalla (myös kopioiduin varuste- ja ruusukekuvin sekä pikaisin luonnoksin) Mikaelin ja Mustangien matkan kaikki merkinnät jatkossa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)