Koukussa Keskustaan

Hei, olen Oresama, ja olen Keskustaholisti. Huomasin sen eilen, kun Keskusta kaatui ihan muutamaksi tunniksi.

Ensin tuntui tosi ahdistuneelta. Ihan niin kuin olisin ollut taas koululainen ja tiennyt, että minulla on tehtäviä tekemättä ja seuraavalla tunnilla opettaja määrää minut tekemään niitä koulun jälkeen. Ja siihen aikaan, kun ei ollut kännyköitä, ja kyyti odotti vihaisena turhaan pihassa, eikä ollut mitään asiaa ilmoittamaan.

Hetken päästä tuntui kuin virtuaaliminältäni olisi puuttunut yksi aisti. Ehkä kuuloaisti. Ihan niin kuin ympärillä oltaisiin kyllä keskusteltu, mutta en olisi kuullut kommentteja. Tai ihan niin kuin olisin ollut (jälleen kerran) koululainen, eikä minulla olisi ollut kavereita välitunnilla. Oli ihan masentavaa!

Seuraavaksi olisin halunnut korvata Keskustan uudella huumeella, tai useammalla lievällä huumeella. Kävin siis kurkkimassa ht.netissä, ja tottahan siellä oli aloitettu topa aiheesta. En kuitenkaan halunnut seurata keskustelua sen enempää. Lievemmät aineet eivät enää riittäneet. Halusin Keskustan vaaleaman ilmeen ja tutut nimimerkki-kuva -yhdistelmät, joista tunnistan harrastajat. Ht.netissä käväiseminen tuntui samalta kuin koti-ikävä.

Sitten Keskusta jo aukeni! Kello oli niin paljon, että menin melkein heti nukkumaan (minulla on töiden takia nyt outo päivärytmi) enkä ehtinyt siellä olemaan. Silti se tuntui, kuin olisin nukkunut pitkään pää peiton alla, ja nyt peitto vedettiin pois ja sain happea! Näin valon (eli Keskustan valkoisuuden ht.netin kakanvärisyyden jälkeen) ja kuulin taas puheensorinan! Olin elossa!

*

Vaikka tekstini on hiukan liioiteltu, oli jännä huomata, että Keskusta on minulle yhtä tärkeä kuin VRL. En halua olla ilman kumpaakaan. Jännän tästä jutusta tekee se, etten paljonkaan Keskustassa kirjoittele, vaan seuraan vain. Viimeaikoina olen uskaltanut kirjoittaa hiukan Rupattelutopiciin, mikä on uutta minulle: en ole vuosiin halunnut jakaa edes olemattomia henkilökohtaisia tiedonmurusia virtuaaliharrastajille. Olen ollut tosi iloinen, kun muutamat keskustelijat ovat noteeranneet kommenttini jotenkin: suurin este foorumeille kirjoitteluun on aina ollut minulla pelko siitä, ettei kukaan halua muka puhua minulle. :D Mutta Keskustassa on kivaa!

Laatistuloksia ja muita meriittejä

Ensinnäkin, olen tutustunut PKK:hon. Oli turvallista aloittaa ilmoittamalla kantakirjattavaksi toisen harrastajan piirtämä ori Southern Sacramento RR, joka kantakirjattiin nyt kolmospalkinnolla. Orin tulos on vähän masentava: en piirrä varmaan ikinä itse noin hyvin, joten kantakirjapalkinnoista on jatkossa ihan turha unelmoida. Olen kuitenkin ilmoittanut itse värittämäni Atomipommipormestarin pariin näyttelyyn, ja se sai (vain?) HY:n. Olen ottanut ihan kauhean tarkasti mallia valokuvasta sen värityksessä, eikä se silti ole kauhean häävi.

Mutta laatiksissa on sentään mennyt ihan jees. Syyskuun YLA:sta Veljeni Rottamieli, Treatment Of Terror, Too Many Ghosts ja Silent Battle toivat kakkosia tullessaan. KRJ:sta Enkelinsiipi sai kakkosen ja Rölli-Peikon Residenssi ykkösen, mistä olen tosi iloinen, etenkin kun kehnosti värittämäni kuva otetaan huomioon. (Äläpä Oresama vähättele, olet kehittynyt paljon, hyvä Oresama.) ERJ:sta tuli kakkoset kaikille, ja siellä olivat Maya Queen, Erkinheimon Droidiina, Rölli-Peikon Residenssi ja Fly High RR. SLA:n tilaisuudesta Jukran Pujut ja Skitsahdus saivat kakkosen, ja Erkinheimon Enkelipallo ja Erkinheimon Hiiridroidi ykkösen.